Meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Voiko olla, että me jotka emme pysty vakiintumaan toisen ihmisen kanssa, olemme sellaisia, että odotamme kokoajan jotain ihmeellisempää tapahtuvan, eikä tämä ihan riitä mitä nyt tapahtuu?
Edellisen elämän traumat vaikuttavat varmasti eikä sen vuoksi uskalleta "hypätä tyhjän päälle ja uskota että siinä on joku joka kannattaa".
Pelkäämmekö liikaa?
Tämänkö vuoksi on niin paljon yksinäisiä ihmisiä. Ei uskalleta ottaa riskiä. Pelätään että jää jotain paitsi ja elämä loppuu liian varhain.
Onko tämä elämää?
Mitä SINÄ etsit?
helmililja
16
1767
Vastaukset
on se suurin peikko tässä nykyelämässäni.Ei oikein uskalla tavata uusia ihmisiä, mutta toisaalta ei haluasi olla yksinkään.
Nyt aion rohkaista itseni ja tavata jonkun, joka ei varmaankaan osoittaudu pitempiaikaisekisi suhteeksi, mutta pakko uskaltaa.
Nuo edellisen elämän traumat pitävät tunne-elämän vielä aika rikkonaisena, mutta ei tähän tuleenkaan voi jäädä makaamaan.
Hieman kyllä hirvittää...pitäkää peukkuja...- jpntar
sen kuvan, että elämää ei olisi ilman toista..Huhhh. Kyllä elämää on, mutta oma hyvinvointi (tasapaino) on erittäin tärkeä osa sitä "hyvää" elämää! Ei tarvitse sitten etsimällä etsiä toista. Aivan kuin ei itse kykenisi tekemään elämästään "hyvää"???? Sitä sanotaan, että aika parantaa, ja näinhän se on! Haavoja tulee matkan varrella, mutta ihminen oppii kyllä..Ne monet vastoinkäymisetkin ovat nimittäin osa tätä kaikkea. "Parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa" ..monet elävät suhteessa yksin, vaikka ovatkin kaksin..Onko tämä tätä nykymaailmaa sitten..:(
- keskiyonkehraaja
Moni väittää että itsensä löytäminen
on vaikeinta...
-Pötyä, he eivät vain kehtaa kertoa mitä löysivät...- mari
tuo itsensä löytäminen, kun siitä se vasta alkaa. Kun hyväksyy itsensä, voi elää rauhassa ilman näitä itsetuntoa kohottavia tai alentavia ihmissuhteita. Miehellä on auto tai joku muu juttu "munan jatkeena" ja naiset tarvitsevat miestä. Yksin eläminen on hyvä keino löytää tasapaino elämääänsä.
- jpntar
mari kirjoitti:
tuo itsensä löytäminen, kun siitä se vasta alkaa. Kun hyväksyy itsensä, voi elää rauhassa ilman näitä itsetuntoa kohottavia tai alentavia ihmissuhteita. Miehellä on auto tai joku muu juttu "munan jatkeena" ja naiset tarvitsevat miestä. Yksin eläminen on hyvä keino löytää tasapaino elämääänsä.
myös näin, että kun on löytänyt elämäänsä tasapainon, ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on pärjää yksinkin..siis vasta sitten.
- mari
jpntar kirjoitti:
myös näin, että kun on löytänyt elämäänsä tasapainon, ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on pärjää yksinkin..siis vasta sitten.
jälkeen on oikeasti ensi kertaa valmis myös ihmissuhteeseen aikuisen tavoin. Eli ihmissuhteet elämän aikana ovat kuin elämänkoulua. Ei niistä rakkautta ja/ tai vihaa puutu, mutta itse on vähän keskeneräinen;) Yhdistettynä eläkeikäisen viisaus ja nuorehkon aikuisen keho olisi ihannetyyppi tai ihminen, mutta ei voi mitään. Keho rapistuu ja mieli kirkastuu, ...
- elämää myös
mutta kun se oikea osuu kohdalle et taatusti mieti uskallatko ottaa riskiä! Niin kävi omalla kohdallani. :)
- kokemus
kun oikea osuu kohdalleen,, ei riskejä mietitä!
Monelle yksin eläminen on ihan vapaehtoinen valinta. Toisen kautta eläminen on tosi raskasta.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen joka on
sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, pystyy elämään täysipainoista elämää ja nauttimaan siitä.
Mutta kun kohdalle osuu,,, siinä uskaltaa riskejäkin ottaa!!!!
Joten ei yksin ole paha olla. Olona sekin parempi *kun huonon kaverin kanssa*.
Joten odotellaan vaan kohdalle osuvaa etsimättä;)))
- Loistava.polku
Minkä takia ihminen ei saisi nauttia rauhastaan, vapaudestaan, omasta elämästään? Miksi ihmeessä täytyisi koko ajan roikottaa toista turvanaan?
Kun on tässä iässä jo ihan tarpeeksi koettu avioliittoa ja jos jonkinlaista suhdetta, painaa vaakakupissa ehdottomasti se oma yksilöllinen elämä eniten.
Eikö pelkoa osoita enemmänkin se, että kyyröttää vaikka millaisen mörököllin kyljessä ennemmin kuin lähtee kulkemaan omaa tietään. Siinä vasta riskinottoa ja rohkeutta tarvitaan.- Animus
Just noin!
Ehkä parisuhde ja perhe koetaan niin voimakkaasti yhteiskunnan perusyksiköksi että kaikilla oletetaan olevan kaipuu ja tarve moiseen.
- AROSUSI-09
etten uskaltanu enää yrittää mitään."Naamaan sattuu,kun sitä päin nauretaan."Nyt olotilaan tottunut.
- huitovan ääni korvessa
ihmesellä on VAIN ja AINOASTAAN itsellään vastuu päätöksistään ja päättämättömyydestään elämässä ja sen asian käsittäminen ja sen kanssa toimeen tuleminen lienee oleellista.Ei voi paeta vastuuta syyttelemällä vanhempiaan,lapsiaan, naapureitaan ,yhteiskuntaa, tai vaikka yliluonnollisia voimia siitä että elämä tökkii.
Elämä on NYT!Elämä ei ole eilen eikä huomenna vaikka nekin meitä ympäröivät.
Onhan minua viisaampi sanonut että Kun elämässä yksi ovi pamahtaa edessä lukkoon aukeaa toisaalla toinen josta voi mennä.- helmililja
Esitin kysymyksen oikeastaan nurinkurisesti. Tarkoitinkin sitä toista ihmistä joka ei uskalla tehdä ratkaisua. Minä uskaltaisin, minulle hän on kaikki kaikessa ja haluaisin kävellä elämän tietä käsi kädessä eteenpäin hänen kanssaan.
Hän rakastaa minua, omien sanojensa mukaan eniten kuin ketään koskaan ennen.
Mikä häntä pidättelee?? Olemme molemmat täysin vapaita ihmisiä, hänen sukulaisensakin patistavat kosimaan minua. Oma äitinsäkin.
Kaikki elementit on kohdallaan, mutta hänellä on rimakauhu.
Miksi sitä pitää pelätä niin kauheasti että JOS kaikki ei menekkään niin täydellisesti? Elämähän on outoa ja vaihtelevaa, välillä kompuroidaan mutta yhdessähän sitä pysyy paremmin pystyssä.
Olen niin surullinen...ja aika kuluu hukkaan... - vio-letti
helmililja kirjoitti:
Esitin kysymyksen oikeastaan nurinkurisesti. Tarkoitinkin sitä toista ihmistä joka ei uskalla tehdä ratkaisua. Minä uskaltaisin, minulle hän on kaikki kaikessa ja haluaisin kävellä elämän tietä käsi kädessä eteenpäin hänen kanssaan.
Hän rakastaa minua, omien sanojensa mukaan eniten kuin ketään koskaan ennen.
Mikä häntä pidättelee?? Olemme molemmat täysin vapaita ihmisiä, hänen sukulaisensakin patistavat kosimaan minua. Oma äitinsäkin.
Kaikki elementit on kohdallaan, mutta hänellä on rimakauhu.
Miksi sitä pitää pelätä niin kauheasti että JOS kaikki ei menekkään niin täydellisesti? Elämähän on outoa ja vaihtelevaa, välillä kompuroidaan mutta yhdessähän sitä pysyy paremmin pystyssä.
Olen niin surullinen...ja aika kuluu hukkaan...Tuli mieleeni laulunsanat;
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää - elämää..."
..ja kuinkas se taas jatkuikaan? .. jotain tähän tyyliin...;
"Maailma on salaisuuksia täynnä,
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia..."
Elämä ei ole mikään apparaatti jonka ostaa ja saa siihen x-vuosia takuuaikaa. Elämä on elämää... salaisuuksia täynnä. Iloja ja suruja. Jostakin syystä tämä suru kuului osana sinun elämääsi. Aika kuluu hukkaan vain, jos takerrut entiseen. Elämä menee eteenpäin, vaikka sen kaikki kiemurat voi käsittä vasta jälkikäteen, joskus jopa monien vuosien päästä.
Monet naiset askartelevat paljon juuri sellaisten kysymysten kanssa kuin sinäkin; miksi *hän* tekee niin tai noin? Mitä *hän* ajattelee ja miksi, miksi, miksi??? Niihin kysymyksiin ei saa ikinä oikeaa vastausta jos ei mene asianomaiselta itseltään kysymään. Kaikki muut vastaukset ovat pelkkiä arvailuja, ja se arvailu ja jauhaminen vie kaikki elämänvoimat.
Sen sijaan pitäisi kysyä itseltään, miksi *minä* pohdin juuri näitä kysymyksiä? Miksi minä suren ja kaipaan ja ehkä takerrun mieheen joka ei minua todella halua? Sillä jos mies naisen todella haluaa, niin hän menee vaikka läpi harmaan kiven, eikä siinä äitemuorin hoputuksia tarvita.
Kysyt miksi hän pelkää, vaikka sanoo rakastavansa sinua? Ehkä hän pelkää rakastaa. Rakkaus ja pelko eivät mahdu samaan sydämeen. Rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Ja pelko karkoittaa rakkauden. Niin kauan kuin hän pelkää, hän ei tiedä mitä rakkaus on. Sillä tavalla hän juttelee sinulle asioista joista ei tiedä tuon taivaallista.
Suru on surtava pois ja se ottaa aikansa. Kyyneleet ovat enkelten lahja meille ihmisille, elämän rikkautta. Kirjoitat että *hän* oli sinulle kaikki kaikessa. Nyt on ehkä aika, että *sinä itse* olet itsellesi kaikki kaikessa, oman itsesi paras ystävä ja tukija. Sillälailla et ole koskaan yksin. - helmililja
vio-letti kirjoitti:
Tuli mieleeni laulunsanat;
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää - elämää..."
..ja kuinkas se taas jatkuikaan? .. jotain tähän tyyliin...;
"Maailma on salaisuuksia täynnä,
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia..."
Elämä ei ole mikään apparaatti jonka ostaa ja saa siihen x-vuosia takuuaikaa. Elämä on elämää... salaisuuksia täynnä. Iloja ja suruja. Jostakin syystä tämä suru kuului osana sinun elämääsi. Aika kuluu hukkaan vain, jos takerrut entiseen. Elämä menee eteenpäin, vaikka sen kaikki kiemurat voi käsittä vasta jälkikäteen, joskus jopa monien vuosien päästä.
Monet naiset askartelevat paljon juuri sellaisten kysymysten kanssa kuin sinäkin; miksi *hän* tekee niin tai noin? Mitä *hän* ajattelee ja miksi, miksi, miksi??? Niihin kysymyksiin ei saa ikinä oikeaa vastausta jos ei mene asianomaiselta itseltään kysymään. Kaikki muut vastaukset ovat pelkkiä arvailuja, ja se arvailu ja jauhaminen vie kaikki elämänvoimat.
Sen sijaan pitäisi kysyä itseltään, miksi *minä* pohdin juuri näitä kysymyksiä? Miksi minä suren ja kaipaan ja ehkä takerrun mieheen joka ei minua todella halua? Sillä jos mies naisen todella haluaa, niin hän menee vaikka läpi harmaan kiven, eikä siinä äitemuorin hoputuksia tarvita.
Kysyt miksi hän pelkää, vaikka sanoo rakastavansa sinua? Ehkä hän pelkää rakastaa. Rakkaus ja pelko eivät mahdu samaan sydämeen. Rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Ja pelko karkoittaa rakkauden. Niin kauan kuin hän pelkää, hän ei tiedä mitä rakkaus on. Sillä tavalla hän juttelee sinulle asioista joista ei tiedä tuon taivaallista.
Suru on surtava pois ja se ottaa aikansa. Kyyneleet ovat enkelten lahja meille ihmisille, elämän rikkautta. Kirjoitat että *hän* oli sinulle kaikki kaikessa. Nyt on ehkä aika, että *sinä itse* olet itsellesi kaikki kaikessa, oman itsesi paras ystävä ja tukija. Sillälailla et ole koskaan yksin.Kiitos... viisaita sanoja..
- mirva
vio-letti kirjoitti:
Tuli mieleeni laulunsanat;
"Kun ei pelkää itseään,
ei pelkää myöskään elää - elämää..."
..ja kuinkas se taas jatkuikaan? .. jotain tähän tyyliin...;
"Maailma on salaisuuksia täynnä,
joka hetkessä asuu ikuisuus
joka kadulla asuu ihminen
sisällään sanoja tuntemattomia..."
Elämä ei ole mikään apparaatti jonka ostaa ja saa siihen x-vuosia takuuaikaa. Elämä on elämää... salaisuuksia täynnä. Iloja ja suruja. Jostakin syystä tämä suru kuului osana sinun elämääsi. Aika kuluu hukkaan vain, jos takerrut entiseen. Elämä menee eteenpäin, vaikka sen kaikki kiemurat voi käsittä vasta jälkikäteen, joskus jopa monien vuosien päästä.
Monet naiset askartelevat paljon juuri sellaisten kysymysten kanssa kuin sinäkin; miksi *hän* tekee niin tai noin? Mitä *hän* ajattelee ja miksi, miksi, miksi??? Niihin kysymyksiin ei saa ikinä oikeaa vastausta jos ei mene asianomaiselta itseltään kysymään. Kaikki muut vastaukset ovat pelkkiä arvailuja, ja se arvailu ja jauhaminen vie kaikki elämänvoimat.
Sen sijaan pitäisi kysyä itseltään, miksi *minä* pohdin juuri näitä kysymyksiä? Miksi minä suren ja kaipaan ja ehkä takerrun mieheen joka ei minua todella halua? Sillä jos mies naisen todella haluaa, niin hän menee vaikka läpi harmaan kiven, eikä siinä äitemuorin hoputuksia tarvita.
Kysyt miksi hän pelkää, vaikka sanoo rakastavansa sinua? Ehkä hän pelkää rakastaa. Rakkaus ja pelko eivät mahdu samaan sydämeen. Rakkaus karkoittaa kaiken pelon. Ja pelko karkoittaa rakkauden. Niin kauan kuin hän pelkää, hän ei tiedä mitä rakkaus on. Sillä tavalla hän juttelee sinulle asioista joista ei tiedä tuon taivaallista.
Suru on surtava pois ja se ottaa aikansa. Kyyneleet ovat enkelten lahja meille ihmisille, elämän rikkautta. Kirjoitat että *hän* oli sinulle kaikki kaikessa. Nyt on ehkä aika, että *sinä itse* olet itsellesi kaikki kaikessa, oman itsesi paras ystävä ja tukija. Sillälailla et ole koskaan yksin.siinä oli paljon asiaa myös minulle..
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6564910Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o202265- 1031444
- 911385
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231356Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia1421189Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681085Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi266993- 72977
Jos saan sinut elämääni
niin minun täytyy nukkua ihan ensimmäiseksi 2vk putkeen. Sopiiko se sinulle? Väsynyt olen ollut ja niin levollinen olo75965