Alustus: >>>> WWW.ESS.Fi//>>Danny ja Liisa Lipsanen eroavat>>>> Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny ja Liisa Lipsanen eroavat. Danny kertoo Ilta-Sanomissa, että ero tapahtuu hyvässä hengessä. Dannyn mukaan kyseessä on pitkän prosessin tulos, joka on ollut molempien mielessä jo vuosia. - Yksi syy on ollut se, että olemme olleet niin paljon erossa, mutta suurin syy oli minun rakastumiseni Armiin. Tunsin olevani Armille tarpeellinen - sellaista en tuntenut menestyksekkään Liisan rinnalla, Danny sanoo. Armi Aavikko kuoli tammikuussa vuonna 2002. Armin ja Dannyn yhteistyö kesti 15 vuotta. Eroaikeista kertoi ensimmäisenä Seitsemän päivää -lehti eilen.
*Minun ajatukseni liittyen tuohon uutisointiin*
@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@
Puuttumatta Dannyyn tai Armiin Tai Liisaan; Haluaisin miettiä avioliittoa, sen kestävyyttä, periksi antamattomuutta, rehellisyyttä, avoimuutta, julkisuutta, instituutiota.
Avioliitto: kristinuskossa sakramentti.
Maistraatissa: sopimus liitosta
Arkielämässä: yhteisten asioiden jakaminen
Sydämessä: rakkaus
AvioEro
48
3169
Vastaukset
- keskiyonkehraaja
Luin ton sun jutun ja erikoisesti silmiini osui lause, "tämä on minun eikä kenenkään muun"
Tuo on ehkä syy miksi minä en siihen ikuiseen rakkauteen usko.
Eihän toista ihmistä voi omistaa.Eihän?
Liiallinen omistamisen tarve johta mustasukkaisuuteen joka tärvelee mielestäni kyllä vahvemmankin liiton.Mutta tämä nyt on vaan näitä mun juttuja.......
Rakkaus on ikuista,
Kohteet vain vaihtuvat:))mieltä kanssasi. Mielestäni kenelläkään ei ole edes oikeutta yrittää omistaa toista.
Rakkaus ei kestä kovin montaa vuotta.;itäs mieltä olette määräaikaisista avioliitoista, kun ne kumminkin purkaantuvat?????
Suurinta rakkautta on päästää toinen vapaaksi, jos liitto ei kanna......- AnneliLahti
hyvällä omalla tunnolla
että "rakkaus" kestää,
kuitenkin tietäen ettei mikään ole ikuista,
Ajatellen sen hetkisen suhteen olevan perustettu vahvalle luottamukselle, eikä oletukselle Omistuksesta.
Omistushalu ei toimi missään suhteessa; ei avioliitossakaan. guassiN kirjoitti:
mieltä kanssasi. Mielestäni kenelläkään ei ole edes oikeutta yrittää omistaa toista.
Rakkaus ei kestä kovin montaa vuotta.;itäs mieltä olette määräaikaisista avioliitoista, kun ne kumminkin purkaantuvat?????
Suurinta rakkautta on päästää toinen vapaaksi, jos liitto ei kanna......jos rakkaus ei kestä niin ehkä avioliitolle tulisikin miettiä toista kantavaa voimaa, kuten ystävyys ja kunnioitus?
vai haluatko sinäkin kaiken, heti, nyt?doctrine kirjoitti:
jos rakkaus ei kestä niin ehkä avioliitolle tulisikin miettiä toista kantavaa voimaa, kuten ystävyys ja kunnioitus?
vai haluatko sinäkin kaiken, heti, nyt?liittoni kesti peräti 24 vuotta.Ja ystäviä ollaan edelleen,,ihan oikeasti.
Nuo ystävyys ja kunnioitus eivät vain riitä parisuhteen ylläpitäjiksi.
Kun rakkaus loppuu se loppuu ja yhdessä oleminen on aika raskasta silloin.- AnneliLahti
guassiN kirjoitti:
liittoni kesti peräti 24 vuotta.Ja ystäviä ollaan edelleen,,ihan oikeasti.
Nuo ystävyys ja kunnioitus eivät vain riitä parisuhteen ylläpitäjiksi.
Kun rakkaus loppuu se loppuu ja yhdessä oleminen on aika raskasta silloin.usein, että yksin on hyvä olla.
Tässä 4kympin tienoilla yksinäisyys ei tunnu kuulema enää miltään :D On kuulema parempikin olla yksin kuin "huonon" kaverin kanssa.
(*.*) AnneliLahti kirjoitti:
usein, että yksin on hyvä olla.
Tässä 4kympin tienoilla yksinäisyys ei tunnu kuulema enää miltään :D On kuulema parempikin olla yksin kuin "huonon" kaverin kanssa.
(*.*)opetteleminen tuossa yksin olemisessa kyllä on, vaikka olisi lapsiakin. Kun vielä heti kotoa lähdettyä muutti yhteen asumaan, ei ole tuota nuoruuden aikaista sinkkuelämääkään muistissa.
Mutta tiedän, että kohta tähän tottuu niin, ettei haluakkaan enää ketään vierasta kotiinsa. Hyvä vaiko paha..???- AnneliLahti
guassiN kirjoitti:
opetteleminen tuossa yksin olemisessa kyllä on, vaikka olisi lapsiakin. Kun vielä heti kotoa lähdettyä muutti yhteen asumaan, ei ole tuota nuoruuden aikaista sinkkuelämääkään muistissa.
Mutta tiedän, että kohta tähän tottuu niin, ettei haluakkaan enää ketään vierasta kotiinsa. Hyvä vaiko paha..???yksinäisyyskin on tuttu tila,
mutta sinkku "tässä?elämässä" vain ½vuotta parikymppisenä.
(*.*)
- Animus
...tunnustan omistaneeni. Eli ensin seurusteltiin, sitten muutettiin yhteen, sitten kihloihin, sitten naimisiin ja vasta sitten lapsia vääntämään. Kaikki vuoden sisällä. Ainoa oikea järjestys mun mielestä. Mulle.
Eikä vanhanaikaisiin arvoihin kuulu pettäminen, helpolla luovuttaminen tai muutkaan nykytrendit. Mä uskoin meihin, avioliittoon instituutiona ja tahdoin oikeasti. Mutta mutta. Ei se silti IHAN KAIKKEA kestäkään ;))
Nyt kun voi sanoa *been there, done that* ei tarvitse enää katsoa maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Ei odota omaa prinssiään valkealla ratsulla. Itse asiassa prinssi ei enää mahdu kuvioon. "Se oikea" on kärsinyt inflaation. Kävin sterilisaatiossa ettei vaan käy vahinko ja joudu leikkimään perhettä enää.
Jollain lailla uskon miehen ja naisen väliseen rakkauteen, pidän miehistä, mutta en usko perheeseen...- AnneliLahti
,,Siihen, että kaikella on aikansa.
Kaikella on tarkoitus.
Jotenkin hyvin lapsellisesti, typerästi,
kohtalonomaisesti.
Ehkä se on puolustautumiskeino, kun watuttaa.
*|*Perustan tämän uskoni sellaisiin kokemuksiin, jotka ovat syntyneet menneistä iloista ja suruista, ja jotka ovat vuosien kuluessa muuttaneet muotoaan, ja vaikuttaneet johonkin Tapahtuneeseen vuosikymmenien kuluttua.*|*
[(vrt. uutisessa mainittuun Armin kuolemaan))]
Joskus tuntuu pahalta, että jotakin sattuu ja tapahtuu, tehden kipeetä, toDDDella kipeetä,,,,
,,,,>>niin sitten kuitenkin ,Joskus, joku päivä, kenties juuri niiden ruusunpunaisten lasien läpi, näätkin jotain sellaista, mitä et ilman sitä "kärsimystä" olisi missään tapauksessa noteerannut laisinkaan
(*.*)
- Nani65
tarvitsee häntä! Vahvat, menestyvät, tyylikkäät naiset pelottaa! Se on koitunut minun kohtaloksi! Mutta se on minun elämää! Naimisiin menosta ja naimisissa olosta minulla ei ole kokemusta.. ainoastaan käsitys, että se tapahtuu usein liian hepposin perustein. Lapsia kun saadaan.. usein naiset unohtavat hoitaa enää sen jälkeen parisuhdetta ollenkaan. Pettämisestäkään ei ole omakohtaisia kokemuksia ja tämä "vapaa suhde buumi" hiukan pelottaakin, koska mielestäni silloin ei olla sitouduttu liittoon laisinkaan. En tuomitse ketään, jokainen tyylillään. Minä haen edelleen paikkaani tässä maailmassa, enkä ole edes varma onko sellaista paikkaa olemassakaan. Ex avomieheni lähti liitosta sen takia, että rakasti minua niin paljon, että halusi päästää minut vapauteen.. hän näki kuinka kärsin siitä että hän sitoi minut elämään jossa en päässyt toteuttamaan itseäni! Rakkaus elää varmasti edelleen!
Minä TAHDON... tahdon joskus ja paljon, mutta naimisiin en aio mennä koskaan!!!- Animus
...say never ;)))
- AnneliLahti
voi antaa hänen mennä sinne missä hänen on hyvä olla,
mielenkiintoinen näkökulma :D
- Loistava.polku
On sekä tarpeetonta että luonnotonta sinnitellä yhden ja saman partnerin kyljessä kauempaa kuin lasten hyvän hoidon ja kasvattamisen kannalta on välttämätöntä.
Jos haluaa, mikäs siinä - minulle se ei ainakaan sovi. Kokeiltu on. Ja siihen taas ei papinpötkäleitä tarvita. Muunlainenkaan "virallistaminen" ei enää nykyisin ole verotussyistä välttämätöntä kuten joskus aiemmin. Kyseessä on kahden kauppa, yksityinen valinta joka ei kuulu kenellekään muulle.- se tietysti
olisi pitänyt osata ajatella silloi aikanaan, mutta kun ei osannut. Olipa se sitten aika kolaus kun vaimo 30 vuoden jälkeen löysi "paremman" miehen. Miehen, joka ainakin ensialkuun pystyi tarjoamaan aineellista hyvää enemmän kuin tällainen tavallinen perheenisä. Olenpahan kuitenkin kasassa pysyny:
- AnneliLahti
Jospa yhteinen sopimus kahden aikuisen ihmisen välillä onkin Sanaton, ilman mitään papinAamenia tai muita papereita, mihin vedota ?
Jospa se onkin *aikuisuutta*, että pystyy luottamaan toisen pyrkimyksiin ((tahdon haluan yritän)),, ja itseensä.
Mitä merkitystä Avioliitolla sitten on ylipäätään ollutkaan ;D
Onko sekin jotain harhaa, huuhaa-juttuja, kevyt pinkki päiväUnelma =D
"ikuiseen"rakkauteen,mutta siihen ei kuulu tunne omistaa toista,vaan vahva usko ja luottamus niin,että puolison rakkaus,kiintymys on myös yhtä syvä,kuin omakin.
Rakkaus saattaa olla myös yksipuoleista tai epätasapainoista ja jos toinen ei rakasta yhtä voimakkaasti,niin silloin pahimmassa tapauksessa toisen hyväksikäyttö ja pettäminen on mahdollista.
Maisraatin kautta omani vahvistettu ja avioliitto kestänyt 25v. sitä ennen viisi vuotta avoliitossa.
Yksi vakavampi ns.aviokriisi-87v.koettu,mutta onneksi sen syyt selvitettiin ja rakkaus on vuosien saatossa syventynyt entisestään.
Olemme toistemme "parhaita kavereita".
Mustasukkaisuutta ei liitossamme ole,vaikka molemmilla on erittäinkin paljon ns.omaa yksityistä elämää.
Asiaa myös helpottaa,että alkoholi ei hallitse kummankaan osapuolen elämää.
ps.Vielä sanoisin "tahdon",ja samalle kohteelle kuin ennenkin ja uskon vaimon tekevän myös samoin ja vaikka papin ja kirkon alttarin edessä.(molemmat olemme aina "kuuluneet"kirkkoon,mutta ns,kirkkouskovaisia emme ole.
'
Jk.Niinhän joku asian on myös ilmaissut,kun kysyttiin heidän pitkän avioliiton kestävyyden syitä;"meillä ei ole ollut sellaista hetkeä,että molempien rakkaus olisi loppunut yhtä aikaa."
Lienee tarkoittanut,että vaikeissa tilanteissa "rakastavampi" on ollut se joustava osapuoli ja ei asiat ole ajautuneet umpikujaan.- sunmaid
Olen aina ihmetellyt naisia, jotka repii miestään suuntaan jos toiseen. Pitäisi mennä sinne ja tuonne. Pitäisi olla sitä ja tätä. Siis mies ajetaan loppuun tuollaisella käytöksellä.
Tuntuu että joillakin on elämässä suurin asia että saa kertoa mitä nyt on ostettu ja ennenkaikkea mitä maksoi.... aaaarghh!!! vastustan tuollaista kulutusta...
Ei viinaa ja eikä liikaa sitomista, sillä liitto onnistuu! - AnneliLahti
on mielestäni olennainen osa parisuhdetta.
Jos ystävyys on pohjana,
Rakkaudella voi rakentaa kestävän Suhteen.
Niin paljon kuuluu rakkauteen sunmaid kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt naisia, jotka repii miestään suuntaan jos toiseen. Pitäisi mennä sinne ja tuonne. Pitäisi olla sitä ja tätä. Siis mies ajetaan loppuun tuollaisella käytöksellä.
Tuntuu että joillakin on elämässä suurin asia että saa kertoa mitä nyt on ostettu ja ennenkaikkea mitä maksoi.... aaaarghh!!! vastustan tuollaista kulutusta...
Ei viinaa ja eikä liikaa sitomista, sillä liitto onnistuu!olen samaa mieltä kanssasi. joku tässä taannoin teki laulunkin siitä että mitä miehen tulee olla ;o)
- suna45
AnneliLahti kirjoitti:
on mielestäni olennainen osa parisuhdetta.
Jos ystävyys on pohjana,
Rakkaudella voi rakentaa kestävän Suhteen.
Niin paljon kuuluu rakkauteenmieltä että ,jos ystävyys on platoonista, niin siitä ei voi kehittyä rakkaus suhdetta,se pilaa hyvän ystävyyden,
- AnneliLahti
suna45 kirjoitti:
mieltä että ,jos ystävyys on platoonista, niin siitä ei voi kehittyä rakkaus suhdetta,se pilaa hyvän ystävyyden,
Hyvän ystävän kanssa EII rakastella.
Tarkoititkos tätä ? - ollikolli-63
AnneliLahti kirjoitti:
Hyvän ystävän kanssa EII rakastella.
Tarkoititkos tätä ?Että mun mielestä kumpikin sisimässään haluaa toista vaikka sanovat mitä tahansa..
Hyvä ystävyys voi tällöin herkästi viilentyä tai loppua kokonaan jos mitään sykähdyttävää ei tapahdukkaan..
Yhtä suuri mahdollisuus on ystävyys-suhteen jäähdyttäminen parempia aikoja odotellessa.
Sekös toisen partneria ottaakin päähän.. ;) - AnneliLahti
ollikolli-63 kirjoitti:
Että mun mielestä kumpikin sisimässään haluaa toista vaikka sanovat mitä tahansa..
Hyvä ystävyys voi tällöin herkästi viilentyä tai loppua kokonaan jos mitään sykähdyttävää ei tapahdukkaan..
Yhtä suuri mahdollisuus on ystävyys-suhteen jäähdyttäminen parempia aikoja odotellessa.
Sekös toisen partneria ottaakin päähän.. ;)Sellaista se on
Miehen ja Naisen Ystävyys,
sitähän se kaikki on
r@kk@utt@
R@kk@utt@ Waan :-)
(*.*)
- AnneliLahti
toisinaan
itketään
rahan ja omaisuuden perään
korkeimmin sävelin ;-)
kuin
Menetetyn Ihmisen takia :D- Animus
...juttu kun lapset riitelee verisesti vanhempiensa perinnöstä, sen sijaan että kunnioittaisivat rakasta muistoa...
Mikä lienee.
Ihmisen perusluonteenpiirre.
Ahneus - itsekkyys - materialismi. - siksi, että
toinen ihminen ei ole merkinnyt alunperinkään paljon mitään?
- Nani65
on se katkerampi osapuoli, josta lähtee pesänjako ym. ongelmat! Jos taas toisen mielestä ei katkeruuteen ole syytä, on taistelu pystyssä, jos taistelutahtoa ja energiaa riittää. Jos taas syytä katkeruuteen on, antaa helpommin tämä katkerattomampi osapuoli periksi!
Nani65 kirjoitti:
on se katkerampi osapuoli, josta lähtee pesänjako ym. ongelmat! Jos taas toisen mielestä ei katkeruuteen ole syytä, on taistelu pystyssä, jos taistelutahtoa ja energiaa riittää. Jos taas syytä katkeruuteen on, antaa helpommin tämä katkerattomampi osapuoli periksi!
näitä raha-asioissa hyvin sopuisiakin eroja on.
Tämä tunnepuoli se teettää enemmän töitä kuin ositukset. Rahasta viis kunhan kaikilla eron osapuolilla olisi edes suhtkoht tasapainoinen olo, lapsilla etenkin.
Katkeruus ei auta mitään, menetyksen tunne on se suurin "peikko".- AnneliLahti
Nani65 kirjoitti:
on se katkerampi osapuoli, josta lähtee pesänjako ym. ongelmat! Jos taas toisen mielestä ei katkeruuteen ole syytä, on taistelu pystyssä, jos taistelutahtoa ja energiaa riittää. Jos taas syytä katkeruuteen on, antaa helpommin tämä katkerattomampi osapuoli periksi!
kumpaakin, kumpikin saattaa selvitä siitä kuitenkin kunnialla. Ihmissuhde on aina suhde, tulemisineen ja lähtemisineen :D Ei voittajia ei häviäjiä, vain kaiken loppu, ja ehkä uuden alku.
- Hide & Seek
" Sitten on näitä roikkumisSuhteita, missä ollaan hyviä ystäviä vuodesta toiseen; rahan, omaisuuden, lasten, avuttomuuden, läheisiiippuvuuden tai suvun vuoksi "
Kun selvität itsellesi kysymyksesi (ilman korkeampia veisuja) olet paranemisen alussa. "Mikä on avioliiton merkitys Teille ??"
minulle se on kahden ihmisen välinen, loppuelämäksi solmittava liitto. En usko intohimoliittoihin, intohimo kuolee kuitenkin jossain välissä, taantuu, ja jos se on ollut ainoa liiton kasassapitävä voima, on liittokin silloin mennyttä.
Ennenkuin sanotaan tahdon, kysyy pappikin käsittääkseni että Haluatko Rakastaa, ei niin että Rakastatko. Kaikkimullehetinyt mentaliteetti pitäisi unohtaa avioliitosta, valitettavasti se vain tuntuu olevan vallitseva trendi ja sitten kun koittaa arki parin vuoden jälkeen viimeistään ja tulee ensimmäiset kunnon riidat niin erotaan... ei ei ei..- Herättelijä
No,ei ainakaan avioliitto..ehkä sukulaiset(siitäkin voidaan olla monta mieltä)periytyvät sairaudet,lapset ja velat ovat pysyviä juttuja..mutta..se paljon puhuttu rakkaus..sitä on,mutta,kuka voi rakastaa samaa ihmistä ikuisesti,niinhän,vihkikaavassa luvataan..kuolemaan asti(ai niin,mutta,onhan siinä sitt se avioero..pelastamassa).Uskon rakkauteen,mutten,voi sanoa "kunnes kuolema meidät erottaa".Kuka muka voi? Vaikka minä vielä rakastaisin,toinen ehkä ei enään..
- Krista
...liitto solmitaan iäksi. Mutta MILTÄÄN ei voi suojautua, vaikka itse olisit kuinka tahtova, huolehtiva ja yhteiseen hiileen puhaltava. Toinen voi pettää, viedä maat ja mannut, ja eron jälkeen kiusata sinua miten mielii. Sellainen ei vain koskaan tullut mieleesikään, että joku VOISI kohdella toista noin...
Silti on kyettävä ajattelemaan, että jossakin siellä matkan varrella oli jotain kaunistakin. Herättelijä kirjoitti:
No,ei ainakaan avioliitto..ehkä sukulaiset(siitäkin voidaan olla monta mieltä)periytyvät sairaudet,lapset ja velat ovat pysyviä juttuja..mutta..se paljon puhuttu rakkaus..sitä on,mutta,kuka voi rakastaa samaa ihmistä ikuisesti,niinhän,vihkikaavassa luvataan..kuolemaan asti(ai niin,mutta,onhan siinä sitt se avioero..pelastamassa).Uskon rakkauteen,mutten,voi sanoa "kunnes kuolema meidät erottaa".Kuka muka voi? Vaikka minä vielä rakastaisin,toinen ehkä ei enään..
avioliitto ole ikuista,mutta ihmisiän mittainen se useinkin on.
Ei ainakaan 30-yhteistä vuotta ole minua saanut epäilemään,ettei rakkaus kantaisi kuolemiimme asti.
Vaikka toinen poistuisikin,niin silti hän elää muistojen kautta jäljelle jääneen mielessä.
Onnellisempi ja syvempi liittomme on kuin vaikkapa 20-vuotta aiemmin,silloin materia vei narussaan ja arki oli suorittamista päivästä toiseen.
Aikaa suhteen hoitoon ei(muka)ollut.Herättelijä kirjoitti:
No,ei ainakaan avioliitto..ehkä sukulaiset(siitäkin voidaan olla monta mieltä)periytyvät sairaudet,lapset ja velat ovat pysyviä juttuja..mutta..se paljon puhuttu rakkaus..sitä on,mutta,kuka voi rakastaa samaa ihmistä ikuisesti,niinhän,vihkikaavassa luvataan..kuolemaan asti(ai niin,mutta,onhan siinä sitt se avioero..pelastamassa).Uskon rakkauteen,mutten,voi sanoa "kunnes kuolema meidät erottaa".Kuka muka voi? Vaikka minä vielä rakastaisin,toinen ehkä ei enään..
olen eri mieltä. nih.
kyllä avioliittokin voi olla "ikuinen" (lopun elämää, kunnes kuolema meidät erottaa), jos sen osapuolilla ei ole ylisuuria odotuksia ja odota kuuta taivaalta, johan sen järkikin sanoo että intohimoinen rakkaus laantuu, silloin pitää arvioida ssuhde uudelleen ja katsoa onko siellä ystävyyttä pohjalla minkä varaan sen liito olisi ehkä sittenkin pitänyt rakentaa jo alunperinkin...
tulee tässä väkisinkin mieleen perinteinen lomastressi. pariskunnat tappelevat jo autossa matkalla mökille; miksikö? no siksi että itsellään on ylisuuret ennakko-odotukset lomasta ja sen tuomista rentouttavista hetkistä, odotetaan että se kumppani osaa tehdä itselleen lomasta täydellisen, odotetaan että kumppani olisi kunnolla, käyttäytyisi niinkuin itse haluaa, eikä tajuta että parisuhteessa on kaksi ja voisi itse sen sijaan toimia eräänlaisena "rauhan rakentajana", odotetaan vain että toinen tekee sitä ja tätä ja kun toisen halut ja toiveet ei mene yksiin niiden omien kanssa, niin riitahan siitä syntyy ennenpitkää.
koska sinä kysyit viimeksi kumppaniltasi että tarvitsetko mitään? että mitä minä voisin tehdä puolestasi että saisit rentoutua hetken?
tämä siis sen takia tähän nyt, että vastaavasti avioliitoissa taitaa olla ylisuuria ennakko-odotuksia, unohdetaan se maalaisjärki ja pannaan pillit pussiin jos homma ei toimi, aloitetaan mieluummin se riita ja vängätään vastaan että "minun tapa - oikea tapa", yrittämättäkään korjata tilannetta... ja tilannehan ei sitten kuitenkaan korjaannu jos vain toinen sitä haluaa, joten siihenkin tarvitaan kaksi, kuten liittoon noin ylipäänsä muutenkin...
eli toistan: olen eri mieltä ;)- AnneliLahti
rakastaa silloinkin kun ei tekisi mieleni rakastaa, siinäpä vasta kysymys.
Miksi pitäisi oppia rakastamaan toista myös vastoinkäymisissä :D
.. Kun .. Oppisi edes rakastamaan itseään myötäMäessä :D - AnneliLahti
Herättelijä kirjoitti:
No,ei ainakaan avioliitto..ehkä sukulaiset(siitäkin voidaan olla monta mieltä)periytyvät sairaudet,lapset ja velat ovat pysyviä juttuja..mutta..se paljon puhuttu rakkaus..sitä on,mutta,kuka voi rakastaa samaa ihmistä ikuisesti,niinhän,vihkikaavassa luvataan..kuolemaan asti(ai niin,mutta,onhan siinä sitt se avioero..pelastamassa).Uskon rakkauteen,mutten,voi sanoa "kunnes kuolema meidät erottaa".Kuka muka voi? Vaikka minä vielä rakastaisin,toinen ehkä ei enään..
juuri sen ajan kuin se on olemassa :D
- AnneliLahti
emw34 kirjoitti:
avioliitto ole ikuista,mutta ihmisiän mittainen se useinkin on.
Ei ainakaan 30-yhteistä vuotta ole minua saanut epäilemään,ettei rakkaus kantaisi kuolemiimme asti.
Vaikka toinen poistuisikin,niin silti hän elää muistojen kautta jäljelle jääneen mielessä.
Onnellisempi ja syvempi liittomme on kuin vaikkapa 20-vuotta aiemmin,silloin materia vei narussaan ja arki oli suorittamista päivästä toiseen.
Aikaa suhteen hoitoon ei(muka)ollut.Avioliitto on projekti, joka aloitetaan, työstetään, siinä levätään, siihen turvaudutaan, sinne heitetään paineet; mistä alkaa kyllästyminen ?
Miksi ihmiset kyllästyvät suorittamiseen, ja kuvittelevat elämän muuttuvan toisen ihmisen poistuttua ??
Sama elämä, vain ilman häntä.
Sama pää, kesät talvet.
Samat virheet varmasti toistuu toisen kanssa,
Ei ihminen muutu partneria vaihtamalla.
(*.*) doctrine kirjoitti:
olen eri mieltä. nih.
kyllä avioliittokin voi olla "ikuinen" (lopun elämää, kunnes kuolema meidät erottaa), jos sen osapuolilla ei ole ylisuuria odotuksia ja odota kuuta taivaalta, johan sen järkikin sanoo että intohimoinen rakkaus laantuu, silloin pitää arvioida ssuhde uudelleen ja katsoa onko siellä ystävyyttä pohjalla minkä varaan sen liito olisi ehkä sittenkin pitänyt rakentaa jo alunperinkin...
tulee tässä väkisinkin mieleen perinteinen lomastressi. pariskunnat tappelevat jo autossa matkalla mökille; miksikö? no siksi että itsellään on ylisuuret ennakko-odotukset lomasta ja sen tuomista rentouttavista hetkistä, odotetaan että se kumppani osaa tehdä itselleen lomasta täydellisen, odotetaan että kumppani olisi kunnolla, käyttäytyisi niinkuin itse haluaa, eikä tajuta että parisuhteessa on kaksi ja voisi itse sen sijaan toimia eräänlaisena "rauhan rakentajana", odotetaan vain että toinen tekee sitä ja tätä ja kun toisen halut ja toiveet ei mene yksiin niiden omien kanssa, niin riitahan siitä syntyy ennenpitkää.
koska sinä kysyit viimeksi kumppaniltasi että tarvitsetko mitään? että mitä minä voisin tehdä puolestasi että saisit rentoutua hetken?
tämä siis sen takia tähän nyt, että vastaavasti avioliitoissa taitaa olla ylisuuria ennakko-odotuksia, unohdetaan se maalaisjärki ja pannaan pillit pussiin jos homma ei toimi, aloitetaan mieluummin se riita ja vängätään vastaan että "minun tapa - oikea tapa", yrittämättäkään korjata tilannetta... ja tilannehan ei sitten kuitenkaan korjaannu jos vain toinen sitä haluaa, joten siihenkin tarvitaan kaksi, kuten liittoon noin ylipäänsä muutenkin...
eli toistan: olen eri mieltä ;)minunkin vanhempani olivat naimisissa 51v.
varmasti paljonkin ongelmia matkan varrella mutta
eroa eivät edes miettineet.
kyllähän tuollainen aika jo "hitsaa"yhteen,ei osata ajatellakkaan enää elämää ilman toista.
tässä liitossa toteutui tuo -kunnes kuolema teidät erottaa...- AnneliLahti
doctrine kirjoitti:
olen eri mieltä. nih.
kyllä avioliittokin voi olla "ikuinen" (lopun elämää, kunnes kuolema meidät erottaa), jos sen osapuolilla ei ole ylisuuria odotuksia ja odota kuuta taivaalta, johan sen järkikin sanoo että intohimoinen rakkaus laantuu, silloin pitää arvioida ssuhde uudelleen ja katsoa onko siellä ystävyyttä pohjalla minkä varaan sen liito olisi ehkä sittenkin pitänyt rakentaa jo alunperinkin...
tulee tässä väkisinkin mieleen perinteinen lomastressi. pariskunnat tappelevat jo autossa matkalla mökille; miksikö? no siksi että itsellään on ylisuuret ennakko-odotukset lomasta ja sen tuomista rentouttavista hetkistä, odotetaan että se kumppani osaa tehdä itselleen lomasta täydellisen, odotetaan että kumppani olisi kunnolla, käyttäytyisi niinkuin itse haluaa, eikä tajuta että parisuhteessa on kaksi ja voisi itse sen sijaan toimia eräänlaisena "rauhan rakentajana", odotetaan vain että toinen tekee sitä ja tätä ja kun toisen halut ja toiveet ei mene yksiin niiden omien kanssa, niin riitahan siitä syntyy ennenpitkää.
koska sinä kysyit viimeksi kumppaniltasi että tarvitsetko mitään? että mitä minä voisin tehdä puolestasi että saisit rentoutua hetken?
tämä siis sen takia tähän nyt, että vastaavasti avioliitoissa taitaa olla ylisuuria ennakko-odotuksia, unohdetaan se maalaisjärki ja pannaan pillit pussiin jos homma ei toimi, aloitetaan mieluummin se riita ja vängätään vastaan että "minun tapa - oikea tapa", yrittämättäkään korjata tilannetta... ja tilannehan ei sitten kuitenkaan korjaannu jos vain toinen sitä haluaa, joten siihenkin tarvitaan kaksi, kuten liittoon noin ylipäänsä muutenkin...
eli toistan: olen eri mieltä ;)Suhde toimii korjaillen, suvaiten, keskustellen ?
Entäs sitten jos siitä tuleekin jatkuva korjaus-Sarja :D
Eikö suhde voisi toimia ihan luonnostaan,
sen alkuperäisen sopimuksen perusteella ? - Animus
AnneliLahti kirjoitti:
rakastaa silloinkin kun ei tekisi mieleni rakastaa, siinäpä vasta kysymys.
Miksi pitäisi oppia rakastamaan toista myös vastoinkäymisissä :D
.. Kun .. Oppisi edes rakastamaan itseään myötäMäessä :DMiksi pitäisi oppia rakastamaan toista myös vastoinkäymisissä :D
.. Kun .. Oppisi edes rakastamaan itseään myötäMäessä :D
En osaisi itse paremmin tuota sanoa!! - edestakaisin
doctrine kirjoitti:
olen eri mieltä. nih.
kyllä avioliittokin voi olla "ikuinen" (lopun elämää, kunnes kuolema meidät erottaa), jos sen osapuolilla ei ole ylisuuria odotuksia ja odota kuuta taivaalta, johan sen järkikin sanoo että intohimoinen rakkaus laantuu, silloin pitää arvioida ssuhde uudelleen ja katsoa onko siellä ystävyyttä pohjalla minkä varaan sen liito olisi ehkä sittenkin pitänyt rakentaa jo alunperinkin...
tulee tässä väkisinkin mieleen perinteinen lomastressi. pariskunnat tappelevat jo autossa matkalla mökille; miksikö? no siksi että itsellään on ylisuuret ennakko-odotukset lomasta ja sen tuomista rentouttavista hetkistä, odotetaan että se kumppani osaa tehdä itselleen lomasta täydellisen, odotetaan että kumppani olisi kunnolla, käyttäytyisi niinkuin itse haluaa, eikä tajuta että parisuhteessa on kaksi ja voisi itse sen sijaan toimia eräänlaisena "rauhan rakentajana", odotetaan vain että toinen tekee sitä ja tätä ja kun toisen halut ja toiveet ei mene yksiin niiden omien kanssa, niin riitahan siitä syntyy ennenpitkää.
koska sinä kysyit viimeksi kumppaniltasi että tarvitsetko mitään? että mitä minä voisin tehdä puolestasi että saisit rentoutua hetken?
tämä siis sen takia tähän nyt, että vastaavasti avioliitoissa taitaa olla ylisuuria ennakko-odotuksia, unohdetaan se maalaisjärki ja pannaan pillit pussiin jos homma ei toimi, aloitetaan mieluummin se riita ja vängätään vastaan että "minun tapa - oikea tapa", yrittämättäkään korjata tilannetta... ja tilannehan ei sitten kuitenkaan korjaannu jos vain toinen sitä haluaa, joten siihenkin tarvitaan kaksi, kuten liittoon noin ylipäänsä muutenkin...
eli toistan: olen eri mieltä ;)Liittoon mekin lähdimme vakain mielin, yhdessä hautaan saakka. Monia asioita olemme käyneet läpi, sellaisiakin joiden takia toiset eroavat.
Pelottaa oma nykyinen asenne, minua ei enää kiinnosta ottaa vastuuta kaikesta; työstäni, lapsistani ja miehestäni. Yksi kolmasosa painolastista olisi poissa jos käskisi miehen ovesta ulos.
Kyllähän näistä raha/valta/vastuu asioista on keskusteltu, mutta kun ne asiat saavat miehen tuntemaan olonsa niin pieneksi.
Tuntuu siltä, että saattaisi olla miehelle itselleen paras ratkaisu jos lähettäisin ovesta ulos. Silloin olisi kasvettava, ehkä minun vierelläni ei ole helppo yrittää ottaa sitä vastuuta kun kerran "tiedän ja osaan kaiken".
Emme me tappele ja kaikenlaista juttelemme joka päivä mutta niitä ns. vakavia keskusteluja kaihdamme kumpikin. Kasvava ongelma siis, mutta tällä kertaa minä en jaksa pysäyttää alkanutta negatiivista kierrettä, tehköön hän sen kun tuntee jo rutiinin. - AnneliLahti
Animus kirjoitti:
Miksi pitäisi oppia rakastamaan toista myös vastoinkäymisissä :D
.. Kun .. Oppisi edes rakastamaan itseään myötäMäessä :D
En osaisi itse paremmin tuota sanoa!!* kiitos, kiitos, kiitos *
* Elämä on jännää *
Eikö olekin ;D
(*.*) - Sinuhe_Egyptiläinen
AnneliLahti kirjoitti:
* kiitos, kiitos, kiitos *
* Elämä on jännää *
Eikö olekin ;D
(*.*)Varsinkin elämä!
Ja positiivisessa mielessä!
t. "Peter" - AnneliLahti
Sinuhe_Egyptiläinen kirjoitti:
Varsinkin elämä!
Ja positiivisessa mielessä!
t. "Peter"Elämä on ihanaa Kun SEN oikein oiwaltaa
(*.*) - AnneliLahti
edestakaisin kirjoitti:
Liittoon mekin lähdimme vakain mielin, yhdessä hautaan saakka. Monia asioita olemme käyneet läpi, sellaisiakin joiden takia toiset eroavat.
Pelottaa oma nykyinen asenne, minua ei enää kiinnosta ottaa vastuuta kaikesta; työstäni, lapsistani ja miehestäni. Yksi kolmasosa painolastista olisi poissa jos käskisi miehen ovesta ulos.
Kyllähän näistä raha/valta/vastuu asioista on keskusteltu, mutta kun ne asiat saavat miehen tuntemaan olonsa niin pieneksi.
Tuntuu siltä, että saattaisi olla miehelle itselleen paras ratkaisu jos lähettäisin ovesta ulos. Silloin olisi kasvettava, ehkä minun vierelläni ei ole helppo yrittää ottaa sitä vastuuta kun kerran "tiedän ja osaan kaiken".
Emme me tappele ja kaikenlaista juttelemme joka päivä mutta niitä ns. vakavia keskusteluja kaihdamme kumpikin. Kasvava ongelma siis, mutta tällä kertaa minä en jaksa pysäyttää alkanutta negatiivista kierrettä, tehköön hän sen kun tuntee jo rutiinin.on paljon vahvempi ja vastuullisempi kuin mies.
Mies on tottunut olemaan se järki,
naisen kuuluu olla se tunne.
Naisen tarttuessa järjenWoittoon,
mies jää auttamattomasti alaN kynteeN.
(*.*) - ihmiseltä
AnneliLahti kirjoitti:
on paljon vahvempi ja vastuullisempi kuin mies.
Mies on tottunut olemaan se järki,
naisen kuuluu olla se tunne.
Naisen tarttuessa järjenWoittoon,
mies jää auttamattomasti alaN kynteeN.
(*.*)Jolle isot ja pienet kirjaimet tuottaa vaikeuksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6564870Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o202265- 1031444
- 891364
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231346Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia1311153Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681085Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi264988- 72967
Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo75965