Muuttunut elämä

Te ette ehkä enää kykene kuulemaan itse itseänne. Yritän kumminkin.

"Saamme kärsiä jopa pilkkaa osaksemme kristuksen tähden."

Tämä lause edustaa pelottavinta absolutismia. Tällä lauseella kumotaan KAIKKI ne vastaväitteet, mitä teidän uskoonne kohdistetaan. Te ette tämän lauseen esitettyänne enää kuule tai näe semmoista, mitä ette halua käsittää. Uskonne on sokeaa, olette menettäneet järkenne. Te pidätte sitä hyvänä asiana, minä pidän sitä pelottavana.

Tämä lause edustaa juuri sitä marttyyriutta ja absolutismia, mitä kristinusko kaikessa pelottavuudessaan edustaa. Kristinuskon ase on aina ollut alistuminen, myöntyminen, toisen posken kääntäminen. Tiedän, se tehoaa paremmin kuin parhaimmatkaan aseet. Se antaa teille erilaisen aseen, piilevän koston. Raamatun kirjoittajat, tiesivätpä tai eivät, antoivat tällä aseella avaimen maailmanvaltaan. Toisen posken kääntäminen ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin temppu sysätä syvimmät vihat ja kaunat toisten niskaan, esittää itse vanhurskasta. Ja kyllä, se toimii. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, oletteko oikeassa vai ette. Välineenne on vain ollut parempi kuin muiden uskontojen, joskin aina sitä poskeakaan ei olla käännelty.

herra kirjoitti:

Te ette ehkä enää kykene kuulemaan itse itseänne. Yritän kumminkin.

"Saamme kärsiä jopa pilkkaa osaksemme kristuksen tähden."

Tämä lause edustaa pelottavinta absolutismia. Tällä lauseella kumotaan KAIKKI ne vastaväitteet, mitä teidän uskoonne kohdistetaan. Te ette tämän lauseen esitettyänne enää kuule tai näe semmoista, mitä ette halua käsittää. Uskonne on sokeaa, olette menettäneet järkenne. Te pidätte sitä hyvänä asiana, minä pidän sitä pelottavana.

Tämä lause edustaa juuri sitä marttyyriutta ja absolutismia, mitä kristinusko kaikessa pelottavuudessaan edustaa. Kristinuskon ase on aina ollut alistuminen, myöntyminen, toisen posken kääntäminen. Tiedän, se tehoaa paremmin kuin parhaimmatkaan aseet. Se antaa teille erilaisen aseen, piilevän koston. Raamatun kirjoittajat, tiesivätpä tai eivät, antoivat tällä aseella avaimen maailmanvaltaan. Toisen posken kääntäminen ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin temppu sysätä syvimmät vihat ja kaunat toisten niskaan, esittää itse vanhurskasta. Ja kyllä, se toimii. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, oletteko oikeassa vai ette. Välineenne on vain ollut parempi kuin muiden uskontojen, joskin aina sitä poskeakaan ei olla käännelty.

Lue lisää

Onko tämä sitä, mitä tarkoitat? Eikö vanhurskauden saaminen armosta ole nöyryyttä, jota ei ylpeällä mielellä ole mahdollisuutta edes saavuttaa?

"Totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee synnin, on synnin orja." Joh. 8:34

Mitä sitten on synti, josta Kristus on tullut vapauttamaan? Kaikki väärä, mitä maailmassa tehdään on syntiä. Sitä on jokaisen ihmisen elämässä. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." (Room. 3:23) Apostoli Johannes sanoo: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee laittomuuden; ja synti on laittomuus." (1. Joh. 3:4) Kristus on tullut pelastamaan ihmisen synnistä eli laittomuudesta kuuliaiseksi Jumalan tahdolle, mikä ilmenee hänen laissaan. Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on todellista vapautta, kun sen sijaan tottelemattomuus on vienyt ja vie edelleenkin orjuuteen. Tottelemattomuuden tähden israelilaiset joutivat harhailemaan erämaan vankeudessa 40 vuotta pääsemättä luvattuun maahan. (Hebr. 4:18), tottelemattomuutensa tähden israelilaiset joutuivat vihollistensa ahdistelemiksi ja orjuuteen, Babylonin vankeuteen jne. Kristityt, jotka evankeliumin voima on saanut vapauttaa tottelemattomuudesta Jumalan käskyille, voivat yhtyä Paavalin sanoihin: "Vapauteen Kristus vapautti meidät." (Gal 5:1)
Mutta tuhannet opettavat meidän päivinämme, että kristillinen vapaus merkitsee sitä, ettei Jumalan lakia tarvita lainkaan. Sitä ei pitäisi teroittaa eikä opettaa seurakunnan jäsenille ollenkaan. He sanovat, että Jeesus muka kumosi lain ja naulitsi sen ristiin. Tällainen on synnillistä vapautta – orjuutta. Monet sananjulistajat veisaavat vapautusvirsiä ja puhuvat vapaudesta, vaikka laittomuuden julistamisellaan pitävät jäseniään synnin vankeudessa. Veisatkoot ja puhukoot he vaikka enkelien kielellä vapaudesta, mutta he ovat haluttomia teroittamaan jäsenilleen kuuliaisuutta Jumalan käskyille. Näin he ovat siitä huolimatta orjuuttajia, joiden rukouksetkin ovat Herralle kauhistus. (Sananl. 28:9)
Nyt voi joku sanoa: "Mutta mehän emme ole lain alla vaan armon alla." Millainen ihminen on lain alla? Eikö juuri sellainen, joka rikkoo lakia? Sellainen ihminen, joka on rikkonut valtakunnan lakia vastaan, on lain tuomion alainen, eikö olekin?
Siihen asti, kun hän on sovittanut rikoksensa hän on lain alainen. Syntinen ihminen on myös Jumalan lain tuomion alainen, kunnes hän saa sovituksen ristin juurella. Jumalan laki ei muutu, mutta ihmisen asenne lakia kohtaan muuttuu. Ennen kääntymiskokemusta ihminen on rikkonut lakia vastaan. Laki nousee syyttämään synnintekijää iskeäkseen hänet alas. "Synnin palkka on kuolema."(Room. 6:23) Ihminen on siinä tilassa Jumalan lain alainen. Tuomion alaisena ja pahan omantunnon ahdistamana, ja lain näyttäessä ihmiselle hänen syntisyytensä, syntinen alkaa etsiä turvapaikkaa, jossa laki ei enää pystyisi lyömään häntä. Tällainen turvapaikka on varattu lain tuomitsemalle ja synnin haavoittamalle sielulle Jeesuksen ristin juurella. Vain täällä voi löytää avun oikeaan aikaan.
Tähän asti laki löi synnintekijää ja tuomitsi hänet. Nyt hän siirtyy lainalaisuudesta armonalaisuuteen, ristin siunattujen siipien suojaan, eikä syyttäjä enää ylety häneen. Häneen suunnatut iskut osuvatkin Jeesukseen. Lain vasara ei lyökään enää rikkojaa, vaan se iskee niihin nauloihin, jotka lävistivät Jeesuksen kädet ja jalat. Syntinen on nyt armahdettu. Hän on armon suojeluksessa. Hän on ristin alla tuomion rankkasaeelta suojassa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16) "Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme." "Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana." (Jes. 53:4b;6b)

herra kirjoitti:

Te ette ehkä enää kykene kuulemaan itse itseänne. Yritän kumminkin.

"Saamme kärsiä jopa pilkkaa osaksemme kristuksen tähden."

Tämä lause edustaa pelottavinta absolutismia. Tällä lauseella kumotaan KAIKKI ne vastaväitteet, mitä teidän uskoonne kohdistetaan. Te ette tämän lauseen esitettyänne enää kuule tai näe semmoista, mitä ette halua käsittää. Uskonne on sokeaa, olette menettäneet järkenne. Te pidätte sitä hyvänä asiana, minä pidän sitä pelottavana.

Tämä lause edustaa juuri sitä marttyyriutta ja absolutismia, mitä kristinusko kaikessa pelottavuudessaan edustaa. Kristinuskon ase on aina ollut alistuminen, myöntyminen, toisen posken kääntäminen. Tiedän, se tehoaa paremmin kuin parhaimmatkaan aseet. Se antaa teille erilaisen aseen, piilevän koston. Raamatun kirjoittajat, tiesivätpä tai eivät, antoivat tällä aseella avaimen maailmanvaltaan. Toisen posken kääntäminen ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin temppu sysätä syvimmät vihat ja kaunat toisten niskaan, esittää itse vanhurskasta. Ja kyllä, se toimii. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, oletteko oikeassa vai ette. Välineenne on vain ollut parempi kuin muiden uskontojen, joskin aina sitä poskeakaan ei olla käännelty.

Lue lisää

Otat esille tärkeän asian. Miten kristittynä suhtautuu asiaan jos pilkataan nimenomaan Kristuksen tähden. Kyllä käännän posken. Mutta entäpä jos sanomme että olemme tulleet pilkatuksi Kristuksen tähden vaikka arvostelu kohdistuu minuun henkilönä, vajavaisuuksiini, erehtymisiini ja raadollisuuteeni ja jopa tapaani ajatella, sanoa ja tehdä asioita. Silloin tämän lauseen varjolla puolustautuminen on väärin. Kristittynä tulee olla oikeudenmukainen ja rehellinen. Tulee antaa arvo toiselle ja myöntää oma erehtyväisyytensä.

Ei uskovana oleminen ole arkielämän vaivoista, haasteista tai iloistakaan irrallaan elämistä. Vain valinnat asioiden suhteen pyrkivät muuttumaan. Ja kun valitsee toisin voi saada pilkkaa osakseen. Uskon ja tiedän, että kristityksi tunnustautuva tuntee yhä tuhoavia tunteita. Hän kiivastuu, vihaa, on katkera, on kostonhaluinen tai ilkeä. Tärkeintä kai on että itse tunnistaa tämän ja Jumalaa turvaten haluaa parannusta itselleen näistä ja muistakin mitä synniksikin kutsutaan.

On ikävää jos kristityistä on tullut kuva kavalina nöyryyttä esittävinä alistujina, jotka käyttävät aseenaan kuten sanoit piilevää kostoa. Jos näin on niin onneksi, silloin meillä on todella syytä parannukseen ei itsekorostukseen. Tätä ei Raamatussakaan kristillisen elämän tarkoiteta olevan. Kristillinen elämä on välittämistä ja rakkauden osoittamista toisia ihmisiä kohtaan. Jos tämän taakse kätketään muita motiiveja ei silloin toimita oikein. Samoin "uusi elämä Kristuksessa" voi merkitä ihmisille eri asioita. Koemme Jumalan läsnäolon eri tavoin. Kuitenkin Jumala sallii monimuotoisuuden, on useita eri tapoja elää Hengen johdatuksessa ja uskon ykseys ei tarkoita yhdenmuotoisuutta. Yhtenä päämääränä voisi olla sopusointu itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa ja tätä voisi myös kutsua hengellisen terveyden tavoitteluksi. Kuitenkin tämä juuri vaatii sen että hyväksymme sen että joukossamme on monenlaisia kristityn nimeä kantavia ihmisiä hengellisen elämän aloittelijasta aina vieraantuneeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kuten sairaalassa; sairaita, hoitoa saavia ja parantuneita. Kaikilla kuitenkin tavoitteena sama päämäärä.

Lappuliisa kirjoitti:

Otat esille tärkeän asian. Miten kristittynä suhtautuu asiaan jos pilkataan nimenomaan Kristuksen tähden. Kyllä käännän posken. Mutta entäpä jos sanomme että olemme tulleet pilkatuksi Kristuksen tähden vaikka arvostelu kohdistuu minuun henkilönä, vajavaisuuksiini, erehtymisiini ja raadollisuuteeni ja jopa tapaani ajatella, sanoa ja tehdä asioita. Silloin tämän lauseen varjolla puolustautuminen on väärin. Kristittynä tulee olla oikeudenmukainen ja rehellinen. Tulee antaa arvo toiselle ja myöntää oma erehtyväisyytensä.

Ei uskovana oleminen ole arkielämän vaivoista, haasteista tai iloistakaan irrallaan elämistä. Vain valinnat asioiden suhteen pyrkivät muuttumaan. Ja kun valitsee toisin voi saada pilkkaa osakseen. Uskon ja tiedän, että kristityksi tunnustautuva tuntee yhä tuhoavia tunteita. Hän kiivastuu, vihaa, on katkera, on kostonhaluinen tai ilkeä. Tärkeintä kai on että itse tunnistaa tämän ja Jumalaa turvaten haluaa parannusta itselleen näistä ja muistakin mitä synniksikin kutsutaan.

On ikävää jos kristityistä on tullut kuva kavalina nöyryyttä esittävinä alistujina, jotka käyttävät aseenaan kuten sanoit piilevää kostoa. Jos näin on niin onneksi, silloin meillä on todella syytä parannukseen ei itsekorostukseen. Tätä ei Raamatussakaan kristillisen elämän tarkoiteta olevan. Kristillinen elämä on välittämistä ja rakkauden osoittamista toisia ihmisiä kohtaan. Jos tämän taakse kätketään muita motiiveja ei silloin toimita oikein. Samoin "uusi elämä Kristuksessa" voi merkitä ihmisille eri asioita. Koemme Jumalan läsnäolon eri tavoin. Kuitenkin Jumala sallii monimuotoisuuden, on useita eri tapoja elää Hengen johdatuksessa ja uskon ykseys ei tarkoita yhdenmuotoisuutta. Yhtenä päämääränä voisi olla sopusointu itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa ja tätä voisi myös kutsua hengellisen terveyden tavoitteluksi. Kuitenkin tämä juuri vaatii sen että hyväksymme sen että joukossamme on monenlaisia kristityn nimeä kantavia ihmisiä hengellisen elämän aloittelijasta aina vieraantuneeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kuten sairaalassa; sairaita, hoitoa saavia ja parantuneita. Kaikilla kuitenkin tavoitteena sama päämäärä.

Lue lisää

Koko kristitty maailma tuntee Moodyn nimen.
Hän sai johtaa tuhansia kristuksen luo.
Mutta kuinka monet tuntevat sen henkilön,
joka opetti Moodya?Hänhän johti Moodyn kristuksen luo.
Kaikkialla maailmassa on miehiä ja naisia
jotka työllään ja vaikutuksellaan edistävät
kristuksen asiaa.Jotkut surevat, että saavat
aikaan niin kovin vähän. Eräänä päivänä tulee
kuitenkin ilmi mikä siunauksen virta onkaan
kummunnut heidän elämästään.Jumalalle luovutettu
elämä tuottaa monikymmenkertaisen sadon, eikä
siunausten virrasta näy loppua.
Mikä onkaan elämän tarkoitus?
Voisiko sen kiteyttää tähän lauseeseen:
Elämän tarkoitus on elää siunaukseksi toisille.

herra kirjoitti:

Te ette ehkä enää kykene kuulemaan itse itseänne. Yritän kumminkin.

"Saamme kärsiä jopa pilkkaa osaksemme kristuksen tähden."

Tämä lause edustaa pelottavinta absolutismia. Tällä lauseella kumotaan KAIKKI ne vastaväitteet, mitä teidän uskoonne kohdistetaan. Te ette tämän lauseen esitettyänne enää kuule tai näe semmoista, mitä ette halua käsittää. Uskonne on sokeaa, olette menettäneet järkenne. Te pidätte sitä hyvänä asiana, minä pidän sitä pelottavana.

Tämä lause edustaa juuri sitä marttyyriutta ja absolutismia, mitä kristinusko kaikessa pelottavuudessaan edustaa. Kristinuskon ase on aina ollut alistuminen, myöntyminen, toisen posken kääntäminen. Tiedän, se tehoaa paremmin kuin parhaimmatkaan aseet. Se antaa teille erilaisen aseen, piilevän koston. Raamatun kirjoittajat, tiesivätpä tai eivät, antoivat tällä aseella avaimen maailmanvaltaan. Toisen posken kääntäminen ei loppujen lopuksi ollut muuta kuin temppu sysätä syvimmät vihat ja kaunat toisten niskaan, esittää itse vanhurskasta. Ja kyllä, se toimii. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä, oletteko oikeassa vai ette. Välineenne on vain ollut parempi kuin muiden uskontojen, joskin aina sitä poskeakaan ei olla käännelty.

Lue lisää

Kyllä me kuulemme itseämme ja muitakin. Pyrimme olemaan sopusoinnussa kaikkien kanssa. Jalat maassa kulkevia ollaan vaikka Kristus onkin sydämmessä.

Mitä pelottavaa siinä voisi olla jos ihminen on löytänyt rauhan ja levon sielulleen ja on onnellinen?

Haluaisin kysyä mitä Jeesus sinulle merkitsee?

Siunausta!

annu42 kirjoitti:

Onko tämä sitä, mitä tarkoitat? Eikö vanhurskauden saaminen armosta ole nöyryyttä, jota ei ylpeällä mielellä ole mahdollisuutta edes saavuttaa?

"Totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee synnin, on synnin orja." Joh. 8:34

Mitä sitten on synti, josta Kristus on tullut vapauttamaan? Kaikki väärä, mitä maailmassa tehdään on syntiä. Sitä on jokaisen ihmisen elämässä. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." (Room. 3:23) Apostoli Johannes sanoo: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee laittomuuden; ja synti on laittomuus." (1. Joh. 3:4) Kristus on tullut pelastamaan ihmisen synnistä eli laittomuudesta kuuliaiseksi Jumalan tahdolle, mikä ilmenee hänen laissaan. Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on todellista vapautta, kun sen sijaan tottelemattomuus on vienyt ja vie edelleenkin orjuuteen. Tottelemattomuuden tähden israelilaiset joutivat harhailemaan erämaan vankeudessa 40 vuotta pääsemättä luvattuun maahan. (Hebr. 4:18), tottelemattomuutensa tähden israelilaiset joutuivat vihollistensa ahdistelemiksi ja orjuuteen, Babylonin vankeuteen jne. Kristityt, jotka evankeliumin voima on saanut vapauttaa tottelemattomuudesta Jumalan käskyille, voivat yhtyä Paavalin sanoihin: "Vapauteen Kristus vapautti meidät." (Gal 5:1)
Mutta tuhannet opettavat meidän päivinämme, että kristillinen vapaus merkitsee sitä, ettei Jumalan lakia tarvita lainkaan. Sitä ei pitäisi teroittaa eikä opettaa seurakunnan jäsenille ollenkaan. He sanovat, että Jeesus muka kumosi lain ja naulitsi sen ristiin. Tällainen on synnillistä vapautta – orjuutta. Monet sananjulistajat veisaavat vapautusvirsiä ja puhuvat vapaudesta, vaikka laittomuuden julistamisellaan pitävät jäseniään synnin vankeudessa. Veisatkoot ja puhukoot he vaikka enkelien kielellä vapaudesta, mutta he ovat haluttomia teroittamaan jäsenilleen kuuliaisuutta Jumalan käskyille. Näin he ovat siitä huolimatta orjuuttajia, joiden rukouksetkin ovat Herralle kauhistus. (Sananl. 28:9)
Nyt voi joku sanoa: "Mutta mehän emme ole lain alla vaan armon alla." Millainen ihminen on lain alla? Eikö juuri sellainen, joka rikkoo lakia? Sellainen ihminen, joka on rikkonut valtakunnan lakia vastaan, on lain tuomion alainen, eikö olekin?
Siihen asti, kun hän on sovittanut rikoksensa hän on lain alainen. Syntinen ihminen on myös Jumalan lain tuomion alainen, kunnes hän saa sovituksen ristin juurella. Jumalan laki ei muutu, mutta ihmisen asenne lakia kohtaan muuttuu. Ennen kääntymiskokemusta ihminen on rikkonut lakia vastaan. Laki nousee syyttämään synnintekijää iskeäkseen hänet alas. "Synnin palkka on kuolema."(Room. 6:23) Ihminen on siinä tilassa Jumalan lain alainen. Tuomion alaisena ja pahan omantunnon ahdistamana, ja lain näyttäessä ihmiselle hänen syntisyytensä, syntinen alkaa etsiä turvapaikkaa, jossa laki ei enää pystyisi lyömään häntä. Tällainen turvapaikka on varattu lain tuomitsemalle ja synnin haavoittamalle sielulle Jeesuksen ristin juurella. Vain täällä voi löytää avun oikeaan aikaan.
Tähän asti laki löi synnintekijää ja tuomitsi hänet. Nyt hän siirtyy lainalaisuudesta armonalaisuuteen, ristin siunattujen siipien suojaan, eikä syyttäjä enää ylety häneen. Häneen suunnatut iskut osuvatkin Jeesukseen. Lain vasara ei lyökään enää rikkojaa, vaan se iskee niihin nauloihin, jotka lävistivät Jeesuksen kädet ja jalat. Syntinen on nyt armahdettu. Hän on armon suojeluksessa. Hän on ristin alla tuomion rankkasaeelta suojassa. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16) "Mutta Herra heitti hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme." "Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana." (Jes. 53:4b;6b)

Lue lisää

Pitäisikö minun nyt siteerata Nietzscheä ja puhua traagisesta optimismista, jotta en vain missään tapauksessa puhuisi itse aiheesta.

Lappuliisa kirjoitti:

Otat esille tärkeän asian. Miten kristittynä suhtautuu asiaan jos pilkataan nimenomaan Kristuksen tähden. Kyllä käännän posken. Mutta entäpä jos sanomme että olemme tulleet pilkatuksi Kristuksen tähden vaikka arvostelu kohdistuu minuun henkilönä, vajavaisuuksiini, erehtymisiini ja raadollisuuteeni ja jopa tapaani ajatella, sanoa ja tehdä asioita. Silloin tämän lauseen varjolla puolustautuminen on väärin. Kristittynä tulee olla oikeudenmukainen ja rehellinen. Tulee antaa arvo toiselle ja myöntää oma erehtyväisyytensä.

Ei uskovana oleminen ole arkielämän vaivoista, haasteista tai iloistakaan irrallaan elämistä. Vain valinnat asioiden suhteen pyrkivät muuttumaan. Ja kun valitsee toisin voi saada pilkkaa osakseen. Uskon ja tiedän, että kristityksi tunnustautuva tuntee yhä tuhoavia tunteita. Hän kiivastuu, vihaa, on katkera, on kostonhaluinen tai ilkeä. Tärkeintä kai on että itse tunnistaa tämän ja Jumalaa turvaten haluaa parannusta itselleen näistä ja muistakin mitä synniksikin kutsutaan.

On ikävää jos kristityistä on tullut kuva kavalina nöyryyttä esittävinä alistujina, jotka käyttävät aseenaan kuten sanoit piilevää kostoa. Jos näin on niin onneksi, silloin meillä on todella syytä parannukseen ei itsekorostukseen. Tätä ei Raamatussakaan kristillisen elämän tarkoiteta olevan. Kristillinen elämä on välittämistä ja rakkauden osoittamista toisia ihmisiä kohtaan. Jos tämän taakse kätketään muita motiiveja ei silloin toimita oikein. Samoin "uusi elämä Kristuksessa" voi merkitä ihmisille eri asioita. Koemme Jumalan läsnäolon eri tavoin. Kuitenkin Jumala sallii monimuotoisuuden, on useita eri tapoja elää Hengen johdatuksessa ja uskon ykseys ei tarkoita yhdenmuotoisuutta. Yhtenä päämääränä voisi olla sopusointu itsensä, lähimmäistensä ja Jumalan kanssa ja tätä voisi myös kutsua hengellisen terveyden tavoitteluksi. Kuitenkin tämä juuri vaatii sen että hyväksymme sen että joukossamme on monenlaisia kristityn nimeä kantavia ihmisiä hengellisen elämän aloittelijasta aina vieraantuneeseen ja kaikkea siltä väliltä. Kuten sairaalassa; sairaita, hoitoa saavia ja parantuneita. Kaikilla kuitenkin tavoitteena sama päämäärä.

Lue lisää

"Ei uskovana oleminen ole arkielämän vaivoista, haasteista tai iloistakaan irrallaan elämistä. Vain valinnat asioiden suhteen pyrkivät muuttumaan. Ja kun valitsee toisin voi saada pilkkaa osakseen."

Eipä niin. Tiedän sen itsekin. Se oli jopa niin tavanomaista, että en tunne vieläkään eroa ns. edelliseen elämääni. Valinnat asioiden suhteen yleensä muuttuvat, kun ottaa tietyn moraalijärjestelmän arvot harteilleen kannettavaksi. Itse asiassa, valinta on paljon vaikeampi, kun kykenee erottamaan nämä moraalijärjestelmät totaalisen relativistisiksi, ja huomaakin, arvot ovat vain ihmisten luomia. Siinäpä se vasta vapautuminen tapahtuu, rajoja ei ole, vain mielikuvituksesi. Elämä ei ole joko uskovaista tai ei-uskovaista. Valintojen ulottuvuus käsittää laajemmatkin vivahteet. Itse olen valinnut teoreettisen relativismin, näen vain huumoria ja mielivaltaista sattumaa kaikkialla. Elämä on traagisen epävarmaa, toivotonta, ja vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin, päättyy elämämme, niin minun kuin sinunkin uskoitpa tai et, samaan käsittämättömään (joka ei ole yhtä kuin Jumala) turhuuteen.

Vaikka suurin osa ihmisistä ei ole edes uskovaisia, heistä moni tuudittaa itsensä syleilevään ajatukseen siitä, että meillä todella on tarkoitus olla täällä. Valitan. Jumalasta saa varmasti tukea tähän epävarmuuteen, mutta se, että joku idea helpottaa oloa, tuskin kertoo mitään idean olemassaolosta muuta kuin pään sisäisenä rakennelmana ja täten psykologian alaan kuuluvana. Oli mukavaa tuntea, että joku meitä varjelee. Oli mukavaa rukoilla. Joskus kuuli joskus ei. Kuten joulupukistakin, joskus on vain annettava mennä, vaikka joulupukki mukava hahmo olikin. Nykyisin minulla on taipumus esiintyä itse joulupukkina. Analogiaako? Olen siis Jumala.

JoikaM40 kirjoitti:

Kyllä me kuulemme itseämme ja muitakin. Pyrimme olemaan sopusoinnussa kaikkien kanssa. Jalat maassa kulkevia ollaan vaikka Kristus onkin sydämmessä.

Mitä pelottavaa siinä voisi olla jos ihminen on löytänyt rauhan ja levon sielulleen ja on onnellinen?

Haluaisin kysyä mitä Jeesus sinulle merkitsee?

Siunausta!

Lue lisää

"Kyllä me kuulemme itseämme ja muitakin."

Kyllä te kuulette joo, ymmärrystä sen sijaan ei riitä.

"Pyrimme olemaan sopusoinnussa kaikkien kanssa."

Niin pyritte joo, silti tuputatte omaa sopusointuanne muillekin.

"Jalat maassa kulkevia ollaan vaikka Kristus onkin sydämmessä."

Jalat maassa kulkeviakin joo, pää taivaissa.

"Mitä pelottavaa siinä voisi olla jos ihminen on löytänyt rauhan ja levon sielulleen ja on onnellinen?"

Pelottavuus alkaa siitä, kun ihminen jakaa muillekin omaa rauhaa, lepoaan ja onnellisuuttaan.

"Haluaisin kysyä mitä Jeesus sinulle merkitsee?"

Nuorena lapsena ihmeellistä hahmoa, hieman tylsää partaniekkaa, sekä jännittäviä tarroja joita sai omaan kirjaseen liimailla. Hieman vanhempana isin ja äipän opetuksesta Vapahtajaa, Kristusta, Messiasta. Nuorena aikuisena edelleenkin Pelastajaa, joskin enemmän vallankumouksellisena ja radikaalina sekä esisosialistina. Näin aikuisena traagista hahmoa, joka tuottaa edelleen liikutuksen hetkiä elokuvissa. Toisaalta myös esiuskovaisten pelottavaa esitaistelijaa, poliitikkoa ja retorikkoa, joka Jeesuksesta tehtiin. Tosin aikuisena Jeesuksen olemassaolo historiallisena henkilönä jo arveluttaa varsin vahvasti. Jeesus oli kuten Sun Tzu, jonka olemassaolo myöskin yhtenä kirjailijana ja historiallisena hahmona on kyseenalaistettu. Sun Tzun Sodankäynnistä on todettu itse asiassa, että teos on ennemminkin yhden tekijän nimeen laitetut monien vuosisatojen sodankäyntistrategioiden viisaudet. Mielestäni tämä on järkevämmän kuuloinen selitys myös Raamatulle ja Jeesukselle.

herra kirjoitti:

"Kyllä me kuulemme itseämme ja muitakin."

Kyllä te kuulette joo, ymmärrystä sen sijaan ei riitä.

"Pyrimme olemaan sopusoinnussa kaikkien kanssa."

Niin pyritte joo, silti tuputatte omaa sopusointuanne muillekin.

"Jalat maassa kulkevia ollaan vaikka Kristus onkin sydämmessä."

Jalat maassa kulkeviakin joo, pää taivaissa.

"Mitä pelottavaa siinä voisi olla jos ihminen on löytänyt rauhan ja levon sielulleen ja on onnellinen?"

Pelottavuus alkaa siitä, kun ihminen jakaa muillekin omaa rauhaa, lepoaan ja onnellisuuttaan.

"Haluaisin kysyä mitä Jeesus sinulle merkitsee?"

Nuorena lapsena ihmeellistä hahmoa, hieman tylsää partaniekkaa, sekä jännittäviä tarroja joita sai omaan kirjaseen liimailla. Hieman vanhempana isin ja äipän opetuksesta Vapahtajaa, Kristusta, Messiasta. Nuorena aikuisena edelleenkin Pelastajaa, joskin enemmän vallankumouksellisena ja radikaalina sekä esisosialistina. Näin aikuisena traagista hahmoa, joka tuottaa edelleen liikutuksen hetkiä elokuvissa. Toisaalta myös esiuskovaisten pelottavaa esitaistelijaa, poliitikkoa ja retorikkoa, joka Jeesuksesta tehtiin. Tosin aikuisena Jeesuksen olemassaolo historiallisena henkilönä jo arveluttaa varsin vahvasti. Jeesus oli kuten Sun Tzu, jonka olemassaolo myöskin yhtenä kirjailijana ja historiallisena hahmona on kyseenalaistettu. Sun Tzun Sodankäynnistä on todettu itse asiassa, että teos on ennemminkin yhden tekijän nimeen laitetut monien vuosisatojen sodankäyntistrategioiden viisaudet. Mielestäni tämä on järkevämmän kuuloinen selitys myös Raamatulle ja Jeesukselle.

Lue lisää

Sun Tzun Sodankäynnistä on todettu itse asiassa, että teos on ennemminkin yhden tekijän nimeen laitetut monien vuosisatojen sodankäyntistrategioiden viisaudet. Mielestäni tämä on järkevämmän kuuloinen selitys myös Raamatulle ja Jeesukselle.

Ja vielä jatkaakseni, jos ihmettelitte, miksi näin oli tehty, niin lähinnä käytännön syistä. Kun haluttiin levittää omia ajatuksia mahdollisimman laajalle, helpointa ja ylivoimaisesti tehokkainta oli laittaa ne yhden ajattelijan (ei ollut väliä oliko todellinen vai ei, kunhan oli vain tunnettu) nimeen. Näin saattoi vaikuttaa vuosisatojen kehitykseen. Mielestäni Paavalin temppu noudatti samaa kaavaa, kuin mitä Kiinassa oltiin jo useita vuosisatoja ennemmin tehty. Paavalin onni oli, että löytyi sopiva hahmo, jota käyttää.

herra kirjoitti:

"Ei uskovana oleminen ole arkielämän vaivoista, haasteista tai iloistakaan irrallaan elämistä. Vain valinnat asioiden suhteen pyrkivät muuttumaan. Ja kun valitsee toisin voi saada pilkkaa osakseen."

Eipä niin. Tiedän sen itsekin. Se oli jopa niin tavanomaista, että en tunne vieläkään eroa ns. edelliseen elämääni. Valinnat asioiden suhteen yleensä muuttuvat, kun ottaa tietyn moraalijärjestelmän arvot harteilleen kannettavaksi. Itse asiassa, valinta on paljon vaikeampi, kun kykenee erottamaan nämä moraalijärjestelmät totaalisen relativistisiksi, ja huomaakin, arvot ovat vain ihmisten luomia. Siinäpä se vasta vapautuminen tapahtuu, rajoja ei ole, vain mielikuvituksesi. Elämä ei ole joko uskovaista tai ei-uskovaista. Valintojen ulottuvuus käsittää laajemmatkin vivahteet. Itse olen valinnut teoreettisen relativismin, näen vain huumoria ja mielivaltaista sattumaa kaikkialla. Elämä on traagisen epävarmaa, toivotonta, ja vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin, päättyy elämämme, niin minun kuin sinunkin uskoitpa tai et, samaan käsittämättömään (joka ei ole yhtä kuin Jumala) turhuuteen.

Vaikka suurin osa ihmisistä ei ole edes uskovaisia, heistä moni tuudittaa itsensä syleilevään ajatukseen siitä, että meillä todella on tarkoitus olla täällä. Valitan. Jumalasta saa varmasti tukea tähän epävarmuuteen, mutta se, että joku idea helpottaa oloa, tuskin kertoo mitään idean olemassaolosta muuta kuin pään sisäisenä rakennelmana ja täten psykologian alaan kuuluvana. Oli mukavaa tuntea, että joku meitä varjelee. Oli mukavaa rukoilla. Joskus kuuli joskus ei. Kuten joulupukistakin, joskus on vain annettava mennä, vaikka joulupukki mukava hahmo olikin. Nykyisin minulla on taipumus esiintyä itse joulupukkina. Analogiaako? Olen siis Jumala.

Lue lisää

Epäilemättä ja onneksi meillä on vapaus valita. Ihmistä ei kukaan pakota mihinkään. Kristittynä oleminen minulle on vapaaehtoinen valinta, tie jota kuljen. Yhtälailla on vapaus valita muukin tie, vaikkapa teoreettinen relativismi. Erona on ehkä se mihin mahdollisuuksiin uskomme. En häviä mitään jos sinun katsantokantasi osoittautuu todeksi.Sittepähän katoamme, häviämme turhuuteen ja merkityksettömyyteen kuten sukupolvet ennen meitä ja tulevatkin saavat saman kohtalon.

Kuitenkin kyse on siitä mihin uskotaan. Voi tietysti uskoa joulupukkiinkin. Niin onhan minulla kotona nuori, joka toisinaan on niin kaikkitietävä että sanookin tietävänsä asiat jumalaakin paremmin. Voi vaikka uskoa itseensä tai muihin ihmisiin. Toisaalta minulla on samoin vapus uskoa Jumalaan ja kaikkeen mitä sinä et uskosi kohteeksi ole valinnut. Ja valinnoilla on aina joku merkitys - omalle itselle ja myös muille, joiden kanssa olen tekemisissä. Nämä valinnat viime kädessä vaikuttavat kaikkeen elämän kulkuun. Ja oikeasti meillä on myös erilaisia kokemuksia asioista. Jollekin kokemus elävästä Jumalasta voi olla tosi ja varma toiselle taas epäilyn paikka, satua. Toisaalta ei minun tarvitsekaan uskoa ketään muuta varten kuin itselleni. Eikä kristinuskon todellisesta luonteesta voi päästäkään perille kuin astumalla tälle polulle ja alettava kulkemaan sitä. Niin kauan kun on tien ulkopuolella ei sitä voi täysin nähdä.

Helena kirjoitti:

Koko kristitty maailma tuntee Moodyn nimen.
Hän sai johtaa tuhansia kristuksen luo.
Mutta kuinka monet tuntevat sen henkilön,
joka opetti Moodya?Hänhän johti Moodyn kristuksen luo.
Kaikkialla maailmassa on miehiä ja naisia
jotka työllään ja vaikutuksellaan edistävät
kristuksen asiaa.Jotkut surevat, että saavat
aikaan niin kovin vähän. Eräänä päivänä tulee
kuitenkin ilmi mikä siunauksen virta onkaan
kummunnut heidän elämästään.Jumalalle luovutettu
elämä tuottaa monikymmenkertaisen sadon, eikä
siunausten virrasta näy loppua.
Mikä onkaan elämän tarkoitus?
Voisiko sen kiteyttää tähän lauseeseen:
Elämän tarkoitus on elää siunaukseksi toisille.

Lue lisää

Moody, joka opetti Kristuksen toisesta tulemisesta, tuomitsi koko adventtiliikkeen. Näin kirjoitti kirjassaan adventisteista eronnut, entinen johtohahmoihin ja oppien kyhäämiseen osallistunut Canright. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED.)

Uskova 1 kirjoitti:

Moody, joka opetti Kristuksen toisesta tulemisesta, tuomitsi koko adventtiliikkeen. Näin kirjoitti kirjassaan adventisteista eronnut, entinen johtohahmoihin ja oppien kyhäämiseen osallistunut Canright. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED.)

Lue lisää

Olen monesti ajatellut kuinka hankalaa onkaan palvella kahta Herraa!

Voiko tämä olla mahdollista. Kyllä se tuntuu
käytännössä olevan mahdollista. Kunnia annetaan Viran sijais Herralle, mutta uskon kuuliaisuus ja tottelevaisuus nekin kuuluvat Varaherran haltuun, Kuitenki kaikkea hyvää rukoillaan taas Taivaan ja maan luojalta?

Kuitenkaan kunniaa ei voida antaa sille jolle kunnia kuuluu? Miksi kaikki tämä ulko kultaisuus
Kun kehdataan väittää sellaista, että Jumala on hyljännyt Sen mitä hänen suustaan on lähtenyt.

Joosua aikoinaan kysyi kansalta ketä te todellisuudessä haluatte palvella. Tehkää päätös
kuitenkin minä ja minun perheeni me palvelemme
Herraa.

Tunnen erään henkilön joka pilkkasi erästä uskoa
jatkuvasti ja kolmen vuoden kuluttua hän oli liittynyt tähän hänen pilkkaamiensa ihmisten seurakuntaan.

Tämä mainistsemasi Canright Kirjoitti katuma kirjeen kaikesta siitä millä hän oli koettanut häväistä Jumalan silmäterää kuten hän itse mainitsee. Kuitenkin Ihmisen luonnollinen minä
on taipuvainen aina uskomaan pahaa.

Tämä asiahan on tuttu kaikesta. Mitä enemmän pahaa puhuu sitä parempana kristittynä henkilö itseään pitää. Onko tällaisella henkilöllä
se henki joka oli Kristuksella. Hän joka oli
Jumala ja kuitenkin ottanut ihmisen muodon, hän oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti.

Olisitpa sinäkin kuuliainen Jumalalle ja palvelisit vain oikeaa Herraa joka on oike sinun pelastajasi. Voisi antaa kunnian sille jolle se kuuluu.

Tee parannus: Siunausta sinulle Ystävältä

Lappuliisa kirjoitti:

Epäilemättä ja onneksi meillä on vapaus valita. Ihmistä ei kukaan pakota mihinkään. Kristittynä oleminen minulle on vapaaehtoinen valinta, tie jota kuljen. Yhtälailla on vapaus valita muukin tie, vaikkapa teoreettinen relativismi. Erona on ehkä se mihin mahdollisuuksiin uskomme. En häviä mitään jos sinun katsantokantasi osoittautuu todeksi.Sittepähän katoamme, häviämme turhuuteen ja merkityksettömyyteen kuten sukupolvet ennen meitä ja tulevatkin saavat saman kohtalon.

Kuitenkin kyse on siitä mihin uskotaan. Voi tietysti uskoa joulupukkiinkin. Niin onhan minulla kotona nuori, joka toisinaan on niin kaikkitietävä että sanookin tietävänsä asiat jumalaakin paremmin. Voi vaikka uskoa itseensä tai muihin ihmisiin. Toisaalta minulla on samoin vapus uskoa Jumalaan ja kaikkeen mitä sinä et uskosi kohteeksi ole valinnut. Ja valinnoilla on aina joku merkitys - omalle itselle ja myös muille, joiden kanssa olen tekemisissä. Nämä valinnat viime kädessä vaikuttavat kaikkeen elämän kulkuun. Ja oikeasti meillä on myös erilaisia kokemuksia asioista. Jollekin kokemus elävästä Jumalasta voi olla tosi ja varma toiselle taas epäilyn paikka, satua. Toisaalta ei minun tarvitsekaan uskoa ketään muuta varten kuin itselleni. Eikä kristinuskon todellisesta luonteesta voi päästäkään perille kuin astumalla tälle polulle ja alettava kulkemaan sitä. Niin kauan kun on tien ulkopuolella ei sitä voi täysin nähdä.

Lue lisää

"Erona on ehkä se mihin mahdollisuuksiin uskomme. En häviä mitään jos sinun katsantokantasi osoittautuu todeksi.Sittepähän katoamme, häviämme turhuuteen ja merkityksettömyyteen kuten sukupolvet ennen meitä ja tulevatkin saavat saman kohtalon."

Tätä pidän huonona perusteluna uskoa Jumalaan. Varmuuden vuoksi, en häviä mitään.. Jos usko Jumalaan on varman päälle pelaamista, ei mielestäni perusteesi liity enää uskoon, vaan uhkapelaamiseen.

"Niin kauan kun on tien ulkopuolella ei sitä voi täysin nähdä."

Ja toisaalta kumminkin, niin kauan kuin on tien päällä, ei näe itseänsä ja tietänsä tien ulkopuolelta, eikö totta? Kehäkö sulkeutuu.

Mutta hei, myönnetään ja myönnetään, vaikka teoriassa vastustankin useita kristillisiä arvoja ja tajuan niiden suhteellisuuden, käytännössä olen pyrkinyt aina toimimaan niiden mukaan. Olenhan erittäin vahvasti kristinuskoon kasvatettu, Pohjanmaan körttisukujen vesoja kun olen. Näistä on vaikea päästä eroon. Mitä ehkä enemmän kaipaan, on se, että kykenee nousemaan omasta uskostaan, ja tarkastelemaan sitä toisten subjektien kautta. Uskossa elävälle se on ollut tähän mennessä aina kovin vaikeaa. Siitä ei haluta nousta, siitä ei siis nousta. (Tai laskeuduta, miten sen nyt haluaa käsittää).

Peräänkuulutankin ennemminkin kaipaamaani pohdiskelua, perusteluja, myöntymisiä, kuuntelemista, ymmärtämistä, tajuamista, todellista kommunikointia: valmiutta oppia ja olla kiinnostunut oppimaan toisilta. Uskossa elävä asettaa rajan, jota he eivät aiokaan ylittää - edes teoriassa. Usko asettaa rajan, ja kun uskoni kristinuskon ylimaallisuuteen on yhä pahemmin hiipunut, en näe syytä totella tätä hypoteettista rajaa.

herra kirjoitti:

"Erona on ehkä se mihin mahdollisuuksiin uskomme. En häviä mitään jos sinun katsantokantasi osoittautuu todeksi.Sittepähän katoamme, häviämme turhuuteen ja merkityksettömyyteen kuten sukupolvet ennen meitä ja tulevatkin saavat saman kohtalon."

Tätä pidän huonona perusteluna uskoa Jumalaan. Varmuuden vuoksi, en häviä mitään.. Jos usko Jumalaan on varman päälle pelaamista, ei mielestäni perusteesi liity enää uskoon, vaan uhkapelaamiseen.

"Niin kauan kun on tien ulkopuolella ei sitä voi täysin nähdä."

Ja toisaalta kumminkin, niin kauan kuin on tien päällä, ei näe itseänsä ja tietänsä tien ulkopuolelta, eikö totta? Kehäkö sulkeutuu.

Mutta hei, myönnetään ja myönnetään, vaikka teoriassa vastustankin useita kristillisiä arvoja ja tajuan niiden suhteellisuuden, käytännössä olen pyrkinyt aina toimimaan niiden mukaan. Olenhan erittäin vahvasti kristinuskoon kasvatettu, Pohjanmaan körttisukujen vesoja kun olen. Näistä on vaikea päästä eroon. Mitä ehkä enemmän kaipaan, on se, että kykenee nousemaan omasta uskostaan, ja tarkastelemaan sitä toisten subjektien kautta. Uskossa elävälle se on ollut tähän mennessä aina kovin vaikeaa. Siitä ei haluta nousta, siitä ei siis nousta. (Tai laskeuduta, miten sen nyt haluaa käsittää).

Peräänkuulutankin ennemminkin kaipaamaani pohdiskelua, perusteluja, myöntymisiä, kuuntelemista, ymmärtämistä, tajuamista, todellista kommunikointia: valmiutta oppia ja olla kiinnostunut oppimaan toisilta. Uskossa elävä asettaa rajan, jota he eivät aiokaan ylittää - edes teoriassa. Usko asettaa rajan, ja kun uskoni kristinuskon ylimaallisuuteen on yhä pahemmin hiipunut, en näe syytä totella tätä hypoteettista rajaa.

Lue lisää

Jotta voisin osaltani laittaa pisteen keskustelulle, johon olen lähtenyt, on todettava vielä jotain. Ei minulla ole tarvetta perustella uskoani Jumalaan kenellekään. Muistaakseni Mikko Juva aikoinaan totesi hänen uskoaan tai uskomistaan arvosteleville ja epäileville; "Minä poika se vaan uskon". Minulla ei myöskään ole tarvetta todistaa olevani oikeassa minkään opetuksen tai dogmin suhteen. Tuntuupa sitten miten yksinkertaiselta hyvänsä niin yksinkertaisesti olen tietoisesti hyväksynyt uskon tien. Minulle ei ole merkitystä sillä että saanko kaikkiin teologisiin ja opillisisti kiisteltyihin asioihin vastauksia. Uskostani on kasvanut hyvin arkista. On vain niin että minulla on usko, luottamus ja kokemus Jumalasta ja Hänen huolenpidostaan yli 40 vuoden ajalta. Elämäntavaksi tätä voi sanoa myös. Enkä ainakaan pidä huonona valintana. Jos sinun körttisukusi ei voi olla vaikuttamatta edelleenkään voin uskoa että omat karjalaiset juureni vievät minua myös mukanaan ja leimaavat ajatteluani. Ja kun on tullut sieltä ojan puolelta niin sen tuntee mutta tie edessä muuttuu ja maisemat samoin. Kristittynä oleminen on jo näillä vuosilla osoittautunut alati muuttuvaksi tilaksi, oman sisäisen ihmisen kasvamiseksi ja muuttumiseksi. Kyllä minua myös kiinnostaa avoin ja hyväksyvä keskusteluyhteys eri tavoin ajattelevien kanssa Tarkoitus ei kuitenkaan liene, että kiistelisimme tai väittelisimme oikeassa olemisesta. Oman uskon pohdinta ja kriittinenkin tarkastelu on tervettä ja oikein aika ajoin. Valmius uuden oppimiseen ja halu siihen ei tarkoita oman uskon perusteiden romuttamista vaan näkökulman asettamista toisaalle. Valinnan vapaus on kaikilla ja siinä ei ole rajoja. Hyvää matkaa kaikille!

herra kirjoitti:

Sun Tzun Sodankäynnistä on todettu itse asiassa, että teos on ennemminkin yhden tekijän nimeen laitetut monien vuosisatojen sodankäyntistrategioiden viisaudet. Mielestäni tämä on järkevämmän kuuloinen selitys myös Raamatulle ja Jeesukselle.

Ja vielä jatkaakseni, jos ihmettelitte, miksi näin oli tehty, niin lähinnä käytännön syistä. Kun haluttiin levittää omia ajatuksia mahdollisimman laajalle, helpointa ja ylivoimaisesti tehokkainta oli laittaa ne yhden ajattelijan (ei ollut väliä oliko todellinen vai ei, kunhan oli vain tunnettu) nimeen. Näin saattoi vaikuttaa vuosisatojen kehitykseen. Mielestäni Paavalin temppu noudatti samaa kaavaa, kuin mitä Kiinassa oltiin jo useita vuosisatoja ennemmin tehty. Paavalin onni oli, että löytyi sopiva hahmo, jota käyttää.

Lue lisää

usko on ojentautumista sen mukaan mikä ei näy, on monien ollut huomattava ettei Jumalaa näy luupi läpi vaikka kuinka tarkasti katsoo.Ts. rationaalinen pohdinta tuottaa samankaltaisia tuloksia kuin sinulla, otsake voisi olla vaikka uskontojen evoluutio.
Jeesuksen sanoin:" Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt".Tämä tunteminen on sitten niin vakuuttavaa, että ihmiset haluavat olla Jeesuksen opetuslapsia.Väärinkäytetynä se voi toki toimia totalitaarisena järjestelmänä jossa
ruumiiden luku kertoo hedelmien runsauden.

hese kirjoitti:

usko on ojentautumista sen mukaan mikä ei näy, on monien ollut huomattava ettei Jumalaa näy luupi läpi vaikka kuinka tarkasti katsoo.Ts. rationaalinen pohdinta tuottaa samankaltaisia tuloksia kuin sinulla, otsake voisi olla vaikka uskontojen evoluutio.
Jeesuksen sanoin:" Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt".Tämä tunteminen on sitten niin vakuuttavaa, että ihmiset haluavat olla Jeesuksen opetuslapsia.Väärinkäytetynä se voi toki toimia totalitaarisena järjestelmänä jossa
ruumiiden luku kertoo hedelmien runsauden.

Lue lisää

"Ts. rationaalinen pohdinta tuottaa samankaltaisia tuloksia kuin sinulla, otsake voisi olla vaikka uskontojen evoluutio."

Rationaalinen pohdinta mielestäni on ainoa keino saada ylipäänsäkään mitään tietoa uskoa, kun empiirisistä havainnoista ei uskon kanssa voida oikein puhua. Ihmettelenkin lähinnä sitä, että uskoa pyritään, tai paremmin sanottuna kyetään yleensäkään selittämään millään järkevällä tavalla. Kuinka on mahdollista, että usko, jolla ei pitäisi olla rationaalisen pohdinnan kanssa mitään tekemistä täällä tulleiden mielipiteiden mukaan, kuitenkin perustuu lähinnä rationaalisille pohdiskeluille Jumalasta, josta emme voi itse asiassa tietää yhtään mitään, emme edes sitä, mitä tai mikä hän on tai miten hän yleensäkään meille voi edes ilmetä. Jo ilmoitus perustuu ihmisten välittämään tietoon, miksi heitä (ihmisiä) tulisi uskoa siis?

herra kirjoitti:

Sun Tzun Sodankäynnistä on todettu itse asiassa, että teos on ennemminkin yhden tekijän nimeen laitetut monien vuosisatojen sodankäyntistrategioiden viisaudet. Mielestäni tämä on järkevämmän kuuloinen selitys myös Raamatulle ja Jeesukselle.

Ja vielä jatkaakseni, jos ihmettelitte, miksi näin oli tehty, niin lähinnä käytännön syistä. Kun haluttiin levittää omia ajatuksia mahdollisimman laajalle, helpointa ja ylivoimaisesti tehokkainta oli laittaa ne yhden ajattelijan (ei ollut väliä oliko todellinen vai ei, kunhan oli vain tunnettu) nimeen. Näin saattoi vaikuttaa vuosisatojen kehitykseen. Mielestäni Paavalin temppu noudatti samaa kaavaa, kuin mitä Kiinassa oltiin jo useita vuosisatoja ennemmin tehty. Paavalin onni oli, että löytyi sopiva hahmo, jota käyttää.

Lue lisää

En ole koskaan lukenut Sun Tzun kirjoja joten täytyy ottaa asiaksi tutustua hänen ajatuksiin jossain vaiheessa.

Albert Einstein sanoi aikanaan

""" tieteen avulla ei voida todistaa sen paremmin Jumalan olemassa oloa kuin sitäkään että ei ole olemassa, usko on sellainen alue. Jolla tieteen aseet käyvät tehottomiksi.
Usko ja tiede eivät ole ristiriidassa keskenään, ne eivät vain askartele samojen asioitten parissa.
Molemilla on oma alueensa.
Tiede on erittäin hyödyllinen siellä missä sitä voidaan käyttää.
Usko on välttämätön siellä missä tieteen keinot loppuu."""

Uskoni rakentuu raamattuun ja omaan kokemukseen. Olen omien elämän vaiheitten kautta päätynyt siihen tulokseen että minun kohdallani oli oikein tehdä valinta Kristuksen puoleen.
Sisimmässäni olen kokenut (" ei vain sanoissa vaan voimassa" )tuo rakkauden tuulahdus on minulle todellisuutta.

Myös ympäröivä luonto ja maailma todistaa minulle että on olemassa suurempi voima kaiken takana.( luotu maailma )

En ymmärrä ihan kaikkea, eikä tiedemiehetkään ole yksimielisiä kaikesta. Kovasti tehdään työtä selvittä kaiken perimmäisen tarkoituksen-.
Tutkimuksen eteen tehdään paljon työtä, ja paljon asioita saadaan selvitettyä. Yhden työn saatuaan päätökseen tulee taas tuhat uutta kysymystä eteen.
Joten nöyräksi vetää jokaisen ihmisen. Sinä olet päätynyt tielläsi omiin johtopäätöksiin ja minä omiin. Kaikki on avointa ja mahdollista. Ja jos näen selviä ristiriitoja elämän kysymyksissä, niin miksen olisi valmis tarkistamaan kantaani?

JoikaM40 kirjoitti:

En ole koskaan lukenut Sun Tzun kirjoja joten täytyy ottaa asiaksi tutustua hänen ajatuksiin jossain vaiheessa.

Albert Einstein sanoi aikanaan

""" tieteen avulla ei voida todistaa sen paremmin Jumalan olemassa oloa kuin sitäkään että ei ole olemassa, usko on sellainen alue. Jolla tieteen aseet käyvät tehottomiksi.
Usko ja tiede eivät ole ristiriidassa keskenään, ne eivät vain askartele samojen asioitten parissa.
Molemilla on oma alueensa.
Tiede on erittäin hyödyllinen siellä missä sitä voidaan käyttää.
Usko on välttämätön siellä missä tieteen keinot loppuu."""

Uskoni rakentuu raamattuun ja omaan kokemukseen. Olen omien elämän vaiheitten kautta päätynyt siihen tulokseen että minun kohdallani oli oikein tehdä valinta Kristuksen puoleen.
Sisimmässäni olen kokenut (" ei vain sanoissa vaan voimassa" )tuo rakkauden tuulahdus on minulle todellisuutta.

Myös ympäröivä luonto ja maailma todistaa minulle että on olemassa suurempi voima kaiken takana.( luotu maailma )

En ymmärrä ihan kaikkea, eikä tiedemiehetkään ole yksimielisiä kaikesta. Kovasti tehdään työtä selvittä kaiken perimmäisen tarkoituksen-.
Tutkimuksen eteen tehdään paljon työtä, ja paljon asioita saadaan selvitettyä. Yhden työn saatuaan päätökseen tulee taas tuhat uutta kysymystä eteen.
Joten nöyräksi vetää jokaisen ihmisen. Sinä olet päätynyt tielläsi omiin johtopäätöksiin ja minä omiin. Kaikki on avointa ja mahdollista. Ja jos näen selviä ristiriitoja elämän kysymyksissä, niin miksen olisi valmis tarkistamaan kantaani?

Lue lisää

Albert Einsteinin filosofiset kyvyt eivät valitettavasti olleet kovinkaan kummoiset. Mitäpä siinä on kummallista myötäillä Immanuel Kantia tämän puhtaan ja käytännöllisen järjen kritiikeissään. Perusajatus: tiedettä ei voi mitata uskolla, eikä uskoa tieteellä. Ne ovat omia alueitaan, usko ei ole tietoa. Kuten Nietzschekin tähän vastasi, Kantin ajatus viimeistään loi sen lopullisen kuilun näiden kahden erottelulle, jota vielä skolastikot pyrkivät kaventamaan. Kerran tehtyään, usko jää ikuisiksi ajoiksi "todistamattomaksi alueeksi", ja kaikki voivat uskoa mihin tahtovat. Se on totta, siihen ei kyetä puuttumaan. Silti, epäilisin tämän kahtiajaottelun mielekkyyttä. Katsoisinkin Baudrillardin tavoin, joka kyseenalaisti mm. Persianlahden sodan olemassaolon simulaationa, eikä koskaan tapahtuneena, että reaalista (so. todellisuutta) tulisi pitää niin ilmeisenä, että sitä ei tarvitse enää todistella. Joko Jumalan tulisi olla niin ilmeinen, että sitä ei tarvitse todistella, tai että se tulisi hylätä mielettömänä.

Mutta en ole mikään positivistikaan. Tieteellä ei tulla koskaan pääsemään "totuuteen" tai "totuuksiin", koska ne ovat vain oman staattisen mielemme muodostamia harhoja, joka toivoo elämälleen pohjaa ja perustaa. Jopa sen olemassaolon olettaminenkin antaa toivon tästä perustasta, joka hyvällä syyllä voidaan olettaa tavoittamattomaksi. Mitäpä on semmoinen totuus (tieteelle) tai Jumala (uskolle), joka "vain on" kaukana edessä, mutta jota emme koskaan kumminkaan saavuta? Etsimme ja etsimme, loputtomiin etsimme. Emme sitä saavuta. Jo vihdoinkin jonkun tulisi kysyä: miksi tulisi olettaa, että tällainen totuus edes olisi olemassa?

Tai ehkäpä Jumala harhauttaa kaikkia, ja huijaa kaikkia antamalla ymmärtää olevansa olemassa? Pardoksaalistako?

herra kirjoitti:

"Ts. rationaalinen pohdinta tuottaa samankaltaisia tuloksia kuin sinulla, otsake voisi olla vaikka uskontojen evoluutio."

Rationaalinen pohdinta mielestäni on ainoa keino saada ylipäänsäkään mitään tietoa uskoa, kun empiirisistä havainnoista ei uskon kanssa voida oikein puhua. Ihmettelenkin lähinnä sitä, että uskoa pyritään, tai paremmin sanottuna kyetään yleensäkään selittämään millään järkevällä tavalla. Kuinka on mahdollista, että usko, jolla ei pitäisi olla rationaalisen pohdinnan kanssa mitään tekemistä täällä tulleiden mielipiteiden mukaan, kuitenkin perustuu lähinnä rationaalisille pohdiskeluille Jumalasta, josta emme voi itse asiassa tietää yhtään mitään, emme edes sitä, mitä tai mikä hän on tai miten hän yleensäkään meille voi edes ilmetä. Jo ilmoitus perustuu ihmisten välittämään tietoon, miksi heitä (ihmisiä) tulisi uskoa siis?

Lue lisää

että rationaalisella pohdinnalla saadaan mitään tietoa Jumalasta, korkeintaan hypoteesi jumalasta, ja onko siinä mitään muuta kuin filosofinen ilo.
Olen kanssasi samaa mieltä, mitään tietoa Jumalasta emme voi saada tai Hänestä mitään oivaltaa.Meillä on ainoastaa Hänen poikansa ilmoitus ja sitä edeltävä ennustus.Jeesushan ei käskenyt hakea Jumalaa kuin kreikalaiset, tiedon avulla vaan kehoitti uskomaan itseensä ja sanoi puhuvansa sitä mitä Isä on hänelle puhuttavaksi antanut.Toivottavasti kukaan ei vetoa sinun järkeesi, jos on kuten on kirjoitettu niin usko tuo näkymättömän näkyväksi.

hese kirjoitti:

että rationaalisella pohdinnalla saadaan mitään tietoa Jumalasta, korkeintaan hypoteesi jumalasta, ja onko siinä mitään muuta kuin filosofinen ilo.
Olen kanssasi samaa mieltä, mitään tietoa Jumalasta emme voi saada tai Hänestä mitään oivaltaa.Meillä on ainoastaa Hänen poikansa ilmoitus ja sitä edeltävä ennustus.Jeesushan ei käskenyt hakea Jumalaa kuin kreikalaiset, tiedon avulla vaan kehoitti uskomaan itseensä ja sanoi puhuvansa sitä mitä Isä on hänelle puhuttavaksi antanut.Toivottavasti kukaan ei vetoa sinun järkeesi, jos on kuten on kirjoitettu niin usko tuo näkymättömän näkyväksi.

Lue lisää

...tietää Jumalan ylipäänsä, jos emme voi rationaalisella pohdinnalla Jumalasta mitään tietää?

Jos usko tuo näkymättömän näkyväksi, skitsofrenia kuulostaa todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

herra kirjoitti:

...tietää Jumalan ylipäänsä, jos emme voi rationaalisella pohdinnalla Jumalasta mitään tietää?

Jos usko tuo näkymättömän näkyväksi, skitsofrenia kuulostaa todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

Lue lisää

noin asia on, eipä siihen juurikaan lisäämistä.
Olemme yhden kristinuskon prinsiipin äärellä eli mitä ihminen voi tehdä pelastuakseen.
Sen voisi formuloida vaikka roomalaiskirjeen mukaisesti:"10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Sinä, kuten kaikki me muutkin ihmiset ovat noiden kahden kirjoittamasi lauseen varassa ja ymmärryksessä.
Kristillisellä uskolla ei tarkoiteta sitä, että esim. maailmankaikkeuden rajalla on kukkaisketo jota laajentuva universumi työntää edellään ja tämä on näin koska joku sanoo niin ja siihen on uskottava.
Kristillinen usko on Jumalan lahja ja sen saa aikaan Pyhä Henki joka tulee kristittyihin ja todistaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika joka sai aikaan pelastuksen ristillä.Ts. usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Sitä voi tietenkin pohtia miksi on niin kuin kirjoitit.Yksi syy on ansiokysymys eli pääseekö joku kiittämään omaa fiksuuttaan kun ymmärsi pelastua.Minkälainen yhteys voidaan ajatella silloin olevan kristittyjen keskuudessa - samanlaisen kuin ihmisten keskuudessa yleensäkkin, hierarkia."Vaan joka on teistä suurin, olkoon teidän palvelijanne".
Toivon, että Herra avaa herran ymmärryksen.

hese kirjoitti:

noin asia on, eipä siihen juurikaan lisäämistä.
Olemme yhden kristinuskon prinsiipin äärellä eli mitä ihminen voi tehdä pelastuakseen.
Sen voisi formuloida vaikka roomalaiskirjeen mukaisesti:"10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Sinä, kuten kaikki me muutkin ihmiset ovat noiden kahden kirjoittamasi lauseen varassa ja ymmärryksessä.
Kristillisellä uskolla ei tarkoiteta sitä, että esim. maailmankaikkeuden rajalla on kukkaisketo jota laajentuva universumi työntää edellään ja tämä on näin koska joku sanoo niin ja siihen on uskottava.
Kristillinen usko on Jumalan lahja ja sen saa aikaan Pyhä Henki joka tulee kristittyihin ja todistaa Jeesuksen olevan Jumalan Poika joka sai aikaan pelastuksen ristillä.Ts. usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Sitä voi tietenkin pohtia miksi on niin kuin kirjoitit.Yksi syy on ansiokysymys eli pääseekö joku kiittämään omaa fiksuuttaan kun ymmärsi pelastua.Minkälainen yhteys voidaan ajatella silloin olevan kristittyjen keskuudessa - samanlaisen kuin ihmisten keskuudessa yleensäkkin, hierarkia."Vaan joka on teistä suurin, olkoon teidän palvelijanne".
Toivon, että Herra avaa herran ymmärryksen.

Lue lisää

Erityisesti yhdestä syystä: siihen on totta kai kirjoitettu kaikki vastaukset ei-uskovaisille sopivan hämärään sävyyn, että kuka vaan uskovainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, kuinka vastata "typerille ateisteille" kun heillä ei ole uskoa. Uskoa varten täytyy uskoa, ja tautologia on valmis.

Myös Kierkegaard (vaikka terävä filosofi muutoin olikin) oli raivostuttavalla tavalla uskoonsa liian kiintynyt. Hyppy uskoon on hyppy tyhjyyteen, tietoisella väärinymmärryksellä tulkitsen sen varsin sananmukaisesti. Todellakin, usko sumentaa järjen, uskovaisen uskoa ei kykene enää muuttamaan kuin toisella uskolla, ja erinomaisilla puheenlahjoilla.

En aio tehdä sitä virhettä, että aliarvioisin kristittyjä, etenkin kristinuskon diktatuurin aikoihin, kun filosofit eivät uskaltaneet olla eri mieltä, oli monia teräviä filosofeja, jotka tajusivat juuri uskon absurdiuden. Tällä absurdiudella, uskolla, kykenee väittämään VASTAAN AIVAN MITÄ VÄITETTÄ TAHANSA. Kun perustelut ovat absurdeja, ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa enää tähän hulluuteen lähteneiden mieliä. Puhumattakaan vielä uskonnon käyttöarvosta vallan välineenä, ihmismassojen kontrolloimiseksi.

On aivan sama siis, mitä teille puhun, te ette enää tajua, vaikka niin luulettekin. Tiedän kyllä, olen käyttänyt samoja vastaväitteitä kuin tekin, olinhan itsekin Jumalan olemassaolosta varmistunut, kunnes en enää uskonut joulupukkiin, enkä mörköihin.

herra kirjoitti:

Erityisesti yhdestä syystä: siihen on totta kai kirjoitettu kaikki vastaukset ei-uskovaisille sopivan hämärään sävyyn, että kuka vaan uskovainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, kuinka vastata "typerille ateisteille" kun heillä ei ole uskoa. Uskoa varten täytyy uskoa, ja tautologia on valmis.

Myös Kierkegaard (vaikka terävä filosofi muutoin olikin) oli raivostuttavalla tavalla uskoonsa liian kiintynyt. Hyppy uskoon on hyppy tyhjyyteen, tietoisella väärinymmärryksellä tulkitsen sen varsin sananmukaisesti. Todellakin, usko sumentaa järjen, uskovaisen uskoa ei kykene enää muuttamaan kuin toisella uskolla, ja erinomaisilla puheenlahjoilla.

En aio tehdä sitä virhettä, että aliarvioisin kristittyjä, etenkin kristinuskon diktatuurin aikoihin, kun filosofit eivät uskaltaneet olla eri mieltä, oli monia teräviä filosofeja, jotka tajusivat juuri uskon absurdiuden. Tällä absurdiudella, uskolla, kykenee väittämään VASTAAN AIVAN MITÄ VÄITETTÄ TAHANSA. Kun perustelut ovat absurdeja, ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa enää tähän hulluuteen lähteneiden mieliä. Puhumattakaan vielä uskonnon käyttöarvosta vallan välineenä, ihmismassojen kontrolloimiseksi.

On aivan sama siis, mitä teille puhun, te ette enää tajua, vaikka niin luulettekin. Tiedän kyllä, olen käyttänyt samoja vastaväitteitä kuin tekin, olinhan itsekin Jumalan olemassaolosta varmistunut, kunnes en enää uskonut joulupukkiin, enkä mörköihin.

Lue lisää

me kuitenkin nykyään eletä sekularisoitunutta aikaa, ainakin täällä Euroopassa.Perusasia tietenkin on se, että monet ihmiset ovat saaneet suuren avun evankeliumista ja vakuuden sisäänsä tuonpuoleisesta toivosta.Mieleen tulee eräs Parnasson keskustelu missä Saarikoski vastauksessaan Juice Leskiselle sanoo, että kyllähän virretkin toimivat mutta mitä ne toimittavat.Itse samoin pohdiskelen, että psykologian puitteissa anteeksiannolla ja sijaisuhrisymboliikalla on edullisia vaikutuksia mielen ristiriitoihin ja syyllisyyteen.Voi ajatella, että (kuten monilla uskonnoilla) se on hioutunut vastaamaan joihinkin ihmisen henkisiin tarpeisiin ja siksi kannattajia vielä riittä ja 1500 v:den päästä siitä luetaan historiana.Näinkö käy?
Itse olen saanut hyvin konkreettisen avun omassa elämässäni, ja kun tieteeltä vienee vielä kauan päästä aivotukkimuksissaan tasolle jolloin merkittävää manipulointia pystytään seuraamaan ja tuottamaan, en kiellä `absurdia` näkyäni joka sai kaiken aikaan.Voidaan tietenkin sanoa, että tutkimus on vielä nuorta ja kaikki kyllä aikanaan selviää, mutta nyt katson uskon toimittavan hyvää asiaa.
Sinun ei kannattane tuhlata panoksiasi kenenkään ympäripuhumiseen.Näillä palstoilla se ei muutenkaan onnistu, edes kristittyjen omissa näkemystensä kirkastamis yrityksissä.Jotkut optimistit tosin ovat muuta mieltä mutta johtuneeko haluttomuudesta myöntää harrastuksen viihteellinen painotus.