Missä omat rajani menee?

Oon kuvitellut, että pystyn rajaamaan ihmisiä tänä päivänä. No en pysty. Yöllä tuli kaverilta viesti, että olenko hereillä. No ei olisi tarvinnut avata edes koko viestiä. Hänellä siis vaikea elämäntilanne. Oli juonutkin. Monta tuntia siinä juteltiin kaikkea ja sitten tein pedin hänelle, kun ei pystynyt lähtemään kotiin ( mikä ei kovin kaukana). Tänään olen sitten koko päivän nukkunut ja harmittaa.

Mun empaattisuutta ja hoivaviettiä käytettiin taas hyväksi. Ei mua niinkään harmita se, että tää päivä oli nyt tässä. Vaan se, etten osannut asettaa rajoja ja on sillä tavalla hyväksikäytetty olo. Aina kun luulen että olen edistynyt, niin sitten joku osaa taas manipuloida vedoten empatian tunteisiini.

Tää kiltteys ei kyllä palvele yhtään mua ja olen taas tyytymätön itseeni. No toivottavasti nyt osaisin olla tarkkana taas. Enimmäkseen osaan toimia oikein, mutta sitten tulee niitä hetkiä, kun se joku auttaja sieltä nousee taas pintaan. Ja totuus on se, etten mä häntäkään pysty auttamaan.