Vatsatauti kammo

tuossa maalis-huhtikuussa tätä vuotta niin meillä se vieraili kahteen eri kertaan...
ja itsekin lukenut noita uutisia että taas epidemiana liikkeellä.. yksi syy epidemioihin on varmasti tää lauha ja sateinen kesli..kaikki kun muhii eikä mikään pöpö kuole..

Eihän siihen vatsatautiin kuole..tiedän sen mutta kammo on kammo!

Voimia sinullekin!

Joo varmaan on "nolla" mutta eipä KTL näköjään tiedä että täällä riehuu juuri nyt. Ei paljon siis lohduta nuo tilastot. >:-(

my ass kirjoitti:

Joo varmaan on "nolla" mutta eipä KTL näköjään tiedä että täällä riehuu juuri nyt. Ei paljon siis lohduta nuo tilastot. >:-(

maitoa ainakin kerran päivässä.Sitten vaikkapa yksi kapseli päivässä Idoformia.Yli 6 vuotta Ilman vatsatautia selvinnyt,asiakaspalvelussa toimiva kolmen lapsen äiti.

my ass kirjoitti:

Joo varmaan on "nolla" mutta eipä KTL näköjään tiedä että täällä riehuu juuri nyt. Ei paljon siis lohduta nuo tilastot. >:-(

missämissä?

...tiedän, että tämän kammon kanssa on vaikea elää, etenkin tämä vuodenaika oli ahdistavin. Kuitenkin, jos käy niin, että joku perheenjäsen sairastuu, pitäkää hänestä hyvää huolta. Jos pesee käsiä eikä pusuttele, sairastumisen riski vähenee itsellä vaikka toisella tauti olisikin. Jos itse sairastuisin, niin mulle ois tärkeintä että kihlattuni pitää musta hyvää huolta. Mahatauti on inhottava, ja silloin en haluaisi olla yksin. Ja muuten, yksi vinkki vielä, Knorrin (muistaakseni) porkkana-korianteri-keitto auttaa! Se pysyy aikas hyvin sisällä. Ruokakaupoissa myydään, sellaisessa pahvipaketissa.

Onko kenelläkään kokemusta siitä, että vaikka onkin syönyt gefilustabletteja / muita maitohappobakteereja, niin olisi silti saanut vatsataudin. Meillä on nimittäin syötä päivittäin jo reilun vuoden ajan gefilustabletteja, ja ainakin toistaiseksi vältytty vatsataudilta. Haluaisin, että joku pystyisi vakuuttamaan minut näiden tehosta, niin pääsisin tästä ainaisesta pelosta, että tauti tulee.

TAUTI kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta siitä, että vaikka onkin syönyt gefilustabletteja / muita maitohappobakteereja, niin olisi silti saanut vatsataudin. Meillä on nimittäin syötä päivittäin jo reilun vuoden ajan gefilustabletteja, ja ainakin toistaiseksi vältytty vatsataudilta. Haluaisin, että joku pystyisi vakuuttamaan minut näiden tehosta, niin pääsisin tästä ainaisesta pelosta, että tauti tulee.

Lue lisää

(valitettavasti) VOI tulla tauti vaikka söisi gefilustbletteja, mutta kyllähän se kai vatsan immuunia parantaa? Muutenkin varmaan aika paljon kiinni immuniteetistä joka on tietty yksilöllinen. Kannattaa muutenkin pysytellä kunnossa ja olla varovainen, vaikka tabuja söisikin. On niistä varmasti apua tähän ja muuhunkin. Todisteita varmaan aika vaikea saada... :/

Älä pelkää! Se stressa turhaan. Helppo sanoa, tiedän, mutta stressikin vähentää immuunia. Tsemppiä, suurella todennäköisyydellä tauti ei iske!

Minullakin oli sama fobia. Se tuli jonkun lapsuudessa sairastetun pahan mahataudin jälkeen. Äitini kärsi myös pahoista migreeneistä koko lapsuuteni, ja oksensi lähes joka kuukausi rajusti niiden yhteydessä. Ajattelin aina,että oksentaminen on jotakin kuolemaan verrattavaa, ja tosi kamalaa, kun äiti oli niin kipeä. Fobiani paheni opiskeluaikana, jolloin stressasin joka talvisia mahatautiepidemioita hysteerisesti peläten. Pesin käsiäni jatkuvasti ja toivoin, ettei se iskisi minuun. Selvisinkin vähällä, eli joskus oli ripuli ja pahoinvointia, muttei sitä pahinta eli itse oksennusta. Sitten aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli pieni lapsi. Tämän lapsen myötä pelko alkoi hälvetä. Autoin häntä, kun hän oksensi, hoidin ja siivosin oksennusta. Eihän se kivaakaan ollut, mutta kanavoin pelkoni auttamalla niin kuin olisin toivonut itseänikin autettavan. Kolme kertaa sain vatsataudin itsekin. Makasin sängyn pohjalla ja juoksin välillä vessassa. Se oli kamalaa, niin kuin tiedätte ja uskotte. Samalla se kuitenkin jotenkin vapautti minua pelosta. Tajusin, että ei kannata pelätä, sillä siihen ei kuole, vaikka se pahaa tekeekin. Ja ettei kannata tuhlata päiviään pelkoon, vaan ottaa tauti vastaan vain, jos se tulee. Ja tietysti pestä käsiä, ettei se tulisi. :) Taudissa kituuttaessani kuuntelin oloani ja tajusin, että kehoni tekee vain sen, minkä sen kuuluukin: taistelee pöpöä pois elimistöstäni ja auttaa minua tulemaan terveeksi. Tajusin myös, että tähän samaan aikaan joku ihminen kamppailee parantumattoman sairauden kanssa, tekee kuolemaa, kärsii, kituu, oksentaa sytostaattien takia tai muuten vain sairastaa kanssani. Pelostani vapautumista kruunasi se, kun romanttisen etelänmatkan aikana saimme mieheni kanssa järkyttävän mahataudin. Minä selvisin ripuloinnilla, mutta miesparka oksensi vessassa ja hoiperteli tokkuraisena välillä sänkyyn lepäämään. Silloin pelko hälveni, ja tajusin, että miksi vastustaisin asioita, jotka tapahtuvat. Autoin miestäni ja ymmärsin, että minuakin autetaan, jos voin pahoin. Että kaikille voi käydä niin. Olisiko pelossa osittain kyseessä jokin hylätyksi tulemisen pelko tai elämän hallitsemisen halu, joista viimeksimainittua ei oksentamisessa voi harjoittaa pätkääkään, sillä se on refleksi, jota ei voi estää. En tiedä, auttaako tämä ketään. Onhan se olo juuri ennen oksennusta ihan hirveä, eikä sitä toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään, mutta emmekö kaikki ole eläneet ihania hetkiä sen jälkeen niin paljon, että kyllä sen kestää. Ohihan se menee taas, ja tulee parempi olo. En tiedä auttoiko tämä ketään, mutta kunhan nyt kannoin korteni tämän pelkokeskustelun kekoon. :)

ex-fobic kirjoitti:

Minullakin oli sama fobia. Se tuli jonkun lapsuudessa sairastetun pahan mahataudin jälkeen. Äitini kärsi myös pahoista migreeneistä koko lapsuuteni, ja oksensi lähes joka kuukausi rajusti niiden yhteydessä. Ajattelin aina,että oksentaminen on jotakin kuolemaan verrattavaa, ja tosi kamalaa, kun äiti oli niin kipeä. Fobiani paheni opiskeluaikana, jolloin stressasin joka talvisia mahatautiepidemioita hysteerisesti peläten. Pesin käsiäni jatkuvasti ja toivoin, ettei se iskisi minuun. Selvisinkin vähällä, eli joskus oli ripuli ja pahoinvointia, muttei sitä pahinta eli itse oksennusta. Sitten aloin seurustella miehen kanssa, jolla oli pieni lapsi. Tämän lapsen myötä pelko alkoi hälvetä. Autoin häntä, kun hän oksensi, hoidin ja siivosin oksennusta. Eihän se kivaakaan ollut, mutta kanavoin pelkoni auttamalla niin kuin olisin toivonut itseänikin autettavan. Kolme kertaa sain vatsataudin itsekin. Makasin sängyn pohjalla ja juoksin välillä vessassa. Se oli kamalaa, niin kuin tiedätte ja uskotte. Samalla se kuitenkin jotenkin vapautti minua pelosta. Tajusin, että ei kannata pelätä, sillä siihen ei kuole, vaikka se pahaa tekeekin. Ja ettei kannata tuhlata päiviään pelkoon, vaan ottaa tauti vastaan vain, jos se tulee. Ja tietysti pestä käsiä, ettei se tulisi. :) Taudissa kituuttaessani kuuntelin oloani ja tajusin, että kehoni tekee vain sen, minkä sen kuuluukin: taistelee pöpöä pois elimistöstäni ja auttaa minua tulemaan terveeksi. Tajusin myös, että tähän samaan aikaan joku ihminen kamppailee parantumattoman sairauden kanssa, tekee kuolemaa, kärsii, kituu, oksentaa sytostaattien takia tai muuten vain sairastaa kanssani. Pelostani vapautumista kruunasi se, kun romanttisen etelänmatkan aikana saimme mieheni kanssa järkyttävän mahataudin. Minä selvisin ripuloinnilla, mutta miesparka oksensi vessassa ja hoiperteli tokkuraisena välillä sänkyyn lepäämään. Silloin pelko hälveni, ja tajusin, että miksi vastustaisin asioita, jotka tapahtuvat. Autoin miestäni ja ymmärsin, että minuakin autetaan, jos voin pahoin. Että kaikille voi käydä niin. Olisiko pelossa osittain kyseessä jokin hylätyksi tulemisen pelko tai elämän hallitsemisen halu, joista viimeksimainittua ei oksentamisessa voi harjoittaa pätkääkään, sillä se on refleksi, jota ei voi estää. En tiedä, auttaako tämä ketään. Onhan se olo juuri ennen oksennusta ihan hirveä, eikä sitä toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään, mutta emmekö kaikki ole eläneet ihania hetkiä sen jälkeen niin paljon, että kyllä sen kestää. Ohihan se menee taas, ja tulee parempi olo. En tiedä auttoiko tämä ketään, mutta kunhan nyt kannoin korteni tämän pelkokeskustelun kekoon. :)

Lue lisää

...Sinulle ex-fobic tuosta kirjoituksestasi. Varmasti auttaa monia, minua myös. Tuo on kyllä aivan totta, kun voi huonosti, silloin tarvitsee sitä rakkainta ihmistä lähelleen. Muakin auttoi silloin kun voin huonosti ajatus siitä, että jollain muullakin on samoja vaivoja saman aikaan. Mulla oli kerran (18-vuotiaana) ilmeisesti mahatauti. En oksentanut kertaakaan, mutta voin viikon todella, siis todella pahoin. En päässyt edes vessaan kuin vapisten ja kihlattuni avustuksella. Olo oli niin järkyttävä että melkein toivoin kuolevani (naurettavaa, joo). Kaikki äänet sai voimaan entistä huonommin, telkkari ei voinut olla päällä valoista puhumattakaan. Lisäksi kissa keksi mukavan harrastuksen ja hyppi koko ajan mahalleni ylhäältä käsin... Ensimmäiset 5 päivää oli yhtä tuskaa, sitten olo alkoi helpottua vähitellen. Yleensähän mahatauti ei kestä ihan viikkoa, mutta voi johtua siitä etten oksentanut kun mulla kesti kauan. Mutta kyllä oli mahtava olo kun tervehdyin! Varmasti kaikki tietävät tunteen.

Ihanaa tietää ettei ole / ole ollut yksin tämän asian kanssa. Pidetään toisistamme huolta, niin taudissa kuin muutenkin! =)

ex-fobia kirjoitti:

(valitettavasti) VOI tulla tauti vaikka söisi gefilustbletteja, mutta kyllähän se kai vatsan immuunia parantaa? Muutenkin varmaan aika paljon kiinni immuniteetistä joka on tietty yksilöllinen. Kannattaa muutenkin pysytellä kunnossa ja olla varovainen, vaikka tabuja söisikin. On niistä varmasti apua tähän ja muuhunkin. Todisteita varmaan aika vaikea saada... :/

Älä pelkää! Se stressa turhaan. Helppo sanoa, tiedän, mutta stressikin vähentää immuunia. Tsemppiä, suurella todennäköisyydellä tauti ei iske!

Lue lisää

Itse olen myös syönyt gefilus-tuotteita erityisesti silloin, kun vatsatautia on liikkeellä. Olin kuitenkin viikonloppuna mahataudissa, mutta uskon, että se ei päässyt rajuksi juuri maitohappobakteerien ansiosta. Myllerrys vatsassa oli moninkertainen, kun vatsanpurut jylläsivät ja masuasukkini potki mamia mahaan kovasti...
Olen itse myös kärsinyt kovasta oksennustautipelosta. Se on lähtöisin ihan lapsesta saakka. En ole sairastanut sitä kuin muutaman kerran elämäni aikana. Nytkin selvisin vain ripuloinnilla. Helpotukseksi kuitenkin huomasin, että ei se niin pelottavalta tuntunut ja siitä selviää, vaikka kurja olo onkin!

mä oon kolmetoista ja pelkään myös vatsatautia kun kirjoitin tai kirjoitan mulla on ny vatsatauti no mulla on sellainen vatsa että se vatsatauti on yleinsä vaan ripulii ja vatsakipuja
harvoin oksennan....olisiko sulla neuvoja pahoinvointiin ja vatsakipuihin?? toivon että vastaat

paljon tsemppiä Sulle, tiedän miltä tuntuu! Kyllä aivan varmasti pääset pelosta, toivottavasti mahdollisimman pian. Varmasti tuo kokemasi kasvattaa tässä asiassa. Yritä vaan ajatella, että oksentaminen on yleensä normaali kehon puolustusreaktio. Onpahan nyt sitten sairastettu sielläkin ja tuskin heti iskee uudestaan =)

Mulla oli muuten myös joskus sellanen, että kun joku oksensi, niin aloin kamalasti vapista ja itseäkin alkoi oksettaa. Vapina saattoi olla ihan hirveä. Muilla "pelokkailla" ollut?

ex-fobia kirjoitti:

paljon tsemppiä Sulle, tiedän miltä tuntuu! Kyllä aivan varmasti pääset pelosta, toivottavasti mahdollisimman pian. Varmasti tuo kokemasi kasvattaa tässä asiassa. Yritä vaan ajatella, että oksentaminen on yleensä normaali kehon puolustusreaktio. Onpahan nyt sitten sairastettu sielläkin ja tuskin heti iskee uudestaan =)

Mulla oli muuten myös joskus sellanen, että kun joku oksensi, niin aloin kamalasti vapista ja itseäkin alkoi oksettaa. Vapina saattoi olla ihan hirveä. Muilla "pelokkailla" ollut?

Lue lisää

Emetofoobikoille on olemassa oma msn-yhteisö, http://groups.msn.com/emetofoobikot , siellä on muitakin pelkääjiä joilta voi saada tukea.

löytyy kirjoitti:

Emetofoobikoille on olemassa oma msn-yhteisö, http://groups.msn.com/emetofoobikot , siellä on muitakin pelkääjiä joilta voi saada tukea.

Lue lisää

tuo msn-yhteisö toimii? Miten siinä keskustellaan? Foorumi-tyylisesti vai messengerissä?

Sohvi kirjoitti:

tuo msn-yhteisö toimii? Miten siinä keskustellaan? Foorumi-tyylisesti vai messengerissä?

Se on keskustelufoorumi niinkuin tämäkin, mutta siellä on myös chat-mahdollisuus. Sinne pitää kuitenkin rekisteröityä ennen kuin pääsee kirjoittamaan.

ex-fobia kirjoitti:

paljon tsemppiä Sulle, tiedän miltä tuntuu! Kyllä aivan varmasti pääset pelosta, toivottavasti mahdollisimman pian. Varmasti tuo kokemasi kasvattaa tässä asiassa. Yritä vaan ajatella, että oksentaminen on yleensä normaali kehon puolustusreaktio. Onpahan nyt sitten sairastettu sielläkin ja tuskin heti iskee uudestaan =)

Mulla oli muuten myös joskus sellanen, että kun joku oksensi, niin aloin kamalasti vapista ja itseäkin alkoi oksettaa. Vapina saattoi olla ihan hirveä. Muilla "pelokkailla" ollut?

Lue lisää

Mulla on kans sellainen et ku joku oksentaa, ni tulee sellaseks ihme hysteeriseks et alkaa tarisee ja vatsa sattumaan.
Mua vaan ottaa paahan niin kamalasti taa pelko ettei jarkea. Tosiaan ku taalla ulkomailla tan perheen luona asun ja ei ne oo sellasii kenelle tasta pelostani voisin puhua. Ja just taa aika ku sita vatsatautia liikkeella, ja vaikka tosiaan tassa perheessa se tauti sairastettiin 6 viikkoa sitten, ni taas se pelottaa ku sita kaikilla on. Ja ku silla toisella lapsella sita ihme oksentelua ollut nelisen paivaa. Ja naapurin lapsi sairaana. En tiia mita teen ja mihin uskallan koskea ja mita laittaa suuhuni ku vaan pelkaan niin kamalasti. Mitaan neuvoja miten jaksan edes vahan jarjissani tan loppu ajan, eli viikon, siihen etta paasen suomeen lomalle?

nanny kirjoitti:

Mulla on kans sellainen et ku joku oksentaa, ni tulee sellaseks ihme hysteeriseks et alkaa tarisee ja vatsa sattumaan.
Mua vaan ottaa paahan niin kamalasti taa pelko ettei jarkea. Tosiaan ku taalla ulkomailla tan perheen luona asun ja ei ne oo sellasii kenelle tasta pelostani voisin puhua. Ja just taa aika ku sita vatsatautia liikkeella, ja vaikka tosiaan tassa perheessa se tauti sairastettiin 6 viikkoa sitten, ni taas se pelottaa ku sita kaikilla on. Ja ku silla toisella lapsella sita ihme oksentelua ollut nelisen paivaa. Ja naapurin lapsi sairaana. En tiia mita teen ja mihin uskallan koskea ja mita laittaa suuhuni ku vaan pelkaan niin kamalasti. Mitaan neuvoja miten jaksan edes vahan jarjissani tan loppu ajan, eli viikon, siihen etta paasen suomeen lomalle?

Lue lisää

pese käsiä... jos mahdollista, niin ei kauheesti kosketusta sairaiden kanssa. Ei kai se tauti sulle uudestaan iske kun se jo äsken oli. Lapsilla kuitenkin on huonompi immuuni ja sairastuvat helpommin. Kyllä varmasti voi ihan normaalisti syödä, ei mitään kuitenkaan mikä on ollut lapsien käsillä. Pystytkö mitenkään puhumaan isäntäperheen kanssa, vaikka niiden vanhempien? Apteekista saa varmasti sielläkin sellasta käsien desinfiointi ainetta? Mullakin täällä pieni pullo, AntiBac taisi olla nimi. Tappaa 99,9% bakteereista. Sitä kannattaa hieroa käsiin välillä, etenkin ennen ruokaa ja kun tulee jostain ulkoa jne. Tsemppiä, sitten kun palaat sinne takaisin Suomesta niin tautivaara varmaan jo ohi? Kaikki menee hyvin =)

No todella harmi etteivät nuo vanhemmat sitten voineet ymmärtää yhtään!!! Heillä ei ilmeisesti ole kokemusta tästä fobiasta... Voit kertoa heille tästä sivusta, että olet saanut "vertaistukea" täältä ja tämä fobia todellakin ON olemassa ja Sinulle erittäin todellinen. Monilla muillakin on tuo kammo, et todellakaan ole vain itsekäs tyyliin "en halua liata sormiani ja sairastua". Ei nyt luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää tuolle äidillekään. Hän on kuitenkin isän kanssa pääasiallisesti vastuussa lapsistaan etkä sinä vaikka heitä hoitaisitkin. Ehkä voit vähän relata, vaikuttaa siltä että tuo lapsen tauti ei ole tarttuvaa? Tottakai se on ymmärrettävää ettet halua sairastua, etenkään juuri kun olet tulossa lomalle kotiin. Missä päin maailmaa muuten olet?
Täältä on vähän vaikea tehdä muuta kuin lähettää paljon tsemppiä ja jaksamista viimeisiin päiviin. Ymmärrän todellakin että alat olla tosi tuskastunut. Isäntäperheen pitäisi ymmärtää, että oksennusfobia on erittäin todellinen. Et voi sille tällä hetkellä mitään, ei se ole vikasi! Toivottavasti tämä kokemus kuitenkin auttaa elämässä eteenpäin! Joillekin voi olla tosi vaikeaa ymmärtää tuota fobiaa, mutta toisilla voi olla taas kissanpentu-fobia. Kuulostaa tosi oudolta, mutta on varmasti niille ihmisille joilla se on, hyvin todellinen ja pelottava. Huh, tulipas poukkoileva teksti... No mutta, lämpimiä halauksia täältä Suomesta ja pian pääset pois. Sitten kun palaat on tilanne varmaan rauhoittunut. Hyvää Itsenäisyyspäivää muuten! =)

ex-fobia kirjoitti:

No todella harmi etteivät nuo vanhemmat sitten voineet ymmärtää yhtään!!! Heillä ei ilmeisesti ole kokemusta tästä fobiasta... Voit kertoa heille tästä sivusta, että olet saanut "vertaistukea" täältä ja tämä fobia todellakin ON olemassa ja Sinulle erittäin todellinen. Monilla muillakin on tuo kammo, et todellakaan ole vain itsekäs tyyliin "en halua liata sormiani ja sairastua". Ei nyt luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa ymmärtää tuolle äidillekään. Hän on kuitenkin isän kanssa pääasiallisesti vastuussa lapsistaan etkä sinä vaikka heitä hoitaisitkin. Ehkä voit vähän relata, vaikuttaa siltä että tuo lapsen tauti ei ole tarttuvaa? Tottakai se on ymmärrettävää ettet halua sairastua, etenkään juuri kun olet tulossa lomalle kotiin. Missä päin maailmaa muuten olet?
Täältä on vähän vaikea tehdä muuta kuin lähettää paljon tsemppiä ja jaksamista viimeisiin päiviin. Ymmärrän todellakin että alat olla tosi tuskastunut. Isäntäperheen pitäisi ymmärtää, että oksennusfobia on erittäin todellinen. Et voi sille tällä hetkellä mitään, ei se ole vikasi! Toivottavasti tämä kokemus kuitenkin auttaa elämässä eteenpäin! Joillekin voi olla tosi vaikeaa ymmärtää tuota fobiaa, mutta toisilla voi olla taas kissanpentu-fobia. Kuulostaa tosi oudolta, mutta on varmasti niille ihmisille joilla se on, hyvin todellinen ja pelottava. Huh, tulipas poukkoileva teksti... No mutta, lämpimiä halauksia täältä Suomesta ja pian pääset pois. Sitten kun palaat on tilanne varmaan rauhoittunut. Hyvää Itsenäisyyspäivää muuten! =)

Lue lisää

Oi kiitos. Olen Englannissa. Ja siis tan perheen kanssa muutenkin ongelmia, ettei todellakaan mikaan yllatys ettei naa ymmarra. Ja koitin tanaan taas jutella sille aidille enemman, ja nyt se ei sentaan alkanut riehuu vaan kuunteli ja toivottavasti edes yritti ymmartaa. Ja he ovat laakarissa talla hetkella, joten toivottavasti siella selvii mika lapsella on ja toivottavasti se ei ole tarttuva tauti. Mut joo, ei auta muu kuin yrittaa jaksaa ja pesta kasia paljon. Taytyy vaan kestaa, ei auta oikein muu tassa tilanteessa. Mika tan fobian oikea ns. termi on? Auttaako tahan joku laakarilla kayti (tyyli terapia tai joku) vai taytyyko tan kanssa tosiaan elaa koko loppu elama? Musta tuntuu etta mulla taa on niin paha, et jos tast en ikina paase, ni tulee aika rankka loppuelama. Nyttenkin koko ajan stressaan, etta toivottavasti kukaan ei saa sita suomessa jouluna ku silloin se yleensa meidan perheessa kiertaa :(

nanny kirjoitti:

Oi kiitos. Olen Englannissa. Ja siis tan perheen kanssa muutenkin ongelmia, ettei todellakaan mikaan yllatys ettei naa ymmarra. Ja koitin tanaan taas jutella sille aidille enemman, ja nyt se ei sentaan alkanut riehuu vaan kuunteli ja toivottavasti edes yritti ymmartaa. Ja he ovat laakarissa talla hetkella, joten toivottavasti siella selvii mika lapsella on ja toivottavasti se ei ole tarttuva tauti. Mut joo, ei auta muu kuin yrittaa jaksaa ja pesta kasia paljon. Taytyy vaan kestaa, ei auta oikein muu tassa tilanteessa. Mika tan fobian oikea ns. termi on? Auttaako tahan joku laakarilla kayti (tyyli terapia tai joku) vai taytyyko tan kanssa tosiaan elaa koko loppu elama? Musta tuntuu etta mulla taa on niin paha, et jos tast en ikina paase, ni tulee aika rankka loppuelama. Nyttenkin koko ajan stressaan, etta toivottavasti kukaan ei saa sita suomessa jouluna ku silloin se yleensa meidan perheessa kiertaa :(

Lue lisää

todellakaan tarvitse elää tuon fobian kanssa loppuelämää! Mä pelkäsin myös että joudun, mutta tavallaan "parannuin".
Olikos se emetofobia, no tässä linkki:
http://www.gernet.fi/public/fobiat.zml?s=e

Oon jotain kuullu, että nyt tautia olis Suomessa erittäin lievänä, lähinnä ripulointina oireilevaa. Jos on isäntäperheen kanssa joitain muitakin ongelmia, niin voithan harkita isäntäperheen vaihtoa jos meinaat vielä palata takaisin joulun jälkeen.
Miten siellä lääkärissä sitten meni? Ihan totta, tästä fobiasta pääsee eroon! Mullakin oli todella paha fobia, ja nyt alan opiskella sairaanhoitajaksi. Siinä hommassa saa varmasti muutamat laatat päälleen ennemmin tai myöhemmin... Mua auttoi hirmuisesti fobiasta puhuminen. Puhu jonkun kanssa oikein kunnolla vaikka Suomessa. Tottahan toki voit käydä vaikka psykologilla muutaman kerran juttelemassa tästä asiasta. Itsekin kävin psykologilla, mutta tästä fobiasta en kyllä sanonut mitään. Jotenkin häpesin sitä niin paljon. Luulin vielä että olen tyyliin ainoa jolla tämä fobia on, mutta onneksi sillä on nykyään nimikin. Kaikkea hyvää Sulle, ja käythän kirjoittelemassa kuulumisia tänne. Voit mailatakin mulle jos haluat, LittlePhoenix@netti.fi. :)

ex-fobia kirjoitti:

todellakaan tarvitse elää tuon fobian kanssa loppuelämää! Mä pelkäsin myös että joudun, mutta tavallaan "parannuin".
Olikos se emetofobia, no tässä linkki:
http://www.gernet.fi/public/fobiat.zml?s=e

Oon jotain kuullu, että nyt tautia olis Suomessa erittäin lievänä, lähinnä ripulointina oireilevaa. Jos on isäntäperheen kanssa joitain muitakin ongelmia, niin voithan harkita isäntäperheen vaihtoa jos meinaat vielä palata takaisin joulun jälkeen.
Miten siellä lääkärissä sitten meni? Ihan totta, tästä fobiasta pääsee eroon! Mullakin oli todella paha fobia, ja nyt alan opiskella sairaanhoitajaksi. Siinä hommassa saa varmasti muutamat laatat päälleen ennemmin tai myöhemmin... Mua auttoi hirmuisesti fobiasta puhuminen. Puhu jonkun kanssa oikein kunnolla vaikka Suomessa. Tottahan toki voit käydä vaikka psykologilla muutaman kerran juttelemassa tästä asiasta. Itsekin kävin psykologilla, mutta tästä fobiasta en kyllä sanonut mitään. Jotenkin häpesin sitä niin paljon. Luulin vielä että olen tyyliin ainoa jolla tämä fobia on, mutta onneksi sillä on nykyään nimikin. Kaikkea hyvää Sulle, ja käythän kirjoittelemassa kuulumisia tänne. Voit mailatakin mulle jos haluat, LittlePhoenix@netti.fi. :)

Lue lisää

no, laakari sanoi etta kaiken pitaisi olla muuten kunnossa, eli se on vaan joku popo taas :(
taytyishan mun olla onnellinen sen lapsen puolesta, ettei se oo mikaan muu, mut vaikeet on. Ma haluaisin vaan koko ajan pyytaa esim vuorokauden vapaata toista ja menna vaikka yokylaan jonkun muun au pairin luo. Tekis niin hyvaa paasta hetkeks pois taalta stressaamasta. Tan perheen aiti siihen ehka vois suostuakin, mut isan reaktiota en edes haluais tietaa, se on niin kamala muutenkin eika ymmarra yhtaan. Mua vaan ahdistaa niin paljon ettei jarkea. Ja kadet on ihan rutikuivat. Ma vaan haluan ulos tasta talosta!!! Ja mua oikeen arsyttaa et miks oon tallanen ja noi varmaan pitaa mua ihan tyhmana, ku ei kukaan jolla ei ole tata ni tiia mita taa oikeesti on :( niin helpottavaa kyl et on muitaki, ainakin ollut, samassa tilanteessa. Onks sulla muuten pelkkaa vatsatautia kohtaan taa pelko vai ihan kaikkea oksentamista? Koska mulla on nimenomaa sita tautia.

Mulla on sama "vaiva". Kammoan oksentamista ja kaikkea siihen liittyvää. Meillä on kaksi pientä tytärtä ja joka päivä ajattelen sitä ja odotan kauhulla milloin tulee päiväkodista puhelu tai oksennukset sänkyyn. Olemme mieheni kanssa oltu kohta 13 vuotta yhdessä ja vasta nyt olen "kehdannut" kertoa hänelle kammostani. Kerroin suoraan miten kammoan sitä ja pelkään ihan mielettömästi. Hän oli hiukan hämillään aluksi siitä mutta suhtautui niin hienosti että harmittaa etten ole jo aiemmin kertonut kammostani. Aloitin myös kertomaan ystävilleni ja siskolleni asiasta ja nyt on huomattavan paljon parempi olo kun lähimmät ystävät tietävät asiasta. Yritin käydä myöskin hypnoterapiassa mutta se ei auttanut minua juurikaan...

Tänä jouluna pahin painajaiseni toteutui. Jouluaattona nuorimmaiseni oksensi päälleen. Hengitin syvään ja otin tytön syliin ja vein pesulle. Onneksi aatto meni muuten hyvin. Seuraavana päivänä myöskin kahdet oksennukset... Tänä aamuna edelleen pientä limaoksennusta.
Eilen iltapäivällä vanhempi tyttäreni alkoi itkemään hillittömästi ja valittamaan vatsaansa. Hänellä tosin oli "vain" vatsa sekaisin ja selvisi yhdellä ripulilla, ainakin tähän mennessä...

Tämä on kammottavaa kun haluaisi juosta karkuun ennemmin kuin jäädä tänne. Mutta olen hillinnyt itseni hienosti (mieheni tosin on aina siivonnut jäljet, sihen en vielä pysty...) ja pessyt käsiäni kokoajan käsidesillä. Toivottavasti auttaa...

Normaalisti tälläisessä tilanteessa en pysty syömään enkä ajattelemaan mitään muuta kuin oksentamista. Olen ollut montakin päivää todella pienellä ruoalla ajatellen että sitten on helpompi oksentaa kun ei ole liikaa tavaraa mahassa. Mieheni tosin totesi että voimat säästyvät paremmin jos syö ja ei ole jo valmiiksi heikossa kunnossa, mikä on ihan totta. Tällä kertaa olen toiminut aivan normaalisti, yrittänyt järjestää silti jonkinlaista joulua tytöille, syönyt ja ollut (omasta mielestäni ja myöskin mieheni mielestä) normaali. En missään nimessä halua nimittäin tätä kammoa siirtää "perintönä" tytöilleni. Koska jos he huomaavat minun pelkäävän tätä hekin alkavat sitä pelkäämään.

Vaihdan mielelläni ajatuksia tästä, tiedän että olotila on todella kamala ja tuntuu että olet ainoa ihminen maailmassa joka tästä kärsii. Onneksi et ole ja puhuminen auttaa aina! Oletko puhunut miehellesi tästä? Jos et ole niin kannattaa kertoa, se on ainakin mua auttanut hirvittävästi koska kun tilanne on päällä niin on helpompi olla kun toinen tietää kammostasi. Tsemppiä sulle! Koitetaan kestää ja silti nauttia elämästäkin ja ihanista lapsistamme!

Meitä on monia!
Kannattaa katsoa nää:

http://emetofobia.org/

&

http://www.createphpbb.com/phpbb/?mforum=emetofoobikot

tsemppiä!

Ajattelinpa elävän ketjun jatkoksi kertoa oman "tarinani". Oksennuskammo löytyy, ja syystäkin. Mulla homma menee vatsataudissa aina siihen, että olen JOKA kerta niin heikossa kunnossa, että menetän tajuni jokaisen oksentamiskerran yhteydessä. Taudin ollessa päällä en kykene liikahtamaankaan, enkä sanomaan sanaakaan, sillä oksentaisin muuten välittömästi. Ei puhettakaan että pääsisin sängystä vessaan saakka - en ehdi, enkä kykene liikkumaan. Lääkärit ovat sanoneet, että "joillakin vain on sellainen refleksi, että pyörtyy kun oksentaa". Eikä johdu pelkästään siitä, että yökkäisin niin voimakkaasti, vaan saatan pyörtyä jo ennen oksentamista. Pienempänä sain tähän pahoinvointiruiskeita ja tabletteja, jotka auttoivat välittömästi. Harmi, kun vastaavia en nykyään ole käsiini saanut, tiedättekö, onko mahdollista saada reseptillä tai ilman? Mieheni on kullanarvoinen taudin iskiessä, hän on joutunut tosissaan "likaisiin puuhiin" kun sairastan. Minkäs teet. Ja muuten mullakin on niin, että jos toinen oksentaa, niin samantien valahdan kalpeaksi.

Irkku__ kirjoitti:

Ajattelinpa elävän ketjun jatkoksi kertoa oman "tarinani". Oksennuskammo löytyy, ja syystäkin. Mulla homma menee vatsataudissa aina siihen, että olen JOKA kerta niin heikossa kunnossa, että menetän tajuni jokaisen oksentamiskerran yhteydessä. Taudin ollessa päällä en kykene liikahtamaankaan, enkä sanomaan sanaakaan, sillä oksentaisin muuten välittömästi. Ei puhettakaan että pääsisin sängystä vessaan saakka - en ehdi, enkä kykene liikkumaan. Lääkärit ovat sanoneet, että "joillakin vain on sellainen refleksi, että pyörtyy kun oksentaa". Eikä johdu pelkästään siitä, että yökkäisin niin voimakkaasti, vaan saatan pyörtyä jo ennen oksentamista. Pienempänä sain tähän pahoinvointiruiskeita ja tabletteja, jotka auttoivat välittömästi. Harmi, kun vastaavia en nykyään ole käsiini saanut, tiedättekö, onko mahdollista saada reseptillä tai ilman? Mieheni on kullanarvoinen taudin iskiessä, hän on joutunut tosissaan "likaisiin puuhiin" kun sairastan. Minkäs teet. Ja muuten mullakin on niin, että jos toinen oksentaa, niin samantien valahdan kalpeaksi.

Lue lisää

Mulla on ollut oksennuskammo myös pienestä saakka. Muistan, kuinka olen monet yöt lapsena tärissyt sängyssäni peloissani siitä, että pian oksennan, enkä ole nukkunut paljoakaan noina öinä. On ollut oikeasti paha olo, joka on luultavasti tullut sen takia, että olen pelännyt pahan olon tulevan.

En muista sairastaneeni oikeasti kuin muutaman vatsataudin pienenä, nyt olen 22-vuotias ja edellinen tauti, missä olisin oksentanut, on ollut varmaan 10 vuotta sitten. Noin vuosi sitten sain ruokamyrkytyksen ja oksensin kaksi kertaa. Luulin silloin pelon väistyneen vähän, kun huomasin ettei se niin kovin kauheaa ollutkaan. Mutta pelko palasi takaisin voimakkaampana kuin moneen vuoteen, luultavasti, koska nyt oksentamisen tunne on niin tuoreessa muistissa. Ja luultavasti myös siksi, että nyt tiedän taas kykeneväni oksentamaan. Oli nimittäin helpottavaa ajatella aina, että ei se tauti muhun iske kun ei ole ennenkään...Vaikka nyt kyse olikin ruokamyrkytyksestä, se ei helpota asiaa.

Ne kerrat, kun olen oksentanut (ihan lapsena), ovat edelleen tuoreena muistissani ja ne pyörivät mielessäni vähän väliä. Myös ne kerrat, joissa joku muu on oksentanut.

Tänä aamuna meillä hoidossa oleva kissa oksensi, ja sydän hakkasi kun siivosin jälkiä...Luultavasti sillä on kissojen vatsatauti, mitä on nyt liikkeellä.

Kammo haittaa elämääni monella tavalla, vältän sellaisia paikkoja, joihin liittyy muistoja jonkun oksentamisesta. Vuoden päästä lähden vaihtoon espanjaan, suuri askel kehitykselle pois kammosta. Tosin suunnitteilla on varata kaiken maailman maitohappobakteerit mukaan ja välttää paikanpäällä tiettyjä ruokia:)

Voimia kaikille samasta kammosta kärsiville, koitetaan löytää keino vapautua fobiasta!

hev84 kirjoitti:

Mulla on ollut oksennuskammo myös pienestä saakka. Muistan, kuinka olen monet yöt lapsena tärissyt sängyssäni peloissani siitä, että pian oksennan, enkä ole nukkunut paljoakaan noina öinä. On ollut oikeasti paha olo, joka on luultavasti tullut sen takia, että olen pelännyt pahan olon tulevan.

En muista sairastaneeni oikeasti kuin muutaman vatsataudin pienenä, nyt olen 22-vuotias ja edellinen tauti, missä olisin oksentanut, on ollut varmaan 10 vuotta sitten. Noin vuosi sitten sain ruokamyrkytyksen ja oksensin kaksi kertaa. Luulin silloin pelon väistyneen vähän, kun huomasin ettei se niin kovin kauheaa ollutkaan. Mutta pelko palasi takaisin voimakkaampana kuin moneen vuoteen, luultavasti, koska nyt oksentamisen tunne on niin tuoreessa muistissa. Ja luultavasti myös siksi, että nyt tiedän taas kykeneväni oksentamaan. Oli nimittäin helpottavaa ajatella aina, että ei se tauti muhun iske kun ei ole ennenkään...Vaikka nyt kyse olikin ruokamyrkytyksestä, se ei helpota asiaa.

Ne kerrat, kun olen oksentanut (ihan lapsena), ovat edelleen tuoreena muistissani ja ne pyörivät mielessäni vähän väliä. Myös ne kerrat, joissa joku muu on oksentanut.

Tänä aamuna meillä hoidossa oleva kissa oksensi, ja sydän hakkasi kun siivosin jälkiä...Luultavasti sillä on kissojen vatsatauti, mitä on nyt liikkeellä.

Kammo haittaa elämääni monella tavalla, vältän sellaisia paikkoja, joihin liittyy muistoja jonkun oksentamisesta. Vuoden päästä lähden vaihtoon espanjaan, suuri askel kehitykselle pois kammosta. Tosin suunnitteilla on varata kaiken maailman maitohappobakteerit mukaan ja välttää paikanpäällä tiettyjä ruokia:)

Voimia kaikille samasta kammosta kärsiville, koitetaan löytää keino vapautua fobiasta!

Lue lisää

haluisin että joku auttaisi mikä auttaisi parhaiten tai ees auttaa pahoinvointiin ja vatsakipuihin..mulla tulee joka ilta hirvee pahaolo en kuitenkaan oksenna mutta pystyn nukahtamaan jotenkin aamulla oon ihan kunnossa.Ps mulla auttaa vähä pahoinvointii sitruuna mehuPPs.toivon että joku vastaa!!!

Olen aivan haltioissani... olen lukenut koko ketjun viestejä ja olen onnellinen että (taas kerran) lähdin lukemaan vatsataudeista. Itse olen myös vatsatauti-/oksennuskammoinen. En tiedä koska se on alkanut, mut nyt, 28 vuotiaana tunnen että se on taas liikaakin tapetilla. Olin 8 vuotta oksentamatta, kunnes maaliskuussa (16 päivä =D) sain yöllä pöpön. Alkuun hirveetä ripulointia...seisoin kylmässä suihkussa josta välillä hyppäsin vessanpöntölle. Jostain kumman syystä luulen että kropan kylmääminen auttaa...pakasteita vatsan päälle, kylmä suihku jne...
Loppujen lopuksi oksensin sinne ammeeseen. Huvittavinta tässä on se että oksentamisen jälkeen tuntui lähes taivaalliselta. Vatsa ei krampannut, tunsin että vihdoin näin jotain...olin täysin rauhallinen kun siivosin ammetta ja mielessäni kiitin ylempää tahoa että oksennus vihdoin oli tullut pelastamaan minut. Oksensin vain tämän yhden kerran. Seuraavana päivänä oli korkea kuume ja nukuin vain. Kuumekin kesti vain yhden päivän, eli koko homma oli ohi lähes vuorokaudessa. Kuumepäivänä otin teelusikalla teetä suuhun ja varovasti jaffaa, jota naapurini ystävällisesti osti ja jätti rappuun oven taakse.

Tämä kerta romahdutti kuitenkin kuvitelmani siitä, ettei tauti voi tulla minulle. 8 vuotta on kuitenkin hurjan pitkä aika olla oksentamatta. Tuon kerran jälkeen olen välillä enemmän ja välillä vähemman huolissani taudin uusimisesta. Käsidesiä on töissä ja kotona, pesen käsiä kyllä mutta välillä pelko on joka päivä mielessä, ja mietin miten siitä pääsisi.

Yksi keino jota terapeuttini ehdotti muutama vuosi sitten, oli siedätyshoito, niinkuin muissakin fobioissa. Eli syöt vaikka tyhjään mahaan jotain puuroa tms ja sitten vaan oksentamaan, eli sormet kurkkuun. Tuolloin en voinut antaa ajatukselle edes millimetriä, mutta nyt olen jo päättänyt että teen sen jacky-makupalalla. sitä edemmäksi en ole päässyt tässä. miten olisi ryhmäterapia? kokoonnumme yhteen ja oksennamme...

Terapeuttini selitti että oksentamisen pelko liittyy juuri tuohon elämänsä tai itsensä hallinan menettämiseen. Oksentamalla itse voi päästä sen yli, eli ottaa se hallintaan. Tällöin olet oman oksentamisesi herra. Minusta ajatus on mahtava, ja eräs ystäväni jo tarjoutuikin oksentamaan kanssani, mutta en ole vielä valmis.

Samastun aikaisempaan kirjoittajaan myös siinä, että muistan omat oksentamiseni kuin eilisen, sekä useimmat kerrat kun joku muu on oksentanut niin että olen siitä järkyttynyt. Olen kuitenkin itsekin sellainen, että voin esimerkiksi auttaa ystävää tai ihan tuntematontakin joka esim kännissä oksentaa. En kuitenkaan enään käy baareissa mm siitä syystä, että matkat kotiin yöbussissa ovat minulle kauhua, kun seuraan koko ajan että kuka näyttää pahoinvoivalta. Sama kyllä missä kulkuvälineessä tahansa, ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Voin astua metrosta tai raitiovaunusta ulos jos luulen että joku oksentaa.

Tämä on todellinen vaiva meille, jotka siitä kärsivät. Itse luulen myös aiheuttaneeni omat vatsavaivat (ärtyneen paksusuolen oireyhtymä, herkkä vatsalaukku eli lähes päivittäistä närästystä ja pahoinvointia) hermoilemalla vatsavaivoista. Ironista eikö?

Kiitos kuitenkin tälle palstalle, antaa voimaa kun tietää ettei ole yksin!
Heidi

Nyt se sitten pukkas sen taudin... oksensin ja ulostin siihen malliin eilen illalla että viimeyö meni paikallisen terveyskeskuksen vuodeosastolla tippaletkun päässä.
Nyt olo parempi ja tän taudin jälkeen ei kyllä ykskää perus oksennustauti tunnu juuri miltään :D