Heitetäänpä palstalle vielä yksi villi tulkinta toisesta ristiretkestä Suomeen. Tämä on aivan looginen konstruktio, rakennettu sekä hourupäisimpien fennomaanien että pätevimpien historiantuntijodien kommenteista, joita olen saanut lukea.
Jos uskomme että piispa Tuomaksella oli muutakin kuin hengellistä valtaa ja paljon, niin tulee loogiseksi ongelmaksi se, että mit ähän tekee kun valta murenee? Häme on kapinass,a suomalaisiin nihteihin ei voi luotta ja ehit äon liian vähän. Rahakaan ei riitä palkkasoturien hommaamiseen, koska Pohjola on vielä 1200-luvulal alikehittynyttä aluetta, jossa ei oel oikeiat palkkasoturimarkkinoita, joten mitään kokonaisia palkkasoturikomppanioiat ei voi ostaa, ei edes välttämättä yksittäisiä sotureita, jotka ovat kalliita.
Oletetaan, että hän tarvitsi sotilaita, eikä halunnut arvovalla nsiirtyvän apujoukkojen komentajalle. Rahaa ei ollut verokapinan vuoksi, ja yhteydetkin huonot palkkasoturien hommaamiseen. Suomalainen talonpoikaislegund olisi ollut kapinassa jos se olisi viety Hämeeseen ja kalparitareilta ei kannattanut apua pyydellä. Jos apuun olisi pyyänyt jonkin suuren mahtimiehen, tämä olisi vienyt kunnian ja Tuomaan auktoriteetin. Varsinkin jos suuren mahtimiehen tai kuninkaan mukana olsii ollut suuri ristiretkisotajoukko.
Tällöin olsii ollut mitä houkuttelinta kutsua sotimaan kaksikymppinen, tuntematon mitättömyys, joka vain pystyi pienenkin joukko-osaston kokoamaan. Tällainen on Vaka Vanhan mukaan asustellut 1230-luvun lopulla Ruotsissa - nimittäin tuleva jaarli Birger-nuorukainen. Varmasti jo kunnianhimoinen nuori mahtimies, vähintäänkin huomattavan suvun vesa, sen ajana perinnöllistä "aatelia", rälssimies.
Nuori Birger saisi mainetta, Tuomas pysyisi selvästi retken johdossa jo ikäeron vuoksi ja kaikki olisivat tyyttyväisiä.
Miksi Birger olisi 1240 ilman mitään meriittejä saanut naida kuninkaallisesta suvusta? Ei niitä kuninkaallisia naimakauppoja tehty, jos miehellä ei ollut valtaa, rahaa, mainetta ja soturikunniaa. Ja nämä piti olla olemassa jo ennen naimakuappaa, ei sen jälkeen.
Tässä Tuomas-skenaariossa Birgerin, joka on nuori, mutta jolla on pakostakin aatelismiehenä oltava jonkinlaista kättä pidempää ja seurue sotureita varastossa, osallisuus Hämeen retkeen alkaa näytttää yhä vain uskottavammalta! Mitä kiihkeä ja kunnianhimoinen nuori rälssimies tekee, kun ei ole mahdollisuutta sisäpolitiikkaan isolla S:llä - lähtee onnensoturiksi kaukomaihin hakkaamaan paskat ulos seipäillä aseistautuneista talonpojista.
Birger ei sitä paitsi todellakaan ollut mikään mitättömyys, vaan kuului yhteen vanhosita mahtisuvuista. Poliittiset äkkikeikaukset, nepotismi ja yllättävät ystävyyssuhteet kuuluivat keskiajan sisäpolitiikaan. Täydestä mitättömyydestä, jolla oli suhteita ja sukujuuria, saattoi tulla yhdessä yössä sotaretken johtaja tai sulhaskanditaatti kuninkallisille. Birger tarvitsi sotaretken portfolioonsa, Tuomas tarjosi sen muodollista ja tosiasiallista johtoasemansa säilyttämistä vastaa. Ja jälkeenpäin - Tuomaksen jo poistuttua näyttämöltä - Birger jaarlina varmisti, että retki muistettiin HÄNEN, ei Tuomaksen retkenä!
Ja kaverukset tietenkin jatkoivat yhteistyötä Nevalla 1240, nyt enempi Birgerin nuoteilla ja Tuomaksella oli oma talonpoikaisarmeija mukana, omat nihtinsä ja harvoja palkkasotureita, koska juuri sellaisen armeijan hän pystyi itsenäisesti kokoamaan ei muuta. Palkkasotureita oli hankala saada ja ne olivat kalliita.
Birger ei välttämättä tarvinnut Hämeessä iso ratsumiesporukkaa - nopeasti liikkumalla hän psytyi Tuoamksen kanssa kurittamaan kansaa tehokkaasti. Suomalaisilla ei ratsuväkeä ollut, mutta kaikki myöhemmät rettelöt -mm. nuijasota - osoittavat että keskiaikaisella aseistuksella jopa polvensyvyisessä lumessa ratsumies hakkaa ja teurastaa maahan ylivoimaisenkin talonpoikaisarmeijan.
Vastaavasti, koska Birgerin "armeija" oli pieni ei syntynyt mitään suurta valloitus- ja hväitysretekä, eikä verisiä taisteluita. pahimamt niskoittleijat vain laitettiin kuriin. Näni olel nhämäläiset oliva theti 1240 valmiiat lähtemänä vanhan tutu kelkkaan Nevan retkelle - eihän hän ollut koko hämettä raiskannut, vaan vain pistänyt paikallisia höyrypäitä, pakanoita, kirkonvihaajia ja verokapinallisia kuriin. Ehkäpä jotku hämäläiset jopa olivat mukana antamass aselkään heimotovereilleen, varsinkin ne joiden asemaa kirkon liittolaisina kapina horjutti - eli ehkä juuri vanhat hämäläiset mahtisuvut. Tottahan toki Tuomaksella täytyi olla hämäläisiä liitotlaisia, kannattajia ja ystäviä.
Tuomas toimi lähinnä taustatukena ehkä mukaan pieni suomalainen nostoväen sotajoukko, omat nihtinsä - korkeinatan ehkä sata? - ja muutama satunaninen palkkasoturi, ehkäpä pari seikkailevaa ritaria Itämeren ympäristöstä. näin siis sotaretke ntuho ja myös tulokset jäivät vähäisiksi. häme rauhottui hetkeksi, lähti Nevalle 1240 ja kapinoi ehkä taas 1259/60 ihan kunnolal tällä kertaa.
2. ristiretki
45
2660
Vastaukset
- Igor
Ehdin jo laittaa tämän toiseenkin topikkiin, ennen kuin huomasin avauksesi. Tässä vähän pohjaa väitetylle Birgerin suvun "arvovallattomuudelle"
Birger ei ollut ihan ilman "arvovaltaa" sukunsa puolelta.
Hänen setänsä oli jaarli Birger Brosa, "svealaisten ja götalaisten jaarli" Brosa toimi käytännössä kuningas Knut Eriksonin oikeana kätenä 1174 alkaen. Brosa kuoli 1202.
Birgerin isä Karl den Döve oli myös jaarli 1219 alkaen. Kuoli 1220.
Birgerin veli Ulf Fase oli 1231-34 kuningas Knut Lången jaarli. Erik Eriksonin jaarli hän oli 1244 alkaen. Kuoli 1248 jonka jälkeen jaarliksi nimitettiin Birger.
Aika "vaikutusvallattomia" miehiä nämä Birgerin lähisukulaiset..
Tuntuu että jotkut tahallaan vähättelevät Birgerin suvun merkitystä..- Den Döve
oli myös Birgerin setä, ei isä. Linkki:
http://www.american-pictures.com/genealogy/persons/per05039.htm#0 - Igor
Den Döve kirjoitti:
oli myös Birgerin setä, ei isä. Linkki:
http://www.american-pictures.com/genealogy/persons/per05039.htm#0ja Ulf Fase hänen serkkunsa.
Tunnustan virheen.
- meikämie
Jos Birger on ollut vaikutusvaltaisen suvun vesa ja nuori, niin senhän voisi tulkita tuon minun skenaarioni tueksi, kunhan tuota vähän muokkaa.
Eli Birger pystyy kokoamaan sukunsa maineella ja suhteilla jo huomattavankin hyvin varustellun laatusotilaiden joukon, ajan ehdootnta eliittiä, rälssiratsumiehiä. Hän ei ole aivan vallan kahvassa, mutta lähellä sitä. Ehkä hänen odotetaankin menestyvän ja nousevan sukulaistensa tavoin jaarliksi.
Tällainen meis voisi kerätä riittävän mahatvan sotajoukon kapinan kukistamiskesi Hämeessä, mutta ei olisi niin vahva ja vaikutusvaltainen, että voisi ominpäin kyseenalaistaa piispa Tuomaan vallan suomessa ja Hämeessä. Tästä retkestä hän onnistumisen jälkeen saisi varmasti rahaa ja mainetta niin paljon, että hänen asemansa Ruotsissa parantuisi.
Ja olisihan epätodennäköistä että Nevan suurisuuntainen ja pitkä retki olisi annettu Birgerin komentoon, jos hänellä ei olisi ollut ristiretken komentamisen kokemusta vuoden 1238 Hämeestä - kotinurkkien läheltä - jo plakkarissa?- Igor
spekulaatio. Pitkälle samaa kuvaa olen minäkin eri lähteistä saanut.
Ainoa mistä voisi olla eri mieltä, että oliko se piispa Tuomas kuitenkaan niin vahva toimija kuin täällä on annettu ymmärtää. Jos hän joutui pyytämään svealaisten apua hämeen tapahtumien vuoksi (Kari, Vahtola, Hulden, Pirinen), niin hänen oma "asevoimansa" taisi olla aika pieni tai jopa olematon. Täällä on vedottu novgorodin kronikkaan, kun on kerrottu nevajoen tapahtumista 1240. Jos tuo nettiversio pitää paikkansa niin siinä mainitaan ensin ruotsalaiset piispoineen (svei and their bishops) ja sitten muut (murman, sum, yem people), mutta ei nimetä ketään..
- ...
1) Kaikki referenssit viittaavat, että Birgerin retki merkitsi Suomen välitöntä konsolidointia Ruotsiin ja alistamista Ruotsin vallan alle.
Nyt kuitenkin aikakautiset dokumentit ovat yhtä mieltä siitä, että Suomi ei ollut osa Ruotsia sen enempää maallisesti kuin juridisestikaan ennen vuotta 1249, jolta vuodelta on paavillinen suojelukirje Suomelle, ja siinä ei mainita Ruotsia lainkaan. Myöskään Turun hiippakunta ei kuulunut ennen 1240-lukua Uppsalan alaisuuteen, vaan oli suoraan paavin alainen.
2) Pohjola EI ollut 1200-luvulla köyhää eikä alikehittynyttä aluetta. Tätä todistavat sekä lukuisat hopealöydöt että se tosiasia, että tuolloin aloitettiin kymmenien kivikirkkojen rakentaminen. Samoin turkiksia, riistaa ja puutavaraa riitti ulkomaille vietäväksi. 1200-luvulla Suomi oli vauraampi kuin mitä se oli 1500-luvulla. Turussa rakennettiin sekä linna että katedraali 1200-luvulla, kun taas aikavälillä 1530-1810 koko Suomessa ei rakennettu yhtä ainutta kivikirkkoa. Rahakysymys.
Tuomas istui piispallisen verokirstun päällä ja hän oli koko Suomen vaurain mies. Jos hänellä oli varaa rakennuttaa Turkuun katedraali, hänellä taatusti oli myös varaa palkata palkkasotureita rankaisuretkeä varten. Räävelistä, Narvasta, Kuressaaresta ja Riiasta saa palkkasotureita, samoin Ruotsista ja Tanskasta. Toki hän myös saattoi palkata niitä Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta. Roslagen olisi luontainen paikka palkata palkkasotureita, sillä se on uhkaavan Svean kilpailija.
Suomalainen (varsinaissuomalainen) talonpoikaisledung olisi hyvinkin saattanut myös tulla kysymykseen. Kyse oli vieraan heimon eli hämäläisten rauhoittamisesta. Varsinaissuomalaiset eivät kokeneet kansallisuustunnetta hämäläisiin - ja he vihasivat karjalaisia.
Kalparitarit oli tuhottu 1236 Siauliaissa, ja suurmestari Volquin von Schenk kaatunut Ryngoldin tuliputkiin. Kalparitarit oli liitetty Saksalaiseen ritarikuntaan, joka piti valtaa Preussissa. He olivat käymistilassa, mutta sieltä on hyvällä tuurilla saattanut saada muutaman ritarin ja kersantteja. Jos, niin he ovat olleet arvokkaita sotilaiden komentajina.
3) Mahdollisuus kutsua Birger mukaan alijohtajaksi on toki olemassa, mutta ei retken komentajana. Se, että Hämeen kapinasta ei ole sen kummempia merkintöjä, ei osu yksiin sen tosiasian kanssa, että Birgerin retki merkitsi Suomen konsolidointia Ruotsiin. Koska Suomi pysyi yhä edelleen Ruotsista erillisenä yksikkönä vielä yli kymmenen vuotta, kapinan tyrehdyttämistä ei ole voitu pitää "toisena ristiretkenä."
4) Samoin historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että toinen ristiretki merkitsi sitä, että Birgeristä tuli ehdoton auktoriteetti Suomessa. Koska kuitenkin 1240 retken suomalaisena johtajana on Tuomas ja koska hänet mainitaan selkeästi auktoriteettina, Hämeen kapinan tukahduttaminen ei ole voinut olla toinen ristiretki. Tuomaksen valtaa kestää vuoteen 1245, jolloin hänet pakotetaan eroamaan; sen jälkeen Turussa on interregnum kolmen vuoden ajan, vuoteen 1248, jolloin ruotsinmielinen Bero valitaan. Suomi mainitaan omana hiippakuntanaan vielä 1249 eikä sitä ole laskettu mukaan Uppsalan arkkihiippakuntaan. Näinollen toista ristiretkeä ei ole voitu järjestää niin kauan, kun Tuomas on ollut piispana, eli ei ennen vuotta 1249.
On tietysti mahdollista - ja jopa todennäköistä - että nuori kolli Birger on ollut vanhan ketun Tuomaksen alipäällikkönä Hämeeseen suoritetulla diplomaatti-, rankaisu- ja kuritusretkellä, joka on päättynyt sen kummemmitta pulinoitta. Tuomas on saanut arvovaltavoiton, Birger arvokasta kokemusta, hämäläiset pitäneet henkensä ja vapautensa, ja vuoden päästä he ovat sitten innokkaina lähteneet Tuomaksen ja Birgerin mukaan kurittamaan ortodokseja.
Talonpoikien aseina eivät ole olleet seipäät eivätkä karahkat. Hämäläisten perusase on ollut saarninen tai tamminen pitkäjousi, ango (pilumin kaltainen heittokeihäs) sekä sivuase, kuten väkipuukko, kirves tai miekka. Joillakin on 1100-luvulta lähtien voinut olla varsijousia. Ollaan kuitenkin eletty luontoistaloudessa, ja metsästys on ollut tärkeä elinkeino. Jokaisella on ollut kilpi ja joillakin lustohaarnisha; rengaspaidat ovat olleet harvinaisia. [Olen itse tehnyt saarnijousen, eikä se häviä juurikaan marjakuusijouselle tehossa.] He ovat siis olleet varteenotettava vastustaja kenelle tahansa viholliselle vaikeassa maastossa. Ainoa hämäläisten ongelma on ollut pätevien johtajien puute.
"Suomalaisilla ei ratsuväkeä ollut, mutta kaikki myöhemmät rettelöt -mm. nuijasota - osoittavat että keskiaikaisella aseistuksella jopa polvensyvyisessä lumessa ratsumies hakkaa ja teurastaa maahan ylivoimaisenkin talonpoikaisarmeijan."
Tämä taas ei pidä alkuunsakaan paikkaansa. Ratsumiehet eivät pärjää jalkaväelle niin kauan, kun heillä on rivit kasassa. Vasta, kun jalkaväen rivit murtuvat ja yksiköt disintegroituvat, alkaa joukkomurha. Sekä Nokialla että Santavuoressa varsinaiset taistelut päättyivät ratkaisemattomina. Verilöyly alkoi vasta sen jälkeen, kun nuijamiehet olivat luovuttaneet päällikkönsä huoveille ja lähteneet pois linnoitetuista asemistaan Flemingin kunniasanan turvin; vasta tämän jälkeen huovit hyökkäsivät puolustuskyvyttömien talonpoikien kimppuun. Ratsuväki ei kykene murtamaan yhtenäistä jalkaväkirivistöä.
Ratsuväen ainoa ylivoima jalkaväkeen nähden on liikkuvuus. Kun liike on pysähtynyt, se voidaan tuhota. Metsässä tai järvimaastossa ratsuväki on aivan avuton. Suomensukuiset mordvalaiset väijyttivät Zhigulin kukkuloilla 1227 paljon vaarallisemman vihollisen - mongolit - taigalla metsä- ja järvimaastoon ja tuhosivat heidät. Siihen eivät pystyneet sen enempää venäläiset, kiinalaiset kuin länsieurooppalaisetkaan.
Saksalainen ritarikunta kärsi Liettuassa vuonna 1260 Durbenissa raskaan tappion liettualaisia vastaan. Kuningas Mindaugas väijytti ritarikunnan juuri samankaltaisessa maastossa. Kun ritareilta oli viety liikkuvuus, kevyemmin aseistettu jalkaväki pystyi nyt toimimaan heitä vastaan tehokkaasti.
"Tuomas toimi lähinnä taustatukena ehkä mukaan pieni suomalainen nostoväen sotajoukko, omat nihtinsä - korkeintaan ehkä sata? - ja muutama satunaninen palkkasoturi, ehkäpä pari seikkailevaa ritaria Itämeren ympäristöstä. näin siis sotaretke ntuho ja myös tulokset jäivät vähäisiksi. häme rauhottui hetkeksi, lähti Nevalle 1240 ja kapinoi ehkä taas 1259/60 ihan kunnolal tällä kertaa."
Oletan, että Tuomaksen huonekuntaan kuului noin sata asemiestä. Tähän sitten toiset sata palkkasoturia, muutama ritari Riiasta tai Räävelistä, ja tuhatkunta ledungmiestä Satakunnasta ja Varsinaissuomesta, ja se on enemmän kuin riittävä voima kesyttämään hämäläiset ja pakottamaan heidät neuvottelupöytään. Tuomas ei kuitenkaan ollut Klaus Fleming, vaan mitä ilmeisimmin piti sanansa. Hänelle oli tärkeämpää saada Häme kuriin ja veropohja kuntoon kuin tuhota talonpojat ja tehdä heistä maaorjia.
Jos Birger on ollut mukana tällä reissulla, se on voinut hyvinkin antaa hänelle paikallistuntemusta ja kokemusta. Ongelmana on jälleen se, että perinteisen käsityksen mukaan Birger nousi Hämeeseen Vantaanjokea pitkin eli nykyisen Helsingin kohdalta. Turun piispanistuin luonnollisestikin sijaitsi Turussa (tai Koroisissa), eli tällöin marssireitti on ollut pitkin Aurajokea ja Hämeen härkätietä (nykyinen valtatie 10). Kyseessä ovat mitä todennäköisimmin olleet kaksi eri retkeä.
Perinteinen historiakäsitys myös mainitsee, että toinen ristiretki johti Hämeen linnan rakennukseen. Sen vanhimmat osat ovat kuitenkin 1200-luvun puolivälistä, eivät 1230-luvulta. Linna siis on rakennettu kauan Hämeen kapinan jälkeen. Vuosi 1249/50 sopii toiseen ristiretkeen sen puolesta, että tällöin Turussa on ollut piispallinen interregnum ja toisaalta se mainitaan Lyypekin kronikassa.
On mahdollista, että Birger on ollut uudestaan Hämeessä 1259, ja tämän jälkeen kukistanut hämäläisten kapinan for good. Birger kuoli 1266.- meikämie
Sen paikalla on muistaakseni otaksuttu olleen 1238 perustettu puulinnoitus, mutta koska puuta ei ole pystytty niin tarkasti ajoittamaan, on sen ikä päätelty vain siitä, että se on jäänyt sen 1250-luvulla aloitetun rakennelman alle.
Kyse olisi siis ollut kenttäleiristä, jonka propaganda muutti sitten Birgerin jaarliuden ja vuosisatojen myötä linnaksi, jota oli vasta alettu rakentamaan.
Suomea ei Birgerin toimesta konsolidoitu Ruotsiin, vaan liitettiin ruotsalaisiin maihin. Sinä heijatsa laajentumishaluisen valtion 1200-luvulla ja näet valloituksen sen termeillä. Birger varmisti Ruotsin vallan Hämeesä - eli toisin sanoen siellä ei enää avoimesti niskuroitu kirkkoa - ruotsalaista kirkkoa, koska Ruotsi oli lähin kristinuskoisten pappien tukialue ja lähde?- ja Svean valtaa vastaan.
Hämäläiset todellakin olivat 1240-retkessä mukana enemmnä liittolaisina, koska ei vasta verisesti alistetusta pakanamaasta olisi voitu pakolla vetää ehkä tuhannenkin miehen armeijaa uhkarohkeaan idänretkeen. Se ei muuta siät aisaa, että Häme oli alisteinen liittolainen, joskin jossain määrin itsellinen, mutta silti Svean ylivallan alla.
Ota huomioon, että Tuoams oli kuitenkin kirkkoruhtinas. Lähesk iakki verot, mitä Suoemsta ja kaupasta saatiin ksikottua, menivät KIRKON organisointiin ja suuriin temppeliprojekteihin, joista Turun tuomiokirkko lienee ollut mahtavin, muttei välttämättä ainut. Puurkirkkoja, pappiloita jne on ehkä rakennettu tarmolla ympäri Suomen? Kirkon rahat eivät todennäköisesti liienneet sotapolitiikaan, vaan tarvitiin huomattavaa utkea Sveanmaalta - tai jostain muualta. Ja nimenomaan "ilmaista" tukea.
Vaikak Tuoams oli soturipiispa, kirkko oli Jumalan asialla ja silloin tärkeysjärjestyksessä tuli usein ensin Hänen temppelinsä, sitten kristikunan laajentaminen, sitten kirkon maallinen mahti. - Tankkikone
nimimerkki suoltaa yhä fennomaani provoa, muuten asiallista spekua.
Tuomas oli ENGLANTILAINEN kirkonmies EI sotapäällikkö tai hallintomies. - vuosisadalla
näitä Klaus Flemingejä on elänyt?
juttu on tosin fennomaani saaga. - ...
Tankkikone kirjoitti:
nimimerkki suoltaa yhä fennomaani provoa, muuten asiallista spekua.
Tuomas oli ENGLANTILAINEN kirkonmies EI sotapäällikkö tai hallintomies.Tuomas tai Thomas oli kuitenkin myös soturi. Hänhän johti Karjalaan 1240 tehtyä ristiretkeä.
Siksi tuo väite "Tuomas oli ENGLANTILAINEN kirkonmies EI sotapäällikkö tai hallintomies" ei pidä paikkaansa. Tuomas toki oli englantilainen, ja taatusti kirkonmies, mutta hän oli myös sotapäällikkö ja hallintomies.
Mielenkiintoista sinänsä, Ruotsin valtio muodostui oikeastaan vasta Birgerin ansiosta ja vasta Birgerin aikana Svean kuningaskunta nousi maan johtoon. Tätä osoittaa se, että meillä ylipäänsä naapurimaatamme tarkoittavana sanana on Ruotsi. Koska sanassa on diftongi uo, se on hyvin vanha. Se palautuu Upplannin Roslageniin, ja tarkasti ottaen Roslagenin vanhaan nimeen "Rodden". Tästä edelleen sanat "rootsi" ja "ruotsi". Sana on vanhempi kuin Birger Jaarli ja vakiintunut, sillä jos naapurille ei olisi ollut nimeä ennen Birgeriä, se olisi joko Vieriikki tai Viariikki (svea rike). Niinpä Ruotsi on vanhempi nimi kuin Ruotsin yhtenäinen kuningaskunta. - Vaka Vanha
Ruotsin kirkoissa saarnattiin ristiretkeä varten yli kymmenen vuotta myöhemmin, eli se kyllä on aika suuressa ristiriidassa vuosiluvun 1238 kanssa.
- Igor
... kirjoitti:
Tuomas tai Thomas oli kuitenkin myös soturi. Hänhän johti Karjalaan 1240 tehtyä ristiretkeä.
Siksi tuo väite "Tuomas oli ENGLANTILAINEN kirkonmies EI sotapäällikkö tai hallintomies" ei pidä paikkaansa. Tuomas toki oli englantilainen, ja taatusti kirkonmies, mutta hän oli myös sotapäällikkö ja hallintomies.
Mielenkiintoista sinänsä, Ruotsin valtio muodostui oikeastaan vasta Birgerin ansiosta ja vasta Birgerin aikana Svean kuningaskunta nousi maan johtoon. Tätä osoittaa se, että meillä ylipäänsä naapurimaatamme tarkoittavana sanana on Ruotsi. Koska sanassa on diftongi uo, se on hyvin vanha. Se palautuu Upplannin Roslageniin, ja tarkasti ottaen Roslagenin vanhaan nimeen "Rodden". Tästä edelleen sanat "rootsi" ja "ruotsi". Sana on vanhempi kuin Birger Jaarli ja vakiintunut, sillä jos naapurille ei olisi ollut nimeä ennen Birgeriä, se olisi joko Vieriikki tai Viariikki (svea rike). Niinpä Ruotsi on vanhempi nimi kuin Ruotsin yhtenäinen kuningaskunta.>>Tuomas tai Thomas oli kuitenkin myös soturi. Hänhän johti Karjalaan 1240 tehtyä ristiretkeä.>Siksi tuo väite "Tuomas oli ENGLANTILAINEN kirkonmies EI sotapäällikkö tai hallintomies" ei pidä paikkaansa. Tuomas toki oli englantilainen, ja taatusti kirkonmies, mutta hän oli myös sotapäällikkö ja hallintomies.
- Igor
Vaka Vanha kirjoitti:
Ruotsin kirkoissa saarnattiin ristiretkeä varten yli kymmenen vuotta myöhemmin, eli se kyllä on aika suuressa ristiriidassa vuosiluvun 1238 kanssa.
>>Ruotsin kirkoissa saarnattiin ristiretkeä varten yli kymmenen vuotta myöhemmin, eli se kyllä on aika suuressa ristiriidassa vuosiluvun 1238 kanssa.
- Vaka Vanha
Igor kirjoitti:
>>Ruotsin kirkoissa saarnattiin ristiretkeä varten yli kymmenen vuotta myöhemmin, eli se kyllä on aika suuressa ristiriidassa vuosiluvun 1238 kanssa.
Nimenomaan kari väittää kirjassaan, että 1238 ei löydy ristiretkiä tuevia saarnoja vaan vasta huomatavasti myöhemmin.
- Igor
Vaka Vanha kirjoitti:
Nimenomaan kari väittää kirjassaan, että 1238 ei löydy ristiretkiä tuevia saarnoja vaan vasta huomatavasti myöhemmin.
viestini lainaama bulla löytyy. 1249 ei löydy mitään..
- Vaka Vanha
Igor kirjoitti:
viestini lainaama bulla löytyy. 1249 ei löydy mitään..
Mutta sinä väitit karin kirjaa saarnojen 1238 lähteeksi, tuliko pieni lapsus ...
- Igor
Vaka Vanha kirjoitti:
Mutta sinä väitit karin kirjaa saarnojen 1238 lähteeksi, tuliko pieni lapsus ...
Olet aikamoinen sekoilija. Minähän sanoin nimenomaan, että 1238 on olemassa paavin bulla ristiretkestä kapinoivia hämäläisiä varten. Myös Karin kirjassa mainitaan tämä.
Äläs poju sekoile.. - meikämie
Igor kirjoitti:
Olet aikamoinen sekoilija. Minähän sanoin nimenomaan, että 1238 on olemassa paavin bulla ristiretkestä kapinoivia hämäläisiä varten. Myös Karin kirjassa mainitaan tämä.
Äläs poju sekoile..Entä mainitseeko Kari saarnoista niin kuin Vaka Vanha väittää? Eli onko saarnattu ristiretkeä vasta 1250-luvulla?
Miksi tämä vuosikymmenen, parin heitto muuten on Vaka Vanhalle ja pistepistepisteelle niin tärkeä? - Igor
meikämie kirjoitti:
Entä mainitseeko Kari saarnoista niin kuin Vaka Vanha väittää? Eli onko saarnattu ristiretkeä vasta 1250-luvulla?
Miksi tämä vuosikymmenen, parin heitto muuten on Vaka Vanhalle ja pistepistepisteelle niin tärkeä?1237 bullasta löytyy Karin kirjasta. Paavi Gregorius IX kehotti svealaisia lähtemään ristiretkelle vahvistamaan kristinuskoa hämäläisten parissa.
>>Miksi tämä vuosikymmenen, parin heitto muuten on Vaka Vanhalle ja pistepistepisteelle niin tärkeä? - ...
Igor kirjoitti:
1237 bullasta löytyy Karin kirjasta. Paavi Gregorius IX kehotti svealaisia lähtemään ristiretkelle vahvistamaan kristinuskoa hämäläisten parissa.
>>Miksi tämä vuosikymmenen, parin heitto muuten on Vaka Vanhalle ja pistepistepisteelle niin tärkeä?Näin todellakin on.
1221 paavi Honorius III julisti Suomen hiippakunnan suoraan paavinistuimen alaiseksi protektoraatiksi. Suomesta tuli Nousiaisten, sittemmin Turun piispan alainen hallintoyksikkö, johon kuuluivat Varsinais-Suomi, Häme ja Satakunta (plus Uusimaa ja Pohjanmaa). Tällä hiippakunnalla oli itsehallinto, se oli suoraan paavin alainen protektoraatti eikä sillä ollut maallisia siteitä sen enempää Sveaan kuin Roslageniinkaan. Turkua ei mainita Uppsalan arkkihiippakunnan alaisena hiippakuntana.
1249 Suomi mainitaan omana alueenaan paavi Innocentius IV (Sinibaldo Fieschi):n suojelukirjeessä. http://www.histdoc.net/historia/innoc.html. Kirje on päivätty Lyonissa 27.8. 1249.
Tämä päivämäärä asettaa takarajan Birger Jaarlin hyökkäykselle. Toinen raja on 1256, jolloin Novgorodin kronikassa Suomi ensimmäisen kerran mainitaan osaksi Ruotsia. Birger Jaarlin invaasion on täytynyt tapahtua siis syyskuun 1249 sekä 1256 välissä. Lyypekin kronikka mainitsee 1249, jolloin invaasion on täytynyt tapahtua syksyllä 1249. Perimätiedon mukaan hyökkäysreitti oli Vantaanjoki, ja ensimmäinen vastaantullut koski sai nimekseen Helsinge fors.
Kyseessä siis oli sotatoimi: hyökkäys paavillista protektoraattia vastaan. Tilannetta ei tietenkään paavin kannalta helpottanut se, että Tuomaksen jälkeen paavina oli Uppsalan kuuliainen kahlekoira Bero.
Turun hiippakunta mainitaan ensimmäisenä Uppsalan alaisena hiippakuntana 1253 ja samana vuonna Bero tilittää suomalaisten verot ensimmäisen kerran Svean kuninkaalle.
Minusta tässä ei ole mitään tulkinnanvaraa. On selviö, että Varsinais-Suomella ja Satakunnalla on ollut siteitä Roslageniin (sana "Satakunta" on suora käännös ledung-termistä "hundare", ja Roslagenin puolelta löytyvät Fjärhundraland, Åttundraland ja Tiohundraland), mutta valtiollista yhteyttä Sveaan ei ole ollut ennen Birger Jaarlia. - meikämie
Igor kirjoitti:
1237 bullasta löytyy Karin kirjasta. Paavi Gregorius IX kehotti svealaisia lähtemään ristiretkelle vahvistamaan kristinuskoa hämäläisten parissa.
>>Miksi tämä vuosikymmenen, parin heitto muuten on Vaka Vanhalle ja pistepistepisteelle niin tärkeä?Yksikään piispa - e i edes Riikan perustanut - ei rakennellut näit paavin alaisia läänityksiä omalla armeijalla. Mukana oli aina joku maallinen mahtitekijä - kalparitarit tms.
On valaln hyvin mahdollista, että Tuoams oli Suomen piispana suht itenäinen, mutta joutui silti turvautumaan Ruotsin apuun. Käsittääkseni Uusin historiantulkinat lähtee siitä että 1238 ristiretki meinasi Hämeelle pakkoliittoa Svean kanssa -ei suoranaista alamaisuutta(sii nykytermein, joiden yli Vaka Vanha ei näytä pääsevän) vaan kuulumista Svean valtaan, Tuomaan hallinnollisella ja kirkolliselle johdolla.
Svean valta oli löysä ja heikko, mutta se oli.
En kysynyt bullasta, vcaan Vaka Vanhan tai ... hehkutaamista ristiretkisaarnoista - saarnattiinko ruotsin kirkoissa todisteusti 1249(vai milloin se nyt Vakan mukaan oli) ristiretkeä Suomeen? Se ei ole sama asia kuin bulla, siis saarnaus kirkkokansalle. - Igor
meikämie kirjoitti:
Yksikään piispa - e i edes Riikan perustanut - ei rakennellut näit paavin alaisia läänityksiä omalla armeijalla. Mukana oli aina joku maallinen mahtitekijä - kalparitarit tms.
On valaln hyvin mahdollista, että Tuoams oli Suomen piispana suht itenäinen, mutta joutui silti turvautumaan Ruotsin apuun. Käsittääkseni Uusin historiantulkinat lähtee siitä että 1238 ristiretki meinasi Hämeelle pakkoliittoa Svean kanssa -ei suoranaista alamaisuutta(sii nykytermein, joiden yli Vaka Vanha ei näytä pääsevän) vaan kuulumista Svean valtaan, Tuomaan hallinnollisella ja kirkolliselle johdolla.
Svean valta oli löysä ja heikko, mutta se oli.
En kysynyt bullasta, vcaan Vaka Vanhan tai ... hehkutaamista ristiretkisaarnoista - saarnattiinko ruotsin kirkoissa todisteusti 1249(vai milloin se nyt Vakan mukaan oli) ristiretkeä Suomeen? Se ei ole sama asia kuin bulla, siis saarnaus kirkkokansalle.>>On valaln hyvin mahdollista, että Tuoams oli Suomen piispana suht itenäinen, mutta joutui silti turvautumaan Ruotsin apuun.>Svean valta oli löysä ja heikko, mutta se oli>En kysynyt bullasta, vcaan Vaka Vanhan tai ... hehkutaamista ristiretkisaarnoista - saarnattiinko ruotsin kirkoissa todisteusti 1249(vai milloin se nyt Vakan mukaan oli) ristiretkeä Suomeen? Se ei ole sama asia kuin bulla, siis saarnaus kirkkokansalle.Retkestä on kerrottu vuoden 1330 vaiheilla muistiin merkityssä Erikskrönikassa, ja perinteisesti tapahtuma on ajoitettu vuoteen 1249. Tämä ajankohta on kuitenkin sangen epätodennäköinen, sillä jaarlin tiedetään olleen sveanmaalla ainakin kyseisen vuoden alkupuolella. Lisäksi Birger Magnussonilta kului runsaasti energiaa sveanmaan hallinnollisten olojen järjestämiseen ja oman valtansa vakiinnuttamiseen. Tuolta ajalta EI MYÖSKÄÄN TUNNETA RISTIRETKISAARNAA.<
Eli vastaus on ei. - Igor
... kirjoitti:
Näin todellakin on.
1221 paavi Honorius III julisti Suomen hiippakunnan suoraan paavinistuimen alaiseksi protektoraatiksi. Suomesta tuli Nousiaisten, sittemmin Turun piispan alainen hallintoyksikkö, johon kuuluivat Varsinais-Suomi, Häme ja Satakunta (plus Uusimaa ja Pohjanmaa). Tällä hiippakunnalla oli itsehallinto, se oli suoraan paavin alainen protektoraatti eikä sillä ollut maallisia siteitä sen enempää Sveaan kuin Roslageniinkaan. Turkua ei mainita Uppsalan arkkihiippakunnan alaisena hiippakuntana.
1249 Suomi mainitaan omana alueenaan paavi Innocentius IV (Sinibaldo Fieschi):n suojelukirjeessä. http://www.histdoc.net/historia/innoc.html. Kirje on päivätty Lyonissa 27.8. 1249.
Tämä päivämäärä asettaa takarajan Birger Jaarlin hyökkäykselle. Toinen raja on 1256, jolloin Novgorodin kronikassa Suomi ensimmäisen kerran mainitaan osaksi Ruotsia. Birger Jaarlin invaasion on täytynyt tapahtua siis syyskuun 1249 sekä 1256 välissä. Lyypekin kronikka mainitsee 1249, jolloin invaasion on täytynyt tapahtua syksyllä 1249. Perimätiedon mukaan hyökkäysreitti oli Vantaanjoki, ja ensimmäinen vastaantullut koski sai nimekseen Helsinge fors.
Kyseessä siis oli sotatoimi: hyökkäys paavillista protektoraattia vastaan. Tilannetta ei tietenkään paavin kannalta helpottanut se, että Tuomaksen jälkeen paavina oli Uppsalan kuuliainen kahlekoira Bero.
Turun hiippakunta mainitaan ensimmäisenä Uppsalan alaisena hiippakuntana 1253 ja samana vuonna Bero tilittää suomalaisten verot ensimmäisen kerran Svean kuninkaalle.
Minusta tässä ei ole mitään tulkinnanvaraa. On selviö, että Varsinais-Suomella ja Satakunnalla on ollut siteitä Roslageniin (sana "Satakunta" on suora käännös ledung-termistä "hundare", ja Roslagenin puolelta löytyvät Fjärhundraland, Åttundraland ja Tiohundraland), mutta valtiollista yhteyttä Sveaan ei ole ollut ennen Birger Jaarlia.>>1249 Suomi mainitaan omana alueenaan paavi Innocentius IV (Sinibaldo Fieschi):n suojelukirjeessä.Vuoden 1248 kesäkuun ja seuraavan vuoden elokuun välisenä aikana suomalaisten piispaksi tuli svealainen Bero, josta on myös käytetty nimeä Björn. Hän oli toiminut aikaisemmin kuningas Erik Erikssonin kanslerina ja oli siten myös yksi Birger Magnussonin uskotuista miehistä. Bero ryhtyi järjestämään kirkollisia oloja lounais-suomessa ja tehosti kirkolle maksettavien verojen keruuta. Turun piispain kronikassa Paulus Juusten on maininnut että piispa Bero luovutti suomalaisten veron kuninkaan haltuun. Kirkolliset suhteet palautuivat ennalleen elokuussa 1249 jolloin paavi Innocentius IV otti suomalaiset ja sen kirkon jäsenet uudelleen suojelukseensa.<
Tämähän suojelukirjehän on selvä osoitus kuinka muutaman vuoden "piispattoman" ajan jälkeen suomalaiset uudelleen otetaan "hengelliseen" suojelukseen. Millä tavalla se sulkee pois svean hallinnan jo tuona ajankohtana. Minä näkisin tuon nimenomaan hengellisenä julistuksena. Eikä paavi pyydä ketään ainakaan tuossa likimääräisessä suomennoksessa "suojelemaan" suomea. Silloinhan suomella oli jo svea suojanaan. - ...
Igor kirjoitti:
>>1249 Suomi mainitaan omana alueenaan paavi Innocentius IV (Sinibaldo Fieschi):n suojelukirjeessä.Vuoden 1248 kesäkuun ja seuraavan vuoden elokuun välisenä aikana suomalaisten piispaksi tuli svealainen Bero, josta on myös käytetty nimeä Björn. Hän oli toiminut aikaisemmin kuningas Erik Erikssonin kanslerina ja oli siten myös yksi Birger Magnussonin uskotuista miehistä. Bero ryhtyi järjestämään kirkollisia oloja lounais-suomessa ja tehosti kirkolle maksettavien verojen keruuta. Turun piispain kronikassa Paulus Juusten on maininnut että piispa Bero luovutti suomalaisten veron kuninkaan haltuun. Kirkolliset suhteet palautuivat ennalleen elokuussa 1249 jolloin paavi Innocentius IV otti suomalaiset ja sen kirkon jäsenet uudelleen suojelukseensa.<
Tämähän suojelukirjehän on selvä osoitus kuinka muutaman vuoden "piispattoman" ajan jälkeen suomalaiset uudelleen otetaan "hengelliseen" suojelukseen. Millä tavalla se sulkee pois svean hallinnan jo tuona ajankohtana. Minä näkisin tuon nimenomaan hengellisenä julistuksena. Eikä paavi pyydä ketään ainakaan tuossa likimääräisessä suomennoksessa "suojelemaan" suomea. Silloinhan suomella oli jo svea suojanaan.Bero tilitti suomalaisten veron ensimmäisen kerran Ruotsin kuninkaalle 1254. Turku mainitaan Uppsalan arkkihiippakunnan alaisena 1253. 1249 Turku ei kuulunut Uppsalan arkkihiippakuntaan. 1256 Suomi mainitaan Novgorodin kronikassa ensimmäisen kerran osana Ruotsia.
Koska suojelukirje - joka on osoitettu Suomen protektoraatille, ei suinkaan Svean valtakunnan osalle - on kirjoitettu kesällä 1249, jotain on täytynyt tapahtua vuosien 1249-1253.
Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.
Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan (ja että ennen Birgeriä Suomi ei ollut Svean vallan alainen), Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.
Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin. Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249 eikä svealaisilla ollut Suomeen mitään muuta asiaa kuin korkeintaan palkkasotureina. - Igor
... kirjoitti:
Bero tilitti suomalaisten veron ensimmäisen kerran Ruotsin kuninkaalle 1254. Turku mainitaan Uppsalan arkkihiippakunnan alaisena 1253. 1249 Turku ei kuulunut Uppsalan arkkihiippakuntaan. 1256 Suomi mainitaan Novgorodin kronikassa ensimmäisen kerran osana Ruotsia.
Koska suojelukirje - joka on osoitettu Suomen protektoraatille, ei suinkaan Svean valtakunnan osalle - on kirjoitettu kesällä 1249, jotain on täytynyt tapahtua vuosien 1249-1253.
Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.
Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan (ja että ennen Birgeriä Suomi ei ollut Svean vallan alainen), Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.
Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin. Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249 eikä svealaisilla ollut Suomeen mitään muuta asiaa kuin korkeintaan palkkasotureina.Kirjoitat hyvin ja paljon, mutta heittelet asioita ikään kuin lonkalta itsestäänselvyytenä. Pienet lähdetiedot lisäisivät uskottavuutta kummasti..
>>Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.>Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan>Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.>Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin.>Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249 - ...
Igor kirjoitti:
>>On valaln hyvin mahdollista, että Tuoams oli Suomen piispana suht itenäinen, mutta joutui silti turvautumaan Ruotsin apuun.>Svean valta oli löysä ja heikko, mutta se oli>En kysynyt bullasta, vcaan Vaka Vanhan tai ... hehkutaamista ristiretkisaarnoista - saarnattiinko ruotsin kirkoissa todisteusti 1249(vai milloin se nyt Vakan mukaan oli) ristiretkeä Suomeen? Se ei ole sama asia kuin bulla, siis saarnaus kirkkokansalle.Retkestä on kerrottu vuoden 1330 vaiheilla muistiin merkityssä Erikskrönikassa, ja perinteisesti tapahtuma on ajoitettu vuoteen 1249. Tämä ajankohta on kuitenkin sangen epätodennäköinen, sillä jaarlin tiedetään olleen sveanmaalla ainakin kyseisen vuoden alkupuolella. Lisäksi Birger Magnussonilta kului runsaasti energiaa sveanmaan hallinnollisten olojen järjestämiseen ja oman valtansa vakiinnuttamiseen. Tuolta ajalta EI MYÖSKÄÄN TUNNETA RISTIRETKISAARNAA.<
Eli vastaus on ei.1) Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.
Reaalipoliittisesti ei ole mitään mieltä kutsua vieraita apuun sisäisten asioiden ratkomiseen, sillä se merkitsee arvovallan romahtamista - eikä varsinkaan ketään sellaista, jolla on valtapyyteitä alueelle. Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.
Oma skenaarioni on se, että hän on palkannut palkkasotureita tai nostanut ledungin ja ratsastanut itse sekä näyttämässä voimaa että käyttämässä diplomatiaa. Sen vähäisempää auktoriteettia kuin piispaa itseään hämäläiset eivät olisi kunnioittaneet. Toki Birger Magnusson on saattanut olla mukana palkkasoturipäällikkönä.
2) Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita. Katolinen kirkko oli universaalimahti - kuin valtava ylikansallinen yritys, ja kirkonmiehet vahtivat tasan tarkkaan kirkon etuja eivätkä kuninkaiden. Toisaalta myös kirkko oli tavallisen kansan ainoa puolustaja ahneita feodaaliherroja vastaan. Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.
Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.
3) Heikkoa valtaa ei keskiajalla kunnoittanut kukaan. Heikko herra oli entinen herra. Valta nousi peitsen kärjestä ja valta oli sillä, jolla oli väkivallan monopoli. Nykyiset käsitykset oikeusvaltiosta ja legitimiteetistä voidaan unohtaa; keskiajalla valtakäsitys oli täsmälleen sama kuin nykyaikana rikollisilla. Ja juuri tämän vuoksi piispatkin olivat kirkkoruhtinaita ja heillä oli huonekunta ja he värväsivät yksityisarmeijoita. Valta pohjautui väkivaltaan eikä legitimiteettiin.
Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.
4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta. Vuonna 1253 Turku laskettiin jo Uppsalan alaiseksi ja 1254 verot tilitettiin Svealle Turun sijasta. Nyt on niin, että suojelukirjeitä ei anneta maallisen hallitsijan alaisille alueille eikä veroja makseta hallitsijalle, jolla ei ole kykyä tulla perimään niitä. Jotain on siis täytynyt tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Meri jäätyy Uudellamaalla aikaisintaan joulukuussa. Kesän 1249 jälkeen on ollut vielä viisi kuukautta purjehtia Suomeen ja hyökätä paavista piittaamatta Hämeeseen.
Perimätiedon mukaan Birger nousi Vantaanjokea ylös ja jatkoi vesireittejä Vanajalle. Tämä on nopein reitti Hämeen sydänmaille, koukkaa heidän selustaansa mereltä ja ohittaa Varsinais-Suomen ydinalueet. Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.
Aurajoki - Hämeen Härkätie on marssi paraatiovesta Hämeeseen; Vantaanjoki sensijaaan koukkaus takaovesta. Diplomaatti tulee paraatiovesta, valloittaja takaovesta.
5) Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi. Saksalainen ritarikunta harrasti tällaista oikein paljon - niin paljon, että paavi julisti ritarikunnan lopulta 1383 pannaan.
Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa. Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Siksi yksinkertaisin oletus on, että Birger järjesti 1249-50 retken omaan piikkiinsä ja sitä alettiin jälkeenpäin kutsumaan ristiretkeksi. - ...
Igor kirjoitti:
Kirjoitat hyvin ja paljon, mutta heittelet asioita ikään kuin lonkalta itsestäänselvyytenä. Pienet lähdetiedot lisäisivät uskottavuutta kummasti..
>>Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.>Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan>Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.>Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin.>Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249"Aika hienoa, mutta vain spekulaatiota. Miksi Berosta, joka oli Eerikin kansleri ja Birgerin uskottu, olisi tullut piispa ilman näitä kahta tukijaa ? Uskottavampaa on vaikkapa Vahtolan/Huldenin väitös, että svealaiset nimenomaan ajoivat piispaksi oman miehensä Beron ja saivat tekosyyllä Tuomaksen syrjäytettyä."
Sitä sanotaan reaalipolitiikaksi - ja valtapolitiikaksi. Taatusti svealaiset halusivat juonia Turun hiippakunnan omaan pussiinsa. Mutta Tuomasta ei syrjäytetty; hän aiheutti itse tuhonsa. Hän kidutti miehen kuoliaaksi ja väärensi paavin bullan. Hän oli oman vallanhimonsa uhri.
Turussa oli interregnum 1245-1248. Svealaisilla oli siis kolme vuotta aikaa juonia oma miehensä Turkuun. Niinpä sinne saatiin sopiva quisling - kuninkaan mies, Bero, paavin oman miehen, Tuomaksen, jälkeen. Hänellä oli quislingin osa; juuri hänen ansiostaan Birger sitten saapui ja konsolidoi Suomen osaksi Ruotsia.
"Miksi minullakin on sellaisia esim. edellämainittujen kirjoituksia, joissa todetaan varsinais-suomen, satakunnan ja vakka-suomen olleen jo 1100-luvun lopulla svean hallinnassa ja maksaneen veroa sille. Birgerin retki 1238/9 oli se lopullinen "niitti" myös hämeen haltuunottoon."
Meillä ei ole mitään evidenssejä 1238/9 retkestä, mutta ainakin yksi aikalaistodiste, Lyypekin kronikka, mainitsee vuoden 1249.
1100-luvulla Länsi-Suomen intressit eivät suuntautuneet Sveaan vaan Roslageniin. Tästä nimenomaisena osoituksena länsinaapurimme nimi, Ruotsi. Sanana Ruotsi viittaa sanaan "rods", rodenilaiset. Roden on Roslagenin vanha nimi. Svean valta ei ulottunut Roslageniin kuin vain paperilla. Sveanmaan ydinaluehan oli Mälarenin länsi- ja etelärannalla; sen merkittävin kaupunki oli kuitenkin Aros eli myöhemmin Uppsala. Ruotsin kuninkaat pitivät pitkään hoviaan Visingsöllä, Vätternin saarella. Tukholma perustettiin vasta 1252. Jos svealaisilla olisi ollut intressejä Suomessa ennen Birgeriä, länsinaapurimme olisi nyt Veija, Via tai Vieja suomen kielen äänteenmuutoslakien mukaisesti eikä sen nykyinen nimi Ruotsi (jonka täytyy nimenä olla vanhempi kuin 1200-luvulta).
Varsinais-Suomen ensimmäinen linna oli Turun linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1280. Sen lisäksi Eurajoelle rakennettiin Liinmaan linna sekä Karjaalle Junkarsborg, jotka ovat nyttemmin hävinneet. Muinaislinnoja koko Suomesta tunnetaan noin 95, mutta ei yhtään svealaisten tai roslagenilaisten rakentamaa.
"Tuon ajankohdan ongelmallisuuden olen toistanut jo lainauksin monesti, mutta yksi seikka on hyvä myös muistaa. Erik IX kuoli 2/2 1250. Se tiesi Birgerille kiireellisiä aikaa, koska hänen poikansa Valdemar Birgersson tuli kuninkaaksi 1250. Kuitenkin käytännössä Birger itse hoiti päämiehen töitä 16-vuoden ajan kuolemaansa asti.
Tuskin hänellä tuollaisella hetkellä oli aikaa ristiretkiä tehdä.."
Kesän 1249 ja helmikuun 1250 välillä ehtii oikein mainiosti iskeä Hämeeseen ja vielä purjehtia takaisin. Sundbergin mukaan Birger on suunnannut matkansa Vanajalta edelleen Savoon, mutta joutunut keskeyttämään sen kuultuaan kuninkaan kuolemasta. Tämän jälkeen onkin ollut kiire jättää varusväki Vanajan linnakkeeseen, matkata purjehtia Vantaata alas ja lähteä varmistamaan Valdemarin kuninkuus. Valdemar oli kuitenkin legitiimi perijä; hän oli Eerikin sisaren Ingeborgin poika.
Birger oli kuitenkin tarmokas ja aikaansaava mies, enkä yhtään epäile, etteikö tuollainen reissaaminen olisi tullut hänelle kysymykseen.
">>Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249 - Igor
... kirjoitti:
"Aika hienoa, mutta vain spekulaatiota. Miksi Berosta, joka oli Eerikin kansleri ja Birgerin uskottu, olisi tullut piispa ilman näitä kahta tukijaa ? Uskottavampaa on vaikkapa Vahtolan/Huldenin väitös, että svealaiset nimenomaan ajoivat piispaksi oman miehensä Beron ja saivat tekosyyllä Tuomaksen syrjäytettyä."
Sitä sanotaan reaalipolitiikaksi - ja valtapolitiikaksi. Taatusti svealaiset halusivat juonia Turun hiippakunnan omaan pussiinsa. Mutta Tuomasta ei syrjäytetty; hän aiheutti itse tuhonsa. Hän kidutti miehen kuoliaaksi ja väärensi paavin bullan. Hän oli oman vallanhimonsa uhri.
Turussa oli interregnum 1245-1248. Svealaisilla oli siis kolme vuotta aikaa juonia oma miehensä Turkuun. Niinpä sinne saatiin sopiva quisling - kuninkaan mies, Bero, paavin oman miehen, Tuomaksen, jälkeen. Hänellä oli quislingin osa; juuri hänen ansiostaan Birger sitten saapui ja konsolidoi Suomen osaksi Ruotsia.
"Miksi minullakin on sellaisia esim. edellämainittujen kirjoituksia, joissa todetaan varsinais-suomen, satakunnan ja vakka-suomen olleen jo 1100-luvun lopulla svean hallinnassa ja maksaneen veroa sille. Birgerin retki 1238/9 oli se lopullinen "niitti" myös hämeen haltuunottoon."
Meillä ei ole mitään evidenssejä 1238/9 retkestä, mutta ainakin yksi aikalaistodiste, Lyypekin kronikka, mainitsee vuoden 1249.
1100-luvulla Länsi-Suomen intressit eivät suuntautuneet Sveaan vaan Roslageniin. Tästä nimenomaisena osoituksena länsinaapurimme nimi, Ruotsi. Sanana Ruotsi viittaa sanaan "rods", rodenilaiset. Roden on Roslagenin vanha nimi. Svean valta ei ulottunut Roslageniin kuin vain paperilla. Sveanmaan ydinaluehan oli Mälarenin länsi- ja etelärannalla; sen merkittävin kaupunki oli kuitenkin Aros eli myöhemmin Uppsala. Ruotsin kuninkaat pitivät pitkään hoviaan Visingsöllä, Vätternin saarella. Tukholma perustettiin vasta 1252. Jos svealaisilla olisi ollut intressejä Suomessa ennen Birgeriä, länsinaapurimme olisi nyt Veija, Via tai Vieja suomen kielen äänteenmuutoslakien mukaisesti eikä sen nykyinen nimi Ruotsi (jonka täytyy nimenä olla vanhempi kuin 1200-luvulta).
Varsinais-Suomen ensimmäinen linna oli Turun linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1280. Sen lisäksi Eurajoelle rakennettiin Liinmaan linna sekä Karjaalle Junkarsborg, jotka ovat nyttemmin hävinneet. Muinaislinnoja koko Suomesta tunnetaan noin 95, mutta ei yhtään svealaisten tai roslagenilaisten rakentamaa.
"Tuon ajankohdan ongelmallisuuden olen toistanut jo lainauksin monesti, mutta yksi seikka on hyvä myös muistaa. Erik IX kuoli 2/2 1250. Se tiesi Birgerille kiireellisiä aikaa, koska hänen poikansa Valdemar Birgersson tuli kuninkaaksi 1250. Kuitenkin käytännössä Birger itse hoiti päämiehen töitä 16-vuoden ajan kuolemaansa asti.
Tuskin hänellä tuollaisella hetkellä oli aikaa ristiretkiä tehdä.."
Kesän 1249 ja helmikuun 1250 välillä ehtii oikein mainiosti iskeä Hämeeseen ja vielä purjehtia takaisin. Sundbergin mukaan Birger on suunnannut matkansa Vanajalta edelleen Savoon, mutta joutunut keskeyttämään sen kuultuaan kuninkaan kuolemasta. Tämän jälkeen onkin ollut kiire jättää varusväki Vanajan linnakkeeseen, matkata purjehtia Vantaata alas ja lähteä varmistamaan Valdemarin kuninkuus. Valdemar oli kuitenkin legitiimi perijä; hän oli Eerikin sisaren Ingeborgin poika.
Birger oli kuitenkin tarmokas ja aikaansaava mies, enkä yhtään epäile, etteikö tuollainen reissaaminen olisi tullut hänelle kysymykseen.
">>Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249Paljon puhetta, vähän uutta, vähän todisteita, paljon spekulaatiota..
>>Mutta Tuomasta ei syrjäytetty; hän aiheutti itse tuhonsa. Hän kidutti miehen kuoliaaksi ja väärensi paavin bullan. Hän oli oman vallanhimonsa uhri.>Bero, paavin oman miehen, Tuomaksen, jälkeen. Hänellä oli quislingin osa; juuri hänen ansiostaan Birger sitten saapui ja konsolidoi Suomen osaksi Ruotsia.>Meillä ei ole mitään evidenssejä 1238/9 retkestä, mutta ainakin yksi aikalaistodiste, Lyypekin kronikka, mainitsee vuoden 1249.>Kesän 1249 ja helmikuun 1250 välillä ehtii oikein mainiosti iskeä Hämeeseen ja vielä purjehtia takaisin. Sundbergin mukaan Birger on suunnannut matkansa Vanajalta edelleen Savoon, mutta joutunut keskeyttämään sen kuultuaan kuninkaan kuolemasta. Tämän jälkeen onkin ollut kiire jättää varusväki Vanajan linnakkeeseen, matkata purjehtia Vantaata alas ja lähteä varmistamaan Valdemarin kuninkuus. Valdemar oli kuitenkin legitiimi perijä; hän oli Eerikin sisaren Ingeborgin poika.>Meillä on paavin suojelukirjeet Suomesta 1221 ja 1249. Niitä ei anneta alueesta, joka kuuluu jollekin maalliselle hallitsijalle, vaan ne annetaan paavin omalle protektoraatille. Samoin Turkua ei myöskään lasketa Uppsalan alaiseksi ennen vuotta 1253. Hiippakunnan on täytynyt olla itsenäinen sitä ennen.Kirkolliset suhteet palautuivat ennalleen elokuussa 1249, jolloin paavi Innocentius IV otti suomalaisten kirkon ja sen jäsenet uudelleen suojelukseensa.<
Tämä viittaa siihen että suhteet paaviin ovat olleet poikki jonkin aikaa. Ehkä paavi ei hyväksynyt svealaisten Tuomaan syrjäyttämistä ?
>>Vakavin väite autonomisen Suomen puolesta on se, mitä dokumentit ja perimätieto sanovat Tuomaksen persoonasta; eli että Tuomas oli tarmokas, päättäväinen, toimelias, häikäilemätön, vallanhimoinen ja uskollinen vain itselleen. Tällainen ihminen ei tee diiliä maallisen hallitsijan kanssa eikä varsinkaan tee muuta yhteistyötä kuin reaalipolitiikan vaatiman määrän kenenkään maallisen hallitsijan kanssa. Tällainen ihminen välittää vain omasta vallastaan - paavi oli juuri sopiva esimies, sillä hän oli jossain kaukana Roomassa ja Tuomas sai huseerata yksin.>Miksi Turussa ylipäänsä oli interregnum 1245-1248, ja miksi vasta Beron aikana Suomi konsolidoitiin Ruotsiin? Nämä ovat sydänkeskiajan isoja kysymyksiä. - Igor
... kirjoitti:
1) Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.
Reaalipoliittisesti ei ole mitään mieltä kutsua vieraita apuun sisäisten asioiden ratkomiseen, sillä se merkitsee arvovallan romahtamista - eikä varsinkaan ketään sellaista, jolla on valtapyyteitä alueelle. Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.
Oma skenaarioni on se, että hän on palkannut palkkasotureita tai nostanut ledungin ja ratsastanut itse sekä näyttämässä voimaa että käyttämässä diplomatiaa. Sen vähäisempää auktoriteettia kuin piispaa itseään hämäläiset eivät olisi kunnioittaneet. Toki Birger Magnusson on saattanut olla mukana palkkasoturipäällikkönä.
2) Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita. Katolinen kirkko oli universaalimahti - kuin valtava ylikansallinen yritys, ja kirkonmiehet vahtivat tasan tarkkaan kirkon etuja eivätkä kuninkaiden. Toisaalta myös kirkko oli tavallisen kansan ainoa puolustaja ahneita feodaaliherroja vastaan. Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.
Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.
3) Heikkoa valtaa ei keskiajalla kunnoittanut kukaan. Heikko herra oli entinen herra. Valta nousi peitsen kärjestä ja valta oli sillä, jolla oli väkivallan monopoli. Nykyiset käsitykset oikeusvaltiosta ja legitimiteetistä voidaan unohtaa; keskiajalla valtakäsitys oli täsmälleen sama kuin nykyaikana rikollisilla. Ja juuri tämän vuoksi piispatkin olivat kirkkoruhtinaita ja heillä oli huonekunta ja he värväsivät yksityisarmeijoita. Valta pohjautui väkivaltaan eikä legitimiteettiin.
Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.
4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta. Vuonna 1253 Turku laskettiin jo Uppsalan alaiseksi ja 1254 verot tilitettiin Svealle Turun sijasta. Nyt on niin, että suojelukirjeitä ei anneta maallisen hallitsijan alaisille alueille eikä veroja makseta hallitsijalle, jolla ei ole kykyä tulla perimään niitä. Jotain on siis täytynyt tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Meri jäätyy Uudellamaalla aikaisintaan joulukuussa. Kesän 1249 jälkeen on ollut vielä viisi kuukautta purjehtia Suomeen ja hyökätä paavista piittaamatta Hämeeseen.
Perimätiedon mukaan Birger nousi Vantaanjokea ylös ja jatkoi vesireittejä Vanajalle. Tämä on nopein reitti Hämeen sydänmaille, koukkaa heidän selustaansa mereltä ja ohittaa Varsinais-Suomen ydinalueet. Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.
Aurajoki - Hämeen Härkätie on marssi paraatiovesta Hämeeseen; Vantaanjoki sensijaaan koukkaus takaovesta. Diplomaatti tulee paraatiovesta, valloittaja takaovesta.
5) Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi. Saksalainen ritarikunta harrasti tällaista oikein paljon - niin paljon, että paavi julisti ritarikunnan lopulta 1383 pannaan.
Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa. Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Siksi yksinkertaisin oletus on, että Birger järjesti 1249-50 retken omaan piikkiinsä ja sitä alettiin jälkeenpäin kutsumaan ristiretkeksi.>>Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.>Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.>Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita.>Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.>Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.>Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.>Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta>Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.>Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi.>Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa.>Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
- vastaanottaja?
... kirjoitti:
1) Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.
Reaalipoliittisesti ei ole mitään mieltä kutsua vieraita apuun sisäisten asioiden ratkomiseen, sillä se merkitsee arvovallan romahtamista - eikä varsinkaan ketään sellaista, jolla on valtapyyteitä alueelle. Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.
Oma skenaarioni on se, että hän on palkannut palkkasotureita tai nostanut ledungin ja ratsastanut itse sekä näyttämässä voimaa että käyttämässä diplomatiaa. Sen vähäisempää auktoriteettia kuin piispaa itseään hämäläiset eivät olisi kunnioittaneet. Toki Birger Magnusson on saattanut olla mukana palkkasoturipäällikkönä.
2) Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita. Katolinen kirkko oli universaalimahti - kuin valtava ylikansallinen yritys, ja kirkonmiehet vahtivat tasan tarkkaan kirkon etuja eivätkä kuninkaiden. Toisaalta myös kirkko oli tavallisen kansan ainoa puolustaja ahneita feodaaliherroja vastaan. Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.
Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.
3) Heikkoa valtaa ei keskiajalla kunnoittanut kukaan. Heikko herra oli entinen herra. Valta nousi peitsen kärjestä ja valta oli sillä, jolla oli väkivallan monopoli. Nykyiset käsitykset oikeusvaltiosta ja legitimiteetistä voidaan unohtaa; keskiajalla valtakäsitys oli täsmälleen sama kuin nykyaikana rikollisilla. Ja juuri tämän vuoksi piispatkin olivat kirkkoruhtinaita ja heillä oli huonekunta ja he värväsivät yksityisarmeijoita. Valta pohjautui väkivaltaan eikä legitimiteettiin.
Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.
4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta. Vuonna 1253 Turku laskettiin jo Uppsalan alaiseksi ja 1254 verot tilitettiin Svealle Turun sijasta. Nyt on niin, että suojelukirjeitä ei anneta maallisen hallitsijan alaisille alueille eikä veroja makseta hallitsijalle, jolla ei ole kykyä tulla perimään niitä. Jotain on siis täytynyt tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Meri jäätyy Uudellamaalla aikaisintaan joulukuussa. Kesän 1249 jälkeen on ollut vielä viisi kuukautta purjehtia Suomeen ja hyökätä paavista piittaamatta Hämeeseen.
Perimätiedon mukaan Birger nousi Vantaanjokea ylös ja jatkoi vesireittejä Vanajalle. Tämä on nopein reitti Hämeen sydänmaille, koukkaa heidän selustaansa mereltä ja ohittaa Varsinais-Suomen ydinalueet. Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.
Aurajoki - Hämeen Härkätie on marssi paraatiovesta Hämeeseen; Vantaanjoki sensijaaan koukkaus takaovesta. Diplomaatti tulee paraatiovesta, valloittaja takaovesta.
5) Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi. Saksalainen ritarikunta harrasti tällaista oikein paljon - niin paljon, että paavi julisti ritarikunnan lopulta 1383 pannaan.
Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa. Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Siksi yksinkertaisin oletus on, että Birger järjesti 1249-50 retken omaan piikkiinsä ja sitä alettiin jälkeenpäin kutsumaan ristiretkeksi.>>4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta.
- meikämie
... kirjoitti:
1) Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.
Reaalipoliittisesti ei ole mitään mieltä kutsua vieraita apuun sisäisten asioiden ratkomiseen, sillä se merkitsee arvovallan romahtamista - eikä varsinkaan ketään sellaista, jolla on valtapyyteitä alueelle. Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.
Oma skenaarioni on se, että hän on palkannut palkkasotureita tai nostanut ledungin ja ratsastanut itse sekä näyttämässä voimaa että käyttämässä diplomatiaa. Sen vähäisempää auktoriteettia kuin piispaa itseään hämäläiset eivät olisi kunnioittaneet. Toki Birger Magnusson on saattanut olla mukana palkkasoturipäällikkönä.
2) Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita. Katolinen kirkko oli universaalimahti - kuin valtava ylikansallinen yritys, ja kirkonmiehet vahtivat tasan tarkkaan kirkon etuja eivätkä kuninkaiden. Toisaalta myös kirkko oli tavallisen kansan ainoa puolustaja ahneita feodaaliherroja vastaan. Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.
Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.
3) Heikkoa valtaa ei keskiajalla kunnoittanut kukaan. Heikko herra oli entinen herra. Valta nousi peitsen kärjestä ja valta oli sillä, jolla oli väkivallan monopoli. Nykyiset käsitykset oikeusvaltiosta ja legitimiteetistä voidaan unohtaa; keskiajalla valtakäsitys oli täsmälleen sama kuin nykyaikana rikollisilla. Ja juuri tämän vuoksi piispatkin olivat kirkkoruhtinaita ja heillä oli huonekunta ja he värväsivät yksityisarmeijoita. Valta pohjautui väkivaltaan eikä legitimiteettiin.
Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.
4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta. Vuonna 1253 Turku laskettiin jo Uppsalan alaiseksi ja 1254 verot tilitettiin Svealle Turun sijasta. Nyt on niin, että suojelukirjeitä ei anneta maallisen hallitsijan alaisille alueille eikä veroja makseta hallitsijalle, jolla ei ole kykyä tulla perimään niitä. Jotain on siis täytynyt tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Meri jäätyy Uudellamaalla aikaisintaan joulukuussa. Kesän 1249 jälkeen on ollut vielä viisi kuukautta purjehtia Suomeen ja hyökätä paavista piittaamatta Hämeeseen.
Perimätiedon mukaan Birger nousi Vantaanjokea ylös ja jatkoi vesireittejä Vanajalle. Tämä on nopein reitti Hämeen sydänmaille, koukkaa heidän selustaansa mereltä ja ohittaa Varsinais-Suomen ydinalueet. Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.
Aurajoki - Hämeen Härkätie on marssi paraatiovesta Hämeeseen; Vantaanjoki sensijaaan koukkaus takaovesta. Diplomaatti tulee paraatiovesta, valloittaja takaovesta.
5) Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi. Saksalainen ritarikunta harrasti tällaista oikein paljon - niin paljon, että paavi julisti ritarikunnan lopulta 1383 pannaan.
Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa. Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Siksi yksinkertaisin oletus on, että Birger järjesti 1249-50 retken omaan piikkiinsä ja sitä alettiin jälkeenpäin kutsumaan ristiretkeksi.Anakronismi! Anakronimsi!
Töööt! Pysähdy heti.
Väkivlalan monopolia ei ollut keskiajalla. Väkviallan monopolin käsitteen ovat luoneet varhaisen uuden ajan tutkijat - nykykäsite siis.
Se kuvaa sitä, kuinka valtio vähitellen otti itselleen monopolin väkivaltaan, kun aiemmin kuka vaan - suvut, perheet, yksilöt - olivat voineet lyödä tappaa ja rangaista verikoston yms. sukuyhteiskunnan periaatteiden mukaisesti. Loukkauskset yms. oli kostettava ja kyse oli oman käden oikeudesta nimenomaisesti.
Haluttaisi melkein sanoa sinusta rumasti, mutta enpä kehtaa...
Et voi puhua mistään väkivallan monopolista keskiajalla. Väkivallan monopoli on varhaisen uuden ajan ja nykyajan ilmiö ja käsite!
Muutenkin analogia gangsteripomo-piispa ontuu. Reaalipoliititesti on viisasta kukistaa hiippakunann uusien maiden kapina svealaisen liittolaisen avulla.
Sitä paitsi Tuomashan oli Varsinais-Suomen (Turun) piispa. häme oli neitseellistä korpimaata, jonka saattoi jakaa toisen, yhtä mahtavan gangsterin, Svean kanssa. Molemmat voittivat. - meikämie
Igor kirjoitti:
Kirjoitat hyvin ja paljon, mutta heittelet asioita ikään kuin lonkalta itsestäänselvyytenä. Pienet lähdetiedot lisäisivät uskottavuutta kummasti..
>>Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.>Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan>Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.>Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin.>Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249Veroja ei tilitetty Ruotsiin, koska ne olivat lihaa, viljaa, turkiksia yms. lisäski ruotisn valtio oli niin heikko, ettei Sveassakaan taidettu oikein tuntea mitään kruununveroja. Homma pelasi niin, että kuningas oli lähes kerjäläinen , joka kiersi valtakuntaa keräämässä varoja. Jos pieni kärjistys sallitaan. Vasta Birger teki jaarlina Sveasta verovaltion, joten ennen hänen jaarliuttaan ei Suomestakaan kerätty veroja.
Epäilen että verotus oli lähinnä sotaryöstelyä ristiretkellä ja kirkonveroja. Ei tietenkän heti saatu uutta voittomaata maksamaan kiltisti Ruotsin kuninkaalle veroja(koska juuri niistä kai on kyse?)
jos kyse on siitä, että Kirkon verot alettiin tilittaa Turusta Sveaan piispalle(Uppsalan vai minkä), niin kyse voi olla vain paavin keksimästä hallinnollisesta uudistuksetsa. Maa oli jo niin rauhoittunut, ettei sitä tarvinnut pitää erillisenä lähetyshiippakunta - paavin alaisuus liittyi yleensä aina siihen ,että maa oli pakanamaata,jota käännytettiin ta ioikeammin alsitettiin kirkon veroherruuteen. Juuri sen takia ensimmäsiet piispat olivat Suomen piispoja, eivät Turun. Turun piispoiksi he muuttuivat hallinnon vakinnuttua kuin Suomesta tuli krikollinen provinssi, ei enää lähetysmaa.
Sama kaava oli jo aiemmin nähty Pohjolan käännyttämisessä paavi nalaisuuteen. Aluksi tämä nimitti lähteyspiispoja, joilla ei ollut kaupunkia, vaan maa, arvonimensä pohjana. ... kirjoitti:
Bero tilitti suomalaisten veron ensimmäisen kerran Ruotsin kuninkaalle 1254. Turku mainitaan Uppsalan arkkihiippakunnan alaisena 1253. 1249 Turku ei kuulunut Uppsalan arkkihiippakuntaan. 1256 Suomi mainitaan Novgorodin kronikassa ensimmäisen kerran osana Ruotsia.
Koska suojelukirje - joka on osoitettu Suomen protektoraatille, ei suinkaan Svean valtakunnan osalle - on kirjoitettu kesällä 1249, jotain on täytynyt tapahtua vuosien 1249-1253.
Syyttävä sormi osuu piispa Beroon, jolle jää Quislingin osa tässä tarinassa. Hänet valittiin Turun piispaksi 1248 kolmen vuoden interregnumin jälkeen. Hän pelasi Suomen Ruotsin syliin. On hänen ansiotaan, että Birger tuli ja valloitti maan ja konsolidoi Turun hiippakunnan osaksi Sveaa.
Koska kaikki historioitsijat ja Lyypekin kronikka ovat yhtä mieltä siitä, että Birger Jaarlin retki merkitsi Suomen alistamista Svean valtaan (ja että ennen Birgeriä Suomi ei ollut Svean vallan alainen), Birgerin on täytynyt järjestää retkensä kesän 1249 ja veronmaksukauden 1254 välillä. Tämä sopii mainiosti siihen käsitykseen, että Birgerin retki on tehty 1249-1250, johon Sundberg, Lindholm ja Lyypekin kronikka viittaavat.
Valtion ensisijaiset tunnusmerkit ovat väkivallan monopoli omalla alueellaan sekä alamaisten maksama suojeluraha (verotus) vallanpitäjille. Koska vero on maksettu ensimmäisen kerran Ruotsiin 1254, tätä ennen Suomi ei ole ollut valtioyhteydessä Ruotsiin. Siksi on perusteltua olettaa Suomen olleen paavin alainen autonominen hiippakunta 1221-1249 eikä svealaisilla ollut Suomeen mitään muuta asiaa kuin korkeintaan palkkasotureina.Lübecin kronikka on kirjoitettu 1340. Siis muutama vuosi eerikin kronikan JÄLKEEN! Lübecin kronikalla ei ole mitään todistusarvoa siitä, tehtiinkö toista ristiretkeä vai ei.
... kirjoitti:
1) Tuomas ei ollut mikään nörtti, vaan hän oli lähinnä hengellinen gangsteripomo. Keskiajan politiikkaa on parhainta tutkia samassa valossa kuin järjestäytyneen rikollisuuden suhteita.
Reaalipoliittisesti ei ole mitään mieltä kutsua vieraita apuun sisäisten asioiden ratkomiseen, sillä se merkitsee arvovallan romahtamista - eikä varsinkaan ketään sellaista, jolla on valtapyyteitä alueelle. Koska Tuomaksella oli arvovaltaa vielä 1240 ja koska hänen valtansa päättyi viraltapanoon vallanhimon aiheuttamien väärinkäytösten takia 1245, vuoden 1237-1239 tapahtumien on oltava ollut sellaisia, ettei Tuomas ole kärsinyt arvovaltatappiota.
Oma skenaarioni on se, että hän on palkannut palkkasotureita tai nostanut ledungin ja ratsastanut itse sekä näyttämässä voimaa että käyttämässä diplomatiaa. Sen vähäisempää auktoriteettia kuin piispaa itseään hämäläiset eivät olisi kunnioittaneet. Toki Birger Magnusson on saattanut olla mukana palkkasoturipäällikkönä.
2) Vuonna 1237 kirkko ja kuningas olivat toistensa vastapelureita. Katolinen kirkko oli universaalimahti - kuin valtava ylikansallinen yritys, ja kirkonmiehet vahtivat tasan tarkkaan kirkon etuja eivätkä kuninkaiden. Toisaalta myös kirkko oli tavallisen kansan ainoa puolustaja ahneita feodaaliherroja vastaan. Siksi kirkko ei todellakaan turvautunut yhdenkään maallisen herran apuun, jos se merkitsi arvovaltatappiota ja siksi myös piispat ja kardinaalit olivat kirkkoruhtinaita.
Tuomas oli englantilainen (siitä tuo keksimäni nimi Thomas the Tank Engine) ja vaikka hän toki olikin Uppsalan kaniikkina tutustunut svealaisiin, hän myös tiesi mitä reaalipolitiikka tarkoitti ja miten sitä tehtiin - ja hän tiesi, ettei maallisiin herroihin ollut luottamista. Svean kutsuminen apuun Hämeen kapinaan olisi merkinnyt Tuomaksen kannalta poliittista itsemurhaa.
3) Heikkoa valtaa ei keskiajalla kunnoittanut kukaan. Heikko herra oli entinen herra. Valta nousi peitsen kärjestä ja valta oli sillä, jolla oli väkivallan monopoli. Nykyiset käsitykset oikeusvaltiosta ja legitimiteetistä voidaan unohtaa; keskiajalla valtakäsitys oli täsmälleen sama kuin nykyaikana rikollisilla. Ja juuri tämän vuoksi piispatkin olivat kirkkoruhtinaita ja heillä oli huonekunta ja he värväsivät yksityisarmeijoita. Valta pohjautui väkivaltaan eikä legitimiteettiin.
Sveanmaalta ja Roslagenista alkoi tulla uudisasukkaita Uudellemaalle ja Pohjanmaalle vasta 1200-luvun puolenvälin jälkeen. Tämä sopii siihen käsitykseen, että Birger on käynyt Suomessa valloitusretkellä vasta Tuomaksen piispakauden jälkeen.
4) Vuonna 1249 Innocentius IV antoi suojelukirjeen Suomelle, joka oli tuolloin erillään Svean vallasta. Vuonna 1253 Turku laskettiin jo Uppsalan alaiseksi ja 1254 verot tilitettiin Svealle Turun sijasta. Nyt on niin, että suojelukirjeitä ei anneta maallisen hallitsijan alaisille alueille eikä veroja makseta hallitsijalle, jolla ei ole kykyä tulla perimään niitä. Jotain on siis täytynyt tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Meri jäätyy Uudellamaalla aikaisintaan joulukuussa. Kesän 1249 jälkeen on ollut vielä viisi kuukautta purjehtia Suomeen ja hyökätä paavista piittaamatta Hämeeseen.
Perimätiedon mukaan Birger nousi Vantaanjokea ylös ja jatkoi vesireittejä Vanajalle. Tämä on nopein reitti Hämeen sydänmaille, koukkaa heidän selustaansa mereltä ja ohittaa Varsinais-Suomen ydinalueet. Jos toinen ristiretki viittaisi vuoden 1237-9 tapahtumiin, reitti olisi kulkenut Aurajokea ja/tai Hämeen Härkätietä pitkin, sillä Suomen valtakeskus oli kuitenkin Turussa ja sieltä olisi pitänyt hakea piispa mukaan. Perimätieto kuitenkin kertoo reitistä Vantaanjokea pitkin. Sitä pitkin pääseekin aina Vanajaveteen asti.
Aurajoki - Hämeen Härkätie on marssi paraatiovesta Hämeeseen; Vantaanjoki sensijaaan koukkaus takaovesta. Diplomaatti tulee paraatiovesta, valloittaja takaovesta.
5) Ristiretken järjestämiseen ei tarvita ristiretkibullaa. Riittää, että sellaiselle lähdetään. Vielä parempi on lähteä ryöstö- ja valloitusretkelle, ja jälkeenpäin kutsua sitä ristiretkeksi. Saksalainen ritarikunta harrasti tällaista oikein paljon - niin paljon, että paavi julisti ritarikunnan lopulta 1383 pannaan.
Kaikki lähteet ovat kuitenkin yhtä mieltä yhdestä asiasta: Birgerin retki merkitsi välittömästi Suomen konsolidoimista osaksi Sveaa. Sen on täytynyt tapahtua samantien eikä viidentoista vuoden viiveellä. Jotain on ollut pakko tapahtua vuosien 1249 ja 1253 välillä.
Siksi yksinkertaisin oletus on, että Birger järjesti 1249-50 retken omaan piikkiinsä ja sitä alettiin jälkeenpäin kutsumaan ristiretkeksi.Minun teoriani on että 1249 ei tehty mitään ristiretkeä, vaan tieto Suomen liittämisestä näihin aikoihin Ruotsiin, johtuu juurikin Turun piispakunnan liittymisestä Uppsalan arkkipiispakunnan alaisuuteen!
Novgorodin kronikat kertovat että 1240 tehtiin sotaretki Novgorodia vastaan. Osanottajiksi mainitaan norjalaiset, ruotsalaiset, sumit (etelä-suomalaiset) ja jemit (hämäläiset) sekä PIISPA. Neva-joella käydyn taistelun voitti Novgorodin ruhtinas Aleksanteri, joka sai siitä lisänimen Nevski. Tämä siis tehtiin vain 3 vuotta ristiretkibullan jälkeen (perinteinen vuoden 1249 ristiretki olisi tehty 12 vuotta bullan jälkeen)!
Ruotsalaiset historialähteet eivät puhu mitään vuoden 1240 (hävitystä) ristiretkestä. Minun teoriani mukaan vuoden 1240 ristiretki ja Turun liittyminen osaksi Uppsalan hiippakuntaa, on syypää eerikinkronikan kertomukseen ristiretkestä Suomeen!
Samoin se Lyypekin kronikka, kuten aiemmin mainitsin, on vuodelta 1340. Muutama vuosi eerikinkronikan kirjoittamisen jälkeen, joten tieto melko varmasti tulee juurikin tästä eerikin kanonisoimisesta!
Mitä tulee paavin suojelukirjeeseen, vuonna 1249 Innocentius mainitsee että hän tekee kuten edeltäjänsä Gregrius (1229) vahvistaessaan paavin suojelun. Ja ensimmäinen tieto paavin suojelusta on jo vuodelta 1221. Paavin suojelukirje VOI olla seurausta siitä että Turun piispakunta on liittynyt Uppsalan seurakuntaan, mutta mistäs vuoden 1229 ja 1221 suojelukirjeet sitten kertovat? Minusta vuoden 1249 kirje osoittaa pikemminkin että tilanne Suomessa on sama kuin aiemminkin!
- simon23
kapinoinut vaan Birger alisti sen tuolloin Ruotsin/Svean yhteyteen. Hämäläisten johtomiehet tapettiin ja heidän tilalleen istutettiin ruotsalaisia johtomiehiä. Aivan normaali valloittajan temppu.
- Vaka Vanha
Väärä tulkinta ...
- meikämie
Kuin sinun kokoon keittämäsi fennomaani-höttö!
Pitää kai sanoa suoraan, että jotain tuntuu päästäsi puuttavan, kun et selviä asioita ymmärrä.
Ja tämä ei ole ad homine-argumentti, vaan mielipitenei sinun surkeiden perustelujsesi pätevyydestä ja logiikasta. Kait sitä saa väännettyä vaikka mitä fantasiaa kun kääntelee dokumentteja miten sattuu ja keksii omia sepitelmiä, mutta se ei ole historiaa, vaan historiallisat romaania. - Igor
tulkintasi on oikeampi ??
Ei ainakaan historiankirjojen valossa. - vaikka "historiakirjoj...
Igor kirjoitti:
tulkintasi on oikeampi ??
Ei ainakaan historiankirjojen valossa.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012982154
Siinä tuli kerrottua:
a) Paavin bulla 1249, Ruotsia ei mainita;
b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.
Suomi tai Suomi & Häme eivät kuuluneet Svean valtakuntaan eivätkä Upsalan arkkihiippakuntaan ennen Biger-jaarlin sotaretkeä.
M.O.T. - Igor
vaikka "historiakirjoj... kirjoitti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012982154
Siinä tuli kerrottua:
a) Paavin bulla 1249, Ruotsia ei mainita;
b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.
Suomi tai Suomi & Häme eivät kuuluneet Svean valtakuntaan eivätkä Upsalan arkkihiippakuntaan ennen Biger-jaarlin sotaretkeä.
M.O.T.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012932193
>>a) Paavin bulla 1249, Ruotsia ei mainita;> b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.>Suomi tai Suomi & Häme eivät kuuluneet Svean valtakuntaan eivätkä Upsalan arkkihiippakuntaan ennen Biger-jaarlin sotaretkeä. - Paavin Bulla
Igor kirjoitti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012932193
>>a) Paavin bulla 1249, Ruotsia ei mainita;> b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.>Suomi tai Suomi & Häme eivät kuuluneet Svean valtakuntaan eivätkä Upsalan arkkihiippakuntaan ennen Biger-jaarlin sotaretkeä.>> b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.Johtuisiko siitä että itse ruotsikin "syntyi" vasta 1248-50. Silloin Birger Magnusson loi valtion, svearigen, johon kuuluivat kaikki sveanmaan maakunnat sekä svealaisten SIIHEN MENNESSÄ valloittamat suomalaisalueet.
.... Ruotsissapa oli luetteloitu piispoja jo alusta asti:
Upsalan arkkihiippakunta perustettiin 1164 paavin käskykirjeellä, jossa uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa Suomessa.
1164 , 1189 , 1192 AD: Upsalan arkkipiispan alaisten hiippakuntien luettelo ei mainitse mitään Suomesta.
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki Suomeen.
1178 AD: Suomen piispa Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.
1209 AD: Suomen piispanistuin on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle erivapauden vihkiä virkaansa uusi Suomen piispa, vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton.
Tanskalaisen kronikkatieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien, käännyttäneen suomalaisia paavin uskoon, mutta kristillinen hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin.
1221 AD: Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristittyjä kauppiaita purjehtimasta "vieressä asuvien raakalaisten" luokse, koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia..
1229 AD: Suomi paavin suojeluvaltioksi. Kristillistynyt Suomi luovuttaa pakanalliset kulttipaikat kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan.
Paavi kieltää myös uudelleen kristittyjä käymästä kauppaa Suomen vihollisen Novgorodin kanssa "kunnes nämä lakkaavat vainoamasta suomalaisia". Tuomiokirkko siirretään "Vanhaan Turkuun". Koroisiin.
1232 AD: Paavi määrää uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea.
Baldwin Adanalainen nimitetään paavin legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että Rooma käyttää suoraa valtaa tällä alueella.
1233 AD: Saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo hyökkää paavin virolaisten vasallien kimppuun eräässä kirkossa Tallinnassa, ja teurastaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin tahdon vastainen, ja tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat kristilliset valtiot.
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle, Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin pakanallisena kulttipaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.
1236 AD: Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pötkimään pakoon vain kuusi munkkia. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan.
1241 AD: Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea.
1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.
1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.
>
Niin Varsinais-suomi ja häme. Varsinais-suomi toki jo aiemmin mutta häme viimeistään 1238/9 retken seurauksena.
.... Tämän tukena ei ole muuta kuin olettamuksia. - meikämie
Paavin Bulla kirjoitti:
>> b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.Johtuisiko siitä että itse ruotsikin "syntyi" vasta 1248-50. Silloin Birger Magnusson loi valtion, svearigen, johon kuuluivat kaikki sveanmaan maakunnat sekä svealaisten SIIHEN MENNESSÄ valloittamat suomalaisalueet.
.... Ruotsissapa oli luetteloitu piispoja jo alusta asti:
Upsalan arkkihiippakunta perustettiin 1164 paavin käskykirjeellä, jossa uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa Suomessa.
1164 , 1189 , 1192 AD: Upsalan arkkipiispan alaisten hiippakuntien luettelo ei mainitse mitään Suomesta.
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki Suomeen.
1178 AD: Suomen piispa Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.
1209 AD: Suomen piispanistuin on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle erivapauden vihkiä virkaansa uusi Suomen piispa, vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton.
Tanskalaisen kronikkatieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien, käännyttäneen suomalaisia paavin uskoon, mutta kristillinen hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin.
1221 AD: Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristittyjä kauppiaita purjehtimasta "vieressä asuvien raakalaisten" luokse, koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia..
1229 AD: Suomi paavin suojeluvaltioksi. Kristillistynyt Suomi luovuttaa pakanalliset kulttipaikat kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan.
Paavi kieltää myös uudelleen kristittyjä käymästä kauppaa Suomen vihollisen Novgorodin kanssa "kunnes nämä lakkaavat vainoamasta suomalaisia". Tuomiokirkko siirretään "Vanhaan Turkuun". Koroisiin.
1232 AD: Paavi määrää uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea.
Baldwin Adanalainen nimitetään paavin legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että Rooma käyttää suoraa valtaa tällä alueella.
1233 AD: Saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo hyökkää paavin virolaisten vasallien kimppuun eräässä kirkossa Tallinnassa, ja teurastaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin tahdon vastainen, ja tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat kristilliset valtiot.
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle, Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin pakanallisena kulttipaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.
1236 AD: Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pötkimään pakoon vain kuusi munkkia. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan.
1241 AD: Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea.
1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.
1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.
>
Niin Varsinais-suomi ja häme. Varsinais-suomi toki jo aiemmin mutta häme viimeistään 1238/9 retken seurauksena.
.... Tämän tukena ei ole muuta kuin olettamuksia.kirkolliset ja "valtiolliset" rajat eivät seurailleet toisiaan. Onko se vaikea ymmärtää?
Suomen piispan alaisuus Tanskaan oli merkki tanskalaisen ja Uppsalan piispan taistelusta. Uppsala oli aiemmin tanskalaisen piispa alainen lähetyshiippakunta, sitten se itsenäistyi ja alkoi kilpailemaan entistä isäntää vastaan. Tanskalainen piispa johti lähetystyötä Itämerellä joten "pakanamaa-Suomen" käännytys ja Suomen piispa(ei Turun, vaan Suomen lähetyshiippakunan - ei siis Suomen "valtion"!) toimivat hänen alaisuudessaan tai suoraan paavin alaisuudessa. Tai sekä että. - Vaka Vanha
Paavin Bulla kirjoitti:
>> b) Ruotsin piispainluetteloiden vaikeneminen Suomen tai Turun piispasta vuoteen 1253 asti.Johtuisiko siitä että itse ruotsikin "syntyi" vasta 1248-50. Silloin Birger Magnusson loi valtion, svearigen, johon kuuluivat kaikki sveanmaan maakunnat sekä svealaisten SIIHEN MENNESSÄ valloittamat suomalaisalueet.
.... Ruotsissapa oli luetteloitu piispoja jo alusta asti:
Upsalan arkkihiippakunta perustettiin 1164 paavin käskykirjeellä, jossa uudelle arkkipiispalle ei alistettu mitään kirkollista hallintoa Suomessa.
1164 , 1189 , 1192 AD: Upsalan arkkipiispan alaisten hiippakuntien luettelo ei mainitse mitään Suomesta.
1202 AD: Tanskalaisten sotaretki Suomeen.
1178 AD: Suomen piispa Rodulf joutuu Halikon Rikalassa kuurilaisten vangiksi, ja nämä vievät hänet vangittuna mukanaan. Piispan arvoesineet onnistutaan kätkemään taistelun aikana, ja ne löydetään satoja vuosia myöhemmin. Aarteet päätyivät Kansallismuseoon.
1209 AD: Suomen piispanistuin on jäänyt tyhjäksi, ja paavi myöntää Tanskan arkkipiispalle erivapauden vihkiä virkaansa uusi Suomen piispa, vaikka hakija on aviotonta syntyperää ja siksi normaalikäytännön mukaan virkaan kelpaamaton.
Tanskalaisen kronikkatieto väittää eräiden ylhäisten tanskalaisten, Sunen poikien, käännyttäneen suomalaisia paavin uskoon, mutta kristillinen hautaustapa on yleistynyt Suomessa jo 3-4 sataa vuotta aiemmin.
1221 AD: Paavi antaa Suomen piispalle valtakirjan kieltää kristittyjä kauppiaita purjehtimasta "vieressä asuvien raakalaisten" luokse, koska nämä vainoavat suomalaisia. Raakalaisilla tarkoitettaneen Novgorodia..
1229 AD: Suomi paavin suojeluvaltioksi. Kristillistynyt Suomi luovuttaa pakanalliset kulttipaikat kirkon haltuun, ja paavi Gregorius IX julistaa suomalaisille turvatakuun mm. Ruotsia vastaan.
Paavi kieltää myös uudelleen kristittyjä käymästä kauppaa Suomen vihollisen Novgorodin kanssa "kunnes nämä lakkaavat vainoamasta suomalaisia". Tuomiokirkko siirretään "Vanhaan Turkuun". Koroisiin.
1232 AD: Paavi määrää uskonnollisen munkkiritarikunnan, Liivinmaan Kalpaveljet, suojelemaan Suomea.
Baldwin Adanalainen nimitetään paavin legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle Kuurinmaalle ja Semgalleniin. Nimitys osoittaa että Rooma käyttää suoraa valtaa tällä alueella.
1233 AD: Saksalaisen aateliston jälkeläisistä koostuva Kalparitaristo hyökkää paavin virolaisten vasallien kimppuun eräässä kirkossa Tallinnassa, ja teurastaa aseettomat virolaiset. Teko on paavin tahdon vastainen, ja tekee tyhjäksi kirkon suunnitelman perustaa Itämerenmaihin paikallisista kansallisuuksista koostuvat kristilliset valtiot.
1234 AD: Vilhelm Modenalainen nimitetään legaatiksi Suomeen, Viroon, Liivinmaalle, Kuurinmaalle, Semgalleniin, Preussiin ja Gotlantiin. Asiakirjan mukaan Suomen piispa Tuomas lahjoittaa aeimmin pakanallisena kulttipaikkana käytetyn maa-alueen kappalaiselleen.
1236 AD: Liettua voittaa Kalparitariston taistelussa, josta pääsee pötkimään pakoon vain kuusi munkkia. Saksalainen ritarikunta riistää heti Kalpaveljistön omaisuuden, linnat ja läänit. Liivinmaalla puhkeaa kapina ritaristoja vastaan.
1241 AD: Ruotsin kaikkien piispojen luettelo ei vieläkään mainitse Suomea.
1245 AD: Suomen piispa Tuomas eroaa virastaan. Suomen hiippakunnan hengelliseksi valvojaksi määrätään dominikaanien Daakian provinssin priori.
1249 AD: Innocentius IV uudistaa paavillisen suojelun Suomelle. Birger Jaarli hyökkää Suomeen kiellosta huolimatta, ja hävittää maata. Myöhemmin Lyypekin kaupunginkronikka mainitsee juuri Birgerin liittäneen Suomen Ruotsin valtakuntaan. Itse Ruotsin arkistoista ei noin epäkorrektia asiakirjaa ole löytynyt. Turkuun nimitetään uusi ruotsalainen piispa Bero, joka tilittää kirkon verotulot Ruotsin kuninkaalle. Dominikaanit saapuvat Suomeen. Suomen hiippakunta mainitaan Ruotsin kirkon asiakirjoissa 1253 alkaen.
>
Niin Varsinais-suomi ja häme. Varsinais-suomi toki jo aiemmin mutta häme viimeistään 1238/9 retken seurauksena.
.... Tämän tukena ei ole muuta kuin olettamuksia.Paavi Innocentius siirtää Suomen hiippakunna Upsalan arkkihippakunnan alaisuuteen 1246.
Paavi Innocnetius oli sodassa Saksalaisen keisarikunnan kanassa ja oli ollu maan paossa Ranskassa kaksi vuotta, mutta valtasi Rooman takaiin joskus 1245 paikkeilla.
Sitä ennen oli paavi pakottanut Saksalaiset ritarikunnat luovuttamaan Viron takaisin Tanskalle ja siirsi Suomen osaksi Ruotsia, eli kyseessä oli todennäköisesti Saksan ja Rooman/Ranskan välisestä sen aikaisesta maailmansodasta.
On jotenkin hassua, että näissä maailmasodissa on Suomen itsenäisyys mennyt tai tullut, aikaa kului välillä vain 700 vuotta ...
Sekin on ihmesattuma, että taas oltiin Saksalaisten kanssa samalla puolen.
- näin se meni
Otetaampa faktat pöytään, Ruotsissa käynnistyi sisällissota 1156 kuningas Sverkerin kuoltua ilman miepuolista jälkeläistä, joka päättyi Birger jaarlin toimesta joskus 1236 kieppeillä, tai vähän sen jälkeen.
Birger jaarli valtasi Suomen 1242-45, välillä, jolloin piispa Tuomas vetäytyi Gotlantiin Saksalaisen ritarikunnan turviin ja kuoli siellä.
Eli Piispa Tuomas ei ollut Birgerin liittolainen vaan vastustaja tai kilpailija.
Eli kyse on ilmeisesti siitä, että Ruotsin sisällissotaan oli sekaantuneet myös naapurimaat, suoraan tai välillisesti, piispa Tuomas oli ilmeisesti myös asialla, eli tuki Birgerin suvun vastustajia, tai oli toiminut suoraan sodan osapuolena, kyse saattoi olla myös vallanperimys kiistasta sukujen kesken.
Piispa Tuomaan asema romahti, kun Saksalainen ritarikunta koki tappion Peipsijärven jäällä NovGorodille, eli sillä oli joukkoja myös siellä mukana.
Tästä seurasi ilmeisesti Hämeen kapina ja tässä sekasortoisessa vaiheessa Birger Jaarli hyödynsi tilaisuuden ja valtasi Suomen, sekä karkoitti Piispa Tuomaksen ja nimitti oman piispan tilalle, Hämeen kapina myös kukistettiin eli myös Häme liitettiin valtakuntaan, eli alistettiin Ruotsille Suomen lisäksi ja ehkä jopa sen tuella.
Ilmeisesti asiaan vaikutti myös kiista katolisen kirkona sisällä, eli kuuluiko Suomi balttian maiden mukana Saksalaisen piispan alaisuuteen, vai Tanskalaisen pohjoisen piispan alaisuuteen, ainakin 1200 luvun alussa Riian legaatin alaisuuteen kuului myös Suomi, eli Riian legaatti oli nimittänt piispa Tuomaksen asemaansa. Ei muuten mennyt.
Paavien tiedetään vuodesta 1221 kolmasti antaneen suojelukirjeen suomalaisille, viimeksi 27. elokuuta 1249 päivätty kirje, joka kieltää kristittyjä suomalaisia vastaan hyökkäämästä. Vuonna 1229 paavi itse kieltää kristittyjä käymästä Novgorodin kanssa kauppaa, kun nämä häiritsevät suomalaisia.
Novgorodin kronikat, jotka toisin kuin eerikinkronikka, ovat annaaleja ja merkitsevät muistiin tapahtumia, ainakin suunnilleen silloin kun ne tapahtuvat, kertovat pitkästä sodasta etelä-suomalaisten (Sumien) ja hämäläisten (Yemien/Jemien) kanssa.
Pohjolan piispat olivat liittoutuneet paavin kanssa Novgorodia vastaan. Kuinka silloin voi Tuomas olla muuta kuin Birgerin liittolainen? Onko Tuomas paavia ja Pohjoismaiden piispoja vastaan? Käsittämätön ehdotus!
Novgorodin kronikat kertoo että vuonna 1240 heidän mailleen hyökkäsi joukkio, jossa oli norjalaisia, ruotsalaisia, etelä-suomalaisia ja hämäläisiä sekä PIISPA. Kuinka tämä voi olla mikään muu kuin ristiretki?
Tuo vuoden 1240 hyökkäys tehdään vain 3 vuotta paavin ristiretkibullan jälkeen. Perinteisesti ehdotettu Birgerin ristiretki 1249 olisi 12 vuotta bullan jälkeen!
Ehdotuksesi 1242-1245 on parempi kuin perinteisesti ehdotettu, mutta silti alueen politiikan kannalta päin honkia (kuten kuten kaikki ehdotukset ristiretkestä Hämeeseen): hämäläiset olivat rintaman samalla puolen paavin, pohjoismaiden piispojen ja Tuomaan kanssa.
On aika luopua eerikinkronikkaan perustuvasta ideasta ristiretkestä Hämeeseen. 1240 tehtiin todennäköisesti ristiretki, mutta se kohdistui Novgorodiin.
Häme ja Suomi hyötyivät Ruotsista ja Ruotsi näistä heimoista. Vahvempi liittouma antoi hämäläisille mahdollisuuden yliotteeseen karjalaisista Pohjoisten alueiden eränkäynnistä, ja suomalaiset heimot hyödyttivät Ruotsia Novgorodia vastaan: asia jonka Pohjoismaiden piispat ja paavi näkivät kuten heidän kirjeenvaihdostaan ja Novgorodin kauppasaarrosta käy ilmi.
Joskus vuoden 1240 ristiretken jälkeen Tuomas tai hänen erottuaan seuraajansa, tai ilman piispaa jäänyt Turun seurakunta liittyy Uppsalan arkkipiispakuntaan, mutta ei suinkaan minkään Suomen valloituksen johdosta: Etelä-Suomi oli ollut kristitty ja Turun piispan alisuudessa jo vaikka kuinka pitkään! Miksi Häme olisi pitänyt valloittaa ennen kuin Turun piispa liittyy Uppsalan arkkipiispakuntaan? Siinähän ei ole järjen hiventäkään!
Joka tapauksessa tiedämme nykyään lainasanoista ja arkeologiasta, esineistöstä, hautauksien muutoksesta, että tarina suomalaisten käännyttämisestä ruotsalaisten ristiretkillä... on vain tarina. Eerikinkronikka ei ole historiallisesti paikkansapitävä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih476057Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6262462Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens821191- 791070
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3341061Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä551020Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.62975- 61925
- 228844
- 49791