Tämä on stoorini, olkoon varoittavana esimerkkinä tai ei. Älkää please moralisoiko, mutta kantaa ottakaa mielellään.
Olen ns. normaalista perheestä, kukaan ei ole koskaan tehnyt väkivaltaa tai ollut alkoholisti. Ei minun eikä vaimoni perheestä, tai ainakaan parin viime sukupolven aikana. Minulla on hyvä vaimo ja ihana tytär. Olemme 40 vanhemmat ja yksi 10v tytär.
Aloin ottamaan asioista selvää viime syksynä. Meillä on kiva koti, menee loistavasti perheessä ja lapsen koulu sujuu. Oli vain niin, että olin alkanut tissuttelemaan olutta ja viiniä liikaa jo usean vuoden ajan (5-6 vuotta). Tapahtui silloin kun vaimoni aloitti yrittäjyyden ja samalla 6 päivän työviikon. Kotiintuloaika on ollut siis poikkeuksetta 22-23 arki-iltoina ja lauantaina. Molemmat tuovat kotiin kohtuullisen elintason, vaikka rikkaita ei ollakaan. Aamulla hän nukkuu (ansaitusti) 10-11 saakka, kun itse lähden töihin 7-8 aikoihin.
Hoidan tytön kaikki illat aterioineen, siivoan kodin. Tosin vaimo osallistuu sunnuntaisin mm. pyykinpesuun.
Aloitin tuolloin ensin oluen tissuttelun parina-kolmena arki-iltana, meni pari vuotta ja tissuttelu meni päivittäiseksi. Määrät lisääntyi ollen viimeisenä parina vuotena jo 4-5 tuoppia illassa, ja aina tytön nukkumaan menon jälkeen. Muutoin en juonut.
Vaimon kanssa meni myös hyvin, hänkin alkoi ottamaan pari siideriä aina töiden tulon jälkeen. Ei siis isoa ongelmaa. Seksielämä kulki ok. Mutten ollut tyytyväinen elämääni ja päivittäinen tissuttelu jatkui.
Viime syksynä kun yksi viikko meni överiksi, dokasin viikonlopun jälkeen pari päivää kun oli lomaa töistä. Alkoi sattumaan vatsaan 4päivän juomisen jälkeen. Aloin ottamaan asioista selvää ja selvisi että tissuttelu johtaa eittämättä alkoholismiin, jos ei pidä varansa.
Ilman lääkäriä apua lopetin aluksi kokonaan, kun huomasin oireet. Voi perkele mitä tapahtui. Suosittelen kaikille tässä vaiheessa oleville : lopettakaa juominen ja tsekatkaa mitä tapahtuu ja tehkää omat johtopäätökset. Unta ei tullut millään, sellaista puolen tunnin pätkiä ja heräämisiä ja kauheita painajaisia. Sitä kesti viikon verran, mutta sinnittelin ja lopetin samalla tukakoinnin kokonaan.
Pidin taukoa juomisesta ja polttamisesta kaksi kuukautta ja sitten menin lääkäriin, en kai uskaltanut mennä aiemmin. Maksa-arvot oli yhä ylhäällä, mutta ei kriittisesti. Lääkäri sanoi, että nyt on oikea aika aloittaa kohtuus, mutta tiedostaa se, että riskiraja on ylitetty. Sen jälkeen olen juonut (viimeisen kuukauden) todella vähän verrattuna aiempaan. Pari olutta silloin tällöin ja tupakkaa vain silloin kun otan olutta, muutoin täysin savuttomana. OLen myös aloittanut uudelleen liikunnan ja olo on mahtava.
Kritisoikaa tai miten vaan, kohtuukäyttö on mahdollista aloittaa vielä monen vuoden ryyppämisen jälkeen.
Pahinta oli, kun luin muistaakseni tämän palstan kirjoiotuksesta. Kaveri oli monta vuotta juonut päivittäin kirkasta votkaa, miedompia ja muita väkeviä kunnes elimistö petti. Krapula-aamun jälkeen viiltävä kipu ylävatsassa ja kun muuta ei tiennyt, oli vetänyt kolmella huikalla puoli pulloa eoro-votkaa. Ihmeparannus ei tullutkaan, vaan haima petti, runsas verenvuoto vatsaan ja monen viikon sairaalareissu. Eihän meistä kukaan halua tällaista?
Tosin elämänolot vaikuttavat huimasti, meillä jaksettiin pahin kausi ja nyt kun lopetin liiallisen ottamisen, vaimo on myynyt firmansa ja lähti kuukausipalkkalaiseksi. Eihän koskaan tosin tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta otin elämäntavakseni laskea viikottaisen alkoholiannokseni, enkä päästä sitä missään olosuhteissa liian korkeaksi. Koska lääkäri sanoi, että saatan olla riskiryhmässä.
En koskaan tajunnut, että pelkkä muutaman oluen maistelu päivittäin voi saada aikaan melko pahoja tuhoja.
Tissuttelijat - varoitus, mikä on paha raja?
11
3741
Vastaukset
- Jees.
Tissuttelun myötä kesto/sieto kasvaa vähitellen, ja samaa rataa myös määrät ja tissuttelutiheys, jotta vaikutus pysyisi suunnilleen samana. Siitä riippuvuus etenee vaivihkaa.
Sinä havahduit ajoissa. Tärkeintä on pitää määrät ja tiheys kontrollissa jatkossa.
Uskon, että jatkossa pidät ne kontrollissa, koska tiedostat varsin hyvin vastaisen "urakehityksen" jos jatkaisit vanhaan malliin.
Hyppäsit kelkasta ajoissa, ja siinä oli auttavana tekijänä myös se, että alkoholiriippuvuutesi ei ollut edennyt aivan korjaamattomaksi asti.
Tärkein on tietoisuus elämäntavastaan, ja mitä on odotettavissa eri valinnoista.
Tsemppiä. jälkeen ei voi sanoa hallitsevansa alkoholinkäyttöään. Minä en moralisoi, kokemukset ovat omiani. Päätin ottaa vain kotona tai vain juhlissa. Päätin juoda vain olutta enkä väkeviä ollenkaan. Päätin ottaa vain viikonloppuna. Päätin ottaa vain lomalla. Päätin juoda vain vähän Cutty Sark-viskiä joka ilta. Päätin pitää "juomapäiväkirjaa"; se onnistui joitakin viikkoja kunnes meni muisti.
Olin puoli vuotta / kolme kuukautta / kuukauden jne. kuivilla, kireänä kuin viulunkieli.
Päätin juoda kohtuullisesti, monta kertaa. Kohtuujuonti onnistui joskus kuukausia, väkisin. Lankeemus tuli aina, väistämättä. Viimeinen päätökseni oli, että ryhdyn viettämään lomiani Lapissa ja juon siellä yksin jolloin kukaan ei saa tietää... Miten täysikasvuinen mies voi olla lapsellinen!
Maatessani 1998 Pirtukirkon pihassa lumihangessa asiat alkoivat selkiytyä. Vasta seuraavana kesänä kumminkin otin toistaiseksi viimeisen ryyppyni.- mihinkin
Niinhän se on, että kuka pystyy mihinkin. Toiset pystyvät olemaan tekemättä rikoksia, toiset ei. Toiset pystyvät käymään vieraissa, toiset ei. Lista on loputon.
Kohtuukäyttö onnistuu joillekin ja jotkut luulevat olevansa kohtuukäyttäjiä. Kuka sen rajan vetää kohtuukäyttöön ja mikä se sitten on?
Oma mielipiteeni on se, että mikään ei ole kohtuukäyttöä, jos siinä on tietty säännönmukaisuus olemassa. Jos on "pakko ottaa" vaikkapa vain kerran kahdessa kuukaudessa, ei se mielestäni ole kohtuukäyttöä, koska siihen sisältyy pakko. Silloin on kohtuukäyttäjä, jos voi olla pitkiäkin aikoja ottamatta, ja vaikkapa joskus ottaisi parikin kertaa kuukaudessa.
Ja ei pidä tietenkään unohtaa myöskään sitä, että silloin kun ottaa, niin pitää myös ottaa sen verran, että on vastuussa tekemisistään.
Itse en pysty kohtuukäyttöön, siksi olen lopettanut alkoholin käyttämisen kokonaa.- sAAmari
minunkin kokemukseni mukaan erittäin hyvin ilmaistu asia ("mikään ei ole kohtuukäyttöä, jos siinä on tietty säännönmukaisuus olemassa. Jos on "pakko ottaa" vaikkapa vain kerran kahdessa kuukaudessa, ei se mielestäni ole kohtuukäyttöä, koska siihen sisältyy pakko.")!
Itse olen tulkinnut niin, että kohtuukäyttäjä voi ottaa tai olla ottamatta ilman että hänen tarvitsee kiinnittää asiaan minkäänlaista huomiota. Hän voi aloittaa "ottamisen" mutta lopettaa sen kesken, jos tuleekin jotain muuta menoa tai tekemistä. Hän voi joskus ottaa reippaasti mutta ei tunne siitä syyllisyyttä, ja toisaalta hän voi olla pitkiäkin aikoja ilman alkoholia ajattelematta koko asiaa.
Itse pystyin kohtuukäyttöön neljän kuukauden ajan ennen kuin retkahdin takaisin suurkulutukseen. Ehdin jo luulla hallitsevani asian mutta pah! Tuntuu valtavan helpottavalta ettei enää tarvitse yrittää, koska tosiasia on etten saa mitään nautintoa parista oluesta tai viinilasillisesta. Siitä jäisi vain mieliteko saada lisää ja lisää ja vetää pönttö sekaisin.
- M47
sillä itselläni samantyyppinen kehityskulku. Nuorempana ei koskaan ryypätty muuten kuin porukassa jne. Muutama vuosi sitten aloin tissutella yksinäni. Nimenomaan tällainen alkoholinkäyttö saattaa helposti johtaa kohti alkoholismia, kuten Minullekin kohta olisi käynyt.
Onneksi elimistön "hälytyskellot" alkoivat antaa merkkejä liiallisesta alkoholin käytöstä.
Tärkeintä on tunnustaa itselleen, että nyt menee liian pitkälle. Nyt toistaiseksi viime aikoina raittiina ja pahin viinanhimo jo takana.
Mullakin mietinnässä, uskaltaako kohtuukäyttöä yrittää. Omassa ystäväpiirissäni alkoholi on jollain tavalla aina läsnä kaikenlaisissa kanssakäymisissä. Absolutistina joutuisi varmaan selittelemään kieltäytymistään. Eräs alkoholista parantunut sukulaiseni ei voi yksinkertaisesti tulla (retkahtamisen pelossa) sellaisiin tilaisuuksiin, missä tarjotaan alkoholia.
Mutta nyt hyvä fiilis, kun pää selvänä ja kevätkin vielä tulossa!!- minä
ukkonikin tuon jutun.
- M47
minä kirjoitti:
ukkonikin tuon jutun.
ukkosi itse älyää ja MYÖNTÄÄ alkoholin liikakäytön ja haluaa muutoksen elämäänsä, voit elätellä toivoa paremmasta.
- papio
Tutulta kuulostaa tarinasi. Varmaan monelle muullekin. Ei sitä nuorempana ajateltu, että tämä alkoholin käyttö voisi olla vaarallista joskus.
Minulla alkoholin käyttö on ollut toimenkuvastani johtuen suurkulutusta aina näihin vuosiin saakka. Vuosi sitten talvella aloin tissuttelemaan kotona, koska kirjoitan paljon ja pystyn tekemään sitä vaikka vedän mäyräkoiran illassa. Kesä meni terasseilla. Sitten alkoi tie taas näyttämään kotiin yksin tissutteluun.
Onnekseni psyyke alkoi reistailemaan päiväsaikaan siihen malliin, että psykiatri totesi ahdistus- ja paniikkihäiriötilojen johtuvan alkoholin liiallisesta käytöstä.
Lopetin juomisen silti istumalta. Alussa oli aika ohkainen olo, mutta onneksi yöt ovat täällä Pohjoisessa vielä kesäaikaan valoisia. Ei pelottanut nukkua.
Nyt olen ollut puoli vuotta ilman alkoholia. Mitään himoja tai haluja alkoholin suhteen en tunne. Sen sijaan tunnen itseni poikkeavaksi yksilöksi, koska en juo. Minnekään pubiin ei viitsi selvin päin mennä. Tuttavapiiriini kuuluu myös kuten sinullakin jotenkin aina tuo alkoholi kuvaan mukaan.
Sinkkuna ollessa mietin, miten tämän yksinäisyyden noidankehän saisi katkaistua. Tänään jopa ajattelin, että pitäisiköhän ruveta "kohtuudella" käyttämään alkoholia, siis harrastamaan kaljoilla käyntiä, jotta saisi illat rattoisammin kulumaan. Yhdestä kokemuksesta viisastuneena tulin sitten siihen tulokseen, että en rupea leikkimään "kohtuukäytöllä". Minussa on selvä riskialttius alkoholismiin ja siihen en halua vajota.
Ilahdutti muuten kummasti, kun ikäiseni ent. naisystäväni soitti ja kertoi istuskelevansa kotosalla. Sanoi että on ihan normaalia viiskymppisten sinkkujen olla vaikka perjani-iltana kotona selvinpäin. Pubielämä on kuitenkin vain marginaalinen ja poikkeava ilmiö.
Vaikeina hetkinä tuo on hyvä muistaa. Helpottaa. Ja eipähän ole aamulla kankkunen. Tällaisia haja-ajatuksia tissuttelun tiimoilta minulla. - Hmm...
papio kirjoitti:
Tutulta kuulostaa tarinasi. Varmaan monelle muullekin. Ei sitä nuorempana ajateltu, että tämä alkoholin käyttö voisi olla vaarallista joskus.
Minulla alkoholin käyttö on ollut toimenkuvastani johtuen suurkulutusta aina näihin vuosiin saakka. Vuosi sitten talvella aloin tissuttelemaan kotona, koska kirjoitan paljon ja pystyn tekemään sitä vaikka vedän mäyräkoiran illassa. Kesä meni terasseilla. Sitten alkoi tie taas näyttämään kotiin yksin tissutteluun.
Onnekseni psyyke alkoi reistailemaan päiväsaikaan siihen malliin, että psykiatri totesi ahdistus- ja paniikkihäiriötilojen johtuvan alkoholin liiallisesta käytöstä.
Lopetin juomisen silti istumalta. Alussa oli aika ohkainen olo, mutta onneksi yöt ovat täällä Pohjoisessa vielä kesäaikaan valoisia. Ei pelottanut nukkua.
Nyt olen ollut puoli vuotta ilman alkoholia. Mitään himoja tai haluja alkoholin suhteen en tunne. Sen sijaan tunnen itseni poikkeavaksi yksilöksi, koska en juo. Minnekään pubiin ei viitsi selvin päin mennä. Tuttavapiiriini kuuluu myös kuten sinullakin jotenkin aina tuo alkoholi kuvaan mukaan.
Sinkkuna ollessa mietin, miten tämän yksinäisyyden noidankehän saisi katkaistua. Tänään jopa ajattelin, että pitäisiköhän ruveta "kohtuudella" käyttämään alkoholia, siis harrastamaan kaljoilla käyntiä, jotta saisi illat rattoisammin kulumaan. Yhdestä kokemuksesta viisastuneena tulin sitten siihen tulokseen, että en rupea leikkimään "kohtuukäytöllä". Minussa on selvä riskialttius alkoholismiin ja siihen en halua vajota.
Ilahdutti muuten kummasti, kun ikäiseni ent. naisystäväni soitti ja kertoi istuskelevansa kotosalla. Sanoi että on ihan normaalia viiskymppisten sinkkujen olla vaikka perjani-iltana kotona selvinpäin. Pubielämä on kuitenkin vain marginaalinen ja poikkeava ilmiö.
Vaikeina hetkinä tuo on hyvä muistaa. Helpottaa. Ja eipähän ole aamulla kankkunen. Tällaisia haja-ajatuksia tissuttelun tiimoilta minulla.Taipumukseni on tehdä kaikista jonkinlaista kartoitusta ja mielikuvaa, millainen kukin ihminen on.
Ilman veetuiluja, oletko rehellinen kirjoituksissasi? Aiemmissa kirjoituksissasi olet välillä alkoholisti, välillä et ole sitä ollenkaan, välillä joit vain kaljaa yhden kesän, nyt sitten olet ollut suurkuluttaja.
Syntyy mielikuva, että kirjoituksesi ovat täysin lukijan vastuulla. Oletko satuilija vailla vastuuta? - papio
Hmm... kirjoitti:
Taipumukseni on tehdä kaikista jonkinlaista kartoitusta ja mielikuvaa, millainen kukin ihminen on.
Ilman veetuiluja, oletko rehellinen kirjoituksissasi? Aiemmissa kirjoituksissasi olet välillä alkoholisti, välillä et ole sitä ollenkaan, välillä joit vain kaljaa yhden kesän, nyt sitten olet ollut suurkuluttaja.
Syntyy mielikuva, että kirjoituksesi ovat täysin lukijan vastuulla. Oletko satuilija vailla vastuuta?Olen rehellinen. 51 ikävuoteen ehtii juoda muulloinkin kuin kesällä 2005. En ole koskaan sanonut olevani alkoholisti. Olin -toivon mukaan siis "olin"- alkholin suurkuluttaja. Viime kesänä kristallisoitui tuo potentiaalinen taipumukseni alkoholismiin. Siis taipumus, alttius etc. Sen vuoksi lopetin alkoholin käytön.
Tämän ikäistä yksineläjää ei kukaan tässä nyky-yhteiskunnassamme hoida, jos sortuu alkoholismiin. Minula ei ole lapsia tai vaimoa katsomassa ja huolehtimassa perääni. Minun pitää pitää itsestäni huoli.
Nyky-Suomi on niin tyly paikka asua, että minkäänlaiseen sekoiluun ei ole varaa. Täytyy yrittää pysyä terveenä ja raittiina.
Mistä sinulle on sellainen tullut mieleen, että ole satuilija? Ja miksi?
Sitäpaitsi muista: Voihan kuka tahansa täällä internetissä olla vaikka lähiöpubin kollektiivinen nimimerkki. Esimerkiksi sinä. Ilman mitään v**tuiluja. - papio
Hmm... kirjoitti:
Taipumukseni on tehdä kaikista jonkinlaista kartoitusta ja mielikuvaa, millainen kukin ihminen on.
Ilman veetuiluja, oletko rehellinen kirjoituksissasi? Aiemmissa kirjoituksissasi olet välillä alkoholisti, välillä et ole sitä ollenkaan, välillä joit vain kaljaa yhden kesän, nyt sitten olet ollut suurkuluttaja.
Syntyy mielikuva, että kirjoituksesi ovat täysin lukijan vastuulla. Oletko satuilija vailla vastuuta?Jostain syystä haluat tehdä kartoitusta muista palstalaisista. Kysymys kuuluu: Kuka sinä olet? Minkälainen sinä olet? Mikset tule kaapista ulos, rekisteröidy ja jätä Galleria-sivuasi auki? Minun Galleria-sivuni kertoo mielestäni minusta paljon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih496165Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j6392521Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831199- 791090
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3121065Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.721036Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä551030- 64934
- 228854
- 57846