Perse jäätyi penkkiin 1985

Vuosi 1985 vaihtui 1986: taivas oli kirkas, pakkanen paukkui ja Peijolansuo oli niin jäässä, että saukot kävi kaupassa nastakengillä.
Kylä pysähtyi – paitsi Lervo, joka ei pysähtynyt koskaan, ellei kone jäätynyt tai maksa sanonut poks.

Alla oli tuolloin Lervon uusin ylpeys: Scania 141, hytissä punainen plyyssipenkki, jonka hän oli ostanut suoraan “erotiikkamessujen istumahuoneesta” Virojoen romukaupasta.

Ja kyydissä – äärimmäisestä säästä huolimatta – Ämpäri-Terttu. Hän oli tullut kyytiin, koska oli sanonut:

"Minä lähden nyt mukaan, kuule. Haluan nähdä, missä ne sun pakkasennätykset oikeasti paukkuu."

Matka oli määrä ajaa Peijolasta Haapajärvelle hakemaan perunankuorilastia. Ei pitkä reissu – mutta pakkanen oli eri mieltä.
Jo Seonmäellä mittari näytti -37 astetta ja kahvi jäätyi termospulloon niin nopeasti että kansi halkesi ja hörppy soitti tuonpuoleista.

Terttu istui pelkääjän paikalla, toppatakki päällä, mutta unohti jalasta villahousut, koska oli kiireessä vaihtanut niitä puhtaisiin. Sen sijaan alla oli vain karvainen pyhä "säämiskä-tussu", itse siistitty ja kertaalleen siunattu marttakerhon pikkujouluissa.

"Enpä usko että hätä tulee, on tässä karvaa," Terttu sanoi.
"Tässä ei oo kyse karvasta vaan kitkasta," vastasi Lervo.

Tuntia myöhemmin, jossain Kankaanpään takametsissä, Terttu huudahti:

"Jumalauta Lervo, MUN PERSE ON KIINNI!"

Lervo pysäytti auton niin että piiska jäätyi ilmaan. Terttu yritti nousta, mutta ei liikkunut. Tussu oli jäädyttänyt itsensä penkkion niin syvältä, että istuin näytti siltä kuin siihen olisi juotettu harmaa villamatto.

"SE ON SULANNU JA JÄÄTYNY! MUN TUSSU ON KOKONAISUUDESSAAN PENKISSÄ KII!"

Lervo ei hätkähtänyt. Hän otti kojelaudan alta rautakangen ja pullollisen kirkasta, kaatoi puolet Tertun ympärille, ojensi rautakangen ja sanoi:

"Nyt lasketaan kolmeen ja revitään – tää ei oo enää matka, tää on leikkaus."

Irrotusoperaatio kesti 14 minuuttia, kolme pierua ja yhden itkun. Penkkiin jäi karvainen muistomerkki, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä “Tertun Torkku", ja joka lopulta leikattiin irti ja kehystettiin SEO:n takahuoneeseen.

Vitospöydässä Lervo kertoi viikon päästä:

"Siinä oli nainen, joka jäätyi kiinni historiaan. Eikä turhaan – se istui niin tiukassa, että se plyyssi jäi haaveilemaan vielä keväälläkin."

Terttu puolestaan sanoi vain:
"Kossulla lähtee tunteetkin, mutta perseestä ei jäänyt jälkeäkään."