Apua kaivataan!

Sussu

Isöäitini on aina ollut itsenäinen, vahva ihminen. Nyt kuitenkin olen huomannut, että hän on jotenkin muuttunut. Minulla on sellainen epämääräinen aavistus, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Hän vaikuttaa epävarmalta tai jotenkin avuttomalta joissakin tilanteissa.

Parin viime vuoden aikana (nykyisin useammin), on sattunut kaikenlaisia kömmähdyksiä. Aluksi naureskelimme niille yhdessä, että sattuuhan sitä, mutta nyt niitä tuntuu tapahtuvan aika usein. Merkkipäiviä ei aina muista, kun ennen on ollut tässäkin tarkanlainen ym.

Tässä olen nyt odotellut selvää merkkiä, että en ole vainoharhainen ja isoäidillä on jokin vialla, mahdollisesti alkavaa dementiaa? Hän on minulle erittäin tärkeä ihminen ja haluaisin, että hän käy tutkimuksissa. Miten ottaisin asian esille, kun on aika helposti loukkaantuvaa sorttia eikä varmasti suostu myöntämään mitään? Enkä ole tosiaan itsekkään varma missä se vika on....

13

1269

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Päivittäin läsnä

      Sinun on rehellisesti kerrottava isoäidillesi, että hänellä voi olla alkava sairaus, useimmiten alzheimerin tauti. Lääkäriin hänen olisi mentävä, mistä sitten ohjataan oikeisiin testeihin ja tutkimuksiin. Lähiomaiset ovat usein ensimmäisiä, jotka taudin havaitsevat, kuten sinä nyt. Muistihäiriöihin on tietysti muitakin syitä, ja syyt selviävät tutkimuksissa.

    • varata aika

      geriatrilta.

      • sussu

        Meidän paikkakunnalla ei ole sellaista. Neurologi on se taho, johon käännytään näissä asioissa. Eikä muutenkaan voi toisen nimissä mennä noin vaan tilailemaan aikoja, oireet ovat kuitenkin aika lieviä vielä, eikä isoäiti ole holhouksen tarpeessa. Ajatukseni oli saada hänet hankkimaan itselleen hoitoa.


      • sussu

        Tiedän kyllä paljonkin itse dementiasta. Mutta nyt kaipailisin vähän vinkkiä, miten ottaisin asian puheeksi, kun se tuntuu olevan niin vaikeaa. Ei ole helppoa mennä näin henkilökohtaisuuksiin ihmisen kanssa, jota olen lapsesta asti ihaillut ja kunnioittanut.


      • juttele
        sussu kirjoitti:

        Tiedän kyllä paljonkin itse dementiasta. Mutta nyt kaipailisin vähän vinkkiä, miten ottaisin asian puheeksi, kun se tuntuu olevan niin vaikeaa. Ei ole helppoa mennä näin henkilökohtaisuuksiin ihmisen kanssa, jota olen lapsesta asti ihaillut ja kunnioittanut.

        elikkä,ihan arkisista asioista niin kuin normaalistikkin juttelette keskenänne,siinä ihan kuin huomaamatta otat puheeksi,milloin hän on käynyt viimeksi terveystarkastuksessa,et jos tilattais aika rutini kontrolliin.
        Jos sinulla on mahdollisuus luvata tulla myös hänen tueksi sinne.


    • omainen

      Et kertonut hänen ikäänsä etkä sairauksiaan, mutta eikös nyt isoäiti-ikäisen ihmisen jo muutnekin olisi hyvä käydä silloin tällöin terveystarkastuksessa, vaikka sitten vain terveydenhoitajan luona?
      Hienovaraisuutta kyllä tarvitaan, mutta ikävä kyllä, monissa dementoivissa sairauksissa yksi oire on juuri se, että potilaalle itsellä ei ole sairaudentuntoa. Hän suuttuu jo sellaisista vihjailuistakin, vaikka olisi muuten kuinka herttainen ihminen ja osaisi naureskella niille töppäyksille. On se aika varma dementian merkki, jos hän ei suutu siitä, että virheistä huomautellaan, mutta sairauden epäilemisestä suuttuu.
      Sinun kannataisi ottaa itse yhteyttä suoraan kotisairaanhoitoon tai johonkin muuhun sellaiseen tuttuun ammattilaiseen, joka isoäitisi tuntee tai jonka hoidossa on ollut. Selitä tilanne etukäteen ja pyydä tekemään muistitestit ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa vaikka sillä verukkeella, että "meillä nyt on tämä tapana" ilman mitään vihjeitä sairauden epäilystä. Ilman kunnollisia muistitestejä pahastikin dementoitunut voi antaa vaikutelma aivan tervepäisestä ihmisestä. Kysypä muuten isoäidiltäsi ihmisten ikää, myös hänen omaansa. Jos hän ei muista edes nuorimmanlapsensa tai omaa ikäänsä vaan sanoo syntymäajan ja tokaisee "laske siitä", se on paha merkki.

      • sussu

        Hän ei ole vielä kotipalvelun ym. asiakkaita ja antaa ymmärtää, että asiat on hoidossa muiden sairauksien osalta. Hän on tosiaan nuorekas ikäisekseen ja tottunut hoitamaan asiat ilman apua. Huomaan kyllä närkästymisen, kun ohimennen koitan ehdotella tarkastukseen menoa. Enkä kyllä usko, että terveystarkastuksessa kiinnitettäisiin huomiota mahdolliseen dementiaan, koska se ei vielä kovin helpolla tule esille hänen olemuksestaan/puheistaan. No, ehkä on sittenkin parempi ottaa härkää sarvista ja keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.


      • omainen
        sussu kirjoitti:

        Hän ei ole vielä kotipalvelun ym. asiakkaita ja antaa ymmärtää, että asiat on hoidossa muiden sairauksien osalta. Hän on tosiaan nuorekas ikäisekseen ja tottunut hoitamaan asiat ilman apua. Huomaan kyllä närkästymisen, kun ohimennen koitan ehdotella tarkastukseen menoa. Enkä kyllä usko, että terveystarkastuksessa kiinnitettäisiin huomiota mahdolliseen dementiaan, koska se ei vielä kovin helpolla tule esille hänen olemuksestaan/puheistaan. No, ehkä on sittenkin parempi ottaa härkää sarvista ja keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.

        - sinun pitäisi etukäteen valmistella sitä tutkijaa, olipa hän sitten lääkäri tai terveydenhoitaja, että hän osaisi kiinnittää huomiota nimenomaan dementiaa. Se kyllä vaatii vähäne nemmän ammattitaitoa kuin tavallisella terveyskeskuslääkärillä on.


      • sussu
        omainen kirjoitti:

        - sinun pitäisi etukäteen valmistella sitä tutkijaa, olipa hän sitten lääkäri tai terveydenhoitaja, että hän osaisi kiinnittää huomiota nimenomaan dementiaa. Se kyllä vaatii vähäne nemmän ammattitaitoa kuin tavallisella terveyskeskuslääkärillä on.

        Ehkä kuitenkin mielummin puhun asiat selväksi isoäitini kanssa. Tuntuu vähän kurjalta järjestellä asioita hänen selkänsä takana, kun kyseessä on sen verran toimintakykyinen ihminen, että voi hoitaa asian itsekkin, kun vaan myöntää/tunnistaa ongelman.


      • Tiina, 25 v.
        sussu kirjoitti:

        Ehkä kuitenkin mielummin puhun asiat selväksi isoäitini kanssa. Tuntuu vähän kurjalta järjestellä asioita hänen selkänsä takana, kun kyseessä on sen verran toimintakykyinen ihminen, että voi hoitaa asian itsekkin, kun vaan myöntää/tunnistaa ongelman.

        Kannattaa tosiaan nopeasti ottaa härkää sarvista, jos vähänkin epäilee muistisairautta (aluksi muisin häiriötä). Vaikka oireet eivät vielä näykään päällepäin kovin selvästi, voi aivoja rappeuttava sairaus silti olla jo käynnissä.

        Ennen lääkityksen määräämistä joudutte käymään läpi ehkä terveystarkastuksen ja naurologin tutkimuksen. Kaikki tämäkin vie aikaa ja tauti etenee. Mahdollisimman nopea diagnosointi ja lääkityksen aloittaminen, ja saat nauttia isoäitisi toimintakykyisestä seurasta pidempään. Olettaen siis, että hänellä on muistisairaus.

        Omalla äidilläni (maailman paras äiti) on alzheimer ja hänen kanssaan on ollut aina helppo puhua näistä henk. koht. asioista. Pääsimmekin nopeasti lääkityksen piiriin. Otimme itse selkoa asioista ja olimme aktiivisia tiedon- ja tuen haussa.

        Kuitenkin lääkityksestä huolimatta sairaus on edennyt noin viiden vuoden aikana keskivaikeaan vaiheeseen. En halua edes kuvitella, kuinka vaikea tilanne olisi jo nyt ilman nopeaa diagnosointia ja lääkityksen aloittamista.

        Tsemppiä teille :)


      • omainen
        Tiina, 25 v. kirjoitti:

        Kannattaa tosiaan nopeasti ottaa härkää sarvista, jos vähänkin epäilee muistisairautta (aluksi muisin häiriötä). Vaikka oireet eivät vielä näykään päällepäin kovin selvästi, voi aivoja rappeuttava sairaus silti olla jo käynnissä.

        Ennen lääkityksen määräämistä joudutte käymään läpi ehkä terveystarkastuksen ja naurologin tutkimuksen. Kaikki tämäkin vie aikaa ja tauti etenee. Mahdollisimman nopea diagnosointi ja lääkityksen aloittaminen, ja saat nauttia isoäitisi toimintakykyisestä seurasta pidempään. Olettaen siis, että hänellä on muistisairaus.

        Omalla äidilläni (maailman paras äiti) on alzheimer ja hänen kanssaan on ollut aina helppo puhua näistä henk. koht. asioista. Pääsimmekin nopeasti lääkityksen piiriin. Otimme itse selkoa asioista ja olimme aktiivisia tiedon- ja tuen haussa.

        Kuitenkin lääkityksestä huolimatta sairaus on edennyt noin viiden vuoden aikana keskivaikeaan vaiheeseen. En halua edes kuvitella, kuinka vaikea tilanne olisi jo nyt ilman nopeaa diagnosointia ja lääkityksen aloittamista.

        Tsemppiä teille :)

        Tiedäthän, Sussu, että dementoiviin sairauksiin liittyy muitakin oireita kuin pelkkä musitin heikkeneminen? Itsepäisyys saatta vaan pahentua, luonenn voi muuttua yllättävästi ja muutenkin ennen niin sopuisa ja hyväntahtoinen ihminen voi olla varsinainen jääräpää. Toivon kyllä, että, että saat asian hoidetuksi hyvässä yhteisymmärryksessä. Varaudu kuitenkin siihen, että ainakin Alzheimerintauti vaikuttaa muihinkin henkisiin kykyihin kuin vain muistiin. Ajattelu ja ongelmaratkaisu saattaa sujua aivan moitteettomasti, mutta hän ei enää kykene ottamaan huomioon kaikkia tosiasioita. Esimerkiksi sitä, että hänen muistinsa on todella heikko eikä sitä, että mahdollinen sairaus on lääkkeillä hoidettavissa. Jostakin syystä joillakin dementoituvilla on hyvin voimakas vastenmielisyys hoitoa kohtaan, vaikka olisivat terveempinä päivinä popsineet pillereitä yhtenään.


      • sussu
        Tiina, 25 v. kirjoitti:

        Kannattaa tosiaan nopeasti ottaa härkää sarvista, jos vähänkin epäilee muistisairautta (aluksi muisin häiriötä). Vaikka oireet eivät vielä näykään päällepäin kovin selvästi, voi aivoja rappeuttava sairaus silti olla jo käynnissä.

        Ennen lääkityksen määräämistä joudutte käymään läpi ehkä terveystarkastuksen ja naurologin tutkimuksen. Kaikki tämäkin vie aikaa ja tauti etenee. Mahdollisimman nopea diagnosointi ja lääkityksen aloittaminen, ja saat nauttia isoäitisi toimintakykyisestä seurasta pidempään. Olettaen siis, että hänellä on muistisairaus.

        Omalla äidilläni (maailman paras äiti) on alzheimer ja hänen kanssaan on ollut aina helppo puhua näistä henk. koht. asioista. Pääsimmekin nopeasti lääkityksen piiriin. Otimme itse selkoa asioista ja olimme aktiivisia tiedon- ja tuen haussa.

        Kuitenkin lääkityksestä huolimatta sairaus on edennyt noin viiden vuoden aikana keskivaikeaan vaiheeseen. En halua edes kuvitella, kuinka vaikea tilanne olisi jo nyt ilman nopeaa diagnosointia ja lääkityksen aloittamista.

        Tsemppiä teille :)

        Kyllä ajattelin keskustella asiasta ihan pika puolin. Toivotaan, että asia saadaan hoitoon hyvällä. Olen valmis ottamaan isoäidin negatiivisenkin suhtautumisen vastaan, kunhan saan hänelle asianmukaista hoitoa.


      • sussu
        omainen kirjoitti:

        Tiedäthän, Sussu, että dementoiviin sairauksiin liittyy muitakin oireita kuin pelkkä musitin heikkeneminen? Itsepäisyys saatta vaan pahentua, luonenn voi muuttua yllättävästi ja muutenkin ennen niin sopuisa ja hyväntahtoinen ihminen voi olla varsinainen jääräpää. Toivon kyllä, että, että saat asian hoidetuksi hyvässä yhteisymmärryksessä. Varaudu kuitenkin siihen, että ainakin Alzheimerintauti vaikuttaa muihinkin henkisiin kykyihin kuin vain muistiin. Ajattelu ja ongelmaratkaisu saattaa sujua aivan moitteettomasti, mutta hän ei enää kykene ottamaan huomioon kaikkia tosiasioita. Esimerkiksi sitä, että hänen muistinsa on todella heikko eikä sitä, että mahdollinen sairaus on lääkkeillä hoidettavissa. Jostakin syystä joillakin dementoituvilla on hyvin voimakas vastenmielisyys hoitoa kohtaan, vaikka olisivat terveempinä päivinä popsineet pillereitä yhtenään.

        Tiedän tosiaan, mitä kaikkea tähän liittyy, mutta toivon, että tästä selvitään ilman mitään selkkausta. Melko alku vaiheessa tässä ollaan ja asian pitkittäminen tuo lisää ongelmia. Olen saanut täältä vahvistusta omille ajatuksilleni, kiitos vastauksista kaikille.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1274
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1118
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      844
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      840
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      770
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      715
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      682
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      679
    9. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      655
    10. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      647
    Aihe