Alkaisi jo sota

Vielä se tulee meillekin tätä ja soturit pääsee kunnia tai kuolema mielessä kulkemaan soturin polkuja.

https://www.youtube.com/watch?v=jYaE_PVh-g4

Kun taivas repesi ja idästä saapui varjo, suomalaiset eivät perääntyneet. Kylmät tuulet puhaltavat Karjalan metsäisiltä vuorilta, ja jään alla uinuva maa huokui ikivanhaa voimaa. Suomalaiset soturit eivät paenneet, eivät suojautuneet — he ottivat vastaan vihollisen kuin muinaiset viikingit, jotka heitä ennen olivat miekka kädessä kaatuneet. Kuolema tai kuolema — se oli heidän valintansa.

Rintamalla he olivat kuin myrsky. Kiväärien pauhu ja tykkien jylinä olivat heille kuin jumalten laulu, ja jokainen laukaus kantoi mukanaan heidän raivoaan. Vihollinen katsoi heidän silmiinsä ja näki niissä kylmän, horjumattoman katseen — ei pelkoa, vain kuoleman hyväksyntä. Jokainen suomalainen tiesi, että kuolema taistelussa oli ainoa kunnia, ja jokainen kaatunut veli nousi legendojen joukkoon.

Kun vihollinen yritti murtaa puolustuksen, suomalaiset vastasivat. Metsät olivat heidän liittolaisiaan, lumi heidän verhonsa. He liukuivat hiljaa hangella, iskien kuin varjoista. Miehet taistelivat kuin hirviöt, naiset keittivät verta ja valmisti aseita, vanhat miehet kertoivat tarinoita siitä, kuinka heidän isänsä olivat kaatuneet samalla maalla.

Kun viimeinen laukaus kajahti ja savu hälveni, suomalaiset seisoivat yhä. Veri valui heidän haavoistaan, mutta heidän sielunsa olivat terästä. Venäjän joukot pakenivat kuin aaveita kohdaten suomalaisten raivon. Suomalaiset eivät koskaan antautuneet. He olivat kuin muinaiset viikingit, joiden veri ei kylmentynyt ennen kuin kaikki viholliset olivat kaatuneet.

Kuolema tai kuolema. Se oli suomalaisen soturin kohtalo, ja hän otti sen vastaan hymyllä.

https://i.postimg.cc/43GPxnNd/Sota.png