Alku ja loppu

kmo

Prologi

Hyvin mä olen sen kanssa oppinut elämään. Sen tyhjyyden jonka kohtaan aina kun nousen sängystä ylös, sen joka muistuttaa olemassa olostaan aina kun suljen silmäni. Silloin mä näen sen kaiken uudelleen, aivan selkeänä, sen takia mä vihaan nukkumaan menoa. Aamuisin kaikki on pelkkää sumua.
Luulin ettei siitä selviäisi ikinä, mutta tässä sitä ollaan. Päivisin voin olla ihan niin kuin kaikki muutkin. Aluksi kaikki tuntui niin pahalta että mä olisin halunnut vaan itkeä ja kuolla. Tuntui ettei mikään enää koskaan voi kiinnostaa mua paskaakaan, millään ei ole mitään väliä. Tuntui että se vaan jatkuisi ja jatkuisi ikuisesti, eikä ikinä loppuisi.
Jonkin ajan kuluttua ajattelin että mun pitää joko jatkaa tai hymyillä ja jatkaa. Jatkaa elämää. Pikkuhiljaa mä päätin hymyillä ja jatkaa. Hymyillä päivisin, itkeä iltaisin. Vaikka se olikin silloin rankkaa.
Löysin jo jotain josta kiinnostua, innostua, jonka vuoksi nauraa. Ja elämä tuntui aina hetkellisesti helpolta. Iltaisin oli vain aina se sama juttu. Mä aloin vältellä nukkumaan menoa. Horjuin sänkyyn vasta silloin kun en enää jaksanut seistä pystyssä, kun en jaksanut enää muistaa mitään kamalaa. Hiljakseen sekin helpotti.
Sitten tuli se aika kun ihmettelin että miten mä voin elää näin. Mä olin varma että olen pettänyt itseni, periaatteeni. Ei tässä näin pitänyt käydä. Munhan piti kuolla suruun ja kärsiä loputtomasti, olla hymyilemättä kertaakaan sen jälkeen. Silloin musta tuntui tosi pahalta. Mä olin melkein jo unohtanut sen. Kuinka mä olin pystynyt? Ei sellaista noin vain unohdeta. Muhun sen piti iskeä vielä kovemmin kun se olisi iskenyt kehenkään muuhun. Miten mä voin olla onnellinen naurettavan pienistä asioista? En vain voinut hyväksyä sitä että olin pääsemässä yli. Tuntui että se olisi jonkinlainen loukkaus kaikkea kohtaan. Mutta periaatteideni saavuttamisessa mä kyllä epäonnistuin.

Elämä meni kokoajan eteenpäin, ei se olisi yhtä tyttöä jäänyt odottamaan, joka olisi kuitenkin pystynyt kyytiin nousemaan. Mutta mä en halunnut nousta kyytiin. Mä halusin että kaikki olisi niin kuin ennen, silloin kun tunti että millään ei ollut mitään väliä, mikään ei kiinnostanut. Siihen mä halusin palata. Muka. Sisimmässäni mä halusin kuitenkin nousta elämän kyytiin, mutta en silti halunnut antaa itselleni periksi, en sitten millään. Elämä meni hitaasti mun vierestäni eteenpäin, kaikki irvistelivät elämän kyydistä mulle. Mä kamppailin kahta tahtoani vastaan koko sen ajan. Tiesin että kohta on pakko voittaa tai todella jään kyydistä. Mutta itsensä voittaminen on vaikeata, mulle mahdotonta. Niinpä mä hävisin.
Elämä oli kovaa kyytiä kulkemassa mun ohi. Mä katselin vierestä ja ojentelin käsiäni. Näin jo viimeisen vaunun tulevan. Sekään ei pysähtynyt, siihenkään hypätäkseni en saanut jalkojani irti maasta.
Kunnes mä näin käden joka tarttui mun ojennettuun käteeni ja kiskoi kovalla vaivalla viimeisen vaunun kyytiin. Sillä kädellä oli kova kiskominen, mä en ollut mikä helppo tapaus. Olisin halunnut vaan palata, palata…

0

152

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000

      Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

      Luetuimmat keskustelut

      1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

        Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
        Ikävä
        191
        1254
      2. Miettimisen aihetta.

        Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
        Ikävä
        122
        1108
      3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

        sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
        Ikävä
        48
        824
      4. Kai sä näät

        Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
        Ikävä
        70
        820
      5. Just nyt mä

        En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
        Ikävä
        53
        760
      6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

        Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
        Ikävä
        50
        695
      7. Kuinka hyvin tunnet mut?

        Kerro musta mies jotain.
        Ikävä
        33
        672
      8. Piristä mua ystävä

        Hyvä💫...
        Ikävä
        60
        659
      9. Nainen, mitä ajattelet minusta?

        Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
        Ikävä
        52
        637
      10. Hakeudu hoitoon.

        En oo kiinnostunut susta.
        Ikävä
        50
        625
      Aihe