Minun maajussini sai siis morsiamen kaupungista. Nyt tässä sitten opetellaan parisuhdetta ja tutustumista toisen maailmankuvaan puolin ja toisin.
Olen törmännyt erääseen erovaisuuteen maalaisen ja kaupunkilaisen arvomaailmassa. Maalla asuvalle tuntuu työ (peltotyö) olevan kaikkein tärkein asia maailmassa. Menee vaimon ja lasten terveydenkin ohi. Toisin sanoen synnytykset, loukkaantumiset yms. ovat vähempiarvoisia kunhan vaan isäntä pääsee pellolle silloin kun aika on siihen otollinen.
Kaupunkilaisesta tällainen kuulostaa kovin julmalta ja heitteille jättämiseltä. Kaupungissa töistä saa vapaata jos siihen on pakottava tarve.
Ymmärrän toki, että ennen muinoin arvojärjestyksen kuuluikin olla noin. Perheen koko vuoden leipä oli kiinni töiden onnistumisesta. Ei siinä emännän menehtymisen seuraaminen lapsivuoteeseen kovin paljoa olisi lämmittänyt, jos lapset olisivat jääneet sen vuoksi ilman ruokaa koko talveksi. Kuoleva emäntäkin tämän varmasti ymmärsi ja kuoli mieluusti yksin miehen ollessa pellolla.
Mutta nyt eletään toista aikaa, vai eletäänkö? Mitä mieltä lukijat ovat?
Maanviljelijän arvomaailma
74
7496
Vastaukset
- entinen yrittäjä
Naisille tyypillistä valittamista, omakin vaimo oli samanlainen jupisija ...
Itselläni oli aikanaan yritys, jossa oli muutaman miehen toimeentulo kiinni.
Vaimo jupisi jokaisesta pikku vaivasta, ei sitä yrittäjäkään voi istua sängynlaidalla pitämässä kädestä kiinni joka nuhan kohdalla ...
Hyvähän se on saatana sairastaa, kun työnantaja maksaa viulut, mutta kyllä se täytyy jonkun aina huolehtia että hommat hoituu, oli sitten kipeä tai ei.- Emäntä kaupungista
Oliko sen arvoista? Emäntä siis jätti sinut kun olit piittaamaton, ja nytkö sitten parempi olla, vai...
Kuules hemmo, kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes johtaja. Tämä emäntä kaupungista on ollut erään yrityksen tj, ja jotain tärkeää oppinutkin matkan varrella. - Entinen yrittäjä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Oliko sen arvoista? Emäntä siis jätti sinut kun olit piittaamaton, ja nytkö sitten parempi olla, vai...
Kuules hemmo, kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes johtaja. Tämä emäntä kaupungista on ollut erään yrityksen tj, ja jotain tärkeää oppinutkin matkan varrella.No johan on hemmetti, kun ei mene jakeluun ...
Silloin jos joku on oikeasti sairas, niin tottakai sairas hoidetaan hoitoon.
Mutta tommoset "terapiaistunnot" jonkun tyhjänpäiväisen pikku vaivan takia kuumimpana työaikana täytyy kyllä jättää väliin, vaikka toisella olisikin pikkuisen "paha mieli" ...
Kyllä se sinun ukkosi varmaan näki, ettei sairaus ollut kovin vakava. - Emäntä kaupungista
Entinen yrittäjä kirjoitti:
No johan on hemmetti, kun ei mene jakeluun ...
Silloin jos joku on oikeasti sairas, niin tottakai sairas hoidetaan hoitoon.
Mutta tommoset "terapiaistunnot" jonkun tyhjänpäiväisen pikku vaivan takia kuumimpana työaikana täytyy kyllä jättää väliin, vaikka toisella olisikin pikkuisen "paha mieli" ...
Kyllä se sinun ukkosi varmaan näki, ettei sairaus ollut kovin vakava.Keskustelut isännän kanssa on käyty enemmän periaatteellisella tasolla. Parempi keskustella valmiiksi kuin äkkiyllättäen asian eteen joutuen.
Sinun emäntänäsi en haluaisi olla. Ei ole tainnut kukaan muukaan haluta... - Entinen yrittäjä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Keskustelut isännän kanssa on käyty enemmän periaatteellisella tasolla. Parempi keskustella valmiiksi kuin äkkiyllättäen asian eteen joutuen.
Sinun emäntänäsi en haluaisi olla. Ei ole tainnut kukaan muukaan haluta...Noh, älähän heti hermostu ...
Vaikka kyllä minulla aina on vaimo ollut, suhteet on olleet myös pitkiä.
Lapsiakin on tullut ja välit on niihin kunnossa, eli en kai ihan huono isä ole ...
Keskutellahan aina voi ja pitääkin, mutta työ asioilla ei pidä leikkiä.
- viljelijä 28v
Se nyt vaan on niin, että peltotyöt on hoidettava ajallaan, jos sieltä meinaa saada satoa. Tämä ammatti on vain sellainen, että toukotöiden aikaan ei jouda lorvailemaan. Ne on tehtävä vaikka puolikuolleena.
Minulta luiskahti nyt toukotöiden aikaan välilevy selästä kiveä nostaessa pellolta kauhaan. Jalat alta. Autolla lääkäriin, piikki selkään tukivyö ja kuukauden sairasloma.
Kuitenkin seuraavana päivänä piti lähteä pellolle töihin. Tukivyö vain tiukalle, särkylääkkeitä naamaan ja menoksi.- Emäntä kaupungista
Niin sitä pitää. Ja kukas teillä ne tärkeät peltotyöt sitten hoitaa kun itse olet sairaseläkkeellä tuolla menoa 35-vuotiaana?
- viljelijä 28v
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Niin sitä pitää. Ja kukas teillä ne tärkeät peltotyöt sitten hoitaa kun itse olet sairaseläkkeellä tuolla menoa 35-vuotiaana?
Eihän eläkeläinen tarvitse töitä. Se on vain elinehto, että maatilalla työt on tehtävä ajallaan. Muuten homma loppuu.
Kuten joku tutkimus oli tehty, että maanviljelijöillä oli stressiä vähemmän, mutta tuki- ja liikuntaelinsairauksia enemmän. Työ on fyysisesti raskasta. - Emäntä kaupungista
viljelijä 28v kirjoitti:
Eihän eläkeläinen tarvitse töitä. Se on vain elinehto, että maatilalla työt on tehtävä ajallaan. Muuten homma loppuu.
Kuten joku tutkimus oli tehty, että maanviljelijöillä oli stressiä vähemmän, mutta tuki- ja liikuntaelinsairauksia enemmän. Työ on fyysisesti raskasta.Varmastikaan sairauksien paranemista ei helpota, että väkisin ollaan sairaanakin töissä lääkärin määräystä vastaan.
Pitäisi olla jokin varajärjestelmä, urakoitsijoita joita voisi kutsua töihin tarvittaessa. Kyllähän se viljelijäkin saa korvauksen sairasajastaan kuten ne kaupungissa työtä tekevätkin. Omasta valveutuneisuudesta on yrittäjällä (myös maatalousyrittäjällä) tietenkin kiinni, että onko ottanut riittävät sairasvakuutukset. - viljelijä 28v
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Varmastikaan sairauksien paranemista ei helpota, että väkisin ollaan sairaanakin töissä lääkärin määräystä vastaan.
Pitäisi olla jokin varajärjestelmä, urakoitsijoita joita voisi kutsua töihin tarvittaessa. Kyllähän se viljelijäkin saa korvauksen sairasajastaan kuten ne kaupungissa työtä tekevätkin. Omasta valveutuneisuudesta on yrittäjällä (myös maatalousyrittäjällä) tietenkin kiinni, että onko ottanut riittävät sairasvakuutukset.Osaava työvoima, että osaisi tehdä kylvötyöt. Peitata jyvät, kylvää oikea määrä oikeaan syvyyteen, apulantaa tarpeeksi ym.ym.
Ei se ole niin yksioikoista, jos meinaa saada hyvää tulosta. Kaikki pitää olla juuri nappiin, eikä sinnepäin.
Vaatii ammattitaitoa, sekä tuntemusta omista pelloista. - Emäntä kaupungista
viljelijä 28v kirjoitti:
Osaava työvoima, että osaisi tehdä kylvötyöt. Peitata jyvät, kylvää oikea määrä oikeaan syvyyteen, apulantaa tarpeeksi ym.ym.
Ei se ole niin yksioikoista, jos meinaa saada hyvää tulosta. Kaikki pitää olla juuri nappiin, eikä sinnepäin.
Vaatii ammattitaitoa, sekä tuntemusta omista pelloista.Toivottavasti tarvittavat tiedot löytyvät myös paperilta, eikä ainoastaan isännän päästä... Helpompi delegoida tarvittaessa.
- Paalinpyörittäjä
viljelijä 28v kirjoitti:
Osaava työvoima, että osaisi tehdä kylvötyöt. Peitata jyvät, kylvää oikea määrä oikeaan syvyyteen, apulantaa tarpeeksi ym.ym.
Ei se ole niin yksioikoista, jos meinaa saada hyvää tulosta. Kaikki pitää olla juuri nappiin, eikä sinnepäin.
Vaatii ammattitaitoa, sekä tuntemusta omista pelloista.Viime keväänä meinas kylvöt mennä kalkkiviivoille, niin hälytin rahtimiehen kylvään loput, ku täyty raksamonttua alkaa kaivaan ja rehut valmistu aikasi.
No kylvö luonas hyvin ja maksu hoitu paaleja pyörittelemällä.
- Kunttajussi
Oon joskus kylvöaikana ollut yli 39C asteen kuumeessa,ei siinä oo mikään auttanu, sinne vaan niinkuin Lontoon sumuhun ja navettahommat vielä lisäksi.Yhtenä keväänä iski oksennustauti,ja eikun peltohommihin vaan, välillä aukaisin ohjaamon oven ja päästin pitkät yrjöt siinä lennosta vaan.Vähän suupieliä pyyhkäistiin hiansuuhun ja se hyvä puoli oli siinäkin ettei mennyt aikaa ruokataukoon kun mikään ei maistunut eikä pysynyt sisällä.
- Emäntä kaupungista
Aamen. Mitä raskaampaa on sitä parempi, otsasi hiessä (ja oksennus suupielessä) sinun pitää leipäsi tienaaman...
Uskaltaisin väittää, että jos olisit vaikka aamupäivän levännyt (oksennustauti menee nopeasti ohi), olisit vähän paremmalla voinnilla saanut työt tehtyä, eikä peruuttamatonta vahinkoa olisi tapahtunut.
Mutta kun maajussilla näyttää monesti vain kädet (traktori) käyvän ilman että aivotoiminta on kytketty päälle. - Kunttajussi
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Aamen. Mitä raskaampaa on sitä parempi, otsasi hiessä (ja oksennus suupielessä) sinun pitää leipäsi tienaaman...
Uskaltaisin väittää, että jos olisit vaikka aamupäivän levännyt (oksennustauti menee nopeasti ohi), olisit vähän paremmalla voinnilla saanut työt tehtyä, eikä peruuttamatonta vahinkoa olisi tapahtunut.
Mutta kun maajussilla näyttää monesti vain kädet (traktori) käyvän ilman että aivotoiminta on kytketty päälle.Nykyään osaan jo ottaa lunkimmin,sitä paitsi kurmut lähti vappuna.On hiukan erilainen kevät kuin koskaan
ennemmin,kesannolla (siis hoidettu viljelemätön pelto) on noin puolet.Vieläkään en ole edes paripyöriä kiinni ruuvannut,olen tuumannut että "hosumalla ei tule kuin kusipäitä kakaroita". No huomenna meinaan alottaa kun saan pari kokousta ensin alta pois.Kun on isot koneet,niin homma joutuu. Ja tähän ikään kun on ehtinyt niin on huomannut ,että "työ ei tekemällä lopu" ja maailmaa ei kukaan ole selkähirrelle vielä nostanut. Syksyllä olen huomannut puivani samaan aikaan kuin muutkin, mutta rikkaruiskutusten kanssa olen päässyt tosi vähällä nykyään kun olen ottanut rauhallisemmin.Eikä se nyt tämä EU-aikainen maatalous ole välttämättä päivästä kiinni jos paperihommat tekee ajallaan ja tottakai ne peltotyötkin sitten hoidetaan.Mutta se nuoruuden aikainen työnhimo on taaksejäänyttä elämää,jos joku tulee juttelemaan niin pysähdyn kyllä juttelemaan. Ja ennenkaikkea harrastuksille
on nykyään aikaa, juuri hetki sittenkin tulin harkoista kotiin.Ja aamulla on mukava herätä starttaavan auton ääneen kun emännys lähtee töihin. - Paalinpyörittäjä
Kunttajussi kirjoitti:
Nykyään osaan jo ottaa lunkimmin,sitä paitsi kurmut lähti vappuna.On hiukan erilainen kevät kuin koskaan
ennemmin,kesannolla (siis hoidettu viljelemätön pelto) on noin puolet.Vieläkään en ole edes paripyöriä kiinni ruuvannut,olen tuumannut että "hosumalla ei tule kuin kusipäitä kakaroita". No huomenna meinaan alottaa kun saan pari kokousta ensin alta pois.Kun on isot koneet,niin homma joutuu. Ja tähän ikään kun on ehtinyt niin on huomannut ,että "työ ei tekemällä lopu" ja maailmaa ei kukaan ole selkähirrelle vielä nostanut. Syksyllä olen huomannut puivani samaan aikaan kuin muutkin, mutta rikkaruiskutusten kanssa olen päässyt tosi vähällä nykyään kun olen ottanut rauhallisemmin.Eikä se nyt tämä EU-aikainen maatalous ole välttämättä päivästä kiinni jos paperihommat tekee ajallaan ja tottakai ne peltotyötkin sitten hoidetaan.Mutta se nuoruuden aikainen työnhimo on taaksejäänyttä elämää,jos joku tulee juttelemaan niin pysähdyn kyllä juttelemaan. Ja ennenkaikkea harrastuksille
on nykyään aikaa, juuri hetki sittenkin tulin harkoista kotiin.Ja aamulla on mukava herätä starttaavan auton ääneen kun emännys lähtee töihin.Juu itte kans oon huomannu, että kun tota virkaikää karttuu, niin turha kiire tippuu pois.
Väliin mottona; älä tee sitä tänään, minkä voi huomenna jollain toisella teettää!
No jahka juhannus lähestyy alkaa paali pyöriä kellonympäri!
- emäntä maalta
Asetapa oma arvomaailmasi ensin kohdalleen.
Peltotyö on maalla asuvalle elinehto.
Ei olisi sinullekaan leipää pöytään, jos niitä ei ajallaan tehtäisi. Luonnon olosuhteet vaativat ajallaan tekemisen ja meillä Suomessa on lyhyt kesä, jonka aikana on saatava sato talteen.
On isäntä ollut synnytyksissä mukana meillä aina.
Se on yksilökohtainen valinta. Kaikki miehet eivät yksinkertaisesti kykene nykyisinkään tulemaan synnytykseen mukaan. Synnytys on julmempaa sen näkijälle kuin kokijalle loppupelissä. Isäntä ei valmistaudu siihen, kuten äiti.
Ei enää nykyisin pidä paikkaansa tuo, että maatilan miehet eivät kiinnitä emäntään ja lasten terveyteen huomiota.
Minusta tuntuu, että sinä odotat nyt suhteeltasi jotain rakkausromaanien tyyppistä extremeä. Ikävä kyllä on pakko todeta, että arki on se, joka perheen elättää, ei kauniitten ja rohkeitten katselu ja kädestä kellon ympäri pitäminen.
Ja työtä tehdessään miehesi ajattelee kaikki kaikessa perheen eteen.
Ota hänen työpanos rakkauden osoituksena sinulle.
Suomalainen mies ei osaa korulauseita, hän kertoo kaiken tekemällä työtä yhteisen tulevaisuuden eteen.
Keskustelkaa keskenänne vastuunkannosta ja sen jakamisesta myös kotitöiden osalta.
Mutta, eikös se ole selvää, että kiireiden aikaan, se hoitaa ne tilan kannalta tärkeät työt, joka parhaiten osaa? Ja kodin hoito jää sille, jolla on taidot siihen.
Kohta on aika, että jälkikasvu on isän mukana siellä peltohommissa. Sinulle jää omaa aikaa.
Ei ne kaupunkilaismiehet ole sen kummempia arvomaailmassaan, saattavat olla pahempia.
Jatkuvaan saa lukea, kuinka isä ei välitä lapsistaan ja kuinka mies pettää ja jättää ja istuu kaikki vapaansa baarissa.
Vaikka saakin töistä vapaata kaupungissa, niin silti se nainen yleensä ne lapset hoitaa.
Niitä ihanneperheitä on aika vähän loppujen lopuksi.
Minusta kaikkein tärkeintä on suhteessa se, että toiseen pystyy luottamaan.
Ja aina voi opetella puhumaan keskenään. - rakastaja
Ota itsellesi rakastaja, sillä aikaa kun miehesi on pellolla voit kaupunkiasunnossa telmiä rakastajan kanssa.
- Emäntä kaupungista
On tosin sitäkin tullut kokeiltua aiemmissa elämänvaiheissa. Ja huonoksi havaittu. Ei tuonut onnea kenelläkään.
- arvasikin
Emäntä kaupungista kirjoitti:
On tosin sitäkin tullut kokeiltua aiemmissa elämänvaiheissa. Ja huonoksi havaittu. Ei tuonut onnea kenelläkään.
tuollaisen elämän historian....
- Emäntä kaupungissa
arvasikin kirjoitti:
tuollaisen elämän historian....
Mites sellaisen arvasit :o)
Kaikista kokemuksista voi oppia jotain, ja huonoksi havaittuja juttuja ei tarvitse tehdä uudestaan.
- Paalinpyörittäjä
Pari vuotta sitten vaimoni joutui rutiinileikkauksen komplikaatioiden vuoksi viikoksi tehohoitoon ja päiväkirurginen toimenpide aiheutti liki kuukauden sairaalareissun.
Olin melkein joka päivä sairaalassa vaimolle puhelemassa, kädestä pitämässä ja jalkoja rasvaamassa ym ja mikä tärkeintä seurasin vaimolleni annettavaa hoitoa ja lääkitystä, se kun nykyään vähän vaihtelee eri hoitajilla.
Päivät kuluivat sairaalalla ja rengit ja avittava naapuri pyöritti koneita pellolla. Ajankohta kun oli kiireisin heinäaika ja minulla korjuualaa 250-350 hehtaaria urakoista riippuen.
Itse ruokin elukoita ja kaadoin heinää öisin.
Monta kertaa poru tuli, kun voimat loppuivat mutta uskon että vaimoni toipuminen edistyi huomattavasti paremmin, kun annoin sitä "vierihoitoa".
Synnytysreissujen aikoina tein samoin, mutta silloin sain lomittajan osaksi päiviä, niin sai nukkua öisin. Olin varannut lomittajan laskettuun ajankohtaan ja pidin isyyslomapäivät heti syntymän jälkeen. Vanhempi lapsemme syntyi sektiolla ja vaadin päästä mukaan leikkaukseen. Siellä vaimoni olisi muuten ollut aivan yksin ja tietämättömänä mitä tapahtuu ja selkäydinpuudutuksen laukeminen kauhealla tärinällä olisi ollut ikävä kokea yksin, kun lääkärit työskentelivät jossain lakanan takana.
Mielestäni synnytyssairaalapäivät oli mukavaa aikaa yhdessä ja varmasti lujittivat perhettämme ja tekemättömät työt tulee aikanaan takaisin muina arvoina.- Emäntä kaupungista
Löytyihän täältä työhullujen foorumista edes yksi isäntä, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Kymmenen pistettä sinulle.
Ylimääräisenä bonuksena saat pitää emäntäsikin. Näillä fanaattisimmilla työhulluilla se ei olekaan niin varma juttu. Ero tulee, jos ei isäntä opi arvostamaan ihmistä. Ja sitten ihmetellään että mikä sille nyt tuli.
Eikä töitä tarvitse edes laiminlyödä. Kunnon johtaja, (mikä myös maatalousyrityksen isäntä/emäntä on) laatii varasuunnitelmia erilaisten tilanteiden varalle (esim. tulipalo, sairastapaus, sääilmiöt). Vain typerykset paahtavat töitä pysähtymättä koskaan miettimään mitään. - Paalinpyörittäjä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Löytyihän täältä työhullujen foorumista edes yksi isäntä, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Kymmenen pistettä sinulle.
Ylimääräisenä bonuksena saat pitää emäntäsikin. Näillä fanaattisimmilla työhulluilla se ei olekaan niin varma juttu. Ero tulee, jos ei isäntä opi arvostamaan ihmistä. Ja sitten ihmetellään että mikä sille nyt tuli.
Eikä töitä tarvitse edes laiminlyödä. Kunnon johtaja, (mikä myös maatalousyrityksen isäntä/emäntä on) laatii varasuunnitelmia erilaisten tilanteiden varalle (esim. tulipalo, sairastapaus, sääilmiöt). Vain typerykset paahtavat töitä pysähtymättä koskaan miettimään mitään.Jokaisella tilalla tulisi olla varasuunnitelma ja käsittääkseni laatujärjestelmässä se on pakollinen. Me tehtiin vaimoni kanssa (vaimoni käy muualla töissä) ruutupaperille lista nimistä kuka hoitaa tukiasiat, verot ym ja lisäksi lista mitä realisoidaan ja missä järjestyksessä, jos minä olen joskus jostain syystä kyvytön hoitamaan asioita. No listaa täytyisi nyt hieman päivittää. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki asiat puhutaan puolisoiden kesken aina.
- Emäntä kaupungista
Paalinpyörittäjä kirjoitti:
Jokaisella tilalla tulisi olla varasuunnitelma ja käsittääkseni laatujärjestelmässä se on pakollinen. Me tehtiin vaimoni kanssa (vaimoni käy muualla töissä) ruutupaperille lista nimistä kuka hoitaa tukiasiat, verot ym ja lisäksi lista mitä realisoidaan ja missä järjestyksessä, jos minä olen joskus jostain syystä kyvytön hoitamaan asioita. No listaa täytyisi nyt hieman päivittää. Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki asiat puhutaan puolisoiden kesken aina.
Tunnen yrittäjiä (tavallisia, ei maatalous-) jotka ovat selvinneet jopa tulipalosta ilman ettei tuotantoon ole juurikaan tullut katkosta. Heillä on ollut hyvät etukäteissuunnitelmat katastrofin varalta, ja tietenkin hyvät vakuutukset. Näinhän se pitäisi olla maallakin.
Lapsen syntymä tai isännän välilevyn luiskahdus ovat kuitenkin katastrofi mittarilla mitattuina sieltä vähäpätöisemmästä päästä, kyllä sellaisesta pitäisi selvitä inhimillisyyttä unohtamatta. - Paalinpyörittäjä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Tunnen yrittäjiä (tavallisia, ei maatalous-) jotka ovat selvinneet jopa tulipalosta ilman ettei tuotantoon ole juurikaan tullut katkosta. Heillä on ollut hyvät etukäteissuunnitelmat katastrofin varalta, ja tietenkin hyvät vakuutukset. Näinhän se pitäisi olla maallakin.
Lapsen syntymä tai isännän välilevyn luiskahdus ovat kuitenkin katastrofi mittarilla mitattuina sieltä vähäpätöisemmästä päästä, kyllä sellaisesta pitäisi selvitä inhimillisyyttä unohtamatta.Juu lapsen syntymään on yleensä aikaa valmistautua yli puoli vuotta, meillä asiaa suunniteltiin niin kauan, että vaimo meinasi jo tuskastua. Sairastumisia varten on vakuutukset samoin tulipaloihin ja muihin, ihmiset on toinen juttu. Sairaalassa sanoinkin vaimolleni, kun hän huolitteli tekemättömiä töitä, että sellaiset asiat ovat helpoimpia mistä rahalla selviää!
- hyvä syy
oikeesti pitää olla oikee syy että pellolle ei mennä.. ehkä jos toisen henki on kyseessä niin silloin.. mutta siksikin aikaa palkataan kallis urakoitsia.. se vaan on niin että toukotuot pitää tehdä ajallaan.. sen minkä ne myöhästyy päivällä keväällä onkin jo viikko syksyllä ja mitä myöhemmin syksyllä pääsee puimaan sita varmemmin siellä on halla vieraillut.. periaatteessa viljatilan koko vuoden tulo on kiinni siitä keväästä.. ja yksi vuosi riittää kaatamaan isonkin tilan
- Paalinpyörittäjä
Vähän turhan tarkalla on talous, jos yksi huono vuosi kaataa?
Urakoitsija usein edullisempi, ku omat koneet ja itse ajattelen niin, että jos jotain työtä ei pysty urakoitsijalla teettään, niin ei mun ittekkään kannata sitä tehdä.
- toinen emäntä maalta
Kyllä minä neuvoisin sinua ihan oikeasti miettimään sen oman/miehesi tilan kannalta, että mitä se merkitsisi jos mieheltäsi jäisi esim. joku kevät toukotyöt jonkun syyn vuoksi tekemättä. Puhu asiasta miehesi kanssa. Selvitä myös, miksei hän voi korvata osaa töistään ulkopuolisella urakoitsijalla. Huomaa, että meille maalaisille näissä keskusteluissa ko. asiat voivat usein olla niin itsestään selvyyksiä, ettemme ehkä heti osaa edes kertoa kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja ihmiselle, joka ei ole kasvanut lapsuudestaan näihin asioihin. Noiden asioiden ymmärtäminen on parisuhteen kannalta mielestäni todella tärkeää. Jos näette asian kovin eritavoin, tulee se varmasti hiertämään välejänne.
Itse olen emäntänä karjatilalla ja parhaillaan odotan ensimmäistä lastamme. Sen vuoksi isäntäni tekee entistä pidempää päivää, koska haluaa tehdä osan minunkin töistäni etten rasittaisi itseäni liikaa. Toki pyrin tekemään itse omat hommani kaiken kykyni mukaan (tietenkin järkeä käyttäen).
Mieheni irroittautuu nyt esim. toukotöistään pieniksi tauoiksi tarvittaessa. (lähteekseen neuvolaan mukaan yms.) Mutta palaa välittömästi kotia tultuamme pellolle. Itse en koe mieheni käytöstä ollenkaan pahana, vaan päin vastoin: Ymmärrän, että jos mieheni ei tee tarvittavia töitä nyt, voi olla että kahden vuoden päästä tulevan lapsemme vanhemmilla ei ole työtä. Otan mieheni käytöksen ihanana vastuunkantona ja rakkauden osoituksena minua, syntyvää lastamme ja tätä meidän tilaamme kohtaan.- odotukseen
Onnea lapsen odotukseen Teille. Meillä ei ole lapsia, joten lastenhoito ja odotusajat ei ole ollut meidän parisuhteessa tapetilla työjärjestyksen muokkaamisessa. vaimoni on maatilalta lähtöisin, mutta ehti asua kymmenen vuotta kaupungissa välillä, ennen kuin mutti tilallemme asumaan. Alussa oli varmasti monta neuvottelua ja väittelyä siitä, mikä ontärkeysjärjestys. Mutta kyllä vaimo on sen ymmärtänyt mikä on milloinkin tehtävä ja itsekin olen sen huomannut, että kyllä ne vieraat urakoitsijat osaavat hommat tehdä jos on tarvetta pitää vapaata jonkin asian vuoksi. Elikkä kyllä se on opeteltava molempien neuvottelemaan ja toimimaan siten, että asiat eivät hierrä välissä. Kuulostaa siltä, että esim.28-v. viljelijä on peltojen jumala joka tietää ja näkee kaiken sen mitä pellolla tapahtuu ja tulee tehdä.... Voi niitä tietomiehiä olla siellä urakointikoneen kopissakin....
- Emäntä kaupungista
Sinun miehesihän ottaa huomioon sinut! Tulee mukaan neuvolaan (lapsihan on myös hänen, eikä pelkästään emännän kuten tuolla alempana eräs emäntä kuvitteli), ja helpottaa sinun työmäärääsi parhaansa mukaan, jotta yhteisellä lapsellanne olisi parhaat mahdollisuudet kehittyä rauhassa.
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Sinun miehesihän ottaa huomioon sinut! Tulee mukaan neuvolaan (lapsihan on myös hänen, eikä pelkästään emännän kuten tuolla alempana eräs emäntä kuvitteli), ja helpottaa sinun työmäärääsi parhaansa mukaan, jotta yhteisellä lapsellanne olisi parhaat mahdollisuudet kehittyä rauhassa.
kuvitelmat sikseen. tietenkin muksut ovat yhteisiä hei haloo!!!!!!
puhehan oli synnytyksistä. en tosiaankaan halua miestä mukaan synnytykseen. tämähän on tietenkin minun mielipiteeni ja mieheni kunnioittaa minua siinä määrin ettei ole tuppaantunut mukaan. olisi ollut valmis lähteen mukaan jos olisin halunnut. jos tämä tekee minusta huonon ihmisen niin ei voi mitään.- toinen emäntä maalta
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Sinun miehesihän ottaa huomioon sinut! Tulee mukaan neuvolaan (lapsihan on myös hänen, eikä pelkästään emännän kuten tuolla alempana eräs emäntä kuvitteli), ja helpottaa sinun työmäärääsi parhaansa mukaan, jotta yhteisellä lapsellanne olisi parhaat mahdollisuudet kehittyä rauhassa.
... ja olen siitä tosi iloinen, että asia on niin. Ja kyllä se mielestäni niin pitää ollakin, oltiinpa sitten maalla tai kaupungissa.
Mutta edellisessä viestissäni jäi se kertomatta, että kyllä minäkin yritän kaikin mahdollisin keinoin sitä mieheni työpäivää auttaa. Se on käytännössä nyt odotusaikana esim. toukotöiden aikaan käynyt niin, että mies on ottanut vastuulleen sellaiset fyysistä voimaa yms. vaativat rankemmat hommat ja minä taas puolestani olen yrittänyt järkätä miehen päivät sellaisiksi ruokahuollon yms. suhteen, että mieheni voi todella keskittyä vain niihin työhommiin.
Saattaahan se joskus tuntua vähän yksinäiseltä yms. jos mies on aikaisesta aamusta myöhään iltaan töissä. Mutta toisaalta sitä mukavammalta se tuntuu, kun mies ilahtuu väsyneenä tullessaan pöydässä valmiina olevasta herkkuruuastaan.
Eihän se miehenkään mielelle varmaan herkkua ole siellä traktorin pukilla yksin ajatustensa kanssa istua ja ajaa kilpaa kevään etenemisen kanssa.
Minusta maalaiselämä tarjoaa siten tosi hienot puitteet sellaiseen yhteen hiileen puhaltamiseen, jossa jokainen tekee sen roolin, johon parhaiten pystyy. Syksyllä kun on saatu sato korjattua ja voidaan jo huokaista, niin on tosi hieno yhteinen tunne siitä että me tehtiin se. Vastaavasti jos on ollut viljelyksillä vastoinkäymisiä, niin niistäkin on yhdessä selvitty. Meillä nämä hommat ovat siten vain vahvistaneet suhdettamme.
Viestistäsi en saanut selville, että käytkö tilan ulkopuolalla töissä. Siinä tapauksessa ei voi ihan niin täysillä hommassa olla mukana, mutta voihan sitä aina laittaa vaikka jotain eväitä isännälle aamua varten valmiiksi tms.
Mutta toki, jos isäntäsi on ihan totaalinen tuossa huomaamattomuudessaan, niin kannattaa varmaan jutella. Kyllä molemminpuolinen joustaminen on aiheellista ja varmasti olet paljon innokkaampi siihen miehesi auttamiseen, jos koet että sinunkin mielipiteesi ja asiasi ovat yhtä tärkeitä. - Emäntä kaupungista
toinen emäntä maalta kirjoitti:
... ja olen siitä tosi iloinen, että asia on niin. Ja kyllä se mielestäni niin pitää ollakin, oltiinpa sitten maalla tai kaupungissa.
Mutta edellisessä viestissäni jäi se kertomatta, että kyllä minäkin yritän kaikin mahdollisin keinoin sitä mieheni työpäivää auttaa. Se on käytännössä nyt odotusaikana esim. toukotöiden aikaan käynyt niin, että mies on ottanut vastuulleen sellaiset fyysistä voimaa yms. vaativat rankemmat hommat ja minä taas puolestani olen yrittänyt järkätä miehen päivät sellaisiksi ruokahuollon yms. suhteen, että mieheni voi todella keskittyä vain niihin työhommiin.
Saattaahan se joskus tuntua vähän yksinäiseltä yms. jos mies on aikaisesta aamusta myöhään iltaan töissä. Mutta toisaalta sitä mukavammalta se tuntuu, kun mies ilahtuu väsyneenä tullessaan pöydässä valmiina olevasta herkkuruuastaan.
Eihän se miehenkään mielelle varmaan herkkua ole siellä traktorin pukilla yksin ajatustensa kanssa istua ja ajaa kilpaa kevään etenemisen kanssa.
Minusta maalaiselämä tarjoaa siten tosi hienot puitteet sellaiseen yhteen hiileen puhaltamiseen, jossa jokainen tekee sen roolin, johon parhaiten pystyy. Syksyllä kun on saatu sato korjattua ja voidaan jo huokaista, niin on tosi hieno yhteinen tunne siitä että me tehtiin se. Vastaavasti jos on ollut viljelyksillä vastoinkäymisiä, niin niistäkin on yhdessä selvitty. Meillä nämä hommat ovat siten vain vahvistaneet suhdettamme.
Viestistäsi en saanut selville, että käytkö tilan ulkopuolalla töissä. Siinä tapauksessa ei voi ihan niin täysillä hommassa olla mukana, mutta voihan sitä aina laittaa vaikka jotain eväitä isännälle aamua varten valmiiksi tms.
Mutta toki, jos isäntäsi on ihan totaalinen tuossa huomaamattomuudessaan, niin kannattaa varmaan jutella. Kyllä molemminpuolinen joustaminen on aiheellista ja varmasti olet paljon innokkaampi siihen miehesi auttamiseen, jos koet että sinunkin mielipiteesi ja asiasi ovat yhtä tärkeitä.Olemme keskustelleet näistä asioista enemmän periaatteelisella tasolla, ja huomanneet ajattelevamme aika lailla eri tavoilla. Mitään kauheaa kriisiä ei ole vielä onneksi asian tiimoilta ollut.
Minun isäntäni on kuitenkin oppivaista sorttia, puolin ja toisin on tarkoitus opetella sovittamaan yhteen kaksi erilaista taustaa. - toinen emäntä maalta
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Olemme keskustelleet näistä asioista enemmän periaatteelisella tasolla, ja huomanneet ajattelevamme aika lailla eri tavoilla. Mitään kauheaa kriisiä ei ole vielä onneksi asian tiimoilta ollut.
Minun isäntäni on kuitenkin oppivaista sorttia, puolin ja toisin on tarkoitus opetella sovittamaan yhteen kaksi erilaista taustaa....mielestäni hyvältä. Sitten ei kun mies koulutukseen ;) ! Joskin tietysti itsekin voi vähän jotain aina yrittää oppia.
Mutta varmasti tärkeintä on se, että jos molemmat siitä toimivan suhteen haluaa ja osaavat omista toiveistaan suunsa aukaista niin kyllä ne keinot varmasti löytyvät. Tsemppiä teille ! On sitä paljon erilaisempiakin ihmisiä yhdistetty, kuin maalaiset ja kaupunkilaiset :).
- Kunttajussi
Kuten huomaat,keskustelu käy lämpöisenä.Puolensa on kummassakin, mutta olen huomannut,että kaupungista maalle emännäksi siirtyneissä on useasti tervettäkin ennakkoluulottomuutta. Meillä tuossa kylällä on pariskunta,joka muutti etelä Suomen pikkukaupungista
miehen kotitilalle n.30v.sitten. Tämä paljasjalkainen kaupungista tullut emäntä kyllä alussa herätti keskustelua ja hänen edesottamuksiaan seurattiin aika tarkasti.Mutta sinähän tuo on kaikki kestänyt ja näyttänyt kyntensä epäilijöille mistä lehmä lypsetään ja kuinka traktoria ajetaan. Ja hän jopa pitää maalaiselämästä ja jälkikasvuakin on 4 lasta ja lapsenlapsiakin jo useampia.Tämä samainen emäntä
on sanavalmis ja ottaa aika herkästi kantaa asioihin aivan terveellä asenteella. Joten olet hyvä piristysruiske kannanottoinesi tällaiselle palstalle ja ennenkaikkea miehesi maalaismiljööseen.Ennakkoluulottomuudella on aina
ennenkin maailma luiskahtanut eteenpäin. Ja siinä miehesi vierellä eläessä varmasti priorisoituu teidänkin perheen asiat ,kantapään kautta ellei muuten. Joten TERVETULOA emännäksi maalle!!- Emäntä kaupungista
Olen kuullut muiltakin taholta väitettävän, että kaupungista tulevat parhaat emännät juuri syystä, että osaavat kyseenalaistaa muinaisia toimintamalleja.
Minulla sydäntä lähinnä oleva vertauskohta on muut kuin maatalousyritykset. En näe mitään syytä miksi maatalousyritystä tulisi johtaa huonommin kuin tavallista yritystä. Eroja toki löytyy, mutta ne eivät lopultakaan ole niin ainutlaatuisia kuin maalla yleisesti kuvitellaan.
Ja kuten yritysmaailmassakin... Työ ei saa olla se kaikkein tärkein ja ainoa asia elämässä. Työn voi menettää monestakin eri syystä, mitä jääkään jäljelle... Toivottavasti paljon hyviä asioita.
ennen kun lähdet maalle emännäksi.
ite oon kaupunkilainen ja oppinut elämään maalla.
oon osannu kuule synnyttään ilman isännän apua. mitä ihmettä sillä ukolla siellä synnytys salissa tekee??
ootkos aatellu avittaa miestäs kiireisinpään aikaan?
jää sitten sitä yhteistä aikaa. ite auttelen omaani sen minkä osaan. olen opetellut traktorilla ajot ja poijitukset.
siitäkin on iso apu. voin hakia ne paalut elukoille ja hoitaa ne. kahviakin toimitan pellon reunaan.
käyn itse tilan ulkopuolella töissä.
eikä minulla ainakaan ole näistä töistä ongelmaa tullut.
tietenkin jos olet lähinmäis riippuvainen paikkasi ei ole maalla. ukkosi ei tosiaankaan kerkeä pitämään sinua kädestä kiinni kokoajan.
ei se maalla asuminen ole mitään suomi filmiä.
onnea yritykseen. muuta hiukan noita käsityksiäs.- E-ehdokas
Terve, likka71! Tartun heti sun viestiisi.. Minkälaisissa töissä tarkalleen olet mukana tilalla? Missä tunnet olevasi eniten apuna ja mitkä hommat olet suosiolla jättänyt isännälle? Ja kuinka monta tuntia viikossa teet töitä tilalla ja paljonko tilan ulkopuolella? Itse käyn myös ulkopuolella töissä ja usein tuntuu, ettei millään ehdi venyä tilan töihin tarpeeksi. Välillä sitten taas hyvinkin.
Jännä seurata tätä keskustelua ihmisten arvojärjestyksestä. Molempia osapuolia on helppo ymmärtää (olen maalta kotoisin, mutta asunut myös kaupungissa muutaman vuoden). Kyllähän se vaan on jokaisessa parisuhteessa arvomaailmat yritettävä sovitella yhteen. Aina sitä kinaa tulee, jos ei isoista, niin sitten pienistä asioista. Totta on, että ne muutama viikko vuodessa on maanviljelijälle melkoisen kriittisiä. Ei siinä ihan pienten vaivojen takia voi jäädä pois pellolta. Mutta olen kyllä henk. koht. sitä mieltä, että terveyden edelle ei työntekoa saisi asettaa. Se on vaan välillä helpommin sanottu kuin tehty. - Emäntä kaupungista
Kaupungista tulleeksi olet näemmä sisäistänyt hyvin maatilojen ikiaikaiset arvot :o)
Sovit hienosti maalle, sellainen kunnon duracell-pupu joka tosta noin vaan hoitaa omat työnsä, tekee perään toisen työpäivän tilalla ja varmasti vielä kolmannen kotihommissa ja lastenhoidossa...
Synnytyksetkin olet hoitanut reippaasti yksin ettei miestä tarvi häiritä turhan takia.
Minusta lapsen syntymä ei ole emännän yksityisasia, pitäisi siinä projektissa kaiken järjen mukaan olla isännälläkin ollut osansa... - Paalinpyörittäjä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Kaupungista tulleeksi olet näemmä sisäistänyt hyvin maatilojen ikiaikaiset arvot :o)
Sovit hienosti maalle, sellainen kunnon duracell-pupu joka tosta noin vaan hoitaa omat työnsä, tekee perään toisen työpäivän tilalla ja varmasti vielä kolmannen kotihommissa ja lastenhoidossa...
Synnytyksetkin olet hoitanut reippaasti yksin ettei miestä tarvi häiritä turhan takia.
Minusta lapsen syntymä ei ole emännän yksityisasia, pitäisi siinä projektissa kaiken järjen mukaan olla isännälläkin ollut osansa...Synnytyksiä en olisi kylvöjen takia väliin jättänyt.
Oli kauheata kun vanhempi lapseni ekana syksynä vierasti minua, kun olin ollut koko kesän poissa, eli pellolla. Rupesinkin sitten oleen iltaisin lapseni kanssa ja ruokinelukat iltaisin vähän myöhemmin lasten nukkumaanmenoajan jälkeen.
No seuraavana kesänä asia oli niin, että yksikin ilta vaimolta tuli yöllä pellolle tekstiviesti, että tyttömme oli puoli kymmeneltä mennyt rappusille istumaan ja uhonnut ettei mene nukkumaan ennenkuin isä tulee töistä, mutta silloin oli kuitenkin joutunut luovuttamaan kun isällä oli iso savotta edessä silloin. Visti kuitenkin lämmitti kovasti mieltä yöllä traktorinkopissa! Paalinpyörittäjä kirjoitti:
Synnytyksiä en olisi kylvöjen takia väliin jättänyt.
Oli kauheata kun vanhempi lapseni ekana syksynä vierasti minua, kun olin ollut koko kesän poissa, eli pellolla. Rupesinkin sitten oleen iltaisin lapseni kanssa ja ruokinelukat iltaisin vähän myöhemmin lasten nukkumaanmenoajan jälkeen.
No seuraavana kesänä asia oli niin, että yksikin ilta vaimolta tuli yöllä pellolle tekstiviesti, että tyttömme oli puoli kymmeneltä mennyt rappusille istumaan ja uhonnut ettei mene nukkumaan ennenkuin isä tulee töistä, mutta silloin oli kuitenkin joutunut luovuttamaan kun isällä oli iso savotta edessä silloin. Visti kuitenkin lämmitti kovasti mieltä yöllä traktorinkopissa!Lapseen kun mukana synnytyksessä,ja voihan joskus ottaa kantaa kun puhetta synnytyksestä,luullaan ettei tuo ainakaan lapsen syntymästä mitään tiedä.Napanuorahan se jokaisen ukon on itse katkaistava,jos sattuu ettei veri ole päästä paennut.Itse kahdesti mukana kannatan lämpimästi kaikille,yhdessä alulle laitettu niin yhdessä elämään saatettu.
- Kunttajussi
Paalinpyörittäjä kirjoitti:
Synnytyksiä en olisi kylvöjen takia väliin jättänyt.
Oli kauheata kun vanhempi lapseni ekana syksynä vierasti minua, kun olin ollut koko kesän poissa, eli pellolla. Rupesinkin sitten oleen iltaisin lapseni kanssa ja ruokinelukat iltaisin vähän myöhemmin lasten nukkumaanmenoajan jälkeen.
No seuraavana kesänä asia oli niin, että yksikin ilta vaimolta tuli yöllä pellolle tekstiviesti, että tyttömme oli puoli kymmeneltä mennyt rappusille istumaan ja uhonnut ettei mene nukkumaan ennenkuin isä tulee töistä, mutta silloin oli kuitenkin joutunut luovuttamaan kun isällä oli iso savotta edessä silloin. Visti kuitenkin lämmitti kovasti mieltä yöllä traktorinkopissa!Olen ajatellut asian niin,että on edesvastuutonta ja
vaimon heitteillejättämistä jos ei ole miestä kantamaan vastuuta kun on alullekin saattanut.On siinä joskus saanut navettahommatkin jäädä kakkoseksi kun on lähdetty kiireellä synnärille. Olen ollut mukana kaikissa neljässä synnytyksessä, neljännen kanssa tuli sen verran kiire että siinä sai Saab kenkää kun lennätettiin synnärille.Muksu syntyi heti kun emännys oikaisi itsensä synnytyspöydälle, ja itse en ehtinyt ensi parkaisua
kuulemaan kun vedin sairaalan vermeitä päälle. Emäntä kaupungista kirjoitti:
Kaupungista tulleeksi olet näemmä sisäistänyt hyvin maatilojen ikiaikaiset arvot :o)
Sovit hienosti maalle, sellainen kunnon duracell-pupu joka tosta noin vaan hoitaa omat työnsä, tekee perään toisen työpäivän tilalla ja varmasti vielä kolmannen kotihommissa ja lastenhoidossa...
Synnytyksetkin olet hoitanut reippaasti yksin ettei miestä tarvi häiritä turhan takia.
Minusta lapsen syntymä ei ole emännän yksityisasia, pitäisi siinä projektissa kaiken järjen mukaan olla isännälläkin ollut osansa...vai ikiaikaisia arvoja. en ole kyllä samaa mieltä. hoidan kyllä työni ja auttelen isäntää minkä joudan ja osaan. kotihommia tehdään yhdessä myös muksut ovat mukana. näin meille jää aikaa enemmän yhdessä oloon.
meinaatkos että tilan hommia ei saa tehdä muu kuin isäntä??
pitäisikö minun olla kotona ja paistella pullaa ja itkeskellä kun ukko on niin paljon pois kotoa??
se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinulle.
kerroin vain oman näkemykseni asiasta. meillä tämä toimii.
isäntä oli talvella sairaana sai sairastaa aivan rauhassa.
minä pystyin hoitamaan tilan hommia sillä aikaa.
minusta oli ihan kiva ruokkia elukat kuivittaa makuualueet ja kaikkea muuta.E-ehdokas kirjoitti:
Terve, likka71! Tartun heti sun viestiisi.. Minkälaisissa töissä tarkalleen olet mukana tilalla? Missä tunnet olevasi eniten apuna ja mitkä hommat olet suosiolla jättänyt isännälle? Ja kuinka monta tuntia viikossa teet töitä tilalla ja paljonko tilan ulkopuolella? Itse käyn myös ulkopuolella töissä ja usein tuntuu, ettei millään ehdi venyä tilan töihin tarpeeksi. Välillä sitten taas hyvinkin.
Jännä seurata tätä keskustelua ihmisten arvojärjestyksestä. Molempia osapuolia on helppo ymmärtää (olen maalta kotoisin, mutta asunut myös kaupungissa muutaman vuoden). Kyllähän se vaan on jokaisessa parisuhteessa arvomaailmat yritettävä sovitella yhteen. Aina sitä kinaa tulee, jos ei isoista, niin sitten pienistä asioista. Totta on, että ne muutama viikko vuodessa on maanviljelijälle melkoisen kriittisiä. Ei siinä ihan pienten vaivojen takia voi jäädä pois pellolta. Mutta olen kyllä henk. koht. sitä mieltä, että terveyden edelle ei työntekoa saisi asettaa. Se on vaan välillä helpommin sanottu kuin tehty.tilan töissä olen mukana lähinnä elukoiden hoidossa. ajelen paaluja pelloilta, koneiden siirtelyssä, kiireisinpään aikaan keväällä oon käynyt karhiin peltoja, rehunteon aikaan käärimässä.
joskus remontti apuna kun on tarvittu useanpaa käsiparia.
käyn vuorotöissä joten vapaita on miten sattuu.
tälläkin viikolla on on nejä vapaata ja kolme pitkää työvuoroa tilan ulkopuolella.
tilan ulkopuolella teen normaalisti 114.45h
kolmessa viikossa otan noita sunnuntaitöitä sitten aikana enkä rahana.
jopskus kerkeää tiln töihin mukaan hyvin joskus taas ei.
kylvöt,kynnöt,ruiskutukset ja puimiset olen jättänyt suosiolla isännälle.- itte
kerbiili62 kirjoitti:
Lapseen kun mukana synnytyksessä,ja voihan joskus ottaa kantaa kun puhetta synnytyksestä,luullaan ettei tuo ainakaan lapsen syntymästä mitään tiedä.Napanuorahan se jokaisen ukon on itse katkaistava,jos sattuu ettei veri ole päästä paennut.Itse kahdesti mukana kannatan lämpimästi kaikille,yhdessä alulle laitettu niin yhdessä elämään saatettu.
pakkohhaa se on olla mukana että saa kursia tavaran oikian kokoseksi,eikö näe oo!
- Kullervo Kovakanki
itte kirjoitti:
pakkohhaa se on olla mukana että saa kursia tavaran oikian kokoseksi,eikö näe oo!
No totta mooses,näinhän se menee.Siinä olis kätilö pian neulonut liika tiukan jos ei olisi ollut päältä
katsojaa.
- ri-a
on oikeastaan kahdenlaisia. Vahvasti perinteisiin tukeutuvat, joissa emäntä ja isäntä astuvat tilan ottaessaan valmiisiin muotteihin. Asiat on aina hoidettu tietyllä tyylillä ja niin tulee tapahtumaan jatkossakin. Ehkä hieman ylimielinen muutosvastaisuus antaa oman leimansa.
Sitten on luovuuteen ja tuottavuuteen tähtääviä tiloja, mikä nimenomaan lähtee tilanomistajasta, yleensä isännästä. Näillä tiloilla on elämänarvotkin yleensä oikeassa järjestyksessä.
Toimivat yhtälöt saa aikaiseksi molemmilla tyyleillä, mutta silloin on emännän ja isännän oltava samoilla linjoilla. Vahvasti perinteisillä tiloilla ei elä emäntä, joka arvot oikeaan järjestykseen haluaa saada, suhde on tuomittu epäonnistumaan, ellei sitten omaa todella vaikuttavaa jippoa saada isäntä ymmärtämään oikeaa elämää....ja niitä jippoja löytyy maatalouden ulkopuolelta emännäksi tulleilta:) - dokumentti
Jokunen vuosi sitten tuli tv.stä hyvä dokumentti usa.sta, "farmarin vaimo". Kuka mahtoi katsoa.
- Kunttajussi
Olen nähnyt sen ja se on tullut uusintankin. Koskettava juttu jossa luonnonvoimat oli kaataa koko farmin. Perheen äiti sitten lähti opiskelemaan ja lopuksi tilan ulkopuolelle töihin. Ja tila selviytyi
kuilun partaalta lopuksi tukevampaan taloudelliseen tilaan. - Herännyt
Kunttajussi kirjoitti:
Olen nähnyt sen ja se on tullut uusintankin. Koskettava juttu jossa luonnonvoimat oli kaataa koko farmin. Perheen äiti sitten lähti opiskelemaan ja lopuksi tilan ulkopuolelle töihin. Ja tila selviytyi
kuilun partaalta lopuksi tukevampaan taloudelliseen tilaan.Tuli katsottua se sarja ja monta kertaa heräsin miettimään eroja Suomen ja USA:n välillä. Sillä isännällä oli noin 400 hehtaaria maata viljelyksessä ja silti rouva joutui pesemään jopa isompien isäntien vessoja varmistaakseen perheensä toimeentulon. Suomessahan jo 40 hehtaaria riittää kaikkine tukineen hyvin koko perheen toimeentuloon.
Kova on suomalaisenkin emännän tulevaisuus vapautuvassa maailmassa. Mitä tahansa muuta ammattia kannattaa harkita ennen pienviljelijän vaimoksi ryhtymistä. - Paalinpyörittäjä
Herännyt kirjoitti:
Tuli katsottua se sarja ja monta kertaa heräsin miettimään eroja Suomen ja USA:n välillä. Sillä isännällä oli noin 400 hehtaaria maata viljelyksessä ja silti rouva joutui pesemään jopa isompien isäntien vessoja varmistaakseen perheensä toimeentulon. Suomessahan jo 40 hehtaaria riittää kaikkine tukineen hyvin koko perheen toimeentuloon.
Kova on suomalaisenkin emännän tulevaisuus vapautuvassa maailmassa. Mitä tahansa muuta ammattia kannattaa harkita ennen pienviljelijän vaimoksi ryhtymistä.Juu tilakoot vaihtelee yhellä aussiviljelijällä 10 000 neliökilsan kokonen tila ja liikevaihto 2 miljoonaa dollaria ja kustannukset yhen miljoonan! Toimittaja kysy ko viljelijältä, että mitä se toinen miljoona on niin kuntta-jussi vastas että no sillä eletään!
- heille
Kunttajussi kirjoitti:
Olen nähnyt sen ja se on tullut uusintankin. Koskettava juttu jossa luonnonvoimat oli kaataa koko farmin. Perheen äiti sitten lähti opiskelemaan ja lopuksi tilan ulkopuolelle töihin. Ja tila selviytyi
kuilun partaalta lopuksi tukevampaan taloudelliseen tilaan.tuli ohjelman jälkeen.
Lähde: ESS uusintaohjelman esittely. - Kunttajussi
heille kirjoitti:
tuli ohjelman jälkeen.
Lähde: ESS uusintaohjelman esittely.Tuota en tiennytkään.
- Kissa
Olen emäntä, maalta kotoisin, mutta asunut 10 v kaupungissakin.
Mieheni arvostaa perhettä ja siihen liityvät asiat ovat tärkeimpiä.
Saamme elantomme maanviljelystä. Yksinkertainen tosiasia on, että muutama keväisenä viikkona töiden ja ajoituksen on onnistuttava, jotta sitä työtä ja elantoa riittää koko vuodeksi.
Kiireisiä ja paineisia päiviä on joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Kerran sattui näin, että pellolla oli todella kiire. Kone hajosi, ja isäntä tuli hakemaan ohjekirjaa, jotta osaisi tilata oikeat varaosat. Nuorimmainen oli silloin 2 v, ja hän alkoi isälleen kertoa jotakin asiaa tai ajatusta. Isä ei ehtinyt kuunnella (koska liike uhkasi jo sulkeutua ja varaosatilaus piti saada eteenpäin sinä päivänä), vaan sanoi pojalle, että myöhemmin. Poika alkoi itkeä ja sanoi, että "miksi isi ei tarvitse minua".
Se oli kyllä riipaisevasti sanottu ja pysähdyttävä hetki. Silti minulla ei ole pientäkään epäilystä miehen arvojen tärkeysjärjestyksestä.
Kerroin tämän tilanteen eräälle palkkatyössä käyvälle tuttavalle. Hän kauhistui, että ei niin kiire saisi olla, ettei ehdi pienen pojan asiaa kuunnella. Mutta mutta. Heitin ajatusleikiksi hänelle tilanteen, että hänellä siellä omassa palkkatyössään on erityisen kiireinen ja stressaava päivä. Ja sitten hänellä olisi siellä perhe mukana ja ympärillä. Monta lasta ja koira ja vaimo ja välillä äitikin. Yhdellä olisi yhtä asiaa ja toisella taas toista. Jotta työnteosta tulisi jotakin, niin varmasti välillä olisi ihan pakko sanoa, että ei nyt - katsotaan myöhemmin. Tai sitten pitäisi vaan mennä touhottaa pysähtymättä lainkaan. Tai työstä ei tulisi mitään, jos siinä pyörisi ohessa koko väki.
Maataloudessa limittyvät nämä työasiat ja kotiasiat sekavaksi vyyhdiksi. Se on onni ja rikkaus, mutta on siinä haastetta ja hankaluuttakin.- Entinen yrittäjä
Näinhän se on, joskus vaan on liian kiire kun työt painaa päälle.
- E-ehdokas
Voi että, huomaa jälleen, että olet miettinyt asioita perinpohjin. Moni vähemmän maatalouteen vihkiytynyt olisi tuollaisessa tilanteessa syyllistänyt kiireisen isännän ja pahentanut toisen jo entuudestaan huonoa omaatuntoa. Mutta sinäpä osasit katsoa tilannetta ihan toiselta kantilta!
Itse olisin syyllistynyt tuohon ensin mainittuun syyllistämiseen ihan takuuvarmasti! =( Ehkä jälkeenpäin olisin kyllä saattanut miettiä asiaa uudelleen ja pyydellyt anteeksi. Ihan totta on, että usein tilan ulkopuolella palkkatyössä, kun ei ehdi pissalle saati kahville istahtaa, tulee tiuskaistua yhdelle ja toiselle työkaverille ikävästi. Olisi se melkoista, jos siinä pyörisi perhe ympärillä silloin... Varmasti jäisivät (kuvitellut) lapset "heitteille".
Kyllä se on haastavaa tämä maatilalla eläminen. Itse kaipaa niin kovasti omien töiden jälkeen sellaista hetkeä, että saisi vaikka puolisen tuntia huoahtaa, juoda kupin kahvia ja olla ihan omissa mietteissään. Muut tilalla asuvat taas on polvenkorkuisesta opetettu siihen, että maatilalla ei kesken työpäivän (klo 18, kun navettahommat on kiireisimmillään) kukaan huoahda.
Itse ymmärrän kyllä täysin ne kevään ja syksyn kiireiset viikot. Silloin painetaan pitkää päivää ilman taukoja. Piste. Enkä oikeesti haluaisikaan, että isäntä olisi aina "kädestä pitämässä", mukavampi on touhuta itekseen kotitöissä. Mutta se ympärivuotinen stressi, kun töitten jälkeen pitäisi jaksaa tehdä heti yhtä sun toista, on liikaa.
Mutta Kissalle vielä: kirjoita ihmeessä kirja näistä maatilan ihmissuhdekokemuksistasi! Lupaan olla etunenässä sitä itselleni ostamassa =) Jos vaikka minuunkin tarttuisi vähän noita viisauksiasi. - Kissa
E-ehdokas kirjoitti:
Voi että, huomaa jälleen, että olet miettinyt asioita perinpohjin. Moni vähemmän maatalouteen vihkiytynyt olisi tuollaisessa tilanteessa syyllistänyt kiireisen isännän ja pahentanut toisen jo entuudestaan huonoa omaatuntoa. Mutta sinäpä osasit katsoa tilannetta ihan toiselta kantilta!
Itse olisin syyllistynyt tuohon ensin mainittuun syyllistämiseen ihan takuuvarmasti! =( Ehkä jälkeenpäin olisin kyllä saattanut miettiä asiaa uudelleen ja pyydellyt anteeksi. Ihan totta on, että usein tilan ulkopuolella palkkatyössä, kun ei ehdi pissalle saati kahville istahtaa, tulee tiuskaistua yhdelle ja toiselle työkaverille ikävästi. Olisi se melkoista, jos siinä pyörisi perhe ympärillä silloin... Varmasti jäisivät (kuvitellut) lapset "heitteille".
Kyllä se on haastavaa tämä maatilalla eläminen. Itse kaipaa niin kovasti omien töiden jälkeen sellaista hetkeä, että saisi vaikka puolisen tuntia huoahtaa, juoda kupin kahvia ja olla ihan omissa mietteissään. Muut tilalla asuvat taas on polvenkorkuisesta opetettu siihen, että maatilalla ei kesken työpäivän (klo 18, kun navettahommat on kiireisimmillään) kukaan huoahda.
Itse ymmärrän kyllä täysin ne kevään ja syksyn kiireiset viikot. Silloin painetaan pitkää päivää ilman taukoja. Piste. Enkä oikeesti haluaisikaan, että isäntä olisi aina "kädestä pitämässä", mukavampi on touhuta itekseen kotitöissä. Mutta se ympärivuotinen stressi, kun töitten jälkeen pitäisi jaksaa tehdä heti yhtä sun toista, on liikaa.
Mutta Kissalle vielä: kirjoita ihmeessä kirja näistä maatilan ihmissuhdekokemuksistasi! Lupaan olla etunenässä sitä itselleni ostamassa =) Jos vaikka minuunkin tarttuisi vähän noita viisauksiasi.Tilanteesta on kymmenkunta vuotta aikaa, enkä enää muista "onnistuinko" syyllistämään ukkoani. Useinhan sellaista tulee tehtyä, vaikka ei tarkoittaisikaan.
Mutta ikäni kyllä tulen muistamaan ne lapseni sanat. Lapset tarvitsevat vanhempiaan, mutta lapsille on myös tärkeää tuntea ja tietää, että vanhemmat tarvitsevat heitä.
Kiireestä vielä. Väistämätöntä on se, että maatilalla joskus (ja useinkin) on todella kiirettä ja paljon työtä. Mutta jos aina - ympäri vuoden - on niin hektistä, että ei ehdi lapsen puheille pysähtyä, niin sitten mielestäni on miettimisen paikka. Sellaista menoa ei kestä mieli eikä kroppa. Ja jos leipä perheelle ei vähemmällä työnteolla irtoa, niin en tajua mikä järki sitä on sillä keinoin yrittääkään.
- miniäX
Kyllä peltotyöt ovat edellen monen maatilan henki ja elämän, samoin eläintenhoito. Ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin synnytys ja vauvanhoito, mutta ei itsekseen tilaa pitävä emäntä=naispuolinen maanviljelijä jätä kumpaakan tekemättä. Pakkotilanteessa täytyy hankkia joko lomittaja maataloustöihin tai lapsille hoito niin kuin muutkin työssä käyvät vanhemmat tekevät.
Kun työpaikka ja koti ovat usein sitä samaa, niin maatilalla voi hyvinkin tulla niin kiireisiä töitä, että lapsi jää sivuun - toivon mukaan vain tilapäisesti. Tuskin on kovin paljon muita ammatteja, joissa lapsi voi olla vanhempansa mukana töissä, kuten puoli vuorokautta traktorin hytissä (ja sen jäkeen kotiin tultua hirveä parku: miksi en ikinä pääse isän mukaan, joten mieleistä hommaa oli) tai ruokkimassa omia nimikkoeläimiä. Vaikka ei olisi niitä kiireisiä töitä, niinonpa silti lapsi joskus istunut pari tuntia portailla itkemässä isän perään (sillä kertaa oli joku muuta meno, johon ei pientä voinut ottaa mukaan). - Just joo
Én jaksa ymmärtää miksi naiset kaupungista maalle pukkaavat ja sitten ihmetellään ja valitetaan kun ei mies ole samanlainen kuin kaupungissa.....No ei todellakaan ole!
Maatilan pyörittämiseen tarvitaan emännäksi nainen joka osaa, viitsii, uskaltaa ja kantaa oman kortensa kekoon ja tukee miestään. Ei mitään ruikuttajaa kun ei huomioida...Kyllä ne huomioi mutta se huomio on erillaista kun kaupungin miehillä. Asia vaan on niin.
Joten jokainen joka haaveilee maalais romantiikasta niin hus! alas sieltä pilven reunalta roikkumasta ja hoitamaan homma himaan!
Pidän teille peukkuja, moni on tullut kaupungista ja hommansa hoitanut tilalla ja lapset myös ja isäntä huomioi kun loppuu se ruikuttaminen.- Emäntä kaupungista
En minä maalle lähtenyt siellä odottavan työpaikan vuoksi. Ihan rakkaudesta isäntään lähdin...
Ei tule minusta perinteistä emäntää ikinä. Huomautin siitä monta kertaa seurustelun aikana, mutta minut se vaan halusi. Jos sellaisen perinteisen, (mielessä siis tarmokas nainen, joka "ruikuttamatta" kestää kaiken ja on hyvä työihminen) olisi halunnut, olisi kyllä varmasti sellaisenkin jostain löytänyt. - isäntä
Emäntä kaupungista kirjoitti:
En minä maalle lähtenyt siellä odottavan työpaikan vuoksi. Ihan rakkaudesta isäntään lähdin...
Ei tule minusta perinteistä emäntää ikinä. Huomautin siitä monta kertaa seurustelun aikana, mutta minut se vaan halusi. Jos sellaisen perinteisen, (mielessä siis tarmokas nainen, joka "ruikuttamatta" kestää kaiken ja on hyvä työihminen) olisi halunnut, olisi kyllä varmasti sellaisenkin jostain löytänyt.siinä äkkiä rakkaus lopahtaa
- Emäntä kaupungista
isäntä kirjoitti:
siinä äkkiä rakkaus lopahtaa
Ja sinä varmasti valitsit emäntäsi laittamalla Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoituksen osioon: Palvelukseen halutaan?
Ettei sen emännän tarvi olla mitenkään muuten mieleen kunhan täyttää ammatilliset vaatimukset? - minäx
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Ja sinä varmasti valitsit emäntäsi laittamalla Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoituksen osioon: Palvelukseen halutaan?
Ettei sen emännän tarvi olla mitenkään muuten mieleen kunhan täyttää ammatilliset vaatimukset?Aina ei saa sitä mitä haluaa, ei parasta vaan joutuu tyytymään vähiten huonoon tai olemaan ilman. Jos valitsee pehmoisän, jolla ei ole kiirettä pellolle eikä juuri muualle kuin vaipanvaihtoon, niin jostakin kumman syystä sellaisenkin vaimo on kovin usein tyytymätön valintaansa.
Miehillä sama vika: kyllä valinta on aika pahasti epäonnistunut, jos vielä sängyssäkin pitää valittaa emännän tekemättömiä töitä. Kyllä siinä tulee mieleen, että ei missään tapauksessa saisi rajoittaa seksin ostoa eikä myyntiä, säästyisivät molemmat osapuolet monelta parisuhteen riesalta. - molemmin puolin
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Ja sinä varmasti valitsit emäntäsi laittamalla Maaseudun Tulevaisuuteen ilmoituksen osioon: Palvelukseen halutaan?
Ettei sen emännän tarvi olla mitenkään muuten mieleen kunhan täyttää ammatilliset vaatimukset?Eikö niitä ukkoja sekä akkoja löydä muutoin kuin lehti-ilmoituksilla vai onko se pelkästään jäännöserien kaupaa?
Itse päädyin naimisiin vapailta markkinoilta löydetyn kanssa ja onnekkaasti siinä valinnassa yhdistyi naisellinen kauneus ja työhaluinen puoliso.
Olipa sitten mies tai nainen, niin elämästä ei selviä hengissä mutta omalla elämän filosofialla sen vaikutuksia voi säännellä rakkauden ja työn yhteensovittamisen kautta sen arvoiseksi, kuin elämältä yleensä odotetaan.
Olitpa sitten kaupunkilainen tai maalaisjuntti, jos kaikki alkaa olla pakko-pullaa niin ei tuu mitään. Jompi kumpi ja yleensä molemmat hukkaa energiansa toisarvoiseen toimintaan ja samaan aikaan se paras aika ihmisen elämäässä valuu hukkaan tarpeettomasti.
Mitkä syyt yleensä johtaa siihen, että työ ja rakkaus ei toimi odotetulla tavalla!
Valmiita vastauksia tuskin löytyy mutta muutamia ajatuksia voisi esittää.
Mieletäni pettymyksen aiheuttajia on esimerkiksi liian suuret tavoitteet tai odotukset työn ja yön suhteen, naapureiden mallin seuraaminen tuo kateutta ja joskus katkeruutta.
Entäpä jos rakentaa oman toimintamallin ja toimii niissä puitteissa, jotka on ajatellutkin toteuttaa, helpottaa takuulla, on nimittäin omia kokemuksia nyt jo pitemmältä ajalta.
Antaa naapureiden möyriä yötä päivää mutta minulle riittää tämä, minulla on vapaa-aikaa perheelle, vaimolle, lapsille mutta silti työt tehdään suunnitelman mukaan.
Maistuis varmaan sinullekin! - Emäntä kaupungista
molemmin puolin kirjoitti:
Eikö niitä ukkoja sekä akkoja löydä muutoin kuin lehti-ilmoituksilla vai onko se pelkästään jäännöserien kaupaa?
Itse päädyin naimisiin vapailta markkinoilta löydetyn kanssa ja onnekkaasti siinä valinnassa yhdistyi naisellinen kauneus ja työhaluinen puoliso.
Olipa sitten mies tai nainen, niin elämästä ei selviä hengissä mutta omalla elämän filosofialla sen vaikutuksia voi säännellä rakkauden ja työn yhteensovittamisen kautta sen arvoiseksi, kuin elämältä yleensä odotetaan.
Olitpa sitten kaupunkilainen tai maalaisjuntti, jos kaikki alkaa olla pakko-pullaa niin ei tuu mitään. Jompi kumpi ja yleensä molemmat hukkaa energiansa toisarvoiseen toimintaan ja samaan aikaan se paras aika ihmisen elämäässä valuu hukkaan tarpeettomasti.
Mitkä syyt yleensä johtaa siihen, että työ ja rakkaus ei toimi odotetulla tavalla!
Valmiita vastauksia tuskin löytyy mutta muutamia ajatuksia voisi esittää.
Mieletäni pettymyksen aiheuttajia on esimerkiksi liian suuret tavoitteet tai odotukset työn ja yön suhteen, naapureiden mallin seuraaminen tuo kateutta ja joskus katkeruutta.
Entäpä jos rakentaa oman toimintamallin ja toimii niissä puitteissa, jotka on ajatellutkin toteuttaa, helpottaa takuulla, on nimittäin omia kokemuksia nyt jo pitemmältä ajalta.
Antaa naapureiden möyriä yötä päivää mutta minulle riittää tämä, minulla on vapaa-aikaa perheelle, vaimolle, lapsille mutta silti työt tehdään suunnitelman mukaan.
Maistuis varmaan sinullekin!Parisuhteen solmiminen puhtaasti ammattiin liittyvien järkisyiden pohjalta ei ole viisasta. (Olen mokoma senkin oppinut kantapään kautta)
Parempi ottaa yhtiökumppani, ja kumpikin hoitaa rakkauselämänsä erillään työstä. Muuten saattaa huomata, että kumpikin liitosta huolimatta hoitaa rakkauselämänsä muualla... - Kunttajussi
minäx kirjoitti:
Aina ei saa sitä mitä haluaa, ei parasta vaan joutuu tyytymään vähiten huonoon tai olemaan ilman. Jos valitsee pehmoisän, jolla ei ole kiirettä pellolle eikä juuri muualle kuin vaipanvaihtoon, niin jostakin kumman syystä sellaisenkin vaimo on kovin usein tyytymätön valintaansa.
Miehillä sama vika: kyllä valinta on aika pahasti epäonnistunut, jos vielä sängyssäkin pitää valittaa emännän tekemättömiä töitä. Kyllä siinä tulee mieleen, että ei missään tapauksessa saisi rajoittaa seksin ostoa eikä myyntiä, säästyisivät molemmat osapuolet monelta parisuhteen riesalta.Huomattu itsekin tuo asia.Nuorena kun jaksoi painaa ja tuli tehtyä töitä apinan raivolla,moitittiin siitä kun ei ollut aikaa perheelle.Nyt vanhempana kun osaa ottaa löysemmin niin patistetaan töille.On se kumma paikka kun ei ole sekään hyvä asia.Ja sen huomion olen tehnyt ,kun joku isäntä on oikein hyvä juttumies ja seuranpitäjä niin kyllä työt "retajaa".Ja sellainen ,jolla on työt tehtynä ja järjestyksessä niin on aina hiukan takakireä ja kotonaan vähemmän mukava.Hyvät naiset koittakaa ajatella sitä liittoanne että ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin,eli asiassa tai avioliitossa on ainakin kaksi puolta.Minäkin olen pärjäillyt moitteista huolimatta tässä ja tuumannut kun toinen moittii, että on mukava mennä menoille yksin ja hyvällä omallatunnolla.Pahempi olisi lähteä jos toinen oikein maanittelemalla ja hyvyydellä yrittäisi toista jäämään kotiin, ei minulla ainakaan olisi hyvä omatunto. Voin sanoa hyväksi puoleksi ainakin omassa liitossa että tarvitsee "piitata toisesta yhtä vähän kuin sika pohjantähdestä". Kun kummallakin on omat menot eikä puututa toisen menoihin, eikö sekin ole vapautta. Kokonaan toinen asia on,ollaanko oikeasti onnellisia avioliitossa.
- pelkkää holtittomuutta
Emäntä kaupungista kirjoitti:
Parisuhteen solmiminen puhtaasti ammattiin liittyvien järkisyiden pohjalta ei ole viisasta. (Olen mokoma senkin oppinut kantapään kautta)
Parempi ottaa yhtiökumppani, ja kumpikin hoitaa rakkauselämänsä erillään työstä. Muuten saattaa huomata, että kumpikin liitosta huolimatta hoitaa rakkauselämänsä muualla...Olet eriskummallinen nainen muitten joukossa, josta huomaa sinun olevan kaupunkilainen ja kaupunkilaisella logiikalla varustettu.
Tuskin tavallisella järjenjuoksulla varustettu nuori ajattelee työhommia kiihkeän seurustelun aikana, kyllä ne ajatukset ja toiveet liittyy aivan muuhun toimintaan.
Tyypillistä kaupunkilais-ajattelua on tuo tekninen avioliitto, jossa rakkauselämän kumpikin hoitaa omalla tahollaan.
Myös avioeroluvut puhuu omaa kieltään kaupunkilaisten hurvittelusta, jossa viattomat lapset on jätetty heitteille ja sijaiskotia etsitään yhä enemmän vastuuttomien vanhempien takia.
Tuollaisella arvomaailmalla jota tyrkytät malliksi muille, niin sinunkin olisi ollut parempi jäädä sinne kaupunkiin etsimään yhtiökumppania omien mieltymystesi tyydyttämiseksi. - Emäntä kaupungista
pelkkää holtittomuutta kirjoitti:
Olet eriskummallinen nainen muitten joukossa, josta huomaa sinun olevan kaupunkilainen ja kaupunkilaisella logiikalla varustettu.
Tuskin tavallisella järjenjuoksulla varustettu nuori ajattelee työhommia kiihkeän seurustelun aikana, kyllä ne ajatukset ja toiveet liittyy aivan muuhun toimintaan.
Tyypillistä kaupunkilais-ajattelua on tuo tekninen avioliitto, jossa rakkauselämän kumpikin hoitaa omalla tahollaan.
Myös avioeroluvut puhuu omaa kieltään kaupunkilaisten hurvittelusta, jossa viattomat lapset on jätetty heitteille ja sijaiskotia etsitään yhä enemmän vastuuttomien vanhempien takia.
Tuollaisella arvomaailmalla jota tyrkytät malliksi muille, niin sinunkin olisi ollut parempi jäädä sinne kaupunkiin etsimään yhtiökumppania omien mieltymystesi tyydyttämiseksi.Sinä moitit liiasta logiikasta, toiset liiasta romantiikasta...
Emäntä maalta luovuttaa tähän. Jatkan elämää kuten parhaaksi näen tästä eteenpäinkin.
Aloittamani ketju oli valaiseva, antoi hetorogeenisen kuvan maaseudun arvomaailmasta. Mutta näihän se on kaupungissakin, meitä on moneen lähtöön, ja se on sitä rikkautta. Toisten arvoja ja elämäntapaa voi kunnioittaa, vaikka itse valitseekin toisen tien.
- Herännyt
Maajussin ei ole helppoa löytää sopivaa vaimoa. Maaseututaustaiset tytöt ovat nähneet sitä elämää kyllikseen lapsina ja nuorina. He haluavat elää omillaan ja saada vapaa-aikaa ja arvostusta. He muuttavat opiskelun perässä kaupunkiin ja avioituvat sinne.
Kaupungeista taasen saattaa löytää jonkin köyhähkön kaupunkilaiskodin tyttären, joka mukavan oloisen maajussin tavattuaan alkaa perusteettomasti unelmoida maatalon rouvana elämisen hienoutta. Tällainen avioliitto köyhän suomalaisviljelijän ja köyhän kaupunkilaistytön välillä on synkkä tragedia. Tyttö huomaa aika pian että onkin pienviljelijän lähes palkaton apulainen. Tämän voi vielä estää se että tyttö on hiukan yksinkertainen ja siksi isäntänsä manipuloitavissa. Säälittävää kuitenkin.
Varsinainen lottovoitto viljelijälle onkin tavata joku hyvän kaupunkiammatin itselleen hankkinut menestyvä ja isopalkkainen nainen. Tällöin onnensa löytänyt viljelijä sivistyy itsekin pakon edessä ja ymmärtää fiksun vaimonsa ohjeet olla kasvattamatta lapsista uusia pienviljelijöitä.
Perheen talouskin pysyy kuosissa kun vaimolla on tulot tilan ulkopuolelta. Samalla fiksu vaimo voi jarruttaa tekemästä tolkuttomia investointeja kuihtumassa olevaan maaseutuelinkeinoon.
Mitä tästä kaikesta sitten saa se fiksu nainen?
Aivan oikein, ei mitään. Siksi sen tuleekin olla ihka oikea rakkausavioliitto.- pankkilainoja
Eikös tuo ole tappiollisen maatalouden tukemista tuollainen seka-avioliitto?
- tarvitsetko sitä?
Tuulella käypää ajattelua koko kirjoitus.
Kaupungissa ei rakkausavioliitoista pysty edes uneksimaan, lähes kaikki avioliitot päättyvät eroihin ja niitä solmitaan kolme neljä kertaa peräkkäin ja aina jää lapsia heitteille hurvittelevien vanhempien törmäilyissä.
Kaupunkilaisilta puuttuu moraali kokonaan, oma itsekäs ajattelu on niiden tuunusmerkki.
Maasudulla nyt jotakuinkin hoidetaan ja pidetään huolta lapsista ja muutenkin elämän arvot ovat kohdallaan. - erno reino
Itseasiassa Tanskassa on paljon maatiloja, joilla on muitakin tuloja kuin maatalous.
Nämä tilat on yleensä niitä tiloja, joilla menee kaikista parhaiten.
Suomalainen maanviljelijä vain ei ole huomannut sellaista asiaa, mikä on sille selkeä etu muiden maiden maanviljelijöihin nähden.
Nimittäin metsätalous, Suomalaiseen tilaan kuuluu yleensä myös huomattava metsäpalsta tai palstoja.
Esim. Hollannissa vaikka kasvukausi on pitempi, sekä tuotto parempi, niin myös maa maksaa maltaita.
Eikä tiloilla ole Suomalaisen tapaan takametsiä, eli toimeen on tultava sillä minkä pellot tuottaa.
Tai lähdettävä tilan ulkopuolle töihin, kuten tekee Tanskalaiset ... - KaupunkiNainen
tarvitsetko sitä? kirjoitti:
Tuulella käypää ajattelua koko kirjoitus.
Kaupungissa ei rakkausavioliitoista pysty edes uneksimaan, lähes kaikki avioliitot päättyvät eroihin ja niitä solmitaan kolme neljä kertaa peräkkäin ja aina jää lapsia heitteille hurvittelevien vanhempien törmäilyissä.
Kaupunkilaisilta puuttuu moraali kokonaan, oma itsekäs ajattelu on niiden tuunusmerkki.
Maasudulla nyt jotakuinkin hoidetaan ja pidetään huolta lapsista ja muutenkin elämän arvot ovat kohdallaan.Salli mun nauraa...niin väärässä olet. Kaupungeissa ei todellakaan lähes KAIKKI avioliitot rikkoonnu, uusperheitä koko ajan perusteta ym. Koko Suomessa noin puolet avioliitoista päätyy eroon ja siinäkin on joku tilastoharha, kerran luin lehdestä tälläisestä tutkimuksesta. Eli tuo puoletkaan ei pidä paikkaansa.
Ja tuo, että maalla kutakuinkin arvot kohdallaan, lapset kasvatetaan jne.jne. Ei yhtään sen enempää tai vähempää kohdallaan kuin kaupungeissakaan. Olen tuntenut useita maalaisia, eronneita, avoliitossa olleita, uusperheen perustaneita ihan samalla tavalla kuin kaupungeissakin on. Vastaavasti taas täällä kaupungissa on paljon ns.perusperheitä (eka kertaa aviossa, omat/yht.lapset), huomattavasti vähemmän muita. Että se niistä "arvojen eroista",
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577320Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393594Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3711978Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1651816- 861459
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911290
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631257Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164