Sen jota lapsena laulettiin. Sen joka täytti sielun tyhjyyden, antoi elämälle voimaa.
Auttoi kulkemaan eteenpäin.
Oliko sillä sellainen voima? Täyttikö tyhjyyden?
Minulle kyllä.
Minun lapsuuteeni kuului epävarmuus ja pelko.
Epävarmuus ei tullut uskosta, pelko ei tullut sen puutteesta, tai tietämyksestä.
Pelko syntyi peheen sisältä, isästä.
Kolme sotaa läpikäynyt isäni oli armoton työmies.
Veisteli hirsiä, muurasi uuneja, klubiaskin takakannesta saivat muotonsa useammankin talon käytännön toteutukset.
Mutta.- Suuren perheen (12 1) lasta, minä toiseksi nuorin saivat tuntea elämän raadollisuuden.
Armoton työntekijä kuin isäni olikin, niin oli hän myös armoton alkoholisti.
Lauantaista, illasta saimme sen tuntea aina.
Äitini odotteli taksin saapumista, jonka perään oli asennettu polkupyörälle pidikkeet, ja niissä sitten tummanpunainen naisten pyörä kiikkui kun taksi saapui pihaamme.
Odotus oli meille lapsille todella sanoin kuvaamaton, pelko jota tunsimme, sitä ei voi sanoin kuvailla.
Taksista nousi isämme, tukka kuin Hitlerillä, juovuksissa kuin käki, viinakassi muassansa.
Me nurkista katselimme ja pelkäsimme äitimme puolesta, kun hän aina oli ottamassa vastaan isäämme.
Milloin sai heti kunnon kurituksen, milloin meidät kutsuttiin riviin ja löylytettiin.
Sitä se oli koko lapsuuteni, isäni herruudessa.
Mutta muistan sen virren jota lapsena laulettiin:
Muistan sen, kun sain ensimmäiset uudet kengät kevätjuhliin..Oikeat läskipohja kengät.
Olin kolmannella luokalla ja silloin onni ja ilo täytti mieleni, kevätjuhlissa.
Sydämmen kyllyydestä lauloin; Jo joutui armas aika ja...
Sain todistuksen jossa oli numerot kaikki 7.n ja keskiarvo 7.n
Joutukaa sielut on aikamme kallis, vuodetkin ...
Siinä se virsi soi mielessäni kun kotiin palasin, siinä se vieläkin soi, -miksiköhön juuri tuo?
Pyrin kyllä ymmärtämään kaiken lapsuudessani kokeman, kaiken sen toivon jonka rukouksiinkin panostimme, mutta en voi ymmärtää sitää vihaa jonka keskelle jouduin silloin. Ja äitini muitten lisäksi.
Meidän perhe, jota äitimme oli kasvattanut hyvinkin kristillisesti oli alkolisoituneen isämme myötä täysin palasina.
Pelon ja tuskan kokemuksien myötä kasvoimme aikuisiksi, kaikki.
Muistot vain niistä talvipakkasöistä, kun jouduimme avojaloin juoksemaan puolialastomana naapuriin turvaan.
Mutta kaiken huominen muutta voi.
Mikään ei ole ikuista.
Mielessäni kuitenkin vielä soi:
Joutukaa sielut on aikamme kallis, vuodetkin...
Oi muistatko vielä sen virren?
44
10237
Vastaukset
- Olle Karlssin
Joutukaa sielut on kaunis ja tuttu virsi itsellenikin.
Olin varusmiespalveluksessa v 1957-1958. Siihen aikaan alokasajan jälkeen oli niille varusmiehille, jotka eivät joutuneet AU-kouluun tai johonkin erikoiskoulutukseen, komennuskausi. Sen aikana varusmiehet hoitelivat vartiovuorot ja päivystykset omin päin.
Iltahartaudet olivat sellaiset, että päivystäjä kokosi komppanian pihalle, suoritti nimenhuudon ja iltahartauden.
Päivystäjä komensi "Laulamme virr..". Silloin alkoi kailotus "joutukaa sielut on aikamme kallis...". Kun virsi loppui, rukoilimme yhteen ääneen "Levolle laske luojani, armias ole...". Sitten "tupiin poistu!". Tästä syystä muistan virren hyvin.- Magda
Minulla on monia ns virsia muistoina tietyistä tapahtumista. Isomummon virren sanat rippilahjana, kouluvirret hautajaisvirret, riippiäisvirret ja monet muut.
Nyt aikuisena ovat puhutelleet virret jotka lauloimme kun kotonani ollut evakkoperhe lähetti 3 lastansa Ruotsiin. Kyynelehdimme kaikki yhdessä niin vaikuttava oli ilta.
Kaksi heistä tuli takaisin vanhempiensa luokse ja yksi kotiutui hoitoperheeseen. Sai koulutuksen hammaslääkäriksi on jo yli 60v. Tänne palanneet lapset kouluttautuivat myös ammatteihin. Äidin siunaus on kannattanut lapsia.
- Tyhmä kysymys
Totean heti kärkeen, että ei mainitussa virressä ole mitään vikaa.
Kysymyksiä vaan herättää, kun palstanvartija tekee toistuvasti näitä uskonnollisia aloitteita, että onko tarkoitus tehdä palstasta tietyn oppisuunnan näköinen?
Samanaikaisesti harmitonta huumoria sisältäävät jutut poistetaan alta aikayksikön.
Voisi olla paikallaan palstanpitäjien taholta kertoa, mikä on tämän palstan tarkoitus?- BilMan
Palstalle voi kirjoittaa kaikkea ja kaikesta.
Mitä tulee uskonnollisiin kirjoituksiin näille palstoille taholtani, ei siinä pitäisi olla ristiriitoja.
En tuputa näkemyksiäni kenellekkään, -en Sinullekkaan.
Osaan minä kiroilla, kirjoittaa vaikka sexistä ja siintä kuinka tunne-elämä hallitsee meitä .
Yksinkertaisesti. Asioista joista voimme palstoille viestittää on rajaton määrä.
Omalta osaltani nämä muutamat uskontoon viittaavat viestini ovat sattuneet silmiisi.
Katsellaan ympärillemme ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Tai lakastua aikanaan. - Tyhmä kysymys
BilMan kirjoitti:
Palstalle voi kirjoittaa kaikkea ja kaikesta.
Mitä tulee uskonnollisiin kirjoituksiin näille palstoille taholtani, ei siinä pitäisi olla ristiriitoja.
En tuputa näkemyksiäni kenellekkään, -en Sinullekkaan.
Osaan minä kiroilla, kirjoittaa vaikka sexistä ja siintä kuinka tunne-elämä hallitsee meitä .
Yksinkertaisesti. Asioista joista voimme palstoille viestittää on rajaton määrä.
Omalta osaltani nämä muutamat uskontoon viittaavat viestini ovat sattuneet silmiisi.
Katsellaan ympärillemme ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Tai lakastua aikanaan.vastauksesta.
Olen samaa mieltä siinä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta tasapuolisesti. - kysyjä 2
Haistan palaneen käryä kun valvojaksi on valittu uskovainen mies.
Näistä uskonnollisista aloitteista palstanvartijan toimesta samaa mieltä.
Tuntuu paluulta menneisyyteen olla uskovaisen ihmisen ohjauksessa.
Tähän on saatava muutos!
Liikaa tiukkapipoisuutta uskonnollisin perustein. - uzma
kysyjä 2 kirjoitti:
Haistan palaneen käryä kun valvojaksi on valittu uskovainen mies.
Näistä uskonnollisista aloitteista palstanvartijan toimesta samaa mieltä.
Tuntuu paluulta menneisyyteen olla uskovaisen ihmisen ohjauksessa.
Tähän on saatava muutos!
Liikaa tiukkapipoisuutta uskonnollisin perustein.Minua on aina huvittanut suomalaisten asenne uskontoon,muualla maailmassa ei uskonto ole mikaan big deal on normaalia ihminen kuuluu johokin kirkkoo,ei kukaan kummeksi sita.
USA:ssa kun matkustin bussilla NewYorkin lapi,mieleeni jai tuo uskontojen runsaus,siina vieri vieressa hyvassa sovussa oli kirkkoja,synagoga,hindutemppei,moskeija,oli monia kirkon nimia joista en ollut koskkaan edes kuullutkaan,mutta USA:ssa ei olekaan valtion kirkkoa ja siksi on taydellinen uskonnon vapaus. - Iili
uzma kirjoitti:
Minua on aina huvittanut suomalaisten asenne uskontoon,muualla maailmassa ei uskonto ole mikaan big deal on normaalia ihminen kuuluu johokin kirkkoo,ei kukaan kummeksi sita.
USA:ssa kun matkustin bussilla NewYorkin lapi,mieleeni jai tuo uskontojen runsaus,siina vieri vieressa hyvassa sovussa oli kirkkoja,synagoga,hindutemppei,moskeija,oli monia kirkon nimia joista en ollut koskkaan edes kuullutkaan,mutta USA:ssa ei olekaan valtion kirkkoa ja siksi on taydellinen uskonnon vapaus.Tiukkapipoja löytyy kummastakin ääripäästä, niin uskovista kuin heidän vastapuoleltaan.
Miksikähän uskonto on Suomessa niin tabu? Monissa muissa maissa se kuuluu tai on kuulumatta jokapäiväiseen elämään, eikä se herätä kummepia rekatioita, jos joku on muuta mieltä. Leben und leben lassen.
Arabimaissa esittäytyessä kysytään heti nimen jälkeen, mitä uskontoa tunnustaa. Useimmissa arabimaissa on runsaasti muitakin kuin muslimeja. Niissä maissa ei kukaan todella ymmärrä, mikä on ateisti.
Amerikassa kuuluu normaaliin elämään käydä pyhänä kirkossa tai temppelissä tai synagogassa tai moskeijassa. Kuten sanoit, ei se ole mikään big deal.
Katolisissa maissa käydään messussa - siis "käydään", ei läheskään aina olla messun loppuun asti. kysyjä 2 kirjoitti:
Haistan palaneen käryä kun valvojaksi on valittu uskovainen mies.
Näistä uskonnollisista aloitteista palstanvartijan toimesta samaa mieltä.
Tuntuu paluulta menneisyyteen olla uskovaisen ihmisen ohjauksessa.
Tähän on saatava muutos!
Liikaa tiukkapipoisuutta uskonnollisin perustein."Näistä uskonnollisista aloitteista palstanvalvojan toimesta samaa mieltä?
En ymmärrä ajatuksen juoksuasi!
Keskiajalla tiedemiesten piti olla myös jonkin tason "jumaluusoppineita"
että saivat yleensä harjoittaa jotain tiedettä.
Nyt meillä on "kirkollista valvontaa" netissäkin...taholta
joka nyt ei lähtökohdaltaan ole ollut tietotekniikkaa kehittämässä.
Hämmästyttää kummastuttaa.
- Maalaismies*
Eilen satuin silmäilemään Eino Leinon "Elämän kirjaa". Sieltä sattui silmiini hänen nuoruuden runonsa "Oi, muistatko vielä sen virren".
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui -
se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi -
Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se oi!
Kaikilla lapsilla (väittäisin) on draamansa. Minun lapsuuteni liittyi sota-evakon kohtalo. Isäni ei onnekseni juopotellut, mutta minun itseni täytyi myöhemmin kulkea se polku.
Jos on olemassa vanhuuden viisautta, niin luullakseni se on ymmärtämistä ja hyväksymistä, suurta anteeksi- antoa itseään ja muita kohtaan.- N2005
Olet selviytyjä, kun suuren perheen toiseksi nuorimpana olet noin suuret vaikeudet voittanut!
Itkin, kun luin kirjoituksesi!
Kuinka moni nykyisin valittaa turhista, jos vertaa sinun kokemaasi.
Hyvä, että olet löytänyt virsien tuoman lohdutuksen ja avun!
Kiitos, vilpitön viestisi saa varmaan vastakaikua, jos ihmisyyttä viestittäjillä on. - uzma
Olen kuullut tuon virren ja taustana soi uruilla virsi,mika on tuo virsi jota Eino Leino muistelee,oliko se sun haltuus rakas isani?
Me olemme sita sukupolvea joitten isat joutuivat kokemaan sotia,olivat nuoria sisallis sodan aikana.Olivat talvi ja jatkosodassa.Millaisia olivat kokemuset ei isani paljon kertonut,han kotiutui myohemmin kuin muut, oli ollut sotavankina,kotiin tuli hiljainen, juro mies,yritettiin tutustua,aika vaikeata se oli.Kerran kuussa isa oli ostanut viinapullon,mutta han tuli aina hyvalle tuulelle,lauleskeli ja jutteli kanssamme,opimme senkin, tuo oli otollinen aika pyytaa taskurahaa jota han sitten aitini kauhuksi auliisti antoikin. - Maalaismies*
uzma kirjoitti:
Olen kuullut tuon virren ja taustana soi uruilla virsi,mika on tuo virsi jota Eino Leino muistelee,oliko se sun haltuus rakas isani?
Me olemme sita sukupolvea joitten isat joutuivat kokemaan sotia,olivat nuoria sisallis sodan aikana.Olivat talvi ja jatkosodassa.Millaisia olivat kokemuset ei isani paljon kertonut,han kotiutui myohemmin kuin muut, oli ollut sotavankina,kotiin tuli hiljainen, juro mies,yritettiin tutustua,aika vaikeata se oli.Kerran kuussa isa oli ostanut viinapullon,mutta han tuli aina hyvalle tuulelle,lauleskeli ja jutteli kanssamme,opimme senkin, tuo oli otollinen aika pyytaa taskurahaa jota han sitten aitini kauhuksi auliisti antoikin.Tähän Leinon runoon Oskar Merikanto sävelsi hienon musiikin. Tietääkseni Eino Leino ei runossaan tarkoittanut mitään erityistä virttä, vaan virttä käsitteenä, sellaisena joita lapsena kaikki olemme kuulleet. Sinäkin luettelet tuolla alempana koko joukon näitä mieliimme painuneita virsiä.
Minulla on vanhemmiten tullut tavaksi hyräillä myös näitä äitini laulamia virsiä. En itse edes huomaa sitä, mutta vaimoni hymyilee (ei pilkallisesti), että on siinä minulla uskovainen. Minähän nimittäin epäilen melkein kaikkea, mutta en tippaakaan näiden virsien kauneutta enkä totuutta.
Meistä itsekukin on elänyt jo pitkähkön elämän.
Kuria, vilua, nälkää sairastelua, vammaisuutta, kanssaihmisten halveksuntaa vielä aikuis-iälläkin.
Käsitykseni on, että vastoinkäymiset ja vaikeudet kasvattavat enemmän kuin helppo, vaivaton elämä.
Me olemme nyt mitä olemme. Kanssaihmisten sääliä emme kaipaa, empatiaa ehkä.
Oma erinomaisuutemme tai kelvottomuutemme paljastuu kyllä kirjoitteluissamme. "Palstapeilissä" näkyy kuvamme hyvin, ainakin omani.- ellumari
hyvin mietteliäänä.
Aloin ajatella minkälaiseksi meidän perheemme elämä olisi muodostunut, jos isällä olisi ollut alkoholiongelma, sillä hänen luonteensa aiheutti meille perheen naisväelle monta kertaa hankalia tilanteita, sillä isää oli vaikea miellyttää.
Hän odotti muilta lähes täydellisyyttä, eikä koskaan suostunut edes neuvottelemaan asioista, vaan saneli kuinka talossa tehdään, ollaan ja eletään.
Koska kohtalo ei ollut suonut hänelle poikalasta, niin tyttöjen, joita hän sodasta tultuaan sai kaksi, olisi pitänyt olla
oikeita kilttejä kunnon tyttöjä, joilla ei isän mielestä saanut olla omaa tahtoa ja mielipiteitä. Minulla oli, ja meidän ajatusmaailmamme eivät varsinkaan murrosikäni paikkeilla kohdanneet. Otimme rajustikin yhteen, mutta toisaalta ymmärsimme toisiamme, sillä minä olin perinyt isän rajun ja äkkipikaisen luonteen ja olin isän näköinenkin.
Äiti sai veisata virsiä ja hän lauloi erittäin kauniilla äänellään paljon hengellisiä lauluja, vieläpä kolmella kielellä ,suomen, ruotsin ja saamenkielellä.
Isä ei laulanut ja istui virrenveisuun aikana kirkossakin juron ja torjuvan näköisenä, mutta lähti kirkkoon kun oma äitinsä, meidän mummimme pyysi.Myöhemminkin mummin kuoleman jälkeen
kävimme kyllä joulukirkossa ja muistan isänkin silloin yhtyneen "Enkeli taivaan" - virren veisuuseen. - fiiuliN
Hyvä BilMan, kun avasit tällaisen aiheen.
Tämähän on jokapäiväistä elämää ja kaikilla meillä on oma uskomme.
Minulla oli hyvät vanhemmat , eikä ole jäänyt lapsuudesta muuta ikävää mieleen kun heidän keskinäiset kinailunsa. Ne joskus painoivat katkerasti lapsen mieltä, mutta minkäänlaista jäynää ei ole jäljelle jäänyt.
Paremminkin vaivaa mieltäni se, kuinka vähän itse heitä ymmärsin aikuistuttuani.
Nyt kun olen tullut heidän ikäänsä (ylittänytkin), alan vasta ymmärtämään kuinka olisi pitänyt vanhempiaan auttaa.
Virrestä: Nyt silmät luon ... jne.
Siitä tämä toinen säkeistö tuntuu omimmalta.
---------
Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.
Sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu.
---------
Kuinka näin vanhempana niin paremmin tajuaa kaikkien virsienkin sanojen tarkoituksen. Jos ei saa virsistä jutella siinä missä iskelmistäkin? Kyllä tässä ovat pipot jo löystyneet ja aikojen saatossa taivahan tuuliin lentäneet
Kai tämän ikäiset ihmiset voivat keskustella kaikesta auringon alla,
elämästä - kuolemasta
iloista - suruista
uskosta – uskonnottomuudesta
ilman ennakkoluuloja ja nuoruuden kiihkoa?
Aloituksessa mainittu virsi esim. Jaakko Ryhäsen laulamana käy luihin ja ytimiin.
Tuo pumppukin kun rupeaa iän myötä reistaamaan ja laajentumaan, niin käy aivan kirjaimellisesti toteen virsi ”Nyt sydän ahdas laajene”.
Ja entäs vanhat kunnon körttivirret ja oikein paussin kanssa, ehtii hitaampikin mukaan.
”Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan” sekin on totinen tosi, siksihän me lopuksi tullemme, madon ruuaksi, tai maaksi ainakin, tai meren pohjaan, minne tuhka sitten sirotellaankin.
Lapsuuden traumojen anteeksi antaminen onkin vaikeaa.
Sitten on vaikeaa antaa itselleen anteeksi sitä, ettei pysty antamaan anteeksi.
Siinä sitä kovapäiselle oppimista piisaa elämän kiertokoulun viimeisillä luokilla, tai peräti luokalle jääneenä räpeltäissä.
Toivon mukaan armo käy oikeudesta. Eteenpäin!- Helena04 ejk
kannanotto, beataB. "Sua te-e-er-veh-din, Sua te....."
Helena04 ejk kirjoitti:
kannanotto, beataB. "Sua te-e-er-veh-din, Sua te....."
Tervehdys kuin tuulahdus
vaikkei kuulu huudahdus!
sanottiin ennen vanhaan.
Asiasta toiseen poikkeaminen sallittakoon.
Jatkuiko se keväällä alkanut ”talonmies projekti”?
Jäivätkö he talveksi hiirille komentoa pitämään?- Helena04 ejk
beataBarbara kirjoitti:
Tervehdys kuin tuulahdus
vaikkei kuulu huudahdus!
sanottiin ennen vanhaan.
Asiasta toiseen poikkeaminen sallittakoon.
Jatkuiko se keväällä alkanut ”talonmies projekti”?
Jäivätkö he talveksi hiirille komentoa pitämään?Jatkui. Kaikki onnistui. Tiedä häntä sitten, mitä mieltä orava oli, kun tuli majan muutto.
Ehkä palaan asiaan...
Terveisin Helena (käynnistysvaikeuksissa:D) muori67 kirjoitti:
Sanoit hyvin bB yhdyn täydellisesti kananottoosi.En keksi mitään lisättävää.
Muoriseni, "lyhyestä virsi kaunis" sanotaan.
- Satu
joka säilyä voisi maan päällä?
Ilo hetkessä häipyvi maailman tään,
kuni kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuni kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu."
Näitä tuntemattoman virsirunoilijan säkeitä hyräilin itkien mieheni kuoleman jälkeen. Olimme suunnitelleet yhteisiä, ihania eläkevuosikymmeniä, meidän piti matkustaa uudelleen kaikkiin kokemiimme paikkoihin ja viettää lastemme lasten kanssa yhteisiä aikoja, mutta sama syöpä, joka oli ollut isoisällään, vei hänet.
Virsi lohdutti minua tosi paljon. Muistelin myös äitini usein laulamaa "Täältä puolehen ylhäisen maan"-säveltä, muistan hyvin hänen äänensä sävyn.
- uzma
Kesalla otin valokuvan kansakoulustani nyt kun katselen sita tulee mieleeni aamuhartaudet,opettajien puheita en muista mutta monet virret kaikuvat korvissani.Kaivoin esiin CD:n Tapiolan kuoro laulaa ja ensimmaisena on tuo lapsuudessanani rakastama:maan korvessa kulkevi lapsosen tie,tippa silmassa kuuntelen heleita lasten aania,niin kirkasta,puhdasta ja viatonta kuin vain lapsen usko voi olla.
Suvi virsi tuo mieleeni kukkivat tuomet,valkovuokot ja koulun kevat juhlan,uusi mekko,silkkinauhat palmikoissa ja uudet kengat.
Yli kaiken rakastan tuota virtta Paimenpoika:Jai toiset aamulla nukkumaan ja sitten viimeinen sakeisto:Nyt metsa kirkkoni olla saa,
voi taallai palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella
ja yks' on ystava seurana,
han kylla muistavi poikaa,paimenpoikaa.Siitä minäkin pidän ,vieläkin.
Nyt metsä kirkkoni olla saa,,
Äitini ,joka oli "hiukan " vakavahenkinen lauloi usein ,Joutukaa sielut on aikanne kallis,vuodet ne virtana vierivät pois.
Toinen paljon hänen laulamansa virsi oli vanhassa virsikirjassa numero 600 ,nyt en muista alkua, jossakin lauletaan ,,Mua kuule Herra mä toivon vaan,vaik´ei oo toivoa ollenkaa,,,
Näitä hyräilen itsekin jossakin mielentilassa.
Uudistetut virret eivät miellytä korvaa,,tottumus on toinen luonne.SkillaN kirjoitti:
Siitä minäkin pidän ,vieläkin.
Nyt metsä kirkkoni olla saa,,
Äitini ,joka oli "hiukan " vakavahenkinen lauloi usein ,Joutukaa sielut on aikanne kallis,vuodet ne virtana vierivät pois.
Toinen paljon hänen laulamansa virsi oli vanhassa virsikirjassa numero 600 ,nyt en muista alkua, jossakin lauletaan ,,Mua kuule Herra mä toivon vaan,vaik´ei oo toivoa ollenkaa,,,
Näitä hyräilen itsekin jossakin mielentilassa.
Uudistetut virret eivät miellytä korvaa,,tottumus on toinen luonne.En minäkään ymmärrä, että vanhoja, tuttuja virsiä pitää uudistaa.
Samoin kun en oikein ymmärrä raamatun nykykäännöstäkään.- Satu
Pidän myöskin tuosta laulusta samoinkuin luonnosta, metsästäkin. Usein enemmän kuin kirkosta.
Tummat seisoivat kirkon ovella kun sisältä rupesi kuulumaan: Armollas ruunaa vahvista...
Hai, nyt kirkkoon, siellä lauletaan hevosmiesten virttä! innostuivat tummat.
Toivottavasti ette pahastu kun näin vakavahenkiseen viestiin näin "puutun"Aamun nauruannos paikallaan, siitä on hyvä päivää jatkaa hymyssä suin.
Hihittelee itsekseen.- Maalaismies*
Mustalaispoika kertoi kirkossa käynnistään: Ensin pappi kiroili hirveästi saarnaspöntössä, sitten laulettiin hevosmiesten virsi ja lopuksi oli rahan jako. Minä sain vitosen, Sauli kympin.
- Iili
Maalaismies* kirjoitti:
Mustalaispoika kertoi kirkossa käynnistään: Ensin pappi kiroili hirveästi saarnaspöntössä, sitten laulettiin hevosmiesten virsi ja lopuksi oli rahan jako. Minä sain vitosen, Sauli kympin.
Olin 4-5-vuotiaana kirkossa. Alkoi kolehti. Minulle ei tullut edes mieleen, että kolehtihaaviin pitäisi panna rahaa; minusta oli aivan selvää, että rahaa jaettiin ihmisille. Kaikki panivat kätensä kolehtihaaviin, joka oli kukkuroillaan seteleitä. Otin haavista jonkin setelin, ja oli aivan ymmälläni, kun äiti käski panemaan sen takaisin. (Siihen aikaan kolehtiin pantiin vain setelitä, kun rahan arvo oli niin pieni, että pinimmätkin rahat olivat setelitä.)
Sitten vähän isompana näin kerran, miten joku nainen rikkoi rahaa kolehtihaavissa. En osaa sanoa, kumpi meistä oli typerämpi.
- kirjar ejk.
lapsosen tie..." laulu joka kantaa sukupolvelta toiselle.
"Oi Herra luoksein jää, jo ilta on".... virsi jonka lauloin mieheni avoimen arkun äärellä, yksin, kun muut eivät liikutukseltaan kyenneet.
Jotenkin sanat kannattelivat minua ja ääntäni, kuin olisin saanut voimaa laulaessani hänelle, jättäen siinä viimeiset jäähyväiset.
"Musta Saara," laulu jota isäni lauloi, on rakas, eikä se mielestäni mitenkään rasistinen ole koskaan ollutkaan.
"Tuolla keinuu pieni pursi,"... se laulu on matkalauluni ajellessani autolla vähän pitempiä matkoja. Merelle sanat johdattavat, mutta minulle ne sanat ovat sisältö elämän merestä jolla purjehdin. - Iili
Se on niin upeaa kirkkomusiikkia (urkumusiikkia ja laulua), että kylmät väreet menevät pitkin selkäpiitä silloin, kun sen joskus harvoin kuulee. -- Hilariuksen kiitosvirsi on se: "Me kiitämme Sinua, me Sinua rukoilemme, me ylistämme ja kunnioitamme Siiinua. Me Sinua kiitämme Sinun suuren kunniasi täääähdeen..." Siinä on puolinuotteja ja kokonuotteja ja yllättäviä taukoja, mikä ovat yleensä harvinaista missään laulettavassa musiikissa. Siksi se kai onkin niin mahtava, kun urut pauhaavat pitkiä säveliä täysillä ja yhtäkkiä vaikenevat hetkeksi.
Hoosianna on toinen. Monet ihmiset käyvät kirkossa vain kerran vuodessa adventtina kuullakseen hoosiannan.- Satu
Eräs laulaja esitti sen tyttäreni ja vävyni häissä, se oli siihen tilaisuuteen sopiva.
- Maalaismies*
Meillä Suomessa kirkolla on ollut hamasta Agricolasta lähtien tärkeä tehtävä sivistyksen kasvattajana. Siis minkä sivistyksen? Tiedon, opetuksen alalla. Tänä päivänä koululaitostamme tullaan ihailemaan läheltä ja kaukaa.
Meidän itsemme on vaikea ymmärtää tässä mitään erinomaista. Haukutaan koulua, opettajia, koko systeemiä.
Entäpä, jos sitä ei olisi? Ajattele, jos et osaisi lukea. Mitä, minäkö muka en osaisi lukea? Joo, sinä et osaisi lukea etkä laskea ilman erinomaista koululaitostamme.
Ja tuo kaikki kehitys alkoi Mikael Agricolasta. Siksi me olemme tässä ja nyt, näillä webbi sivustoilla, joilla voimme vapaasti keskustella.
Me olemme maailman huipulla,sillä puolet maailman väestöstä ovat lukutaidottomia ja toinen puoli ei voi edes kuvitella sanovansa mielipiteitään kuten me tässä ja nyt.
Ajatella. Tämäkin on lähtöisin uskonnosta ja kirkosta, sillä ilman sitä ja Mikael Agricolaa jne...- Iili
Lukutaito tehtiin Suomessa käytännössä pakolliseksi muistaakseni v. 1660. Jos ei osannut lukea ja kirjoittaa, niin ei voinut mennä naimisiin. (Tosin kirjoja ei ollut tavallisen väen saatavilla.)
Tässä asiassa Suomi on aivan ainutlaatuinen maa koko maailmassa. En ole selvillä, onko missään muussa maassa ollut vastaavaa kirkon määräystä. Tietenkin sen silloisen luku- ja kirjoitustaidon kanssa oli vähän niin ja näin.
Kun olin armeijassa, niin komppaniassani oli kaksi romanipoikaa, jotka eivät osanneet lukea eivätkä kirjoittaa. Siellä oli myös kansakoulunopettaja, joka määrättiin opettamaan poikia. -- Tietenkin se tapahtui iltaisin vapaa-ajalla.
PS: Niitä romanipoikia kohdeliin todella väärin rotuennakkoluuloisella tavalla. Heille asetettiin laiminlyönneistä sellaisia rangaistuksia, jotka olivat täysin mahdottomia kenellekään. He karkasivat armeijasta, mutta heidät saatiin kiinni kolmen kuukauden kuluttua. Mitä heille sitten tapahtui, sitä en tiedä.
Siinä eivät juuri virret auttaneet, kyllä poikaparkojen elämä tehtiin aivan sietämättömäksi. Toivottavasti ajat ovat muuttuneet, kun romanien lisäksi on paljon nuoria maahamuuttajia. - Pääsky64
miten niin kevyesti heitetään lokaa oman uskonnon päälle, kun sitä parempaa ei ole tullut ,toisilla uskonnoilla ei ole ollut niin hyvää tekevää kehitystä kun meidämn uskonnolla,tuijotetaan vaan pieniin virheisiin ja ei nähdä kokonaisuutta,vaikka minä en elä esimerkillisesti ,niin tiedän kuitenkin mikä on oikein,varon sitä halventamasta,
on tuttu virsi minullekin.
Olen joutunut elämään lapsuuteni samanlaisissa olosuhteissa kuin sinäkin.
"Raivoraitis" isäni alkoi juoda sodan jälkeen ja kuvaamasi kauhun hetket isän tullessa kotiin ovat tuttuja minullekin.
On kuin jostakin filmistä kun muistelee esimerkiksi iltaa kun isä yrittää ajaa hevosella suoraan pirttiin.
Reen aisat takertuvat oven pieliin ja hevonen korskuu eteisessä suu vaahdoten, silmät pullollaan.
Ajattelin vastata aikasemmin avaamaasi ketjuun rakastavasta jumalasta.
Muistan kuinka joka ilta rukoilin, että Jumala tekisi isästä taas kiltin ja raittiin isän.
Tuskin rukous voi olla vilpittömämpi kuin avuttoman ja hätääntyneen lapsen avunpyyntö, mutta Jumala ei kuullut. Isästä tuli aina vaan
pahempi viinan orja.
Isällä oli hyvä lauluääni ja hänen repertoaarinsa humalassa muodostui virsistä ja opereteista.
Välillä kuultiin "Ollaan niinkuin pääskyset" tai
"Sun haltuus rakas isäni"...
Viimeksi mainittua virttä oli veisattu isän hautajaisissa, missä en ollut mukana.- BilMan
Tiesin kyllä silloin, kun noita vaikeuksia kohtasin lapsuudessani, että muillakin on samantapaisia ongelmia.
Se ei kuitenkaan silloin lohduttanut yhtään.
Muistan ikäni tilanteen, jolloin vannoin itselleni (ikää minulla silloin noin 10v.), että jos isäni kuolee ennen minua en mene hänen hautajaisiinsa.
Äitini nukkui pois, kun olin 18 vuotias,
isäni kun olin 36.
Olin perheeni kanssa kesälomalla, nauttimassa suomen suvesta kolme viikkoa.
Sinä aikana oli isäni nukkunut pois ja laskettu haudan lepoon.
Silloin ei ollut kännyköitä, eikä sukulaisiinkaan ollut tapana jokaviikko olla yhteydessä. Eikä minuun saatu yhteyttä.
Niimpä en ollut isäni hautajaisissa.
Lomalta palattuani suruviesti saavutti perheeni.
Kun parin viikon päästä menin käymään ensikertaa isäni hautakummulla, en koskaan ole itkenyt niin katkerasti kuin silloin.
Johtuipa itkuni sitten mistä tahansa, niin lapsuudessa kokemaani en enää tuskana tunne. BilMan kirjoitti:
Tiesin kyllä silloin, kun noita vaikeuksia kohtasin lapsuudessani, että muillakin on samantapaisia ongelmia.
Se ei kuitenkaan silloin lohduttanut yhtään.
Muistan ikäni tilanteen, jolloin vannoin itselleni (ikää minulla silloin noin 10v.), että jos isäni kuolee ennen minua en mene hänen hautajaisiinsa.
Äitini nukkui pois, kun olin 18 vuotias,
isäni kun olin 36.
Olin perheeni kanssa kesälomalla, nauttimassa suomen suvesta kolme viikkoa.
Sinä aikana oli isäni nukkunut pois ja laskettu haudan lepoon.
Silloin ei ollut kännyköitä, eikä sukulaisiinkaan ollut tapana jokaviikko olla yhteydessä. Eikä minuun saatu yhteyttä.
Niimpä en ollut isäni hautajaisissa.
Lomalta palattuani suruviesti saavutti perheeni.
Kun parin viikon päästä menin käymään ensikertaa isäni hautakummulla, en koskaan ole itkenyt niin katkerasti kuin silloin.
Johtuipa itkuni sitten mistä tahansa, niin lapsuudessa kokemaani en enää tuskana tunne.Perheongelmista puhuminen oli ankarasti kiellettyä, ainakin meillä.
Oli kuin olisin jättänyt kantamani kivirepun pois harteiltani kun kirjoitin kaikki kauheudet pois mielestäni isän eläessä viimeisiä vuosiaan.
Tein kertakaikkiaan välit selväksi menneisyyden kanssa.
Isän hautajaispäivänä menin hevoshakaan, koska isä piti niin kovasti hevosista.
Minulla oli leivän kannikoita mukana ja hevoset pysyttelivät lähelläni niin kauan kuin haassa viivyin.
Ajattelin että tästä minun seremoniastani isä pitää varmaankin yhtä paljon kuin siitä virallisesta hautajaistoimituksesta, jossa en ollut mukana.
Veisasin hevosille "Oi, Herra jos mä matkamies maan", kaikki kuusi värsyä, jotka on vieläkin muistissa isän repertoaarista...- Iili
MdK-MdK kirjoitti:
Perheongelmista puhuminen oli ankarasti kiellettyä, ainakin meillä.
Oli kuin olisin jättänyt kantamani kivirepun pois harteiltani kun kirjoitin kaikki kauheudet pois mielestäni isän eläessä viimeisiä vuosiaan.
Tein kertakaikkiaan välit selväksi menneisyyden kanssa.
Isän hautajaispäivänä menin hevoshakaan, koska isä piti niin kovasti hevosista.
Minulla oli leivän kannikoita mukana ja hevoset pysyttelivät lähelläni niin kauan kuin haassa viivyin.
Ajattelin että tästä minun seremoniastani isä pitää varmaankin yhtä paljon kuin siitä virallisesta hautajaistoimituksesta, jossa en ollut mukana.
Veisasin hevosille "Oi, Herra jos mä matkamies maan", kaikki kuusi värsyä, jotka on vieläkin muistissa isän repertoaarista...Se ei paljon silloin ilahduttanut, kun en osannut ajatella, millaista elämää alkoholisoituneen isän tai äidin lapset joutuivat viettämään.
Minun äitini oli kotityranni. Hänen sanasa oli laki, ja lapsilla ei ollut minkäänlaisia oikeuksia olla esimerkiksi eri mieltä hänen kanssaan. - Erityisesti minua hän haukkui päivät pitkät. Hän sai minut itkemään joka ikinen päivä. Pahaa mieltäni vielä lisäsi naapurin lasten nälviminen. He sanoivat: "Kaikesta näkee, että äitisi pitää enemmän sinun veljestäsi kuin sinusta."
Äitini oli hyvin itsekeskeinen ja halusi mielellään esiintyä. Hän olikin hyvä esiintyjä, lausui runoja, esitti ja ohjasi pikku näytelmiä, soitti ja lauloi. Minua suorastaan raivostutti, miten hän aina vieraille osasi näytellä hyväksyvää ja rakastavaa äitiä. Näytteleminen loppui siihen paikkaan, kun vieraat olivat lähteneet.
Sitten kuolinvuoteellaan hän muuttui aivan toiseksi. Hänen sairautensa kesti vain kuukauden, mutta opin tuntemaan aivan uuden äidin. Hän oli hyväksyvä, vapaamielinen, iloinen, leikillinen, ihana ihminen.
Hautajaisissa laulettiin "Maa on niin kaunis". --Vaikka olin oppinut tuntemaan uuden äidin, niin en vuodattanut kyyneleitä hänen haudallaan, kuten vuodatin isäni haudalla. - Minä ehdin tehdä välini selväksi ajoissa, joten minä vieläkin muistelen sitä "uutta äitiä". - anu!
BilMan kirjoitti:
Tiesin kyllä silloin, kun noita vaikeuksia kohtasin lapsuudessani, että muillakin on samantapaisia ongelmia.
Se ei kuitenkaan silloin lohduttanut yhtään.
Muistan ikäni tilanteen, jolloin vannoin itselleni (ikää minulla silloin noin 10v.), että jos isäni kuolee ennen minua en mene hänen hautajaisiinsa.
Äitini nukkui pois, kun olin 18 vuotias,
isäni kun olin 36.
Olin perheeni kanssa kesälomalla, nauttimassa suomen suvesta kolme viikkoa.
Sinä aikana oli isäni nukkunut pois ja laskettu haudan lepoon.
Silloin ei ollut kännyköitä, eikä sukulaisiinkaan ollut tapana jokaviikko olla yhteydessä. Eikä minuun saatu yhteyttä.
Niimpä en ollut isäni hautajaisissa.
Lomalta palattuani suruviesti saavutti perheeni.
Kun parin viikon päästä menin käymään ensikertaa isäni hautakummulla, en koskaan ole itkenyt niin katkerasti kuin silloin.
Johtuipa itkuni sitten mistä tahansa, niin lapsuudessa kokemaani en enää tuskana tunne.Ota lapsen rakkaus lämpöisin,sun on se ja aina on ollutkin.
Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna,
vaan puuttehet unhoita anteeksi anna.
Ota lapsen hartahin rukous,se on voimakas onnen toivotus,
sen siivet pilvien taakse kantaa,
se antavi sen,mitä voi mä en antaa.
Anon sulle armosta taivahan
elon ehtoon pitkän ja rauhaisan,
kesäillan lämpimän,kirkkahan verran,
min kultana hohtavi siunaus Herran.
____________
Muistan tälläisen laulun lapsuudessai,kun äitini kanssa menin mummoni luo syntymäpäiville,tämän me lauloimme siellä,en ole varma tuliko sanat oikein mutta näin sen muistan. - Pääsky64
BilMan kirjoitti:
Tiesin kyllä silloin, kun noita vaikeuksia kohtasin lapsuudessani, että muillakin on samantapaisia ongelmia.
Se ei kuitenkaan silloin lohduttanut yhtään.
Muistan ikäni tilanteen, jolloin vannoin itselleni (ikää minulla silloin noin 10v.), että jos isäni kuolee ennen minua en mene hänen hautajaisiinsa.
Äitini nukkui pois, kun olin 18 vuotias,
isäni kun olin 36.
Olin perheeni kanssa kesälomalla, nauttimassa suomen suvesta kolme viikkoa.
Sinä aikana oli isäni nukkunut pois ja laskettu haudan lepoon.
Silloin ei ollut kännyköitä, eikä sukulaisiinkaan ollut tapana jokaviikko olla yhteydessä. Eikä minuun saatu yhteyttä.
Niimpä en ollut isäni hautajaisissa.
Lomalta palattuani suruviesti saavutti perheeni.
Kun parin viikon päästä menin käymään ensikertaa isäni hautakummulla, en koskaan ole itkenyt niin katkerasti kuin silloin.
Johtuipa itkuni sitten mistä tahansa, niin lapsuudessa kokemaani en enää tuskana tunne.kun ihminen selviytyy tuollaisista lapsena ja kasvaa ihmiseksi,se on ollut paremmassa kädessä selviytyminen,
sen ajan alkoholisti joka oli sodan käynyt oli uhri itsekkin ja lapsen jotka joutuivat elämään heidän kanssa, niinkuin sotaorvotkin ovat uhria mitä sota jättää,kenenkään hermot eivät kestä sellaisia kokemuksia mitä sodassa oli,sota raaisti ihmiset, ja ennen sitä pidettiin jopa vitsinä kun mies ajoi perheensä humalapäissään ulos,minäkin melkein itkin kun luin,
- Ulla Maria...
"Kiitos Sulle, Jumalani, lahjoistasi kaikista..."
Kun on elämässään nähnyt erilaista epäoikeudenmukaisuutta, niin niistä on myös saanut voimaa. Kasvua.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa1203257- 122096
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos371905Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin4061816Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly211671Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681477- 1201341
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul101231- 141216
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo4351088