Esikislestadiolaiset: ehkäisystä.

essulessu

Olen itse viime aikoina miettinyt paljon tätä ehkäisyasiaa. Olen itse nuori esikoislestadiolainen nainen, yhden lapsen äiti. Mieheni opiskelee ja minä olen lapsen kanssa ja olemme olleet rahallisesti todella tiukoilla.
Kärsin viime talvena jonkinlaisesta masennuksesta, tai väsymyksestä, tai mistä lie, ja olin hyvin alamaissa.
Minulla on sellainen olo, että haluaisin seuraavan lapseni vasta, kun mieheni on saanut opiskelunsa loppuun. Ja jos ihan rehellinen olen itselleni, tunnen muutenkin etten jaksa enkä edes halua heti toista lasta.
Miten te muut esikoislestadiolaiset olette toimineet tässä asiassa?
Haluan toki tutkia tätä asiaa omalla päälläni, en siis kysy siksi että sokeasti tottelisin muiden antamia neuvoja. Minua vain kiinnostaa mitä te muut aiheesta ajattelette.

54

7673

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lasse-setä

      Omaa päätä parempi mielestäni olisi rukousyhteys Herraamme.
      Tarkoitan tällä sitä, että tämäkin asia on sellainen, että kannattaa viedä rukouksessa Jumalalle. Kerro vapaasti Hänelle ahdistuksesi ja kipusi, uskon, että Hän auttaa.

      Tässäkin sanoisin, että rakkauden laki menee kaiken yli. Olemassaoleva lapsesi tarvitsee äidin ja miehesi puolison, joka jakaa ilot ja surut.

    • JuudasPastori

      Lestaadiolaisuus on yksi naista alistavimpia uskontoja (kuin myös Islam). Omasta kehostasi päättäminen on kirkon asia -Ei sinun. Ehkäisyllä luonnottomasti toteutat saatanallista, jumalasi tahdon vastaista murhaa.

      Sinun tehtävänäsi on toimia hautomona riippumatta terveydestäsi. Taloudellisesta tilanteestasi tai mielipiteestäsi. Kaikkea muuta voit väittää, mutta tämä on totuus.

      Nuorempana kun en vielä Lahdessa asunut, naapurissamme asui Lestaadiolais perhe. Heidän isänsä oli lahkonne pappi. Hänen ensimmäinen vaimonsa tappoi itsensä kahdeksannen lapsen jälkeen -ei halunnut lisää, mutta mies painosti vaikka terveys oli jo vaarantunut. Tämän valitettavan episodin jälkeen lahkonne pappismies puhui omille lapsilleen kuinka äiti palaa helvetissä -otti uuden vaimon ja tällähetkellä myös tämän kanssa 8 lasta.

      Uskonto johon kuulut on varmana periytynyt
      vanhemmiltasi et ole siihen vapaaehtoisesti itse hakeutunut. Pystytkö itse sieltä vapaaehtoisesti lähtemään.
      -Muuta keinoa tuohon ehkäisy ongelmaan ei ole.

      Alku voi olla hankalaa, mutta kun aika kuluu huomaat yhä selkeemmin kuinka sairaassa ja orjuuttavassa, jatkuvan ahdistuksen ilmapiirissä olet nuoruutesi viettänyt.

      http://www.uskontojenuhrientuki.fi

      käy noilla sivuilla (myös Lestadiolaisuus löytyy)

      • Näinköhän

        Taidat puhua palturia. Es.lestadiolaisilla ei ole omia pappeja. Jokunen yksittäinen pappi saattaa kuulua joukkoon. Jos tarkoitit jotakuta saarnamiestä, niin kuvailemasi tapaus ei ole voinu tapahtua EL-joukon sisällä, asia voidaan todistaa aukottomasti. Vanhoillisista en tiedä, mutta en usko valhepuheitasi. En tiedä mistä sonnasta nämä puheet sikiävät, niitä tulee ja menee täysin ilman todellisuuspohjaa ja todisteita. Mutta niin se oli vainojenkin aikana apostolisessa aikakaudessa.

        Näissä pahoissa puheissa joita varsin kevyesti näytetään viljeltävän, on monesti yhteistä se, että normaali oikeuskäsitys on väärinpäin. Eli syytetyllä on todistustaakka(syyllinen kunnes toisin todistetaan). Se ei vastaa moraalikäsitystämme.

      • JuudasPastori
        Näinköhän kirjoitti:

        Taidat puhua palturia. Es.lestadiolaisilla ei ole omia pappeja. Jokunen yksittäinen pappi saattaa kuulua joukkoon. Jos tarkoitit jotakuta saarnamiestä, niin kuvailemasi tapaus ei ole voinu tapahtua EL-joukon sisällä, asia voidaan todistaa aukottomasti. Vanhoillisista en tiedä, mutta en usko valhepuheitasi. En tiedä mistä sonnasta nämä puheet sikiävät, niitä tulee ja menee täysin ilman todellisuuspohjaa ja todisteita. Mutta niin se oli vainojenkin aikana apostolisessa aikakaudessa.

        Näissä pahoissa puheissa joita varsin kevyesti näytetään viljeltävän, on monesti yhteistä se, että normaali oikeuskäsitys on väärinpäin. Eli syytetyllä on todistustaakka(syyllinen kunnes toisin todistetaan). Se ei vastaa moraalikäsitystämme.

        Kyseessä on vanhoillislestadiolainen. Entinen koulun rehtori. Henkilö ollut myös joskus televisiossa haastateltavana kun teistä tehtiin ohjelmaa. Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi infoa kun nimiä en tänne laita. Niin ja minun silmissä kaikki lestadiolaiset samoja. Minua ei teidän raittiusseuran mitättömät oppiriidat kiinnosta pätkääkään...

      • niinkö?
        JuudasPastori kirjoitti:

        Kyseessä on vanhoillislestadiolainen. Entinen koulun rehtori. Henkilö ollut myös joskus televisiossa haastateltavana kun teistä tehtiin ohjelmaa. Eiköhän tuossa ollut tarpeeksi infoa kun nimiä en tänne laita. Niin ja minun silmissä kaikki lestadiolaiset samoja. Minua ei teidän raittiusseuran mitättömät oppiriidat kiinnosta pätkääkään...

        Ja kaikki mitä kerrotaan telkkarissa on totta?

        Näitä aina silloin tällöin riittää, jotka lähtevä uskontoa vastustamaan milloin milläkin perusteella.

        Jos tehdään tutkimuksia, kuten jo tehtykin on, ihmisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, uskovaiset päihittää uskottomat mennen tullen.

        Mihinköhän perustuu näiden 'ateistien' näkökanta, että heillä olisi jotenkin suurempi ymmärrys siitä mitenkä pitää toimia. Yhtälailla voidaan väittää heidän olevan aivopestyjä järkeisopilla, kuten he väittävät meille tehdyn. Kaikki mitä on aivoissasi, se on ulkopuolelta sinne tullut, joku taho ne on sinne syöttänyt. Sydän on eri asia.

        Naiset lestadiolaisuudessa on onnellisempia ja turvallisemmassa asemassa kuin valtaväestössä. Lisäksi uskon että he ovat myös koulutetumpia sekä suuremmassa kunniassa pidettyjä kuin yleensä ottaen. Lestadiolaisuudessa osataan arvostaa myös sitä korvaamatonta työtä jota tehdään kodin sisäpuolella.

      • JuudasPastori
        niinkö? kirjoitti:

        Ja kaikki mitä kerrotaan telkkarissa on totta?

        Näitä aina silloin tällöin riittää, jotka lähtevä uskontoa vastustamaan milloin milläkin perusteella.

        Jos tehdään tutkimuksia, kuten jo tehtykin on, ihmisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, uskovaiset päihittää uskottomat mennen tullen.

        Mihinköhän perustuu näiden 'ateistien' näkökanta, että heillä olisi jotenkin suurempi ymmärrys siitä mitenkä pitää toimia. Yhtälailla voidaan väittää heidän olevan aivopestyjä järkeisopilla, kuten he väittävät meille tehdyn. Kaikki mitä on aivoissasi, se on ulkopuolelta sinne tullut, joku taho ne on sinne syöttänyt. Sydän on eri asia.

        Naiset lestadiolaisuudessa on onnellisempia ja turvallisemmassa asemassa kuin valtaväestössä. Lisäksi uskon että he ovat myös koulutetumpia sekä suuremmassa kunniassa pidettyjä kuin yleensä ottaen. Lestadiolaisuudessa osataan arvostaa myös sitä korvaamatonta työtä jota tehdään kodin sisäpuolella.

        "Ja kaikki mitä kerrotaan telkkarissa on totta?"

        En sanonut, että tästä aiheesta olisi puhuttu televisiossa (sehän teille kirosana) vaan yksi hänen pojistaan sattuu olemaan lapsuuden ystäväni. On se nyt pirun vaikeeta myöntää itsellensä ettei kaikki ole paskaa puhumussa kun tänne foorumiin uskaltautuu toisin kuin...,mutta se siitä.

        "Jos tehdään tutkimuksia, kuten jo tehtykin on, ihmisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, uskovaiset päihittää uskottomat mennen tullen."

        Onni on hyvin suhteellista. Uskoisin, että ihminen olisi onnellinen yhdessä paikassa jossa olisi kaikki mukavuudet, eikä mitään tietoa ulkopuolisesta maailmasta.
        Vaihtoehtona olisi tieto maailman oikeasta tolasta julmuuksineen ja ihmeineen.

        Uskovainen on pelkuri, joka valitsee tämän yhden paikan ja elää onnellisen tietämättömänä omassa fantasia maailmassansa.

        Ateisti on se, joka uskaltautuu astua ulos ja nähdä. Elää ilman varmuutta tuonpuoleisesta tutustua avoimin mielin uteliaana maailmankaikkeuden ihmeisiin ja totta joskus onnellisuuden kustannuksella, mutta silti valitsee mieluummin sen tiedon kun silmät ummessa vaeltaa.

        "Naiset lestadiolaisuudessa on onnellisempia ja turvallisemmassa asemassa kuin valtaväestössä."

        Tätä samaa mantraa tolkuttavat myös burkhaan käärityt Islamistit. Ympärileikkauksen uhreiksi joutuneet naiset ynms. Eiköhän ihmisen onnellisuus tule vapaasta tahdosta ja sitä ei kyllä ole naisen käyttäminen hautomona.

        Teillä on kyllä kaunis ideologia onnellisuudesta, mutta se on kuin kommunismi. Ulospäin voi näyttää hyvältä, mutta sisältä täysin mätä.

    • joo

      Lapsi on Jumalan lahja. Jos Jumala lahjoittaa lapsen, se antaa myös voiman. Voimattomuus johtuu epäuskosta.

      Jos estät lapsen tulon, luuletko saavasi siitä lisää voimaa? Kokemuksesta voin sanoa, ettei näin ole.

    • jokunen

      Tutkistele asiaa mielummin sydämessäsi kuin päässäsi, Jumalan Sanan rinnalla. Koska Jeesus asuu sydämessä ja pääkopassa(lihassa) riehuu aivan muut voimat(sielunvihollinen). Lutteri sanoo että järki on sellainen jolta pitäisi niskat taittaa.

      Kannattaa kysyä neuvoa asiaan(ei siis lupaa), joltain kokeneelta(esim. saarnaajalta) johonka sinulla on luottamus.

    • kaisa

      Kyllä olet saanut kovia ja tunteettomia vastauksia. Kerron oman kokemukseni asiasta.

      Minä olin saanut kolme lasta. Kolmas lapseni oli vasta syntynyt ja vakavasti sairas. Pohdin samaa asiaa kuin sinä nyt. Rukoilin ja pyysin Herraa näyttämään selkeästi miten minun tulee menetellä. Sitten sattui tosi ihmeellinen "sattuma": Minun mummoni jota pidän aivan tosiuskovana, tuli meille käymään päiväsaikaan kun mieheni oli töissä. Hän alkoi hiljaisella äänellä kahvipöydässä puhella minulle, että mitä sä olet ajatellut näiden lasten suhteen, että eikö sun kannattaisi nyt pitää taukoa? Mä en voinut uskoa korviani! Siis minun mummo, jolta kaikkein vähiten odotin mitään tuollaista, tuo aivan kuin vastauksen rukoukseeni, juuri tuohon rukoilemaani asiaan. Kyllä oli helppo kiittää Isää, joka pitää huolta lapsensa ihan joka asiasta.

      Mutta ei lestadiolaisseurakunnassa ole helppo tehdä tuon suuntaista päätöstä, vedotaan vaan siihen että lapsi on lahja ja ne pitää ottaa vastaan. Minun mielestä inhimillisyys on usein kadoksissa. Asiat usein hengellistetään ja yleistetään. Kuka tukee ja kuuntelee äitiä joka ei oikeasti jaksa.... Ja ne lapset pitäisi jaksaa hoitaa ja kasvattaa lähemmäs 20 vuotta. Lapsellakin on oikeus syntyä odotettuna, toivottuna ja haluttuna Ihmeenä, eikä vaan sisarusparven jatkoksi.

      • JuudasPastori

        Tämä ei ole kenellekään loukkauksena, mutta jotain uskonnon ahdasmielisyydestä kertoo se että ani harva uskaltautuu kirjoittamaan tänne rekisteröidyllä nimimerkillä, mutta kyllähän tuon oikein hyvin ymmärrän.

        Kaisalle haluaisin viellä sanoa, että tämä yksi vastauksesi... osoittaa juuri sitä rohkeutta jota harvalta löytyy.

      • lie

        Ajatellaan vähän pidemmälle. Miksi emme voi ensin tehdä lapsia, ja katsotaan sitten jaksammeko, rittääkö rahat jne. ja eliminoidaan sitten ylimääräiset? Eikös silloin puhuta murhasta, jos näin toimitaan? Se mieli, se mieli.

        Kyllä se on niin, että Jumala ottaa valituitansa jo perhesuunnittelun kautta. Nämä syntymättömät lapset ovat onnellisia, mutta miten lie teon tekijät?

    • essulessu

      juuri tuollaisia töykeitä vastauksia, mutta toivoin jospa edes joku paneutuisi asiaani. Ja Kaisaltapa sain ystävällisen ja asiallisen vastauksen:)

      En tarkoittanut ihan kirjaimellisesti päälläni, vaan juuri sydämelläni ja uskollani olen tätä asiaa koetellut. Ja rukoillut Taivaan Isää, etten hänen mieltään pahoittaisi. Ainoa vastaus, jonka olen saanut, on äitini kommenti joka oli: "Ihan hyvin voi jotain käyttää, ettei heti tule uutta lasta". Ja ajattelin, että ehkä tämä kun kysyy muiltakin mielipidettä, voi auttaa tekemään oikean ratkaisun. En kuitenkaan pidä tuollaista "murha"-kommenttia, tai "Jumalan lahja"-kommenttia minään mielipiteenä vaan ulkoa opittuna fraasina. Toivoisin näiltä ihmisiltä syvällisempää pohdintaa aiheesta.

      Tässä joitain ajatuksiani, joita aiheesta pohdin:

      - Onko ehkäisy itsekkyyttä?

      Saattaa ollakin jossakin mielessä. Mutta jos on itsekäs loukkaamatta sillä ketään toisia ihmisiä, en koe sitä synniksi.
      Toisaalta taas ajattelen, että jos pelkästään uran luomisen, matkustelun tai vastaavan takia käyttää ehkäisyä, on se vääränlaista itsekkyyttä - siis MINUN MIELESTÄNI vääränlaista. Mutta esim. jos rahat ovat tiukoilla, asutaan pienissä neliöissä, mies joutuu muutenkin raatamaan ja oma jaksaminen on koetuksella, on mielestäni syytäkin olla itsekäs, että jaksaa.

      - Onko ehkäisy murha?

      Minä en ainakaan osaa ajatella ehkäisyä murhana, koska siittiöt ja munasolut eivät minun käsitykseni mukaan ole ihmisiä.

      - Entä jos en käyttäisi ehkäisyä?

      Eli siis vastoin tahtoani synnyttäisin ja hoitaisin kymmenpäisen lapsikatraan, tekisikö se sitten minusta paremman kristityn? Siinäkin tulee helposti lähelle se, että ottaa tämänkin tekona.

      Toisaalta kuitenkin tulee mieleen, että olenko Jumalan luomistyön esteenä. Nämä ovat vaikeita asioita. Rukoilen kuitenkin, että Taivaan Isä minulle oikean ratkaisun valaisisi. Voimia teille kaikille näiden asioiden kanssa painiskeleville!!!

      PS: Oikeastaan minulle tämän ratkaisun tekeminen ei ole vaikeaa siltä kantilta, mitä muut ihmiset ajattelevat. Eikä meidän seurakuntamme pakota ketään mihinkään - se antaa vain neuvoja elämän varalle. Eikä näitä käytännön asioita voi koskaan ajatella taivas-helvetti näkökulmasta. Jos ajattelemme niin, olemme lain alla ja pahasti.

      • jepulis

        Tämän maailman henki on selvästi vallannut alaa. Se on juuri tämäntapaista ajttelumaailmaa. Eli neuvot ja toimintaohjeet on otettu jostain muualta kuin raamatusta taikka kristillisyydestä. Eli ulkopuolelta opittua. Helppo tyrmätä muut ajatukset nimittelemällä niitä ulkoa opituiksi fraaseiksi, mutta ajattele niiden sisältöä. Lopulta voidaa mitä tahansa katsantokantaa nimittää ulkoaopituiksi fraaseiksi.

      • essulessu
        jepulis kirjoitti:

        Tämän maailman henki on selvästi vallannut alaa. Se on juuri tämäntapaista ajttelumaailmaa. Eli neuvot ja toimintaohjeet on otettu jostain muualta kuin raamatusta taikka kristillisyydestä. Eli ulkopuolelta opittua. Helppo tyrmätä muut ajatukset nimittelemällä niitä ulkoa opituiksi fraaseiksi, mutta ajattele niiden sisältöä. Lopulta voidaa mitä tahansa katsantokantaa nimittää ulkoaopituiksi fraaseiksi.

        hieman tarkentaa edellistä kirjoitustasi? Mitä oiekastaan tarkoitat sillä, että otan ohjeeni muualta kuin Raamatusta taikka kristillisyydestä?

        En ole kuullut saarnapöntöstä koskaan puhuttavan tästä asiasta. Mutta olen kuullut, mitä eräs vanha, jo edesmennyt saarnaaja, on aiheesta sanonut. Nimittäin, että se on asia, joka kuuluu jokaisen avioparin makuuhuoneeseen eikä siitä saa pöntöstä saarnata.

        Raamatusta taas en ole löytänyt kohtaa, jossa ehkäisy kiellettäisiin. Siellä kyllä sanotaan, että lisääntykää ja täyttäkää maa. Mitä tämä tarkoittaa, sitä yritänkin pohtia enkä ole siihen vielä vastausta löytänyt.

        Mielestäni siis tuo ajattelutapa, jossa ehkäisy kielletään ehdottomasti, ei myöskään ole ainakaan suoraan Raamatusta. Voisitko sinä tarkentaa, mitä tuo lause "jokainen lapsi on Jumalan lahja", oikeastaan pitää sisällään?

        Vielä tuosta kun sanoit, etten ole poiminut näitä ohjeita kristillisyydestä: kaikki, joiden kanssa olen aiheesta puhunut ja joista olen ajatukseni koonnut, ovat olleet kristittyjä.

        Toivoisin siis sinulta syvempää paneutumista näihin nk. fraaseihin.

        Ilmeisesti tuo sanontatapa loukkasi, mutta en valitettavasti osaa esittää asiaani niin etten sillä ketään loukkaisi. Ja sanonpa vielä sen, etten ottanut tätä aihetta esille väitelläkseni, vaan pohdiskellakseni aihetta. En ymmärrä, miksi pitää aina vastata niin töykeään ja tylyyn sävyyn jos ei ole samaa mieltä. Miksi ei samaa asiaa voisi sanoa asiallisesti ja ystävälliseen sävyyn? Se ei kuitenkaan mitään maksa.

      • jepulis
        essulessu kirjoitti:

        hieman tarkentaa edellistä kirjoitustasi? Mitä oiekastaan tarkoitat sillä, että otan ohjeeni muualta kuin Raamatusta taikka kristillisyydestä?

        En ole kuullut saarnapöntöstä koskaan puhuttavan tästä asiasta. Mutta olen kuullut, mitä eräs vanha, jo edesmennyt saarnaaja, on aiheesta sanonut. Nimittäin, että se on asia, joka kuuluu jokaisen avioparin makuuhuoneeseen eikä siitä saa pöntöstä saarnata.

        Raamatusta taas en ole löytänyt kohtaa, jossa ehkäisy kiellettäisiin. Siellä kyllä sanotaan, että lisääntykää ja täyttäkää maa. Mitä tämä tarkoittaa, sitä yritänkin pohtia enkä ole siihen vielä vastausta löytänyt.

        Mielestäni siis tuo ajattelutapa, jossa ehkäisy kielletään ehdottomasti, ei myöskään ole ainakaan suoraan Raamatusta. Voisitko sinä tarkentaa, mitä tuo lause "jokainen lapsi on Jumalan lahja", oikeastaan pitää sisällään?

        Vielä tuosta kun sanoit, etten ole poiminut näitä ohjeita kristillisyydestä: kaikki, joiden kanssa olen aiheesta puhunut ja joista olen ajatukseni koonnut, ovat olleet kristittyjä.

        Toivoisin siis sinulta syvempää paneutumista näihin nk. fraaseihin.

        Ilmeisesti tuo sanontatapa loukkasi, mutta en valitettavasti osaa esittää asiaani niin etten sillä ketään loukkaisi. Ja sanonpa vielä sen, etten ottanut tätä aihetta esille väitelläkseni, vaan pohdiskellakseni aihetta. En ymmärrä, miksi pitää aina vastata niin töykeään ja tylyyn sävyyn jos ei ole samaa mieltä. Miksi ei samaa asiaa voisi sanoa asiallisesti ja ystävälliseen sävyyn? Se ei kuitenkaan mitään maksa.

        Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta. Mutta pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta, asiahan on oikeasti vakava.

        On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten. Mm. '...Jumala ottaa valittunsa näinä viimeisinä aikoina myös perhesuunnittelun kautta, kun ei oteta vastaan kaikkia niitä lapsia joita Jumala tahtoisi lahjoittaa...'

        On annettu myös neuvo sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsen tulo mahdollisesti uhkaa äidin terveyttä/henkeä, että jokainen asia on erikseen tutkittava, eikä se ole yhden lääkärin päätettävissä, kysymys on ihmiselämästä.

        Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia. En muista ulkoa kohtaa, voin sen etsiä kun aika antaa myöten.

        Paavali myös mainitsee, että älkää välttäkö toisianne, ellei se ole yhteisestä sopimuksesta hetkeksi, jotta olisi aikaa paastota ja olla rukouksessa, mutta palatkaa taas heti yhteen, ettei himot ylitsevoittaisi.
        Eli ei sen takia ettei lapsia tulisi.

      • essulessu.
        jepulis kirjoitti:

        Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta. Mutta pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta, asiahan on oikeasti vakava.

        On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten. Mm. '...Jumala ottaa valittunsa näinä viimeisinä aikoina myös perhesuunnittelun kautta, kun ei oteta vastaan kaikkia niitä lapsia joita Jumala tahtoisi lahjoittaa...'

        On annettu myös neuvo sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsen tulo mahdollisesti uhkaa äidin terveyttä/henkeä, että jokainen asia on erikseen tutkittava, eikä se ole yhden lääkärin päätettävissä, kysymys on ihmiselämästä.

        Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia. En muista ulkoa kohtaa, voin sen etsiä kun aika antaa myöten.

        Paavali myös mainitsee, että älkää välttäkö toisianne, ellei se ole yhteisestä sopimuksesta hetkeksi, jotta olisi aikaa paastota ja olla rukouksessa, mutta palatkaa taas heti yhteen, ettei himot ylitsevoittaisi.
        Eli ei sen takia ettei lapsia tulisi.

        Olisi tosiaan mielenkiintoista lukea tuo Raamatun kohta, josta puhuit. Laita ihmeessä se tänne jos löydät, haluaisin myös tietää sen Raamatunkohdan.

      • jepulis
        essulessu. kirjoitti:

        Olisi tosiaan mielenkiintoista lukea tuo Raamatun kohta, josta puhuit. Laita ihmeessä se tänne jos löydät, haluaisin myös tietää sen Raamatunkohdan.

        Paavalin 1. Epistola Korinttilaisille 7. luku 5. jae.

        Muistelin tätä kohtaa käytössämme olevasta raamatunkäännöksestä, en tiedä miten se on uudessa. Mutta se koko luku on terveellistä luettavaa.

        Toinen kohta tulee kun kerkiän sen etsimään, menee kuitenkin huomiseen.

        Toivotan kuitenkin levollista yötä sinulle sisareni, '...yö levon lahjoittaa...'. Alkaa nimittäin olemaan nukkumaanmenoaika.

        Mutta se oli hyvä neuvo jossakin aiemmassa viestissä, että kysyy neuvoa joltakin luotetulta saarnaajalta. Vaikka näistä asioista ei ole helppo puhua.

      • jorkkamainio
        jepulis kirjoitti:

        Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta. Mutta pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta, asiahan on oikeasti vakava.

        On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten. Mm. '...Jumala ottaa valittunsa näinä viimeisinä aikoina myös perhesuunnittelun kautta, kun ei oteta vastaan kaikkia niitä lapsia joita Jumala tahtoisi lahjoittaa...'

        On annettu myös neuvo sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsen tulo mahdollisesti uhkaa äidin terveyttä/henkeä, että jokainen asia on erikseen tutkittava, eikä se ole yhden lääkärin päätettävissä, kysymys on ihmiselämästä.

        Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia. En muista ulkoa kohtaa, voin sen etsiä kun aika antaa myöten.

        Paavali myös mainitsee, että älkää välttäkö toisianne, ellei se ole yhteisestä sopimuksesta hetkeksi, jotta olisi aikaa paastota ja olla rukouksessa, mutta palatkaa taas heti yhteen, ettei himot ylitsevoittaisi.
        Eli ei sen takia ettei lapsia tulisi.

        Jos tarkoitat 1.Moos. 38. luvussa kerrotusta Onanin tapauksesta, niin on perustelu melko kaukaa haettu. Siinähän kyse oli todella siemenien päästämisestä maahan, mutta syytä on ottaa huomioon asiayhteys.

        Eli kyseisestä paikasta ei voida tekaista mitään ehkäisykieltoa.

        Käsittääkseni Raamattu ei ehkäisyasiaan anna selvää ohjetta. Mutta elävässä luonnossa on kyllä runsaasti esimerkkejä poikastuotannon säännöstelystä. Useat eläinlajit jopa jättävät pariutumisenkin väliin, jos on riittävän heikko ravintotilanne tai muuten olosuhteet huonot. Ja jos tilanne on parempi, niin silloin esim. linnut tuottavat enemmän jälkeläisiä yksinkertaisesti munimalla useamman munan.

        Tämä vain ihan pohdittavaksi, ei siis mitenkään asian ratkaisuksi.

      • Lintu
        jorkkamainio kirjoitti:

        Jos tarkoitat 1.Moos. 38. luvussa kerrotusta Onanin tapauksesta, niin on perustelu melko kaukaa haettu. Siinähän kyse oli todella siemenien päästämisestä maahan, mutta syytä on ottaa huomioon asiayhteys.

        Eli kyseisestä paikasta ei voida tekaista mitään ehkäisykieltoa.

        Käsittääkseni Raamattu ei ehkäisyasiaan anna selvää ohjetta. Mutta elävässä luonnossa on kyllä runsaasti esimerkkejä poikastuotannon säännöstelystä. Useat eläinlajit jopa jättävät pariutumisenkin väliin, jos on riittävän heikko ravintotilanne tai muuten olosuhteet huonot. Ja jos tilanne on parempi, niin silloin esim. linnut tuottavat enemmän jälkeläisiä yksinkertaisesti munimalla useamman munan.

        Tämä vain ihan pohdittavaksi, ei siis mitenkään asian ratkaisuksi.

        ei päätä, montako munaa hän tällä kertaa munii. Luonto hoitaa sen hänen puolestaan. Jos ravintotilanne on huono, munia kehittyy vähemmän.

      • ornitologi
        Lintu kirjoitti:

        ei päätä, montako munaa hän tällä kertaa munii. Luonto hoitaa sen hänen puolestaan. Jos ravintotilanne on huono, munia kehittyy vähemmän.

        LINTU ei päätä muniensa määrää:)))))

      • El Reino

        Mukava että olet saanut vastauksen kysymykseen. Se tuntuu hyvältä ja oikealta. Tässä jepulis heitti irrallisia Raamatun kohtia jotka eivät minua vakuuttaneet.

        Lisäksi vastauksessa oli ulkoa opitun läksyä makua mm. seuraavissa virkkeissä.....:

        - Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta.

        - On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten.

        - Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia.

        Heti jos joku ei ajattele samalla tavalla leimataan hänet vanhan ihmisen johdatuksen alla olevaksi. Lisäksi perustelu "on saarnattu", kiinnostaisi tietää kuka ja missä...

        Niin ja tämä siemenen hukkaan heittäminen, oi voi.

        Minusta JuudasPastori kannattaisi jättää omaan arvoonsa kommentteineen. Kyllä se kyllästyy kun kukaan ei lue, saati vastaa hänen meileihin.

        Se nyt meni mahdottomaksi minusta JuudasPastorin kirjoitus EROA KUN VIELÄ VOIT. Niin yliampuvaa kun voi olla. Suorastaan kiihotusta kansanryhmää kohtaan.

      • JuudasPastori
        jepulis kirjoitti:

        Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta. Mutta pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta, asiahan on oikeasti vakava.

        On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten. Mm. '...Jumala ottaa valittunsa näinä viimeisinä aikoina myös perhesuunnittelun kautta, kun ei oteta vastaan kaikkia niitä lapsia joita Jumala tahtoisi lahjoittaa...'

        On annettu myös neuvo sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsen tulo mahdollisesti uhkaa äidin terveyttä/henkeä, että jokainen asia on erikseen tutkittava, eikä se ole yhden lääkärin päätettävissä, kysymys on ihmiselämästä.

        Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia. En muista ulkoa kohtaa, voin sen etsiä kun aika antaa myöten.

        Paavali myös mainitsee, että älkää välttäkö toisianne, ellei se ole yhteisestä sopimuksesta hetkeksi, jotta olisi aikaa paastota ja olla rukouksessa, mutta palatkaa taas heti yhteen, ettei himot ylitsevoittaisi.
        Eli ei sen takia ettei lapsia tulisi.

        "Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia."

        Kuulehan ihmiskehon asiantuntija mies tuottaa jatkuvasti "siementä" ja siinä nk. viimeinen käyttöpäivä. Niin, että jos et itteäs syntisesti "tumputa" niin kyllä se vanhentunut aines sieltä ulos tulee tavalla tai toisella, että pistäpä pullo yöksi ton vehkeen ympärille ettei se siemen vuodatu hukkaan...

        Toivattavasti Jepulis kirjoittaa jatkossakin foorumeilla -Sulla varmasti suurempi vaikutus kuin minulla noin "positiivisessa" mielessä. (uskomatonta, että teitäkin viellä löytyy sivistysvaltiossa huh huh)

      • kalikka

        Luoja on meidät luonut mieheksi ja naiseksi ja avioliiton yhtenä tehtävänä on toteuttaa mieheyttämme ja naiseuttamme keskenämme toisistamm nauttien. Kovin biologinen ja järkikeskeinen (suorastaan pelokas) ihmiskäsitys on se, että rakastelu on tarkoitettu pelkästään lisääntymistä varten.

        Ehkäisyn suhteen ongelmana voi olla oikeanlaisen ehkäisytavan löytäminen. Kaikki pillerit eivät välttämättä sovi, niissä on kuitenkin vaihtoehtoja. Hormonikierukka on helppo vaihtoehto.

        Tuosta itsekkyydestä: raamatun sana "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" on varsin syvällinen. Jos ei rakasta itseään ei voi rakastaa lähimmäistään ja lähimmäistä ei edes kehoteta rakastamaan enempää kuin itseään. Kaikkien lasten oikeus on syntyä haluttuina, odotettuina ja rakastettuina. Jos kokee olevansa pakotettu siihen, voi vain kysyä, miten paljon rakkautta jaksaa lapilleen jakaa.

        Esimerkkejä löytyy tietysti joka lähtöön. Kunkin omista ratkaisuista muodostuu helposti yleinen totuus. Ehkä nykyajan vitsaus on juuri tuo yllä mainittu liika tietäminen. Aina voi jäädä haikailemaan jotain muuta vaihtoehtoa, entä jos...

        Onnekas on se, joka saa, mitä haluaa.
        Onnellinen on se, joka haluaa, mitä saa.

      • Jommit
        JuudasPastori kirjoitti:

        "Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia."

        Kuulehan ihmiskehon asiantuntija mies tuottaa jatkuvasti "siementä" ja siinä nk. viimeinen käyttöpäivä. Niin, että jos et itteäs syntisesti "tumputa" niin kyllä se vanhentunut aines sieltä ulos tulee tavalla tai toisella, että pistäpä pullo yöksi ton vehkeen ympärille ettei se siemen vuodatu hukkaan...

        Toivattavasti Jepulis kirjoittaa jatkossakin foorumeilla -Sulla varmasti suurempi vaikutus kuin minulla noin "positiivisessa" mielessä. (uskomatonta, että teitäkin viellä löytyy sivistysvaltiossa huh huh)

        ilman vaimoa jo 4 vuotta eikä lakanat ole menneet kertaakaan märäksi.

      • Valaistunut
        jepulis kirjoitti:

        Totuushan tuntuu aina töykeältä, nimittäin vanhan ihmisen puolelta. Mutta pyydän anteeksi jos loukkasin jotakuta, asiahan on oikeasti vakava.

        On asiasta moneen kertaan saarnattu, suurimpia seuroja myöten. Mm. '...Jumala ottaa valittunsa näinä viimeisinä aikoina myös perhesuunnittelun kautta, kun ei oteta vastaan kaikkia niitä lapsia joita Jumala tahtoisi lahjoittaa...'

        On annettu myös neuvo sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsen tulo mahdollisesti uhkaa äidin terveyttä/henkeä, että jokainen asia on erikseen tutkittava, eikä se ole yhden lääkärin päätettävissä, kysymys on ihmiselämästä.

        Raamatusta löytyy kohta jossa mainitaan, että jos siemen vuodatetaan hukkaan, se on huoruuden syntiä kauheampi asia. En muista ulkoa kohtaa, voin sen etsiä kun aika antaa myöten.

        Paavali myös mainitsee, että älkää välttäkö toisianne, ellei se ole yhteisestä sopimuksesta hetkeksi, jotta olisi aikaa paastota ja olla rukouksessa, mutta palatkaa taas heti yhteen, ettei himot ylitsevoittaisi.
        Eli ei sen takia ettei lapsia tulisi.

        Silloin kun ei haluta lapsia vanhassa testamentissa se oli synti. Kyllä muutoin voi ehkäästä.

    • essulessu

      Mistä kohtaa Raamattua löysit tuon lauseen, jossa sanottiin että siemenen vuodattaminen hukkaan on huoruutta kamalampi asia? Tarkoititko juuri tuota Onanian tapausta? Ihmettelin vain, koska itse en löytänyt tuota lausumaa, vaan siinähän sanottiin näin:

      Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina, kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen.

      Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.
      ¨
      Eli löytyykö siis Raamatusta kohta, joka on sanasta sanaan niin kuin kirjoitit? Eli siemen vuodatus maahan on huoduutta kamalampi asia? Jos löytyy, haluaisin lukea tuon kohdan.

      Kuulostan varmaankin siltä, että haluan vain vinoilla, mutta olen vakavissani. Kun näin vakavista asioista on kysymys, ei kannata keksiä päästään jotain Raamatun lausetta ja väittää sen olevan suoraan Raamatusta. Kannattaa mieluummin etsiä tuo kyseinen lause ja kirjoittaa se sellaisenaan. En tietenkään voi syyttää sinua tällaisesta, koska en tiedä vaikka Raamatusta tällainen kohta löytyisikin.

      • jepulis

        Tuo lause oli vapaa muistelma Lestadiuksen teoksesta(Huutavan ääni korvessa), jossa hän mainitsee tästä asiasta kerrotun raamatussa, mahdollisesti tarkoittaen juuri Onanin tapausta. Siitä on jonkun verran aikaa kun olen sen lukenut, eikä teosta nyt ole minulla saatavilla. Tahdon muistaa että joku saarnaajakin olisi näin saarnannut. Ei ole ollut vielä joutoa kahlata Bibliaa, josko se sieltäkin löytyisi.

        Mutta laitan vielä jonkun tutkinnan arvoisen paikan UT:stä. Eli Paavalin 1. epistola Tessalonikalaisille sen 2. luku(aiheeseen liittyy sen 15. jae), mutta koko lukukin on tarpeellinen.

      • jepulis

        Juuri nämä kyseessä olevat sanat on jäänyt elävästi mieleeni, koska ne ovat tulleet kipeästi omaatuntoani kohti.

      • huuhaa
        jepulis kirjoitti:

        Tuo lause oli vapaa muistelma Lestadiuksen teoksesta(Huutavan ääni korvessa), jossa hän mainitsee tästä asiasta kerrotun raamatussa, mahdollisesti tarkoittaen juuri Onanin tapausta. Siitä on jonkun verran aikaa kun olen sen lukenut, eikä teosta nyt ole minulla saatavilla. Tahdon muistaa että joku saarnaajakin olisi näin saarnannut. Ei ole ollut vielä joutoa kahlata Bibliaa, josko se sieltäkin löytyisi.

        Mutta laitan vielä jonkun tutkinnan arvoisen paikan UT:stä. Eli Paavalin 1. epistola Tessalonikalaisille sen 2. luku(aiheeseen liittyy sen 15. jae), mutta koko lukukin on tarpeellinen.

        Eihän koko luvussa puhuttu halaistua sanaa aiheesta. Kaikkein vähiten 15. jakeessa. Ehkä nyt muistat väärin paikan?

      • jepulis
        jepulis kirjoitti:

        Tuo lause oli vapaa muistelma Lestadiuksen teoksesta(Huutavan ääni korvessa), jossa hän mainitsee tästä asiasta kerrotun raamatussa, mahdollisesti tarkoittaen juuri Onanin tapausta. Siitä on jonkun verran aikaa kun olen sen lukenut, eikä teosta nyt ole minulla saatavilla. Tahdon muistaa että joku saarnaajakin olisi näin saarnannut. Ei ole ollut vielä joutoa kahlata Bibliaa, josko se sieltäkin löytyisi.

        Mutta laitan vielä jonkun tutkinnan arvoisen paikan UT:stä. Eli Paavalin 1. epistola Tessalonikalaisille sen 2. luku(aiheeseen liittyy sen 15. jae), mutta koko lukukin on tarpeellinen.

        Siis 1. Timoteukselle 2. luku

      • Jepulis

        Uutta Testamenttia olen tässä selaillut, ja vastaan tuli tällainen paikka:

        Room. 1.luku

        26 Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,


        Miten tämä tulee ymmärtää?

      • Siimahäntä

        löytyy toinenkin paikka Raamatusta ( VT:n puolelta ): "Parempi on laskea siemenensä porttoon kuin maahan"!
        Ja mikä on tämän paikan sanoma? Kehoitus yhtyä porttoihin? Ei missään nimessä pidä ymmärtää tätä näin! Vaan tässä Raamattu sanoo, että se on parempi ( ei oikein tai hyvä ratkaisu )kuin heittää siemenensä maahan! Ja miksi? Koska porttoon laskettu siemen voi toteuttaa Luojan tarkoitusta ja tuottaa uutta elämää ( sillä elämä on jo siemenessä, kuten Abramille sanottiin; sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman ), ihmistaimia! Ja historia todistaa, että monta suurmiestä on näin alkunsa saaneet! Mutta maahan heitetty ( miehen)siemen ei sitä voi tehdä!

    • EsLesIsä

      Olin vaimoni kanssa samassa tilanteessa yli 40 vuotta sitten; Erona vain, että silloin ei ollut sitä sosiaaliturvan verkostoa siinä määrin kuin nykyisin,joka antaa jonkinlaista turvaa lapsiperheelle ainakin taloudellisessa mielessä. Piti pärjätä omillaan tyytyen vähään ja ehkä siksi oli myöskin luotettava Korkeimman apuun ja lupauksiin. Joskus oli tosi ahdasta ja jopa puutettakin monesta, myös ruuasta, mutta kuitenkin siunaantui se jokapäiväinen leipä. Kukaan ei kuollut nälkään, vaikka lapsia tulikin kymmenkunta. Kaikki ovat paikkansa löytäneet yhteiskunnassa. Ja vaikka kaikki heistä eivät ole lähteneet uskon tien seuraajaksi, ovat monet heistä sanoneet meille: " Kiitos Isä ja Äiti, että annoitte meille elämän"!

      Sanoisin sinulle essulessu; mieti vielä kahdesti asiaa. Myöskin tulevaisuuden suhteen. Ettei vain olisi oma itsekkyys ja mukavuudenhalu tai ajan henki ohjaamassa sinua, niinkuin nykyisin monen kohdalla tapahtuu. Muista myös, että ihminen vaeltaa syyn ja seurauksen lain alla eli on vastuullinen tekosistaan myös näissä asioissa!
      Olen tavannut lestadiolaisia aviovaimoja, jotka ovat kulkeneet "järjen johdatuksen tietä" näissä asioissa ja ovat vanhuudessaan kärsineet kovia tunnon tuskia juuri näiden ratkaisujensa tähden! Oletko varma, että hermostorakenteesi kestää myös nämä, jos kohdallesi tulee?

      Ja lopuksi; Lupasiko Vapahtaja seuraajillensa helpon tien kaikkine ajallisine nautintoineen ja sitten iankaikkisen elämän viimein Kunniassa? Ei! Mutta Hän sanoi:" Joka tahtoo minun seuraajani ola, hän ottakoon ristinsä....". Todellisen Kristuksen seuraajan tie on ristin ja itsensä kieltämisen tie!

      Ja vaimolle sanoi Jumala Paratiisissa lankeemuksen päivänä: " Minä saatan sinulle paljon vaivaa koskas raskaaksi tulet; Kivulla sinun pitää lapsia ( Huom. monikkomuoto ) synnyttämän..."! Se on nyt sellainen henki maailmassa, ettei perheessä saa olla kuin yksi tai korkeintaan kaksi lasta. Ja moni uskovakin tahtoo seurata tätä henkeä. Mutta Raamattu sanoo selkeästi, että joka tahtoo maailman ystävä olla, se tulee Jumalan vihamieheksi!

      • .................

        Toi viimenen raamatun paikka on uusimmassa käännöksessä muutettu enemmän yksikö muotoon.

        Biblia: Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.

        1992 käännös: Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

        Ajanhenki on päässyt tässäkin vaikuttamaan.

      • Lasse-setä

        Olisiko nyt kuitenkin huomattava, että laitat oman esikuvasi malliksi. Tästä pitäisi selvitä. Se pelottelu vanhuuden vaivoista ei mielestäni ole ihan rakkauden mukaista. Emme nimittäin tiedä kirjoituksen perusteella, miten kova ahdistus on olemassa. Emme siis voi yksiselitteisesti sanoa sitä, eikä tätä.

        Tehdäämpä pieni vertailu. Lapset ovat Jumalan lahja.
        Onko muita Jumalan lahjoja olemassa?
        Otetaanko niitä yhtä suurella tinkimättömyydellä vastaan?

      • essulessu

        Olen kyllä miettinyt näitä asioita, joista kirjoitit.

        Asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen. Kun oikein tutkistelen itseäni, joudun myöntämään, että onhan tässä mukana itsekkyyttä - ehkäpä mukavuudenhaluakin. Pelkään synnytystä, en haluaisi enää muuttaa ennen opiskelujen päättymistä (asumme kaksiossa ja vuokra on sen verran halpa, että kalliimpaan ei ole varaa), haluaisin nauttia rauhassa tästä ensimmäisestä lapsesta ja lisäksi toipua viime talven masennuksesta. Tiedän kyllä, että jotenkinhan sitä tulisi toimeen vaikka tiukkaa olisikin, mutta toisaalta haluaisin antaa lapselleni parasta. Haluaisin, että hänellä olisi hyvät olosuhteet olla ja elää.

        Sitten toinen juttu: jos nyt alkaisin "tekemään" (älkää kukaan suuttuko tuosta sanontatavasta, tiedän että se on maailmallinen, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt) lapsia vastoin tahtoani, tuntien olevani siihen pakotettu, niin enkö silloin olisi lain alla? Koska eihän meidän tekemisemme tai tekemättä jättämisemme pitäisi liittyä mitenkään meidän autuaaksi tulemiseemme? Vai oletko eri mieltä? Kirjoitit syyn ja seurauksen laista - tarkoititko, että kuoleman jälkeen uskovakin joutuu vastuuseen teoistaan? Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti näkökulmasta, silloinhan olisin itse ansaitsemassa jotakin. Eli kun en käytä ehkäisyä, pääsen taivaaseen.

        On ihan totta, että nykyajan ihmiset haluavat yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Minä en kuitenkaan muistaakseni sanonut ajattelevani näin. Minulle on selvää, että haluan lapsia, mutta nyt vain tuntuu siltä että en ihan heti haluaisi tulla uudestaan raskaaksi.

        En nyt tällä halua sanoa, että ehkäisyn käyttö olisi mikään ehdoton totuus. Toin vain esille mielipiteitäni. Oli muuten mukava lukea mielipidettäsi, kun et tuonut sitä töykeällä sävyllä esiin. Asiat voi esittää niin monella tapaa.

      • Tuuli
        essulessu kirjoitti:

        Olen kyllä miettinyt näitä asioita, joista kirjoitit.

        Asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen. Kun oikein tutkistelen itseäni, joudun myöntämään, että onhan tässä mukana itsekkyyttä - ehkäpä mukavuudenhaluakin. Pelkään synnytystä, en haluaisi enää muuttaa ennen opiskelujen päättymistä (asumme kaksiossa ja vuokra on sen verran halpa, että kalliimpaan ei ole varaa), haluaisin nauttia rauhassa tästä ensimmäisestä lapsesta ja lisäksi toipua viime talven masennuksesta. Tiedän kyllä, että jotenkinhan sitä tulisi toimeen vaikka tiukkaa olisikin, mutta toisaalta haluaisin antaa lapselleni parasta. Haluaisin, että hänellä olisi hyvät olosuhteet olla ja elää.

        Sitten toinen juttu: jos nyt alkaisin "tekemään" (älkää kukaan suuttuko tuosta sanontatavasta, tiedän että se on maailmallinen, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt) lapsia vastoin tahtoani, tuntien olevani siihen pakotettu, niin enkö silloin olisi lain alla? Koska eihän meidän tekemisemme tai tekemättä jättämisemme pitäisi liittyä mitenkään meidän autuaaksi tulemiseemme? Vai oletko eri mieltä? Kirjoitit syyn ja seurauksen laista - tarkoititko, että kuoleman jälkeen uskovakin joutuu vastuuseen teoistaan? Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti näkökulmasta, silloinhan olisin itse ansaitsemassa jotakin. Eli kun en käytä ehkäisyä, pääsen taivaaseen.

        On ihan totta, että nykyajan ihmiset haluavat yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Minä en kuitenkaan muistaakseni sanonut ajattelevani näin. Minulle on selvää, että haluan lapsia, mutta nyt vain tuntuu siltä että en ihan heti haluaisi tulla uudestaan raskaaksi.

        En nyt tällä halua sanoa, että ehkäisyn käyttö olisi mikään ehdoton totuus. Toin vain esille mielipiteitäni. Oli muuten mukava lukea mielipidettäsi, kun et tuonut sitä töykeällä sävyllä esiin. Asiat voi esittää niin monella tapaa.

        samma här:in "tyylistä"

        ja sinulle alkuperäinen: Väkisin tartuin kohtaan kirjoituksessasi, että haluat antaa lapsellesi parasta..
        Siis parasta mikä sinusta tuntuu?

        Omalta kohdaltani: parasta on omistaa sisarukseni läpi elämän. Suunnattoman arvokkaita ilossa ja surussa! Olen heistä onnellinen! Rikas!

        Sen haluaisin tarjota omillenikin, jos mahdollista!

      • Kaula P.
        Tuuli kirjoitti:

        samma här:in "tyylistä"

        ja sinulle alkuperäinen: Väkisin tartuin kohtaan kirjoituksessasi, että haluat antaa lapsellesi parasta..
        Siis parasta mikä sinusta tuntuu?

        Omalta kohdaltani: parasta on omistaa sisarukseni läpi elämän. Suunnattoman arvokkaita ilossa ja surussa! Olen heistä onnellinen! Rikas!

        Sen haluaisin tarjota omillenikin, jos mahdollista!

        Voipi olla, että parasta, mitä rahalla saa tai mitä Taivaan Isän varastosta löytyy.

      • EsLesIsä
        essulessu kirjoitti:

        Olen kyllä miettinyt näitä asioita, joista kirjoitit.

        Asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen. Kun oikein tutkistelen itseäni, joudun myöntämään, että onhan tässä mukana itsekkyyttä - ehkäpä mukavuudenhaluakin. Pelkään synnytystä, en haluaisi enää muuttaa ennen opiskelujen päättymistä (asumme kaksiossa ja vuokra on sen verran halpa, että kalliimpaan ei ole varaa), haluaisin nauttia rauhassa tästä ensimmäisestä lapsesta ja lisäksi toipua viime talven masennuksesta. Tiedän kyllä, että jotenkinhan sitä tulisi toimeen vaikka tiukkaa olisikin, mutta toisaalta haluaisin antaa lapselleni parasta. Haluaisin, että hänellä olisi hyvät olosuhteet olla ja elää.

        Sitten toinen juttu: jos nyt alkaisin "tekemään" (älkää kukaan suuttuko tuosta sanontatavasta, tiedän että se on maailmallinen, mutta en tähän hätään parempaakaan keksinyt) lapsia vastoin tahtoani, tuntien olevani siihen pakotettu, niin enkö silloin olisi lain alla? Koska eihän meidän tekemisemme tai tekemättä jättämisemme pitäisi liittyä mitenkään meidän autuaaksi tulemiseemme? Vai oletko eri mieltä? Kirjoitit syyn ja seurauksen laista - tarkoititko, että kuoleman jälkeen uskovakin joutuu vastuuseen teoistaan? Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti näkökulmasta, silloinhan olisin itse ansaitsemassa jotakin. Eli kun en käytä ehkäisyä, pääsen taivaaseen.

        On ihan totta, että nykyajan ihmiset haluavat yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Minä en kuitenkaan muistaakseni sanonut ajattelevani näin. Minulle on selvää, että haluan lapsia, mutta nyt vain tuntuu siltä että en ihan heti haluaisi tulla uudestaan raskaaksi.

        En nyt tällä halua sanoa, että ehkäisyn käyttö olisi mikään ehdoton totuus. Toin vain esille mielipiteitäni. Oli muuten mukava lukea mielipidettäsi, kun et tuonut sitä töykeällä sävyllä esiin. Asiat voi esittää niin monella tapaa.

        Sanot olevasi uskovainen. Mitä sinä sitten uskot? Jumalaan ja Hänen sanaansa, joka opettaa meitä aina turvautumaan Häneen! Pidä sitten Jumalan sanat totuutena silloinkin, kun ne tulevat omia ajatuksiasi, pyrkimyksiäsi ja toiveitasi vastaan. Tämähän meille ihmisille, uskovillekin on usein vaikeata!

        Pelkäät synnytystä. Niin tekevät monet muutkin naiset; eihän se mikään helppo ja leikin asia olekaan! Mutta jos ja kun luotatat itsesi Jumalan haltuun ja rukouksessa pyydät voimaa ja kestävyyttä Häneltä, niin saat kokea, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä!

        Elät omaa elämääsi. Unohda sitten se, mitä ympäristösi ja ehkä naapurit sinusta ajattelevat. Tiedän, että monille nykyäideille ottaa kunnialle vierailla lähes joka vuosi "nukketehtaalla". Minunkin vaimolle sanoi aikanaan jo toisen lapsen saannin jälkeen eräs yrmeä kätilö näin:" Hyvästi rouva, tämä kyllä riittää teidän osaltanne"!


        Mietihän vähän tätä ajatusta. Juuri meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme ovat todistamassa siitä, mitä usko Jumalaan ja Kristukseen on meissä vaikuttanut; ts. hallitseeko Jumalan sana uskon kautta todellisesti meidän elämäämme vai onko usko vain hokema meidän suussamme. Sen tähden sanoo apostoli Jakob, että "osoita minulle sinun uskosi töilläs..."! On vielä helppoa sanoa olevansa uskovainen, mutta osoittaa se elämällään ja vaelluksellaan, kysyy jo todellista Kristuksen mieltä; täyttää Isän tahtoa tuli vastaan elämässä mitä tahansa. Ja viimeisen tuomion evankeliumissa sanotaan, että "kunkin pitää saaman sen jälkeen, mitä hän ruumiissansa tehnyt on; olkoon se hyvä eli paha". Tässä ei puhuta enää uskosta sanaakaan, vaan uskon hedelmistä! Tästä näkyy selvästi, että olemme vastuunalaisia tekemisistämme Jumalamme edessä.

        Eikö uskominen ole juuri sitä, että uskomme Jumalan ja Kristuksen sanat ja tahdomme asettaa elämämme kuuliaisuudessa sen mukaiseksi ( ajatteli maailma ja muut ihmiset mitä hyvänsä); Autuuden asia ei ole mikään joukkomielipide ja enemmistön kanta. Se on jokaisen omakohtainen ratkaisu; mitä Herraa tahtoo palvella. Ja Taivastiellä nämä ratkaisut ja näkökannat tulevat usein suurta ihmisjoukkoa ja maailman henkeä vastaan; näin todistaa itse Raamattu monin paikoin!

        Tahdot antaa lapsellesi parasta! Tiedätkö, mikä on lapselle parasta? Turvallinen koti, hyvä koulutus korkeine tutkintoineen ja oppiarvoineen, arvostettu asema yhteiskunnassa ja vieläpä maallista mammonaa perinnöksi? Tätähän monet ihmiset lapsillensa toivovat ja uhraavat sen eteen koko elämänsä. Tälle elintason epäjumalan alttarille uhrataan myös monen avio-onni ja osa niistä lapsistakin, joita Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä tahtoi heille lahjoittaa! Ja kuitenkin kaikki nämä ajalliset asiat kerran jäävät tänne; Raamattu sanoo tästä: "Oo kuolema! kuinka katkera sinä olet sille, jolla on paljon kalua ja hyvät päivät.."!
        Uskon, että sinäkin äitinä tahtoisit antaa lapsillesi jotakin pysyvämpää, sellaista, jolla on iäisyysarvo! Ja vaikka et voi uskoa ja Pyhää Henkeä heille antaakaan ( sen tekee yksin Jumala ), mutta voit johdattaa heitä taivastielle myös oman esimerkkisi kautta; osoittamalla heille, että sinun turvasi ja uskalluksesi on sittenkin ikiaikojen Jumalassa!

        Tunsin vuosia sitten erään perheen, uskovaisia hekin. Varsinkin tämän avioparin mies usein "taivasteli" minulle ja vaimolleni meidän suurta perhettä ja sen lapsilukua ja sanoi, etteivät he millään pystyisi sellaista elättämään ja kasvattamaan. He tahtoivat antaa lapsillensa "hyvän elämän ja lähtökohdat siihen". Ja olihan heidän perheen elintaso paljonkin korkeammalla meidän vastaavaa maallisesti katsottuna. Heillä oli kaksi lasta; tytär ja poika joiden eteen sekä mies että vaimo kylki väärässä raatoivat. Miehen sanojen mukaan ei hän ja vaimonsa enempi olisi kyenneet elättämäänkään. Minun täytyi joskus muistuttaa tälle miehelle, etten minäkään perhettäni ja lapsiani ole kyennyt elättämään; kyllä ne ovat olleet paljon korkeammissa käsissä! Usein kyllä kateuden henki tahtoi vaivata minua kun en lapsilleni voinut hankkia kaikkea sitä, mitä naapurin lapset saivat. Näitä vaikutuksia löin alas Vapahtajamme sanoilla opetuslapsillensa: "tyytykäät siihen kuin teillä on, elatus ja vaatteet..".
        Kuitenkin kävi niin, kaikista vanhempien hyvistä tarkoituksista ja pyrkimyksistä huolimatta, että tämän perheen poika luisui viinaan ja rikoksen tielle joutuen tiilen päitä lukemaan. Tytär jatkoi opintojaan yliopistossa ja suoritti akateemisen loppututkinnon ja sai korkean viran erään suuryhtiön hallinnossa. Mutta vain n. pari vuotta tämän jälkeen hänkin kuoli tapaturmaisesti liikenteen uhrina. Nämä surulliset tapaukset koskivat tietysti vanhempiin ja mursivat varsinkin isän sekä henkisen että ruumiin terveyden. Enkä ole eläessäni tavannut lohduttomampaa ihmistä, kuin tämä mies näiden tapahtumien jälkeen. Ei löytynyt sanoja, joilla olisi saattanut häntä lohduttaa. Raskaat itsesyytökset painoivat häntä ne muutamat vuodet, jotka hän vielä eli. Ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että antaisi vaikka silmät päästänsä, jos hänelle vielä suotaisiin se onni, että saisi yhdenkään lapsen. Mutta aika oli jo mennyt hänen kohdallaan ohitse. Pyyteli myös minultakin anteeksi aikaisempia lausuntojaan ja piikikkäitä puheitaa meidän perhepolitiikastamme "maailman täyttämisessä"; sinänsä kauniisti tehty!
        Näin paljon nämä asiat ovat meidän omissa käsissämme ja järkemme johdatuksen alla.

        Toivotan sinulle, essulessu, voimia jaksamiseen Ylhäältä, mistä kaikki hyvä meille tulee. Kokemuksesta tiedän, että suuren, monilapsisen perheen äidit nykyaikana ovat todella lujilla; raskaudentila ja synnytys ovat vain yksi osa tästä kuormasta. Lasten kasvattaminen, kouluttaminen ja niiden jokapäiväinen huoltaminen nyky-yhteiskunnan ulkoisissakin paineissa kysyy fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Tässä myös aviomiesten tulisi muistaa osuutensa ja velvollisuutensa perhettä kohtaan ja huomioida vaimonsa työtaakat ja persoona yleensäkin muulloinkin, kuin vain silloin ,kun halut vaimon suloihin syttyvät ja ohjaavat ajatusmaailmaa! Ettei kävisi niin, että vaimo on miehelle vain sitä yhtä asiaa varten!

        Muuten, ihmettelin kantaasi:
        < Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti-näkökulmasta, niin sillonhan olisin itse ansaitsemassa jotakin >
        Mistä muusta näkökannasta sinä uskovaisena ihmisenä voisit näitä elämän tärkeimpiä asioita tarkastellakaan saadaksesi elämässä ja kuolemassa kestävän neuvon ja varmuuden tässäkin asiassa. Eikö juuri Jumalan sana ole meidänkin jalkaimme kynttilä ja valkeus kaikilla teillämme ( kuten David sanoo psalmissaan )? Eikö myös omatuntosi todista sitä,että olet tekemisissä elämäsi tärkeimpien ratkaisujen kanssa. Muutoinhan et olisi tällä palstalla kyselemässä näistä asioista. Ei maailman ihmiset täällä näitä kysele, koska ne eivät mitenkään heitä paina. Eikä tässä ole kysymyksessä mikään oma ansainta, vaan että me kuuliaisuudessa seuraisimme Jumalan sanan neuvoja ja antaisimme sen johdattaa elämäämme!

        Lopuksi täytyy tunnustaa, etten itsekään sitä aina ymmärtänyt enkä vieläkään ole tätä läksyä oppinut, vaikka olen ollut tässä avioliittokoulussa pitkälti yli 40 vuotta! Mutta minulla on ollut se onni, että Jumala on katsonut minulle sellaisen vaimon, joka pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on voinut kestää heikkouksiani ja vieläpä antaa monet virheetkin sydämestä asti anteeksi. Ja niin voin sanoa, että tähän asti on Herra meitä auttanut ja uskon auttavan loppuun asti.

      • vl2003
        EsLesIsä kirjoitti:

        Sanot olevasi uskovainen. Mitä sinä sitten uskot? Jumalaan ja Hänen sanaansa, joka opettaa meitä aina turvautumaan Häneen! Pidä sitten Jumalan sanat totuutena silloinkin, kun ne tulevat omia ajatuksiasi, pyrkimyksiäsi ja toiveitasi vastaan. Tämähän meille ihmisille, uskovillekin on usein vaikeata!

        Pelkäät synnytystä. Niin tekevät monet muutkin naiset; eihän se mikään helppo ja leikin asia olekaan! Mutta jos ja kun luotatat itsesi Jumalan haltuun ja rukouksessa pyydät voimaa ja kestävyyttä Häneltä, niin saat kokea, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä!

        Elät omaa elämääsi. Unohda sitten se, mitä ympäristösi ja ehkä naapurit sinusta ajattelevat. Tiedän, että monille nykyäideille ottaa kunnialle vierailla lähes joka vuosi "nukketehtaalla". Minunkin vaimolle sanoi aikanaan jo toisen lapsen saannin jälkeen eräs yrmeä kätilö näin:" Hyvästi rouva, tämä kyllä riittää teidän osaltanne"!


        Mietihän vähän tätä ajatusta. Juuri meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme ovat todistamassa siitä, mitä usko Jumalaan ja Kristukseen on meissä vaikuttanut; ts. hallitseeko Jumalan sana uskon kautta todellisesti meidän elämäämme vai onko usko vain hokema meidän suussamme. Sen tähden sanoo apostoli Jakob, että "osoita minulle sinun uskosi töilläs..."! On vielä helppoa sanoa olevansa uskovainen, mutta osoittaa se elämällään ja vaelluksellaan, kysyy jo todellista Kristuksen mieltä; täyttää Isän tahtoa tuli vastaan elämässä mitä tahansa. Ja viimeisen tuomion evankeliumissa sanotaan, että "kunkin pitää saaman sen jälkeen, mitä hän ruumiissansa tehnyt on; olkoon se hyvä eli paha". Tässä ei puhuta enää uskosta sanaakaan, vaan uskon hedelmistä! Tästä näkyy selvästi, että olemme vastuunalaisia tekemisistämme Jumalamme edessä.

        Eikö uskominen ole juuri sitä, että uskomme Jumalan ja Kristuksen sanat ja tahdomme asettaa elämämme kuuliaisuudessa sen mukaiseksi ( ajatteli maailma ja muut ihmiset mitä hyvänsä); Autuuden asia ei ole mikään joukkomielipide ja enemmistön kanta. Se on jokaisen omakohtainen ratkaisu; mitä Herraa tahtoo palvella. Ja Taivastiellä nämä ratkaisut ja näkökannat tulevat usein suurta ihmisjoukkoa ja maailman henkeä vastaan; näin todistaa itse Raamattu monin paikoin!

        Tahdot antaa lapsellesi parasta! Tiedätkö, mikä on lapselle parasta? Turvallinen koti, hyvä koulutus korkeine tutkintoineen ja oppiarvoineen, arvostettu asema yhteiskunnassa ja vieläpä maallista mammonaa perinnöksi? Tätähän monet ihmiset lapsillensa toivovat ja uhraavat sen eteen koko elämänsä. Tälle elintason epäjumalan alttarille uhrataan myös monen avio-onni ja osa niistä lapsistakin, joita Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä tahtoi heille lahjoittaa! Ja kuitenkin kaikki nämä ajalliset asiat kerran jäävät tänne; Raamattu sanoo tästä: "Oo kuolema! kuinka katkera sinä olet sille, jolla on paljon kalua ja hyvät päivät.."!
        Uskon, että sinäkin äitinä tahtoisit antaa lapsillesi jotakin pysyvämpää, sellaista, jolla on iäisyysarvo! Ja vaikka et voi uskoa ja Pyhää Henkeä heille antaakaan ( sen tekee yksin Jumala ), mutta voit johdattaa heitä taivastielle myös oman esimerkkisi kautta; osoittamalla heille, että sinun turvasi ja uskalluksesi on sittenkin ikiaikojen Jumalassa!

        Tunsin vuosia sitten erään perheen, uskovaisia hekin. Varsinkin tämän avioparin mies usein "taivasteli" minulle ja vaimolleni meidän suurta perhettä ja sen lapsilukua ja sanoi, etteivät he millään pystyisi sellaista elättämään ja kasvattamaan. He tahtoivat antaa lapsillensa "hyvän elämän ja lähtökohdat siihen". Ja olihan heidän perheen elintaso paljonkin korkeammalla meidän vastaavaa maallisesti katsottuna. Heillä oli kaksi lasta; tytär ja poika joiden eteen sekä mies että vaimo kylki väärässä raatoivat. Miehen sanojen mukaan ei hän ja vaimonsa enempi olisi kyenneet elättämäänkään. Minun täytyi joskus muistuttaa tälle miehelle, etten minäkään perhettäni ja lapsiani ole kyennyt elättämään; kyllä ne ovat olleet paljon korkeammissa käsissä! Usein kyllä kateuden henki tahtoi vaivata minua kun en lapsilleni voinut hankkia kaikkea sitä, mitä naapurin lapset saivat. Näitä vaikutuksia löin alas Vapahtajamme sanoilla opetuslapsillensa: "tyytykäät siihen kuin teillä on, elatus ja vaatteet..".
        Kuitenkin kävi niin, kaikista vanhempien hyvistä tarkoituksista ja pyrkimyksistä huolimatta, että tämän perheen poika luisui viinaan ja rikoksen tielle joutuen tiilen päitä lukemaan. Tytär jatkoi opintojaan yliopistossa ja suoritti akateemisen loppututkinnon ja sai korkean viran erään suuryhtiön hallinnossa. Mutta vain n. pari vuotta tämän jälkeen hänkin kuoli tapaturmaisesti liikenteen uhrina. Nämä surulliset tapaukset koskivat tietysti vanhempiin ja mursivat varsinkin isän sekä henkisen että ruumiin terveyden. Enkä ole eläessäni tavannut lohduttomampaa ihmistä, kuin tämä mies näiden tapahtumien jälkeen. Ei löytynyt sanoja, joilla olisi saattanut häntä lohduttaa. Raskaat itsesyytökset painoivat häntä ne muutamat vuodet, jotka hän vielä eli. Ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että antaisi vaikka silmät päästänsä, jos hänelle vielä suotaisiin se onni, että saisi yhdenkään lapsen. Mutta aika oli jo mennyt hänen kohdallaan ohitse. Pyyteli myös minultakin anteeksi aikaisempia lausuntojaan ja piikikkäitä puheitaa meidän perhepolitiikastamme "maailman täyttämisessä"; sinänsä kauniisti tehty!
        Näin paljon nämä asiat ovat meidän omissa käsissämme ja järkemme johdatuksen alla.

        Toivotan sinulle, essulessu, voimia jaksamiseen Ylhäältä, mistä kaikki hyvä meille tulee. Kokemuksesta tiedän, että suuren, monilapsisen perheen äidit nykyaikana ovat todella lujilla; raskaudentila ja synnytys ovat vain yksi osa tästä kuormasta. Lasten kasvattaminen, kouluttaminen ja niiden jokapäiväinen huoltaminen nyky-yhteiskunnan ulkoisissakin paineissa kysyy fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Tässä myös aviomiesten tulisi muistaa osuutensa ja velvollisuutensa perhettä kohtaan ja huomioida vaimonsa työtaakat ja persoona yleensäkin muulloinkin, kuin vain silloin ,kun halut vaimon suloihin syttyvät ja ohjaavat ajatusmaailmaa! Ettei kävisi niin, että vaimo on miehelle vain sitä yhtä asiaa varten!

        Muuten, ihmettelin kantaasi:
        < Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti-näkökulmasta, niin sillonhan olisin itse ansaitsemassa jotakin >
        Mistä muusta näkökannasta sinä uskovaisena ihmisenä voisit näitä elämän tärkeimpiä asioita tarkastellakaan saadaksesi elämässä ja kuolemassa kestävän neuvon ja varmuuden tässäkin asiassa. Eikö juuri Jumalan sana ole meidänkin jalkaimme kynttilä ja valkeus kaikilla teillämme ( kuten David sanoo psalmissaan )? Eikö myös omatuntosi todista sitä,että olet tekemisissä elämäsi tärkeimpien ratkaisujen kanssa. Muutoinhan et olisi tällä palstalla kyselemässä näistä asioista. Ei maailman ihmiset täällä näitä kysele, koska ne eivät mitenkään heitä paina. Eikä tässä ole kysymyksessä mikään oma ansainta, vaan että me kuuliaisuudessa seuraisimme Jumalan sanan neuvoja ja antaisimme sen johdattaa elämäämme!

        Lopuksi täytyy tunnustaa, etten itsekään sitä aina ymmärtänyt enkä vieläkään ole tätä läksyä oppinut, vaikka olen ollut tässä avioliittokoulussa pitkälti yli 40 vuotta! Mutta minulla on ollut se onni, että Jumala on katsonut minulle sellaisen vaimon, joka pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on voinut kestää heikkouksiani ja vieläpä antaa monet virheetkin sydämestä asti anteeksi. Ja niin voin sanoa, että tähän asti on Herra meitä auttanut ja uskon auttavan loppuun asti.

        Kauniisti kirjoitat. Vanhoillisena tulee vain vivahde-eroja kirjoitukseesi verrattuna.

        Meillä vl-liikkeessä tässä asiassa on vielä raitis, raamatullinen kanta tässä asiassa, hyvin samanlainen kuin sinulla kirjoituksesi perusteella.

      • ole...
        ................. kirjoitti:

        Toi viimenen raamatun paikka on uusimmassa käännöksessä muutettu enemmän yksikö muotoon.

        Biblia: Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.

        1992 käännös: Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.

        Ajanhenki on päässyt tässäkin vaikuttamaan.

        ...sen enempää yksikkö kuin monikkokaan.
        SINUN LAPSESI voi tarkoittaa yhtä tai useampaa...

      • Veeruska (vl)
        EsLesIsä kirjoitti:

        Sanot olevasi uskovainen. Mitä sinä sitten uskot? Jumalaan ja Hänen sanaansa, joka opettaa meitä aina turvautumaan Häneen! Pidä sitten Jumalan sanat totuutena silloinkin, kun ne tulevat omia ajatuksiasi, pyrkimyksiäsi ja toiveitasi vastaan. Tämähän meille ihmisille, uskovillekin on usein vaikeata!

        Pelkäät synnytystä. Niin tekevät monet muutkin naiset; eihän se mikään helppo ja leikin asia olekaan! Mutta jos ja kun luotatat itsesi Jumalan haltuun ja rukouksessa pyydät voimaa ja kestävyyttä Häneltä, niin saat kokea, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä!

        Elät omaa elämääsi. Unohda sitten se, mitä ympäristösi ja ehkä naapurit sinusta ajattelevat. Tiedän, että monille nykyäideille ottaa kunnialle vierailla lähes joka vuosi "nukketehtaalla". Minunkin vaimolle sanoi aikanaan jo toisen lapsen saannin jälkeen eräs yrmeä kätilö näin:" Hyvästi rouva, tämä kyllä riittää teidän osaltanne"!


        Mietihän vähän tätä ajatusta. Juuri meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme ovat todistamassa siitä, mitä usko Jumalaan ja Kristukseen on meissä vaikuttanut; ts. hallitseeko Jumalan sana uskon kautta todellisesti meidän elämäämme vai onko usko vain hokema meidän suussamme. Sen tähden sanoo apostoli Jakob, että "osoita minulle sinun uskosi töilläs..."! On vielä helppoa sanoa olevansa uskovainen, mutta osoittaa se elämällään ja vaelluksellaan, kysyy jo todellista Kristuksen mieltä; täyttää Isän tahtoa tuli vastaan elämässä mitä tahansa. Ja viimeisen tuomion evankeliumissa sanotaan, että "kunkin pitää saaman sen jälkeen, mitä hän ruumiissansa tehnyt on; olkoon se hyvä eli paha". Tässä ei puhuta enää uskosta sanaakaan, vaan uskon hedelmistä! Tästä näkyy selvästi, että olemme vastuunalaisia tekemisistämme Jumalamme edessä.

        Eikö uskominen ole juuri sitä, että uskomme Jumalan ja Kristuksen sanat ja tahdomme asettaa elämämme kuuliaisuudessa sen mukaiseksi ( ajatteli maailma ja muut ihmiset mitä hyvänsä); Autuuden asia ei ole mikään joukkomielipide ja enemmistön kanta. Se on jokaisen omakohtainen ratkaisu; mitä Herraa tahtoo palvella. Ja Taivastiellä nämä ratkaisut ja näkökannat tulevat usein suurta ihmisjoukkoa ja maailman henkeä vastaan; näin todistaa itse Raamattu monin paikoin!

        Tahdot antaa lapsellesi parasta! Tiedätkö, mikä on lapselle parasta? Turvallinen koti, hyvä koulutus korkeine tutkintoineen ja oppiarvoineen, arvostettu asema yhteiskunnassa ja vieläpä maallista mammonaa perinnöksi? Tätähän monet ihmiset lapsillensa toivovat ja uhraavat sen eteen koko elämänsä. Tälle elintason epäjumalan alttarille uhrataan myös monen avio-onni ja osa niistä lapsistakin, joita Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä tahtoi heille lahjoittaa! Ja kuitenkin kaikki nämä ajalliset asiat kerran jäävät tänne; Raamattu sanoo tästä: "Oo kuolema! kuinka katkera sinä olet sille, jolla on paljon kalua ja hyvät päivät.."!
        Uskon, että sinäkin äitinä tahtoisit antaa lapsillesi jotakin pysyvämpää, sellaista, jolla on iäisyysarvo! Ja vaikka et voi uskoa ja Pyhää Henkeä heille antaakaan ( sen tekee yksin Jumala ), mutta voit johdattaa heitä taivastielle myös oman esimerkkisi kautta; osoittamalla heille, että sinun turvasi ja uskalluksesi on sittenkin ikiaikojen Jumalassa!

        Tunsin vuosia sitten erään perheen, uskovaisia hekin. Varsinkin tämän avioparin mies usein "taivasteli" minulle ja vaimolleni meidän suurta perhettä ja sen lapsilukua ja sanoi, etteivät he millään pystyisi sellaista elättämään ja kasvattamaan. He tahtoivat antaa lapsillensa "hyvän elämän ja lähtökohdat siihen". Ja olihan heidän perheen elintaso paljonkin korkeammalla meidän vastaavaa maallisesti katsottuna. Heillä oli kaksi lasta; tytär ja poika joiden eteen sekä mies että vaimo kylki väärässä raatoivat. Miehen sanojen mukaan ei hän ja vaimonsa enempi olisi kyenneet elättämäänkään. Minun täytyi joskus muistuttaa tälle miehelle, etten minäkään perhettäni ja lapsiani ole kyennyt elättämään; kyllä ne ovat olleet paljon korkeammissa käsissä! Usein kyllä kateuden henki tahtoi vaivata minua kun en lapsilleni voinut hankkia kaikkea sitä, mitä naapurin lapset saivat. Näitä vaikutuksia löin alas Vapahtajamme sanoilla opetuslapsillensa: "tyytykäät siihen kuin teillä on, elatus ja vaatteet..".
        Kuitenkin kävi niin, kaikista vanhempien hyvistä tarkoituksista ja pyrkimyksistä huolimatta, että tämän perheen poika luisui viinaan ja rikoksen tielle joutuen tiilen päitä lukemaan. Tytär jatkoi opintojaan yliopistossa ja suoritti akateemisen loppututkinnon ja sai korkean viran erään suuryhtiön hallinnossa. Mutta vain n. pari vuotta tämän jälkeen hänkin kuoli tapaturmaisesti liikenteen uhrina. Nämä surulliset tapaukset koskivat tietysti vanhempiin ja mursivat varsinkin isän sekä henkisen että ruumiin terveyden. Enkä ole eläessäni tavannut lohduttomampaa ihmistä, kuin tämä mies näiden tapahtumien jälkeen. Ei löytynyt sanoja, joilla olisi saattanut häntä lohduttaa. Raskaat itsesyytökset painoivat häntä ne muutamat vuodet, jotka hän vielä eli. Ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että antaisi vaikka silmät päästänsä, jos hänelle vielä suotaisiin se onni, että saisi yhdenkään lapsen. Mutta aika oli jo mennyt hänen kohdallaan ohitse. Pyyteli myös minultakin anteeksi aikaisempia lausuntojaan ja piikikkäitä puheitaa meidän perhepolitiikastamme "maailman täyttämisessä"; sinänsä kauniisti tehty!
        Näin paljon nämä asiat ovat meidän omissa käsissämme ja järkemme johdatuksen alla.

        Toivotan sinulle, essulessu, voimia jaksamiseen Ylhäältä, mistä kaikki hyvä meille tulee. Kokemuksesta tiedän, että suuren, monilapsisen perheen äidit nykyaikana ovat todella lujilla; raskaudentila ja synnytys ovat vain yksi osa tästä kuormasta. Lasten kasvattaminen, kouluttaminen ja niiden jokapäiväinen huoltaminen nyky-yhteiskunnan ulkoisissakin paineissa kysyy fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Tässä myös aviomiesten tulisi muistaa osuutensa ja velvollisuutensa perhettä kohtaan ja huomioida vaimonsa työtaakat ja persoona yleensäkin muulloinkin, kuin vain silloin ,kun halut vaimon suloihin syttyvät ja ohjaavat ajatusmaailmaa! Ettei kävisi niin, että vaimo on miehelle vain sitä yhtä asiaa varten!

        Muuten, ihmettelin kantaasi:
        < Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti-näkökulmasta, niin sillonhan olisin itse ansaitsemassa jotakin >
        Mistä muusta näkökannasta sinä uskovaisena ihmisenä voisit näitä elämän tärkeimpiä asioita tarkastellakaan saadaksesi elämässä ja kuolemassa kestävän neuvon ja varmuuden tässäkin asiassa. Eikö juuri Jumalan sana ole meidänkin jalkaimme kynttilä ja valkeus kaikilla teillämme ( kuten David sanoo psalmissaan )? Eikö myös omatuntosi todista sitä,että olet tekemisissä elämäsi tärkeimpien ratkaisujen kanssa. Muutoinhan et olisi tällä palstalla kyselemässä näistä asioista. Ei maailman ihmiset täällä näitä kysele, koska ne eivät mitenkään heitä paina. Eikä tässä ole kysymyksessä mikään oma ansainta, vaan että me kuuliaisuudessa seuraisimme Jumalan sanan neuvoja ja antaisimme sen johdattaa elämäämme!

        Lopuksi täytyy tunnustaa, etten itsekään sitä aina ymmärtänyt enkä vieläkään ole tätä läksyä oppinut, vaikka olen ollut tässä avioliittokoulussa pitkälti yli 40 vuotta! Mutta minulla on ollut se onni, että Jumala on katsonut minulle sellaisen vaimon, joka pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on voinut kestää heikkouksiani ja vieläpä antaa monet virheetkin sydämestä asti anteeksi. Ja niin voin sanoa, että tähän asti on Herra meitä auttanut ja uskon auttavan loppuun asti.

        Samaa mieltä kuin vl2003. Hyvin kirjoitit. Kiitos sinulle siitä.

      • enne2
        EsLesIsä kirjoitti:

        Sanot olevasi uskovainen. Mitä sinä sitten uskot? Jumalaan ja Hänen sanaansa, joka opettaa meitä aina turvautumaan Häneen! Pidä sitten Jumalan sanat totuutena silloinkin, kun ne tulevat omia ajatuksiasi, pyrkimyksiäsi ja toiveitasi vastaan. Tämähän meille ihmisille, uskovillekin on usein vaikeata!

        Pelkäät synnytystä. Niin tekevät monet muutkin naiset; eihän se mikään helppo ja leikin asia olekaan! Mutta jos ja kun luotatat itsesi Jumalan haltuun ja rukouksessa pyydät voimaa ja kestävyyttä Häneltä, niin saat kokea, että Hänen voimansa on heikoissa väkevä!

        Elät omaa elämääsi. Unohda sitten se, mitä ympäristösi ja ehkä naapurit sinusta ajattelevat. Tiedän, että monille nykyäideille ottaa kunnialle vierailla lähes joka vuosi "nukketehtaalla". Minunkin vaimolle sanoi aikanaan jo toisen lapsen saannin jälkeen eräs yrmeä kätilö näin:" Hyvästi rouva, tämä kyllä riittää teidän osaltanne"!


        Mietihän vähän tätä ajatusta. Juuri meidän tekemisemme ja tekemättä jättämisemme ovat todistamassa siitä, mitä usko Jumalaan ja Kristukseen on meissä vaikuttanut; ts. hallitseeko Jumalan sana uskon kautta todellisesti meidän elämäämme vai onko usko vain hokema meidän suussamme. Sen tähden sanoo apostoli Jakob, että "osoita minulle sinun uskosi töilläs..."! On vielä helppoa sanoa olevansa uskovainen, mutta osoittaa se elämällään ja vaelluksellaan, kysyy jo todellista Kristuksen mieltä; täyttää Isän tahtoa tuli vastaan elämässä mitä tahansa. Ja viimeisen tuomion evankeliumissa sanotaan, että "kunkin pitää saaman sen jälkeen, mitä hän ruumiissansa tehnyt on; olkoon se hyvä eli paha". Tässä ei puhuta enää uskosta sanaakaan, vaan uskon hedelmistä! Tästä näkyy selvästi, että olemme vastuunalaisia tekemisistämme Jumalamme edessä.

        Eikö uskominen ole juuri sitä, että uskomme Jumalan ja Kristuksen sanat ja tahdomme asettaa elämämme kuuliaisuudessa sen mukaiseksi ( ajatteli maailma ja muut ihmiset mitä hyvänsä); Autuuden asia ei ole mikään joukkomielipide ja enemmistön kanta. Se on jokaisen omakohtainen ratkaisu; mitä Herraa tahtoo palvella. Ja Taivastiellä nämä ratkaisut ja näkökannat tulevat usein suurta ihmisjoukkoa ja maailman henkeä vastaan; näin todistaa itse Raamattu monin paikoin!

        Tahdot antaa lapsellesi parasta! Tiedätkö, mikä on lapselle parasta? Turvallinen koti, hyvä koulutus korkeine tutkintoineen ja oppiarvoineen, arvostettu asema yhteiskunnassa ja vieläpä maallista mammonaa perinnöksi? Tätähän monet ihmiset lapsillensa toivovat ja uhraavat sen eteen koko elämänsä. Tälle elintason epäjumalan alttarille uhrataan myös monen avio-onni ja osa niistä lapsistakin, joita Jumala, elämän antaja ja ylläpitäjä tahtoi heille lahjoittaa! Ja kuitenkin kaikki nämä ajalliset asiat kerran jäävät tänne; Raamattu sanoo tästä: "Oo kuolema! kuinka katkera sinä olet sille, jolla on paljon kalua ja hyvät päivät.."!
        Uskon, että sinäkin äitinä tahtoisit antaa lapsillesi jotakin pysyvämpää, sellaista, jolla on iäisyysarvo! Ja vaikka et voi uskoa ja Pyhää Henkeä heille antaakaan ( sen tekee yksin Jumala ), mutta voit johdattaa heitä taivastielle myös oman esimerkkisi kautta; osoittamalla heille, että sinun turvasi ja uskalluksesi on sittenkin ikiaikojen Jumalassa!

        Tunsin vuosia sitten erään perheen, uskovaisia hekin. Varsinkin tämän avioparin mies usein "taivasteli" minulle ja vaimolleni meidän suurta perhettä ja sen lapsilukua ja sanoi, etteivät he millään pystyisi sellaista elättämään ja kasvattamaan. He tahtoivat antaa lapsillensa "hyvän elämän ja lähtökohdat siihen". Ja olihan heidän perheen elintaso paljonkin korkeammalla meidän vastaavaa maallisesti katsottuna. Heillä oli kaksi lasta; tytär ja poika joiden eteen sekä mies että vaimo kylki väärässä raatoivat. Miehen sanojen mukaan ei hän ja vaimonsa enempi olisi kyenneet elättämäänkään. Minun täytyi joskus muistuttaa tälle miehelle, etten minäkään perhettäni ja lapsiani ole kyennyt elättämään; kyllä ne ovat olleet paljon korkeammissa käsissä! Usein kyllä kateuden henki tahtoi vaivata minua kun en lapsilleni voinut hankkia kaikkea sitä, mitä naapurin lapset saivat. Näitä vaikutuksia löin alas Vapahtajamme sanoilla opetuslapsillensa: "tyytykäät siihen kuin teillä on, elatus ja vaatteet..".
        Kuitenkin kävi niin, kaikista vanhempien hyvistä tarkoituksista ja pyrkimyksistä huolimatta, että tämän perheen poika luisui viinaan ja rikoksen tielle joutuen tiilen päitä lukemaan. Tytär jatkoi opintojaan yliopistossa ja suoritti akateemisen loppututkinnon ja sai korkean viran erään suuryhtiön hallinnossa. Mutta vain n. pari vuotta tämän jälkeen hänkin kuoli tapaturmaisesti liikenteen uhrina. Nämä surulliset tapaukset koskivat tietysti vanhempiin ja mursivat varsinkin isän sekä henkisen että ruumiin terveyden. Enkä ole eläessäni tavannut lohduttomampaa ihmistä, kuin tämä mies näiden tapahtumien jälkeen. Ei löytynyt sanoja, joilla olisi saattanut häntä lohduttaa. Raskaat itsesyytökset painoivat häntä ne muutamat vuodet, jotka hän vielä eli. Ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että antaisi vaikka silmät päästänsä, jos hänelle vielä suotaisiin se onni, että saisi yhdenkään lapsen. Mutta aika oli jo mennyt hänen kohdallaan ohitse. Pyyteli myös minultakin anteeksi aikaisempia lausuntojaan ja piikikkäitä puheitaa meidän perhepolitiikastamme "maailman täyttämisessä"; sinänsä kauniisti tehty!
        Näin paljon nämä asiat ovat meidän omissa käsissämme ja järkemme johdatuksen alla.

        Toivotan sinulle, essulessu, voimia jaksamiseen Ylhäältä, mistä kaikki hyvä meille tulee. Kokemuksesta tiedän, että suuren, monilapsisen perheen äidit nykyaikana ovat todella lujilla; raskaudentila ja synnytys ovat vain yksi osa tästä kuormasta. Lasten kasvattaminen, kouluttaminen ja niiden jokapäiväinen huoltaminen nyky-yhteiskunnan ulkoisissakin paineissa kysyy fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Tässä myös aviomiesten tulisi muistaa osuutensa ja velvollisuutensa perhettä kohtaan ja huomioida vaimonsa työtaakat ja persoona yleensäkin muulloinkin, kuin vain silloin ,kun halut vaimon suloihin syttyvät ja ohjaavat ajatusmaailmaa! Ettei kävisi niin, että vaimo on miehelle vain sitä yhtä asiaa varten!

        Muuten, ihmettelin kantaasi:
        < Jos alkaisin ajattelemaan tätä asiaa taivas-helvetti-näkökulmasta, niin sillonhan olisin itse ansaitsemassa jotakin >
        Mistä muusta näkökannasta sinä uskovaisena ihmisenä voisit näitä elämän tärkeimpiä asioita tarkastellakaan saadaksesi elämässä ja kuolemassa kestävän neuvon ja varmuuden tässäkin asiassa. Eikö juuri Jumalan sana ole meidänkin jalkaimme kynttilä ja valkeus kaikilla teillämme ( kuten David sanoo psalmissaan )? Eikö myös omatuntosi todista sitä,että olet tekemisissä elämäsi tärkeimpien ratkaisujen kanssa. Muutoinhan et olisi tällä palstalla kyselemässä näistä asioista. Ei maailman ihmiset täällä näitä kysele, koska ne eivät mitenkään heitä paina. Eikä tässä ole kysymyksessä mikään oma ansainta, vaan että me kuuliaisuudessa seuraisimme Jumalan sanan neuvoja ja antaisimme sen johdattaa elämäämme!

        Lopuksi täytyy tunnustaa, etten itsekään sitä aina ymmärtänyt enkä vieläkään ole tätä läksyä oppinut, vaikka olen ollut tässä avioliittokoulussa pitkälti yli 40 vuotta! Mutta minulla on ollut se onni, että Jumala on katsonut minulle sellaisen vaimon, joka pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä on voinut kestää heikkouksiani ja vieläpä antaa monet virheetkin sydämestä asti anteeksi. Ja niin voin sanoa, että tähän asti on Herra meitä auttanut ja uskon auttavan loppuun asti.

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaikka omahyväiseltä kuullostava itsesi ja perheesi onnistumisen esilletuominen samalla kun kerrrot toisen perheen tragediasta, saa minut ymmälle.
        Kuuliaisuutesiko vuoksi lapsesi ovat onnistuneet ja onko sen toisen perheen lasten tragedia vanhempien tottelemattomuuden seurausta ?
        Itse en ole saanut suurperhettä, vaikka olemmekin uskoneet perhesuunnittelun Taivaan Isän käteen. Lapsiakin saimme kun jaksoimme odottaa.
        Vaikeudet lasten elämässä ovat arkipäivää monessa perheessä, niitä on yhtä lailla tavallisen rivikristityn perheessä kuin sananpalvelijoidenkin. Jumala sallii meidän käydä läpi vaikeitakin asioita, emme tiedä miksi, mutta minun on vaikea uskoa sitä, että esim itsemurhan tehneen lapsen kristityt vanhemmat olisivat tottelemattomalla elämällääm aiheuttaneet lapsensa epätoivon ja kuoleman.
        Lapsista Jumalan lahjana puhutaan edelleen ja meidän pienempiperheisten tehtävänä olisi olla tukena väsyneille. Varsinkin äidin jaksaminen on tärkeää, isien tehtävänä on ennenkaikkea vaimoaan tukea ja auttaa. Synnytksenaikainen masennus on lääketieteellisesti määritelty sairaudeksi ja on siis syytä ajatella, miten liian tiheät, äitiä rasittavat raskaudet voisi estää. Miehet eivät ole eläimiä, jotka eivät voi erillään elää välillä, naisen rakastaminen on sitäkin, että ottaa huomioon. Ehkäisyasioista puhuminen on arka asia ja varmaankin sellainen asia, jossa ensin pitäisi kahdenkesken puhua ja päästä yksimielisyyteen.

      • MietteliäsMies
        enne2 kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaikka omahyväiseltä kuullostava itsesi ja perheesi onnistumisen esilletuominen samalla kun kerrrot toisen perheen tragediasta, saa minut ymmälle.
        Kuuliaisuutesiko vuoksi lapsesi ovat onnistuneet ja onko sen toisen perheen lasten tragedia vanhempien tottelemattomuuden seurausta ?
        Itse en ole saanut suurperhettä, vaikka olemmekin uskoneet perhesuunnittelun Taivaan Isän käteen. Lapsiakin saimme kun jaksoimme odottaa.
        Vaikeudet lasten elämässä ovat arkipäivää monessa perheessä, niitä on yhtä lailla tavallisen rivikristityn perheessä kuin sananpalvelijoidenkin. Jumala sallii meidän käydä läpi vaikeitakin asioita, emme tiedä miksi, mutta minun on vaikea uskoa sitä, että esim itsemurhan tehneen lapsen kristityt vanhemmat olisivat tottelemattomalla elämällääm aiheuttaneet lapsensa epätoivon ja kuoleman.
        Lapsista Jumalan lahjana puhutaan edelleen ja meidän pienempiperheisten tehtävänä olisi olla tukena väsyneille. Varsinkin äidin jaksaminen on tärkeää, isien tehtävänä on ennenkaikkea vaimoaan tukea ja auttaa. Synnytksenaikainen masennus on lääketieteellisesti määritelty sairaudeksi ja on siis syytä ajatella, miten liian tiheät, äitiä rasittavat raskaudet voisi estää. Miehet eivät ole eläimiä, jotka eivät voi erillään elää välillä, naisen rakastaminen on sitäkin, että ottaa huomioon. Ehkäisyasioista puhuminen on arka asia ja varmaankin sellainen asia, jossa ensin pitäisi kahdenkesken puhua ja päästä yksimielisyyteen.

        kirjoituksessa nyt oli sitä omahyväisyyttä, johon olet kärvistynyt? Eihän siinä kehuta omaa perhettä jos vaikka sanotaan, että lapset ovat paikkansa maailmasta löytäneet. Paikka se on kadunlakaisijankin vakanssi, vaikka ei mikään elitistinen homma!
        Ei sun pitäis tuosta niin suivaantua. Vai kolahtiko se omalta kohdaltasi jotenkin? Minusta kirjoitus oli ihan asiallinen ja muutenkin hyvä.Näitä toivoisi olevan täällä enemmänkin.

        Muuten; tuosta kuuliaisuudesta vielä. Raamattu sanoo siitä monessa paikoin, mm. "Lapset, olkaa kuuliaiset teidän vanhemmillenne, sillä se on oikein", "Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus" ja "kuuliaiset lapset Jumala hyvin siunaa". Mutta kuulemattomuus nimitetään noituuden synniksi ja tottelemattomuus taikauskoksi!

      • vl..
        enne2 kirjoitti:

        Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaikka omahyväiseltä kuullostava itsesi ja perheesi onnistumisen esilletuominen samalla kun kerrrot toisen perheen tragediasta, saa minut ymmälle.
        Kuuliaisuutesiko vuoksi lapsesi ovat onnistuneet ja onko sen toisen perheen lasten tragedia vanhempien tottelemattomuuden seurausta ?
        Itse en ole saanut suurperhettä, vaikka olemmekin uskoneet perhesuunnittelun Taivaan Isän käteen. Lapsiakin saimme kun jaksoimme odottaa.
        Vaikeudet lasten elämässä ovat arkipäivää monessa perheessä, niitä on yhtä lailla tavallisen rivikristityn perheessä kuin sananpalvelijoidenkin. Jumala sallii meidän käydä läpi vaikeitakin asioita, emme tiedä miksi, mutta minun on vaikea uskoa sitä, että esim itsemurhan tehneen lapsen kristityt vanhemmat olisivat tottelemattomalla elämällääm aiheuttaneet lapsensa epätoivon ja kuoleman.
        Lapsista Jumalan lahjana puhutaan edelleen ja meidän pienempiperheisten tehtävänä olisi olla tukena väsyneille. Varsinkin äidin jaksaminen on tärkeää, isien tehtävänä on ennenkaikkea vaimoaan tukea ja auttaa. Synnytksenaikainen masennus on lääketieteellisesti määritelty sairaudeksi ja on siis syytä ajatella, miten liian tiheät, äitiä rasittavat raskaudet voisi estää. Miehet eivät ole eläimiä, jotka eivät voi erillään elää välillä, naisen rakastaminen on sitäkin, että ottaa huomioon. Ehkäisyasioista puhuminen on arka asia ja varmaankin sellainen asia, jossa ensin pitäisi kahdenkesken puhua ja päästä yksimielisyyteen.

        Ei kirjoittaja ollut omahyväinen. Hän vain kertoi esimerkin siitä, kuinka kaikesta suunnittelemisesta huolimatta asiat eivät aina suju niinkuin itse haluaisi. Toisaalta taas Jumalan tahtoon suostumisella on siunaus, oli ihminen vl, el tai mikä vain. Saattaahan esles-isän perheessäkin olla vaikka kuinka traagisia tapauksia, ne vain eivät liittyneet tähän aiheeseen.

      • Tuuli
        Kaula P. kirjoitti:

        Voipi olla, että parasta, mitä rahalla saa tai mitä Taivaan Isän varastosta löytyy.

        En ihan ymmärtänyt?

      • EsLesIsä
        vl.. kirjoitti:

        Ei kirjoittaja ollut omahyväinen. Hän vain kertoi esimerkin siitä, kuinka kaikesta suunnittelemisesta huolimatta asiat eivät aina suju niinkuin itse haluaisi. Toisaalta taas Jumalan tahtoon suostumisella on siunaus, oli ihminen vl, el tai mikä vain. Saattaahan esles-isän perheessäkin olla vaikka kuinka traagisia tapauksia, ne vain eivät liittyneet tähän aiheeseen.

        Kyllä perheessämme on ollut monta murhetta lastenkin elämän suhteen; ei ole kaikki mennyt läheskään, kuten toivoimme. Mutta tarkoitukseni olikin tuoda esiin se, ettei oman järkemme päätelmät ole aina ne parhaat neuvot, varsinkin jos Jumalan neuvot hyljätään ja halpana pidetään. Eikö myös Aabamille sanottu Jumalalta nämä sanat: " Ettäs olit minun äänelleni kuuliainen, niin Minä siunaten siunaan sinua"!

    • Kunnon aviomies

      Älä anna ukolle, niin ei tule lapsia, vai onko sekin ehkäisy syntiä.

      • PaulusTursolainen

        kuin palaa, sanoo Paavali. Ja himot ne naistakin ahdistaa. Raamattu sanoo naiselle ( luomiskertomuksessa ):"Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet:sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman ja hänen pitää vallitseman sinua"! (toinen käännös =>"sinun halus pitää miehees oleman" )
        On syytä muistaa, että Jumalan tarkoitus ja tahto on, että lapsia tulisi ( vrt. "täyttäkää maata ") ja kaikki, mikä sotii ajatuksilla tai töillä tätä tahtoa vastaan on SYNTIÄ!

      • ne taitaa...

        olla oääasiassa miehet, jotka täällä antaa hyviä ja asiantuntevia neuvoja.

      • mutta kuitenkin

        ne taitavat olla miehiä, jotka täällä antaa asiantuntevia neuvoja.

    • pieni vinkki

      Kokeilkaa semmosta luomuehkäisyä et hommailette vain varmoina päivinä tai sitte vaan et anna miehes laueta sisälles. Jos miehes ei suostu niin hommaa vaikka pillerit. Itsekin oon esikoislest. perheestä.

    • Pakana

      Avioliitto on kahden aikuisen ihmisen välinen "sopimus", jossa pitäisi olla hyvä ja onnellinen olotila. Sitä ei ole asetetettu siksi, että nainen alistetaan seksi&synnytyskoneeksi vieläpä vastoin tahtoaan.
      Sikälikin asia on entistä kummallisempi, kun tätä vaaditaan jonkin uskonnon varjolla. Eihän Jumalakaan kaiketi ole tarkoittanut toista ihmistä alistettavaksi joksikin lapsentuotantoeläimeksi?
      Miksi ihmeessä annat uskonlahkon päättää Sinun - aikuisen ajattelevan ihmisen - elämästä?
      Miksi ihmeessä annat toisten tuhota onnellisuutesi ja elämän halusi?
      Kumpi on miehellesi tärkeämpää, uskonto ja uskonlahko va Sinä ja aviolittosi? Jos miehesi ei ymmärrä asiaa - eroa! On paljon parempi olla eronnut ja onnellinen kuin aviossa oleva ja onneton lapsentekokone. Ja - voit erosi jälkeen vielä päästä ihmissuhteeseen, jossa Sinua rakastetaan tasa-arvoisena ja aikuisena ihmisenä. Päätä itse elämästäsi - älä anna muiden sitä ohjata! Elä itse elämäsi, niin ei tarvitse vanhainkodin kiikkustuolissa harmitella elämätöntä elämää ja miettiä, että tässäkö tämä nyt sitten oli!

      • AvioOnni

        menee noin ja lujaa. Onko ero sun mielestäs onnen tuoja ihmissuhteeseen. Itse tunnen useita onnettomia eronneita, jotka uuden suhteen etsimiskierteessä joutuvat kertailemaan mennyttä elämäänsä ja oliko ero sittenkään se paras ratkaisu?
        Uskoessasi eron vapauttavaan voimaan, kuulut itsekin erääseen uskonlahkoon (ehkä tietämättäsi)ja et siinä ole taatusti yksin. Mutta onko tämä lahko tuonut sinun elämääsi onnen ja vapauden todella? Ole rehellinen tässä.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      656
      5320

    2. Harmi että

      Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o
      Ikävä
      21
      2357

    3. Ajattele miten

      Paljon ottajia sinulla olisi
      Ikävä
      113
      1582

    4. Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!

      Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia
      Kajaani
      228
      1529

    5. Tekisitkö jotain toisin

      Kaivattusi kanssa alusta alkaen? 😍
      Ikävä
      93
      1467

    6. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      23
      1416

    7. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1165

    8. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      9
      1133

    9. Kun Zele jenkeissä kävi

      Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi
      Maailman menoa
      291
      1085

    10. Tulee ikävä

      Ja toivon että saan anteeksi ❤️
      Ikävä
      72
      1047
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt