Oletteko koskaan rakastanut "täysillä"?

Tää on todella tärkee kysymys ja hyvä alotus. Mutta valitettavasti mä joudun vastaan lyhyesti: En, koska en oo koskaan rakastunut. Mutta mielenkiinnosta mäkin odotan vastauksia tähän ja mielellään vähän toisenlaisia kuin tää mun.

Jätin puolison ja muutin Kokkolaan kiljua juomaan!

elinikä saattaa useilla loppua jo ennen ensirauden kokemistakin.

seksi ennenb rakkautta on hyvä periaate.

itselläni joku empatia nuoria naisia kohtaan kun yrittäisin auttaa heitä masennuksessa

omissa tietokoneen sääkuvissani näkyy alkaa vihertämään tosi paljon jo täällä

Juu olen.

Miten kävi?

Hirveä työ työntää se rakastuminen sinne mistä se tulikin.

Olen. Elämä tuli väliin. Aina pelkkä rakastaminen ei ratkaise kaikkea.

Jaa eipä ole tullu tuota tehtyä mä kun en anna itseni sitoutua toiseen yhtään sen enempää kuin mitä koen itse toiselta saavani musta on naurettavaa edes vaatia toiselta enempää kuin mitä pystyy itse itsestään toiselle antamaan

Olen rakastanut ja olen siitä onnellinen että tunteita on ja ne syttyvät. Uskallan rakastaa vaikka tiedän että jos rakastetun menettää, se sattuu ihan tolkuttomasti ja pitkään. Ehkä vähän outoa on se, että en koskaan lakkaa lopullisesti rakastamasta miestä jota olen kerran rakastanut. Mutta se rakkaus on jossakin taka-alalla, eikä enää satu. Näin kävi erossa, podin pitkään vaikka löysin heti kohta uuden hyvän suhteen. Pystyn elämään toista suhdetta vaikka rakastan toista ja sitten se kohde vaihtuu, näin kävi minun tapauksessani. Yhteiselomme oli onnistunutta. Hänellä oli sama tilanne, olimme kaksi hylättyä ja hoidimme yhdessä toisemme henkisesti terveeksi. Hän menehtyi eikä ollut paljon ikää. Silloin oli aika kurja tunne.
Nyt olen aloittanut uuden, taas rakastan. Suhde on epävarma, on-offia ilmenee mutta olkoon sitten niin. Nautin taas täysillä. Meillä on samoja harrastuksia ja antoisaa yhdessäoloa, matkustelua, teatteria ja golfia. Joko olen hänen kanssaan loppuelämän tai lopetan, sen näkee. Sitten voin vaikka laulaa: sinä tarjosit vain salmiakkia - minä panin peliin koko elämän. Miten meneekin, minä kestän. Täyspäisenä selviän ja uuden suhteen löydän varmasti.

Kyllä olen. Edelleen olen siinä parisuhteessa. Ja rakastan. Realiteeteilla tosin nyt.

Jasu

Olen rakastanut ja saanut rakkautta.
Elämälle kiitos.
Vilma

Olen. Menen takki auki kohti rakkautta, koska jos en anna kaikkeani, niin en pysty myöskään saavuttamaan syvää tunnetta ja henkistä yhteyttä.

Tässä on tietysti se huono puoli, että jos rakastuu täysillä väärään tyyppiin, niin yli pääsemiseen menee myös aikaa.

En voi sanoa rakastaneeni täysillä. Sillä en koskaan ole ollut rakastunut. Ymmärtääkseni.

Minä olen hyvä rakastamaan, mutta rakastunut en ole ollut.

Enkai minä nyt mikään ulkomaalainen ole. Ei minulle tuollaiseen ole mitään oikeutta, kun naiset voisi siitä ahdistua.

Olen, hetkosen roihusi täysillä ja paloi sitten pohjaan 🙂

Rakastan aina täysillä. Rakkaus on ja pysyy, vaikka eroaisi tai ei edes olisi ollut ko. henkilön kanssa parisuhteessa (vaan jossain ei-määriteltävässä suhteessa).

Erossa rakkaus muuttaa muotoaan,tasaisempaan muotoon (ajan kanssa). Tai silloinkin, kun toinen kuolee.

- Sheena