Narille naistutkimuksen metodeista

Ensinnäkin, rajoitat käsityksesi kokonaisesta tutkimusalasta pariin esimerkkiin, mikä on melkoisen kapeakatseista. Toisekseen, kai ymmärrät itsekin, että ihmistieteissä ei voida käyttää samanlaisia menetelmiä kuin luonnontieteissä. Miten mielestäsi naistutkimus eroaa muista humanistisista aloista?

ex--lotta kirjoitti:

Ensinnäkin, rajoitat käsityksesi kokonaisesta tutkimusalasta pariin esimerkkiin, mikä on melkoisen kapeakatseista. Toisekseen, kai ymmärrät itsekin, että ihmistieteissä ei voida käyttää samanlaisia menetelmiä kuin luonnontieteissä. Miten mielestäsi naistutkimus eroaa muista humanistisista aloista?

Lue lisää

...ilmeisesti naistutkimus eroaa, koska se on katsottu aiheelliseksi nostaa "omaksi alueekseen", jossa sitten väitetään, että "perinteinen tutkimus" on ollut mieskeskeistä jne.

Ihmistieteissä käytetään usein ihan jees menetelmiä - itse en sylkäise etnografian jne. suuntaankaan, kunhan se on käsitteellisesti perusteltua.

Tuon poistetun avauksen kritiikki kohdistui käsitteelliseen löperyyteen naistutkimuksessa. Minun kritiikkini nimenomaan dekonstruktioon ja sitten tuohon "itsensä paikantamiseen", joita en ole kovin nähnyt esitellyiksi "tieteellisinä" muutoin kuin naistutkimuksen piirissä.

Esimerkkini selvittivät asiaa sikäli, kuin sitä itse ymmärrän. Itse et ole vielä esittänyt, mikä tekisi esittämistäni esimerkeistä "tieteellisiä". Ts. jotain semmoista, joka olisi jollain tavalla edes testattavaa laajemmassa kontekstissa, kuin ko. tieteentekijättärien omina kokemuksina. (Jolloin minä, kuten sanoin, voisin tehdä tiedettä uskonnollisista kokemuksistani jne. tai dekonstruoida feminismiä - kuten teenkin, mutta silti pidän sitä enemmänkin omalta osaltani mielipiteilynä kuin tieteenä).

Sinullakin olisi mahdollisuus nyt tässä heittää minulle esimerkki metodologisesti ja käsitteellisesti jämäkästä naistutkimuksesta, jonka suosittelisit minut lukemaan. Voisin yrittää jopa lukea. Se olisi ainakin askel korkeatasoisempaan mielipiteilyyn, kuin tämä sinun tähänastisesi, jossa kritisoit, ilman sen kummempaa rakentavaa sävyä, että esittäisit itse parempaa.

Nari_Säre kirjoitti:

...ilmeisesti naistutkimus eroaa, koska se on katsottu aiheelliseksi nostaa "omaksi alueekseen", jossa sitten väitetään, että "perinteinen tutkimus" on ollut mieskeskeistä jne.

Ihmistieteissä käytetään usein ihan jees menetelmiä - itse en sylkäise etnografian jne. suuntaankaan, kunhan se on käsitteellisesti perusteltua.

Tuon poistetun avauksen kritiikki kohdistui käsitteelliseen löperyyteen naistutkimuksessa. Minun kritiikkini nimenomaan dekonstruktioon ja sitten tuohon "itsensä paikantamiseen", joita en ole kovin nähnyt esitellyiksi "tieteellisinä" muutoin kuin naistutkimuksen piirissä.

Esimerkkini selvittivät asiaa sikäli, kuin sitä itse ymmärrän. Itse et ole vielä esittänyt, mikä tekisi esittämistäni esimerkeistä "tieteellisiä". Ts. jotain semmoista, joka olisi jollain tavalla edes testattavaa laajemmassa kontekstissa, kuin ko. tieteentekijättärien omina kokemuksina. (Jolloin minä, kuten sanoin, voisin tehdä tiedettä uskonnollisista kokemuksistani jne. tai dekonstruoida feminismiä - kuten teenkin, mutta silti pidän sitä enemmänkin omalta osaltani mielipiteilynä kuin tieteenä).

Sinullakin olisi mahdollisuus nyt tässä heittää minulle esimerkki metodologisesti ja käsitteellisesti jämäkästä naistutkimuksesta, jonka suosittelisit minut lukemaan. Voisin yrittää jopa lukea. Se olisi ainakin askel korkeatasoisempaan mielipiteilyyn, kuin tämä sinun tähänastisesi, jossa kritisoit, ilman sen kummempaa rakentavaa sävyä, että esittäisit itse parempaa.

Lue lisää

Sinähän nyt veistelet tänään aivan päättömiä kommentteja.

"...ilmeisesti naistutkimus eroaa, koska se on katsottu aiheelliseksi nostaa "omaksi alueekseen", jossa sitten väitetään, että "perinteinen tutkimus" on ollut mieskeskeistä jne."

Mitä nyt oikein tarkoita tällä? Pyysin selkeytystä siihen, kuinka naistutkimus eroaa muista ihmistieteistä ja sinä kerrot että se eroaa siinä, että nainen tutkimuskohteena on katsottu tarpeelliseksi. Eroaako esim. viestintätieteet tutkimuksellisena alana matematiikasta siten, että viestintä on katsottu tarpeelliseksi nostaa omaksi tutkimusalakseen???

"Se olisi ainakin askel korkeatasoisempaan mielipiteilyyn, kuin tämä sinun tähänastisesi, jossa kritisoit, ilman sen kummempaa rakentavaa sävyä, että esittäisit itse parempaa."

Hmm, olen aiemminkin tästä sanonut, mutta kirjoitetaan nyt taas kerran, eli syytät taas vaihteeksi toisia juuri siitä, mitä itse teet. Kerrot, että et tiedä naistutkimuksesta oikein mitään, mutta silti olet enemmän kuin valmis esittämään varsin vakaumuksellisia mielipiteitä siitä.

"Sinullakin olisi mahdollisuus nyt tässä heittää minulle esimerkki metodologisesti ja käsitteellisesti jämäkästä naistutkimuksesta, jonka suosittelisit minut lukemaan."

Valitettavasti (tai onneksi), minulla on muutakin tekemistä kuin kerätä sinulle lukulistoja. Etenkään, kun en oikein jaksa uskoa, että kykenisit todella tutustumaan mihinkään vähänkään feminismiin liittyvään aineistoon avoimin mielin tai ilman ennakkoluulojesi ja jossain määrin harhaisten tulkintojesi vaikutusta lukemaasi. Jos todella haluat tutustua naistutkimukseen, niin varmasti löydät esim. eri yliopistojen sivuilta linkkejä varsin päteviinkin tutkimushankkeisiin.

ex--lotta kirjoitti:

Sinähän nyt veistelet tänään aivan päättömiä kommentteja.

"...ilmeisesti naistutkimus eroaa, koska se on katsottu aiheelliseksi nostaa "omaksi alueekseen", jossa sitten väitetään, että "perinteinen tutkimus" on ollut mieskeskeistä jne."

Mitä nyt oikein tarkoita tällä? Pyysin selkeytystä siihen, kuinka naistutkimus eroaa muista ihmistieteistä ja sinä kerrot että se eroaa siinä, että nainen tutkimuskohteena on katsottu tarpeelliseksi. Eroaako esim. viestintätieteet tutkimuksellisena alana matematiikasta siten, että viestintä on katsottu tarpeelliseksi nostaa omaksi tutkimusalakseen???

"Se olisi ainakin askel korkeatasoisempaan mielipiteilyyn, kuin tämä sinun tähänastisesi, jossa kritisoit, ilman sen kummempaa rakentavaa sävyä, että esittäisit itse parempaa."

Hmm, olen aiemminkin tästä sanonut, mutta kirjoitetaan nyt taas kerran, eli syytät taas vaihteeksi toisia juuri siitä, mitä itse teet. Kerrot, että et tiedä naistutkimuksesta oikein mitään, mutta silti olet enemmän kuin valmis esittämään varsin vakaumuksellisia mielipiteitä siitä.

"Sinullakin olisi mahdollisuus nyt tässä heittää minulle esimerkki metodologisesti ja käsitteellisesti jämäkästä naistutkimuksesta, jonka suosittelisit minut lukemaan."

Valitettavasti (tai onneksi), minulla on muutakin tekemistä kuin kerätä sinulle lukulistoja. Etenkään, kun en oikein jaksa uskoa, että kykenisit todella tutustumaan mihinkään vähänkään feminismiin liittyvään aineistoon avoimin mielin tai ilman ennakkoluulojesi ja jossain määrin harhaisten tulkintojesi vaikutusta lukemaasi. Jos todella haluat tutustua naistutkimukseen, niin varmasti löydät esim. eri yliopistojen sivuilta linkkejä varsin päteviinkin tutkimushankkeisiin.

Lue lisää

...linkki, josta löysin itse asiassa "feminist research" kriteerejä.

Naistutkimus on ilmeisesti sitä, että kerrotaan henk. koht. kokemuksia feministisestä näkökulmasta, eikä pyritäkään objektiivisuuteen. Perinteistä tiedettä näytetään kritisoivan, koska se esim. pyrkii objektiivisuuteen - ja se on sitten "miesmäistä". Naistutkimus (feministinen) itse näyttää korostavan sitä, että on tarve "uusille metodologioille"

Tosin he sitten viittaavat, että olisivat esim. kriittisen sosiaaliteorian tutkimusperinteen alla... Sikäli ovatkin, että kun nainen nähdään sorrettuna, on heillä agendassaan naisen emansipoiminen tutkimuksen keinoin. Ja mikäs siinä. Se taas tahtoo unohtua, että silkka subjektiivisuus tuskin täyttää vielä kriittisyyden ehtoja.

Esim. Habermas sisältää teknisen tiedonintressin hyvinkin (emansipatorisen ja kommunikatiivisen lisäksi) kriittisen sosiaaliteorian piiriin. Feministinen ote näyttää siltä, että tekninen tiedonintressi - joka vaatii itse asiassa pyrkimystä objektiivisuuteen, näyttää unohtuvan.

Löysin tuolta alla viittaamastani linkistä myös lukulistoja, jota ko. kirjoittaja suosittaa. Katselen, mikäli ehdin.

Mikä tekee sinun mielestäsi "itsensä paikantamisesta" tiedettä? Esim. mikäli minä paikantaisin itseäni suhteessani Jumalaan ja väittäisin kokemuksiani tieteellisiksi, miten suhtautuisit asiaan?

Nari_Säre kirjoitti:

...linkki, josta löysin itse asiassa "feminist research" kriteerejä.

Naistutkimus on ilmeisesti sitä, että kerrotaan henk. koht. kokemuksia feministisestä näkökulmasta, eikä pyritäkään objektiivisuuteen. Perinteistä tiedettä näytetään kritisoivan, koska se esim. pyrkii objektiivisuuteen - ja se on sitten "miesmäistä". Naistutkimus (feministinen) itse näyttää korostavan sitä, että on tarve "uusille metodologioille"

Tosin he sitten viittaavat, että olisivat esim. kriittisen sosiaaliteorian tutkimusperinteen alla... Sikäli ovatkin, että kun nainen nähdään sorrettuna, on heillä agendassaan naisen emansipoiminen tutkimuksen keinoin. Ja mikäs siinä. Se taas tahtoo unohtua, että silkka subjektiivisuus tuskin täyttää vielä kriittisyyden ehtoja.

Esim. Habermas sisältää teknisen tiedonintressin hyvinkin (emansipatorisen ja kommunikatiivisen lisäksi) kriittisen sosiaaliteorian piiriin. Feministinen ote näyttää siltä, että tekninen tiedonintressi - joka vaatii itse asiassa pyrkimystä objektiivisuuteen, näyttää unohtuvan.

Löysin tuolta alla viittaamastani linkistä myös lukulistoja, jota ko. kirjoittaja suosittaa. Katselen, mikäli ehdin.

Mikä tekee sinun mielestäsi "itsensä paikantamisesta" tiedettä? Esim. mikäli minä paikantaisin itseäni suhteessani Jumalaan ja väittäisin kokemuksiani tieteellisiksi, miten suhtautuisit asiaan?

Lue lisää

En nyt todellakaan tiedä, esitätkö vain noin tietämätöntä vai onko yleinen tieteen vaatimuksista objektiivisuuden suhteen käytävä keskustelu sinulle todellakin täysin vierasta. Ihmistieteiden kohdalla on alusta asti taisteltu siitä, kuinka pitkälle tieteen tulokset ovat palautettavissa luonnontieteisiin. Osa on sitä mieltä, että ihmistieteissä on mahdollista saavuttaa aivan yhtä objektiivista tietoa kuin luonnontieteissä, mutta osa on sitä mieltä, että objektiivista tietoa ei ole mahdollista tai edes tarpeellista saavuttaa ihmistieteissä. Tätä keskustelua objektiivisuuden toteutumisesta tai edes sen tarpeellisuudesta on siis käyty pitkään, mutta et vieläkään ole kertonut sitä, miten naistutkimus eroaa tässä suhteessa näistä muista ihmistieteistä. Vai voidaanko ymmärtää niin, että mielstäsi kaikki ihmistieteisiin kuuluva tutkimus on silkaa hölynpölyä.

ex--lotta kirjoitti:

En nyt todellakaan tiedä, esitätkö vain noin tietämätöntä vai onko yleinen tieteen vaatimuksista objektiivisuuden suhteen käytävä keskustelu sinulle todellakin täysin vierasta. Ihmistieteiden kohdalla on alusta asti taisteltu siitä, kuinka pitkälle tieteen tulokset ovat palautettavissa luonnontieteisiin. Osa on sitä mieltä, että ihmistieteissä on mahdollista saavuttaa aivan yhtä objektiivista tietoa kuin luonnontieteissä, mutta osa on sitä mieltä, että objektiivista tietoa ei ole mahdollista tai edes tarpeellista saavuttaa ihmistieteissä. Tätä keskustelua objektiivisuuden toteutumisesta tai edes sen tarpeellisuudesta on siis käyty pitkään, mutta et vieläkään ole kertonut sitä, miten naistutkimus eroaa tässä suhteessa näistä muista ihmistieteistä. Vai voidaanko ymmärtää niin, että mielstäsi kaikki ihmistieteisiin kuuluva tutkimus on silkaa hölynpölyä.

Lue lisää

..ongelma onkin siinä, ettei naistutkimus ole ihmistiedettä kuin osittain, koska toisen puoli ihmisistä on miehiä..

..ja jos ihminen jaotellaan mieheksi ja naiseksi ja heille kullekin oma tiede, niin kuka ihme sitten tekee ihmistiedettä, toisin sanoen tutkii kaikille ihmisille yhteisiä asioita..??

..naistutkimuksen olemassaolohan antaa ymmärtää, ettei ihmistiede ole sama asia kuin naistiede, miksi muuten ihmistiede pitäisi sukupuolittaa..??


..varmaan kirahvikin ennen pitkää vaatii itselleen tieteen, tai jos ei vaadi, niin joku ekofeministi kumminkin..

Yrität siirrättää minut tekemään kaiken työn. Muistuttaisin, etten ole esittänyt minkäänlaista väitettä vaan sinä olet, joten todistustaakka on sinulla. Jospa keskittyisimme näihin tutkimuksiin: http://www.hum.utu.fi/naistutkimus/gradut.html

Itse en ole perehtynyt naistutkimukseen, joten olisin toivonut sinun kertovan minulle millaisia tutkimusmenetelmiä ns. tavallisessa tutkimuksessa on ja minkälaisia menetelmiä naistutkimuksessa, jotta niitä voisi verrata keskenään. Ensimmäisellä haulla en löytänyt esimerkkejä netistä naistutkimusmetodeista, ehkä asiasta jotain tietävä voisi kertoa?

Manna kirjoitti:

Yrität siirrättää minut tekemään kaiken työn. Muistuttaisin, etten ole esittänyt minkäänlaista väitettä vaan sinä olet, joten todistustaakka on sinulla. Jospa keskittyisimme näihin tutkimuksiin: http://www.hum.utu.fi/naistutkimus/gradut.html

Itse en ole perehtynyt naistutkimukseen, joten olisin toivonut sinun kertovan minulle millaisia tutkimusmenetelmiä ns. tavallisessa tutkimuksessa on ja minkälaisia menetelmiä naistutkimuksessa, jotta niitä voisi verrata keskenään. Ensimmäisellä haulla en löytänyt esimerkkejä netistä naistutkimusmetodeista, ehkä asiasta jotain tietävä voisi kertoa?

Lue lisää

...noin yleensä voinet ottaa minkä tahansa tutkimusmenetelmät kurssin, joita on eri tiedekunnissa yleisopintoina.

Tuosta viittaamastasi gradulistasta ei ollut linkkejä graduihin, joten vaikea on niistä nähdä, mikä metodologinen ote on kyseessä.

Itse viittasin pariin naistutkimukselle tyypilliseen? menetelmään - dekonstruktioon ja "itsensä paikantamiseen"....

Ne eivät ole kovin "tieteellisiä" noin yleensä.

Tutkimusmenetelmiähän voipi olla mm.

Kvalitatiivisia: tapaustutkimukset, etnografiset menetelmät jne. Aika paljon naistutkimus (kuten muukin sosiologinen tutkimus) käyttää näitä. Näiden suhteen kannattaa olla aika varovainen, mikäli käyttää niiden pohjalta sitten yleistävänluonteisia väittämiä. Ne ovat ennemminkin teorioita luovia. Naistutkimuksen ongelmana on käsittääkseni, että sitten se luo paljon teoriaa, mutta sen testattavuuden kanssa on sitten vähän niin ja näin. Ts. luotua teoriaa pitäisi jotenkin pystyä itse tutkijasta riippumattomasti testaamaan, jotta se olisi tieteellistä.

Esim. tuossa Minna-portaalia kritisoineessa jutussa pointsi oli se, että jopa kvalitatiivisia menetelmiä käyttäneiden tutkimusten käsitteet olivat sitten huonosti määriteltyjä... enemmän metaforisia. Metaforien päälle on huono rakentaa kovin paljoa hommaa eteenpäin.

Kvalitatiivisen tutkimuksen pitäisi olla käsitteellisesti erittäin hyvin tehtyä, jotta se olisi uskottavaa.

Kvantitatiivisia menetelmiä on sitten mm. survey:t, experiment-tyyppiset asiat jne., joissa pyritään testaamaan esim. kvalitatiivisin menetelmin (tai muutoin) ehdotettuja hypoteeseja.

Tämän lisäksi voi olla mm. toimintatutkimusta ja vaikkapa insinööritieteissä "design-researchia", joissa testataan tiettyä artefaktia/ideaa joko oikeassa ympäristössä tai sitten koeoloissa. Tämmöinen tutkimus suuntautuu uusien ratkaisujen luomiseen ja kokeiluun.

Organisaatiotieteissä voi olla myös tulevaisuuteen suuntaavaa skenaariopohjaista tutkimusta tai vaikkapa delphi-tutkimusta. Voisi kuvitella, että naistutkimuskin voisi käyttää myös tämmöisiä menetelmiä.

...mutta minä olen tullut nähneeksi enimmäkseen juuri dekonstruktiota ja tuommoista "itsensä paikantamis"hömppää... siitä skeptisyyteni. Pointsi on se, että tuommoiselta pohjalta voi hyvin pian sanoa mitä tahansa - varsinkin jos on lisäksi käsitteellisesti löperö.

Manna kirjoitti:

Yrität siirrättää minut tekemään kaiken työn. Muistuttaisin, etten ole esittänyt minkäänlaista väitettä vaan sinä olet, joten todistustaakka on sinulla. Jospa keskittyisimme näihin tutkimuksiin: http://www.hum.utu.fi/naistutkimus/gradut.html

Itse en ole perehtynyt naistutkimukseen, joten olisin toivonut sinun kertovan minulle millaisia tutkimusmenetelmiä ns. tavallisessa tutkimuksessa on ja minkälaisia menetelmiä naistutkimuksessa, jotta niitä voisi verrata keskenään. Ensimmäisellä haulla en löytänyt esimerkkejä netistä naistutkimusmetodeista, ehkä asiasta jotain tietävä voisi kertoa?

Lue lisää

...monta kirjaviitettäkin sisältää:

http://www.lse.ac.uk/resources/calendar2004-2005/courseGuides/GI/2004_GI402.htm

Erityisesti huomiotani kiinnitti kirja, joka alkoi "Beyond Methodology..".. joka ilmeisesti sanoo "feminist scholarship" on kokemuksellista...

...eli ilmeisesti jotain muuta kuin "metodologista".

"Samoin korostetaan yksilötarinoita jne. "tärkeinä". Sitä ei sitten niinkään esitetä, että mikä tuommoisesta tekee tiedettä. Mikä arvo on yksilöllisten kertomusten ja kokemusten raportoinnista ja kenelle?
Esim. uskonnollisessa yhteisössä on usein niin, että ihminen kertoo vaikkapa henkilökohtaisesta suhteestaan Jeesukseen. Se toki rohkaisee uskovaa. Silti en sanoisi, että se on "tiedettä" (vaikka se onkin myös "poliittista"). "

Jaahas, joko olet todella tietämätön tutkimusmenetelmistä tai sitten esität tarkoituksellisesti tyhmempää/tietämätöntä. Kertomuksia käytetään aineistona varsin monilla aloilla, esim. historian, psykologian ja sosiaalitieteissä. Ehkäpä sotket tässä käsitteitä, kertomus sinällään ei vielä ole tiedettä, mutta sitä voidaan hyvinkin käyttää tieteelliset vaatimukset täyttävän tutkimuksen aineistona.

Mitä tulee tuohon objektiivisuuden vaatimuksiin, niin sanoisin edelleen, että ei kannata rakentaa mielipidettään yhden lukemansa tekstin pohjalle, vaan kannattaa tutustua tarkemmin alan sisällä käytävään keskusteluun ennen hätäisten johtopäätösten vetelyä.

Tosin tuossa artikkelissa kirjoittaja toteaa, että noin yleensä feministisen "otteen" omaavat tutkijat ovat vastahakoisia edes määrittelemään kriteerejä tutkimukselle... Ts. mikä tekee tutkimuksesta hyvää.

Tämähän on sikäli veikeä periaate, että sen mukaanhan "kaikki käy, kunhan on feminististä" ... päivän paras lukuelämys tähän asti :-)

ex--lotta kirjoitti:

"Samoin korostetaan yksilötarinoita jne. "tärkeinä". Sitä ei sitten niinkään esitetä, että mikä tuommoisesta tekee tiedettä. Mikä arvo on yksilöllisten kertomusten ja kokemusten raportoinnista ja kenelle?
Esim. uskonnollisessa yhteisössä on usein niin, että ihminen kertoo vaikkapa henkilökohtaisesta suhteestaan Jeesukseen. Se toki rohkaisee uskovaa. Silti en sanoisi, että se on "tiedettä" (vaikka se onkin myös "poliittista"). "

Jaahas, joko olet todella tietämätön tutkimusmenetelmistä tai sitten esität tarkoituksellisesti tyhmempää/tietämätöntä. Kertomuksia käytetään aineistona varsin monilla aloilla, esim. historian, psykologian ja sosiaalitieteissä. Ehkäpä sotket tässä käsitteitä, kertomus sinällään ei vielä ole tiedettä, mutta sitä voidaan hyvinkin käyttää tieteelliset vaatimukset täyttävän tutkimuksen aineistona.

Mitä tulee tuohon objektiivisuuden vaatimuksiin, niin sanoisin edelleen, että ei kannata rakentaa mielipidettään yhden lukemansa tekstin pohjalle, vaan kannattaa tutustua tarkemmin alan sisällä käytävään keskusteluun ennen hätäisten johtopäätösten vetelyä.

Lue lisää

...näyttää olevan tietoa, niin kertonet minulle, mitä muita näkökulmia on - ts. hyvän esimerkin objektiivisemmasta naistutkimuksesta?

Totta kai haastatteluja käytetään (itsekin olen käyttänyt :-) myös muilla aloilla. Samaten sitä, että kokemuksia kerätään ja niistä sitten tulee jotain kollektiivisempaa (ja jopa hyi hyi - objektiivista) tietoa.

Sinä nyt sanot johtopäätöstäni hätäiseksi, kun viittaan johonkin. Sinä et viittaa sen kummemmin mihinkään perustellaksesi tuota väitettäsi - eli siinä mielessä näyttäisit toistaiseksi olevan tuossa väitteessäsi hiukka heikommalla...

ex--lotta kirjoitti:

"Samoin korostetaan yksilötarinoita jne. "tärkeinä". Sitä ei sitten niinkään esitetä, että mikä tuommoisesta tekee tiedettä. Mikä arvo on yksilöllisten kertomusten ja kokemusten raportoinnista ja kenelle?
Esim. uskonnollisessa yhteisössä on usein niin, että ihminen kertoo vaikkapa henkilökohtaisesta suhteestaan Jeesukseen. Se toki rohkaisee uskovaa. Silti en sanoisi, että se on "tiedettä" (vaikka se onkin myös "poliittista"). "

Jaahas, joko olet todella tietämätön tutkimusmenetelmistä tai sitten esität tarkoituksellisesti tyhmempää/tietämätöntä. Kertomuksia käytetään aineistona varsin monilla aloilla, esim. historian, psykologian ja sosiaalitieteissä. Ehkäpä sotket tässä käsitteitä, kertomus sinällään ei vielä ole tiedettä, mutta sitä voidaan hyvinkin käyttää tieteelliset vaatimukset täyttävän tutkimuksen aineistona.

Mitä tulee tuohon objektiivisuuden vaatimuksiin, niin sanoisin edelleen, että ei kannata rakentaa mielipidettään yhden lukemansa tekstin pohjalle, vaan kannattaa tutustua tarkemmin alan sisällä käytävään keskusteluun ennen hätäisten johtopäätösten vetelyä.

Lue lisää

Voisimme ajatella, että otamme kokemuksellista tietoa länsivaltojen hallussa olevien sotasyytettyjen kokemuksista.

Hehän ovat vähemmistönä suhteessa läntiseen "paradigmaan" ja "arvomaailmaan" nykyisin, ja jopa vangittuja siitä poikkeavan ajattelunsa vuoksi.

Olisimme voineet sitten haastatella edelleen vaikkapa Milosevicia, tai esim. Saddam Husseinia lähipiireineen, ja tehdä "kriittistä sosiaaliteoriaa" aiheesta.

...ja saada esiin hyvinkin liikuttavan näkemyksen monista asioista.

Feministinen tutkimushan on haastatellut esim. naisvankeja jne. ja tuonut aika "symppistä" tietoa siitä, miten he ovat tavallaan patriarkaalin takiakin joutuneet kärsimään...

Esimerkkejä:

http://ktk.ulapland.fi/naistutkimuspaivat2003/R13.pdf

Huumeidenkäyttäjätyttöjä pitää "eheyttää" (miehisestä huumemaailmasta), naispäihteidenkäyttäjät "ongelmoituneina äiteinä" (oletus: heidän äitiyttään pitää tukea), naisrikollistutkimuksessa tarve "paremmin sukupuolen huomioon ottaviin lainsäädännöllisiin ratkaisuihin" (ilmeisesti miesten sukupuoli otetaan rikollisten hallinnassa jo ihan sopivasti huomioon, mutta naisilla on "rankkaa"?)

...semmoista.

On huomattu, etteivät tämän mailman nareille riitä mitkään faktat, kriteerit, mittaukset eivätkä tutkimukset, ne huitaistaan kaikki syrjään "naistutkimuksena" tai feministien syövyttämän median disinformaationa, mikäli lopputulemat eivät miellytä. Ja valitettavan usein eivät näy miellyttävän.

Todellinen, ainoa ja uskottava tietous on narien päässä muhivat ikivanhat mätänevät ennakkoluulot, niissä on muuttumaton Totuus, jota eivät tiede ja asiaperusteet horjuta.

Eilenkin feministinen Iltalehti todisti jälleen kerran todeksi feministisen valheen naisten 80 sentistä (oikeastaan alle 80 sentistä), eikö vaan olekin kritiikitöntä?

Tieteellisyyttään yhtenään korostavaksi inttäjäksi Nari tuntuu tietävän olemattoman vähän tieteellisen tutkimuksen metodeista ja kriteereistä, jotka JOKAISEN tutkimuksen on täytettävä, käydäkseen tieteellisestä. Metodologian kirjo on suuri kaikilla tieteenaloilla, tieteenala tietenkin usein rajaa metodeita ja välineistöä "lajityypillisellä" tavalla, insinööritieteissä omansa, lääketieteessä myös jne.

Sosiologiset, sosiaalipoliittiset, sosiaalipsykologiset, psykologiset, valtio-opilliset, oikeuspoliittiset ja vastaavat tieteenalat sallivat kovin monenlaisia lähestymistapoja case-tyyppisistä syväporautumisista aina deskriptiivisiin tai kausaliteetteja hakeviin kvalitatiivisiin tai kvantitatiivisiin mittauksiin. Naistutkimus ei eroa näistä missään muussa suhteessa kuin siinä, että yksi oleellisista tarkastelunäkökulmista on naisten huomioonottaminen tutkimuskohteena, muuttujana, motiivina jne.

Jos tutkimus on huono (ei täytä kriteereitä), se hylätään, olkoon sitten fysiikan tai naistutkimuksen laitokselta peräisin. Huonoa ei hyväksytä missään julkisessa tiedekunnassa eikä laitoksessa, sen sijaan aika keppoisia tutkimuksia pääsee läpi kritiikin saattelemina kaikilta tutkimusaloilta. Laadunvarmistus ja laitosten/yliopistojen välinen kilpailu on ankaraa. Mitä tahansa soopaa julkaistaan tuhansissa yksityisissä organisaatioissa, yleensä kaupallisissa tai tietyllä tavalla intressisidonnaisissa yhteyksissä. Jos ja kun on aihetta huoleen, niin näissä.

Yksisilmäinen naistutkimuksen vähättely viestii vain ja ainoastaan viestijän naisasenteista ja objektiivisuuden puutteesta, ei tiedosta.

Nari_Säre kirjoitti:

...näyttää olevan tietoa, niin kertonet minulle, mitä muita näkökulmia on - ts. hyvän esimerkin objektiivisemmasta naistutkimuksesta?

Totta kai haastatteluja käytetään (itsekin olen käyttänyt :-) myös muilla aloilla. Samaten sitä, että kokemuksia kerätään ja niistä sitten tulee jotain kollektiivisempaa (ja jopa hyi hyi - objektiivista) tietoa.

Sinä nyt sanot johtopäätöstäni hätäiseksi, kun viittaan johonkin. Sinä et viittaa sen kummemmin mihinkään perustellaksesi tuota väitettäsi - eli siinä mielessä näyttäisit toistaiseksi olevan tuossa väitteessäsi hiukka heikommalla...

Lue lisää

"Totta kai haastatteluja käytetään (itsekin olen käyttänyt :-) myös muilla aloilla. Samaten sitä, että kokemuksia kerätään ja niistä sitten tulee jotain kollektiivisempaa (ja jopa hyi hyi - objektiivista) tietoa."

Jos kerran hyväksyt kertomukset tieteellisen tutkimuksen aineistoksi joissain tapauksissa, niin millä perustelet sen, ettei niitä voisi hyödyntää naistutkimuksen alalla???

Nari_Säre kirjoitti:

Voisimme ajatella, että otamme kokemuksellista tietoa länsivaltojen hallussa olevien sotasyytettyjen kokemuksista.

Hehän ovat vähemmistönä suhteessa läntiseen "paradigmaan" ja "arvomaailmaan" nykyisin, ja jopa vangittuja siitä poikkeavan ajattelunsa vuoksi.

Olisimme voineet sitten haastatella edelleen vaikkapa Milosevicia, tai esim. Saddam Husseinia lähipiireineen, ja tehdä "kriittistä sosiaaliteoriaa" aiheesta.

...ja saada esiin hyvinkin liikuttavan näkemyksen monista asioista.

Feministinen tutkimushan on haastatellut esim. naisvankeja jne. ja tuonut aika "symppistä" tietoa siitä, miten he ovat tavallaan patriarkaalin takiakin joutuneet kärsimään...

Esimerkkejä:

http://ktk.ulapland.fi/naistutkimuspaivat2003/R13.pdf

Huumeidenkäyttäjätyttöjä pitää "eheyttää" (miehisestä huumemaailmasta), naispäihteidenkäyttäjät "ongelmoituneina äiteinä" (oletus: heidän äitiyttään pitää tukea), naisrikollistutkimuksessa tarve "paremmin sukupuolen huomioon ottaviin lainsäädännöllisiin ratkaisuihin" (ilmeisesti miesten sukupuoli otetaan rikollisten hallinnassa jo ihan sopivasti huomioon, mutta naisilla on "rankkaa"?)

...semmoista.

Lue lisää

Ehkäpä se suurin ero on siinä, että tutkijat yleensä osaavat suhteuttaa tutkimuksensa tulokset aineiston mukaan. Eli kukaan pätevä tutkija ei lähde sinun laillasi esittämään yleistyksiä yhden haastatellun mielipiteiden pohjalta. On selvää, että esim. omaelämänkerrallisten kertomusten tulkinnassa minkäänlaisten johtopäätösten tekeminen on varsin riskialtista ja varovaista puuhaa, mutta se ei poissulje sitä, etteikö myös näiden kertomusten kautta voitaisi saada pätevää tietoa. Jos esim. kolmekymmentä naisvankia eri vankiloista kertoo täysin samanlaisista tuntemuksista jonkin asian suhteen, niin voidaan jo vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä tästä asiasta.

Nari_Säre kirjoitti:

Voisimme ajatella, että otamme kokemuksellista tietoa länsivaltojen hallussa olevien sotasyytettyjen kokemuksista.

Hehän ovat vähemmistönä suhteessa läntiseen "paradigmaan" ja "arvomaailmaan" nykyisin, ja jopa vangittuja siitä poikkeavan ajattelunsa vuoksi.

Olisimme voineet sitten haastatella edelleen vaikkapa Milosevicia, tai esim. Saddam Husseinia lähipiireineen, ja tehdä "kriittistä sosiaaliteoriaa" aiheesta.

...ja saada esiin hyvinkin liikuttavan näkemyksen monista asioista.

Feministinen tutkimushan on haastatellut esim. naisvankeja jne. ja tuonut aika "symppistä" tietoa siitä, miten he ovat tavallaan patriarkaalin takiakin joutuneet kärsimään...

Esimerkkejä:

http://ktk.ulapland.fi/naistutkimuspaivat2003/R13.pdf

Huumeidenkäyttäjätyttöjä pitää "eheyttää" (miehisestä huumemaailmasta), naispäihteidenkäyttäjät "ongelmoituneina äiteinä" (oletus: heidän äitiyttään pitää tukea), naisrikollistutkimuksessa tarve "paremmin sukupuolen huomioon ottaviin lainsäädännöllisiin ratkaisuihin" (ilmeisesti miesten sukupuoli otetaan rikollisten hallinnassa jo ihan sopivasti huomioon, mutta naisilla on "rankkaa"?)

...semmoista.

Lue lisää

helluntailaisen Wilkersonin katutyön avulla huumeista ja prostituutiosta irti päässyt Cookie Rodriguez on samaa mieltä (feministisen tutkimuksen kanssa) huumeidenkäyttäjänaisten erityisestä eheyttämistarpeesta verrattuna huumeidenkäyttäjämiehiin.

Siinäkin yksi kokemus.

Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:

helluntailaisen Wilkersonin katutyön avulla huumeista ja prostituutiosta irti päässyt Cookie Rodriguez on samaa mieltä (feministisen tutkimuksen kanssa) huumeidenkäyttäjänaisten erityisestä eheyttämistarpeesta verrattuna huumeidenkäyttäjämiehiin.

Siinäkin yksi kokemus.

Lue lisää

...hän lienee myös samaa mieltä minun kanssani erään toisen asian tarpeellisuudesta. Jonka tieteellinen todistaminen lienee yhtä helppoa tai hankalaa kuin tuon toisenkin.

(ts. miten ihmisen elämä paranee/eheytyy, jos hän

a) saa erityiskohtelua suhteessa miehiin
b) tulee uskoon)

Noh - kokemuksia/haastatteluja jne. on totta kai syytä käyttää. Aika usein näkee vain, että niiden pohjalta sitten yleistellään turhan karkeasti, ilman, että kehitettyjä ehdotelmia/hypoteeseja olisi sen kummemmin testailtu.

Tämä mun pointti on koko ajan ollut se, että feministinen ote näyttää (paljolti, ei varmaankaan aina - esimerkkinä tuo Minna-portaalin kritiikki) tuottavan "tieteellisiä" lausahduksia, jotka ovat

a) käsitteellisesti niin epämääräisiä, että niitä on aika vaikea testata (kun ei oikein tiedä, mitä tarkkaan ottaen milläkin metaforalla tarkoitetaan)

b) noin yleensä vaikeita mitenkään testata/todeta, kun ilmiötä aletaan tarkastella tutkijasta riippumatta (esimerkkinä taannoin tuon Uppsalan yliopiston teettämä arvio siitä yhdestä feministisestä naistutkijasta, jonka nimen tässä nyt kerkisin unohtaa - joka oli mm. todennut, kuinka saatananpalvojamiehet tekevät naisille sitä ja tätä jne.)

Ehkäpä juuri tuo yleisen politiikan tekeminen hyvinkin vähäisellä kvalitatiivisella materiaalilla tai jopa vääristyneellä/vajavaisella tulkinnalla kvantitatiivisesta materiaalista (vrt. Murray Strausin kritiikki, miten feministiset järjestöt ovat siteeranneet hänen tutkimuksiaan) on tuo pääsyyni (ainakin toistaiseksi) pitää alaa kohtuullisen pseudotieteellisenä.

Ehkäpä asia muuttuu, jos näkisin pätevämmin tehtyä naistutkimusta joskus :-) Itsensä paikantaminen a la Braidotti ei ole vielä oikein mm. vakuuttanut, eivätkä nuo alempana siteeranneet pari esimerkkiartikkeliakaan.

Eivätkä muutoin nuo tuossa viittaamani feministisen tutkimuksen "kriteerit" (pahimpana tietysti PYRKIMYKSEN objektiivisuuteen kyseenalaistaminen arvona - jota ilman emme voi edes lingvistisesti JAKAA tietoa keskenämme, jos emme edes ymmärrä sitä samalla tavoin), saati sitten ko. kirjoittajan toteamus, etteivät "feministiset tieteenharjoittajat" edes halua määritellä kriteerejä...

Mikäli toisaalta kritisoidaan "perinteisiä" menetelmiä, toisaalta ei haluta määritellä kriteerejä hyvälle feministiselle tieteelle... on tämä ajatusrakennelma jo itsessään skitsofreeninen... Miten jotain voi "kritisoida", ellei ole mitään kriteerejä?

Käsittääkseni tämmöistä tieteenalakeskustelua on (ihan syystäkin) käyty naistutkimuksen osalta jo pitkään - ja hyvä että käydään.

En ole vielä itse nähnyt, missä naistutkimuksen tiedonintressiä olisi legitimoitu muutoin kuin poliittisena liikkeenä. Poliittisuus ei mielestäni ole sinänsä tiedettä, vaikka tiede voi joskus ollakin poliittista.

älli kirjoitti:

On huomattu, etteivät tämän mailman nareille riitä mitkään faktat, kriteerit, mittaukset eivätkä tutkimukset, ne huitaistaan kaikki syrjään "naistutkimuksena" tai feministien syövyttämän median disinformaationa, mikäli lopputulemat eivät miellytä. Ja valitettavan usein eivät näy miellyttävän.

Todellinen, ainoa ja uskottava tietous on narien päässä muhivat ikivanhat mätänevät ennakkoluulot, niissä on muuttumaton Totuus, jota eivät tiede ja asiaperusteet horjuta.

Eilenkin feministinen Iltalehti todisti jälleen kerran todeksi feministisen valheen naisten 80 sentistä (oikeastaan alle 80 sentistä), eikö vaan olekin kritiikitöntä?

Tieteellisyyttään yhtenään korostavaksi inttäjäksi Nari tuntuu tietävän olemattoman vähän tieteellisen tutkimuksen metodeista ja kriteereistä, jotka JOKAISEN tutkimuksen on täytettävä, käydäkseen tieteellisestä. Metodologian kirjo on suuri kaikilla tieteenaloilla, tieteenala tietenkin usein rajaa metodeita ja välineistöä "lajityypillisellä" tavalla, insinööritieteissä omansa, lääketieteessä myös jne.

Sosiologiset, sosiaalipoliittiset, sosiaalipsykologiset, psykologiset, valtio-opilliset, oikeuspoliittiset ja vastaavat tieteenalat sallivat kovin monenlaisia lähestymistapoja case-tyyppisistä syväporautumisista aina deskriptiivisiin tai kausaliteetteja hakeviin kvalitatiivisiin tai kvantitatiivisiin mittauksiin. Naistutkimus ei eroa näistä missään muussa suhteessa kuin siinä, että yksi oleellisista tarkastelunäkökulmista on naisten huomioonottaminen tutkimuskohteena, muuttujana, motiivina jne.

Jos tutkimus on huono (ei täytä kriteereitä), se hylätään, olkoon sitten fysiikan tai naistutkimuksen laitokselta peräisin. Huonoa ei hyväksytä missään julkisessa tiedekunnassa eikä laitoksessa, sen sijaan aika keppoisia tutkimuksia pääsee läpi kritiikin saattelemina kaikilta tutkimusaloilta. Laadunvarmistus ja laitosten/yliopistojen välinen kilpailu on ankaraa. Mitä tahansa soopaa julkaistaan tuhansissa yksityisissä organisaatioissa, yleensä kaupallisissa tai tietyllä tavalla intressisidonnaisissa yhteyksissä. Jos ja kun on aihetta huoleen, niin näissä.

Yksisilmäinen naistutkimuksen vähättely viestii vain ja ainoastaan viestijän naisasenteista ja objektiivisuuden puutteesta, ei tiedosta.

Lue lisää

...mitä naistutkimuksen kriteerit sinun mielestäsi ovat (jos poikkeavat tuossa siteeratuista - jotka ovat käsittääkseni yhden gender-tutkijan käsitys asiasta - ei minun).

Feministeillä on ollut käsittääkseni minua useammin vaikeuksia nähdä muunlaista kuin feministisestä näkökulmasta "sopivaa" tilastollista materiaalia ajattelemisen arvoisena...

ex--lotta kirjoitti:

"Totta kai haastatteluja käytetään (itsekin olen käyttänyt :-) myös muilla aloilla. Samaten sitä, että kokemuksia kerätään ja niistä sitten tulee jotain kollektiivisempaa (ja jopa hyi hyi - objektiivista) tietoa."

Jos kerran hyväksyt kertomukset tieteellisen tutkimuksen aineistoksi joissain tapauksissa, niin millä perustelet sen, ettei niitä voisi hyödyntää naistutkimuksen alalla???

Lue lisää

...olen tuossa aiemmin kritisoinut lähinnä

a) dekonstruktion ja "itsensä paikantamisen" käyttöä "tieteellisinä" menetelminä...

( en haastattelujen)

b) naistutkimuksen osalta myötäillyt tuota poistettua aloitusta, jonka mukaan ainakin Minna-portaalissa tahtoopi olla kovasti käsitteellisesti löperöä tuo heidän kvalitatiivinen työskentelynsä. -> ts. eivät tuota testattavissa olevaa tietoa, tai esim. ajatuksia, joiden soveltuvuuksia muihin konteksteihin voitaisiin edelleen ihmetellä (kun on vaikea tulkita jo lähtökohtaisesti, että mitähän mikin hienonkuuloinen metafora mahtaisi oikeasti tarkoittaa).

c) jo lähtökohtaisesti ajatusta, ettei edes pyrkimystä objektiivisuuteen katsottaisi tieteen perustaksi. (Objektiivisuushan on yleensä perusajatus sille, että joku ajatus voidaan jakaa - mikäli se ymmärretään eri tavoin eri toimijoiden kesken aina, niin tietoa ei silloin voitaisi edes jakaa -> tiede olisi aika hankalalla pohjalla, subjektiivisten kokemusten tasolla).

d) sen voisi tietysti tuoda, että poliittisesta agendasta lähtökohtaisesti käsin tehty tiede on aina vaarassa unohtaa ne muut näkökulmat ja tulkinnat... Ts. feminismi, joka ei ole kiinnostunut muuta kuin "hankalassa asemassa olevan naisen emansipoimisesta" ei sinänsä ole vielä kriittistä sosiaaliteoriaa (a la Habermas), jonka mukaan itse asiassa pitäisi käydä dialogia muiden näkökulmien välillä. Feministinen tutkimus tuntuu korostavan enemmänkin, että se on eräällä tavalla itseriittoista (vastapainona "maskuliinisen valtatieteen" maskuliiniselle itseriittoisuudelle).

En voi sille mitään, että nämä poliittiset ajatukset eivät mielestäni kestä tieteellistä tarkastelua - varsinkin, kkun ne esitetään vain sinänsä - ilman perustelua, miksi ne olisivat parempia kuin "perinteisen tieteen kriteerit".

Aineistoksi siis kaikki haastattelut jees - tietysti pitää sitten katsoa, että mikä on haastattelijan asema - mikäli hän on kovin poliittinen henkilö, voisi ajatella, että esim. kiusaus johdatella haastateltavaa kysymyksillään voi olla joskus huomattava...

se objektiivisuus on? Ja miten se saavutetaan tutkimuksessa ja tietessä ylipäätänsä?

"Samoin korostetaan yksilötarinoita jne. "tärkeinä". Sitä ei sitten niinkään esitetä, että mikä tuommoisesta tekee tiedettä. Mikä arvo on yksilöllisten kertomusten ja kokemusten raportoinnista ja kenelle?"

Yksilötarinat voivat kuulua kvalitatiiviseen tutkimukseen, tiedettä niistä tehdään sillä, miten niistä saatu data analysoidaan ja miten tulkinnat perustellaan.

Vertaisin naistutkimusta ennemmin mihin tahansa muuhun humanistiseen tieteenhaaraan kuin luonnontieteeseen. Luonnontiede on oma alueensa, eivätkä sen metodit sovellu humanistiseen tieteenalan ilmiöiden tutkimukseen. Tai humanistisen tieteenalan ilmiöt eivät sovi luonnontieteellisiin metodeihin, ihan miten sen haluaa ilmaista.


Aika hassua, että sanot, ettet tunne naistutkimusta, mutta kuitenkin esität vahvoja negatiivisia mielipiteitä siitä tuntematta sen metodeja?

Niin, sama juttu jääkiekkoon varatuille rahoille.