Häpeä kahlitsee minua

Kun luin Ben Malisen kirjan häpeästä,niin tajusin,että tämä on minun ongelmani.Olen asettanut eri nimiä pahaan olooni,syyllisyys,toisille kelpaaminen,masennus(joka voi johtua häpeästä)ahdistus,ihmispelko.Äitini ei ollut läsnäoleva kun "hoivasi"minua,mistä tiedän tämän?No,olen seurannut äitini käytöstä aikuisena.Ja lukenut asiantuntijoiden tutkimuksia asiasta.Lapsi kokee häpeää jo hyvin pienenä jos ei saa kontaktia äitiin katseellaan,eikä lämmintä kosketusta.Häpeä on hallinnut minua koko elämäni.Nyt sille pitää alkaa tehdä jotain.Pitkäaikainen masennus johon olen kokeillut masennuslääkkeitä aikoinaan jotka eivät ole auttaneet(eivätpä tietenkään)on vienyt minut aivan kauheaan olotilaan,elämän ilo on kadonnut kokonaan.Olen likipitäen vihainen kaikille ja kaikelle.Häpeän tunne ohjaa minua kaikessa.Pelkään ihmisiä.Ensin olen tunnistanut tämän häpeän ja sitten tunnustanut,esim vaimolleni.Tunnen,että olen oikeilla jäljillä.Puhuminen siitä auttaa kovasti,oikeilla nimillä.Masentuneet ja ahdistuneet,miettikää tätä tykönänne.Yrittkää löytää turvallinen kaveri jolle voi asian kertoa,siitä se alkaa,voimia.

7

893

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lapsuuden lapsus

      Olet ilmiselvästi oikeilla jäljillä. Tunnistan tämän häpeän, luen sitä iäkkäiden vanhempieni sangen tahattomista kertomuksista lapsuudestani. En syytä heitä, yritän ymmärtää. Omat rasitteensa oli heilläkin.

      Minulle vielä sattui niin, että kun oli 1 vee 4 kk, syntyi minulle sisar joka oli kauniimpi, kiltimpi ja hyväunisempi kuin minä. Nuori äiti oli ymmärrettävästi rasittunut ja vielä nuorempi isä matkatöissä, joten minä päädyin mummon hoiviin. Sieltä onkin kotoisin kaikki se hyvä, mikä on vienyt elämässä eteenpäin.

      Sattui vain niin, että minulla oli herkempi mieli kuin "minä itte" -siskollani, jonka ei koskaan tarvinnut mielistellä ketään eikä yrittää olla muuta kuin oma juro itsensä.

      Hänestä tuli menestyjä, minusta luuseri.

      • Kesk Ikänen mies

        En tiedä onko se sit kasvatuksesta kiinni tai mistä mutta minun perheessä hiukka sama homma, eli olin se eka (kauhu) kakru mitä kukaan ei jaksanu kattoa, ja sitten syntyi pikku sisko niin minutpa passitettiin koulukotiin kasvamaan, joten minusta kasvoi luuseri.. pelkään puhua jopa naapureille, ja siskostani tuli sairaanhoitaja joka on naimisissa ja jolla on 5 kakrua. itseasiassa olen vieläkin se vanhempien pilkan kohde eli elän sosiaali tuella, eläkkeellä pienessä yksiössä ja kittuutan joka pennin ruokaan, ja jos vanhemmat / sisko vaivautuu kuskiksi kun omaa autoa ei ole niin aina mennään ensin huoltoaseman kautta että ostan pensat kun kerran tuhlaan niiden aikaa...


    • jjjj

      Itse olen kanssa tässä vuoden sisällä tunnistanut, että häpeästähän tässä on hyvin suurilta osin kyse minullakin. Aloin tajuamaan tuon psykoterapiassa, kun terapeutti kertoi kuinka häpeä usein johtuu pettymyksestä vuorovaikutussuhteissa. Sitten minulla on vielä isä joka koettaa alistaa agressiolla ja häpeällä. Samoin isosisko. Muutkin ovat olleet samaa mieltä, että selvästi he sanovat minulle ihmeen tylysti. Ja jos koettaa sanoa vastaan niin saa vielä kamalamman huudon takaisin. Mikään ei ole auttanut. Jossain vaiheessa se kosto sieltä on aina tullut. Niimpä koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin aika hiljainen vanhempien ja isosiskoni seurassa Nyt kun olen aikuinen on tilanne eri. Olen huomannut kuinka heillä on omat tosi heikot kohdat joita voi käyttää hyödyksi.

      Kaiken tämän lisäksi äiti joutui sairaalaan kun olin kaksi vuotias. Tämän tapahtuman jälkeen muutuin täysin. Olin agressiivinen (ja olen edelleen). Pelkäsin yksin jäämistä ja minulla oli ikävä isää ja äitiä heti kun he vähääkään olivat pois. Nykyään on muuten vaan ikävä ja suuri kaipaus vailla kohdetta. Ja yksinäisyys on edelleen minulle myrkkyä jos sitä hetkeekään joutuu sietämään.

      Joten häpeätä on minullakin suunnattomasti. Tosin syyllisyyteen en ole sitä koskaan kääntänyt. vaikkakin kerran eräästä tiede lehdestä luin kuinka ihmiset omasta syyllisyydestä puhuessaan usein puhuvat nimen omaan häpeän tunteesta.

      Nykyiseltä kämppikseltäni opin, että auttaa jo hirveästi kun pukee häpeällisessä tilanteessa sen tunteen sanoiksi ja sanoo vaikkapa, että kylläpä mua nyt hävettää.

      Häpeä on myös tunteista luultavastikin pahin oman minuuden "tuhoaja". Sitä voi ihan tuntea että haluasi vajota maan alle tai kumpa minua ei olisi olemassa.

      Vaan kylläpä oli kiva lukea kun tunnistin tuosta tekstistä melkeimpä itseni. Paljon voimia sinulle!

      • aaaa

        Häpeästähän se voi johtua. Vihaan liian itsepäisiä ihmisiä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan. Vihaan tätä ominaisuutta myös itsessäni. Lisäksi vihaan mielistelijöitä vaikka tehen sitä myös itse.


    • Nuori nainen

      Kannattaa olla varovainen, kun lähtee toisia syyllistämään. Esim. ennen autismin ajateltiin johtuvan äidin tunnekylmyydestä, nykyään sitä pidetään aivojen toimintahäiriönä. Ns. äitien kylmyys on voinut johtua siitä, etteivät he saaneet lapselta alunperinkään tunteille vastakaikua, lapsi kun oli jo syntyessään erilainen.

      Itsellä on 4 sisarusta. 1 veljellä on Aspergerin syndrooma, itsellä ollut psykooseja, 3 sisaruksista ns. terveitä. Vanhemmat eivät käytä päihteitä.

      • elämää kahlitseva häpeäntunne tuskin on aivotoiminnan häiriö.Onhan sitä oikeaakin häpeäntunnetta joka on tietysti varjeleva asia.En olleenkaan lähtenyt syyllistämään,enkä aio tätä edes ottaa puheeksi äitini kanssa,mitä se auttaa?pyrin antamaan vaan anteeksi.Tuskin hän tahallaan on ollut etäinen kasvattaessaan.Oman äitini kylmyys johtunee varmasti taas hänen oman kotinsa ilmapiirista.Pääajatukseni oli se,että voin nyt katkaista tämän jatkumon omassa elämässäni kun lähden työstämään tätä,kestäköön nyt sitten vaikka kuinka kauan,sellainen kutina on,että se kannattaa.lähden pikkuhiljaa rikkomaan tätä salailua elämässäni,vapauden ja aitouden kaipuu on niin kova.Olen alkanut inhota itsessäni olevaa teeskentelijää ja näyttelijää.Se on se kuori minkä olen kasvattanut häpeän päälle.Se ahdistaa.


      • Lapsuuden lapsus
        kynäilijä kirjoitti:

        elämää kahlitseva häpeäntunne tuskin on aivotoiminnan häiriö.Onhan sitä oikeaakin häpeäntunnetta joka on tietysti varjeleva asia.En olleenkaan lähtenyt syyllistämään,enkä aio tätä edes ottaa puheeksi äitini kanssa,mitä se auttaa?pyrin antamaan vaan anteeksi.Tuskin hän tahallaan on ollut etäinen kasvattaessaan.Oman äitini kylmyys johtunee varmasti taas hänen oman kotinsa ilmapiirista.Pääajatukseni oli se,että voin nyt katkaista tämän jatkumon omassa elämässäni kun lähden työstämään tätä,kestäköön nyt sitten vaikka kuinka kauan,sellainen kutina on,että se kannattaa.lähden pikkuhiljaa rikkomaan tätä salailua elämässäni,vapauden ja aitouden kaipuu on niin kova.Olen alkanut inhota itsessäni olevaa teeskentelijää ja näyttelijää.Se on se kuori minkä olen kasvattanut häpeän päälle.Se ahdistaa.

        Olen aikuisen pojan äiti ja päätin jo ennen lapsen syntymää, että yritän katkaista häpeän kierteen omassa suvussani, jos vain suinkin pystyn. Huomasin kyllä kasvattajana, että tehtävä on mahdollisimman vaikea. Samalla opin myös ymmärtämään omia vanhempiani ja heidän vaikeuksiaan. Kun elämä nyt vanhetessa tuntuu joskus kohtuuttoman raskaalta, tunnen onnea ja tyytyväisyyden tunnetta, koska pojastani kasvoi ns. kunnon ihminen, joka tekee työtä ja elää tasapainoisen tuntuista elämää. Poika oli 15-vuotias, kun meille tuli avioero ja täytyy sanoa, että kyllä piti mennä monta kertaa itseensä, nöyrtyä ja yrittää uudestaan. Pyrin pitämään suhteemme koko ajan 'auki', ts. puhumaan ja kuuntelemaan, neuvottelemaan asioista enkä vaatinut häntä tekemään asioita, vain 'koska minä sanon niin'. Yritimme aina päästä sopimukseen erimielisyyttä aiheuttaneista asioista. Kun oma tahtoni oli, että hän kävisi lukion, vaikka koulu ei maistunut tippaakaa, sovimme että saa pitää välivuoden ja käydä töissä. Sitten poika meni iltalukioon ja suoritti yo-tutkinnon päivätyön ohessa. Sanoi minulle, että lakkiaispäivä oli hänen elämänsä onnellisin päivä: "Koville otti, mutta kyllä kannatti."


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En voi jutella kanssasi

      tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih
      Tunteet
      52
      7090
    2. Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.

      Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j
      Maailman menoa
      710
      3228
    3. Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?

      Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.
      Ikävä
      125
      1455
    4. Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa

      Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens
      Maailman menoa
      83
      1330
    5. Koska olet rakastellut

      Kaivattusi kanssa viimeksi?
      Ikävä
      84
      1315
    6. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      223
      1259
    7. Anteeksi Pekka -vedätys

      Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä
      Maailman menoa
      63
      1197
    8. Miten saisin

      Sinut omakseni?
      Ikävä
      89
      1190
    9. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.

      Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä
      Idän uskonnot
      232
      1145
    10. Kumpi tästä

      Teidän tilanteesta teki vaikeaa? Sivusta
      Ikävä
      79
      1081
    Aihe