Olen siinä,missä silmäni ummistin?

toistuva teema, joka ei anna "rauhaa"?

Itse olen huomannut,että jään useasti vain 'olemaan', kuin odottamaan jotain pelkästään "ei mistään tai mistä vain tulevaa" singnaalia.

Onko 'se' merkki jostain pyrkimyksestä pois rutiineista tai keino sulkea ulkopuolinen 'elämä' pois mielestä?

emw34 kirjoitti:

toistuva teema, joka ei anna "rauhaa"?

Itse olen huomannut,että jään useasti vain 'olemaan', kuin odottamaan jotain pelkästään "ei mistään tai mistä vain tulevaa" singnaalia.

Onko 'se' merkki jostain pyrkimyksestä pois rutiineista tai keino sulkea ulkopuolinen 'elämä' pois mielestä?

Lue lisää

joskus, toisinaan
uneksin,
ja näen uniakin
että on paljon huoneita
kaikkea kaksinverroin
joista osa käymättömiä
kokemattomia
huoneita on ala-ylä kerrassa
ja joskus kellarikerroksessakin
joskus ovet avoinna,
joskus en pääse huoneeseen vaikka
pyrín sinne
on vanhoja, lapsuudenaikaisia huoneita,
vähän uudempia
kalustuksella ei ole merkitystä
vain tila sinällään
kiinnostaa
ja ovi
joskus huoneessa voi olla
jotain ihmeellistä

"kakkosteeman" ;))) kirjoitti:

joskus, toisinaan
uneksin,
ja näen uniakin
että on paljon huoneita
kaikkea kaksinverroin
joista osa käymättömiä
kokemattomia
huoneita on ala-ylä kerrassa
ja joskus kellarikerroksessakin
joskus ovet avoinna,
joskus en pääse huoneeseen vaikka
pyrín sinne
on vanhoja, lapsuudenaikaisia huoneita,
vähän uudempia
kalustuksella ei ole merkitystä
vain tila sinällään
kiinnostaa
ja ovi
joskus huoneessa voi olla
jotain ihmeellistä

Lue lisää

No ei kysymyksiä uteliaisuuden vuoksi,joten otsikkoni ei ole tarkoitettu kysymykseksi.

Täytyy jättää myös itselle jotain ikiomaa maailmaa, sellainen paikka, tila, jossa saa olla niin omana alastomana persoonana,kuin on tarve.

Kakkosteemasi on etsivää ja kertooko, että on vielä niitä tutkimattomia huoneita elämässä avattavaksi.
Voi olla hyväkin,ettei kaikki ovet avaudu,ainakaan "kevein perustein"??

emw34 kirjoitti:

toistuva teema, joka ei anna "rauhaa"?

Itse olen huomannut,että jään useasti vain 'olemaan', kuin odottamaan jotain pelkästään "ei mistään tai mistä vain tulevaa" singnaalia.

Onko 'se' merkki jostain pyrkimyksestä pois rutiineista tai keino sulkea ulkopuolinen 'elämä' pois mielestä?

Lue lisää

jonkunlainen ihmisen sisään rakennettu kyky, jonka avulla hän selviää pahoistakin asioista elävänä, ja henkisesti tasapainossa - luulisin.

Pirre* kirjoitti:

jonkunlainen ihmisen sisään rakennettu kyky, jonka avulla hän selviää pahoistakin asioista elävänä, ja henkisesti tasapainossa - luulisin.

olla. On niitä sellaisiakin unelmia joilla on mahdollisuus toteutua. Käsitykseni mukaan unelmat ovat juuri sellaisia "hulluja" asioita tai toiveita joilla ihminen suuntaa tulevaisuuteen. Joku matkasuunnitelma voi olla sellainen (varsinkin jos ei ole rahaa).
Haaveet voivat olla sitten sitä todellisuudenpakoa (verrattavissa vähän humalatilaan )

emw34 kirjoitti:

No ei kysymyksiä uteliaisuuden vuoksi,joten otsikkoni ei ole tarkoitettu kysymykseksi.

Täytyy jättää myös itselle jotain ikiomaa maailmaa, sellainen paikka, tila, jossa saa olla niin omana alastomana persoonana,kuin on tarve.

Kakkosteemasi on etsivää ja kertooko, että on vielä niitä tutkimattomia huoneita elämässä avattavaksi.
Voi olla hyväkin,ettei kaikki ovet avaudu,ainakaan "kevein perustein"??

Lue lisää

..jotain sentään itsellekin , )


olenpa yrittänyt miettiä tuota, mitä kirjoitit
"etsivää ja kertooko"....

toivottavasti etsivä mieli elää ja tunne, että tutkimattomia huoneita vielä olisi mahdollista löytää.....
tottapa tuokin mitä sanot "kevein perustein avautumisesta"...ajatuksia herättävää....

se noinkin kirjoitti:

olla. On niitä sellaisiakin unelmia joilla on mahdollisuus toteutua. Käsitykseni mukaan unelmat ovat juuri sellaisia "hulluja" asioita tai toiveita joilla ihminen suuntaa tulevaisuuteen. Joku matkasuunnitelma voi olla sellainen (varsinkin jos ei ole rahaa).
Haaveet voivat olla sitten sitä todellisuudenpakoa (verrattavissa vähän humalatilaan )

Lue lisää

saanut haaveegeeniperimän syntymässä, koska humalassa edes koemielessä en ole milloinkaan ollut.

Silti en ole valinnut raittiutta vaan se on aina ollut itsestäänselvyys.

Ilmeisesti laskuhumalaa ja krapulaa vastaa sitten se,kun haaveisiin tulee seinä jostain syystä eteen ja palautuu maanpinnalle?

Itsellä ei ole natsi-aikaan mitään omakohtaista yhdyssidettä.

Olen sen verran toisen maailmansodan jälkeen syntynyt,ja kotona ei sodanaikaisista asioista ainakaan lasten kuullen puhuttu.

Enemmän voisin myös tehdä yhteisten asioiden eteen ja käyttää aikaani vaikka avustusjärjestöjen organisaatioissa.
Afrikan nälkäänäkevien ja monien muidenkin maiden epäinhimilliset elämäntilanteet kyllä sitä usein sisällä pyytää.

Kyynisyyteen ei ole varaa, koska se vain turhauttaa ja saa luopumaan meidät pyrkimyksistä paremman maailman puolesta.

Idealismi on yhteiskunnallisella tasolla haudattu ja kansalaisaktiivisuus asioiden eteenpäin viemiseksi pohjalukemilla.

Siksi musiikki ja muutkin taiteet ovat sekä herättämässä meitä tai toisaalta antamassa elämyksiä ja virikkeitä,että jaksaisimme kaiken arjen paineen keskellä suurinpiirtein täysipäisinä elää.

Haaveet, utopiat ja visiot ovat niitä omia keinoja, joiden avulla jaksamme ottaa tulevaa vastaan jotenkin etukäteen 'valmistuneena'.

Todellakin, silmien ummistaminen 'pahoilta'asioilta on yksi tapa kestää ja selviytyä "ehjänä" henkisesti.

Jokainen kokee ja elää omista lähtökohdista.
Siksi en ole esim. länsimaisen elämäntavan ja hallintomallin viemisen kannalla toisiin kultuureihin.
Avunannossa pitäisi olla vain eettiset tarkoitusperät ja antaa kehitykselle edellytyksiä,eikä pyrkiä muuttamaan ns. kolmansien maiden omaa identiteettiä ja kultuuria.

ne kauhut silloin kun silmänsä ummistaa? Voi sitä unohdusta yrittää noinkin saada, mutta taitaa olla lyhytaikaista.
Miten ne natsien kauhut sitten littyvät nykypäivän saksalaisiin , muutoin kuin edellisten sukupolvien hirmutekoina. Ei kai ne ole niihin tekoihin syyllisiä sen enempää kuin suomalaisetkaan. Eikä tehtyjä tekoja saa enää tekemättömiksi, niistä voi vain yrittää ottaa opikseen.

emw34 kirjoitti:

Itsellä ei ole natsi-aikaan mitään omakohtaista yhdyssidettä.

Olen sen verran toisen maailmansodan jälkeen syntynyt,ja kotona ei sodanaikaisista asioista ainakaan lasten kuullen puhuttu.

Enemmän voisin myös tehdä yhteisten asioiden eteen ja käyttää aikaani vaikka avustusjärjestöjen organisaatioissa.
Afrikan nälkäänäkevien ja monien muidenkin maiden epäinhimilliset elämäntilanteet kyllä sitä usein sisällä pyytää.

Kyynisyyteen ei ole varaa, koska se vain turhauttaa ja saa luopumaan meidät pyrkimyksistä paremman maailman puolesta.

Idealismi on yhteiskunnallisella tasolla haudattu ja kansalaisaktiivisuus asioiden eteenpäin viemiseksi pohjalukemilla.

Siksi musiikki ja muutkin taiteet ovat sekä herättämässä meitä tai toisaalta antamassa elämyksiä ja virikkeitä,että jaksaisimme kaiken arjen paineen keskellä suurinpiirtein täysipäisinä elää.

Haaveet, utopiat ja visiot ovat niitä omia keinoja, joiden avulla jaksamme ottaa tulevaa vastaan jotenkin etukäteen 'valmistuneena'.

Todellakin, silmien ummistaminen 'pahoilta'asioilta on yksi tapa kestää ja selviytyä "ehjänä" henkisesti.

Jokainen kokee ja elää omista lähtökohdista.
Siksi en ole esim. länsimaisen elämäntavan ja hallintomallin viemisen kannalla toisiin kultuureihin.
Avunannossa pitäisi olla vain eettiset tarkoitusperät ja antaa kehitykselle edellytyksiä,eikä pyrkiä muuttamaan ns. kolmansien maiden omaa identiteettiä ja kultuuria.

Lue lisää

"Jokainen kokee ja elää omista lähtökohdista.
Siksi en ole esim. länsimaisen elämäntavan ja hallintomallin viemisen kannalla toisiin kultuureihin.
Avunannossa pitäisi olla vain eettiset tarkoitusperät ja antaa kehitykselle edellytyksiä,eikä pyrkiä muuttamaan ns. kolmansien maiden omaa identiteettiä ja kultuuria."

Tämä edellyttää suljettuja ja sensuroituja yhteiskuntia. Niissä vasta saattaakin muhia hirveyksiä. Ja aikapommeja, kuten Afganistanissa kai viimeksi. Samalla ne ovat jääneet kehityksessä kauas jälkeen.

Vaikea asia. Tuolla tavalla esitettynä, kuten teit, kaikki tuntuu niin siistiltä.

Vastustanet siis myös lähetystyötä?

---

Ei minullakaan ole mitään siteitä natsien hirmutöihin, mutta en voinut mennä katsomaan edes Shindlerin listaa. Olen sen verran herkempi vaan.

bertta kirjoitti:

ne kauhut silloin kun silmänsä ummistaa? Voi sitä unohdusta yrittää noinkin saada, mutta taitaa olla lyhytaikaista.
Miten ne natsien kauhut sitten littyvät nykypäivän saksalaisiin , muutoin kuin edellisten sukupolvien hirmutekoina. Ei kai ne ole niihin tekoihin syyllisiä sen enempää kuin suomalaisetkaan. Eikä tehtyjä tekoja saa enää tekemättömiksi, niistä voi vain yrittää ottaa opikseen.

Lue lisää

Keskiajalla ihmiset kävivät lapsineen katselemassa teloituksia. Oli totuttu kauheuksiin, että tämä oli yleinen käytäntö. Hirttäjäiset olivat yleinen huvittelutapa.

Samalla tavalla jotkut voivat tuijottaa nykyajan hirmutekoja suoraan silmään tuntematta yhtään kauhua.

Herkemmällä omalla tunnolla olevat ja asioita ajattelevat eivät tee niin.

ja tavat kirjoitti:

Keskiajalla ihmiset kävivät lapsineen katselemassa teloituksia. Oli totuttu kauheuksiin, että tämä oli yleinen käytäntö. Hirttäjäiset olivat yleinen huvittelutapa.

Samalla tavalla jotkut voivat tuijottaa nykyajan hirmutekoja suoraan silmään tuntematta yhtään kauhua.

Herkemmällä omalla tunnolla olevat ja asioita ajattelevat eivät tee niin.

Lue lisää

niihin kauheuksiin on ihminen niin tottunut että vaikka naapurissa tulisi ruumiita niin eipä kukaan juuri välitä. Poikkeuksiakin on, onneksi.
Ehkä ne kauheudetkin olisivat hieman vähempänä jos me välitettäis toinen toisistamme edes pikkaisen enemmän. Taitaa vain olla niin että oma itse on aina ykkössijalla.

mites .. kirjoitti:

"Jokainen kokee ja elää omista lähtökohdista.
Siksi en ole esim. länsimaisen elämäntavan ja hallintomallin viemisen kannalla toisiin kultuureihin.
Avunannossa pitäisi olla vain eettiset tarkoitusperät ja antaa kehitykselle edellytyksiä,eikä pyrkiä muuttamaan ns. kolmansien maiden omaa identiteettiä ja kultuuria."

Tämä edellyttää suljettuja ja sensuroituja yhteiskuntia. Niissä vasta saattaakin muhia hirveyksiä. Ja aikapommeja, kuten Afganistanissa kai viimeksi. Samalla ne ovat jääneet kehityksessä kauas jälkeen.

Vaikea asia. Tuolla tavalla esitettynä, kuten teit, kaikki tuntuu niin siistiltä.

Vastustanet siis myös lähetystyötä?

---

Ei minullakaan ole mitään siteitä natsien hirmutöihin, mutta en voinut mennä katsomaan edes Shindlerin listaa. Olen sen verran herkempi vaan.

Lue lisää

en sen perinteisessä muodossa vastusta.

Sillä lähetystyöntekijät ovat heidän arjessa mukana ja toimivat inhimillisesti muutoinkin.

Laajamittaista totalitääristä ristiretkeä en kuitenkaan hyväksy,mutta en pidä pahana,jos kenelle tahansa annetaan vaihtoehtoja.

Valinnan vapaus tulee kuitenkin olla kohteella ja kaikenlainen ehdollisuus tai painostus ei sovi esim uskonnon markkinointiin.(lähetystyöhön)

Juuri muutama tunti sitten katselin BBC ohjelmaa "naiset autokoulussa".

Reportteri oli vieraana vaalitilaisuuksissa ja perheissä,virkamiesten luona.

Tämä oli kuvattu vain Kabulin alueella, jossa Talibanit länsimaiden joukoin on ajettu syrjemmälle.
Silti se on vain pieni osa etuoikeutettuja,jotka siellä ovat saaneet valinnan vapauden ja kohtuullisen toimeentulon,meidän mittapuun mukaan.

Mitä tapahtuu siinä vaiheessa,kun ulkomaiset joukot jättävät maan ja eriarvoisuus kansalaisten keskuudessa on entistä suurempi niin koulutuksen kuin talouden mittarein katsottuna.
Uusi kulttuuri ei voi toimia ellei kehityksen anneta kummuta omista lähtökohdista.

emw34 kirjoitti:

en sen perinteisessä muodossa vastusta.

Sillä lähetystyöntekijät ovat heidän arjessa mukana ja toimivat inhimillisesti muutoinkin.

Laajamittaista totalitääristä ristiretkeä en kuitenkaan hyväksy,mutta en pidä pahana,jos kenelle tahansa annetaan vaihtoehtoja.

Valinnan vapaus tulee kuitenkin olla kohteella ja kaikenlainen ehdollisuus tai painostus ei sovi esim uskonnon markkinointiin.(lähetystyöhön)

Juuri muutama tunti sitten katselin BBC ohjelmaa "naiset autokoulussa".

Reportteri oli vieraana vaalitilaisuuksissa ja perheissä,virkamiesten luona.

Tämä oli kuvattu vain Kabulin alueella, jossa Talibanit länsimaiden joukoin on ajettu syrjemmälle.
Silti se on vain pieni osa etuoikeutettuja,jotka siellä ovat saaneet valinnan vapauden ja kohtuullisen toimeentulon,meidän mittapuun mukaan.

Mitä tapahtuu siinä vaiheessa,kun ulkomaiset joukot jättävät maan ja eriarvoisuus kansalaisten keskuudessa on entistä suurempi niin koulutuksen kuin talouden mittarein katsottuna.
Uusi kulttuuri ei voi toimia ellei kehityksen anneta kummuta omista lähtökohdista.

Lue lisää

On tosi, että naisten on ensin tajuttava asemansa omissa perheissään.

Toisaalta kaikkein vanhoillisimpien kodeissa ei ole mahdollista saada ääntään kuuluviin.

Enkä tiedä onko niinkään edes tarpeellista. Perhe-elämä on sitä, että lapsia on paljon ja nainen kotona tekee kotityötä.

Jonkunhan se on tehtävä. Ei tässä minusta ole muuta ongelmaa kuin se, että henki on vaarassa, kun maan laki ei takaa mielipiteen ja ilmaisun oikeutta.

Mutta sitten on niitä, ketkä eivät edes halua muutosta. Naisetkaan, vaikka poliisit kepeillä hakkaavat kaduilla.

Ymmärrän kyllä viittauksesi pakolliseen muutokseen. Silläkin on kuitenkin puolustajansa ja eritoten nuoriso.

Näyttäisi siltä, että kuningaskunnat ovat kaikkein menestyneimpiä. Onneksi kukaan ei yritä niitä demokratisoida väkisin. Ja ovathan läntiset kuningaskunnat siinäkin hyviä malleja.

Lähetystyö on aina ollut hengenvaarallista. Ihmetellä täytyy, että se on menestynyt Afrikassa niinkin hyvin.

bertta kirjoitti:

niihin kauheuksiin on ihminen niin tottunut että vaikka naapurissa tulisi ruumiita niin eipä kukaan juuri välitä. Poikkeuksiakin on, onneksi.
Ehkä ne kauheudetkin olisivat hieman vähempänä jos me välitettäis toinen toisistamme edes pikkaisen enemmän. Taitaa vain olla niin että oma itse on aina ykkössijalla.

Lue lisää

.. ihmiset kyynistyvät, jos kauheuksia ei sellaisiksi huomioida.

Siksi juutalaisjärjestöt ja Hollywood pitävät yllä holokaustin muistoa ja se on oikein.

Ihmiset tottuvat ja turtuvat. Me jotkut ummistamme silmämme, kun ei asioita voi pieni ihminen muuttaa.

Ja se olikin otsikon aihe.

Afrikan nälänhätä on ollut katseltavanamme ihmisen iän ajan suoraan televisiosta. Eikä sitä mitkään lahjoitukset ole muuttaneet. Johtajat ostavat rahoilla aseita ja kärhämöivät köyhiä ihmisiä vastaan ja toisiaan.

Kun avaan silmäni, näen taas televisiosta uudet nälkään kuolevat lapset.

Maailman johtajat ovat vastuussa. Tuntuu vain siltä, ettei heiltä vaadita mitään ja hekin sulkevat silmänsä suuren osan aikaa.

Ruumis naapurissa, sanoit. Kyllä minua hätkähdyttäisi.

Ihmiselle annettu myös tämä "oma maailma",johon voi turvata.

Mielikuvitukseen käy sama vertaus kuin tuleen, se on hyvä renki,mutta huono isäntä.

Ikääntyminen ja mielikuvitus on varmaankin hyvä yhdistelmä ja myös pehmennys kaikelle iän mukanaan tuomalle muutokselle niin kehon, kuin henkisen elämän suhtee?