BBM ja tunnevyöry

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

sairas ja vastenmielinen...! Sinulla on varmaan joku sairaus tai sinulla menee taloudellisesti huonosti. Kenties olet alkoholisti. Ei ole homojen syy että sinulla menee huonosti! Kasva aikuiseksi!

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

Hehheh. Jotenkin vaikuttaa klassiselta syvällä kaapissa olevan ahdistuneen ja itseinhoisen piilohomon kommentoinnilta. Pelottaa varmasti hirveästi, koska tämä elokuva voi kertoa juuri Sinusta, niistä puolista itsestäsi joita et uskalla edes ajatella saati ääneen puhua. Terveellä itsetunnolla varustettu seksuaalisuudestaan varma aikuinen heteromies ei reagoi tähän elokuvaan niinkuin Sinä teet. Hanki apua - hanki elämä!

Tein tässä pienen laskutoimituksen:
näissä kolmessa BBM threadissa on käynyt tähän mennessä 30782 lukijaa.
sadoista kirjoittajista lähes kaikki ovat pitäneet elokuvasta paljon.
aika hyvin.

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

kun tuolla tavalla suhtaudut homorakkauteen,kasva aikuiseksi!mielestäni elokuva oli ihana rakkaustarina,kerrankin tehdään rakkaustarina,joka ei keskity heteroihin!Todella kaunis elokuva,paras aikoihin!:)

Sovitaanko niin, että tänne kirjoittavat vain ne jotka ovat nähneet elokuvan.
siis oikeesti ja kokonaan.
Jos et ole nähnyt tätä elokuvaa, keksi jotain muuta mistä marista.

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

ELOKUVA ON IHA SURKEE!
ETENKI AIHE KU SIINÄ ON JOKU HOMO AIHEENA!

Annuska kirjoitti:

kun tuolla tavalla suhtaudut homorakkauteen,kasva aikuiseksi!mielestäni elokuva oli ihana rakkaustarina,kerrankin tehdään rakkaustarina,joka ei keskity heteroihin!Todella kaunis elokuva,paras aikoihin!:)

Lue lisää

Tervemenoa Helvettiin!

Aika hyvin kirjoitti:

Tein tässä pienen laskutoimituksen:
näissä kolmessa BBM threadissa on käynyt tähän mennessä 30782 lukijaa.
sadoista kirjoittajista lähes kaikki ovat pitäneet elokuvasta paljon.
aika hyvin.

Lue lisää

... käy vaan jotkuu homot ja lesbot jotka on niiin iloisia että on tullu tällänen elokuva! Mut ne tulee joskus varmasti katumaan sitä!

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

Just...Hassua miten vanhanaikaisia ihmisiä täällä vieläkin elää!!! Homous on niin suuri juttu, miksei se voi vain olla? Miksi sitä pitää noin pahasti erikseen huomioida? Miksi? Annetaan ihmisten olla homoja tai mitä lie haluavatkaan..Mielestäni elokuva oli ihana ja kaunis rakkaustarina, tietenkin homous tulee siinä esille mutta se on hienoa kuinka pikku hiljaa huomio homoudesta siirtyy vaan kauniiseen tarinaan kahdesta rakastavaisesta

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

että pelkän trailerin näkemisellä en sitä menisi katsomaan... en vain voi sille mitään... minulle tuli inho. Miehiä ei ole tarkoitettu alun alkaen miehille, ja se tunne elää valitettavasti vahvana minussa. Koin trailerinkin niin epämielyttäväksi kokemukseksi että voisin varmaankin pahoin katsoessani kyseistä elokuvaa. Jos elokuvan ikäraja on K-11 niin mielestäni se on tulkittu silloin väärin. En antaisi 11 vuotiaan lapseni mennä katsomaan moista. Jokaiset vanhenmat näkevät varmaan painajaisia siitä että omat jälkeläiset olisivat "luonnonoikkuja" ja saisivat epäonnistumisen leiman omaan otsaansa. Ihmiset tulkitsevat että vanhemmat ovat epäonnistuneet silloin ja mikäli lapsi on vielä ainoa.. on järkytys varmaankin suuri tietäen että sukusi ei tule jatkumaan tämän elämän aikana.... muuta kuin pakoputken kautta...

Pitäisin mieluusti moiset "propakanda" - elokuvat omissa oloissaan... jos joku sellaista haluaa... voi mennä sen hakemaan jostain muualta, ettei tarvitse vahingossa elokuvissa toteamaan moista...

Varmaan voivat olla hyviäkin tyyppejä.. kunhan pitävät sen omana tietotaan... eikä tule sitä minulle tuputtamaan...

kantani on... kirjoitti:

että pelkän trailerin näkemisellä en sitä menisi katsomaan... en vain voi sille mitään... minulle tuli inho. Miehiä ei ole tarkoitettu alun alkaen miehille, ja se tunne elää valitettavasti vahvana minussa. Koin trailerinkin niin epämielyttäväksi kokemukseksi että voisin varmaankin pahoin katsoessani kyseistä elokuvaa. Jos elokuvan ikäraja on K-11 niin mielestäni se on tulkittu silloin väärin. En antaisi 11 vuotiaan lapseni mennä katsomaan moista. Jokaiset vanhenmat näkevät varmaan painajaisia siitä että omat jälkeläiset olisivat "luonnonoikkuja" ja saisivat epäonnistumisen leiman omaan otsaansa. Ihmiset tulkitsevat että vanhemmat ovat epäonnistuneet silloin ja mikäli lapsi on vielä ainoa.. on järkytys varmaankin suuri tietäen että sukusi ei tule jatkumaan tämän elämän aikana.... muuta kuin pakoputken kautta...

Pitäisin mieluusti moiset "propakanda" - elokuvat omissa oloissaan... jos joku sellaista haluaa... voi mennä sen hakemaan jostain muualta, ettei tarvitse vahingossa elokuvissa toteamaan moista...

Varmaan voivat olla hyviäkin tyyppejä.. kunhan pitävät sen omana tietotaan... eikä tule sitä minulle tuputtamaan...

Lue lisää

ahdistaa???

Minusta maailmassa on paljon ahdistavempiakin asioita kuin rakkaus esimerkiksi sodat, nälänhätä, äärimmäinen köyhyys, pedofilia ja väkivalta.
Tiesitkö, että 10 % ihmisistä on homoseksuaaleja. Itse tunnen loistavan uran tehneitä tavattoman älykkäitä ja viehättäviä homoja ja lesboja. Se ei siis todellakaan tarkoita epäonnistumista. Sitä paitsi, jos elämän ainoa tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen, niin miksi Suomessa syntyvyys koko ajan laskee. Sinä voit rauhassa puuhastella omassa lintukodossasi vaimoinesi ja lapsinesi. Tuskin kukaan homo on sinusta kiinnostunut. Lopeta siis pelkääminen. Minusta rakkauden sijaan vielä ahdistavampaa on väkivaltaiseten naistenhakkaaja miesten katseleminen ,ja entä ne lapset, jotka isät ovat eron myötä hylänneet.

nyt niin paljon kirjoitti:

ahdistaa???

Minusta maailmassa on paljon ahdistavempiakin asioita kuin rakkaus esimerkiksi sodat, nälänhätä, äärimmäinen köyhyys, pedofilia ja väkivalta.
Tiesitkö, että 10 % ihmisistä on homoseksuaaleja. Itse tunnen loistavan uran tehneitä tavattoman älykkäitä ja viehättäviä homoja ja lesboja. Se ei siis todellakaan tarkoita epäonnistumista. Sitä paitsi, jos elämän ainoa tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen, niin miksi Suomessa syntyvyys koko ajan laskee. Sinä voit rauhassa puuhastella omassa lintukodossasi vaimoinesi ja lapsinesi. Tuskin kukaan homo on sinusta kiinnostunut. Lopeta siis pelkääminen. Minusta rakkauden sijaan vielä ahdistavampaa on väkivaltaiseten naistenhakkaaja miesten katseleminen ,ja entä ne lapset, jotka isät ovat eron myötä hylänneet.

Lue lisää

.....Täyttä löpinää kaikki!

Homoudesta on tullut niin trendikästä, että nekin, jotka muuten eivät saavuta tarpeeksi arvostusta alkavat homoilla tai ainakin puolustella homoja.

Muistaakseni muutama vuosi takaperin homoja oli noin 6% väestöstä.....Kuinkahan se yhtäkkiä on noussutkin 10% saakka?!? 66% nousu muutamassa vuodessa?!?!

En usko siihen, että nyt on uskallettu tulla kaapista nopeammin ulos. Kyllä noissa luvuissa on mukana niitäkin, jotka luulevat olevansa homoja tai lesboja tämän muotivillityksen seurauksena. Lesboksikaan ei naista tee mielestäni se, että on suudellut toista naista baarissa.....etenkin humalassa.

nyt niin paljon kirjoitti:

ahdistaa???

Minusta maailmassa on paljon ahdistavempiakin asioita kuin rakkaus esimerkiksi sodat, nälänhätä, äärimmäinen köyhyys, pedofilia ja väkivalta.
Tiesitkö, että 10 % ihmisistä on homoseksuaaleja. Itse tunnen loistavan uran tehneitä tavattoman älykkäitä ja viehättäviä homoja ja lesboja. Se ei siis todellakaan tarkoita epäonnistumista. Sitä paitsi, jos elämän ainoa tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen, niin miksi Suomessa syntyvyys koko ajan laskee. Sinä voit rauhassa puuhastella omassa lintukodossasi vaimoinesi ja lapsinesi. Tuskin kukaan homo on sinusta kiinnostunut. Lopeta siis pelkääminen. Minusta rakkauden sijaan vielä ahdistavampaa on väkivaltaiseten naistenhakkaaja miesten katseleminen ,ja entä ne lapset, jotka isät ovat eron myötä hylänneet.

Lue lisää

En vain voi sille mitään... se saa kylmät väreet ja suunnattoman pahoinvoinnin aikaiseksi...

Onhan maailmassa tottakai paljon muutakin pahaa... Enhän niin väitäkkään. Mutta niillä on taas ihan erisyyt. Kaikki ihmiset eivät voi hallita joutuuko sotaan vai ei... Se on kansalaisvelvollisuus puolustaa isäinmaataan jos niin huonoon tilanteeseen ajaudutaan... Eli maailmassa on paljon pahaa.. mutta eivät ne sellaista kuvotusta ja pahoinvointia saa aikaiseksi.. no pedofilia tottakai sairasta.. mutta ei niitä nyt leffateatteriin mennä katsomaankaan.

Ja että 10% Epäilen sitä kyllä vahvasti. Jossain määrin voi olla kokeilun halua tai muuta vastaavaa.. mutta ei se taas tee ihmisistä sitä ihtiään, että se elämä nyt pyörii pelkästään sen reijän ympärillä.

Enkä myöskään väitä etteikö he voisi pärjätä kuitenkin muuten normaalissa elämässä.. en en en.. ja vielä kerran en...

Olenko väittänyt että elämän ainoa tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen? Vaikka se nyt on yksi suurimmista asioista niin ei tietysti.

Ja minusta on ikävä kyllä kiinnostunut useampikin mies... ennen tällaisia ilmiöitä ei ehkä ollut laisinkaan... mutta nykyään homoseksuaalit ovat niin sanotusti "rohkaistuneet" puristeleen jopa takapuolesta ja ties mistä. Ei todellakaan ole kivaa... Miltä se nyt kuulostaisi jos menisin ja puristasin ohikulkevan hyvän näköisen naisen persettä.. ja vaikka sitten varmuuden vuoksi tissiä.. ja tuumaisin "ompa hyvä perse!" YÖK!!! Mua vaan kuvottaa ihan suunnattomasti... en voi mitään... se saa suunnattoman pahoinvoinnin aikaiseksi.. ja tekis kieltämättä mieli käydä pistään kärsään sellasia ja oikein kunnolla niinkuin hyvä ystäväni on tehnyt muutamaan otteeseen.

Mitä viimeiseen lauseesesi tulee, riidat ovat ikäviä asioista... ei niiltä säästytä varmaan homopiireissäkään? mutta mieluummin ei isää laisinkaan.. kuin ikuinen häpeä tarhassa.. koko kouluajan.. ja siitä eteenpäin.. että minä olisin syntynyt kahden miehen tuotoksesta.. ja että olen joutunut elämään kahden homon keskuudessa koko elämäni... millainen maailmantaju sellaiselle lapselle jäisi???... ei varmaankaan kovin kiitollinen.

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

Luin Annie Proulxin kirjasta Lyhyt kantama sen alkuperäisen stoorin. Leffaa näkemättä se on aika karu tarina.

Proulxia voin suositella, hyviä tarinoita.

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

Suomalaisilla miehillä on homofobia.

Se johtuu hyvin yksinkertaisesti siitä, että suomalainen mieskuva on aivan epärealistinen. Suomalaisen miehen pitäisi olla 100% mies. Sen huomaa miesten vaatteiden rikkaasta värivalikoimasta (musta, harmaa, ruskea)ja ennen kaikkea kuolleesta tunne-elämästä. Täydelliseen maskuliinisuuteen eivät tunteet kuulu.

Koska yksikään suomalainen mies ei voi olla täysin tämän kuvan mukainen syystä, että olemme ihmisiä ja meillä on tunteet (homo). Siksi kaikki (99.99%) suomalaiset miehet ovat epävarmoja seksuaalisuudestaan, vaikka eivät sitä myönnä. Siksi homous saa aikaan epävarmuutta ja pelkoa suomalaisissa miehissä. Oma naamari uhkaa valahtaa sellaisessa seurassa.

En tarkoita sitä, että kaikki olisivat homoja. Tunteet vain ovat jotain, mitä suomalaiset miehet pelkäävät kuollakseen, koska silloin voi leimautua ruskean reiän ritariksi.

Näin se vain on täällä junttilassa.


-Olki

OlkiKukkonen kirjoitti:

Suomalaisilla miehillä on homofobia.

Se johtuu hyvin yksinkertaisesti siitä, että suomalainen mieskuva on aivan epärealistinen. Suomalaisen miehen pitäisi olla 100% mies. Sen huomaa miesten vaatteiden rikkaasta värivalikoimasta (musta, harmaa, ruskea)ja ennen kaikkea kuolleesta tunne-elämästä. Täydelliseen maskuliinisuuteen eivät tunteet kuulu.

Koska yksikään suomalainen mies ei voi olla täysin tämän kuvan mukainen syystä, että olemme ihmisiä ja meillä on tunteet (homo). Siksi kaikki (99.99%) suomalaiset miehet ovat epävarmoja seksuaalisuudestaan, vaikka eivät sitä myönnä. Siksi homous saa aikaan epävarmuutta ja pelkoa suomalaisissa miehissä. Oma naamari uhkaa valahtaa sellaisessa seurassa.

En tarkoita sitä, että kaikki olisivat homoja. Tunteet vain ovat jotain, mitä suomalaiset miehet pelkäävät kuollakseen, koska silloin voi leimautua ruskean reiän ritariksi.

Näin se vain on täällä junttilassa.


-Olki

Lue lisää

Loistava analyysi, KIITOS :)

Ecuina kirjoitti:

... käy vaan jotkuu homot ja lesbot jotka on niiin iloisia että on tullu tällänen elokuva! Mut ne tulee joskus varmasti katumaan sitä!

Ei kai 14-vuotiaalta pitäisi itsenäistä ajattelua vaatiakaan, mutta voisitkos silti edes pyrkiä sellaiseen? Kääntele asioita päässäsi vähän enemmän, ja saatat päästä muunkinlaisiin tuloksiin kuin mitä valtamedia ja kaverit tarjoavat.

En muuten suosittelisi pissiksien vihaamista. Jokunen vuosi kun vielä menee, niin pääset katsomaan taaksepäin ja huomaamaan, ettet ollutkaan lopulta niin hurjan erilainen.

Ecuina kirjoitti:

... käy vaan jotkuu homot ja lesbot jotka on niiin iloisia että on tullu tällänen elokuva! Mut ne tulee joskus varmasti katumaan sitä!

näistä kasteista katsot itse kuuluvasi?

Mageling kirjoitti:

Ei kai 14-vuotiaalta pitäisi itsenäistä ajattelua vaatiakaan, mutta voisitkos silti edes pyrkiä sellaiseen? Kääntele asioita päässäsi vähän enemmän, ja saatat päästä muunkinlaisiin tuloksiin kuin mitä valtamedia ja kaverit tarjoavat.

En muuten suosittelisi pissiksien vihaamista. Jokunen vuosi kun vielä menee, niin pääset katsomaan taaksepäin ja huomaamaan, ettet ollutkaan lopulta niin hurjan erilainen.

Lue lisää

...haista paska. Mulla on parempi ajattelu tapa koska vihaan homoja ja lesboja!

Ja mitenniii en poikkee hirveesti pissiksistä? Et ees taida tietää mitä ne on sillä mä oon päin vastanen!

olla vähän kirjoitti:

sairas ja vastenmielinen...! Sinulla on varmaan joku sairaus tai sinulla menee taloudellisesti huonosti. Kenties olet alkoholisti. Ei ole homojen syy että sinulla menee huonosti! Kasva aikuiseksi!

Lue lisää

Kylläpä tämä yksi elokuva kiinnostaa,
tällä palstalla jo lähes 50.000 lukijaa lyhyessä ajassa,
ja Oscarit vasta tulossa.

Itse veikkaan, että Brokeback Mountain pokkaa tärkeimmistä palkinnoista kaksi:
paras elokuva ja paras ohjaus.
saa nähdä mitä muita titteleitä tulee.

Aika hyvin kirjoitti:

Kylläpä tämä yksi elokuva kiinnostaa,
tällä palstalla jo lähes 50.000 lukijaa lyhyessä ajassa,
ja Oscarit vasta tulossa.

Itse veikkaan, että Brokeback Mountain pokkaa tärkeimmistä palkinnoista kaksi:
paras elokuva ja paras ohjaus.
saa nähdä mitä muita titteleitä tulee.

Lue lisää

Lisäksi veikkaan, että Jake, mutta myös Heath saavat Oscarit. Toivotaan parasta :-)

Ecuina kirjoitti:

...haista paska. Mulla on parempi ajattelu tapa koska vihaan homoja ja lesboja!

Ja mitenniii en poikkee hirveesti pissiksistä? Et ees taida tietää mitä ne on sillä mä oon päin vastanen!

Lue lisää

Ja niin vaan vahvistat lisää tuota mielikuvaa :)

Marcus kirjoitti:

Katsoin vaimon kanssa trailerin ja reaktio oli sama: todella äärimmäisen pöyristyttävää, kuvottavaa, luonnotonta ja vastenmielistä katsottavaa. Tästäkö homot saavat lisää intoa alkaa homoilemaan. Tällaisen levittäminen on rikollista ja törkeää.

Se oliko elokuva hyvä vai huono ratkaisee: Tekikö nämä homot lopussa parannuksen. Se ikuinen kysymys, voiko homoudesta parantua... ainakin homoilun voi lopettaa.

Lue lisää

..etkö kuitenkin tykkää katsoa kahden naisen välistä rakkautta? Sinänsä mielenkiintoista on että yleensä nekin miehet jotka ovat niin vimosenpäälle homovihaajia, katsovat mm. eroottisia elokuvia missä on 2 naista yhdessä tai miehen kanssa. Että missä on se ero?
Ja taisi se jollain tapaa kiinnostaa kun pitänyt katsoa. Eikä siitä mainospätkästä voi sanoa mitään ko leffan tunnelmasta..

Hobittitietoutta: 5-kymppinen hobitti on vielä nuorehko aikuinen, ei siis keski-ikäinen.

Pallotti kirjoitti:

Hobittitietoutta: 5-kymppinen hobitti on vielä nuorehko aikuinen, ei siis keski-ikäinen.

larppasin kerran yksin huoneessani ja kaadoin räkkitelineen ja kone meni paskaksi!1

Minä se yhä kuljen pää pilvissä ja leffan aiheuttaman euforian vallassa. Ennis on mielessä usein, vaikka saunan lauteilla tai autoa ajaessa. Enniksen traaginen elämä yksin trailerparkissa saa yhä kyyneleet silmiin. Jos ei tämä elokuva saa oscareita, revin pelihousut. Uusi ajanlasku alkoi elokuvasta, sieluun on ikuisesti piirtynyt kuva BBM:sta. Kiitos Ang Lee ja kaikki mukana olleet, erityisesti kiitos Heath Ledgerille.

Jakke kirjoitti:

Minä se yhä kuljen pää pilvissä ja leffan aiheuttaman euforian vallassa. Ennis on mielessä usein, vaikka saunan lauteilla tai autoa ajaessa. Enniksen traaginen elämä yksin trailerparkissa saa yhä kyyneleet silmiin. Jos ei tämä elokuva saa oscareita, revin pelihousut. Uusi ajanlasku alkoi elokuvasta, sieluun on ikuisesti piirtynyt kuva BBM:sta. Kiitos Ang Lee ja kaikki mukana olleet, erityisesti kiitos Heath Ledgerille.

Lue lisää

Agree 110%. Sanoinkuvaamattoman upea, kaunis ja koskettava elokuva. Antoi myös tälle heteronaiselle voimaa tehdä muutoksia omassa elämässä. Mielipiteeni elokuvasta vain jatkaa vahvistumistaan!

Olipa erittäin osuvasti sanottu. Kuvaa täydellisesti mitä myös itse tunnen, paitsi kyllä BBM niin erinomaisen hieno elokuva on, että voi senkin vuoksi tirauttaa paljonkin (tai on pakko tirauttaa...)...

Osasitpa hienosti pukea sanoiksi elokuvan vaikutuksen. Minulle tuli täsmälleen samanlainen tunne. Itku helpotti edes vähäsen sitä suunnatonta, haurasta haikeutta, minkä elokuva nostatti pintaan. Rakkaudessa on maailman väkevin voima.

No eipä ihme että itkettää kun olet selvästi piilohomo, se kaipuu mitä koet on kun olet kieltänyt homouden itsestäsi. Lapsikin tajuaa mikä sulla on homman nimi. Mene miehiin ni helpottaa. "Selittämätön kaipuu" jep just just.

tytskä_ kirjoitti:

No eipä ihme että itkettää kun olet selvästi piilohomo, se kaipuu mitä koet on kun olet kieltänyt homouden itsestäsi. Lapsikin tajuaa mikä sulla on homman nimi. Mene miehiin ni helpottaa. "Selittämätön kaipuu" jep just just.

Lue lisää

Sinulla ei ole herkkyyttä tippaakaan. Sinunlaisia ihmisiä on ikävä kyllä liikaa. Selittämättömällä kaipuulla voidaan myös tarkoittaa rakkauden kaipuuta, ei homouden. Elokuva on tehty sieluille, jotka ymmärtävät ja ajattelevat- ja mikä tärkeintä TUNTEVAT! Elokuvan pointti ei ole homoseksuaalisuus vaan väkevä rakkaus. Kaikki eivät tätä ymmärrä.

"Minut valtasi elokuvan lopussa valtava tyhjyyden tunne, rupesi pakostakin ajattelemaan, että mitä jos omalle rakkaalle tapahtuisi jotain kauheaa ilman, että itse on näkemässä ja kuulemassa "viimeisiä sanoja"."

Kiitos vaan, kerro nyt loputkin juonesta saman tien. KELE! :(

Just joo kirjoitti:

"Minut valtasi elokuvan lopussa valtava tyhjyyden tunne, rupesi pakostakin ajattelemaan, että mitä jos omalle rakkaalle tapahtuisi jotain kauheaa ilman, että itse on näkemässä ja kuulemassa "viimeisiä sanoja"."

Kiitos vaan, kerro nyt loputkin juonesta saman tien. KELE! :(

Lue lisää

Eiköhän ole aika itsestäänselvää että jos keskustellaan elokuvasta joka on jo ollut yleisessä levityksessä Suomessakin viikkokausia, niin lähdetään siitä että keskusteluketjua lukevat ihmiset jotka ovat elokuvan jo nähneet!

Eihän mistään keskustelusta tule mitään jos pitää koko ajan ajatella ettei paljasta juonesta mitään!! Se että rakastavaiset eivät saa toisiaan on koko leffan tärkein asia. Miten sen mainitsemista tässä keskustelussa muka voi välttää?

Jos et kerran ole nähnyt koko elokuvaa, niin mitä helvettiä yleensä teet tätä koko ketjua lukemassa??

Kumma, että sinä jota yököttää koko leffa, tulet näitä kirjoituksia kuitenkin lukemaan. Jokinhan suakin tässä kiinnostaa... Mieti sitä!!!

Et edes tiedä mistä elokuva kertoo ja päätit silti osallistua elokuvaa käsittelevään keskusteluun? Juuri tuollaiset kaltaistesi kommentit osoittavat että elokuvaa tarvitaan.

Kuuluvatko suosikki-leffoihisi mm.American Pie ja Jennifer Aniston-leffat...?

No jos katsoit leffasta vain 2/3-osaa niin millä meriitteillä olet täällä elokuvaa arvostelemassa? Ihan sama kuin arvostelisi kirjan luettuaan siitä kaksi ensimmäistä kappaletta. Tässä leffassa tunnelma ja tunteet tiivistyvät vahvasti loppua kohden.

Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle.

Kumpaa pidät maailman parhaana leffana: Millipilleriä vai Pähkähullua Suomea?

Bettina rakas, menetkö sinä yleensäkin katsomaan elokuvia vain sen perusteella, että kyseinen elokuva on "saavuttanut Oscar-tason" tai "hehkuteltu" tai muuta vastaavaa? Mielestäni on kerrassaan naurettavaa myös se, että tulet kertomaan tänne mielipiteitäsi etkä edes nähnyt elokuvaa loppuun asti. Sorry wain, mutta aika säälittävää.

hohhoijaaa kirjoitti:

No jos katsoit leffasta vain 2/3-osaa niin millä meriitteillä olet täällä elokuvaa arvostelemassa? Ihan sama kuin arvostelisi kirjan luettuaan siitä kaksi ensimmäistä kappaletta. Tässä leffassa tunnelma ja tunteet tiivistyvät vahvasti loppua kohden.

Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle.

Lue lisää

"Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle."

Itse Brokebackista en voi kommentoida, koska en sitä ole nähnyt, mutta yllä oleva kommenttisi oli lähinnä pöyristyttävän ahdasmielinen. Etpä ole sinäkään tainnut suuressa "erikoisten" draamojen ihannoinnissasi paljokaan suvaitsevaisuutta oppia. Itse ainakin pystyn nauttimaan niin draamasta, komediasta kuin hyvistä action- filmeistäkin.

Itseäni alkaa suunnattomasti raivostuttamaan yleisen populaarikulttuurin jatkuva mollaaminen itseään älykköinä pitävien tahoilta. Toki iso osa action- ja komedia -pätkistä on minunkin mielestäni täyttä kuraa, mutta helmiäkin löytyy. Ei ihmisiä voi kategorioida tyyliin "jos pidät actionista, et voi pitää draamasta".

Joten jospa miettisit vielä.

Auteur kirjoitti:

"Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle."

Itse Brokebackista en voi kommentoida, koska en sitä ole nähnyt, mutta yllä oleva kommenttisi oli lähinnä pöyristyttävän ahdasmielinen. Etpä ole sinäkään tainnut suuressa "erikoisten" draamojen ihannoinnissasi paljokaan suvaitsevaisuutta oppia. Itse ainakin pystyn nauttimaan niin draamasta, komediasta kuin hyvistä action- filmeistäkin.

Itseäni alkaa suunnattomasti raivostuttamaan yleisen populaarikulttuurin jatkuva mollaaminen itseään älykköinä pitävien tahoilta. Toki iso osa action- ja komedia -pätkistä on minunkin mielestäni täyttä kuraa, mutta helmiäkin löytyy. Ei ihmisiä voi kategorioida tyyliin "jos pidät actionista, et voi pitää draamasta".

Joten jospa miettisit vielä.

Lue lisää

Kamaan, älä leiki tyhmää.

Tiedät varsin hyvin, että Iso-Arskan ystävistä 95 % ei välitä pätkääkään tällaisista rauhallisesti etenevistä elokuvista, jossa efektejä, taustamusiikkia ja mättöä on vähän jos ollenkaan.

Elokuvat, joissa yritetään antaa viitteitä henkilöhahmojen mielensisäisestä liikkeestä räiskyvän toiminnan kustannuksella, ovat monille täysin vieras maailma. He katsovat toisenlaisia elokuvia, MINUN MIELESTÄNI, aivan paskoja leffoja.

Tämä kuvaamani jengi on sitä, joka nauraa tikahtuakseen Stonen "Platoon" -elokuvassa kohtausta, jossa vietnamilainen siviili saa pyssynperästä ja niin edelleen.

Mistä tiedät että elokuva on huono, jos et ole edes nähnyt sitä - kokonaan.
elokuva vain paranee loppua kohti.
Ehkä tää oli väärä elokuva sulle, jos et tajunnut mistä on kyse.
Tai sitten tajusit oikein hyvin, etkä halua että muut käy katsomassa elokuvan joka herättää ajatuksia.
Tää kertoo elävästä elämästä, eikä ole mikään kiiltokuva.

Auteur kirjoitti:

"Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle."

Itse Brokebackista en voi kommentoida, koska en sitä ole nähnyt, mutta yllä oleva kommenttisi oli lähinnä pöyristyttävän ahdasmielinen. Etpä ole sinäkään tainnut suuressa "erikoisten" draamojen ihannoinnissasi paljokaan suvaitsevaisuutta oppia. Itse ainakin pystyn nauttimaan niin draamasta, komediasta kuin hyvistä action- filmeistäkin.

Itseäni alkaa suunnattomasti raivostuttamaan yleisen populaarikulttuurin jatkuva mollaaminen itseään älykköinä pitävien tahoilta. Toki iso osa action- ja komedia -pätkistä on minunkin mielestäni täyttä kuraa, mutta helmiäkin löytyy. Ei ihmisiä voi kategorioida tyyliin "jos pidät actionista, et voi pitää draamasta".

Joten jospa miettisit vielä.

Lue lisää

Miksi ylipäätään kommentoit, jos et ole nähnyt elokuvaa?
Katso ensin elokuva! ja kommentoi vasta sitten
jos jää mitään kommentoitavaa.

Tajusitkohan edes elokuvan symboliikkaa? Mielestäni elokuva on tehty ihmisille, jotka ovat herkkiä ja kykenevät eläytymään vahvaan tarinaan. Mielestäni elokuva on huikean kaunis ja väkevä rakkaustarina, jollaista en ole vuosiin nähnyt.

hohhoijaaa kirjoitti:

No jos katsoit leffasta vain 2/3-osaa niin millä meriitteillä olet täällä elokuvaa arvostelemassa? Ihan sama kuin arvostelisi kirjan luettuaan siitä kaksi ensimmäistä kappaletta. Tässä leffassa tunnelma ja tunteet tiivistyvät vahvasti loppua kohden.

Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle.

Lue lisää

No sanotaan tähän,että joku tykkää äidistä ,toinen tytöstä.Mutta makuasioista ei voi kiistellä.En tullut tänne arvostelemaan toisten tykkäämisestä,vaan sanoin oman mielipiteeni. Ja elokuvakategoriaani kuuluvat elokuvat laidasta laitaan ja harvoin olen ollut yhtä pitkästynyt kuin ko elokuvan aikana.
Olen 40 vuotisen elämäni aikana aika paljon elokuvia katsonut,jopa aika ajoin ollut leffafriikki. Nautin niin syvällisistä kuin actionistakin välillä.Mutta kun kyseessä oleva elokuva vaan ei minuun kolahtanut.Minusta osoittaa kuitenkin laaja-alaista katsontakantaa se,että ihmiset tuovat mielipiteitään esiin ja antavat myös toisille sen mahdollisuuden. Uskon myös,että 2/3 elokuvasta kertoo jo aika paljon.Harvoin kaikki elokuvan anti on ympätty loppukohtaukseen.
Joten mielipiteeni on,etten vaan tykännyt leffasta.Ja kunnioitan hitä,joiden mielestä se oli taas erinomainen. Näin ne mielipiteet jakautuvat.Harvoin on 100 % kannatusta tai mollaamista mistään asiasta :-)

Bettina kirjoitti:

No sanotaan tähän,että joku tykkää äidistä ,toinen tytöstä.Mutta makuasioista ei voi kiistellä.En tullut tänne arvostelemaan toisten tykkäämisestä,vaan sanoin oman mielipiteeni. Ja elokuvakategoriaani kuuluvat elokuvat laidasta laitaan ja harvoin olen ollut yhtä pitkästynyt kuin ko elokuvan aikana.
Olen 40 vuotisen elämäni aikana aika paljon elokuvia katsonut,jopa aika ajoin ollut leffafriikki. Nautin niin syvällisistä kuin actionistakin välillä.Mutta kun kyseessä oleva elokuva vaan ei minuun kolahtanut.Minusta osoittaa kuitenkin laaja-alaista katsontakantaa se,että ihmiset tuovat mielipiteitään esiin ja antavat myös toisille sen mahdollisuuden. Uskon myös,että 2/3 elokuvasta kertoo jo aika paljon.Harvoin kaikki elokuvan anti on ympätty loppukohtaukseen.
Joten mielipiteeni on,etten vaan tykännyt leffasta.Ja kunnioitan hitä,joiden mielestä se oli taas erinomainen. Näin ne mielipiteet jakautuvat.Harvoin on 100 % kannatusta tai mollaamista mistään asiasta :-)

Lue lisää

Juu, makuasioista ei kannata kiistellä.

Mutta aivoilla varustettu ihminen ei tule lässyttämään keskustelupalstalle elokuvan huonoudesta jos ei ole edes katsonut koko elokuvaa. Viimeiseen 45 minuuttiin mahtunee muutakin kuin loppukohtaus?

Itse pidin elokuvaa aivan loistavana taidepläjäyksenä. Leffa tulee aivan varmasti voittamaan parhaan elokuvan Oscarin, samoin ohjaajalle ja käsikirjoittajille menevät samanlaiset pystit. Heath Ledger taitaa jäädä ilman Oscaria (Capoten Hoffman napannee parhaan näyttelijän palkinnon). Michelle Williamsilla on pienet saumat. Niin paljon kuin soisin Jake Gyllenhaalille Oscarin roolistaan, en oikein usko että noin nuori näyttelijä saa tällaista tunnustusta.

hohhoijaaa kirjoitti:

Juu, makuasioista ei kannata kiistellä.

Mutta aivoilla varustettu ihminen ei tule lässyttämään keskustelupalstalle elokuvan huonoudesta jos ei ole edes katsonut koko elokuvaa. Viimeiseen 45 minuuttiin mahtunee muutakin kuin loppukohtaus?

Itse pidin elokuvaa aivan loistavana taidepläjäyksenä. Leffa tulee aivan varmasti voittamaan parhaan elokuvan Oscarin, samoin ohjaajalle ja käsikirjoittajille menevät samanlaiset pystit. Heath Ledger taitaa jäädä ilman Oscaria (Capoten Hoffman napannee parhaan näyttelijän palkinnon). Michelle Williamsilla on pienet saumat. Niin paljon kuin soisin Jake Gyllenhaalille Oscarin roolistaan, en oikein usko että noin nuori näyttelijä saa tällaista tunnustusta.

Lue lisää

Jopas mielipiteet saa tunteet kuumenemaan.Kaurismäkikin on arvostettu "taide"-elokuvistaan eikä niistä tottatosiaan kaikki nauti.Eiköhän se ole edelleen niin,ettei kannata hyökätä mielipiteen vuoksi kimppuun. Katsoin elokuvaa 1t25 min. En ole ihan varma todellisesta kestosta,mutta tuskin edes kahta tuntia kesti.Joten pääosin elokuva tuli katsottua ja edelleen olen sitä mieltä, etten siitä pitänyt.Joten antakaa nyt hyvät ihmiset vapaus kertoa mielipide,vaikka se sotisikin oman mielipiteenne kanssa. Kyllä aivotoimintaa tarvitaan vähän muuhun kuin pelkkään elokuvan katseluun,joten mielestäni melkoisen vahvaa kritiikkiä lauot.

Bettina kirjoitti:

Jopas mielipiteet saa tunteet kuumenemaan.Kaurismäkikin on arvostettu "taide"-elokuvistaan eikä niistä tottatosiaan kaikki nauti.Eiköhän se ole edelleen niin,ettei kannata hyökätä mielipiteen vuoksi kimppuun. Katsoin elokuvaa 1t25 min. En ole ihan varma todellisesta kestosta,mutta tuskin edes kahta tuntia kesti.Joten pääosin elokuva tuli katsottua ja edelleen olen sitä mieltä, etten siitä pitänyt.Joten antakaa nyt hyvät ihmiset vapaus kertoa mielipide,vaikka se sotisikin oman mielipiteenne kanssa. Kyllä aivotoimintaa tarvitaan vähän muuhun kuin pelkkään elokuvan katseluun,joten mielestäni melkoisen vahvaa kritiikkiä lauot.

Lue lisää

Elokuva kestää 2 tuntia 14 minuuttia.

Olen edelleen sitä mieltä että ihminen jolta jää kyseisestä elokuvasta lähes tunti näkemättä, ei voi muodostaa siitä sellaista kokonaiskuvaa että hänen mielipiteensä olisi vakavasti otettava.

Tuli muuten mieleen: kun teitä oli kolme elokuvateatterissa, miten sovitte että olette saaneet tarpeeksenne ja haluatte poistua? Aloitteko kuiskailla keskenänne? Eihän tuon sopiminen ihan hetkessä onnistu. Kahden ihmisen vielä on suht. helppoa sopia asiasta, mutta kolmen?

Onneksi en ollut samassa näytöksessä.

Bettina kirjoitti:

Jopas mielipiteet saa tunteet kuumenemaan.Kaurismäkikin on arvostettu "taide"-elokuvistaan eikä niistä tottatosiaan kaikki nauti.Eiköhän se ole edelleen niin,ettei kannata hyökätä mielipiteen vuoksi kimppuun. Katsoin elokuvaa 1t25 min. En ole ihan varma todellisesta kestosta,mutta tuskin edes kahta tuntia kesti.Joten pääosin elokuva tuli katsottua ja edelleen olen sitä mieltä, etten siitä pitänyt.Joten antakaa nyt hyvät ihmiset vapaus kertoa mielipide,vaikka se sotisikin oman mielipiteenne kanssa. Kyllä aivotoimintaa tarvitaan vähän muuhun kuin pelkkään elokuvan katseluun,joten mielestäni melkoisen vahvaa kritiikkiä lauot.

Lue lisää

Se on sinun harmisi, että päätit jättää elokuvan katselemisen kesken. Ehkä et olisi pitänyt elokuvasta vaikka olisitkiin katsonut sen loppuun asti. Sinun on ymmärretävä, että tämä elokuva on koskettanut todella monia ihmisiä aivan valtavan paljon, eikä syyttä, ja sen vuoksi kritiikin antajilta odotetaan, että he ainakin olisivat nähneet elokuvan kokonaan. Naurettavaa että tulet tänne kertomaan kuinka sinä kaverisi olitte kaikki samaa mieltä siitä, että elokuva oli huono, vaikka ette edes katsoneet sitä loppuun asti. Minä ymmärrän täysin että osa inhoaakin Brockebackia, mutta mielipiteille täytyy olla todellisempi perusta.

täti myös kirjoitti:

Se on sinun harmisi, että päätit jättää elokuvan katselemisen kesken. Ehkä et olisi pitänyt elokuvasta vaikka olisitkiin katsonut sen loppuun asti. Sinun on ymmärretävä, että tämä elokuva on koskettanut todella monia ihmisiä aivan valtavan paljon, eikä syyttä, ja sen vuoksi kritiikin antajilta odotetaan, että he ainakin olisivat nähneet elokuvan kokonaan. Naurettavaa että tulet tänne kertomaan kuinka sinä kaverisi olitte kaikki samaa mieltä siitä, että elokuva oli huono, vaikka ette edes katsoneet sitä loppuun asti. Minä ymmärrän täysin että osa inhoaakin Brockebackia, mutta mielipiteille täytyy olla todellisempi perusta.

Lue lisää

Ei ei ei! Ei minun, ei sinun, eikä kenenkään pidä ymmärtää, "...että tämä elokuva on koskettanut todella monia ihmisiä aivan valtavan paljon, eikä syyttä, ja sen vuoksi kritiikin antajilta odotetaan, että he ainakin olisivat nähneet elokuvan kokonaan."

Voiko elokuvaa kritisoida, jos ei ole nähnyt sitä kokonaan? Miksi ihmeessä ei voisi? Elokuvan katsominenhan on jokaiselle täysin subjektiivinen kokemus. Elokuvasta joko pitää, ei pidä, tai sitten se sijoittuu näiden ääripäiden välimaastoon. Ei siihen vaikuta (tai ainakaan pitäisi vaikuttaa) montako kullattua patsaankuvatusta elokuva on ehkä saanut tai mitä mieltä vaikka naapurin Liisa ja puolet maailman väestöstä siitä on. Itse olen lukemattomia kertoja vaihtanut kanavaa tai sulkenut telkun vain muutaman minuutin katsomisen perusteella tai lopettanut esim. vuokratun leffan katsomisen kesken, jos en ole pitänyt siitä. En antanut niille sitten mahdollisuutta "todistaa" itseään. Ennemmin lähdin vaikka lenkille, jonka uskoin olevan itselleni hyödyllisempää ja järkevämpää puuhaa, kuin turhan elokuvan läpi kahlaamiseen vain jonkin upean loppukliimaksin takia.

Mitä mieltä olisitte siitä, jos esimerkkinä sanoisin, että olin joskus katsomassa Kummelin kultakuumetta ja marssin ulos teatterista alle puoli tuntia elokuvan alusta, koska en todellakaan pitänyt siitä. Olisiko koko elokuvan näkeminen avannut silmäni ja olisinkin huomannut olleeni väärässä tuomitessani sen niin hätäisesti? Vai teinkö tässä tapauksessa oikein, koska elokuva oli "vain" suomalainen junttikomedia, jolla ei ole mitään ns. taiteellista arvoa ja huumori voi joidenkin mielestä olla täysin ala-arvoista. Koska kyseinen elokuva ei luultavasti tule todella syvästi koskettamaan monia ihmisiä, niin koskisivatko sitä eri säännöt kuin vaikka Brockebackia?

Ei tietenkään. Tosin minähän en yritäkään väittää mielipiteeni olevan mikään jumalan totuus, vaan vain oma vaatimaton mielipiteeni kyseisestä elokuvasta. Ja se mielipide painaa vaakakupissa aivan yhtä paljon, kuin minkä tahansa Kummelifanin, joka on katsonut sarjat ja kaikki Kummeli -elokuvat moneen kertaan.

Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on p****reikiä ja ne kaikki haisevat yhtä paljon. Jospa yritettäisiin antaa kaikille mielipiteenvapaus, niin pitkään, kun he eivät loukkaa ketään henkilökohtaisesti tai sorru muuten turhaan asiattomuuteen. Silloin heidät voi vain jättää huomiotta. Mielipiteensä saa perustella ja pitääkin, mutta kuka on se henkilö, joka määrittää mikä on se oikea ja hyväksyttävä perustelu.

Minun kanssani saa sitten myös olla eri mieltä. Ja jos joku esittää asiansa hyvin, niin saatan jopa yrittää ottaa opikseni ja muuttaa mielipiteitäni.

PS. Titanic lienee ollut se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jaksoin kahlata sen alun turhat 1,5 tuntia läpi teatterissa vain sen takia, että näkisin miten lopussa tapahtuva uppoaminen oli toteutettu.

Auteur kirjoitti:

"Tietenkin, jos olet komedian tai action-genren ystävä niin tällä leffalla ei ole juuri mitään annettavaa sinulle."

Itse Brokebackista en voi kommentoida, koska en sitä ole nähnyt, mutta yllä oleva kommenttisi oli lähinnä pöyristyttävän ahdasmielinen. Etpä ole sinäkään tainnut suuressa "erikoisten" draamojen ihannoinnissasi paljokaan suvaitsevaisuutta oppia. Itse ainakin pystyn nauttimaan niin draamasta, komediasta kuin hyvistä action- filmeistäkin.

Itseäni alkaa suunnattomasti raivostuttamaan yleisen populaarikulttuurin jatkuva mollaaminen itseään älykköinä pitävien tahoilta. Toki iso osa action- ja komedia -pätkistä on minunkin mielestäni täyttä kuraa, mutta helmiäkin löytyy. Ei ihmisiä voi kategorioida tyyliin "jos pidät actionista, et voi pitää draamasta".

Joten jospa miettisit vielä.

Lue lisää

En voisi juuri paremmin sanoa. Ahdasmielisyys ja nurkkakuntaisuus tuntuvat olevan ihmiskunnan itsestäänselviä normeja, joita harva tulee edes katsoneeksi kriittisesti. Pitäisi. Elämä avartuu, kun uskaltaa nähdä asiat monelta kantilta, vaikka vain elokuvissakin.

Bettina kirjoitti:

Jopas mielipiteet saa tunteet kuumenemaan.Kaurismäkikin on arvostettu "taide"-elokuvistaan eikä niistä tottatosiaan kaikki nauti.Eiköhän se ole edelleen niin,ettei kannata hyökätä mielipiteen vuoksi kimppuun. Katsoin elokuvaa 1t25 min. En ole ihan varma todellisesta kestosta,mutta tuskin edes kahta tuntia kesti.Joten pääosin elokuva tuli katsottua ja edelleen olen sitä mieltä, etten siitä pitänyt.Joten antakaa nyt hyvät ihmiset vapaus kertoa mielipide,vaikka se sotisikin oman mielipiteenne kanssa. Kyllä aivotoimintaa tarvitaan vähän muuhun kuin pelkkään elokuvan katseluun,joten mielestäni melkoisen vahvaa kritiikkiä lauot.

Lue lisää

Tuskin olet elokuvaa edes nähnyt, kun et tiedä edes sen kestoa.
jätit viimeiset 45 minuuttia katsomatta, elokuvan ratkaisevimman osan.

Mielipiteet on mielipiteitä, valehtelu on jotain muuta.

No siinäpä ei mitään vikaa ole! Mä ainakin ymmärrän täysin ettei kaikki pidä Brokebackista, eikä kaikkien pidäkään pitää siitä! Kiva kuulla tällaisia asiallisia ja rehellisempiä kommentteja sen sijaan, että joku viisas kertoo muille ihmisille kuinka he eivät ymmärrä miksi kukaan voisi pitää Brokebackista näkemättä elokuvaa edes loppuun...

Minun mielestä BBM on ylivoimaisesti parhain leffa mitä olen ikinä nähnyt.

Olet oikeassa: elokuva on tunnelmaltaan hieman ahdistunut, mutta sellaista se elämä - ei aina ole kivaa.

Jos elokuva tekee vaikutuksen katsojaan, niin eihän sellainen ole huono elokuva, vaan hyvä elokuva!

rassata? Annan mielelläni kelle vaan, kuhan saan kunnon melaa.

Herätti paljon ajatuksia. Alku elokuvassa (se 10min.) takkuili,mutta sitten lähti kunnolla rullaamaan. Se tarina olisi voinut tapahtua missä vain. Se oli yllävän suora elokuva amerikkalaiseksi elokuvaksi,olkoonkin ,että elokuvan oli ohjannut Ang Lee Taiwanista.Pidin kovasti.

hetero kirjoitti:

Herätti paljon ajatuksia. Alku elokuvassa (se 10min.) takkuili,mutta sitten lähti kunnolla rullaamaan. Se tarina olisi voinut tapahtua missä vain. Se oli yllävän suora elokuva amerikkalaiseksi elokuvaksi,olkoonkin ,että elokuvan oli ohjannut Ang Lee Taiwanista.Pidin kovasti.

Lue lisää

ja löytyy kokoelmasta Lyhyt kantama. Kannatta lukea! Hieno novelli kerta kaikkiaan, ehkä vielä suorempi kuin elokuva. En ole elokuvaa vielä nähnyt mutta trailereista päätellen "kauniimpi" juttu pääosanesittäjiä myöten.

Sitä oli oikein käyty lukemassa Elitistin arvostelu, josta seuraava suora lainaus 'South Parkin kautta populaarikulttuurin levinnyt käsite Sundance-festivaalilla esitettävistä elokuvista, joissa "joukko homocowboyita vetää vanukasta ja tutkii seksuaalisuuttaan".'

Isotytteli kirjoitti:

Sitä oli oikein käyty lukemassa Elitistin arvostelu, josta seuraava suora lainaus 'South Parkin kautta populaarikulttuurin levinnyt käsite Sundance-festivaalilla esitettävistä elokuvista, joissa "joukko homocowboyita vetää vanukasta ja tutkii seksuaalisuuttaan".'

Lue lisää

..vaan ihan itse katsoin tuon South Parkin jakson. Ei kovin omaperäistä, myönnettäköön, mutta on siinä sattumalta vinha peräkin.

Isotytteli kirjoitti:

Sitä oli oikein käyty lukemassa Elitistin arvostelu, josta seuraava suora lainaus 'South Parkin kautta populaarikulttuurin levinnyt käsite Sundance-festivaalilla esitettävistä elokuvista, joissa "joukko homocowboyita vetää vanukasta ja tutkii seksuaalisuuttaan".'

Lue lisää

..vaan ihan itse katsoin tuon South Parkin jakson. Ei kovin omaperäistä, myönnettäköön, mutta on siinä sattumalta vinha peräkin.

Hei aivis,
katso elokuva ensin ja kirjoita vasta sitten.

"Horseback Mounting" feat. Marco Björs.

Niin mietipä nyt oikein tarkkaan kumpi on tärkeämpää:
nähdä joku elokuva vai päästä Jumalan valtakuntaan.

Jumala kirjoitti:

Niin mietipä nyt oikein tarkkaan kumpi on tärkeämpää:
nähdä joku elokuva vai päästä Jumalan valtakuntaan.

NOEN VARMAAN SIT KATO KYSEISTÄ ELOKUVAA JOS MUSTA SIT TULEEKI HOMO JA HOMOTHAN KAIKKIA SEKSI JUTTUJA JOTEN MINUN PITÄISI NÄYTÄÄ KIKKELINI JPOILLEKIN TYTÖILLE KUN NE HALUIS SEKSII MUTTA EMMÄ HALU NÄYTTÄÄ MUN PIPPELII KU SEKSI ON TUHMAA JA KAIKKI KAVERIT HAUKKUU MUA MUUTENKIN AINA HOMOX NII ENTÄ SIT JOS NÄYTTÄSINKI MUMAANI JOILLEKI LIKOILE :(

dipsu-creeper kirjoitti:

NOEN VARMAAN SIT KATO KYSEISTÄ ELOKUVAA JOS MUSTA SIT TULEEKI HOMO JA HOMOTHAN KAIKKIA SEKSI JUTTUJA JOTEN MINUN PITÄISI NÄYTÄÄ KIKKELINI JPOILLEKIN TYTÖILLE KUN NE HALUIS SEKSII MUTTA EMMÄ HALU NÄYTTÄÄ MUN PIPPELII KU SEKSI ON TUHMAA JA KAIKKI KAVERIT HAUKKUU MUA MUUTENKIN AINA HOMOX NII ENTÄ SIT JOS NÄYTTÄSINKI MUMAANI JOILLEKI LIKOILE :(

Lue lisää

Jos sulla menee noin huonosti ja olet noin epävarma itsestäsi ja identiteetistäsi, niin kannattais varmaan puhua asiasta luotettavien henkilöiden kanssa. Oikeesti.

Ja kaikki ne provokaattorit joilla ei muuta tekemistä kuin haukkua muita, hankkikaa elämä.

Jumala kirjoitti:

Niin mietipä nyt oikein tarkkaan kumpi on tärkeämpää:
nähdä joku elokuva vai päästä Jumalan valtakuntaan.

:) Samaa mieltä!

Jumala kirjoitti:

Niin mietipä nyt oikein tarkkaan kumpi on tärkeämpää:
nähdä joku elokuva vai päästä Jumalan valtakuntaan.

Jumala, miksi et tahdo päästää homoja taivaaseen?

Jumala, luuletko sinä, että sinusta kukaan välittää, kun et kerran rakasta ihmisiä, vaan mielivaltaisesti valikoit ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät?
Jumala, miksi luulet meitä taivaasi kiinnostavan enemmän kuin kunnon elokuvat?
Eihän sinussa, Jumala, ole mitään mitä voisi kunnioittaa ja arvostaa, kun kerran mielivaltaisesti tahdot vaan olla ihmisiä taivaaseen päästämättä. Mitä varten kukaan tahtoisi sinun taivaaseesi tai ylipäänsä olla kanssasi missään tekemisissä? Kuule Jumala, sinä saat kyllä olla yksiksesi siellä taivaassa, tai seuranasi korkeintaan ovat ne kuvottavat ihmiset, jotka sinua ovat elämänsä ajan mielistelleet ja toisia ihmisiä tuominneet ja tehneet hengellistä väkivaltaa sinun tahtosi mukaan.

Kukaan järkevä ja tunteva ihminen ei sellaisen väkivallan tekijän kanssa kuin sinä olet, tahdo olla tekemisissä.

Pidä Jumala taivaasi ja ole siellä iloinen. Sinussa ei ole mitään järkevää, ei sydämellistä eikä rakastettavaa eikä kunnioitettavaa.

Me ihmiset haluamme mieluummin sen pienen taivaan, josta Lindholm laulaa, kuin sinun taivaasi.

pienitaivas kirjoitti:

Jumala, miksi et tahdo päästää homoja taivaaseen?

Jumala, luuletko sinä, että sinusta kukaan välittää, kun et kerran rakasta ihmisiä, vaan mielivaltaisesti valikoit ketkä pääsevät taivaaseen ja ketkä eivät?
Jumala, miksi luulet meitä taivaasi kiinnostavan enemmän kuin kunnon elokuvat?
Eihän sinussa, Jumala, ole mitään mitä voisi kunnioittaa ja arvostaa, kun kerran mielivaltaisesti tahdot vaan olla ihmisiä taivaaseen päästämättä. Mitä varten kukaan tahtoisi sinun taivaaseesi tai ylipäänsä olla kanssasi missään tekemisissä? Kuule Jumala, sinä saat kyllä olla yksiksesi siellä taivaassa, tai seuranasi korkeintaan ovat ne kuvottavat ihmiset, jotka sinua ovat elämänsä ajan mielistelleet ja toisia ihmisiä tuominneet ja tehneet hengellistä väkivaltaa sinun tahtosi mukaan.

Kukaan järkevä ja tunteva ihminen ei sellaisen väkivallan tekijän kanssa kuin sinä olet, tahdo olla tekemisissä.

Pidä Jumala taivaasi ja ole siellä iloinen. Sinussa ei ole mitään järkevää, ei sydämellistä eikä rakastettavaa eikä kunnioitettavaa.

Me ihmiset haluamme mieluummin sen pienen taivaan, josta Lindholm laulaa, kuin sinun taivaasi.

Lue lisää

...haluat helvettiin! Miten väität ettei Jumala rakasta ihmisiä? "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Etkös ole kuullut tuota?

Jos sua kiinnostaa jotkuu elokuvat enemmän niin joudut iänkaikkiseen kärsimykseen että tervemenoa vaan! Siellä voit olla kaikkien homojen kanssa. Että onnea elämälle. Vielä mitä ihmee hengellistä väkivaltaa?

Me ihmiset? Älähän puhu monikossa enkö mä ooo ihminen? Voisit puhua me pakanat. Ja mä olen sitten yks niistä "kuvottavista" ihmisistä ja oon siitä ylpeä!

Ecuina kirjoitti:

...haluat helvettiin! Miten väität ettei Jumala rakasta ihmisiä? "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Etkös ole kuullut tuota?

Jos sua kiinnostaa jotkuu elokuvat enemmän niin joudut iänkaikkiseen kärsimykseen että tervemenoa vaan! Siellä voit olla kaikkien homojen kanssa. Että onnea elämälle. Vielä mitä ihmee hengellistä väkivaltaa?

Me ihmiset? Älähän puhu monikossa enkö mä ooo ihminen? Voisit puhua me pakanat. Ja mä olen sitten yks niistä "kuvottavista" ihmisistä ja oon siitä ylpeä!

Lue lisää

Kovasti mainostat olevasi uskonnollinen ajatuksinesi-> eikös siellä Isossa Kirjassa puhuta myös suvaitsevaisuudesta ja lähimmäisen rakkaudesta. Tuolla ajatusmaailmallasi et taida päästä taivaaseen? Vai tulkitsetko Kirjaa kuin Piru Raamattua, omien ajatusten/tarkoitusten mukaan sopivaksi? Se on ihan hienoa että nuoret ovat kiinnostuneet uskonnosta, mutta nytkin vaan pilaat hyvän asian tuolla nuoruuden uhmallasi ja teet hallaa uskoville.
Keskustelun aiheena ollut elokuva, ei vain siinä esiintyvä homoseksuaalisuus.

Jumala kirjoitti:

Niin mietipä nyt oikein tarkkaan kumpi on tärkeämpää:
nähdä joku elokuva vai päästä Jumalan valtakuntaan.

kukaan ei pääse taivaaseen jos katsotaan sitä miten synnittöminä täällä tallustetaan. En ole synnitön, tuskin sinäkään. Jeesuksen Kristuksen armolla meidät pelastetaan, siihen kannattaa uskoa!
Tietenkin pitää taistella kaikkia syntiä vastaan; niin omassa elämässä kuin myös auttaa toisia. Mutta me emme jaa taivaspaikkoja, onneksi.

t. hetero
Joka katsoi ko. leffan tyttöystävän puoliksi "pakottamana". Joten ei ollut mitään positiivisia ennakko-odotuksia mutta elokuva oli yllättävän hyvä!

Usealta jäi huomamatta että elokuva käsitteli juuri sitä ahdasmielisyyttä joka näkyy täällä palstalla kielteisinä reaktioina sillä kaikki muut roolihahot elokuvassa edustivat juuri näitä näkemyksiä. Pääoasan esittäjät näyttelivät uskottavasti sitä ristiriitaista tilennetta jossa tunteet taisteli yhteisön ajatustapoja vastaan.

Vähäeleisyydestään huolimatta tapahtumarikas ja hyvä elokuva minun mielestäni.

Oma reaktiosi näytää olevan täysin tunteista vapaa, vai kuinka?

Jussi kirjoitti:

Oma reaktiosi näytää olevan täysin tunteista vapaa, vai kuinka?

Sorry... old men!

Itse taidat olla vain omien tunteittesi orja

Mikä sinä olet kertomaan täällä psyykkisistä häiriöistä jonkun kirjoittaman tekstin ja elokuvan aiheuttaman tunteen vuoksi? Etkö ymmärrä mille tasolle itsesi laitat lausuntoinesi? Samalla tavalla minä voisin kertoa syyn sille, miksi ihmeessä näyttelet tekstiesi lisäksi pärstääsi näillä palstoilla.

Kävin kanssa katsomassa elokuvan tyttöystävän kanssa. Todella hyvä. Ei rakkaus katso sukupuolta. Vaikka itse olen täysin hetero pystyin samaistumaan päähenkilöiden tunnemaailmaan. Kuitenkinhan se kertoi saavuttamattomasta rakkaudesta.

mies 28 kirjoitti:

Kävin kanssa katsomassa elokuvan tyttöystävän kanssa. Todella hyvä. Ei rakkaus katso sukupuolta. Vaikka itse olen täysin hetero pystyin samaistumaan päähenkilöiden tunnemaailmaan. Kuitenkinhan se kertoi saavuttamattomasta rakkaudesta.

Lue lisää

Juuri niin,
elämä on tarpeeksi vaikeeta muutenkin,
ilman että ymmärtämättömät ihmiset vaikeuttaa sitä lisää.

Elokuva pisti minut miettimään omia ratkaisujani
ja sitä olisiko joskus pitänyt toimia toisin.
Elämä voisi olla toisenlaista kuin se on.

Agree 100%! Siis henkeäsalpaavan upea elokuva.

Ainakin akateemisesta kirjakaupasta, se on novellikokoelmassa Lyhyt kantama, itse tilasin eilen =)

English
http://lamusclepower.tribe.net/thread/45024476-10bb-4e43-b09d-5e95dce67ef4

"Elokuvan idea koskettaa niitä ihmisiä, jotka ovat teeskentelijöitä tavalla tai toisella ja niitä, jotka elävät valheessa"

Mä olen sitten ilmeisesti teeskentelijä pahimmasta päästä, koska se oli mun mielestä yksi parhaista elokuvista ikinä.

Tyttö-- kirjoitti:

"Elokuvan idea koskettaa niitä ihmisiä, jotka ovat teeskentelijöitä tavalla tai toisella ja niitä, jotka elävät valheessa"

Mä olen sitten ilmeisesti teeskentelijä pahimmasta päästä, koska se oli mun mielestä yksi parhaista elokuvista ikinä.

Lue lisää

Minulla on mahdollisuus sada "Brokeback mountain" novelli ennen kuin näen elokuvan, mutta kumpi ensin ? Novelli vai elokuva ? Mitä mieltä olette ?

It´s me again kirjoitti:

Minulla on mahdollisuus sada "Brokeback mountain" novelli ennen kuin näen elokuvan, mutta kumpi ensin ? Novelli vai elokuva ? Mitä mieltä olette ?

Brokeback Mountain
by ANNIE PROULX

They were raised on small, poor ranches in opposite corners of the state, Jack Twist in Lightning Flat, up on the Montana border, Ennis del Mar from around Sage, near the Utah line, both high-school drop-out country boys with no prospects, brought up to hard work and privation, both rough-mannered, rough-spoken, inured to the stoic life. Ennis, reared by his older brother and sister after their parents drove off the only curve on Dead Horse Road, leaving them twenty-four dollars in cash and a two-mortgage ranch, applied at age fourteen for a hardship license that let him make the hour-long trip from the ranch to the high school. The pickup was old, no heater, one windshield wiper, and bad tires; when the transmission went, there was no money to fix it. He had wanted to be a sophomore, felt the word carried a kind of distinction, but the truck broke down short of it, pitching him directly into ranch work.

In 1963, when he met Jack Twist, Ennis was engaged to Alma Beers. Both Jack and Ennis claimed to be saving money for a small spread; in Ennis’s case that meant a tobacco can with two five-dollar bills inside. That spring, hungry for any job, each had signed up with Farm and Ranch Employment—they came together on paper as herder and camp tender for the same sheep operation north of Signal. The summer range lay above the tree line on Forest Service land on Brokeback Mountain. It would be Jack Twist’s second summer on the mountain, Ennis’s first. Neither of them was twenty.

They shook hands in the choky little trailer office in front of a table littered with scribbled papers, a Bakelite ashtray brimming with stubs. The venetian blinds hung askew and admitted a triangle of white light, the shadow of the foreman’s hand moving into it. Joe Aguirre, wavy hair the color of cigarette ash and parted down the middle, gave them his point of view.

“Forest Service got designated camp-sites on the allotments. Them camps can be a couple a miles from where we pasture the sheep. Bad predator loss, nobody near lookin after em at night. What I want—camp tender in the main camp where the Forest Service says, but the herder”—pointing at Jack with a chop of his hand—“pitch a pup tent on the Q.T. with the sheep, out a sight, and he’s goin a sleep there. Eat supper, breakfast in camp, but sleep with the sheep, hundred per cent, no fire, don’t leave no sign. Roll up that tent every mornin case Forest Service snoops around. Got the dogs, your .30-.30, sleep there. Last summer had goddam near twenty-five-per-cent loss. I don’t want that again. You,” he said to Ennis, taking in the ragged hair, the big nicked hands, the jeans torn, button-gaping shirt, “Fridays twelve noon be down at the bridge with your next-week list and mules. Somebody with supplies’ll be there in a pickup.” He didn’t ask if Ennis had a watch but took a cheap round ticker on a braided cord from a box on a high shelf, wound and set it, tossed it to him as if he weren’t worth the reach. “Tomorrow mornin we’ll truck you up the jump-off.” Pair of deuces going nowhere.

They found a bar and drank beer through the afternoon, Jack telling Ennis about a lightning storm on the mountain the year before that killed forty-two sheep, the peculiar stink of them and the way they bloated, the need for plenty of whiskey up there. At first glance Jack seemed fair enough, with his curly hair and quick laugh, but for a small man he carried some weight in the haunch and his smile disclosed buckteeth, not pronounced enough to let him eat popcorn out of the neck of a jug, but noticeable. He was infatuated with the rodeo life and fastened his belt with a minor bull-riding buckle, but his boots were worn to the quick, holed beyond repair, and he was crazy to be somewhere, anywhere, else than Lightning Flat.

Ennis, high-arched nose and narrow face, was scruffy and a little cave-chested, balanced a small torso on long, caliper legs, and possessed a muscular and supple body made for the horse and for fighting. His reflexes were uncommonly quick, and he was farsighted enough to dislike reading anything except Hamley’s saddle catalogue.

The sheep trucks and horse trailers unloaded at the trailhead, and a bandy-legged Basque showed Ennis how to pack the mules—two packs and a riding load on each animal, ring-lashed with double diamonds and secured with half hitches—telling him, “Don’t never order soup. Them boxes a soup are real bad to pack.” Three puppies belonging to one of the blue heelers went in a pack basket, the runt inside Jack’s coat, for he loved a little dog. Ennis picked out a big chestnut called Cigar Butt to ride, Jack a bay mare that turned out to have a low startle point. The string of spare horses included a mouse-colored grullo whose looks Ennis liked. Ennis and Jack, the dogs, the horses and mules, a thousand ewes and their lambs flowed up the trail like dirty water through the timber and out above the tree line into the great flowery meadows and the coursing, endless wind.

They got the big tent up on the Forest Service’s platform, the kitchen and grub boxes secured. Both slept in camp that first night, Jack already bitching about Joe Aguirre’s sleep-with-the-sheep-and-no-fire order, though he saddled the bay mare in the dark morning without saying much. Dawn came glassy-orange, stained from below by a gelatinous band of pale green. The sooty bulk of the mountain paled slowly until it was the same color as the smoke from Ennis’s breakfast fire. The cold air sweetened, banded pebbles and crumbs of soil cast sudden pencil-long shadows, and the rearing lodgepole pines below them massed in slabs of somber malachite.

During the day Ennis looked across a great gulf and sometimes saw Jack, a small dot moving across a high meadow, as an insect moves across a tablecloth; Jack, in his dark camp, saw Ennis as night fire, a red spark on the huge black mass of mountain.


Jack came lagging in late one afternoon, drank his two bottles of beer cooled in a wet sack on the shady side of the tent, ate two bowls of stew, four of Ennis’s stone biscuits, a can of peaches, rolled a smoke, watched the sun drop.

“I’m commutin four hours a day,” he said morosely. “Come in for breakfast, go back to the sheep, evenin get embedded down, come in for supper, go back to the sheep, spend half the night jumpin up and checkin for coyotes. By rights I should be spendin the night here. Aguirre got no right a make me do this.”

“You want a switch?” said Ennis. “I wouldn’t mind herdin. I wouldn’t mind sleepin out there.”

“That ain’t the point. Point is, we both should be in this camp. And that goddam pup tent smells like cat piss or worse.”

“Wouldn’t mind bein out there.Tell you what, you got a get up a dozen times in the night out there over them coyotes. Happy to switch but give you warnin I can’t cook worth a shit. Pretty good with a can opener.”

“Can’t be no worse than me, then. Sure, I wouldn’t mind a do it.”

They fended off the night for an hour with the yellow kerosene lamp, and around ten Ennis rode Cigar Butt, a good night horse, through the glimmering frost back to the sheep, carrying left-over biscuits, a jar of jam, and a jar of coffee with him for the next day, saying he’d save a trip, stay out until supper.

“Shot a coyote just first light,” he told Jack the next evening, sloshing his face with hot water, lathering up soap, and hoping his razor had some cut left in it, while Jack peeled potatoes. “Big son of a bitch. Balls on him size a apples. I bet he’d took a few lambs. Looked like he could a eat a camel. You want some a this hot water? There’s plenty.”

“It’s all yours.”

“Well, I’m goin a warsh everthing I can reach,” he said, pulling off his boots and jeans (no drawers, no socks, Jack noticed), slopping the green washcloth around until the fire spat.

They had a high-time supper by the fire, a can of beans each, fried potatoes, and a quart of whiskey on shares, sat with their backs against a log, boot soles and copper jeans rivets hot, swapping the bottle while the lavender sky emptied of color and the chill air drained down, drinking, smoking cigarettes, getting up every now and then to piss, firelight throwing a sparkle in the arched stream, tossing sticks on the fire to keep the talk going, talking horses and rodeo, rough-stock events, wrecks and injuries sustained, the submarine Thresher lost two months earlier with all hands and how it must have been in the last doomed minutes, dogs each had owned and known, the military service, Jack’s home ranch, where his father and mother held on, Ennis’s family place, folded years ago after his folks died, the older brother in Signal and a married sister in Casper. Jack said his father had been a pretty well-known bull rider years back but kept his secrets to himself, never gave Jack a word of advice, never came once to see Jack ride, though he had put him on the woollies when he was a little kid. Ennis said the kind of riding that interested him lasted longer than eight seconds and had some point to it. Money’s a good point, said Jack, and Ennis had to agree. They were respectful of each other’s opinions, each glad to have a companion where none had been expected. Ennis, riding against the wind back to the sheep in the treacherous, drunken light, thought he’d never had such a good time, felt he could paw the white out of the moon.

The summer went on and they moved the herd to new pasture, shifted the camp; the distance between the sheep and the new camp was greater and the night ride longer. Ennis rode easy, sleeping with his eyes open, but the hours he was away from the sheep stretched out and out. Jack pulled a squalling burr out of the harmonica, flattened a little from a fall off the skittish bay mare, and Ennis had a good raspy voice; a few nights they mangled their way through some songs. Ennis knew the salty words to “Strawberry Roan.” Jack tried a Carl Perkins song, bawling “What I say-ay-ay,” but he favored a sad hymn, “Water-Walking Jesus,” learned from his mother, who believed in the Pentecost, and that he sang at dirge slowness, setting off distant coyote yips.

“Too late to go out to them damn sheep,” said Ennis, dizzy drunk on all fours one cold hour when the moon had notched past two. The meadow stones glowed white-green and a flinty wind worked over the meadow, scraped the fire low, then ruffled it into yellow silk sashes. “Got you a extra blanket I’ll roll up out here and grab forty winks, ride out at first light.”

“Freeze your ass off when that fire dies down. Better off sleepin in the tent.”

“Doubt I’ll feel nothin.” But he staggered under canvas, pulled his boots off, snored on the ground cloth for a while, woke Jack with the clacking of his jaw.

“Jesus Christ, quit hammerin and get over here. Bedroll’s big enough,” said Jack in an irritable sleep-clogged voice. It was big enough, warm enough, and in a little while they deepened their intimacy considerably. Ennis ran full throttle on all roads whether fence mending or money spending, and he wanted none of it when Jack seized his left hand and brought it to his erect cock. Ennis jerked his hand away as though he’d touched fire, got to his knees, unbuckled his belt, shoved his pants down, hauled Jack onto all fours, and, with the help of the clear slick and a little spit, entered him, nothing he’d done before but no instruction manual needed. They went at it in silence except for a few sharp intakes of breath and Jack’s choked “Gun’s goin off,” then out, down, and asleep.

Ennis woke in red dawn with his pants around his knees, a top-grade headache, and Jack butted against him; without saying anything about it, both knew how it would go for the rest of the summer, sheep be damned.

As it did go. They never talked about the sex, let it happen, at first only in the tent at night, then in the full daylight with the hot sun striking down, and at evening in the fire glow, quick, rough, laughing and snorting, no lack of noises, but saying not a goddam word except once Ennis said, “I’m not no queer,” and Jack jumped in with “Me neither. A one-shot thing. Nobody’s business but ours.” There were only the two of them on the mountain, flying in the euphoric, bitter air, looking down on the hawk’s back and the crawling lights of vehicles on the plain below, suspended above ordinary affairs and distant from tame ranch dogs barking in the dark hours. They believed themselves invisible, not knowing Joe Aguirre had watched them through his 10x42 binoculars for ten minutes one day, waiting until they’d buttoned up their jeans, waiting until Ennis rode back to the sheep, before bringing up the message that Jack’s people had sent word that his uncle Harold was in the hospital with pneumonia and expected not to make it. Though he did, and Aguirre came up again to say so, fixing Jack with his bold stare, not bothering to dismount.

In August Ennis spent the whole night with Jack in the main camp, and in a blowy hailstorm the sheep took off west and got among a herd in another allotment. There was a damn miserable time for five days, Ennis and a Chilean herder with no English trying to sort them out, the task almost impossible as the paint brands were worn and faint at this late season. Even when the numbers were right Ennis knew the sheep were mixed. In a disquieting way everything seemed mixed.

The first snow came early, on August 13th, piling up a foot, but was followed by a quick melt. The next week Joe Aguirre sent word to bring them down, another, bigger storm was moving in from the Pacific, and they packed in the game and moved off the mountain with the sheep, stones rolling at their heels, purple cloud crowding in from the west and the metal smell of coming snow pressing them on. The mountain boiled with demonic energy, glazed with flickering broken-cloud light; the wind combed the grass and drew from the damaged krummholz and slit rock a bestial drone. As they descended the slope Ennis felt he was in a slow-motion, but headlong, irreversible fall.

Joe Aguirre paid them, said little. He had looked at the milling sheep with a sour expression, said, “Some a these never went up there with you.” The count was not what he’d hoped for, either. Ranch stiffs never did much of a job.


“You goin a do this next summer?” said Jack to Ennis in the street, one leg already up in his green pickup. The wind was gusting hard and cold.

“Maybe not.” A dust plume rose and hazed the air with fine grit and he squinted against it. “Like I said, Alma and me’s gettin married in December. Try to get somethin on a ranch. You?” He looked away from Jack’s jaw, bruised blue from the hard punch Ennis had thrown him on the last day.

“If nothin better comes along. Thought some about going back up to my daddy’s place, give him a hand over the winter, then maybe head out for Texas in the spring. If the draft don’t get me.”

“Well, see you around, I guess.” The wind tumbled an empty feed bag down the street until it fetched up under the truck.

“Right,” said Jack, and they shook hands, hit each other on the shoulder; then there was forty feet of distance between them and nothing to do but drive away in opposite directions. Within a mile Ennis felt like someone was pulling his guts out hand over hand a yard at a time. He stopped at the side of the road and, in the whirling new snow, tried to puke but nothing came up. He felt about as bad as he ever had and it took a long time for the feeling to wear off.


In December Ennis married Alma Beers and had her pregnant by mid-January. He picked up a few short-lived ranch jobs, then settled in as a wrangler on the old Elwood Hi-Top place, north of Lost Cabin, in Washakie County. He was still working there in September when Alma, Jr., as he called his daughter, was born and their bedroom was full of the smell of old blood and milk and baby shit, and the sounds were of squalling and sucking and Alma’s sleepy groans, all reassuring of fecundity and life’s continuance to one who worked with livestock.

When the Hi-Top folded they moved to a small apartment in Riverton, up over a laundry. Ennis got on the highway crew, tolerating it but working weekends at the Rafter B in exchange for keeping his horses out there. A second girl was born and Alma wanted to stay in town near the clinic because the child had an asthmatic wheeze.

“Ennis, please, no more damn lonesome ranches for us,” she said, sitting on his lap, wrapping her thin, freckled arms around him. “Let’s get a place here in town.”

“I guess,” said Ennis, slipping his hand up her blouse sleeve and stirring the silky armpit hair, fingers moving down her ribs to the jelly breast, the round belly and knee and up into the wet gap all the way to the north pole or the equator depending which way you thought you were sailing, working at it until she shuddered and bucked against his hand and he rolled her over, did quickly what she hated. They stayed in the little apartment, which he favored because it could be left at any time.


The fourth summer since Brokeback Mountain came on and in June Ennis had a general-delivery letter from Jack Twist, the first sign of life in all that time.

Friend this letter is a long time over due. Hope you get it. Heard you was in Riverton. I’m coming thru on the 24th, thought I’d stop and buy you a beer. Drop me a line if you can, say if your there.

The return address was Childress, Texas. Ennis wrote back, “You bet,” gave the Riverton address.

The day was hot and clear in the morning, but by noon the clouds had pushed up out of the west rolling a little sultry air before them. Ennis, wearing his best shirt, white with wide black stripes, didn’t know what time Jack would get there and so had taken the day off, paced back and forth, looking down into a street pale with dust. Alma was saying something about taking his friend to the Knife & Fork for supper instead of cooking it was so hot, if they could get a babysitter, but Ennis said more likely he’d just go out with Jack and get drunk. Jack was not a restaurant type, he said, thinking of the dirty spoons sticking out of the cans of cold beans balanced on the log.

Late in the afternoon, thunder growling, that same old green pickup rolled in and he saw Jack get out of the truck, beat-up Resistol tilted back. A hot jolt scalded Ennis and he was out on the landing pulling the door closed behind him. Jack took the stairs two and two. They seized each other by the shoulders, hugged mightily, squeezing the breath out of each other, saying son of a bitch, son of a bitch; then, and as easily as the right key turns the lock tumblers, their mouths came together, and hard, Jack’s big teeth bringing blood, his hat falling to the floor, stubble rasping, wet saliva welling, and the door opening and Alma looking out for a few seconds at Ennis’s straining shoulders and shutting the door again and still they clinched, pressing chest and groin and thigh and leg together, treading on each other’s toes until they pulled apart to breathe and Ennis, not big on endearments, said what he said to his horses and daughters, “Little darlin.”

The door opened again a few inches and Alma stood in the narrow light.

What could he say? “Alma, this is Jack Twist. Jack, my wife, Alma.” His chest was heaving. He could smell Jack—the intensely familiar odor of cigarettes, musky sweat, and a faint sweetness like grass, and with it the rushing cold of the mountain. “Alma,” he said, “Jack and me ain’t seen each other in four years.” As if it were a reason. He was glad the light was dim on the landing but did not turn away from her.

“Sure enough,” said Alma in a low voice. She had seen what she had seen. Behind her in the room, lightning lit the window like a white sheet waving and the baby cried.

“You got a kid?” said Jack. His shaking hand grazed Ennis’s hand, electrical current snapped between them.

“Two little girls,” Ennis said. “Alma, Jr., and Francine. Love them to pieces.” Alma’s mouth twitched.

“I got a boy,” said Jack. “Eight months old. Tell you what, I married a cute little old Texas girl down in Childress—Lureen.” From the vibration of the floorboard on which they both stood Ennis could feel how hard Jack was shaking.

“Alma,” he said. “Jack and me is goin out and get a drink. Might not get back tonight, we get drinkin and talkin.”

“Sure enough,” Alma said, taking a dollar bill from her pocket. Ennis guessed she was going to ask him to get her a pack of cigarettes, bring him back sooner.

“Please to meet you,” said Jack, trembling like a run-out horse.

“Ennis—” said Alma in her misery voice, but that didn’t slow him down on the stairs and he called back, “Alma, you want smokes there’s some in the pocket a my blue shirt in the bedroom.”

They went off in Jack’s truck, bought a bottle of whiskey, and within twenty minutes were in the Motel Siesta jouncing a bed. A few handfuls of hail rattled against the window, followed by rain and a slippery wind banging the unsecured door of the next room then and through the night.


The room stank of semen and smoke and sweat and whiskey, of old carpet and sour hay, saddle leather, shit and cheap soap. Ennis lay spread-eagled, spent and wet, breathing deep, still half tumescent; Jack blew forceful cigarette clouds like whale spouts, and said, “Christ, it got to be all that time a yours a-horseback makes it so goddam good. We got to talk about this. Swear to God I didn’t know we was goin a get into this again—yeah, I did. Why I’m here. I fuckin knew it. Red-lined all the way, couldn’t get here fast enough.”

“I didn’t know where in the hell you was,” said Ennis. “Four years. I about give up on you. I figured you was sore about that punch.”

“Friend,” said Jack, “I was in Texas rodeoin. How I met Lureen. Look over on that chair.”

On the back of a soiled orange chair he saw the shine of a buckle. “Bull ridin?”

“Yeah. I made three fuckin thousand dollars that year. Fuckin starved. Had to borrow everthing but a toothbrush from other guys. Drove grooves across Texas. Half the time under that cunt truck fixin it. Anyway, I didn’t never think about losin. Lureen? There’s some serious money there. Her old man’s got it. Got this farm-machinery business. Course he don’t let her have none a the money, and he hates my fuckin guts, so it’s a hard go now but one a these days—”

“Well, you’re goin a go where you look. Army didn’t get you?” The thunder sounded far to the east, moving from them in its red wreaths of light.

“They can’t get no use out a me. Got some crushed vertebrates. And a stress fracture, the arm bone here, you know how bull ridin you’re always leverin it off your thigh?—she gives a little ever time you do it. Even if you tape it good you break it a little goddam bit at a time. Tell you what, hurts like a bitch afterward. Had a busted leg. Busted in three places. Come off the bull and it was a big bull with a lot a drop, he got rid a me in about three flat and he come after me and he was sure faster. Lucky enough. Friend a mine got his oil checked with a horn dipstick and that was all she wrote. Bunch a other things, fuckin busted ribs, sprains and pains, torn ligaments. See, it ain’t like it was in my daddy’s time. It’s guys with money go to college, trained athaletes. You got to have some money to rodeo now. Lureen’s old man wouldn’t give me a dime if I dropped it, except one way. And I know enough about the game now so I see that I ain’t never goin a be on the bubble. Other reasons. I’m gettin out while I still can walk.”

Ennis pulled Jack’s hand to his mouth, took a hit from the cigarette, exhaled. “Sure as hell seem in one piece to me. You know, I was sittin up here all that time tryin to figure out if I was—? I know I ain’t. I mean, here we both got wives and kids, right? I like doin it with women, yeah, but Jesus H., ain’t nothin like this. I never had no thoughts a doin it with another guy except I sure wrang it out a hunderd times thinkin about you. You do it with other guys, Jack?”

“Shit no,” said Jack, who had been riding more than bulls, not rolling his own. “You know that. Old Brokeback got us good and it sure ain’t over. We got to work out what the fuck we’re goin a do now.”

“That summer,” said Ennis. “When we split up after we got paid out I had gut cramps so bad I pulled over and tried to puke, thought I ate somethin bad at that place in Dubois. Took me about a year to figure out it was that I shouldn’t a let you out a my sights. Too late then by a long, long while.”

“Friend,” said Jack. “We got us a fuckin situation here. Got a figure out what to do.”

“I doubt there’s nothin now we can do,” said Ennis. “What I’m sayin, Jack, I built a life up in them years. Love my little girls. Alma? It ain’t her fault. You got your baby and wife, that place in Texas. You and me can’t hardly be decent together if what happened back there”—he jerked his head in the direction of the apartment—“grabs on us like that. We do that in the wrong place we’ll be dead. There’s no reins on this one. It scares the piss out a me.”

“Got to tell you, friend, maybe somebody seen us that summer. I was back there the next June, thinkin about goin back—I didn’t, lit out for Texas instead—and Joe Aguirre’s in the office and he says to me, he says, ‘You boys found a way to make the time pass up there, didn’t you,’ and I gave him a look but when I went out I seen he had a big-ass pair a binoculars hangin off his rearview.” He neglected to add that the foreman had leaned back in his squeaky wooden tilt chair and said, “Twist, you guys wasn’t gettin paid to leave the dogs baby-sit the sheep while you stemmed the rose,” and declined to rehire him. Jack went on, “Yeah, that little punch a yours surprised me. I never figured you to throw a dirty punch.”

“I come up under my brother K.E., three years older’n me, slugged me silly ever day. Dad got tired a me come bawlin in the house and when I was about six he set me down and says, Ennis, you got a problem and you got a fix it or it’s goin a be with you until you’re ninety and K.E.’s ninety-three. Well, I says, he’s bigger’n me. Dad says, You got a take him unawares, don’t say nothin to him, make him feel some pain, get out fast and keep doin it until he takes the message. Nothin like hurtin somebody to make him hear good. So I did. I got him in the outhouse, jumped him on the stairs, come over to his pillow in the night while he was sleepin and pasted him damn good. Took about two days. Never had trouble with K.E. since. The lesson was, Don’t say nothin and get it over with quick.” A telephone rang in the next room, rang on and on, stopped abruptly in mid-peal.

“You won’t catch me again,” said Jack. “Listen. I’m thinkin, tell you what, if you and me had a little ranch together, little cow-and-calf operation, your horses, it’d be some sweet life. Like I said, I’m gettin out a rodeo. I ain’t no broke dick rider but I don’t got the bucks a ride out this slump I’m in and I don’t got the bones a keep gettin wrecked. I got it figured, got this plan Ennis, how we can do it, you and me. Lureen’s old man, you bet he’d give me a bunch if I’d get lost. Already more or less said it—”

“Whoa, whoa, whoa. It ain’t goin a be that way. We can’t. I’m stuck with what I got, caught in my own loop. Can’t get out of it. Jack, I don’t want a be like them guys you see around sometimes. And I don’t want a be dead. There was these two old guys ranched together down home, Earl and Rich—Dad would pass a remark when he seen them. They was a joke even though they was pretty tough old birds. I was what, nine years old, and they found Earl dead in a irrigation ditch. They’d took a tire iron to him, spurred him up, drug him around by his dick until it pulled off, just bloody pulp. What the tire iron done looked like pieces a burned tomatoes all over him, nose tore down from skiddin on gravel.”

“You seen that?”

“Dad made sure I seen it. Took me to see it. Me and K.E. Dad laughed about it. Hell, for all I know he done the job. If he was alive and was to put his head in that door right now you bet he’d go get his tire iron. Two guys livin together? No. All I can see is we get together once in a while way the hell out in the back a nowhere—”

“How much is once in a while?” said Jack. “Once in a while ever four fuckin years?”

“No,” said Ennis, forbearing to ask whose fault that was. “I goddam hate it that you’re goin a drive away in the mornin and I’m goin back to work. But if you can’t fix it you got a stand it,” he said. “Shit. I been lookin at people on the street. This happen a other people? What the hell do they do?”

“It don’t happen in Wyomin and if it does I don’t know what they do, maybe go to Denver,” said Jack, sitting up, turning away from him, “and I don’t give a flyin fuck. Son of a bitch, Ennis, take a couple days off. Right now. Get us out a here. Throw your stuff in the back a my truck and let’s get up in the mountains. Couple a days. Call Alma up and tell her you’re goin. Come on, Ennis, you just shot my airplane out a the sky—give me somethin a go on. This ain’t no little thing that’s happenin here.”

The hollow ringing began again in the next room, and as if he were answering it Ennis picked up the phone on the bedside table, dialled his own number.


A slow corrosion worked between Ennis and Alma, no real trouble, just widening water. She was working at a grocery-store clerk job, saw she’d always have to work to keep ahead of the bills on what Ennis made. Alma asked Ennis to use rubbers because she dreaded another pregnancy. He said no to that, said he would be happy to leave her alone if she didn’t want any more of his kids. Under her breath she said, “I’d have em if you’d support em.” And under that thought, Anyway, what you like to do don’t make too many babies.

Her resentment opened out a little every year: the embrace she had glimpsed, Ennis’s fishing trips once or twice a year with Jack Twist and never a vacation with her and the girls, his disinclination to step out and have any fun, his yearning for low-paid, long-houred ranch work, his propensity to roll to the wall and sleep as soon as he hit the bed, his failure to look for a decent permanent job with the county or the power company put her in a long, slow dive, and when Alma, Jr., was nine and Francine seven she said, What am I doin, hangin around with him, divorced Ennis, and married the Riverton grocer.

Ennis went back to ranch work, hired on here and there, not getting much ahead but glad enough to be around stock again, free to drop things, quit if he had to, and go into the mountains at short notice. He had no serious hard feelings, just a vague sense of getting short-changed, and showed it was all right by taking Thanksgiving dinner with Alma and her grocer and the kids, sitting between his girls and talking horses to them, telling jokes, trying not to be a sad daddy. After the pie Alma got him off in the kitchen, scraped the plates and said she worried about him and he ought to get married again. He saw she was pregnant, about four, five months, he guessed.

“Once burned,” he said, leaning against the counter, feeling too big for the room.

“You still go fishin with that Jack Twist?”

“Some.” He thought she’d take the pattern off the plate with the scraping.

“You know,” she said, and from her tone he knew something was coming, “I used to wonder how come you never brought any trouts home. Always said you caught plenty. So one time I got your creel case open the night before you went on one a your little trips—price tag still on it after five years—and I tied a note on the end of the line. It said, ‘Hello, Ennis, bring some fish home, love, Alma.’ And then you come back and said you’d caught a bunch a browns and ate them up. Remember? I looked in the case when I got a chance and there was my note still tied there and that line hadn’t touched water in its life.” As though the word “water” had called out its domestic cousin, she twisted the faucet, sluiced the plates.

“That don’t mean nothin.”

“Don’t lie, don’t try to fool me, Ennis. I know what it means. Jack Twist? Jack Nasty. You and him—”

She’d overstepped his line. He seized her wrist and twisted; tears sprang and rolled, a dish clattered.

“Shut up,” he said. “Mind your own business. You don’t know nothin about it.”

“I’m goin a yell for Bill.”

“You fuckin go right ahead. Go on and fuckin yell. I’ll make him eat the fuckin floor and you too.” He gave another wrench that left her with a burning bracelet, shoved his hat on backward and slammed out. He went to the Black and Blue Eagle bar that night, got drunk, had a short dirty fight, and left. He didn’t try to see his girls for a long time, figuring they would look him up when they got the sense and years to move out from Alma.


They were no longer young men with all of it before them. Jack had filled out through the shoulders and hams; Ennis stayed as lean as a clothespole, stepped around in worn boots, jeans, and shirts summer and winter, added a canvas coat in cold weather. A benign growth appeared on his eyelid and gave it a drooping appearance; a broken nose healed crooked.

Years on years they worked their way through the high meadows and mountain drainages, horse-packing into the Big Horns, the Medicine Bows, the south end of the Gallatins, the Absarokas, the Granites, the Owl Creeks, the Bridger-Teton Range, the Freezeouts and the Shirleys, the Ferrises and the Rattlesnakes, the Salt River range, into the Wind Rivers over and again, the Sierra Madres, the Gros Ventres, the Washakies, the Laramies, but never returning to Brokeback.

Down in Texas Jack’s father-in-law died and Lureen, who inherited the farm-equipment business, showed a skill for management and hard deals. Jack found himself with a vague managerial title, travelling to stock and agricultural-machinery shows. He had some money now and found ways to spend it on his buying trips. A little Texas accent flavored his sentences, “cow” twisted into “kyow” and “wife” coming out as “waf.” He’d had his front teeth filed down, set with steel plugs, and capped, said he’d felt no pain, wore Texas suits and a tall white hat.


In May of 1983 they spent a few cold days at a series of little icebound, no-name high lakes, then worked across into the Hail Strew River drainage.

Going up, the day was fine, but the trail deep-drifted and slopping wet at the margins. They left it to wind through a slashy cut, leading the horses through brittle branch wood, Jack lifting his head in the heated noon to take the air scented with resinous lodgepole, the dry needle duff and hot rock, bitter juniper crushed beneath the horses’ hooves. Ennis, weather-eyed, looked west for the heated cumulus that might come up on such a day, but the boneless blue was so deep, said Jack, that he might drown looking up.

Around three they swung through a narrow pass to a southeast slope where the strong spring sun had had a chance to work, dropped down to the trail again, which lay snowless below them. They could hear the river muttering and making a distant train sound a long way off. Twenty minutes on they surprised a black bear on the bank above them rolling a log over for grubs, and Jack’s horse shied and reared, Jack saying “Wo! Wo!” and Ennis’s bay dancing and snorting but holding. Jack reached for the .30-.06 but there was no need; the startled bear galloped into the trees with the lumpish gait that made it seem it was falling apart.

The tea-colored river ran fast with snowmelt, a scarf of bubbles at every high rock, pools and setbacks streaming. The ochre-branched willows swayed stiffly, pollened catkins like yellow thumbprints. The horses drank and Jack dismounted, scooped icy water up in his hand, crystalline drops falling from his fingers, his mouth and chin glistening with wet.

“Get beaver fever doin that,” said Ennis, then, “Good enough place,” looking at the level bench above the river, two or three fire rings from old hunting camps. A sloping meadow rose behind the bench, protected by a stand of lodgepole. There was plenty of dry wood. They set up camp without saying much, picketed the horses in the meadow. Jack broke the seal on a bottle of whiskey, took a long, hot swallow, exhaled forcefully, said, “That’s one a the two things I need right now,” capped it and tossed it to Ennis.

On the third morning there were the clouds Ennis had expected, a gray racer out of the West, a bar of darkness driving wind before it and small flakes. It faded after an hour into tender spring snow that heaped wet and heavy. By nightfall it had turned colder. Jack and Ennis passed a joint back and forth, the fire burning late, Jack restless and bitching about the cold, poking the flames with a stick, twisting the dial of the transistor radio until the batteries died.

Ennis said he’d been putting the blocks to a woman who worked part-time at the Wolf Ears bar in Signal where he was working now for Car Scrope’s cow-and-calf outfit, but it wasn’t going anywhere and she had some problems he didn’t want. Jack said he’d had a thing going with the wife of a rancher down the road in Childress and for the last few months he’d slank around expecting to get shot by Lureen or the husband, one. Ennis laughed a little and said he probably deserved it. Jack said he was doing all right but he missed Ennis bad enough sometimes to make him whip babies.

The horses nickered in the darkness beyond the fire’s circle of light. Ennis put his arm around Jack, pulled him close, said he saw his girls about once a month, Alma, Jr., a shy seventeen-year-old with his beanpole length, Francine a little live wire. Jack slid his cold hand between Ennis’s legs, said he was worried about his boy who was, no doubt about it, dyslexic or something, couldn’t get anything right, fifteen years old and couldn’t hardly read, he could see it though goddam Lureen wouldn’t admit to it and pretended the kid was O.K., refused to get any bitchin kind a help about it. He didn’t know what the fuck the answer was. Lureen had the money and called the shots.

“I used a want a boy for a kid,” said Ennis, undoing buttons, “but just got little girls.”

“I didn’t want none a either kind,” said Jack. “But fuck-all has worked the way I wanted. Nothin never come to my hand the right way.” Without getting up he threw deadwood on the fire, the sparks flying up with their truths and lies, a few hot points of fire landing on their hands and faces, not for the first time, and they rolled down into the dirt. One thing never changed: the brilliant charge of their infrequent couplings was darkened by the sense of time flying, never enough time, never enough.

A day or two later in the trailhead parking lot, horses loaded into the trailer, Ennis was ready to head back to Signal, Jack up to Lightning Flat to see the old man. Ennis leaned into Jack’s window, said what he’d been putting off the whole week, that likely he couldn’t get away again until November, after they’d shipped stock and before winter feeding started.

“November. What in hell happened a August? Tell you what, we said August, nine, ten days. Christ, Ennis! Whyn’t you tell me this before? You had a fuckin week to say some little word about it. And why’s it we’re always in the friggin cold weather? We ought a do somethin. We ought a go South. We ought a go to Mexico one day.”

“Mexico? Jack, you know me. All the travellin I ever done is goin around the coffeepot lookin for the handle. And I’ll be runnin the baler all August, that’s what’s the matter with August. Lighten up, Jack. We can hunt in November, kill a nice elk. Try if I can get Don Wroe’s cabin again. We had a good time that year.”

“You know, friend, this is a goddam bitch of a unsatisfactory situation. You used a come away easy. It’s like seein the Pope now.”

“Jack, I got a work. Them earlier days I used a quit the jobs. You got a wife with money, a good job. You forget how it is bein broke all the time. You ever hear a child support? I been payin out for years and got more to go. Let me tell you, I can’t quit this one. And I can’t get the time off. It was tough gettin this time—some a them late heifers is still calvin. You don’t leave then. You don’t. Scrope is a hell-raiser and he raised hell about me takin the week. I don’t blame him. He probly ain’t got a night’s sleep since I left. The trade-off was August. You got a better idea?”

“I did once.” The tone was bitter and accusatory.

Ennis said nothing, straightened up slowly, rubbed at his forehead; a horse stamped inside the trailer. He walked to his truck, put his hand on the trailer, said something that only the horses could hear, turned and walked back at a deliberate pace.

“You been a Mexico, Jack?” Mexico was the place. He’d heard. He was cutting fence now, trespassing in the shoot-em zone.

“Hell yes, I been. Where’s the fuckin problem?” Braced for it all these years and here it came, late and unexpected.

“I got a say this to you one time, Jack, and I ain’t foolin. What I don’t know,” said Ennis, “all them things I don’t know could get you killed if I should come to know them.”

“Try this one,” said Jack, “and I’ll say it just one time. Tell you what, we could a had a good life together, a fuckin real good life. You wouldn’t do it, Ennis, so what we got now is Brokeback Mountain. Everthing built on that. It’s all we got, boy, fuckin all, so I hope you know that if you don’t never know the rest. Count the damn few times we been together in twenty years. Measure the fuckin short leash you keep me on, then ask me about Mexico and then tell me you’ll kill me for needin it and not hardly never gettin it. You got no fuckin idea how bad it gets. I’m not you. I can’t make it on a couple a high-altitude fucks once or twice a year. You’re too much for me, Ennis, you son of a whoreson bitch. I wish I knew how to quit you.”

Like vast clouds of steam from thermal springs in winter the years of things unsaid and now unsayable—admissions, declarations, shames, guilts, fears—rose around them. Ennis stood as if heart-shot, face gray and deep-lined, grimacing, eyes screwed shut, fists clenched, legs caving, hit the ground on his knees.

“Jesus,” said Jack. “Ennis?” But before he was out of the truck, trying to guess if it was a heart attack or the overflow of an incendiary rage, Ennis was back on his feet, and somehow, as a coat hanger is straightened to open a locked car and then bent again to its original shape, they torqued things almost to where they had been, for what they’d said was no news. Nothing ended, nothing begun, nothing resolved.


What Jack remembered and craved in a way he could neither help nor understand was the time that distant summer on Brokeback when Ennis had come up behind him and pulled him close, the silent embrace satisfying some shared and sexless hunger.

They had stood that way for a long time in front of the fire, its burning tossing ruddy chunks of light, the shadow of their bodies a single column against the rock. The minutes ticked by from the round watch in Ennis’s pocket, from the sticks in the fire settling into coals. Stars bit through the wavy heat layers above the fire. Ennis’s breath came slow and quiet, he hummed, rocked a little in the sparklight, and Jack leaned against the steady heartbeat, the vibrations of the humming like faint electricity and, standing, he fell into sleep that was not sleep but something else drowsy and tranced until Ennis, dredging up a rusty but still usable phrase from the childhood time before his mother died, said, “Time to hit the hay, cowboy. I got a go. Come on, you’re sleepin on your feet like a horse,” and gave Jack a shake, a push, and went off in the darkness. Jack heard his spurs tremble as he mounted, the words “See you tomorrow,” and the horse’s shuddering snort, grind of hoof on stone.

Later, that dozy embrace solidified in his memory as the single moment of artless, charmed happiness in their separate and difficult lives. Nothing marred it, even the knowledge that Ennis would not then embrace him face to face because he did not want to see or feel that it was Jack he held. And maybe, he thought, they’d never got much farther than that. Let be, let be.


Ennis didn’t know about the accident for months until his postcard to Jack saying that November still looked like the first chance came back stamped “deceased.” He called Jack’s number in Childress, something he had done only once before, when Alma divorced him, and Jack had misunderstood the reason for the call, had driven twelve hundred miles north for nothing. This would be all right; Jack would answer, had to answer. But he did not. It was Lureen and she said who? who is this? and when he told her again she said in a level voice yes, Jack was pumping up a flat on the truck out on a back road when the tire blew up. The bead was damaged somehow and the force of the explosion slammed the rim into his face, broke his nose and jaw and knocked him unconscious on his back. By the time someone came along he had drowned in his own blood.

No, he thought, they got him with the tire iron.

“Jack used to mention you,” she said. “You’re the fishing buddy or the hunting buddy, I know that. Would have let you know,” she said, “but I wasn’t sure about your name and address. Jack kept most a his friends’ addresses in his head. It was a terrible thing. He was only thirty-nine years old.”

The huge sadness of the Northern plains rolled down on him. He didn’t know which way it was, the tire iron or a real accident, blood choking down Jack’s throat and nobody to turn him over. Under the wind drone he heard steel slamming off bone, the hollow chatter of a settling tire rim.

“He buried down there?” He wanted to curse her for letting Jack die on the dirt road.

The little Texas voice came slip-sliding down the wire, “We put a stone up. He use to say he wanted to be cremated, ashes scattered on Brokeback Mountain. I didn’t know where that was. So he was cremated, like he wanted, and, like I say, half his ashes was interred here, and the rest I sent up to his folks. I thought Brokeback Mountain was around where he grew up. But knowing Jack, it might be some pretend place where the bluebirds sing and there’s a whiskey spring.”

“We herded sheep on Brokeback one summer,” said Ennis. He could hardly speak.

“Well, he said it was his place. I thought he meant to get drunk. Drink whiskey up there. He drank a lot.”

“His folks still up in Lightnin Flat?”

“Oh yeah. They’ll be there until they die. I never met them. They didn’t come down for the funeral. You get in touch with them. I suppose they’d appreciate it if his wishes was carried out.”

No doubt about it, she was polite but the little voice was as cold as snow.


The road to Lightning Flat went through desolate country past a dozen abandoned ranches distributed over the plain at eight- and ten-mile intervals, houses sitting blank-eyed in the weeds, corral fences down. The mailbox read “John C. Twist.” The ranch was a meagre little place, leafy spurge taking over. The stock was too far distant for him to see their condition, only that they were black baldies. A porch stretched across the front of the tiny brown stucco house, four rooms, two down, two up.

Ennis sat at the kitchen table with Jack’s father. Jack’s mother, stout and careful in her movements as though recovering from an operation, said, “Want some coffee, don’t you? Piece a cherry cake?”

“Thank you, Ma’am, I’ll take a cup a coffee but I can’t eat no cake just now.”

The old man sat silent, his hands folded on the plastic tablecloth, staring at Ennis with an angry, knowing expression. Ennis recognized in him a not uncommon type with the hard need to be the stud duck in the pond. He couldn’t see much of Jack in either one of them, took a breath.

“I feel awful bad about Jack. Can’t begin to say how bad I feel. I knew him a long time. I come by to tell you that if you want me to take his ashes up there on Brokeback like his wife says he wanted I’d be proud to.”

There was a silence. Ennis cleared his throat but said nothing more.

The old man said, “Tell you what, I know where Brokeback Mountain is. He thought he was too goddam special to be buried in the family plot.”

Jack’s mother ignored this, said, “He used a come home every year, even after he was married and down in Texas, and help his daddy on the ranch for a week, fix the gates and mow and all. I kept his room like it was when he was a boy and I think he appreciated that. You are welcome to go up in his room if you want.”

The old man spoke angrily. “I can’t get no help out here. Jack used a say, ‘Ennis del Mar,’ he used a say, ‘I’m goin a bring him up here one a these days and we’ll lick this damn ranch into shape.’ He had some half-baked idea the two a you was goin a move up here, build a log cabin, and help me run this ranch and bring it up. Then this spring he’s got another one’s goin a come up here with him and build a place and help run the ranch, some ranch neighbor a his from down in Texas. He’s goin a split up with his wife and come back here. So he says. But like most a Jack’s ideas it never come to pass.”

So now he knew it had been the tire iron. He stood up, said you bet he’d like to see Jack’s room, recalled one of Jack’s stories about this old man. Jack was dick-clipped and the old man was not; it bothered the son, who had discovered the anatomical disconformity during a hard scene. He had been about three or four, he said, always late getting to the toilet, struggling with buttons, the seat, the height of the thing, and often as not left the surroundings sprinkled down. The old man blew up about it and this one time worked into a crazy rage. “Christ, he licked the stuffin out a me, knocked me down on the bathroom floor, whipped me with his belt. I thought he was killin me. Then he says, ‘You want a know what it’s like with piss all over the place? I’ll learn you,’ and he pulls it out and lets go all over me, soaked me, then he throws a towel at me and makes me mop up the floor, take my clothes off and warsh them in the bathtub, warsh out the towel, I’m bawlin and blubberin. But while he was hosin me down I seen he had some extra material that I was missin. I seen they’d cut me different like you’d crop a ear or scorch a brand. No way to get it right with him after that.”

The bedroom, at the top of a steep stair that had its own climbing rhythm, was tiny and hot, afternoon sun pounding through the west window, hitting the narrow boy’s bed against the wall, an ink-stained desk and wooden chair, a B.B. gun in a hand-whittled rack over the bed. The window looked down on the gravel road stretching south and it occurred to him that for Jack’s growing-up years that was the only road he knew. An ancient magazine photograph of some dark-haired movie star was taped to the wall beside the bed, the skin tone gone magenta. He could hear Jack’s mother downstairs running water, filling the kettle and setting it back on the stove, asking the old man a muffled question.

The closet was a shallow cavity with a wooden rod braced across, a faded cretonne curtain on a string closing it off from the rest of the room. In the closet hung two pairs of jeans crease-ironed and folded neatly over wire hangers, on the floor a pair of worn packer boots he thought he remembered. At the north end of the closet a tiny jog in the wall made a slight hiding place and here, stiff with long suspension from a nail, hung a shirt. He lifted it off the nail. Jack’s old shirt from Brokeback days. The dried blood on the sleeve was his own blood, a gushing nosebleed on the last afternoon on the mountain when Jack, in their contortionistic grappling and wrestling, had slammed Ennis’s nose hard with his knee. He had stanched the blood, which was everywhere, all over both of them, with his shirtsleeve, but the stanching hadn’t held, because Ennis had suddenly swung from the deck and laid the ministering angel out in the wild columbine, wings folded.

The shirt seemed heavy until he saw there was another shirt inside it, the sleeves carefully worked down inside Jack’s sleeves. It was his own plaid shirt, lost, he’d thought, long ago in some damn laundry, his dirty shirt, the pocket ripped, buttons missing, stolen by Jack and hidden here inside Jack’s own shirt, the pair like two skins, one inside the other, two in one. He pressed his face into the fabric and breathed in slowly through his mouth and nose, hoping for the faintest smoke and mountain sage and salty sweet stink of Jack, but there was no real scent, only the memory of it, the imagined power of Brokeback Mountain of which nothing was left but what he held in his hands.


In the end the stud duck refused to let Jack’s ashes go. “Tell you what, we got a family plot and he’s goin in it.” Jack’s mother stood at the table coring apples with a sharp, serrated instrument. “You come again,” she said.

Bumping down the washboard road Ennis passed the country cemetery fenced with sagging sheep wire, a tiny fenced square on the welling prairie, a few graves bright with plastic flowers, and didn’t want to know Jack was going in there, to be buried on the grieving plain.


A few weeks later, on the Saturday, he threw all the Coffeepot’s dirty horse blankets into the back of his pickup and took them down to the Quik Stop Car Wash to turn the high-pressure spray on them. When the wet clean blankets were stowed in the truck bed he stepped into Higgins’ gift shop and busied himself with the postcard rack.

“Ennis, what are you lookin for, rootin through them postcards?” said Linda Higgins, throwing a sopping brown coffee filter into the garbage can.

“Scene a Brokeback Mountain.”

“Over in Fremont County?”

“No, north a here.”

“I didn’t order none a them. Let me get the order list. They got it I can get you a hunderd. I got a order some more cards anyway.”

“One’s enough,” said Ennis.

When it came—thirty cents—he pinned it up in his trailer, brass-headed tack in each corner. Below it he drove a nail and on the nail he hung a wire hanger and the two old shirts suspended from it. He stepped back and looked at the ensemble through a few stinging tears.

“Jack, I swear—” he said, though Jack had never asked him to swear anything and was himself not the swearing kind.


Around that time Jack began to appear in his dreams, Jack as he had first seen him, curly-headed and smiling and buck-toothed, talking about getting up off his pockets and into the control zone, but the can of beans with the spoon handle jutting out and balanced on the log was there as well, in a cartoon shape and lurid colors that gave the dreams a flavor of comic obscenity. The spoon handle was the kind that could be used as a tire iron. And he would wake sometimes in grief, sometimes with the old sense of joy and release; the pillow sometimes wet, sometimes the sheets.

There was some open space between what he knew and what he tried to believe, but nothing could be done about it, and if you can’t fix it you’ve got to stand it.

It´s me again kirjoitti:

Minulla on mahdollisuus sada "Brokeback mountain" novelli ennen kuin näen elokuvan, mutta kumpi ensin ? Novelli vai elokuva ? Mitä mieltä olette ?

Annie Proulxin novellikokoelmasta Lyhyt kantama. ilman muuta se kannattaa lukea ennen kuin katsoo elokuvan, koska elokuvan nähtyään luultavasti näkis ne tyypit lukiessaaankin sellaisina kuin ne filmissä oli. ja ne on kirjassa varsin erilaisia! Ehkä kiinnostavampia kuin elokuvassa?

Rakastellaanko?

dipsu-creeper kirjoitti:

Rakastellaanko?

...tee vaan itselles niinku profiiliskin kertoo..
ja suosittelen ammattiauttajalle hakeutumista mahdollisimman pian..

KERTA KAIKKIAAN kirjoitti:

...tee vaan itselles niinku profiiliskin kertoo..
ja suosittelen ammattiauttajalle hakeutumista mahdollisimman pian..

Taitaa joku muukin tarvita hoitoa!

kiihtottumista, fomofobisista, enlanniksi.

voih!

joutaa paskapaperiksi....
Mitä tästä yhdestä jonkun (luultavasti homon) tekemästä tutkimuksesta? Onko tämä nyt sitten joku virallinen ja totuudenmukainen tutkimus? Perseeni pyyhin tuommosella..
Jos joku umpihetero ei kertakaikkiaan voi sietää oksettavaa koppalakki- mursuviiksi-nahkaliivi- homoilua, niin sitten nämä umpihomot puolustelee kaikenmaailman tutkimuksilla,että umpiheterot on kuitenkin sisimmässään piilohomoja!! He koittavat vain pönkittää ja puolustella omaa kieroutuneisuuttaan tällaisilla tutkimuksilla,
vaikka ymmärtävät itse olevansa oman seksuaalisuutensa kanssa aivan hakoteillä.
Pikaista paranemista kaikille sellaisille!

P.S Voi helvetin helvetti, kun ootte urpoja!

Höpön Pöpön kirjoitti:

joutaa paskapaperiksi....
Mitä tästä yhdestä jonkun (luultavasti homon) tekemästä tutkimuksesta? Onko tämä nyt sitten joku virallinen ja totuudenmukainen tutkimus? Perseeni pyyhin tuommosella..
Jos joku umpihetero ei kertakaikkiaan voi sietää oksettavaa koppalakki- mursuviiksi-nahkaliivi- homoilua, niin sitten nämä umpihomot puolustelee kaikenmaailman tutkimuksilla,että umpiheterot on kuitenkin sisimmässään piilohomoja!! He koittavat vain pönkittää ja puolustella omaa kieroutuneisuuttaan tällaisilla tutkimuksilla,
vaikka ymmärtävät itse olevansa oman seksuaalisuutensa kanssa aivan hakoteillä.
Pikaista paranemista kaikille sellaisille!

P.S Voi helvetin helvetti, kun ootte urpoja!

Lue lisää

Siinäpä sinun ongelma eli stereotypia.

Höpön Pöpön kirjoitti:

joutaa paskapaperiksi....
Mitä tästä yhdestä jonkun (luultavasti homon) tekemästä tutkimuksesta? Onko tämä nyt sitten joku virallinen ja totuudenmukainen tutkimus? Perseeni pyyhin tuommosella..
Jos joku umpihetero ei kertakaikkiaan voi sietää oksettavaa koppalakki- mursuviiksi-nahkaliivi- homoilua, niin sitten nämä umpihomot puolustelee kaikenmaailman tutkimuksilla,että umpiheterot on kuitenkin sisimmässään piilohomoja!! He koittavat vain pönkittää ja puolustella omaa kieroutuneisuuttaan tällaisilla tutkimuksilla,
vaikka ymmärtävät itse olevansa oman seksuaalisuutensa kanssa aivan hakoteillä.
Pikaista paranemista kaikille sellaisille!

P.S Voi helvetin helvetti, kun ootte urpoja!

Lue lisää

homomiehet, jotka pakenivat tunteitaan

Höpön Pöpön kirjoitti:

joutaa paskapaperiksi....
Mitä tästä yhdestä jonkun (luultavasti homon) tekemästä tutkimuksesta? Onko tämä nyt sitten joku virallinen ja totuudenmukainen tutkimus? Perseeni pyyhin tuommosella..
Jos joku umpihetero ei kertakaikkiaan voi sietää oksettavaa koppalakki- mursuviiksi-nahkaliivi- homoilua, niin sitten nämä umpihomot puolustelee kaikenmaailman tutkimuksilla,että umpiheterot on kuitenkin sisimmässään piilohomoja!! He koittavat vain pönkittää ja puolustella omaa kieroutuneisuuttaan tällaisilla tutkimuksilla,
vaikka ymmärtävät itse olevansa oman seksuaalisuutensa kanssa aivan hakoteillä.
Pikaista paranemista kaikille sellaisille!

P.S Voi helvetin helvetti, kun ootte urpoja!

Lue lisää

Tämä tutkimus on tehty täysin tieteellisissä mittapuissa, ja on julkaistu monessa tieteellisessä julkaisussa mm. "Journal of Abnormal Psychology"

Eikä tämä ole tutkimus yrittää todistaa heteroiden homoseksuaallisa tuntemuksia. Tämä oli pelkkä tutkimus, jossa etsittiin eroja homofobisten ja ei-homofobisten mies heteroiden kiihottumista hetero ja homoseksuaaleihin videoihin.

Tässä tutkimuksesta vähän tarkempaa tietoa:

Adams HE; Wright LW Jr; Lohr BA. Is homophobia associated with
homosexual arousal? J Abnorm Psychol 1996 Aug;105(3):440-445.

Department of Psychology, University of Georgia, Athens 30602-3013,
USA.

The authors investigated the role of homosexual arousal in exclusively
heterosexual men who admitted negative affect toward homosexual
individuals. Participants consisted of a group of homophobic men (n =
35) and a group of nonhomophobic men (n = 29); they were assigned to
groups on the basis of their scores on the Index of Homophobia (W. W.
Hudson & W. A. Ricketts, 1980). The men were exposed to sexually
explicit erotic stimuli consisting of heterosexual, male homosexual,
and lesbian videotapes, and changes in penile circumference were
monitored. They also completed an Aggression Questionnaire (A. H. Buss
& M. Perry, 1992). Both groups exhibited increases in penile
circumference to the heterosexual and female homosexual videos. Only
the homophobic men showed an increase in penile erection to male
homosexual stimuli. The groups did not differ in aggression.
Homophobia is apparently associated with homosexual arousal that the
homophobic individual is either unaware of or denies.



Jos haluat tutkia tutkimuksen perin pohjin tässä tutkimus kokonaisuudessaan:

http://www.oogachaga.com/downloads/homophobia_and_homosexual_arousal.pdf

samat sanat.

Ilostuin valtavasti,kun luin kirjoituksesi kahdestakin syystä. Ensinnäkin se oli asiallinen (näillä keskustelupalstoilla tuntuu olevan niin paljon sontaa kirjoittavia ihmisiä että pahaa tekee välistä aikuisellakin) ja toiseksi, analyysisi omasta BBM -elokuvakokemuksesta oli aito ja rehellinen. Myönsit, että joidenkin asioiden kohtaaminen elokuvan sisällössä oli itsellesi vaikeaa, mutta pyrit silti ymmärtämään jo analysoimaan kokemaasi objektiivisesti. Ja vaikka elokuvien sisällöt ovat toisinaan ankeita ja vaikeita, niin eikö se juuri olekin kaiken taiteen tehtävä - saada meidät ihmiset tuntemaan, ajattelemaan, heräämään, pohtimaan inhimillisyyttä oman olemassaolomme ulkopuolella tai ulkopuolelta? Tässä suhteessa sanoisin, että BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Purkaukseni menee ehkä hiukan asian vierestä, mutta halusin vain kiittää sinua sisällykkäästä elokuvakokemuksesi jakamisesta. Kuten sanottua, tyylisi pelasti viikkoni. :)

Isotytteli kirjoitti:

Ilostuin valtavasti,kun luin kirjoituksesi kahdestakin syystä. Ensinnäkin se oli asiallinen (näillä keskustelupalstoilla tuntuu olevan niin paljon sontaa kirjoittavia ihmisiä että pahaa tekee välistä aikuisellakin) ja toiseksi, analyysisi omasta BBM -elokuvakokemuksesta oli aito ja rehellinen. Myönsit, että joidenkin asioiden kohtaaminen elokuvan sisällössä oli itsellesi vaikeaa, mutta pyrit silti ymmärtämään jo analysoimaan kokemaasi objektiivisesti. Ja vaikka elokuvien sisällöt ovat toisinaan ankeita ja vaikeita, niin eikö se juuri olekin kaiken taiteen tehtävä - saada meidät ihmiset tuntemaan, ajattelemaan, heräämään, pohtimaan inhimillisyyttä oman olemassaolomme ulkopuolella tai ulkopuolelta? Tässä suhteessa sanoisin, että BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Purkaukseni menee ehkä hiukan asian vierestä, mutta halusin vain kiittää sinua sisällykkäästä elokuvakokemuksesi jakamisesta. Kuten sanottua, tyylisi pelasti viikkoni. :)

Lue lisää

BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Totta tosiaan on onnistunut. Keräämään hyvin fyrkat. On se kumma kun nää urpot ei huomaa näitä yksinkertaisimpiaankaan markkinointijippoja. Hollywood tekee aina silloin tällöin näitä "kohuelokuvia" jotka ovat olevinaan jotenkin hirveän edistyksellisiä ja "rohkeita" ; käsittelevät tabu aiheita.

Ja porukka ryntää kotsomaan ! Ja kehuu ett kyl oli hyvä ja ajatuksia herättävä elokuva !

Moguli kirjoitti:

BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Totta tosiaan on onnistunut. Keräämään hyvin fyrkat. On se kumma kun nää urpot ei huomaa näitä yksinkertaisimpiaankaan markkinointijippoja. Hollywood tekee aina silloin tällöin näitä "kohuelokuvia" jotka ovat olevinaan jotenkin hirveän edistyksellisiä ja "rohkeita" ; käsittelevät tabu aiheita.

Ja porukka ryntää kotsomaan ! Ja kehuu ett kyl oli hyvä ja ajatuksia herättävä elokuva !

Lue lisää

Aina pitää etsiä ne huonot puolet asioista, siis sinä olet juuri tällainen valittava henkilö, joka etsii kaikesta jotain mistä narista. Oikeasti tosi säälittävää. Mutta voit hyvin jatkaa tuota linjaa, halusin vain esittää mielipiteeni.

Minulle on aivan sama kuinka paljon BBM tuottaa rahaa (toivottavasti todella paljon myös jatkossa). Tällä elokuvalla on nimittäin ollut mielettömän suuri vaikutus omaan elämääni kuin myös nähtävästi käsittämättömän monen muunkin ihmisen elämään. Siis sellainen vaikutus, joka ei lähde ihan heti pois, jos koskaan.

Isotytteli kirjoitti:

Ilostuin valtavasti,kun luin kirjoituksesi kahdestakin syystä. Ensinnäkin se oli asiallinen (näillä keskustelupalstoilla tuntuu olevan niin paljon sontaa kirjoittavia ihmisiä että pahaa tekee välistä aikuisellakin) ja toiseksi, analyysisi omasta BBM -elokuvakokemuksesta oli aito ja rehellinen. Myönsit, että joidenkin asioiden kohtaaminen elokuvan sisällössä oli itsellesi vaikeaa, mutta pyrit silti ymmärtämään jo analysoimaan kokemaasi objektiivisesti. Ja vaikka elokuvien sisällöt ovat toisinaan ankeita ja vaikeita, niin eikö se juuri olekin kaiken taiteen tehtävä - saada meidät ihmiset tuntemaan, ajattelemaan, heräämään, pohtimaan inhimillisyyttä oman olemassaolomme ulkopuolella tai ulkopuolelta? Tässä suhteessa sanoisin, että BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Purkaukseni menee ehkä hiukan asian vierestä, mutta halusin vain kiittää sinua sisällykkäästä elokuvakokemuksesi jakamisesta. Kuten sanottua, tyylisi pelasti viikkoni. :)

Lue lisää

se oli omakin lusikka soppaan lykätä, kun eilen sen elokuvan kävin katsomassa. =) Pyrin aina olemaan asiallinen, mikä toisinaan antaa itsestäni jopa koomisen kuvan. Ennakkomielipiteet vaikuttavat usein omiinkin mielipiteisiini, mutta edellisen kommenttini kirjoitin luullakseni niistä välittämättä. Harvoin olen kenenkään viikkoa pelastanut...

Moguli kirjoitti:

BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Totta tosiaan on onnistunut. Keräämään hyvin fyrkat. On se kumma kun nää urpot ei huomaa näitä yksinkertaisimpiaankaan markkinointijippoja. Hollywood tekee aina silloin tällöin näitä "kohuelokuvia" jotka ovat olevinaan jotenkin hirveän edistyksellisiä ja "rohkeita" ; käsittelevät tabu aiheita.

Ja porukka ryntää kotsomaan ! Ja kehuu ett kyl oli hyvä ja ajatuksia herättävä elokuva !

Lue lisää

Hollywood tekee rahastuselokuvia, tottakai, tiedän sen. Päivän polttavin puheenaihe on yhtäkkiä niin trendikäs homoseksuaalisuus ja ZAP, aiheeseen kiinni vain. Tällä kertaa Hollywood mielestäni onnistui kuitenkin rahastamaan niin, että sen rahan maksaminen kannatti. Siirappia ei ollut juuri nimeksikään ja tyypillinen nyyhkyloppu oli vain hyvä, sillä kristillisen nykykulttuurin kyllästämät katselijat eivät ehkä muutoin olisi sulattaneet homoaihetta sen trendikkyydestä huolimatta. Onko siinä sinällään mitään kummallista, että joku taho tekee sellaisia elokuvia, joita ihmiset haluavat nähdä? Eikä sovi unohtaa sitäkään, että alunperin tämäkin filmatisointi on novelli. Elokuvan voi nähdä myös neutraalisti rakkaustarinana (näin minä en kyllä sitä kokenut)välittämättä seksuaalisista suuntautumisista vähääkään. Raskas arki vastaan Brokeback Mountainin väreissä hehkuva vuoristo. Kuten jo aiemmin myönsin, muiden mielipiteillä on paha tapa vaikuttaa omiini. Muiden mielipiteet eivät kuitenkaan saaneet minua ahdistumaan ja itkemään siellä elokuvateatterissa. Vaikka pidänkin huolestuttavan usein hollywoodsössöstä, en usko olevani erityisen urpo.

HsK kirjoitti:

se oli omakin lusikka soppaan lykätä, kun eilen sen elokuvan kävin katsomassa. =) Pyrin aina olemaan asiallinen, mikä toisinaan antaa itsestäni jopa koomisen kuvan. Ennakkomielipiteet vaikuttavat usein omiinkin mielipiteisiini, mutta edellisen kommenttini kirjoitin luullakseni niistä välittämättä. Harvoin olen kenenkään viikkoa pelastanut...

Lue lisää

sen verran sanoja takaisin etten tarkoittanut mitenkään henkilökohtaisesti tuota urpo -nimitystä :-). sorry nyt vaan.

Tämä ei liity elokuvaan vaan enemmänkin ilmiöön, josta nytkin on pohjimmiltaan kyse. Esimerkiksi populaarimusiikissahan Madonna "shokeerasi" aina silloin tällöin yleisöä "rohkeilla" videoillaan ja showllaan. Näitähän myös kehuttiin silloin rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta. Vaikka kyse oli puhtaasti markkinoinnista.

Tiedän kyllä miksi elokuva on vaikuttanut niin voimakkaasti moniin. TATU yhtyeen (kun tietää yhtyeen tyttöjen taustat) videolla oli samanlainen vaikutus allekirjoittaneeseen; ajatuksia herättävä, vavahduttava, itkin jopa lopussa.

Moguli kirjoitti:

sen verran sanoja takaisin etten tarkoittanut mitenkään henkilökohtaisesti tuota urpo -nimitystä :-). sorry nyt vaan.

Tämä ei liity elokuvaan vaan enemmänkin ilmiöön, josta nytkin on pohjimmiltaan kyse. Esimerkiksi populaarimusiikissahan Madonna "shokeerasi" aina silloin tällöin yleisöä "rohkeilla" videoillaan ja showllaan. Näitähän myös kehuttiin silloin rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta. Vaikka kyse oli puhtaasti markkinoinnista.

Tiedän kyllä miksi elokuva on vaikuttanut niin voimakkaasti moniin. TATU yhtyeen (kun tietää yhtyeen tyttöjen taustat) videolla oli samanlainen vaikutus allekirjoittaneeseen; ajatuksia herättävä, vavahduttava, itkin jopa lopussa.

Lue lisää

Et tarkoittanut henkilökohtaisesti enkä minä ottanut henkilökohtaisesti (,vaikka myönnettäköön, että se siltä saattoi vaikuttaa). :) Olen huomannut, että keskustelupalstoilla on suhteellisen hyödytöntä ja tuhoisaa kinastella, sillä ilmeiden puuttuessa tavallinen väittely paisuu uskomattomiin mittasuhteisiin. Täällä on turhaa suuttua. En suuttunut nytkään, eikä minulla mitään syytä olisi ollutkaan.

Shokerausmielessäkin tempaistut spektaakkelit liikauttavat, jos yhteydet ovat oikeanlaiset. Aivan niin kuin tässä jo totesitkin. Ja niiden ilmeiden puuttuessa: =-)

Moguli kirjoitti:

BBM on onnistunut. Sekä hyvässä että pahassa.

Totta tosiaan on onnistunut. Keräämään hyvin fyrkat. On se kumma kun nää urpot ei huomaa näitä yksinkertaisimpiaankaan markkinointijippoja. Hollywood tekee aina silloin tällöin näitä "kohuelokuvia" jotka ovat olevinaan jotenkin hirveän edistyksellisiä ja "rohkeita" ; käsittelevät tabu aiheita.

Ja porukka ryntää kotsomaan ! Ja kehuu ett kyl oli hyvä ja ajatuksia herättävä elokuva !

Lue lisää

Pikku välihuomautus, että Ang Lee on tehnyt toisen homoelokuvan (Weddng Banquet = Hääjuhla) jo vuonna 1993. En tiedä, millaisen kohun se herätti aikoinaan. BBM on pienellä budjetilla tehty indie-elokuva, eikä mikään tavanomainen kaupallinen Hollywood-massatuote. Jossain haastattelussa Ang Lee totesi, että niin pieni budjetti hänellä oli viimeksi ollut 1990-luvun alun elokuvissaan.

Tulipahan todistettua että tämä elokuva on tarpeellinen:
se on tehty juuri sinun kaltaisille punaniskoille,
jotka ei suvaitse mitään mikä vähänkään poikkeaa omasta pikku maailmasta.

Millä perusteella haukut terveitä ihmisiä luonnonoikuiksi ?

Just näin. Eipä tuohon ole juuri lisättävää.

Oikeessa oot kirjoitti:

Just näin. Eipä tuohon ole juuri lisättävää.

ei kertonut elokuvasta mitään, mutta itsestään paljon.

..ahdistuisit lisää? Kuka semmoista haluaisi?

Outoa hommaa kirjoitti:

..ahdistuisit lisää? Kuka semmoista haluaisi?

Sinun mielestäsi elämä on varmasti hyvä käyttää siihen, ettei hae aivoille minkäänlaisia virikkeitä tai ikinä pysähdy ajattelemaan omaa elämää? Oletko kenties nähnyt tämän brokebackin?

Mielestäni BBM herättämien tunteiden käsittelemisessä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mielestäni viisas on se, joka uskaltaa käsitellä elokuvan mahdollisesti herättämiä tunteita. Se on tie myös henkiseen kasvuun. Elokuvan katsominen uudestaan voi olla yksi osa matkaa, jonka näidwen tunteiden läpikäyminen vaatii. Tarkoitan nyt koko tunteiden kirjoa, jota elokuva herättää, sukupuolesta ym. riippumatta.

ja vakuutan ettei se mene hetkessä ohi. Mulla on ollut BBM-kuume viimeiset 3 viikkoa. Kun lukee täällä joidenkin foobikoiden kommentteja tulee surullinen olo. Eihän tämä elokuva kerro homoudesta vaan rakkaudesta! Elämättömästä elämästä, vääristä valinnoista, ahdasmielisyydestä, ja siitä ettei rakkautta voi mikään eikä KUKAAN kahlita, eivät edes foobikot. Teemat ovat niin universaaleja että normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen ei voi ohittaa elokuvaa tuosta vaan. Toivon tietenkin että BBM voittaa 8 Oscaria, sillä se on ne ansainnut. Mutta voitti tai ei, Ang Lee on tehnyt mestariteoksen joka jää loppuelämäski elokuvahistoriaan ja aika monen ihmisen sydämeen.

Jakke kirjoitti:

ja vakuutan ettei se mene hetkessä ohi. Mulla on ollut BBM-kuume viimeiset 3 viikkoa. Kun lukee täällä joidenkin foobikoiden kommentteja tulee surullinen olo. Eihän tämä elokuva kerro homoudesta vaan rakkaudesta! Elämättömästä elämästä, vääristä valinnoista, ahdasmielisyydestä, ja siitä ettei rakkautta voi mikään eikä KUKAAN kahlita, eivät edes foobikot. Teemat ovat niin universaaleja että normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen ei voi ohittaa elokuvaa tuosta vaan. Toivon tietenkin että BBM voittaa 8 Oscaria, sillä se on ne ansainnut. Mutta voitti tai ei, Ang Lee on tehnyt mestariteoksen joka jää loppuelämäski elokuvahistoriaan ja aika monen ihmisen sydämeen.

Lue lisää

Odottelin kolmisen viikkoa ensi-illan jälkeen, ennen kuin kävin katsomassa tämän länkkärin. Pelkäsin jo etukäteen elokuvan aiheuttamia reaktioita, mutta hyvinhän se meni: itkin vasta lopussa.

Kyllä tunteita voi kahlita ja rakkauden voi kieltää. Se voi olla jopa järkevää, varsinkin jos tunteiden kohde ei ole myötämielinen. Mutta aina se sattuu.

Brokeback Mountain on niitä elokuvia jotka jää elämään pään sisään vielä sen jälkeen kun sen on nähnyt. Ensimmäisenä yönä näin painajaisia ja sen jälkeen olen itkeskellyt monena päivänä.

BBM ei ole mikään kupla, joku keksitty fiktio, se kertoo elävästä elämästä.
Oikeista tunteista ja vääristä valinnoista.

Elokuva kertoo maailmasta, jossa oikeus ei voita ja pahoja ihmisiä ei rangaista.

"Ihmisten kannattaisi voittaa ennakkoluulonsa tätä supermahtavaa elokuvaa kohtaan"

tarkoitit kai "spermahtavaa"?

Korjaus.. kirjoitti:

"Ihmisten kannattaisi voittaa ennakkoluulonsa tätä supermahtavaa elokuvaa kohtaan"

tarkoitit kai "spermahtavaa"?

Käy sinäkin katsomassa tämä elokuva niin tiedät mistä puhua.
Et taida tietää rakkaudesta mitään.

Juuri näin: kyse on rakkaudesta, ei seksistä.

Lehdistö on leimannut BBM:n "homoelokuvaksi", mutta elokuvan nähneet tietävät, että elokuvan miespäähenkilöt ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Miehet elävät perheidensä kanssa ja harrastavat seksiä heterovaimojensa kanssa.
Miten homoa tää on ?

viittasi muistaakseni jossakin haastattelussa juuri tähän arvosteluun.. En vielä kerinnyt lukea, mutta kiitos!

BBM sai kuitenkin palkinnon sekä parhaasta käsikirjoituksesta (muokattu materiaali) sekä parhaasta ohjauksesta; nuo molemmat ovat varsin tärkeitä Oscareita. Ei voi siis sanoa että filmiä olisi mitenkään ylenkatsottu.

Olen edelleen sitä mieltä että BBM on loistava elokuva, mutta niin on Crashkin. Se ansaitsee parhaan elokuvan palkintonsa täysin.

Spo kirjoitti:

BBM sai kuitenkin palkinnon sekä parhaasta käsikirjoituksesta (muokattu materiaali) sekä parhaasta ohjauksesta; nuo molemmat ovat varsin tärkeitä Oscareita. Ei voi siis sanoa että filmiä olisi mitenkään ylenkatsottu.

Olen edelleen sitä mieltä että BBM on loistava elokuva, mutta niin on Crashkin. Se ansaitsee parhaan elokuvan palkintonsa täysin.

Lue lisää

http://www.oscar.com/oscarnight/winners/index.html:

Achievement in Music Written for Motion Pictures (Original Score) BROKEBACK MOUNTAIN

Mistä moinen??? eikös siinä ollut musiikkia aika vähän. Sopi sinänsä hyvin ko. leffaan mutta tarkoittaako tämä sitä että seuraavat viisi vuotta leffoissa on yhä vähemmän ja vähemmän musiikkia?
:)

musiikille palkinto?? kirjoitti:

http://www.oscar.com/oscarnight/winners/index.html:

Achievement in Music Written for Motion Pictures (Original Score) BROKEBACK MOUNTAIN

Mistä moinen??? eikös siinä ollut musiikkia aika vähän. Sopi sinänsä hyvin ko. leffaan mutta tarkoittaako tämä sitä että seuraavat viisi vuotta leffoissa on yhä vähemmän ja vähemmän musiikkia?
:)

Lue lisää

Kaunista musiikkia kauniissa elokuvassa,
eikös se riitä?

Nythän sinä ja muut helpottuneet voitte vihdoin käydä katsomassa Brokeback Mountainin kun se ei olekaan niin kauhea.

Jos elokuva palkitaan kaikilla festareilla joissa se on ollut mukana,
niin ei sellainen ole huono elokuva.

BBM sai enemmän Oscareita kuin esim Crash,
joten palataan asiaan kun olet nähnyt BBM:n.

kaunis elokuva kirjoitti:

Kaunista musiikkia kauniissa elokuvassa,
eikös se riitä?

toki makuasia.
Mutta minulle ei jäänyt sen musiikki mitenkään mieleen. Voi olla tietenkin hyväkin asia, ts. ei ainakaan mikään häirinnyt.

Mutta: "..kauniissa elokuvassa..". eikös musiikkipalkinto anneta nimenomaan musiikin mukaan eikä sen mukaan miten kaunis/ruma/ihana/whatever itse leffa on? ("kauniille elokuvalle" on omat palkintonsa)
Koska BBM oli kuulemma ennakkosuosikki paljon enempäänkin niin annettiinkohan tässä vähän murusia sovitteluna...

musiikille palkinto? kirjoitti:

toki makuasia.
Mutta minulle ei jäänyt sen musiikki mitenkään mieleen. Voi olla tietenkin hyväkin asia, ts. ei ainakaan mikään häirinnyt.

Mutta: "..kauniissa elokuvassa..". eikös musiikkipalkinto anneta nimenomaan musiikin mukaan eikä sen mukaan miten kaunis/ruma/ihana/whatever itse leffa on? ("kauniille elokuvalle" on omat palkintonsa)
Koska BBM oli kuulemma ennakkosuosikki paljon enempäänkin niin annettiinkohan tässä vähän murusia sovitteluna...

Lue lisää

Kyllä Gustavo Santaolalla ansaitsi Oscarinsa. Kyse on siitä, että BBM:n musiikki kohtaa elokuvan tunnelman. Mielestäni elokuvaa ja musiikkia ei voidakaan erottaa toisistaan. Tässä tapauksessa ne täydentävät toisiaan loistavasti.

Oscar-akatemian jäsenissä on paljon punaniskoja ja ääriuskovaisia, jotka eivät edes suostu katsomaan Brokeback Mountainia sen äänestämisestä puhumattakaan. Itse en ole nähnyt Crashia, joten en voi sanoa mitään sen paremmuudesta tai huonommuudesta verrattuna Brokebackiin. Crashissa on nähtävästi rotusorron vastainen teema, joka varmasti tuo ääniä elokuvalle esim. värillisiltä akatemian jäseniltä. Tämän vuoden elokuvista monet olivat poliittisesti virittyneitä, mikä ei sinänsä ole huono asia. Joka tapauksessa Brokeback Mountain oli etukäteen ehdoton ennakkosuosikki ja syyt minkä takia elokuva ei voittanut liittyvät mahdollisesti sen sisältämiin epäsovinnaisiin teemoihin. Rotusorron vastustaminen on tietysti vähemmän kontroversi aihe kuin BBM:n esittämät teesit. Muistettakoon että monet liberaalimmat filmifestivaalit ovat palkinneet BBM:n parhaana elokuvana.

musiikille palkinto?? kirjoitti:

http://www.oscar.com/oscarnight/winners/index.html:

Achievement in Music Written for Motion Pictures (Original Score) BROKEBACK MOUNTAIN

Mistä moinen??? eikös siinä ollut musiikkia aika vähän. Sopi sinänsä hyvin ko. leffaan mutta tarkoittaako tämä sitä että seuraavat viisi vuotta leffoissa on yhä vähemmän ja vähemmän musiikkia?
:)

Lue lisää

sormusten herrassa musiikkia on jo liikaakin, tulee ähky

Oscareissa näkee kyllä eniten timanttikoruja, mutta ei se ehkä kuitenkaan ole se kaiken innovatiivisin ja tabuja kumartelemattomin foorumi ;-) Se, että BBM keräsi aiheestaan huolimatta niin paljon ehdokkuuksia jopa näissä pippaloissa, on mielestäni jo todistus siitä, että leffassa on todella tavoitettu jotain erityislaatuista. Crash (sinänsä kelpo leffa sekin) on rasismiteemastaan huolimatta kuitenkin jenkkilän nykyisessä henkisessä ilmapiirissä turvallisempi valinta. BBM pärjäsi varmaan näinkin hyvin juuri sen vuoksi, että markkinoinnissa ja pr:ssä homoteema pyrittiin "universal love story" - tematiikalla häivyttämään taka-alalle.

Kannattaa pitää mielessä, että BBM onkin sitten voittanut mm. parhaan elokuvan palkinnon lähes kaikissa muissa merkittävissä foorumeissa: Golden Globe, Bafta, Venetsia ... ym.ym.

Kerrankin asiaa! BBM oli tosiaan tyhjä ja ontto leffa. Kertakaikkiaan pitkästyttävä. Luonnon kauneus mykistävä,siinä kaikki.En voi ymmärtää leffan ylistystä.Onneksi oscar-valitsijat ovat huomanneet saman.Eli BBM loppujenlopuksi keskitason draama eikä muuta.

Päivän Aamulehdessä Markus Määttänen kirjoittaa aika nasevasti Oscar-gaalasta:

"Suurimmasta tylsyydestä voi syyttää itseään Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa. Sen jäsenet ovat vielä konservatiivisempia kuin Jussit jakavan Suomen Filmiauran äänestäjät.

Kun tarjolla on koskettava eppinen rakkauselokuva Brokeback Mountain, joka uskaltaa vähän rajojakin murtaa, äänestää elokuva-akatemia Los Angelesiin sijoittuvan episodipalapelin vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Eipähän iske Crashin Oscarin jälkeen kollektiivinen sydänkohtaus Raamattu-vyöhykkeille."

tommy kirjoitti:

Päivän Aamulehdessä Markus Määttänen kirjoittaa aika nasevasti Oscar-gaalasta:

"Suurimmasta tylsyydestä voi syyttää itseään Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa. Sen jäsenet ovat vielä konservatiivisempia kuin Jussit jakavan Suomen Filmiauran äänestäjät.

Kun tarjolla on koskettava eppinen rakkauselokuva Brokeback Mountain, joka uskaltaa vähän rajojakin murtaa, äänestää elokuva-akatemia Los Angelesiin sijoittuvan episodipalapelin vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Eipähän iske Crashin Oscarin jälkeen kollektiivinen sydänkohtaus Raamattu-vyöhykkeille."

Lue lisää

Hyvä Aamulehti!
Samanlaisia, vaikkakin vielä kärkevämpiä, artikkeleita näkyy olevan jenkkilän laatulehdet täynnä.

jekjek kirjoitti:

Hyvä Aamulehti!
Samanlaisia, vaikkakin vielä kärkevämpiä, artikkeleita näkyy olevan jenkkilän laatulehdet täynnä.

Los Angeles Times

http://theenvelope.latimes.com/awards/oscars/env-turan5mar05,0,5359042.story

tommy kirjoitti:

Päivän Aamulehdessä Markus Määttänen kirjoittaa aika nasevasti Oscar-gaalasta:

"Suurimmasta tylsyydestä voi syyttää itseään Yhdysvaltain elokuva-akatemiaa. Sen jäsenet ovat vielä konservatiivisempia kuin Jussit jakavan Suomen Filmiauran äänestäjät.

Kun tarjolla on koskettava eppinen rakkauselokuva Brokeback Mountain, joka uskaltaa vähän rajojakin murtaa, äänestää elokuva-akatemia Los Angelesiin sijoittuvan episodipalapelin vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Eipähän iske Crashin Oscarin jälkeen kollektiivinen sydänkohtaus Raamattu-vyöhykkeille."

Lue lisää

Niinpä, se on juuri konservatiivit ja uskovaiset, jotka valitsi Bushin ja käsittämättömästi uudellenvalitsi Bushin.
Onko maailma nyt parempi paikka kun sotahullu idiootti saa mellestää lähi-idässä mielin määrin ?

Pää tulee vetävän käteen kun ei ole varaa jällenrakentaa hurrikaanin tuhoamia kaupunkeja kun kaikki rahat meni turhaan sotaan.