Onko vastaanne tullut lehmiä, joita ette kerta kaikkiaan saa lypsetyksi? Että potkiminen ja poukkoilu alkaa, ennenkun pääsee lähellekään? Miten toimitte silloin? Mennäkö vaan väkisin alle lypsämään, katsoa "jääkö henkiin", vai? Kun raudoista huolimatta ei eläin ole sinnepäinkään, että pysyisi paikallaan. Lypsämättäkään ei voi jättää. Onko vika tälläisessä tilanteessa lomittajassa, vai eläimen "koulutuksessa"???
Lomittajat, hei!
Ongelmatilanne
12
2202
Vastaukset
- Tilalla
Oli sellainen jästipää jota ei todellakaan saanut lähestyä kuin vasemmalta puolelta. muuten ei kantturan ketarat tavoittaneet enää maahan kun alkoi jumalaton tanssi, parressa kun oli ja jos sattui sellaiseen paikkaan että liitimet putkiin toisella puolella ei muuta kun letkut vaan yli ja sinne toiselle puolelle. Hillitön potkiminen alkoi välittömästi kun teki pienenkin eleen alla. Raudoista sen verran että parhaimmillaan tällä oli kaksi..molemmin puolin mutta siitä vaan seurasi entistä hullumpi hyppiminen, katosta lattiaan. NOooh Konsti löytyi, Sierainsakset. eli ne vaan turpaan ja narulla sitoi pään ylös parrenputkeen tai siitä vaan putkien yli pitkä naru ja itselle pää, pystyi ns. "säännöstelemään".
Hyvin kiltisti oli tämän jälkeen.
Joskus oikein väsyneenä ja muutenkin ärtyneenä kun oikein pinna tiukalla, tuli tämän kahjon kanssa jo "luovutettua" että tästä enää säyseätä saisi, ja annettua joka potkusta takaisin. Siihen kun kantapään kulmalla napakasti junttaa sopivasti "hermokohtaan" kuitaten jokaisen potkun niin ei heilahtanut jalka kuin sen viisi/kuusi kertaa ja alkoi jo hiukan aristaa..
että kyllä se kait alkoi jotakin vihjettä hoksaamaan kun heti joka potkun jälkeen omaa koipea sattuu myös..
Tässä vaan ollaan jo semmoisessa pisteessä että joko:
1.alanvaihto
2.paikan vaihto
3.tekijän vaihto
Nimittäin se ei ole enää suotavaa.
Tämä yksilö oli täysin luonnevikainen ja hullu, silmä paloi päässä kun viereen menit ja oikein näki katseesta että kohta lähtee mutta meneppäs sitä sanomaan isäntäväelle että lihoiksi kuuluu/joutaa. suuttuvat vähemmästäkin.
Samalla tilalla oli myös monta muuta "ongelma" eläintä ja luulenkin että kaikki johtuivat vaan aiemmista kokemuksista/"koulutuksesta"- helvi
lypsin yhellä tilalla hiehoa,jolla oli naru ympärillä ja vielä sierainpihdeistä joku oli pitämässä...Toivottavasti panivat sen elukan pois en tiie..
Olempa joskus suutuspäissäni purrutkin jotain lehmää jalkaan,kun suututti se koiven nostelu.no joo. - syynä
Joillain tiloilla todellakin on aina pöpipää-lehmiä. luulen että syy on jalostuksessa, eli suvussa on sitä höperötautia. usein näillätiloilla ei ole mitään jalostus-suunnitelmaa, vaan siemennetään millä sattuu.
Tälläisellä tilalla, jolla ei ole esim suunnitelmaa, niin sonninvalinnassa ottaisin luonteen eniten huomioon. olen joskus siementäjälle sanonut että laitetaan jotain hyväluonteista, vaikka hieman huonommin sit lypsäiskin, ja tietysti lypsyrotua.
- kerran ollut meilläkin
Kerran meilläkin taisteltiin melko säpäkän hiehon kanssa. Sen yhteistyöhalukkuus oli melko heikolla, ja yhdestä potkuraudasta ei ollut kun lähinnä haittaa.
Potkurauta molemmin puolin, riimu päähän ja sido se kiinni jonnekin ettei pää pääse viskomaan. Jos ei auta, se kiristyshihna etujalkojen takaa ja vielä toinen etujalka sidotaan ylös. Johan pysyy paikallaan.
yhtä helvettiähän moisen lypsäminen on, mutta meillä kannatti. Kaksi viikkoa se pelehti mutta sitten ykskaks rauhottu. Ja on siitä pitäen käyttäytynyt kun ihmisen mieli.
Pähkähullut elikot pitäs ehdottomasti laittaa pois, ovat liian iso turvallisuusriski niin omalle väelle kun lomittajillekin.
Meillä ei ikimailmassa laitettas lomittajaa yksin lypsämään moista sekopäätä.- hc-c
Itse olen joutunut pariin otteeseen sellaisten hiehojen kanssa tekemisiin, että loukkaantumisriski on ollut jo huomattava. Mielestäni isännällä on jo tietynnlainen vastuu olla laittamatta lomittajaa tuollaisen eläimen kanssa toimimaan, jos ei ole sata varmuutta, että lomittaja siitä vaaratta selviäisi.
kerran sattui sellainen hieho, joka piti sitoa parrenerottajaan. Ensin kaksi potikurautaa, sit pää kiinni vastakkaiseen syöttöpöytään. Sitten sidottiin kummatkin koivet parreneerottajaan. Tulos oli että siitä tuli muutamassa viikossa hyvä lypsettävä. Tärkeintä on ettei ota itse hernettä nenään vaan toimii rauhallisesti tilanteen tuomasta vitutuksesta huolimatta.
- riittää
Sen olen oppinut, että en ihan ensimmäiseksi ole potkurautaa laittamassa. Jotkut vaan tulevat vielä hullummiksi: hyppivät ja potkivat siihen malliin, että kiire tulee pois, ja parasta on silloin poistua viereisen lehmän kohdalta ruokintapöydälle, jos hengissä meinaa selvitä. Kyllä ne raudat sitten itsestään lentelevät pois... Joskus on tullut rauta päähän, jos on ehtinyt jo kyykistyä siihen viereen, ennen kuin hullunmylly on alkanut.
Olisi hyvä, jos isäntäväki kertoisi uudelle lomittajalle, mitkä eläimet tiedetään hurjiksi ja mille ei saa missään tapauksessa laittaa rautaa...
Paras keino tosiaan on kiristää etujalkojen takaa. Narun tms. saa hyvin lehmän ympäri ilman, että tarvitsee mennä ihan viereen, tai ainakaan turhan lähelle takajalkoja. Myös se etujalan nostaminen ilmaan toimii yleensä. Sierainpihtejä en ole tullut kokeilleeksi, kun olen pärjäillyt suht hyvin vielä noilla muilla menetelmillä, mutta varmaan sekin on hyvä keino. - Alkuperäinen kysyjä
Kiitos paljon vastauksista, lisäkin kelpaa! Olen vasta vähän aikaa ollut lomittajana, ja se vaan vaivaa, että onko vika minussa, ts. olenko huono työssäni. Mietin jopa, että olisin merkannut puolta vähemmän tunteja siksi, kun asiain kanssa tappeluun kului niin kauan. Vaikka enhän minäkään sitä mielelläni tee!
Tuo villi tapaus oli ihan seinän vieressä, kiinni. Todella vanhat, ahtaat, puolipimeät parret. En olisi saanut sille siis narua kovin helposti ympäri...Kun toiselle puolelle ei päässyt ollenkaan. Potkiminen alkoi heti, kun menin puolta metriä lähemmäs. Isännälle ei tehnyt mitään! Heillä ei ollut ollut lomittajaa yli viiteen vuoteen, joten elikot eivät olleet ieraisiin naamoihin tottuneita.
Asia ratkesi lopulta niin, että heidän poikansa tuli ja hoiti lypsyn, minä muut asiat. Silti tuntuu, että olen nyt jotenkin huono. Mutta, en minä kyllä henkeni kaupalla lehmän alle tuki, kun ei talossa ole minkäänlaisia apuvälineitä, ja lehmä steppaa kuin mikäkin. "Ei se mitään tee, se vaan kokeilee, jos menee rohkeasti vaan niin se lopettaa", sanoi isäntä. Joo, kokeilin, osui onneksi vain polveen. Vaikka kipeää sekin otti.huono työssäsi,vaan elukat on sellaisia toisinaan ,että AINA saat pitää varasi niiden kanssa ja varsinkin vierasta ne voi pelätä ja senkin takia käyttäytyä erikoisesti.
Ehdottomasti isäntäväen pitäisi AINA kertoa häirikkötapaukset jos tietävät ja muutkin työtavat jos jollain eläimellä omia "juttuja".
Onnea jatkoon ja pidä oma terveys kuitenkin aina ensimmäisenä mielessä, se on tärkein!
Valitettavasti kaikki lomitettavat eivät ota aina vieläkään tarpeeksi tosissaan tätä asiaa.- lomittajalta
Noi potkurilehmät osaa olla väliin tosi itsepäisiä.Lomittajana alotan konstit aina "hellemmästä" päästä.Jotkut rauhoittuu, kun antaa hivenen väkirehua eteen.Kokeilen ensin ilman rautaa, joskus varsinkin hiehoilla on poikimisen yhteydessä selän hermot saattaneet hivenen olla puristuksilla ja potkurauta saattaa aiheuttaa kipua näille tapauksille, jotkut taas eivät siedä rautaa ollenkaan.Jos eläimellä on syyliä vetimissä, ne voivat olla kipeät siitä syystä.Yritän pyyhiä niin, etten repisi niitä rikki.Samoiten vedinpolkemissa, jolloin lehmä pelkää kipua.Koitan käyttää mahdollisimman pehmeää lypsyliinaa, joka on miellyttävämpi.Usein sidon pään kiinni ja laitan sierainraudat.Jos ei vieläkään rauhoitu, kiristän kuormaliinalla etujalkojen takaa.On hyvä varata harja lähelle, jolla voi kyhnyttää hännäntyvestä, jolla useat myös rauhoittuu, jos saa lypsimet kiinni, tämä estää potkuja, ettei lypsimet heti putoa.
Rauhallisuus on tässäkin asiassa se suurin valtti.Vaatii usein pitkää pinnaa..Konsteja on monia, mutta väliin on tosi mahdottomia.Itseään ei tarvi teloa ehdontahdoin.toimistolta saat apua ja joku lähellä oleva lomittaja voi tulla apuun.Oma terveys on aina etusijalla, mutta lypsettyä lehmänkin tarvisi tulla.Syy ei ole sinun ammattitaidossa.Jotkut, ikävä kyllä, saattavat olla kärsimättömiä hiehon kanssa lypsyyn opetettaessa ja ne ovat voineet mieltää koko tapahtuman epämiellyttäväksi.Löytyy luonteeltaan sellaisia eläimiä, jotka eivät pidä ihmisen koskettelusta.Tärkeintä on mieltää itselleen pelkääkö eläin vai onko se piruilua.Pelkäävää eläintä ei koskaan saa kovalla kädellä komentaa piruilevaa voi ojentaa.Ääni on siihen parempi, kuin potku!
Ongelmatapaukset tulisi hävittää, jos se ei lopu inhimillisessä ajassa, ennen kuin sattuu vahinko.Kyllähän eläin on niin fiksu, että se "kokeilee" oudon lypsäjän aika äkkiä, jos se on sillä luonteella varustettu.Anna eläimen ensinnä katsella ja nuuhkia, jos se on pelokkaan näköinen.Usein sellaisilla tiloilla, jossa yksi ihminen tekee työt, eläimet voivat pelätä outoa ihmistä, varsinkin jos olet eri sukupuolta, kuin vakituinen hoitaja.
Tässä muutama vinkki, jota tuli mieleeni ja olen itse huomannut lomittajan työssä.Älä telo itseäsi näiden ongelmaeläinten kanssa, muista rauhallisuus ja varmat otteet.Hyvää jatkoa sinulle!! =) - helvi
lomittajalta kirjoitti:
Noi potkurilehmät osaa olla väliin tosi itsepäisiä.Lomittajana alotan konstit aina "hellemmästä" päästä.Jotkut rauhoittuu, kun antaa hivenen väkirehua eteen.Kokeilen ensin ilman rautaa, joskus varsinkin hiehoilla on poikimisen yhteydessä selän hermot saattaneet hivenen olla puristuksilla ja potkurauta saattaa aiheuttaa kipua näille tapauksille, jotkut taas eivät siedä rautaa ollenkaan.Jos eläimellä on syyliä vetimissä, ne voivat olla kipeät siitä syystä.Yritän pyyhiä niin, etten repisi niitä rikki.Samoiten vedinpolkemissa, jolloin lehmä pelkää kipua.Koitan käyttää mahdollisimman pehmeää lypsyliinaa, joka on miellyttävämpi.Usein sidon pään kiinni ja laitan sierainraudat.Jos ei vieläkään rauhoitu, kiristän kuormaliinalla etujalkojen takaa.On hyvä varata harja lähelle, jolla voi kyhnyttää hännäntyvestä, jolla useat myös rauhoittuu, jos saa lypsimet kiinni, tämä estää potkuja, ettei lypsimet heti putoa.
Rauhallisuus on tässäkin asiassa se suurin valtti.Vaatii usein pitkää pinnaa..Konsteja on monia, mutta väliin on tosi mahdottomia.Itseään ei tarvi teloa ehdontahdoin.toimistolta saat apua ja joku lähellä oleva lomittaja voi tulla apuun.Oma terveys on aina etusijalla, mutta lypsettyä lehmänkin tarvisi tulla.Syy ei ole sinun ammattitaidossa.Jotkut, ikävä kyllä, saattavat olla kärsimättömiä hiehon kanssa lypsyyn opetettaessa ja ne ovat voineet mieltää koko tapahtuman epämiellyttäväksi.Löytyy luonteeltaan sellaisia eläimiä, jotka eivät pidä ihmisen koskettelusta.Tärkeintä on mieltää itselleen pelkääkö eläin vai onko se piruilua.Pelkäävää eläintä ei koskaan saa kovalla kädellä komentaa piruilevaa voi ojentaa.Ääni on siihen parempi, kuin potku!
Ongelmatapaukset tulisi hävittää, jos se ei lopu inhimillisessä ajassa, ennen kuin sattuu vahinko.Kyllähän eläin on niin fiksu, että se "kokeilee" oudon lypsäjän aika äkkiä, jos se on sillä luonteella varustettu.Anna eläimen ensinnä katsella ja nuuhkia, jos se on pelokkaan näköinen.Usein sellaisilla tiloilla, jossa yksi ihminen tekee työt, eläimet voivat pelätä outoa ihmistä, varsinkin jos olet eri sukupuolta, kuin vakituinen hoitaja.
Tässä muutama vinkki, jota tuli mieleeni ja olen itse huomannut lomittajan työssä.Älä telo itseäsi näiden ongelmaeläinten kanssa, muista rauhallisuus ja varmat otteet.Hyvää jatkoa sinulle!! =),että kerran jossain paikassa laitoin vanhalle lehmälle vahingossa raudan,se kaatu suoraan miun syliin.
- janna
helvi kirjoitti:
,että kerran jossain paikassa laitoin vanhalle lehmälle vahingossa raudan,se kaatu suoraan miun syliin.
Minulle on käynyt samoin..vaikka sen ensiksi laittais aika löyhälle,että näkee kuinka se suhtautuu siihen, ei sitä meinaa saada enää pois kun lehmä alkaa "kippuroimaan".
- toiselta lomittajalta
yksi asia mikäpitää huomioida on se että et itse pelkää. kun lehmä vaistoaa että hoitaja pelkää, niin sehän alkaa itsekkin sit pelkään. Mieti vaikka hammaslääkäriä, miltä tuntuisi jos se tulisi äänivapisten ja käsdet täristen sillee varovasti kokeileen porakoneenkanssa että antaako potilas nyrkistä.
Eli jos eläin esim tärisee/vapisee, niin silloin se pelkää ja sitä on syytä lähestyä varovasti ja VARMOIN OTTEIN. Toisinaan olen huomannut että jos esim vain isäntä käy navettatöissä ja sit menee yhtäkkiä naislomittaja, niin johan tulee sorkkaa. Itse en ole nainen kuitenkaan, mutta juttuja oon kuullut. Silloin voisi käyttää esimerkiksi talonväen normaaleita lypsykamppeita, ainakin parikertaa ja kokeilla olisko siittä apua.
Tissien käsittelystä: jotkut lehmät vieroksuu sitä jos lypsäjä sillee tuikkimalla esim puuhkii utareita. Parastapa on että pitää kokoajan kosketuskontaktin, vaikka toisellakädellä on kosketuskontaktissa utareisiin, ja toisellakädelllä sit vaihtaa vaikka rätin tippamukiin. sama toimii myös lypsinten kiinnityksessä.
vanhoilla lypsäjillähän on sellainentapa että omalla otsalla nojataan suht voimakkaasti lehmän kupeesaae. se antaa lehmälle sellaista luottamusta että se tuntee olonsa turvalliseksi, ja lypsäjäkin pystyy nopeesti reagoimaan lehmän liikkeisiin. Lypsyasemallahan tämä ei toimi, vaan ite olen kosketuksissa esim käsivarrella lehmän jalkaan.
Ja näitä voi kokeilla sellaisilla puolihöperöillä yksilöillä, ja hiehoilla. täysinkahjot on hiukan eriasia, ja ne mielellään lihoiksai.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa1273565- 122366
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos371945Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin4141899Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly211711Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681527Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?301473- 1241438
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul101301- 141246