Heitä Haaste!

Tänään on ollut jumalaton kiirus, ei ole aiemmin palstalle ehtinyt vilkaistakaan. Vai tällainen haaste, sehän on tietenkin vastaanotettava, mutta nyt tarvii kyllä hetken aikaa. Viikonlopun aikaan viimeistään pistetään treffit näkyviin :)

... mitäs täältä löytyykään. Nyt on kyllä niin mahdoton aihe, että ei taivu meikäläisen mieli. Et Koltis tahi joku muu kiltti ihminen, joka on kiinnostunut ruuanlaitosta ottais tätä ja mä saisin armollisesti jonkun toisen? Lupaan yrittää melkein mitä muuta tahansa, vaikka en ookaan hyvä viktiossa, enkä (enää) rikootkaan päällä.

Tuhiwai* kirjoitti:

... mitäs täältä löytyykään. Nyt on kyllä niin mahdoton aihe, että ei taivu meikäläisen mieli. Et Koltis tahi joku muu kiltti ihminen, joka on kiinnostunut ruuanlaitosta ottais tätä ja mä saisin armollisesti jonkun toisen? Lupaan yrittää melkein mitä muuta tahansa, vaikka en ookaan hyvä viktiossa, enkä (enää) rikootkaan päällä.

Lue lisää

Kuinka Pekingin ankkaa käsitellään ennen pöytään tarjoilua, entä sen jälkeen.

Tuhiwai* kirjoitti:

... mitäs täältä löytyykään. Nyt on kyllä niin mahdoton aihe, että ei taivu meikäläisen mieli. Et Koltis tahi joku muu kiltti ihminen, joka on kiinnostunut ruuanlaitosta ottais tätä ja mä saisin armollisesti jonkun toisen? Lupaan yrittää melkein mitä muuta tahansa, vaikka en ookaan hyvä viktiossa, enkä (enää) rikootkaan päällä.

Lue lisää

Toisena haasteena: Puhe pöytäseurueelle.

ex-koltis kirjoitti:

Kuinka Pekingin ankkaa käsitellään ennen pöytään tarjoilua, entä sen jälkeen.

Yritettyäni ensin pyydystää moisen kummajaisen haavilla ja narun pätkässä kiemurtelevaa matoa huokutuksena käyttäen, vaivuin synkiin ajatuksiin.

Ankka taapersi räpysköillään karkuun keikuttaen pyrstöään ja kaakattaen sydäntä raastavasti.
Minä ,joka en ole eläissäni edes kanaa kyninyt, saatika ryhtynyt kalkkunan takapuoleen paisti täytteitä tunkemaan, en tiedä tuon taivaallista Pekinginankan valmistuksestakaan.

Ankka katseli hölmistyneenä pää kallellaan, kun yritin puhua sille, että joskos se muutuuisi omia aikojaan ankkannugeteiksi.

Miksei se voisi taapertaa valmiiseen pahvipakkaukseen ja nököttää siellä paistovalmiina.

Hankin ankalle korin.Somistin sen rusetilla.Kannoin sen pöytään lappu kaulassa:
Jos sinulla on sielua viedä henkeni, katkoa kaulani ja vielä ilkeet minut syödä, niin uhraudun.

Tietysti ankka parka pelastautui. Se pääsi tilanteesta pelkällä säikähdyksellä. Päivällisvieraat tilasivat mäkkäristä vadillisen nugettia.

SikurLiina kirjoitti:

Yritettyäni ensin pyydystää moisen kummajaisen haavilla ja narun pätkässä kiemurtelevaa matoa huokutuksena käyttäen, vaivuin synkiin ajatuksiin.

Ankka taapersi räpysköillään karkuun keikuttaen pyrstöään ja kaakattaen sydäntä raastavasti.
Minä ,joka en ole eläissäni edes kanaa kyninyt, saatika ryhtynyt kalkkunan takapuoleen paisti täytteitä tunkemaan, en tiedä tuon taivaallista Pekinginankan valmistuksestakaan.

Ankka katseli hölmistyneenä pää kallellaan, kun yritin puhua sille, että joskos se muutuuisi omia aikojaan ankkannugeteiksi.

Miksei se voisi taapertaa valmiiseen pahvipakkaukseen ja nököttää siellä paistovalmiina.

Hankin ankalle korin.Somistin sen rusetilla.Kannoin sen pöytään lappu kaulassa:
Jos sinulla on sielua viedä henkeni, katkoa kaulani ja vielä ilkeet minut syödä, niin uhraudun.

Tietysti ankka parka pelastautui. Se pääsi tilanteesta pelkällä säikähdyksellä. Päivällisvieraat tilasivat mäkkäristä vadillisen nugettia.

Lue lisää

Osoittaa hulvatonta mielikuvitusta ja asiaa sen ohella. Anataisimmeko kuitenkin Tuhivain tarkastaa ja mahdollisesti lisätä tuohon kaiken kattavaan vielä jotain.

ja tahdon uuden. Ei oikein irtoa annetusta aiheesta.

ex-koltis kirjoitti:

Osoittaa hulvatonta mielikuvitusta ja asiaa sen ohella. Anataisimmeko kuitenkin Tuhivain tarkastaa ja mahdollisesti lisätä tuohon kaiken kattavaan vielä jotain.

..se un joutuu pitää sen päivällispuheen:))))

*viilailee kynsiään viattomana*

norMix evk kirjoitti:

ja tahdon uuden. Ei oikein irtoa annetusta aiheesta.

Laadi opintosuunnitelma vonkaajille!

SikurLiina kirjoitti:

Laadi opintosuunnitelma vonkaajille!

Vastataan, kunhan ehditään!

norMix evk kirjoitti:

Vastataan, kunhan ehditään!

Parahin nössö, tässä suositussa nettikurssissamme valmennamme sinusta kelpo iskijän vaihe vaiheelta.

Oppitunti 1, itsevarmuuden kohottaminen: Saman vuorokauden aikana vaadit pomolta palkankorotuksen, tinkaat alennusta lainasi korkoon pankinjohtajaltasi, käyt verotoimistossa kertomassa mielipiteesi lisäveroistasi, menet sanomaan suorat sanat naapurissa asuvalle helvetinenkelille tämän päristelyistä ja pidät puheen alkoholin ja ylensyömisen vaaroista nakkikioskin jonossa seisoville ravintoloiden sulkeuduttua.

Oppitunti 2, vonkauskohteen ymmätäminen: Katsot Speden elokuvan "Naisen logiikka"

Harjoitus 1: Small talk- taidon kehittämiseksi sättäät 48 tuntia putkeen Suomi24:ssä.

Harjoitus 2: Suostuttelutaitojen kehittämiseksi myyt 20 tietosanakirjasarjaa kiertämällä ovelta ovelle.

Vonkausharjoitus 1: Aloitetaan vonkaaminen sätissä. Sättihän on väärällään tyrkyllä olevia kohteita, joten oikeastaan on kyse valinnasta. Pidä siis tasoa yllä ja käy poimimassa joku kunnon makupala.

Vonkausharjoitus 2: Vonkaus ravintolassa on astetta haastavampaa. Lue ensin linkin ohjeet ja hankkimiasi valmiuksia hyväksikäyttäen käyt korjaamassa talteen illan kuningattaren.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=553&posting=22000000014072541#22000000014072541

Kurssin loppukoe. Nyt saatkin sitten soveltaa kaikkea kurssilla hankkimaasi taitoa. Matti "pelimies" Vanhasen tavoin käyt vonkaamassa marketista jonkun muotovalion yksilön. Mikäli selviydyt tehtävästä tunnissa, olet saavuttanut vonkaustieteiden maisterin arvon.

norMix evk kirjoitti:

Vastataan, kunhan ehditään!

jos yritän vastata tuonne oppaasi alle, niin alapalkiin tulee ainoastaan keskeytä!!!!

*ihmii sormi suussa*

SikurLiina kirjoitti:

..se un joutuu pitää sen päivällispuheen:))))

*viilailee kynsiään viattomana*

Otan tehtävän vastaan, mutta joudun pyytämään hieman lisäaikaa, sillä minun pitää viilailla vähän muita juttuja. Yritän saada jotakin aikaiseksi viikonloppuna... älkää kuitenkaan lynkatko, jos en siinäkään onnistu!

SikurLiina ejk kirjoitti:

jos yritän vastata tuonne oppaasi alle, niin alapalkiin tulee ainoastaan keskeytä!!!!

*ihmii sormi suussa*

Eikökän asia tule ymmärretyksi, vaikka vastaisit tähänkin!

norMix evk kirjoitti:

Eikökän asia tule ymmärretyksi, vaikka vastaisit tähänkin!

..naisen lokiikalla:-))))

Mutta nyt on laukku pakattu ja se on menox!
Palailen sunnuntaina.

SikurLiina ejk kirjoitti:

..naisen lokiikalla:-))))

Mutta nyt on laukku pakattu ja se on menox!
Palailen sunnuntaina.

Viikonloppuja!

SikurLiina kirjoitti:

Toisena haasteena: Puhe pöytäseurueelle.

Ystävät, kiitos siitä, että olette näin monissa väreissä tulleet paikalle. Muumipappaa soveltaen totean minua kohdanneen suuren onnen. Ja tämä onni ei siis nyt ikävä kyllä tarkoita teitä parahin monivärinen ystäjoukkoni, joka joudutte kohteliaisuussyistä koko päivän ahtamaan kitusiinne tätä rouva Wangin vaivalla väkertämää pöperöä (näyttää hieman limaiselta, ainakin toi keitto... ja noi dumplingsit), vaan onni on kohdannut minua, itseänsä munakoisoa (tämä trauma ei hevillä unohdu). Minä nimittäin lähdenkin tästä lomalle ja ette ikinä arvaa minne? Pois alta nuudelit ja mitäliet... täältä tullaan uudet perunat, sillit ja rusleipä! Hauskaa päivänjatkoa vaan teille ja hyvää ruokahalua. Muistakaa sitten aterian päätteeksi kiittää kauniisti rouva Wangia, sillä vaikka hän on kiltti ihminen, niin temperamentiakin löytyy. Pöydästä noustuanne sanotte sie, sie, hymyilette hangonkeksinä ja kehutte kiinalaista ruokaa maailman parhaaksi, niin me muutkin aina tehdään... kyllä se siitä (varmuuden vuoksi piilotin suurimman lihaveitsen).

Tuhiwai* kirjoitti:

Ystävät, kiitos siitä, että olette näin monissa väreissä tulleet paikalle. Muumipappaa soveltaen totean minua kohdanneen suuren onnen. Ja tämä onni ei siis nyt ikävä kyllä tarkoita teitä parahin monivärinen ystäjoukkoni, joka joudutte kohteliaisuussyistä koko päivän ahtamaan kitusiinne tätä rouva Wangin vaivalla väkertämää pöperöä (näyttää hieman limaiselta, ainakin toi keitto... ja noi dumplingsit), vaan onni on kohdannut minua, itseänsä munakoisoa (tämä trauma ei hevillä unohdu). Minä nimittäin lähdenkin tästä lomalle ja ette ikinä arvaa minne? Pois alta nuudelit ja mitäliet... täältä tullaan uudet perunat, sillit ja rusleipä! Hauskaa päivänjatkoa vaan teille ja hyvää ruokahalua. Muistakaa sitten aterian päätteeksi kiittää kauniisti rouva Wangia, sillä vaikka hän on kiltti ihminen, niin temperamentiakin löytyy. Pöydästä noustuanne sanotte sie, sie, hymyilette hangonkeksinä ja kehutte kiinalaista ruokaa maailman parhaaksi, niin me muutkin aina tehdään... kyllä se siitä (varmuuden vuoksi piilotin suurimman lihaveitsen).

Lue lisää

Kuuluvatko nuo munakoisot kiinalaiseen ruokapöytään?
Ne muuten maistuvat makoisille öljyssä paistettuna, tofun ja tomatin ,sekä sitruunapippurin kera.

Tiedä sitten mitä pöpperöä rouva Wang tarjoilee, mutta kiinalainen keittiöhän on maailmankuulu, terveellisyydestään ja ravitsevuudestaan.

Kevätrullat sulavat suussa ja bambuversot vievät kielen:-)
Tikuilla syödessä on hankalaa edes rohmuta.

Älä ole milläskään munakoiso traumastasi. Minäkin olin joissain värianalyyseissä pelkää valkeaa ja pastillia. Tuo Taikiksen tarjoama pinkki on yhä ällistyksenä mielessäni.

Olen mieltänyt itseni aina voimakkaisiin syksynväreihin. Ne löytyvät vaatevalinnoissani.
Tunnen olevani sinut oransissa, ruskanväreissä ja jopa puolukan punaisessakin. Onneksi joku oli nähnyt minussa vilauksen kultaakin.
*oonkohan tuon korreuen perrään*

ja toinen haaste heti perään.Pitänee yrittää rustata tästäkin jotain, vaikken mikään novellisti olekaan :)

Haaste Sinulle, kirjoita kertomus aiheesta : Makutuomarina vaateostoksilla.

Runoa tai proosaa, faktaa tai fiktiota..kuinka vaan haluat sen meille kirjoittaa :)

On yksi kesän komeita aamuja, Koltis kiirehtii talliin ja kaivaa tandeminsa esille. Tänään on se päivä, jolloin on tarkoitus opettaa Taikikselle tandemilla ajoa. Mies vetaisee mustan pyöräilykypärän päähänsä, heittää rennosti jalkansa tangon yli ja polkaisee pyörän vauhtiin. Takimmaiset polkimet pyörivät yksikseen samaan tahtiin miehen vetojen kanssa.

Taikis odottelee sovitulla kohtauspaikalla vaalenapunainen kukkasilla koristeltu kypärä hiuksillaan, nahkahansikkaat kädessä, puikat pyöräilyhousut suojaamassa muodokasta pepaa. Taikis on ostanut tuliterät lenkkaritkin koitosta varten ja kypärän sävyyn sointuvat nilkkasukat loistavat kilpaa uusien lenkkareitten kanssa.
Kädessään hänellä on eväskori, tottahan pyöräretkellä pitää eväskori mukana olla. Patonkia,grillattua possunfilettä, fetasalaattia ja kuumaa teetä termarissa, janojuomana raikasta vettä.

Eväskori köytetään tarakalle, takimmainen satula lasketaan niin alas kuin se menee... ja sitten...Jalka on heitettävä yhtäaikaa polkimelle, kun lasken kolmeen,niin sitten lähdetään, opastaa Koltis.
Sanoista tekoihin, yyy..kaa..kooo...heitto...koltis tekee sen tottuneesti, mutta Taikis ei ennätä rytmiin vaan poljin painaakin taaksepäin :( Taikis säikähtää jotta hänkö tässä jarruttelee, muuta saa uuden opastuksen, ettei takimmainen voi jarruttaa. Voihan rähmä sentään, et sitten ala ajamaan liian kovaa,kiljuu Taikis hieman jo poissa tolaltaan. Rytmi löytyy pian, mutta nyt Taikis hoksaa että hänen pitäisi nähdäkin jotain, nyt näkyy vain koltiksen selkä. Pitäisiköhän hiukan kurkistaa...
Voi herrantähden, älä keiku siellä takana tai mennään nurin, komentaa Koltis.
Pah, ei voi jarruttaa,eikä näe mitään, on tämäkin nyt pyöräilyä. Koltis on voimainsa tunnossa ja kiihdyttää pyörään vauhtia, jolloin takapolkimetkin väkisin lähtevät kiivaampaan liikkeeseen. Taikis sitkuttaa minkä jaksaa puolta lyhemmillä koivillaan, ja miettii mielessään että tämä oli sitten laitimmainen kerta kun tandemin selkään lähden, ainakaan takapenkille. Sehän on ihan silkka orjan paikka, mitään ei voi hallita itse. Sitten hänellä välähtää. Taikis hivuttaa jalkansa ylös polkimilta alatangolle lepäämään ja antaa miehen tehdä kaiken työn. Polkimet viuhtovat itsekseen.

Pian tullaan suurelle viheralueelle, jonne päätetään asettua nauttimaan eväitä. Koltis on ihan hiessä poljettuaan molempien puolesta, ja Taikis pyyhkii hellästi nenäliinalla märkää otsaa,puhaltelee kuumaan selkään ja tarjoaa koltikselle ensin raikasta vettä ja sitten retkieväät. Syötyään tandemajajat kellahtavat nurmikolle lepäämään,vieriviereen.

Taikis miettii että seuraavalle pyöräretkelle lähdetään kahdella normipyörällä, tandempyörä syö peräpenkkiläisen itsemääräämisoikeutta liikaa :))

ps. täysin fiktiotarina, en ole ikinä ajanut tandemilla joten ei hajuakaan miten kaksinajo käytännössä toimii. Tämä tarina on samalla vastine SikurLiinan Treffeillä-kirjoitushaasteeseen.

Taikis kirjoitti:

On yksi kesän komeita aamuja, Koltis kiirehtii talliin ja kaivaa tandeminsa esille. Tänään on se päivä, jolloin on tarkoitus opettaa Taikikselle tandemilla ajoa. Mies vetaisee mustan pyöräilykypärän päähänsä, heittää rennosti jalkansa tangon yli ja polkaisee pyörän vauhtiin. Takimmaiset polkimet pyörivät yksikseen samaan tahtiin miehen vetojen kanssa.

Taikis odottelee sovitulla kohtauspaikalla vaalenapunainen kukkasilla koristeltu kypärä hiuksillaan, nahkahansikkaat kädessä, puikat pyöräilyhousut suojaamassa muodokasta pepaa. Taikis on ostanut tuliterät lenkkaritkin koitosta varten ja kypärän sävyyn sointuvat nilkkasukat loistavat kilpaa uusien lenkkareitten kanssa.
Kädessään hänellä on eväskori, tottahan pyöräretkellä pitää eväskori mukana olla. Patonkia,grillattua possunfilettä, fetasalaattia ja kuumaa teetä termarissa, janojuomana raikasta vettä.

Eväskori köytetään tarakalle, takimmainen satula lasketaan niin alas kuin se menee... ja sitten...Jalka on heitettävä yhtäaikaa polkimelle, kun lasken kolmeen,niin sitten lähdetään, opastaa Koltis.
Sanoista tekoihin, yyy..kaa..kooo...heitto...koltis tekee sen tottuneesti, mutta Taikis ei ennätä rytmiin vaan poljin painaakin taaksepäin :( Taikis säikähtää jotta hänkö tässä jarruttelee, muuta saa uuden opastuksen, ettei takimmainen voi jarruttaa. Voihan rähmä sentään, et sitten ala ajamaan liian kovaa,kiljuu Taikis hieman jo poissa tolaltaan. Rytmi löytyy pian, mutta nyt Taikis hoksaa että hänen pitäisi nähdäkin jotain, nyt näkyy vain koltiksen selkä. Pitäisiköhän hiukan kurkistaa...
Voi herrantähden, älä keiku siellä takana tai mennään nurin, komentaa Koltis.
Pah, ei voi jarruttaa,eikä näe mitään, on tämäkin nyt pyöräilyä. Koltis on voimainsa tunnossa ja kiihdyttää pyörään vauhtia, jolloin takapolkimetkin väkisin lähtevät kiivaampaan liikkeeseen. Taikis sitkuttaa minkä jaksaa puolta lyhemmillä koivillaan, ja miettii mielessään että tämä oli sitten laitimmainen kerta kun tandemin selkään lähden, ainakaan takapenkille. Sehän on ihan silkka orjan paikka, mitään ei voi hallita itse. Sitten hänellä välähtää. Taikis hivuttaa jalkansa ylös polkimilta alatangolle lepäämään ja antaa miehen tehdä kaiken työn. Polkimet viuhtovat itsekseen.

Pian tullaan suurelle viheralueelle, jonne päätetään asettua nauttimaan eväitä. Koltis on ihan hiessä poljettuaan molempien puolesta, ja Taikis pyyhkii hellästi nenäliinalla märkää otsaa,puhaltelee kuumaan selkään ja tarjoaa koltikselle ensin raikasta vettä ja sitten retkieväät. Syötyään tandemajajat kellahtavat nurmikolle lepäämään,vieriviereen.

Taikis miettii että seuraavalle pyöräretkelle lähdetään kahdella normipyörällä, tandempyörä syö peräpenkkiläisen itsemääräämisoikeutta liikaa :))

ps. täysin fiktiotarina, en ole ikinä ajanut tandemilla joten ei hajuakaan miten kaksinajo käytännössä toimii. Tämä tarina on samalla vastine SikurLiinan Treffeillä-kirjoitushaasteeseen.

Lue lisää

Sinä panit sitten koltiksen töihin".
Kyllä nainen on viekas. Siinä sitten vierihoidossa ollaan,,kuin ei mitään:-)))

Taikis kirjoitti:

On yksi kesän komeita aamuja, Koltis kiirehtii talliin ja kaivaa tandeminsa esille. Tänään on se päivä, jolloin on tarkoitus opettaa Taikikselle tandemilla ajoa. Mies vetaisee mustan pyöräilykypärän päähänsä, heittää rennosti jalkansa tangon yli ja polkaisee pyörän vauhtiin. Takimmaiset polkimet pyörivät yksikseen samaan tahtiin miehen vetojen kanssa.

Taikis odottelee sovitulla kohtauspaikalla vaalenapunainen kukkasilla koristeltu kypärä hiuksillaan, nahkahansikkaat kädessä, puikat pyöräilyhousut suojaamassa muodokasta pepaa. Taikis on ostanut tuliterät lenkkaritkin koitosta varten ja kypärän sävyyn sointuvat nilkkasukat loistavat kilpaa uusien lenkkareitten kanssa.
Kädessään hänellä on eväskori, tottahan pyöräretkellä pitää eväskori mukana olla. Patonkia,grillattua possunfilettä, fetasalaattia ja kuumaa teetä termarissa, janojuomana raikasta vettä.

Eväskori köytetään tarakalle, takimmainen satula lasketaan niin alas kuin se menee... ja sitten...Jalka on heitettävä yhtäaikaa polkimelle, kun lasken kolmeen,niin sitten lähdetään, opastaa Koltis.
Sanoista tekoihin, yyy..kaa..kooo...heitto...koltis tekee sen tottuneesti, mutta Taikis ei ennätä rytmiin vaan poljin painaakin taaksepäin :( Taikis säikähtää jotta hänkö tässä jarruttelee, muuta saa uuden opastuksen, ettei takimmainen voi jarruttaa. Voihan rähmä sentään, et sitten ala ajamaan liian kovaa,kiljuu Taikis hieman jo poissa tolaltaan. Rytmi löytyy pian, mutta nyt Taikis hoksaa että hänen pitäisi nähdäkin jotain, nyt näkyy vain koltiksen selkä. Pitäisiköhän hiukan kurkistaa...
Voi herrantähden, älä keiku siellä takana tai mennään nurin, komentaa Koltis.
Pah, ei voi jarruttaa,eikä näe mitään, on tämäkin nyt pyöräilyä. Koltis on voimainsa tunnossa ja kiihdyttää pyörään vauhtia, jolloin takapolkimetkin väkisin lähtevät kiivaampaan liikkeeseen. Taikis sitkuttaa minkä jaksaa puolta lyhemmillä koivillaan, ja miettii mielessään että tämä oli sitten laitimmainen kerta kun tandemin selkään lähden, ainakaan takapenkille. Sehän on ihan silkka orjan paikka, mitään ei voi hallita itse. Sitten hänellä välähtää. Taikis hivuttaa jalkansa ylös polkimilta alatangolle lepäämään ja antaa miehen tehdä kaiken työn. Polkimet viuhtovat itsekseen.

Pian tullaan suurelle viheralueelle, jonne päätetään asettua nauttimaan eväitä. Koltis on ihan hiessä poljettuaan molempien puolesta, ja Taikis pyyhkii hellästi nenäliinalla märkää otsaa,puhaltelee kuumaan selkään ja tarjoaa koltikselle ensin raikasta vettä ja sitten retkieväät. Syötyään tandemajajat kellahtavat nurmikolle lepäämään,vieriviereen.

Taikis miettii että seuraavalle pyöräretkelle lähdetään kahdella normipyörällä, tandempyörä syö peräpenkkiläisen itsemääräämisoikeutta liikaa :))

ps. täysin fiktiotarina, en ole ikinä ajanut tandemilla joten ei hajuakaan miten kaksinajo käytännössä toimii. Tämä tarina on samalla vastine SikurLiinan Treffeillä-kirjoitushaasteeseen.

Lue lisää

Tuolla asenteella, minkä omaat, poljen luoksesi satavauhtia.

Taikis kirjoitti:

On yksi kesän komeita aamuja, Koltis kiirehtii talliin ja kaivaa tandeminsa esille. Tänään on se päivä, jolloin on tarkoitus opettaa Taikikselle tandemilla ajoa. Mies vetaisee mustan pyöräilykypärän päähänsä, heittää rennosti jalkansa tangon yli ja polkaisee pyörän vauhtiin. Takimmaiset polkimet pyörivät yksikseen samaan tahtiin miehen vetojen kanssa.

Taikis odottelee sovitulla kohtauspaikalla vaalenapunainen kukkasilla koristeltu kypärä hiuksillaan, nahkahansikkaat kädessä, puikat pyöräilyhousut suojaamassa muodokasta pepaa. Taikis on ostanut tuliterät lenkkaritkin koitosta varten ja kypärän sävyyn sointuvat nilkkasukat loistavat kilpaa uusien lenkkareitten kanssa.
Kädessään hänellä on eväskori, tottahan pyöräretkellä pitää eväskori mukana olla. Patonkia,grillattua possunfilettä, fetasalaattia ja kuumaa teetä termarissa, janojuomana raikasta vettä.

Eväskori köytetään tarakalle, takimmainen satula lasketaan niin alas kuin se menee... ja sitten...Jalka on heitettävä yhtäaikaa polkimelle, kun lasken kolmeen,niin sitten lähdetään, opastaa Koltis.
Sanoista tekoihin, yyy..kaa..kooo...heitto...koltis tekee sen tottuneesti, mutta Taikis ei ennätä rytmiin vaan poljin painaakin taaksepäin :( Taikis säikähtää jotta hänkö tässä jarruttelee, muuta saa uuden opastuksen, ettei takimmainen voi jarruttaa. Voihan rähmä sentään, et sitten ala ajamaan liian kovaa,kiljuu Taikis hieman jo poissa tolaltaan. Rytmi löytyy pian, mutta nyt Taikis hoksaa että hänen pitäisi nähdäkin jotain, nyt näkyy vain koltiksen selkä. Pitäisiköhän hiukan kurkistaa...
Voi herrantähden, älä keiku siellä takana tai mennään nurin, komentaa Koltis.
Pah, ei voi jarruttaa,eikä näe mitään, on tämäkin nyt pyöräilyä. Koltis on voimainsa tunnossa ja kiihdyttää pyörään vauhtia, jolloin takapolkimetkin väkisin lähtevät kiivaampaan liikkeeseen. Taikis sitkuttaa minkä jaksaa puolta lyhemmillä koivillaan, ja miettii mielessään että tämä oli sitten laitimmainen kerta kun tandemin selkään lähden, ainakaan takapenkille. Sehän on ihan silkka orjan paikka, mitään ei voi hallita itse. Sitten hänellä välähtää. Taikis hivuttaa jalkansa ylös polkimilta alatangolle lepäämään ja antaa miehen tehdä kaiken työn. Polkimet viuhtovat itsekseen.

Pian tullaan suurelle viheralueelle, jonne päätetään asettua nauttimaan eväitä. Koltis on ihan hiessä poljettuaan molempien puolesta, ja Taikis pyyhkii hellästi nenäliinalla märkää otsaa,puhaltelee kuumaan selkään ja tarjoaa koltikselle ensin raikasta vettä ja sitten retkieväät. Syötyään tandemajajat kellahtavat nurmikolle lepäämään,vieriviereen.

Taikis miettii että seuraavalle pyöräretkelle lähdetään kahdella normipyörällä, tandempyörä syö peräpenkkiläisen itsemääräämisoikeutta liikaa :))

ps. täysin fiktiotarina, en ole ikinä ajanut tandemilla joten ei hajuakaan miten kaksinajo käytännössä toimii. Tämä tarina on samalla vastine SikurLiinan Treffeillä-kirjoitushaasteeseen.

Lue lisää

Kun joku lauloi, että neidon nännit ne selkääni vasten painautuu.

Osaiskohan sitä kirjoittaa tuosta aiheesta. Ai mutta minähän olen luvannut olla kirjoittamatta mitään tarinaa. No katsotaan mitä teen. :))

Vastauksena SirkurLiinan haasteeseen.

Ilman muuta eläytymiseni asuntokauppoihin, niin ostajan kuin myyjän rooleissa. Ja tiernapoikana tietty aikoinaan.

enkä ole ikinä ees käynyt hieronnassa. Tarjoan aihetta Kadunmiehelle. :))

tapatoimittaja kirjoitti:

enkä ole ikinä ees käynyt hieronnassa. Tarjoan aihetta Kadunmiehelle. :))

..sitten tarjota sinulle virtuaalisen hieronta nautinnon:-)))

Sen jälkeen uskoisin sinunkin kielenkantimesi lepsuilevan...ellei sitten ihan irtonaisina löpsyile*hih*

ex-koltis kirjoitti:

Vastauksena SirkurLiinan haasteeseen.

Ilman muuta eläytymiseni asuntokauppoihin, niin ostajan kuin myyjän rooleissa. Ja tiernapoikana tietty aikoinaan.

..sinä tiernapoikana se Murijaanien kuningas vai...
...?
Tuosta luulis irtoavan pitempikin stoori.

SikurLiina kirjoitti:

..sinä tiernapoikana se Murijaanien kuningas vai...
...?
Tuosta luulis irtoavan pitempikin stoori.

Irtoisi minulta ??!!

ex-koltis kirjoitti:

Irtoisi minulta ??!!

..tää oli ihankin intuitiota.
Siis,,,no..ku ..se murijaanien kunkku on sillai hirmusen seksy:-))))

SikurLiina kirjoitti:

..tää oli ihankin intuitiota.
Siis,,,no..ku ..se murijaanien kunkku on sillai hirmusen seksy:-))))

Niin näytän sulle murjaania.

Jaahas lapsukaiset. Setä pitää teille pienen solmutaitekurssin, siis tadee..noh nyt menee sanat jo vähän solmuun.
Aluksi tehdään umpisolmu. Umpisolmu on siitä hyvä solmu, että sitä on vaikea aukaista. Jaa, sedällä onkin sellainen jo valmiina tässä kengännauhassa, joten voitte katsoa mallin siitä.

Sitten siirrytäänkin hieman vaativampaan paalusolmuun. Otetaan tästä tukevaa narua...
Lähtee... Polvi viedään irtopään kautta kiintopään yli. Näin..äh. Irtopää kiintopään taakse mutkan kautta silmukan läpi, kas näin... Sitten vaan kiristy... noin!
Jaha, ne jotka saavat jalkansa vapaaksi, voivat sen tehdä tässä vaiheessa.

Nyt, kun alkeet on opittu, niin voimmekin siirtyä varsinaisiin taidesolmuihin. Tehdäänpä seuraavaksi kiinalainen nappisolmu tupsuilla.
Kierretään kämmenen ympäri...siirretään oikean puoleinen naru itsensä ali, toinen ulkokautta itsensä yli...hmm vaikka tästä olkapään kohdalta. Carric Bend on nyt kasassa. Kiepautetaan kolme kierrosta myötäpäiväänn...näin. Ja sitten vaan löysät pois...ohh.
Noniin, eiköhän tämä tällä kertaa riitäkin. Voisiko joku tuoda sedälle sakset.

Masse setä kirjoitti:

Jaahas lapsukaiset. Setä pitää teille pienen solmutaitekurssin, siis tadee..noh nyt menee sanat jo vähän solmuun.
Aluksi tehdään umpisolmu. Umpisolmu on siitä hyvä solmu, että sitä on vaikea aukaista. Jaa, sedällä onkin sellainen jo valmiina tässä kengännauhassa, joten voitte katsoa mallin siitä.

Sitten siirrytäänkin hieman vaativampaan paalusolmuun. Otetaan tästä tukevaa narua...
Lähtee... Polvi viedään irtopään kautta kiintopään yli. Näin..äh. Irtopää kiintopään taakse mutkan kautta silmukan läpi, kas näin... Sitten vaan kiristy... noin!
Jaha, ne jotka saavat jalkansa vapaaksi, voivat sen tehdä tässä vaiheessa.

Nyt, kun alkeet on opittu, niin voimmekin siirtyä varsinaisiin taidesolmuihin. Tehdäänpä seuraavaksi kiinalainen nappisolmu tupsuilla.
Kierretään kämmenen ympäri...siirretään oikean puoleinen naru itsensä ali, toinen ulkokautta itsensä yli...hmm vaikka tästä olkapään kohdalta. Carric Bend on nyt kasassa. Kiepautetaan kolme kierrosta myötäpäiväänn...näin. Ja sitten vaan löysät pois...ohh.
Noniin, eiköhän tämä tällä kertaa riitäkin. Voisiko joku tuoda sedälle sakset.

Lue lisää

Mites setä osaakin:))) Arvasinkin sedän käyneen jossain solmutaiteellisissa harrastuksissa.

Siis suorastaan henkee tässä pitää haukkoa! Tämä on kertakaikkisen kultuurillinen pläjäys!!!

*ilmottautuu heti ja välittömästi sedän kurssille*

-älkäämme leikatko mitään irkipoikki ,vaan sitoutukaamme yhdessä solmuun...vaikka umpikin---sekin käy!

*iki-ihastuneena*

Masse setä kirjoitti:

Jaahas lapsukaiset. Setä pitää teille pienen solmutaitekurssin, siis tadee..noh nyt menee sanat jo vähän solmuun.
Aluksi tehdään umpisolmu. Umpisolmu on siitä hyvä solmu, että sitä on vaikea aukaista. Jaa, sedällä onkin sellainen jo valmiina tässä kengännauhassa, joten voitte katsoa mallin siitä.

Sitten siirrytäänkin hieman vaativampaan paalusolmuun. Otetaan tästä tukevaa narua...
Lähtee... Polvi viedään irtopään kautta kiintopään yli. Näin..äh. Irtopää kiintopään taakse mutkan kautta silmukan läpi, kas näin... Sitten vaan kiristy... noin!
Jaha, ne jotka saavat jalkansa vapaaksi, voivat sen tehdä tässä vaiheessa.

Nyt, kun alkeet on opittu, niin voimmekin siirtyä varsinaisiin taidesolmuihin. Tehdäänpä seuraavaksi kiinalainen nappisolmu tupsuilla.
Kierretään kämmenen ympäri...siirretään oikean puoleinen naru itsensä ali, toinen ulkokautta itsensä yli...hmm vaikka tästä olkapään kohdalta. Carric Bend on nyt kasassa. Kiepautetaan kolme kierrosta myötäpäiväänn...näin. Ja sitten vaan löysät pois...ohh.
Noniin, eiköhän tämä tällä kertaa riitäkin. Voisiko joku tuoda sedälle sakset.

Lue lisää

Tässä sitä on oppituntia kerrassaan. Olet sinä mainio pakkaus :))

tapatoimittaja kirjoitti:

enkä ole ikinä ees käynyt hieronnassa. Tarjoan aihetta Kadunmiehelle. :))

..olenkin jo jonkin aikaa odotellut että saavut käsieni iloksi, en koskaan lupaile liikoja mutta nyt voin luvata sinulle että et tule pettymään ;))

Kadunmies kirjoitti:

..olenkin jo jonkin aikaa odotellut että saavut käsieni iloksi, en koskaan lupaile liikoja mutta nyt voin luvata sinulle että et tule pettymään ;))

Tarjosin vain haastetta enkä arvannut että joutuisin itse hierontapenkille, mutta tarkkaan ajatellen tätä voisi kokeilla, ainakin kerran (jos toisenkin). Hmm. *odottelee*

Masse setä kirjoitti:

Jaahas lapsukaiset. Setä pitää teille pienen solmutaitekurssin, siis tadee..noh nyt menee sanat jo vähän solmuun.
Aluksi tehdään umpisolmu. Umpisolmu on siitä hyvä solmu, että sitä on vaikea aukaista. Jaa, sedällä onkin sellainen jo valmiina tässä kengännauhassa, joten voitte katsoa mallin siitä.

Sitten siirrytäänkin hieman vaativampaan paalusolmuun. Otetaan tästä tukevaa narua...
Lähtee... Polvi viedään irtopään kautta kiintopään yli. Näin..äh. Irtopää kiintopään taakse mutkan kautta silmukan läpi, kas näin... Sitten vaan kiristy... noin!
Jaha, ne jotka saavat jalkansa vapaaksi, voivat sen tehdä tässä vaiheessa.

Nyt, kun alkeet on opittu, niin voimmekin siirtyä varsinaisiin taidesolmuihin. Tehdäänpä seuraavaksi kiinalainen nappisolmu tupsuilla.
Kierretään kämmenen ympäri...siirretään oikean puoleinen naru itsensä ali, toinen ulkokautta itsensä yli...hmm vaikka tästä olkapään kohdalta. Carric Bend on nyt kasassa. Kiepautetaan kolme kierrosta myötäpäiväänn...näin. Ja sitten vaan löysät pois...ohh.
Noniin, eiköhän tämä tällä kertaa riitäkin. Voisiko joku tuoda sedälle sakset.

Lue lisää

tuossa Viimeisessä Solmussa teksti olisi loppunut yhtäkkiä kesken... Nimittäin kokeilin ohjeesi mukaan käytännössä ja köysi alkoi kiristää kaulaa. Nyt me osataan solmutellakin.

tämähän onkin niin tuttu laji minulle. Muistaakseni vuonna 1 ja 2 joku silloinen poikaystäväni harrasti, mutta en tainnut silloinkaan harrastaa hänen kanssaan juuri tämänlaista lennossa riippumista. Mutta ei hätää, mielikuvitukseni löytää kyllä lentämiseen liittyen ihan muunlaisia symboleja, joista tarinani tulen väsäämään. Jahka viikonlopun lepään.

Hyvää viikonloppua sinullekin...

SikurLiina kirjoitti:

Mites setä osaakin:))) Arvasinkin sedän käyneen jossain solmutaiteellisissa harrastuksissa.

Siis suorastaan henkee tässä pitää haukkoa! Tämä on kertakaikkisen kultuurillinen pläjäys!!!

*ilmottautuu heti ja välittömästi sedän kurssille*

-älkäämme leikatko mitään irkipoikki ,vaan sitoutukaamme yhdessä solmuun...vaikka umpikin---sekin käy!

*iki-ihastuneena*

Lue lisää

alkaa vetämään kansalaisopistossa sidontakursseja.
Olenkin jo ilmoittautunut. Ei kyllä ole jostain syystä tullut vielä mitään vastausta, vaikka syksykin on jo aika lähellä.

Vastaan kun ehdin, kiirettä pukkaa tänään :)

Arkunkantajalle: Mielellään runomuodossa, kaikki valoisat vuodenajat.

NoitaNaiselle: Kun menetin ääneni ja mitä siitä seurasi

Kuunkulkijalle: Junalla matkustamisen ilot ja murheet

Arosudelle: Nuorallatanssijana sirkuksessa

A.DONISkselle: Erilainen siivouspäivä

Kirjoitusten aiheet ovat vapaasti käsiteltävissä,runo tai proosaa, totta tai tarua, mielsi mukaan. Kirjoittamisen riemua :)

Taikis kirjoitti:

Arkunkantajalle: Mielellään runomuodossa, kaikki valoisat vuodenajat.

NoitaNaiselle: Kun menetin ääneni ja mitä siitä seurasi

Kuunkulkijalle: Junalla matkustamisen ilot ja murheet

Arosudelle: Nuorallatanssijana sirkuksessa

A.DONISkselle: Erilainen siivouspäivä

Kirjoitusten aiheet ovat vapaasti käsiteltävissä,runo tai proosaa, totta tai tarua, mielsi mukaan. Kirjoittamisen riemua :)

Lue lisää

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Kuunkulkija kirjoitti:

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Lue lisää

haasteeseesi. Eipä siinä sitä iloa paljon ollut...

Kuunkulkija- kirjoitti:

haasteeseesi. Eipä siinä sitä iloa paljon ollut...

satuinpa sopivasti kanavalle.

Kylli.Kyllä kirjoitti:

satuinpa sopivasti kanavalle.

niiden 4400:n joukkoon... Kirjoititko jo oman kertomuksesi, kun en ainakaan huomannut.

Kuunkulkija- kirjoitti:

niiden 4400:n joukkoon... Kirjoititko jo oman kertomuksesi, kun en ainakaan huomannut.

olen se 4401:n vasemmalta ja kirjoitan niin tylsiä juttuja etten viitsi itsekään lukea.

Kauhukertomuksestanikin tenavat kehoittivat mua hakeutumaan terapiaan. Nykyajan kakrut ei pelkää mitään....

Nyt menen unille. Ainakin olen oppinut näkemään enneunia.

Kylli.Kyllä evk kirjoitti:

olen se 4401:n vasemmalta ja kirjoitan niin tylsiä juttuja etten viitsi itsekään lukea.

Kauhukertomuksestanikin tenavat kehoittivat mua hakeutumaan terapiaan. Nykyajan kakrut ei pelkää mitään....

Nyt menen unille. Ainakin olen oppinut näkemään enneunia.

Lue lisää

tulevan sulhasesi saapuvan yksisarvisella valkoisella ratsulla niittyjen keskeltä. Älä hukkaa tilaisuutta sillä tyylikäs ratsukko kiitää hetkessä ohi...

Kuunkulkija kirjoitti:

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Lue lisää

on tarinasi sun.

Kiehtovaa silti tuo viimeinen asema, se lienee tarkoittanut sitä, että viikatemiehen hevosvaunut olivat oottamassa, vaikka olikin valkohiuksinen pikku-ukko ohjaimissa.

Kyllä olet tarinankertojien aatelia :)

Taikis kirjoitti:

Arkunkantajalle: Mielellään runomuodossa, kaikki valoisat vuodenajat.

NoitaNaiselle: Kun menetin ääneni ja mitä siitä seurasi

Kuunkulkijalle: Junalla matkustamisen ilot ja murheet

Arosudelle: Nuorallatanssijana sirkuksessa

A.DONISkselle: Erilainen siivouspäivä

Kirjoitusten aiheet ovat vapaasti käsiteltävissä,runo tai proosaa, totta tai tarua, mielsi mukaan. Kirjoittamisen riemua :)

Lue lisää

vastaan hän. Tarina tai juttu, vieras tai tuttu ilmestynee ehkä tänä yönä tai huomenna ylityönä. Kjäh! Toksii!

Taikis kirjoitti:

Arkunkantajalle: Mielellään runomuodossa, kaikki valoisat vuodenajat.

NoitaNaiselle: Kun menetin ääneni ja mitä siitä seurasi

Kuunkulkijalle: Junalla matkustamisen ilot ja murheet

Arosudelle: Nuorallatanssijana sirkuksessa

A.DONISkselle: Erilainen siivouspäivä

Kirjoitusten aiheet ovat vapaasti käsiteltävissä,runo tai proosaa, totta tai tarua, mielsi mukaan. Kirjoittamisen riemua :)

Lue lisää

Kaislikossa suhisee
kyöpelinvuoren juurella
joku siellä puhisee
ja äänellä pelottavan suurella.
Mörrimöykyt ja keijut ja tontut
ovat saapuneet ihmettä katsomaan
maassa isot montut
panee kulmat kurtistumaan.

*Riusk, räysk, viuuh, rysk* kaislikko heiluu
mutaa lentää, kaislat katkee
metsän väki kummissaan, kurkussa luu
käpälät valmiina: Kohta ratkee.
Yhtäkkiä hiljenee ja ryske pysähtyy
pilvet alhaalla matelee
*KRONGORYSTYMÄKÄRKEVYYYY*
jyrähtää ja vettä satelee.

Noidan taikavoimat iski jälleen
loitsu ilmoille kajahti
löysi vastauksen etsimälleen
salama taikayrtin juuret leikkas kahti.
Vauhdilla kirmaisi huipulle luuta
padassa jo vesi höyrysi
ikkunasta vilkaisi täysikuuta
kaameessa tohinassa äänellään möyrysi.

Kohta jo mökin täytti savu
sankka ja imelän tuoksuinen
sekottui hajuun multa ja havu
sivutuoksu hempeän ruusuinen.
*Jos ei tällä jo kuulu suloinen ääni
joku ihana nainen vaikka bili holidei
kaikki on tehty, annan pantiksi pääni
kohta laulelen jazzia zipiduwei*

On kutsuttu vieraat kaukaisen maan
menninkäiset, myyrät ja muut
kaunista konserttoa kuuntelemaan
kähinän sijaan laululla tukin suut.
Asuna on punaista samettia ja helmassa pitsiä tummaa
hiuksetkin vapaina mustina kiiltää
täysikuukin katsoo ja miettii mitä kummaa
se Noita touhuaa, ihan sielua viiltää.

Alkusävelet kajahtaa lujaa
vierasväki henkeänsä pidättää
kamerat käy, noita värisee jännityksen kujaa
sävelet voimalla ilmoille kiidättää.
*KRÄÄÄÄH* KRÖÖÖH*KÖH*
*KRÖÖH* ysk..STANA..PRKKLE….öhhh…*
Vieno hymy yleisöön,
joka rauhattomana paikoillaan liikkuu
heittää kapellimestarille: Uudestaan silpuplee mösjöö
ja unelmissaan jo jazzin sävelissä kiikkuu.
*KRÖHHHGGYRR..ääh..eiku..tsyrhhhgz*
*KJÄÄH* KÄKKÄKÄKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH*

Ei ääntäkään enää.

???

Täysi hiljaisuus peittää vuoren
juhlaväki äkkiä hajaantuu
Noita kurkkuaan köhii, kiroaa yrtin tuoreen
pimeään komeroon raahautuu.
Oven raosta näkee telkkariruudun
kympin uutiset meneillä parhaillaan
miettii, tulispa jotakin piristävää tai puudun
ja häpeän maan alle manalaan.

Pian kuuluu liiankin tuttu möly
korvia ja päätä hajottaa
koko maailmaa riepottava julkisuuspöly
kymppiuutisten kevennyksenä kajahtaa.
-No niin nyt meni ääni ja kohta menee kuvakin-

Kuunkulkija kirjoitti:

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Lue lisää

Tuli sellainen trillerimäinen hitskokki tunnelma.
Onneksi olin jo hereillä.

*ravistautuu voimakkaasti*

Kuunkulkija- kirjoitti:

tulevan sulhasesi saapuvan yksisarvisella valkoisella ratsulla niittyjen keskeltä. Älä hukkaa tilaisuutta sillä tyylikäs ratsukko kiitää hetkessä ohi...

Eipä juuri auton takavaloja kummempaa näy. Meneviä miehiä....

Mutta näin unta aaveista ja seuraavana päivänä ihminen menneisyydestä otti yhteyttä. Täysin unikirjan mukaisesti. Samassa unessa matkustin junalla ja eikös vain toveri Kuunkulkija kirjoita junakertomuksen.

Niin, että aikamonen noita olen ;). Uskokoon ken tahtoo. Itse en usko mutta aave- ja ennejutut kiinnostavat minua tällä hetkellä kovin syystä tai toisesta. Taidan siirtyä astraalitodellisuuten (tai jotain sellaista). Kummitusjuttuja, BUUUUUUUUUU, täydenkuun aikaan.......

Kuunkulkija kirjoitti:

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Lue lisää

Jotenkin unenomaista, jotenkin mystistä, jotenkin niin tuttua kuitenkin. Taitavaa kerrontaa ja tunnelman luontia sinulta, mistä kiitokset.

NoitaNainen kirjoitti:

Kaislikossa suhisee
kyöpelinvuoren juurella
joku siellä puhisee
ja äänellä pelottavan suurella.
Mörrimöykyt ja keijut ja tontut
ovat saapuneet ihmettä katsomaan
maassa isot montut
panee kulmat kurtistumaan.

*Riusk, räysk, viuuh, rysk* kaislikko heiluu
mutaa lentää, kaislat katkee
metsän väki kummissaan, kurkussa luu
käpälät valmiina: Kohta ratkee.
Yhtäkkiä hiljenee ja ryske pysähtyy
pilvet alhaalla matelee
*KRONGORYSTYMÄKÄRKEVYYYY*
jyrähtää ja vettä satelee.

Noidan taikavoimat iski jälleen
loitsu ilmoille kajahti
löysi vastauksen etsimälleen
salama taikayrtin juuret leikkas kahti.
Vauhdilla kirmaisi huipulle luuta
padassa jo vesi höyrysi
ikkunasta vilkaisi täysikuuta
kaameessa tohinassa äänellään möyrysi.

Kohta jo mökin täytti savu
sankka ja imelän tuoksuinen
sekottui hajuun multa ja havu
sivutuoksu hempeän ruusuinen.
*Jos ei tällä jo kuulu suloinen ääni
joku ihana nainen vaikka bili holidei
kaikki on tehty, annan pantiksi pääni
kohta laulelen jazzia zipiduwei*

On kutsuttu vieraat kaukaisen maan
menninkäiset, myyrät ja muut
kaunista konserttoa kuuntelemaan
kähinän sijaan laululla tukin suut.
Asuna on punaista samettia ja helmassa pitsiä tummaa
hiuksetkin vapaina mustina kiiltää
täysikuukin katsoo ja miettii mitä kummaa
se Noita touhuaa, ihan sielua viiltää.

Alkusävelet kajahtaa lujaa
vierasväki henkeänsä pidättää
kamerat käy, noita värisee jännityksen kujaa
sävelet voimalla ilmoille kiidättää.
*KRÄÄÄÄH* KRÖÖÖH*KÖH*
*KRÖÖH* ysk..STANA..PRKKLE….öhhh…*
Vieno hymy yleisöön,
joka rauhattomana paikoillaan liikkuu
heittää kapellimestarille: Uudestaan silpuplee mösjöö
ja unelmissaan jo jazzin sävelissä kiikkuu.
*KRÖHHHGGYRR..ääh..eiku..tsyrhhhgz*
*KJÄÄH* KÄKKÄKÄKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH*

Ei ääntäkään enää.

???

Täysi hiljaisuus peittää vuoren
juhlaväki äkkiä hajaantuu
Noita kurkkuaan köhii, kiroaa yrtin tuoreen
pimeään komeroon raahautuu.
Oven raosta näkee telkkariruudun
kympin uutiset meneillä parhaillaan
miettii, tulispa jotakin piristävää tai puudun
ja häpeän maan alle manalaan.

Pian kuuluu liiankin tuttu möly
korvia ja päätä hajottaa
koko maailmaa riepottava julkisuuspöly
kymppiuutisten kevennyksenä kajahtaa.
-No niin nyt meni ääni ja kohta menee kuvakin-

Lue lisää

Jopas olikin tarinaa...
Kiitos paljon huikean isosta runosta. Toivottavasti ääni palaa pian :D

Kuunkulkija kirjoitti:

Tarjoilijan tuodessa tilaamiani juomia juna heilahti hieman voimakkaammin. En siihen kiinnittänyt huomiota ennen kuin konduktööri sanoi kaikuvalla äänellä:
- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois kahdella seuraavalla asemalla!

Olisiko tuota monimutkaisemmin voinut sanoa. Varmaan moni ei kiinnittänyt edes huomiota koko pieneen virkailijaan.

Maisemat vaihtuivat tasaisesta peltoisesta kumpuilevampaan. Yhtäjaksoinen kiskojen jyskytys osaa olla hermostuttava mutta kaikkeen tottuu.
Kun juna sitten hiljentää vauhtia asemalle saavuttaessa sitä virkistyy ja luulee että jotain tapahtuu. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Ihmisiä vaan tulee junaan ja poistuu siitä. Maailmalla koetut seikkailut tulevat mieleen, tuttuja naamoja on näkevinään muttei kuitenkaan muista onko heitä nähnytkään, ovat kai harhoja.

- Niitä matkustajia jotka eivät mene viimeiselle asemalle pyydetään jäämään pois seuraavalla asemalla!

Huuto kaikuu kovaa.

Yhtäkkiä tajuan että seuraava asema on viimeinen mikäli konduktööriin on luottaminen. Matkaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä. Yritän tavoittaa konduktööriä mutta hän menee jo liukkaasti toiseen vaunuosastoon punasinisessä takissaan. Horjahdan kun juna jarruttaa, otan tolpasta kiinni, kaadun melkein valeavaatteisen naisen päälle. Terävät silmät katsovat minua ruskeiden hiuksien alta, mutisen epäselvän anteeksipyynnön ja yritän jatkaa kulkuani käytävällä. Ihmisiä on kuitenkin niin paljon että luovutan ja menen takaisin istumapaikalleni ikkunan viereen.

Juna on pysähtynyt, katsahdan ikkunasta, samanlainen asema kuin kaikki muutkin, yhtä tylsä.
Juna nytkähtää liikkeelle ja maisema liikkuu. Vuoria on ilmestynyt lisää ja muutenkin maa tuntuu rosoisemmalta, karkeammalta. Ja ruskeammalta kuin aikaisemmin. Vehreys vähenee ja raakuus tulee tilalle, ajattelen. Yksitotinen kiskojen kolina jatkuu ärsyttävänä ja väsyttävänä ja annan vallan kaiken unohtavalle unelle.

- Viimeinen asema! Viimeinen asema!

Herään säpsähtäen huutoon ja näen sinipunaisen konduktöörin keskellä vaunuosaston lattiaa. Vilkaisen ulos ja huomaan ilman olevan sumuista ja harmaata, muutama kitukasvuinen tummanruskea puu erottuu ikkunasta.
Juna pysähtyy, teräväkatseinen nainenkin on vielä mukana, jotenkin väsyttää ja en edes jaksa kysyä mikä on aseman nimi. Enkä halua ajatella mille asemalle olin menossa. Ei vaan kiinnosta.

Askelmat ovat märät ja liukkaat astuessani asemalaiturille. Usva tiivistyy maan pintaan, tuskin näen jalkojani. Tummanruskean asemarakennuksen sivulla olevat puut ovat jo aikaa sitten kuolleita ja kauemmas on mahdoton nähdä.

- Teille on paikka tuohon hevosvaunuun, sanotaan viereltäni vanhemman valkohiuksisen pienen miehen suulla. Näyttää kädellään valkoisen hevosen vetämiä mustia vaunuja kohti.

- Mihin olemme menossa, saan kysyttyä.

- Tämä oli viimeinen asema. Uusia asemia ei enää tule. Olet käyttänyt kaikki asemasi.

Turtuneena astun vaunuihin jotka eivät mene minnekään, eivät menneeseen, eivät olevaan, eivät tulevaan.
Kaikki asemat on käytetty.

Lue lisää

vastasin tähän mutta mitään ei näy ruudussa. Pitänee kokeilla auttaa ko uusi viesti asiaa.

Pumpulipaj kirjoitti:

Vastaan kun ehdin, kiirettä pukkaa tänään :)

Milloin lomapäivä on kaikkein ikimistoisin?

Ilta-aurinko kuiskaa
tänään
elämä ei voisi olla enemmän läsnä
hengitystä ja hiekkaa
taivaanrannalla lokin muisto
kallio kotina
meilläkin
aalloista jäivät uurteet kasvohin
syvästi minua rakastit

Siinäpä se, ikimuistoinen lomapäivä :)

en nyt osaa sen enempää sitä kuvailla :))

Jos ei kelpaa, annan haasteen eteenpäin :)))

Taikis kirjoitti:

vastasin tähän mutta mitään ei näy ruudussa. Pitänee kokeilla auttaa ko uusi viesti asiaa.

näköjään, joten kirjoitan uusiksi.

Erikoinen tarina, kun suoraan jostakin kauhukirjasta tai sitten painajaisunesta. Eipä siinä niitä iloja juurikaan näkynyt.

Upeasta tarinastasi mieleeni nousee eräs japanilainen animaatoisarja Galagsy Express, jota katselin poikieni kanssa kun he olivat nuorempia. Tuossa animaatiossa kerrotaan mm avaruusjunalla metkustamisesta,surullinen ja utuinen tunnelma on siinäkin. Lieneekö sarja tuttu?

Pumpulipaj kirjoitti:

Milloin lomapäivä on kaikkein ikimistoisin?

Ilta-aurinko kuiskaa
tänään
elämä ei voisi olla enemmän läsnä
hengitystä ja hiekkaa
taivaanrannalla lokin muisto
kallio kotina
meilläkin
aalloista jäivät uurteet kasvohin
syvästi minua rakastit

Siinäpä se, ikimuistoinen lomapäivä :)

en nyt osaa sen enempää sitä kuvailla :))

Jos ei kelpaa, annan haasteen eteenpäin :)))

Lue lisää

Sanoillasi maalasit suuren kokonaisuuden :)

Taikis kirjoitti:

Sanoillasi maalasit suuren kokonaisuuden :)

Kiirettä pukkaa :)

Tuo oli muuten oikeasti yhdestä ikimuistoisesta päivästä kauan kauan sitten, kiitos siitä kun muistutit sen päivän mieleeni.

:))

MUI!

SikurLiina ejk kirjoitti:

Tuli sellainen trillerimäinen hitskokki tunnelma.
Onneksi olin jo hereillä.

*ravistautuu voimakkaasti*

kirjoittaessa ja koko ajan vilkuilin olan yli ikkunasta josko vaunut ajavat pihaan...

Taikis kirjoitti:

näköjään, joten kirjoitan uusiksi.

Erikoinen tarina, kun suoraan jostakin kauhukirjasta tai sitten painajaisunesta. Eipä siinä niitä iloja juurikaan näkynyt.

Upeasta tarinastasi mieleeni nousee eräs japanilainen animaatoisarja Galagsy Express, jota katselin poikieni kanssa kun he olivat nuorempia. Tuossa animaatiossa kerrotaan mm avaruusjunalla metkustamisesta,surullinen ja utuinen tunnelma on siinäkin. Lieneekö sarja tuttu?

Lue lisää

kuullut mutta viestisi katoaminen liittyy varmasti tuohon toiseen maailmaan joka on meille vieras mutta niin lähellä. Ajatella että kukaan ei vieläkään ole suositellut hoitoon hakeutumista...

NoitaNainen kirjoitti:

Kaislikossa suhisee
kyöpelinvuoren juurella
joku siellä puhisee
ja äänellä pelottavan suurella.
Mörrimöykyt ja keijut ja tontut
ovat saapuneet ihmettä katsomaan
maassa isot montut
panee kulmat kurtistumaan.

*Riusk, räysk, viuuh, rysk* kaislikko heiluu
mutaa lentää, kaislat katkee
metsän väki kummissaan, kurkussa luu
käpälät valmiina: Kohta ratkee.
Yhtäkkiä hiljenee ja ryske pysähtyy
pilvet alhaalla matelee
*KRONGORYSTYMÄKÄRKEVYYYY*
jyrähtää ja vettä satelee.

Noidan taikavoimat iski jälleen
loitsu ilmoille kajahti
löysi vastauksen etsimälleen
salama taikayrtin juuret leikkas kahti.
Vauhdilla kirmaisi huipulle luuta
padassa jo vesi höyrysi
ikkunasta vilkaisi täysikuuta
kaameessa tohinassa äänellään möyrysi.

Kohta jo mökin täytti savu
sankka ja imelän tuoksuinen
sekottui hajuun multa ja havu
sivutuoksu hempeän ruusuinen.
*Jos ei tällä jo kuulu suloinen ääni
joku ihana nainen vaikka bili holidei
kaikki on tehty, annan pantiksi pääni
kohta laulelen jazzia zipiduwei*

On kutsuttu vieraat kaukaisen maan
menninkäiset, myyrät ja muut
kaunista konserttoa kuuntelemaan
kähinän sijaan laululla tukin suut.
Asuna on punaista samettia ja helmassa pitsiä tummaa
hiuksetkin vapaina mustina kiiltää
täysikuukin katsoo ja miettii mitä kummaa
se Noita touhuaa, ihan sielua viiltää.

Alkusävelet kajahtaa lujaa
vierasväki henkeänsä pidättää
kamerat käy, noita värisee jännityksen kujaa
sävelet voimalla ilmoille kiidättää.
*KRÄÄÄÄH* KRÖÖÖH*KÖH*
*KRÖÖH* ysk..STANA..PRKKLE….öhhh…*
Vieno hymy yleisöön,
joka rauhattomana paikoillaan liikkuu
heittää kapellimestarille: Uudestaan silpuplee mösjöö
ja unelmissaan jo jazzin sävelissä kiikkuu.
*KRÖHHHGGYRR..ääh..eiku..tsyrhhhgz*
*KJÄÄH* KÄKKÄKÄKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH*

Ei ääntäkään enää.

???

Täysi hiljaisuus peittää vuoren
juhlaväki äkkiä hajaantuu
Noita kurkkuaan köhii, kiroaa yrtin tuoreen
pimeään komeroon raahautuu.
Oven raosta näkee telkkariruudun
kympin uutiset meneillä parhaillaan
miettii, tulispa jotakin piristävää tai puudun
ja häpeän maan alle manalaan.

Pian kuuluu liiankin tuttu möly
korvia ja päätä hajottaa
koko maailmaa riepottava julkisuuspöly
kymppiuutisten kevennyksenä kajahtaa.
-No niin nyt meni ääni ja kohta menee kuvakin-

Lue lisää

hirveä meno päällä. Tämä antoi kyllä selvän kuvan kummoista Sinulla on kotona, vaikuttaa aika rauhattomalta. En haluaisi joutua kynsiisi vihan hetkellä. Täytyy katsoa kymmenen uutiset illalla pelonsekaisin tuntein...

Vähän oon kade tuosta runomitasta.

Kuunkulkija- kirjoitti:

hirveä meno päällä. Tämä antoi kyllä selvän kuvan kummoista Sinulla on kotona, vaikuttaa aika rauhattomalta. En haluaisi joutua kynsiisi vihan hetkellä. Täytyy katsoa kymmenen uutiset illalla pelonsekaisin tuntein...

Vähän oon kade tuosta runomitasta.

Lue lisää

tuulee aina hyvä Kuunkulkija..ja tapahtuu, mutta kun niin halusin osata laulaa jazzia ja kuulin uudesta loistavasta yrtistä, joka antaa heleän äänen..Kaikkea pitää kokeilla.

Höpsis kade ei kannata olla sun tarinankertojataidoila :) Se on ihan toisinpäin.

Taikis kirjoitti:

Jopas olikin tarinaa...
Kiitos paljon huikean isosta runosta. Toivottavasti ääni palaa pian :D

ja laulaa luikautin kyöpelin katolla serenaadin, että kaikki korpit ja harakat muuttivat muualle lähipuista. Kiitos, on ilo järisyttää runosuonta:)

Remontti Reiska.

Puhelimeni soi ja tiesin naapurinrouvan tarvitsevan apuani. Olin jo päivällä lupautunut kytkemään hänen uuden pesukoneensa vesihanat. Olin myös aiemmin auttanut naapuria pienissä arkiaskareissa, juuri niissä, missä yksinäisellä naisihmisellä menee sormi suuhun.

Naapurinrouva on ikäisekseen upean näköinen ja aina ihmettelin miksi hän ei etsinyt uutta puolisoa. Miesystävä oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa liki kymmenen vuotta sitten. Haluaa vain olla uskollinen edesmenneelle: näinhän ne pihan juoruakat kuiskivat. Tiesin kyllä talon muiden naisasukkaiden olevan kateellisia Helenalle.

Eikä ihme, sillä Helenahan on upea vartaloinen ja paikat näyttävät kiinteiltä ikäisekseen. Ikää hänellä on arviolta nippanappa yli 50nen. Hän kulki aina huolellisesti meikattuna, tyköistuva jakkupuku yllä. Pitihän sitä suuren firman henkilöstöpäällikön näyttää sievältä ja edustavalta. Myös taloyhtiön uroot vilkuilivat salaa hänen peräänsä ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Olinhan itsekin eräinä aamuina puolivahingossa nostanut sälekaihdinta, nähdäkseni paremmin.

Soitin ovikelloa ja samassa ovi aukeni. Helena seisoi edessäni ja sanoi hymyillen:

”Voi harmi, että vaivasin turhaan. Mustanpörssin pojat kytkivät koneen, kuului kuulemma kauppaan. Mutta minulla on tuossa juuri kahvia tippumassa, jos vain maistuisi”?

Samalla hetkellä tunsin sydämeni sykkeen kiihtyvän, puristin jotenkin vaistomaisesti kädessäni olevaa jakoavainta. Silmäni rekisteröivät hänen pienien sirojen rintojen pilkistävät kesäpuseron alta.

”Kyllä, kyllä, kahvi maistuu aina hyvässä seurassa”: sain kieli solmussa änkytettyä.

Istuutuessani olohuoneen upottavalla sohvalle, vilkuilin samalla kirjahyllyssä olevien kirjojen selkämyksiä. Löytäisinkö niistä puheenaiheen, vai aloittaisinko kertomalla viime taloyhtiökokouksen kiemuroista?
Ei sittenkään, enhän näin arkisista asioista voi puhua. Parempi aihe on keksittävä ja nopeasti!

Tuolta hän jo tuleekin, kantaen tarjotinta kädessään ja hymyilee salaperäisesti. Se aihe jäi keksimättä, voi minua hölmöä: manaan itseäni.

Näen Helenan huulien liikkuvan ja huomaan tuijottavani häntä. En kuule sanoja, en ensimmäistäkään. Suljen silmäni nopeasti ja koetan kerätä itseni. Lasken mielessäni numeroita sadasta alaspäin ja sekoan 95:n jälkeen… Kuinka vaikeaa remontti Reiskana onkaan!

Waffen-ss kirjoitti:

Remontti Reiska.

Puhelimeni soi ja tiesin naapurinrouvan tarvitsevan apuani. Olin jo päivällä lupautunut kytkemään hänen uuden pesukoneensa vesihanat. Olin myös aiemmin auttanut naapuria pienissä arkiaskareissa, juuri niissä, missä yksinäisellä naisihmisellä menee sormi suuhun.

Naapurinrouva on ikäisekseen upean näköinen ja aina ihmettelin miksi hän ei etsinyt uutta puolisoa. Miesystävä oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa liki kymmenen vuotta sitten. Haluaa vain olla uskollinen edesmenneelle: näinhän ne pihan juoruakat kuiskivat. Tiesin kyllä talon muiden naisasukkaiden olevan kateellisia Helenalle.

Eikä ihme, sillä Helenahan on upea vartaloinen ja paikat näyttävät kiinteiltä ikäisekseen. Ikää hänellä on arviolta nippanappa yli 50nen. Hän kulki aina huolellisesti meikattuna, tyköistuva jakkupuku yllä. Pitihän sitä suuren firman henkilöstöpäällikön näyttää sievältä ja edustavalta. Myös taloyhtiön uroot vilkuilivat salaa hänen peräänsä ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Olinhan itsekin eräinä aamuina puolivahingossa nostanut sälekaihdinta, nähdäkseni paremmin.

Soitin ovikelloa ja samassa ovi aukeni. Helena seisoi edessäni ja sanoi hymyillen:

”Voi harmi, että vaivasin turhaan. Mustanpörssin pojat kytkivät koneen, kuului kuulemma kauppaan. Mutta minulla on tuossa juuri kahvia tippumassa, jos vain maistuisi”?

Samalla hetkellä tunsin sydämeni sykkeen kiihtyvän, puristin jotenkin vaistomaisesti kädessäni olevaa jakoavainta. Silmäni rekisteröivät hänen pienien sirojen rintojen pilkistävät kesäpuseron alta.

”Kyllä, kyllä, kahvi maistuu aina hyvässä seurassa”: sain kieli solmussa änkytettyä.

Istuutuessani olohuoneen upottavalla sohvalle, vilkuilin samalla kirjahyllyssä olevien kirjojen selkämyksiä. Löytäisinkö niistä puheenaiheen, vai aloittaisinko kertomalla viime taloyhtiökokouksen kiemuroista?
Ei sittenkään, enhän näin arkisista asioista voi puhua. Parempi aihe on keksittävä ja nopeasti!

Tuolta hän jo tuleekin, kantaen tarjotinta kädessään ja hymyilee salaperäisesti. Se aihe jäi keksimättä, voi minua hölmöä: manaan itseäni.

Näen Helenan huulien liikkuvan ja huomaan tuijottavani häntä. En kuule sanoja, en ensimmäistäkään. Suljen silmäni nopeasti ja koetan kerätä itseni. Lasken mielessäni numeroita sadasta alaspäin ja sekoan 95:n jälkeen… Kuinka vaikeaa remontti Reiskana onkaan!

Lue lisää

Kirjoitat upeasti ja mukaansatempavasti,hiukka alkoi jo säälittämään kyllä tämä remonttiReiska...mutta uskon hänen selviävän jatkosta luontaisella viehätysvoimallaan :)
Tarinasta jäi hyvä mieli.

Kiitos myös haasteen vastaanottamisesta.

Taikis kirjoitti:

Kirjoitat upeasti ja mukaansatempavasti,hiukka alkoi jo säälittämään kyllä tämä remonttiReiska...mutta uskon hänen selviävän jatkosta luontaisella viehätysvoimallaan :)
Tarinasta jäi hyvä mieli.

Kiitos myös haasteen vastaanottamisesta.

Lue lisää

Reiskaa ei tarvitse sääliä. Mietin tuota tarinaa pidemmälle, mutta hienotunteisena päätin jättää tuohon;) En viitsinyt haastaa ketään, kun noita haasteita tuntui löytyvän melkein jokaiselle.

Aina sitä innostuu näistä haasteista ja kisoista. Ei vaan aina ennätä kirjoitella.

..yritän saada tekstin syntymään:-)

Sen kerran, kun sataa on varma, ettei sateenvarjo ole mukana.Enkä ymmärrä yhtään, miks varten kastun, vaikka olen enimäkseen vettä. Iho on orvasketta ja hiuksetkin ovat samaa ainetta. Missä se vesi oikein luuraa minussa. Tasavarmaa on veden poistuminen hikenä ja pissinä.Ainakin aamuisin on heti kiire veden poistoon.
Mutta kumma kyllä, jos vettä on juossut hukkaan, niin on sama määrä kaadettava sisään.

Toisaalta on hyvä, että nahka suojaa veteen uppoamiselta ja jos vetää kehkoihin ilmaa, niin kykenee jopa kellumaan. Veden vetämistä keuhkoihin en suosittele, sillä silloin voi sisältä tulla märäksi ja tapahtuu sama ilmiö ,kuin pesusienelle.

Kissat ja koirat voivat peseytyä omalla syljellään, mutta ihmisen on käytettävä siihen putkista tulevaa vettä, ellei mene järveen pesulle.

Lisäksi iho tarvitsee rasvaamista, mitä taas luonto ei tarvitse.

Luultavammin vain osa on luonnosta ja osa ties mitä soluukkoa.

Eikait tän pitäny olla mikään romanttinen luontotarina?

Noi papit hoitaa sen sitten lopuksi: Maasta sinä olet tullut ...ja.... höh. Eikö niiden pitäisi sanoa mieluimmin: Vedestä olet syntynyt ja virta sinut viekin.

SikurLiina kirjoitti:

Sen kerran, kun sataa on varma, ettei sateenvarjo ole mukana.Enkä ymmärrä yhtään, miks varten kastun, vaikka olen enimäkseen vettä. Iho on orvasketta ja hiuksetkin ovat samaa ainetta. Missä se vesi oikein luuraa minussa. Tasavarmaa on veden poistuminen hikenä ja pissinä.Ainakin aamuisin on heti kiire veden poistoon.
Mutta kumma kyllä, jos vettä on juossut hukkaan, niin on sama määrä kaadettava sisään.

Toisaalta on hyvä, että nahka suojaa veteen uppoamiselta ja jos vetää kehkoihin ilmaa, niin kykenee jopa kellumaan. Veden vetämistä keuhkoihin en suosittele, sillä silloin voi sisältä tulla märäksi ja tapahtuu sama ilmiö ,kuin pesusienelle.

Kissat ja koirat voivat peseytyä omalla syljellään, mutta ihmisen on käytettävä siihen putkista tulevaa vettä, ellei mene järveen pesulle.

Lisäksi iho tarvitsee rasvaamista, mitä taas luonto ei tarvitse.

Luultavammin vain osa on luonnosta ja osa ties mitä soluukkoa.

Eikait tän pitäny olla mikään romanttinen luontotarina?

Noi papit hoitaa sen sitten lopuksi: Maasta sinä olet tullut ...ja.... höh. Eikö niiden pitäisi sanoa mieluimmin: Vedestä olet syntynyt ja virta sinut viekin.

Lue lisää

Avokkaalla on aamupäivä, päivä, iltapäivä ja iltarasvat. Maksaa mansikoita. Ai niin, silmänalus ja mitä niitä nyt onkaan ja kaikille rasvoille omat rasvanpoistoaineet. Voi jumalauta. Pari kertaa olen pyytänyt häntä viereeni peilin eteen. Minä ikinä rasvoja käyttämättömänä. Sanoisin ihan rehellisesti, ettei minun ihoni ainakaan huonompi ole. Mikä mättää ja missä.

ex-koltis kirjoitti:

Avokkaalla on aamupäivä, päivä, iltapäivä ja iltarasvat. Maksaa mansikoita. Ai niin, silmänalus ja mitä niitä nyt onkaan ja kaikille rasvoille omat rasvanpoistoaineet. Voi jumalauta. Pari kertaa olen pyytänyt häntä viereeni peilin eteen. Minä ikinä rasvoja käyttämättömänä. Sanoisin ihan rehellisesti, ettei minun ihoni ainakaan huonompi ole. Mikä mättää ja missä.

Lue lisää

..tietystikkin ne KAIKKI voitelut ja just oikeessa järjästyksessä!
Aamulla kosteuttavaa voidetta meikkivoiteen alle.
Päivällä suihkepullosta virkistäävää kasvovettä.
Ilalla ensin puhdistavaa voidetta ja yöksi rasvaisempaa yövoidetta ja välipäivinä virkistäviä naamioita. Silmänalus ja kaula, ynnä rinta ja kokovartalo voiteet erikseen.

Aromaattiset voitelut erikseen.

Nainen tarvitsee koko repertuaarin purkkeja. Näin on!

SikurLiina kirjoitti:

..tietystikkin ne KAIKKI voitelut ja just oikeessa järjästyksessä!
Aamulla kosteuttavaa voidetta meikkivoiteen alle.
Päivällä suihkepullosta virkistäävää kasvovettä.
Ilalla ensin puhdistavaa voidetta ja yöksi rasvaisempaa yövoidetta ja välipäivinä virkistäviä naamioita. Silmänalus ja kaula, ynnä rinta ja kokovartalo voiteet erikseen.

Aromaattiset voitelut erikseen.

Nainen tarvitsee koko repertuaarin purkkeja. Näin on!

Lue lisää

Turhamaisuuteni naisten tapan tyydyttääkseni etsin kaupasta kikkelivoidetta. Siihen ei paljon fyrkkaa tärväydy. Pelottaa vaan, että nykykunto huonontuu.

ex-koltis kirjoitti:

Turhamaisuuteni naisten tapan tyydyttääkseni etsin kaupasta kikkelivoidetta. Siihen ei paljon fyrkkaa tärväydy. Pelottaa vaan, että nykykunto huonontuu.

Tummeli käy sille elimelle:-) Kuntoon se tuskin vaikuttanee, mutta siihen on olemassa ihan omanlaistaan kuntojumpaa.

Ainakin yhdessä ohjelmassa neuvottiin pyyhkeen kanssa kokeileen pitoa.

SikurLiina ejk kirjoitti:

Tummeli käy sille elimelle:-) Kuntoon se tuskin vaikuttanee, mutta siihen on olemassa ihan omanlaistaan kuntojumpaa.

Ainakin yhdessä ohjelmassa neuvottiin pyyhkeen kanssa kokeileen pitoa.

Lue lisää

Se pyyhe pitäisi survoa pidon parantamisexi.

ex-koltis kirjoitti:

Se pyyhe pitäisi survoa pidon parantamisexi.

Pyyhe ripustetaan sen* päälle ja sitten jumpataan ylös alas ja molempiin sivusuuntiin.

Ps.Kerro onnistuko:-)

SikurLiina ejk kirjoitti:

Pyyhe ripustetaan sen* päälle ja sitten jumpataan ylös alas ja molempiin sivusuuntiin.

Ps.Kerro onnistuko:-)

Mikä siinä olis pitänyt onnistua?

ex-koltis kirjoitti:

Mikä siinä olis pitänyt onnistua?

...mites tän nyt sanoisi....(minkäs päällä sitä pyyhettä piditkään?)
---se olis luultavammin pitänyt jotenkin "näkyä".

olen tuosta roolistasi makutuomarina joka ainut arkiaamu.

Toisaalta me naiset tarvitsisimme jokainen sellaisen rahellisen makutuomarin mukaan vaateostoksille. Siis REHELLISEN, senkin uhalla että sanomista tulee :)) Sä ole ilmeisen luotettava tuossa virassa, lukemastani päätellen.

Taikis kirjoitti:

olen tuosta roolistasi makutuomarina joka ainut arkiaamu.

Toisaalta me naiset tarvitsisimme jokainen sellaisen rahellisen makutuomarin mukaan vaateostoksille. Siis REHELLISEN, senkin uhalla että sanomista tulee :)) Sä ole ilmeisen luotettava tuossa virassa, lukemastani päätellen.

Lue lisää

Tottakai olen rehellinen ja annan sen näkemyksen joka minulla on. On se hyvä, että saatetaan toinen toisemme aina matkaan pienellä etukäteiskontrollilla. Minulla se on vaan paljon helpompaa, koska tiedän edellisenä iltana mitä päälleni vedän. Avokkaallani se kestää ja kestää, tosin hänellä on tekstiilejä ainakin puolet enemmän kuin minulla. Kengistä puhumattakaan. Sitten ne aamumeikkaukset, sanonko. No, mitä enemmän ikää tulee, niin sitä kauemmin tuo tuntuu kestävän.

tiedä, mutta tässä tulee Wiralliselle puskalle haaste!
Aiheena on Austraalian pensaspalot.
Miten koet, siellä mantereellahan on paljon kenguruita ja muitakin eläimiä, joita ei muualta tapaa. Tuli vain mieleeni esimerkiksi kenguru ja laiskiainen. Itse asiassa hyviä tyyppejä kumpikin.
Austraaliassa on kuitenkin vaarana kuivuuden seurauksena riskinä pensaspalot.
Noh, tuli mieleen muitakin juttuja, mutta keep it short.
Miten taistelisit kuivuutta vastaan pelastaaksesi kengurut ja muut aboriginaalit eläimet?

Masse setä kirjoitti:

tiedä, mutta tässä tulee Wiralliselle puskalle haaste!
Aiheena on Austraalian pensaspalot.
Miten koet, siellä mantereellahan on paljon kenguruita ja muitakin eläimiä, joita ei muualta tapaa. Tuli vain mieleeni esimerkiksi kenguru ja laiskiainen. Itse asiassa hyviä tyyppejä kumpikin.
Austraaliassa on kuitenkin vaarana kuivuuden seurauksena riskinä pensaspalot.
Noh, tuli mieleen muitakin juttuja, mutta keep it short.
Miten taistelisit kuivuutta vastaan pelastaaksesi kengurut ja muut aboriginaalit eläimet?

Lue lisää

Niin Australiassa kuin muuallakin puskien polttaminen siten että homma riistäytyy käsistä on ajattelemattomien ihmisten puuhaa. Luonnossahan näitä paloja syntyy vasta silloin kun ukkoset nousevat sadekauden alkuna ja salaman sytyttämä palo sammuu sitten kaatosateen alle.

Taistelisin pensaikkopalojen tuhoja vastaan samalla tavalla kuin tällä palstallakin, lisäämällä ihmisten harkintaa, suvaitsevuutta ja malttia niin tulen käytössä kuin keskustelussakin. Tulenarkoihin pensaisiin ei sovi heitellä palavia tikkuja kuten provojakaan ei pidä mennä sohimaan oli ne tehty nimimerkillä tai ilman.

Laiskiaiset on muuten joku jo ehtinyt pelastaa ihan Etelä-Amerikkaan asti, mutta kenguruista on vielä huoli, pitkine koipineen isommat niistä ehtinevät aavikoille turvaan mutta syötävää pitää sitten odottaa seuraaviin sateisiin asti. Joten malttia kaikille etteivät päreet turhaan pala.

Wirallinen puska kirjoitti:

Niin Australiassa kuin muuallakin puskien polttaminen siten että homma riistäytyy käsistä on ajattelemattomien ihmisten puuhaa. Luonnossahan näitä paloja syntyy vasta silloin kun ukkoset nousevat sadekauden alkuna ja salaman sytyttämä palo sammuu sitten kaatosateen alle.

Taistelisin pensaikkopalojen tuhoja vastaan samalla tavalla kuin tällä palstallakin, lisäämällä ihmisten harkintaa, suvaitsevuutta ja malttia niin tulen käytössä kuin keskustelussakin. Tulenarkoihin pensaisiin ei sovi heitellä palavia tikkuja kuten provojakaan ei pidä mennä sohimaan oli ne tehty nimimerkillä tai ilman.

Laiskiaiset on muuten joku jo ehtinyt pelastaa ihan Etelä-Amerikkaan asti, mutta kenguruista on vielä huoli, pitkine koipineen isommat niistä ehtinevät aavikoille turvaan mutta syötävää pitää sitten odottaa seuraaviin sateisiin asti. Joten malttia kaikille etteivät päreet turhaan pala.

Lue lisää

ihan täällä Suomessakin noiden tikkujen kanssa tähän aikaan.
Kuuluvat nuo australialaiset olevan maailman suurimpia päästöjen aiheuttajia asukaslukuun suhteutettuna. Ei mene hyvin niilläkään.

Heitä pahempia haasteita vaan kehiin ja ala näpytellä näytille omasi!

Mjaa

Että pöllömpi päivä? Noh, tällainen virtuaalipöllö ei kummemmin päivästä tiedä, täytettykin kun on. Sattui kuitenkin tässä eräänä päivänä että vanhat sahanpurut ja lastuvillat menivät vaihtoon ja asetuin päiväksi mummulan piirongin päälle semmotteeksi kannelliseksi posliinipöllöksi mihin isovanhemmat tapaavat piilotella karkkeja lastenlasten vierailuja varten. Sinä päivänä liikettä ympärillä riitti ja taatusti tarkastettiin illemmalla monta kertaa että vatsa oli tyhjä kun yötä myöten tuli aika virtualisoida itsensä liveen ja lentää luontoon apetta etsimään.

yopollo kirjoitti:

Mjaa

Että pöllömpi päivä? Noh, tällainen virtuaalipöllö ei kummemmin päivästä tiedä, täytettykin kun on. Sattui kuitenkin tässä eräänä päivänä että vanhat sahanpurut ja lastuvillat menivät vaihtoon ja asetuin päiväksi mummulan piirongin päälle semmotteeksi kannelliseksi posliinipöllöksi mihin isovanhemmat tapaavat piilotella karkkeja lastenlasten vierailuja varten. Sinä päivänä liikettä ympärillä riitti ja taatusti tarkastettiin illemmalla monta kertaa että vatsa oli tyhjä kun yötä myöten tuli aika virtualisoida itsensä liveen ja lentää luontoon apetta etsimään.

Lue lisää

Mites ihmeessä noin pieneen määrään sanoja saa nuinkin suuren tarinan syntymään. Tuo on taitolaji.
Tunelma, kuin lyhytfilmissä.

..ei tuo muuten olisi noin näppärästi syntynyt.
Ex-anoppini nypläsi, mutta minulta se homma ei onnistunut alkuunsakkaan.

SikurLiina ejk kirjoitti:

..ei tuo muuten olisi noin näppärästi syntynyt.
Ex-anoppini nypläsi, mutta minulta se homma ei onnistunut alkuunsakkaan.

että mummoni nypläsi paljon, mutta en itse oikein uskaltanut koskea siihen kauniiseen tyynyyn, vai mikä sen nimi nyt sitten olikin. Tämänkin tarinan oikeastaan kirjoitin noin kymmenessä minuutissa. Mummoansa kaihoisasti muistellen.

animattiN kirjoitti:

että mummoni nypläsi paljon, mutta en itse oikein uskaltanut koskea siihen kauniiseen tyynyyn, vai mikä sen nimi nyt sitten olikin. Tämänkin tarinan oikeastaan kirjoitin noin kymmenessä minuutissa. Mummoansa kaihoisasti muistellen.

Lue lisää

että pitsinnypläys on IN? Juu, Raumallakin on sitä harrastettu, mutta Orimattilassa sitä teki Mustalaisetkin.

Masse setä kirjoitti:

että pitsinnypläys on IN? Juu, Raumallakin on sitä harrastettu, mutta Orimattilassa sitä teki Mustalaisetkin.

Kait ne romanit on nyplänneet pitsejä maailman sivu, eivätkä pelkästään orimattilassa.

animattiN kirjoitti:

Kait ne romanit on nyplänneet pitsejä maailman sivu, eivätkä pelkästään orimattilassa.

aika hienot vaatteet kyllä, vaan ei ole ehkä ne pitsit aina tehty nypläämistekniikalla. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ei ole kovin tarkkaa tietoa.

Masse setä kirjoitti:

aika hienot vaatteet kyllä, vaan ei ole ehkä ne pitsit aina tehty nypläämistekniikalla. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ei ole kovin tarkkaa tietoa.

Muunlaisen nypläämisen kyllä osaavat.

Masse setä kirjoitti:

aika hienot vaatteet kyllä, vaan ei ole ehkä ne pitsit aina tehty nypläämistekniikalla. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ei ole kovin tarkkaa tietoa.

romanit omiin vaatteisiinsa taida edes tehdäkkään pitsejä, mutta ompelevat kyllä suurilta osin vaatteensa taikka joutuvat tilaamaan ne ompelijalta.
Lähinnä tarkoitin pitsien teolla sitä että tekivät ja myivät ovelta ovelle.

ex-koltis kirjoitti:

Muunlaisen nypläämisen kyllä osaavat.

olisikohan aika lopettaa tuo toisten nyplääminen.

animattiN kirjoitti:

olisikohan aika lopettaa tuo toisten nyplääminen.

Voi olla. Silti osaavat semmoiset nypläykset, joista on omakohtaisia kokemusta. Eikä hyviä.

Kirjoitukseni ei poikinut muuta kuin romaani keskustelun ja muut kirjoitukset saavat muunlaista huomiota. Kai minä sitten olen niin huono.

animattiN kirjoitti:

Kirjoitukseni ei poikinut muuta kuin romaani keskustelun ja muut kirjoitukset saavat muunlaista huomiota. Kai minä sitten olen niin huono.

on siellä paljon muitakin jotka ovat jääneet suuremmitta huomioitta. Kilpailusta ei tietääkseni ole kysymys vaan sen testaamisesta uskaltaako vastata haasteeseen.

harmitella kirjoitti:

on siellä paljon muitakin jotka ovat jääneet suuremmitta huomioitta. Kilpailusta ei tietääkseni ole kysymys vaan sen testaamisesta uskaltaako vastata haasteeseen.

tietenkin olikin, olempas minä tyhmä, mutta kiitos sanoistasi.