Halosesta

Puolituttu kokoomusrouva ilmoitti tyytyväisenä äänestävänsä Tarja Halosta.

- Miksi?

- Pitäähän nyt naista äänestää.

- Mistäs lähtien sinä olet ollut vasemmiston kannattaja?

- No eihän se Tarja nyt pahasti ole mokaillutkaan. Vai onko?

Kun Elisabeth Rehnistä ei aikanaan tullut presidenttiä, naisasianaiset valittivat, että miehet eivät halunneet äänestää naista. Nyt samat naiset ilmoittavat äänestävänsä naista tämän sukupuolen vuoksi. Mielestäni tässä yhtälössä on jotain omituista. Jos mies äänestää miestä (vaikka vaihtoehtona olisi nainen), hän tekee sen nimenomaan siksi, että ei voisi äänestää naista. Toisin sanoen: kun mies äänestää miesehdokasta, tällainen äänestyskäyttäytyminen ei voi perustua miesehdokkaan ideologiaan tai persoonaan. Lisäksi mies näin toimiessaan tekee selkeästi väärin. Jos nainen äänestää naista ja myöntää, että sukupuoli on tärkein tai ainoa kriteeri, hän selkeästi ei syyllisty ainakaan yhtä suureen vääryyteen.

Olen eri yhteyksissä murehtinut sitä, miten monikulttuurisessa yhteiskunnassa kaikkeen tekemiseen ilmestyy ylimääräinen, etninen muuttuja. Yhtä surullista on, jos sukupuolten tasa-arvoistumisen pakollinen kylkiäinen on sukupuolimuuttuja. Tasa-arvona ei nähdä sitä, että Suomessa naisella on mahdollisuus olla ehdokkaana ja tulla valituksi samoin perustein kuin mieskin. Tasa-arvoa on vasta se, että nainen tulee valituksi. Tässä tilanteessa miehen valitseminen mihin tahansa tehtävään on tietysti "epätasa-arvoista". Halosen valinta presidentiksi vuonna 2000 oli edistysaskel, joten hänen valitsematta jäämisensä vuonna 2006 olisi askel taaksepäin.

On ankeaa, että tällaista ajattelua ei edes hävetä, ja että jopa Halonen härskisti käyttää sitä kampanjassaan hyväkseen. Jossakin puheessaan, jota Hesari tällä viikolla siteerasi, Tarja kertoi pelkäävänsä, että ihmiset kuvittelisivat tasa-arvon nyt toteutuneen, kun nainen on istunut yhden kauden presidenttinä. Naispresidenttiydestä on siis tullut jonkinlainen saavutettu etu, jonka säilyttäminen on itseisarvo.

Naiset eivät kuitenkaan muodosta mitään kollektiivista eturyhmää sen enempää kuin miehetkään. Ikävä kyllä suuri osa naisista on sumutettu kuvittelemaan näin. Porvarisrouva luulee tekevänsä sukupuolelleen (ja itselleen) palveluksen äänestämällä Halosta, koska tämä on nainen, mutta ainoa edunsaaja on Tarja itse. Häviäjiä ovat niin kokoomusrouva kuin kokoomusherrakin.

Minulle kelpaisi mainiosti esimerkiksi sellainen järjestely, että vuorotellen vaaleissa saisi olla ehdokkaana vain naisia tai vain miehiä. Minua ei hirveästi häiritsisi sekään, että presidentin virka korvamerkittäisiin kokonaan naisille. Silloin vaaleissa ei tarvitsisi puhua sukupuolesta. Silloin voitaisiin puhua asioista.

Oikeastaan halusin kertoa, että aion äänestää Sauli Niinistöä. En ole eläissäni äänestänyt Kokoomuksen ehdokasta millekään postille, koska mielestäni Kokoomus muuttui pellepuolueeksi Ilkka Suomisen, Ilkka Kanervan, Riitta Uosukaisen, Piia-Noora Kaupin ja Ville Itälän päästessä puikkoihin. En kannata kovin lämpimästi sitä, minkä otaksun keskiarvoiseksi "kokoomuslaiseksi arvomaailmaksi". Niinistöä vastaan minulla ei ole koskaan ollut mitään erityistä, joskin hän on onnistunut vaalikampanjan aikaisella pyllynuolentakiertueellaan alittamaan riman monessakin kysymyksessä. Viittaan lausuntoihin, joiden mukaan Tshetshenia on Venäjän sisäinen asia ja maahanmuuttajat "rikastuttavat suomalaista kulttuuria". En pidä siitäkään, että hän ensin tivaa muilta ehdokkailta avointa Nato-keskustelua ja kieltäytyy itse olemasta asiasta mitään ymmärrettävää mieltä. Äänestän kuitenkin Niinistöä, koska hän vaikuttaa monessa suhteessa järkevältä ja tolkulliselta ihmiseltä. Ennen kaikkea äänestän häntä siksi, että äänestäisin itseään Perkelettä, jos vaihtoehtona olisi Tarja Halonen.

Tarja Halosta mainostetaan eettisenä ehdokkaana. Hän on sopivasti ekohenkinen kestävän kehityksen edistäjä, joka haluaa, että meillä kaikilla olisi hyvä ja kiva olla, niin Suomessa kuin koko maailmassakin. Suomen ongelmia ei voi ratkaista muuten kuin osana globaalia ongelmanratkaisua. Halonen on arvojohtaja ja mielipidevaikuttaja. Halosen sydäntä lähellä ovat ihmisoikeudet.

Myönnän, että Halonen ja Niinistö ovat vähän eri asemassa. Koska Niinistö ei ole ollut presidenttinä, hän ei ole joutunut vastaamaan vaalilupauksistaan, eikä kukaan näin ollen tiedä, millainen presidentti hän oikeasti olisi. Halosesta kuitenkin tiedämme.

Tarjan tukijoukot ovat kertoneet, että Niinistön tullessa valituksi eriarvoisuus lisääntyisi, tuloerot kasvaisivat ja kansankoti rapistuisi. Ehkä, mutta mitkä ovat Halosen omat näytöt näillä sektoreilla? Onko suomalaisilla nyt keskimäärin parempi olla kuin kuusi vuotta sitten? Ovatko tuloerot pienentyneet tai pysyneet ennallaan? Ottamatta kantaa siihen, pitääkö tuloerojen kasvua vastustaa, huomautan, että ne ovat räjähtäneet juuri Tarja Halosen presidenttikaudella. Tarja Halosen presidenttikaudella yritysjohtajat ovat käärineet käsittämättömiä optioitaan. Hänen presidenttikaudellaan suuryritykset ovat kilvan potkineet työntekijöitään kortistoon ja siirtäneet toimintansa Kiinaan. Voi olla, ettei presidentti vastaa tällaisista asioista, mutta miksi Halosen joukot sitten itse käyttävät niitä argumentteinaan pelotellessaan niinistöläisellä tulevaisuudella? Ja jos presidentti on arvojohtaja ja mielipidevaikuttaja, eikö hänen tällaisissa tilanteissa pitäisi tuoda julki mielipiteensä? Mäntyniemi on ollut hipihiljaa.

Tarja kannattaa ihmisoikeuksia. Sanoista ja teoista on jäänyt mieleen ainakin se, että Halonen kertoi ihmisoikeustilanteen kehittyneen Kiinassa ilahduttavasti. Lausunto hermostutti jopa Amnestyn, jonka raporttien mukaan sananvapauden ja muiden ihmisoikeuksien tila on Kiinassa huonontunut joka vuosi. Myös Venäjä on Tarjan mukaan vakaasti matkalla kohti demokratiaa, eikä kenellekään varmasti ole jäänyt epäselväksi, miten hyvin presidenttimme viihtyy Putinin seurassa. Ovatko nämä "eettisen ehdokkaan" kannanottoja? Riittääkö "eettisyyteen", että muistaa tuomita Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin ja vastustaa suomalaisia maamiinoja, jotka epäilemättä tappavat siviilejä kuin kärpäsiä?

Kimmo Kiljunen, vanha Nato-mies Paavo Lipponen ja vihreiden Cronberg ovat kertoneet, että Niinistön johdolla Suomi ujutetaan Natoon. Lipposen lausunnot, suhteutettuina hänen aiempiin sanomisiinsa ("Mitäs pahaa Natossa on?"), edustavat mustaa huumoria, mutta YYA-henkisissä suomalaisissa on epäilemättä paljon niitä, joille Nato vanhasta muistista on karvainen ja kynnekäs, ja joiden mielestä Nato-jäsenyys johtaisi siihen, että suomalaispojat riistettäisiin suoraan äitinsä tisseiltä taistelemaan Keski-Aasian vuorille ja Afrikan viidakoihin. (Näinhän norjalaisille, tanskalaisille ja islantilaisillekin on selvästi Nato-jäsenyyden myötä käynyt.) On kuitenkin huomionarvoista, että Suomen imeytyminen Naton kylkeen, puolustusjärjestelmien yhteensovittaminen Nato-standardien kanssa ja Suomen osallistuminen erilaisiin Nato-johtoisiin operaatioihin on tapahtunut Tarja Halosen presidenttikaudella. Koska presidentti ei ilman eduskuntaa ja hallitusta voi liittää Suomea Natoon, olisin oikeasti kiinnostunut tietämään, millä tavalla Niinistö edes teoriassa voisi "natottaa" meitä enempää kuin Halonen on tehnyt.

Halosen presidenttikaudella Suomesta on, ennen kaikkea EU:n piirissä, tullut maa, jolla ei ole kansallista etua. Suomi kumartaa syvään ja nöyrästi. En ole ihan varma, laskiko signore Berlusconi pelkkää leikkiä kertoessaan playboy-kyvyillään suostutelleensa Halosen luopumaan EU:n elintarvikevirastosta. Kuten presidentti Bush ja toimittaja Peter Nyman, epäilemättä monien muiden tavoin, ovat saaneet huomata, presidenttimme on vaikea pitää sormiaan erossa lähelle sattuneista komeista miehistä. Voi olla, että elintarvikevirasto ei kuulu presidentin tehtäväkenttään, mutta Halosen kaudella Suomesta on tullut maa, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Halosen Suomi ajaa EU:ssa jotakin kuvitteellista "yhteistä etua" samalla, kun kaikki muut ajavat omaa etuaan.

On tietysti niitä, joiden mielestä kansallisia etuja ei pidäkään ajaa, koska ihmiskunnan etu on kaikkien etu ja päinvastoin. Halonen pyrkii parantamaan maailmaa, koska vain paremmassa maailmassa Suomikin saattaa voida paremmin. Millä tavoin Halonen on kuusivuotiskautensa aikana edistänyt globaalia hyvää, ja voiko maailma näiden ponnistusten ansiosta yhtään paremmin kuin se voi kuusi vuotta sitten? Sikäli kuin olen nähnyt, Halosen ainoa kansainvälinen panos on ollut saman, substanssivapaan "globalisaatiokriittisen" esitelmän jankuttaminen muutamassa YK:n kokouksessa. Minulle ei vieläkään ole selvinnyt, mitä Halonen "globalisaatiollaan" tarkoittaa, kuten ei myöskään se, vastustaako vai kannattaako hän sitä. Uskon, että hän olisi edistänyt globaalia tervehtymistä paljon enemmän, jos hän ei olisi ylistänyt kiinalaista ja venäläistä demokratiaa aivan niin usein.

Vihreät kannattavat Halosta, koska Halonen on vihreiden arvojen kannattaja. Halosen presidenttikaudella aloitettiin kuudennen ydinvoimalan rakentaminen. Energiapolitiikka ei kuulu presidentin toimialueeseen, mutta onko joku kuullut eettisen arvojohtajamme ilmaisseen edes mielipidettään tähän asiaan?

Sanalla sanoen, pidän Tarja Halosta vastenmielisenä, koska hän on tyhjää täynnä. Arvojohtajamme ei edeltäjästään poiketen ole katsonut tarpeelliseksi kiertää kotimaataan kansalaisten tuntoja kuulostelemassa, eikä hän ei ole osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun esim. kaudellaan räikesti lisääntyneen taloudellisen eriarvoisuuden tiimoilta, puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut virittelemässä tällaista keskustelua. Ylipäänsä hänestä on kuulunut kuuden vuoden aikana hyvin vähän. Mitä tarkoittaa se, että Tarja Halonen on "arvojohtaja" tai "mielipidevaikuttaja"?

Tarja Halonen synnyttää minussa mielikuvan pienestä, omahyväisestä ja narsistisesta ihmisestä, jolle presidenttiys on mahdollisuus keinahdella kuningattarena tärkeissä tilaisuuksissa, tärkeiden ihmisten keskellä. Sen verran johdonmukaisuutta hänessä kuitenkin on, että hän on despoottisella hallitsemistyylillä, kritiikinsietokyvyn puutteellaan ja nepotistisella nimityspolitiikallaan (viittaan epäpätevien tovereiden nimittämiseen Suomen Pankin ja Korkeimman Oikeuden johtoon) vienyt suomalaista hallintokulttuuria muutaman piirun verran kohti ihailemiensa kolmannen maailman diktatuurien käytäntöjä. Se, että Tarja Halonen on vastustanut EEC-vapaakauppasopimusta YYA-sopimuksen hengen vastaisena, se, että Tarja Halonen on istunut DDR:n tunnustamista vaatineessa komiteassa, ja se, että Tarja Halonen on hyvää pataa Venäjän ja Kiinan nykyisen johdon kanssa, kertoo hänen etiikkansa sisällöstä ja tasosta huomattavasti enemmän kuin tyhjä globalisaatiolässytys.

Kokoomusrouvien joukossa on paljon niitä, joilla on kova kiusaus äänestää Tarja Halosta, koska heidät on saatu uskomaan, että naisilla on yhteinen etu, joka on ristiriidassa miehillä olevan yhteisen edun kanssa. Halosen äänestäminen on heille kuitenkin omantunnonsyistä hankalaa, koska Halonen on vanha stalinisti, jonka arvomaailma ei kohtaa kokoomusrouvan omaa arvomaailmaa. Halosen kampanjaväki tietää tämän, ja juuri siksi Halosen vaalijuliste näyttää siltä, miltä se näyttää. Demarit ja vihreät äänestävät häntä joka tapauksessa, joten hänen ei kannata kampanjassaan pitää punaista lippalakkia. Kun Halonen on puettu sinivalkoisiin vaatteisiin, kokoomusrouva voi uskotella itselleen, että onhan se nyt sentään pohjimmiltaan sinivalkoinen muumimamma.

Halosen kampanjaväki kertoo naisille, että Niinistön äänestäminen on häpeäksi naisille, petos omaa sukupuolta kohtaan. Mielestäni todellinen häpeä on, että suuri osa naisista (ja feministisesti orientoituneista miehistä) kertoo periaatteellisella naisen äänestämisellä olevansa kyvytön arvioimaan ehdokkaissa mitään muuta ominaisuutta kuin hedelmöittymisessä saatua sukupuolta. Miten muuten on selitettävissä vuoden 1994 vaaleissa alkanut trendi? Ensin gallupien kuningattareksi nousi harmaa kepulaisbyrokraatti Eeva Kuuskoski, sen jälkeen fennomaaninen kälätäti Riitta Uosukainen, sen jälkeen ruotsinkielinen puudeli Elisabeth Rehn (jota itsekin jossakin mielenhäiriössä menin äänestämään), sen jälkeen punademari Tarja Halonen. Mitä yhteistä näillä ehdokkailla on? Mikä on se yhteinen nimittäjä, joka selittää heidän saamansa suosion? Sukupuoliko oikeasti on se kriteeri, jolla tasa-arvoisessa, sukupuolisokeassa yhteiskunnassa valitaan presidentti?

Mutta Halosen kritisoiminen on kuin siihen kuuluisaan miinakenttään astumista. Kuten Tarja itse sanoo, "se nyt varmaan häiritsee jotakuta, että olen nainen". Minä tiedän, että inhoaisin Halosta yhtä paljon, vaikka hän olisi mies. Tiedän myös, että Halosen kaltaisesta ihmisestä ei olisi koskaan tullut Suomen presidenttiä, ellei hän olisi nainen.


Lainaus sivustolta:
http://jussi.halla-aho.com/tarja_halosesta.html