Ääneen luku koulussa

Nortti

Siitä lähti kaikki ongelmani lumivyöryn lailla eteenpäin, tai se on oikeastaan ainoa asia jota osaan syyttää.
Voiko paniikkioireet alkaa jo lapsena?

Ala-asteen ääneenlukutunti,olin hyvä lukemaan, ensimmäinen luokallani. Osasin lukea jo kouluun mennessä ja jouduin monesti esiintymään sen vuoksi ja muistan hämärästi nauttineeni siitä suuresti. Lukeminen ei ollut ongelma, joulukirkossa ja monisataapäisen yleisön edessä luin joulutestamentin ja muistan kuinka nautin siitä. Jännitys tarkoitti pientä tutinaa, joka katosi alkaessani lukea.

Sitten..ala-asteen uskonnontunti, raamatunlukutunti. Kuin salamana taivaalta kesken lauseen sydän pomppasi kurkkuun ja alkoi takoa rinnassa. En saanut kunnolla lausetta loppuun kun jo hengästyin. Olo kävi tukalaksi ja ihmettelin, apua mitä tapahtuu? Ääni värisi, sydän hakkasi ja hengottäminen oli raskasta. Vuoron siirryttyä seuraavalle jäin pulpettiini ihmettelemään mitä tapahtui, miksi minussa heräsi jotain tuollaista?

Siitä eteenpäin pelkäsin ääneenlukua, entä jos se olo palaa? Ja se palasi, joka kerta yhtä varmasti, aina pahempana. 5-6luokka meni jännittäessä, täydellisen pelopn vallassa tunti kerrallaan. En osannut kertoa kenellekkään, luulin että olen aivan outo. Täydellisesti poikkeava.

Yläastella se muuttui esiintymispeloksi, en halunnut enää mennä luokan eteen. Lisää tuli käsien tärinästä, polvien tutisemisesta ja tunteesta että jalat lähtee alta. Välttelin kaikkea esiintymistä ja silti olin kympin tyttö. Kerran vedin puoli kossua aamulla ennen matikantunnille menoa kun tiesin että joudun taas vuorollani kertomaan tehtävän koko luokalle. JOin joka viikonloppu viinaa kavereiden kanssa 14-vuotiaasta lähtien, koska humalassa jännitykseni unohtui.

Lukiossa vältin kaikki esiintymiset melko taidokkaasti. Tentin kaikki kurssit, missä vähänkään luettiin ääneen tai tarkistettiin tehtäviä riveittäin läpi käymällä jokainen vuorollaan yhden kohdan sanoen. En vain enää jaksanut jännittää ja vapautin siitä itseni.

Lukion jälkeen monia erinäisiä opintokokeiluja, vuosi ulkomailla, jolloin muutuin hieman rennommaksi. Paluu Suomeen palautti mieleen taas tutun jännityksen. Valmistuin nyt 2005 tammikuussa tietokone-alalta ja pääsin suoraan töihin. Tietokoneet olivat uravalintani koska en halunnut olla ihmisten kanssa taikka asiakaspalvelukontaktissa.

Nyt asun avoliitossa, poikaystäväni ei ymmärrä ollenkaan oloani, eikä historiaani. Puhumattakaan kaikista peloistani. Olo on ahdistava ja jännittynyt, pelkään kuolevani stressin takia sydänkohtaukseen. Kärsin töissä paniikkikohtauksista jotka eivät minua tapa, mutta inhottavat. Jännitän työssä lähes koko ajan. En ole oma itseni ollenkan. En tunne edes omaa ääntäni, puhun ihan typeriä muiden kanssa, vapisen ja vihaan itseäni kun en osaa olla. Puhelimessa olemista vihaan, avotoimistossa kaikki tuntuvat kuuntelevan selän takana ja se inhottaa kun tuntee mokaavansa.

6

1043

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Stressaaja

      Että voiko alkaa niinkin nuorena, itseasiassa se alkaa jo ennen syntymääsi eli olet yliherkkä stressille joka sitten räjähtää päälle jossain stressaavassa tilanteessa ja muuttuu ongelmaksi kun alat pelkäämään sitä... ja välttelemään tilanteita.

    • ,,,,

      Mulla on ollut ihan samat ongelmat ja samoihin aikoihin alkovat. Lukion ajan todellakin välttelin kaikkia mahdollisia esiintymisiä ja muitakin sosiaalisia tilanteita. Vaikka nuoruudessa olin erillainen, kuten sinäkin.

      Ammattikorkeassa Päätin että nyt on aika tehdä jotain. Marssin lääkärille ja selitin tilanteen. Se määräs mulle sellasta masennus lääkettä ku fevarin. Söin sitä vuoden ja se tuntui auttavan ainakin sosiaalisiin tilanteisiin. Esiintyminen vieläkin jännitti tosi paljon ja sain paniikki kohtauksia.

      Aloin tutkia mikä muu auttais. Sain selville että kofeiini ja nikotiini voimistaa paniikkihäiriötä ja stressiä. Joten siihen loppui tupakointi ja kahvin ja teen juonti ja kaiken muunkin nauttiminen mikä sisälsi näitä.

      Kofeiinin käytön lopettaminen tuntui auttavan eniten. Enään ei sydän hakannut esiintymistilanteissa läheskään kuten ennen ja paniikki kohtauskaan ei alkanut vaikka vielä kuitenkin jännitti.

      Paniikki häiriö on siitä kavala tauti että siitä parantuminen vaatii normaali ihmiselle aikamoista elämäntapamuutosta. No.. tässä alkuun jotain mitä kannattaa koittaa.. voin kertoa muitakin ohjeita paniikittomaan elämään jos kiinnostaa :)

      • Nimetön

        Itse olen vasta viimeaikoina alkanut tajuta, että kärsin paniikkihäiriöistä. Olen jo pienestä pitäen inhonnut kaikenlaista esiintymistä ja vältellyt niitä vaihtelevin tuloksin. Olen tällä hetkellä lukiossa, eikä esim. ääneen lukua tai esitelmien pitämistä voi välttää. Kun edes kuulen sanan esitelmä, alkaa ahdistaa, muutun tulipunaiseksi, pulssi kiihtyy, jalkoja heikottaa ja joskus jopa pyörryttää. Tilanne rauhottuu vasta, kun keksin tilanteesta ulospääsyn tai onnistun unohtamaan asian. Jälkeen päin sen ajatteleminenkin tekee pahaa. Asiaa vielä pahentaa se, että olen melko sairaalloisen ujo, joten en voisi kuvitellakkaan puhuvani asiasta kenellekkään.

        PS. En polta enkä juo kahvia.


      • paniikkinen
        Nimetön kirjoitti:

        Itse olen vasta viimeaikoina alkanut tajuta, että kärsin paniikkihäiriöistä. Olen jo pienestä pitäen inhonnut kaikenlaista esiintymistä ja vältellyt niitä vaihtelevin tuloksin. Olen tällä hetkellä lukiossa, eikä esim. ääneen lukua tai esitelmien pitämistä voi välttää. Kun edes kuulen sanan esitelmä, alkaa ahdistaa, muutun tulipunaiseksi, pulssi kiihtyy, jalkoja heikottaa ja joskus jopa pyörryttää. Tilanne rauhottuu vasta, kun keksin tilanteesta ulospääsyn tai onnistun unohtamaan asian. Jälkeen päin sen ajatteleminenkin tekee pahaa. Asiaa vielä pahentaa se, että olen melko sairaalloisen ujo, joten en voisi kuvitellakkaan puhuvani asiasta kenellekkään.

        PS. En polta enkä juo kahvia.

        en usko että kohdallasi on kyse paniikkihäiriöstä. vaikuttaa pikemminkin että kärsit ujoudestasi ja esiintymispelosta, mikä on todella yleistä, mutta siitä voi päästä eroon harjoittelemalla ja iän myötä kun itsetuntoa karttuu. Paniikkihäiriöllä ei kuitenkaan usein ole tekemistä esiintymisen tms kanssa vaan sitä tulee myös ihan yksin ollessa ja arkielämässä vaikka ei jännitäkään mitään. Vai mitä olette mieltä?


    • Rahikainen

      Olen kolmikymppinen mies, ja mulla on tasan samanlaista vikaa. On ollut jo vuosia, ja kaikenlaista lääkärilappua on kirjoitettu. Olen myöskin tekniikan alan hommissa, että tarvitsisi olla mahd. vähän tekemisissä ihmisten kanssa. KUNNES!! Nää V***N tyhmät pomot keksi meille muodikkaan avokonttorin! Sen jälkeen on kaikki mennyt alamäkeä. Pelkään puhelimenkin sointia, koska kaikki kuulevat mitä mokaan puhelimessa, ja sittenhän minä vasta mokaankin. Uskomaton juttu, eikä tätä paskaa voi tajuta sellainen, joka ei omakohtaisesti koe. Joskus menee paremminkin, mutta just äsken Prisman kassalla olin hetken ihan varma, etten muista sanoa kassaneidille "pankki", vaan unohdan mikä sana se on ja kaikki menee pieleen. Toinen on se, että kirjoitan nimmarin väärälle viivalle siihen korttitositteeseen. Onhan näitä vaikka mitä mulle kertynyt. Kaikki alkoi aikanaan siitä, että kesken leffateatteriesityksen aloin pelätä tukehtuvani purkkaan, joka takertuu kurkkuuni, ja hetken päästä huomasin etten enää osaa nielaista. Voi itku miten typerää! Mutta totta, surullisen totta. Tästä avokonttorista on kuitenkin päästävä, koska tunnen itseni koe-eläimeksi, joka on kirkaiden lamppujen alla, läpikuultavassa laatikossa. Ei hetken lepoa tai rauhaa...

      Silti, voimia ja siunausta kohtalotovereille.

    • Poika33333

      Voitteko auttaa ko en pysty elämään tämän kanssa
      Olen kutosluokalla

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      37
      4955
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      505
      1587
    3. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      77
      1090
    4. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      359
      998
    5. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      77
      933
    6. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      53
      901
    7. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      59
      850
    8. Kaikkia ei voi miellyttää

      Eikä ole tarviskaan. Hyvää huomenta ja mukavaa perjantaita. 😊❄️⚜️✌🏼❤️
      Ikävä
      228
      804
    9. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      49
      776
    10. Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa

      Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses
      Haapavesi
      58
      728
    Aihe