elämä on

fiilikset ja olen nainen eli elämässä saa olla myös iloa ja turhaa narista pikkujutuista.
Nautin elämästäni myös ja ei mitään kiirettä aloittaa uutta suhdetta sillä yksin on hyvä elää sillä olin kauan parisuhteessa ja se oli todella vaikeaa ajoittain.

elämä on ihanaa kun sen oivaltaa.Itse jäin leskeksi ,lapset murros iäs,vuorotyö,annoin itsestäni kaiken ja unohdin ITSENI. keskiiän
"kriisi" koitti huh huh,nyt olen oppinut uudestaan elämäään,iloitsemaankin ihan pienistä asioistakin,tietenkin joskus pitää pökkiä itseänssä!!NAUTITHAN LOPPUKESÄSSTÄ

täytyisi oikein heristää itselleen sormea,
kun mielen pohjalla kaihertaa.....

eilenkin voitin väsymykseni ja ajattelin vain lähteä kesäiltaan pyöräilemään
otin kuitenkin uimapuvun mukaan, varalta
ajellessani katseeni viipyili kellastuneissa koivuissa
ne enteilevät jo kesän loppumista- ja kuivuuskin
niitä vaivaa
mutta kauniita olivat kun aurinkokin niitä helli
saavuin määräpäähäni ja kuinka ollakaan vesi houkutteli uimaan, viileästä ilmasta huolimatta
nopsaan vaihdoin uimapuvun päälleni ja pulahdin veteen ....
aaaaaah vesi oli hivelevän lämmintä ja pehmeää
koko kehoni sulautui tuohon sammettiseen oloon
ja aurinko kuin "puhutteli" minua lämmöllään
se ikäänkuin halusi viestittää jotain lohduttavaa
,,,, :(

uituani "rutiinimatkani" hypähtelin pikaisesti pukeutumaan,,,tunsin lämmönvaihtelun ihollani
ja ajatukseni viipyilivät ihokontaktin merkitykseen ihmisen elinkaaressa,
muistin, että ihosta se alkaa ....ja päättyy

ajeltuani kotiin vilun tunteen ehkäisemiseksi ajattelin keittää teetä,
laittelin vedenkeittimen lataukseen...ja huomioni kiinnittyi kaikenlaisiin keittiövempeleisiin...ajattelin: niinhän se on
kun haluan kätevyyttä, helppoutta, tms hankin
kodinkoneen siis HANKIN
mutta jos minulla on "ikävä ihmisen luo"....
en voi sitä hankkia, en hallita, en pyytää, en anoa, en ostaa
olen voimaton

muttaaa.....pyrin iloitsemaan siitä mitä minulla on, jonka voin "hankkia"

ikäinen että on "vapaa". Velvollisuuksia on jäänyt pois.Vapaus tulla ja mennä. Olla oma itsensä eikä tarvi pyydellä anteeksi..:) On tärkeä terveys tallella ja iloinen mieli!
Ei väsytä eikä säre päätä! :DD Kuuntelen HIM:ä ja olo on mitä mainioin!!! :)))) Kaneli-maustetta kaikille,olokeepa hyvä! :D

hienoja hetkiä voi olla niin monia. Minulla on nyt päällimmäisenä mukavat muistot Ahvenanmaalta, josta palasimme tänään ukkoni kanssa. Olimme muutaman päivän pyöräretkellä siellä ja upeaa oli. Rinkka ja selkäreppu meillä oli aivan täynnä ja satulalaukut, mutta hyvin ne kulki pyörällä. Majoituimme hotelliin, koska olemme jo lähes kuusikymppisiä, joten telttaelämä ei houkutellut. Kilometrejä tuli paljon ja maisemat olivat huikaisevan kauniita. Heinäsirkat sirittivät tien reunassa polkiessamme, näimme pari kurkeakin suolla. Otimme paljon kukkakuvia, siellä kasvoi niin monia outoja kukkia. Kerta kaikkiaan aivan mahtavan kaunis kotimaan kolkka.

hyvin ne asiat, mutta on myös huonostikin. Etenkin joillakin. Ja itselläkin välillä. Ja rahanpuutekin vaivaa välillä, kun elää alta minimirajan. Jos odottamatonta sattuu, niin kuinkas sitten suu pannaan? Digiboxi hajoaa tai telkkariin tulee vika? Se on katastrofi pienituloiselle. Uutta ei saada, koska veisi taas erittän pitkän ajan ennekuin rahat on kasassa pienistä tuloista kartutettuna. Eikö rahalla ole muka merkitystä? Kyllä on.

Eristettynä rahanpuutteen takia ihmiseltä menee ihmissuhteet ja jos vielä ei ole tiedotus-informatiivista aivojen virikettä, aika yksitoikkoiseksi muodostuu elämä, uskokaa pois!
Täällä on niin kauan hyvä sanoa, ettei rahalla ole väliä, niin kauan kun sitä vielä hieman on, mutta kun ei ole, niin sitten onkin tosipaikka.

tosi kurjaakin joskus. Minä sairastan aikuisiän diabetesta ja polvien nivelrikkoa ja tällä viikolla todettiin vielä mahahaava. Silti sanoisin , että elämäni on suhtkoht mukavaa. On hyvä aviomies ja oma iso puutarhatila. Itse en juuri pysty muuta kuin kotityöt tekemään ja se hiukan rassaa, kun näkee kuinka paljon töitä isäntä tekee ja auttelee vielä minuakin pyytämättä kun on avun paikka. Velkaa toki on, mutta eiköhän siitäkin selvitä parin vuoden sisällä. Lapsia ei ole ja se on aikanaan surettanut, mutta nyt 58 vuoden kypsässä iässä senkin on oppinut hyväksymään.
Eli yhteenvetona toteaisin , että elämä on ihanaa.

eron jälkeen olin jonkin aikaa ns eksyksissä, nyt on mielenrauha löytynyt. Ihana kesä ja fillariretket. Vapaus.
Rahaa ei minullakaan liikaa mutta tulen toimeen, se riittää. Kuluttaminen ei koskaan ole ollut mun juttu. Mutta ymmärrän toki että liian vähän rahaa voi vaikuttaa onnellisuuteen.
Pitänee paikkansa ettei rahalla osteta onnea mutta se rauhoittaa ja helpottaa elämää.

Tämä ikä minunkin mielestä on parasta aikaa. En vaihtaisi osia nuorempien kanssa. Tosin naisena toivoo, ettei ihan kauheasti tulisi ryppyjä, mutta itse voi siihenkin vaikuttaa aika lailla. Kun ei ajattele liiaksi tulevaisuutta, eli teen sitten kun, tai ajattele menneitä, kuinka hyvin kaikki oli joskus, vaan nauttii tästä hetkestä. Rahaa ei ole liiemmälti, mutta se ei ole kaikkein tärkein asia, toimeen tulee vähemmälläkin. Jos vaikeudet mieltää kasvattavina asioina, eikä tule katkeraksi voi elää aika tasapainoista ja hyvää elämää. Nautitaan kaikkia elämästä.

Lisää tällaisia niin joskus ehkä me kaikki tajutaan miten helppoo se elämä ihan oikeesti on..
Oon ollut kans joskus töissä palvelukodissa ja silloin ymmärsin kuinka ihanaa on elää "normaalia" vapaata elämää...

Tuollainen myönteisyys on miellyttävää luettavaa, vaikka sanoitkin, että surut ja huolet kuuluvat tähän ihmisenä olemisen osaan.
Totta sekin, että sairaana, tai rahahuolten painamana ihminen valittaa vaikeuksiaan. Minä ainakin teen niin. En tosin ole sairas, eikä talouskaan ole epätaspainoisessa tilassa, mutta kyllä harmeja riittää tasaiseen tahtiin. On ihmissuhdevaikeuksia työpaikalla silloin tällöin ja kuluttavaa kiirettä, mikä syö henkistä hyvinvointia.
Sain kirjoituksestasi kuitenkin jollain tapaa rohkaisua. Samantapaisia ongelmia on muillakin, mutta se miten niihin suhtaudumme onkin se elämän onnen avain. Tulee vain pyrkiä "oivaltamaan"
ja nähdä asioiden hyvät puolet, sekä uskoa ja toivoa, niinkuin eräässä laulussa sanotaan, että "myrskyn jälkeen on poutasää."

Kiva, että näinkin moni on samoilla linjoilla ajatusteni kanssa.
Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä tärkeämmäksi on muodostunut omassa elämässäni positiivisuus. Se on valtaisa voimavara arkipäiväiseen tuherrukseen.
Ei ole konsti eikä mikään olla koko ajan nokka solmussa ja valittaa kaikesta mikä sattuu eteen tulemaan. Siihen pystyy varmaan kaikki. Sen sijaan kun on itsensä kanssa sinut, hyväksyy vanhenemisensa ja vallitsevat olosuhteet ja lisäämällä hivenen positiivista ajattelua siihen niin se antaa todella hyvän mielen.
Hyvää ja aurinkoista kesän jatkoa kaikille.