Olemme kolmekymppisiä, lapsettomia ja avioeron partaalla. Omistamme yhdessä 50/50 omakotitalon, josta yhteistä velkaa jäljellä reilut 80 000 euroa, talo meidän rakentamamme ja rakennuskustannukset olivat about 200 000 euroa. Meidän onneksemme alue on arvokas, ja talon todellinen arvo n. 400 000 euroa. Avioehtoa ei ole ja ollaan oltu naimisissa 7 vuotta. Miehellä omaa omaisuutta n. 50 000 euroa, joka käytetty rakennuskustannuksiin.
Mies maksanut jatkuvasti enemmän lainaa kuin minä (hänellä suuremmat tulot), lisäksi minä opiskelin vielä pari vuotta sitten. Minä kuitenkin hankkinut ruoan, hän ylläpitänyt auton ja maksanut sähkölaskun jne.
Tiedän, että lain mukaan ositus tapahtuu fifty fifty. Olemme molemmat kuitenkin sitä mieltä, että täydellinen ositus ei ole oikeudenmukainen. Mies aikoo jäädä taloon asumaan, pitää sitä itse rakentamanaan ja korostaa koko ajan sitä, että hän on tehnyt siinä suuremman työn, maksanut enemmän lainanlyhennustä ja tuonut oman pottinsa mukanaan. Ymmärrän asian, mutta haluaisin itsekin päästä elämässäni eteenpäin, ja omaan asuntoon. Mies korostaa koko ajan sitä, että ositus pitää perustaa asunnon rakennuskustannuksiin, hänen mielestään asunnon todellista arvoa ei voida laskea mukaan, koska hän ei saa rahaa ns. itselleen.. vaan jää asumaan taloon, jota ei aio koskaan myydä. Kokee olevansa hyväksikäytetty, joka saa itselleen vaan suuret velat ja yksinäisen talon... ;(
En ole vielä ottanut yhteyttä asianajajaan, en haluaisi olla paskamainen, haluaisin hoitaa asian reilusti ja tasapuolisesti - niin että molemmat olisivat tyytyväisiä. Onnistuuko se koskaan, vai pitäisikö minun vain pitää omia puoliani? Vastaisitteko kiitos.
Miten teitte / teette osituksen?
16
2927
Vastaukset
- osittaja
Miehesi ei ole väitteineen kovin vahvoilla. Ositus toimitetaan avioeron vireillepanon ajan käyvän arvon mukaan. Talon arvosta vähennetään velat ja jäljelle jäänyt pannaan puoliksi (ellei muuta omaisuutta ole). Teidän tapauksessanne hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Näin sen tekisi pesanjakaja, jos sellaiseen joudutte turvautumaan. Miehesi voi vaatia osituksen sovittelua, mutta ei menestyne.
Päätös on sinun, haluatko vaatia lainmukaisen osituksen vai luopua vaatimuksista miehesi hyväksi. Ratkaisut eivät ole koskaan helppoja. Voitte toki tehdä sopimusjaon, jossa miehesi maksaa sinulle x euroa, jotta pääset uuden elämän alkuun.- Anita
kiitos edelliselle vastaajalle, näin arvelinkin.
Onko käytännössä jo eronneilla kokemuksia, että miten asiat on hoidettu vai oletteko te luottaneet "lain sanaan" ja tehneet osituksen sen mukaan vaikka käytännössä raha-asiat eivät tasan ole menneetkään. - hemmo1970
mullakin ositus tulossa, tosin ennen sitä pesänjako, ja pelottaa että minua huijataan..
jos vastapuolella asianajaja, pitäisikö minun uskoa, etä hän on puolueeton, ja toimii ammattietiikan mukaisesti, vai pitäisikö itsenikin hankkia sellainen?
kuoleman joshsota tehty ositus, meneekö oikeesti silleen että yhteiset jutut, niistä on puolet minun, ja puolison jutut, ne meneen kokonaan lapsille,eikä minulla ole avio-oikeutta niihin, pelkästään omana puolikkaaseeni?? - hemmo1970
Anita kirjoitti:
kiitos edelliselle vastaajalle, näin arvelinkin.
Onko käytännössä jo eronneilla kokemuksia, että miten asiat on hoidettu vai oletteko te luottaneet "lain sanaan" ja tehneet osituksen sen mukaan vaikka käytännössä raha-asiat eivät tasan ole menneetkään.kokemusta, mutta onhan sitä arvo kotitöilläkin, joita olet tehnyt yhdessä-asumisenne aikana, eihän kaikkea voi mitata sillä, paljonko rahaa kukakin on pesään tuonut.
puoliksi vain, sanon minä ;) - ytrewq
Anita kirjoitti:
kiitos edelliselle vastaajalle, näin arvelinkin.
Onko käytännössä jo eronneilla kokemuksia, että miten asiat on hoidettu vai oletteko te luottaneet "lain sanaan" ja tehneet osituksen sen mukaan vaikka käytännössä raha-asiat eivät tasan ole menneetkään.Meillä lähes koko avioliiton ajan(7 vuotta) vaimo joko opiskeli tai oli kotona lasten kanssa. Laitoimme kämpän myyntiin ja siitä saamamme rahat puoliksi. Meilläkin osakkeen arvo oli noussut 5 vuodessa n. 50%, joten kenellekään ei jäänyt erossa velkaa.
Vaimo lunasti auton ja maksoi siitä minulle kämpästä saamistaan rahoista puolet auton käyvästä arvosta.
Irtaimiston jaoimme niin, että molemmat saivat kertoa, minkä osan irtaimistosta halusi. Ne kamat, joita kumpikaan ei tarvinnut myytiin ja rahat jaettiin. Meillä lapset tietysti vaikuttivat tähän asiaan jonkin verran.
Tämä kaikki tapahtui ihan oma-aloitteisesti ja kaikki toimenpiteet kirjattiin ylös, jotta ei tulisi mitään sanomista jälkeenpäin.
Näissä omaisuusasioissa ei mutulla tai tunteilla ole mitään sijaa. Joko lusikat laitetaan tasan, tai sitten voitte sopia itse asiat kohtuulliseksi katsomallanne tavalla.
Vaikka minuakin harmitti se, että olin maksanut lähes kaikki kulut koko avioliittomme aikana, neuvon silti sinua ottamaan omasi pois. Miehesi olisi kannattanut vaatia avioehto, jos haluaa avioerossa jotain erityistä omia itselleen.
Tsemppiä tästä eteenpäin. Teidän ei sentään tarvitse sopia elatusmaksuista... hemmo1970 kirjoitti:
mullakin ositus tulossa, tosin ennen sitä pesänjako, ja pelottaa että minua huijataan..
jos vastapuolella asianajaja, pitäisikö minun uskoa, etä hän on puolueeton, ja toimii ammattietiikan mukaisesti, vai pitäisikö itsenikin hankkia sellainen?
kuoleman joshsota tehty ositus, meneekö oikeesti silleen että yhteiset jutut, niistä on puolet minun, ja puolison jutut, ne meneen kokonaan lapsille,eikä minulla ole avio-oikeutta niihin, pelkästään omana puolikkaaseeni??Jos asianajaja on vastapuolen palkkaama, niin hän on nimenomaan vastapuolen asianajaja, EI PUOLUEETON. Hänen ei ammattietiikkansa mukaisesti tarvitse ottaa sinun etuasi mitenkään huomioon. Totuudesta hänkään ei etiikkansa mukaan saisi kuitenkaan poiketa...
Palkatkaa yhdessä ositussopimuksen tekijä jos joku siihen ryhtyy. Asianjaja on ehdottomasti lojaali vain sille joka hänet palkkaa.
Tehdään ositus sitten eron tai kuoleman takia niin se on samanlainen. Kuoleman johdosta tehtävän osituksen teko sopimuksena on tosin käytännön syistä hieman hankalaa...
Jos kysymyksesi koskee vain puolison kuoleman johdosta tapahtuvaa ositusta vaikuttaisi se olevan väärällä foorumilla (avioero) mutta kuten sanoin ositus on molemmissa tapauksissa sama.- Hmmästynyt
Ymmärsinkö oikein, että asunnon arvonnousu, miehen viivyttäessä jakoa, ei koidu lainkaan minun hyväkseni? Itse jouduin ottamaan ison asuntolainan, josta maksan korkoa n 500€/kk. Ex-mies lupasi maksaa osuuteni asunnosta jo keväällä. Voinko jäkikäteen vaatia häneltä vuokraa yhteisessä kodeissamme asumisesta, siis kattamaan noita korkokustannuksia, jos ausunnon arvonnousu ei koidu hyväkseni?
- hemmo1970
argonautti kirjoitti:
Jos asianajaja on vastapuolen palkkaama, niin hän on nimenomaan vastapuolen asianajaja, EI PUOLUEETON. Hänen ei ammattietiikkansa mukaisesti tarvitse ottaa sinun etuasi mitenkään huomioon. Totuudesta hänkään ei etiikkansa mukaan saisi kuitenkaan poiketa...
Palkatkaa yhdessä ositussopimuksen tekijä jos joku siihen ryhtyy. Asianjaja on ehdottomasti lojaali vain sille joka hänet palkkaa.
Tehdään ositus sitten eron tai kuoleman takia niin se on samanlainen. Kuoleman johdosta tehtävän osituksen teko sopimuksena on tosin käytännön syistä hieman hankalaa...
Jos kysymyksesi koskee vain puolison kuoleman johdosta tapahtuvaa ositusta vaikuttaisi se olevan väärällä foorumilla (avioero) mutta kuten sanoin ositus on molemmissa tapauksissa sama.vastauksesta, siitä oli apua.
osituksen toisena osapuolena ovat kuolleen puolisoni alaikäiset lapset.
taitaa olla viisainta oikeesti palkata joku ulkopuolinen tekeen se ositus, ettei käy huonosti, kun pojilla mieheni eks ja se lakimiees edunvalvojina, ettei minun käy huonosti..
kun en saanut vaikuttaa edes hautapaikkana, kun mieheni kohta 18-v poika olisi vienyt asian käräjille, enkä jaksanut alkaa tappeleen, annoin haudata nmieheni kotipaikkakunnalleen, enkä tänne, missä asuimme...
hautapaikallahan ei ole niin merkitystä, se on vain maallisen viimeinen leposija, henki on jo jossian ihan muualla.
kiitos todella paljon avusta ;) - Onko Ahneudella
Hmmästynyt kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että asunnon arvonnousu, miehen viivyttäessä jakoa, ei koidu lainkaan minun hyväkseni? Itse jouduin ottamaan ison asuntolainan, josta maksan korkoa n 500€/kk. Ex-mies lupasi maksaa osuuteni asunnosta jo keväällä. Voinko jäkikäteen vaatia häneltä vuokraa yhteisessä kodeissamme asumisesta, siis kattamaan noita korkokustannuksia, jos ausunnon arvonnousu ei koidu hyväkseni?
joillakin vielä joku raja?
- Ahne
Onko Ahneudella kirjoitti:
joillakin vielä joku raja?
Kumpi siis on mielestäsi ahne? Saa muutkin sanoa mielipiteensä.
Minä,joka lähdin kotoa lasten kanssa yli vuosi sitten,( aluksi kunnan vuokarakaksioon, josta maksoin n 500 €/kk, nyt omassa asunnossa (asunnon lainasta korkoja yli 500€ lainan lyhennys vastike), vai mieheni joka jäi yksin velattomaan omakotitaloon. Hän ei tietenkään maksa elatusmaksuja. Eipä tietenkään, mun mä olen syyllinen, kun ryöstin hänen ( isot ) lapsensa ja ole kaikkeen muutenkin syyllinen. Ai niin, varmaan hän muistaa kertoa tyttöystävälleen, että on ostanut lukiolaispojan koulukirjat ihan itse ja mun pyytämättä. ( Kai mäkin ne voisin maksaa, jos ei olis tuota 500€:n korkomenoa kuukaudessa. )
Lapset tapaavat häntä niin paljon, kuin haluavat. Tietenkin lasten takia hankin asunnon läheltä vanhaa kotia.
No älköön maksako lapsistaan, jos se sopii mielestään miehen arvolle ( Tuloni ehkä alempaa keskitasoa hän on hyvätuloinen ) Mutta asuntovelkaa en pysty maksamaan, jos en saa osuuttani talosta.
Oon kuullut, että on normaali käytäntö, että se, joka jää yhteiseti omistetuun asuntoon, maksaa vuokraa toiselle. Eikö näin ole?
Sorry, tää purkaus. Toisaalta aivan sama, mitä mieltä olet! Ole vapaasti omaa mieltäsi. Riittää, että itse pystyn katsomaan peilistä omaa naamaaani. - Waratuomari
Ahne kirjoitti:
Kumpi siis on mielestäsi ahne? Saa muutkin sanoa mielipiteensä.
Minä,joka lähdin kotoa lasten kanssa yli vuosi sitten,( aluksi kunnan vuokarakaksioon, josta maksoin n 500 €/kk, nyt omassa asunnossa (asunnon lainasta korkoja yli 500€ lainan lyhennys vastike), vai mieheni joka jäi yksin velattomaan omakotitaloon. Hän ei tietenkään maksa elatusmaksuja. Eipä tietenkään, mun mä olen syyllinen, kun ryöstin hänen ( isot ) lapsensa ja ole kaikkeen muutenkin syyllinen. Ai niin, varmaan hän muistaa kertoa tyttöystävälleen, että on ostanut lukiolaispojan koulukirjat ihan itse ja mun pyytämättä. ( Kai mäkin ne voisin maksaa, jos ei olis tuota 500€:n korkomenoa kuukaudessa. )
Lapset tapaavat häntä niin paljon, kuin haluavat. Tietenkin lasten takia hankin asunnon läheltä vanhaa kotia.
No älköön maksako lapsistaan, jos se sopii mielestään miehen arvolle ( Tuloni ehkä alempaa keskitasoa hän on hyvätuloinen ) Mutta asuntovelkaa en pysty maksamaan, jos en saa osuuttani talosta.
Oon kuullut, että on normaali käytäntö, että se, joka jää yhteiseti omistetuun asuntoon, maksaa vuokraa toiselle. Eikö näin ole?
Sorry, tää purkaus. Toisaalta aivan sama, mitä mieltä olet! Ole vapaasti omaa mieltäsi. Riittää, että itse pystyn katsomaan peilistä omaa naamaaani.Ota yhteyttä kotikuntasi lastenvalvojaan tehdäksesi ex-miehesi kanssa sopimuksen lasten elatuksesta. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että sinä joudut kituuttamaan asuntolainataakkasi alla eikä lasten isä osallistu lasten elatukseen kuin lukiokirjoja ostamalla. Lukioikäiset kuluttavat paljon, etenkin pojat syövät ihan mahdottomia määriä, vaatteista, harrastuksista ym. puhumattakaan.
Avioliiton päättymisen jälkeiseltä ajalta ex-miehesi pitäisi maksaa sinulle asumiskorvausta, joka ei oikeuskäytännössä kuitenkaan yleensä yllä käyvän markkinavuokran tasolle. Joten kannattaisi kertoa miehelle, ettei hän sinun puolikkaassasi ilmaiseksi saa asua, ehkäpä se saisi vauhtia lunastamaan sinut ulos yhteisesti omistamastanne talosta.
Talon arvioimisessa kannattaa olla tarkkana, ettei mies aliarvosta kiinteistöä ja samalla sinulle maksettavaa lunastushintaa. Mieluummin ainakin kahdelta kiinteistönvälittäjältä hinta-arvio, suullinen arvio ei yleensä maksa mitään, kirjallinen 200-300 euroa. hemmo1970 kirjoitti:
vastauksesta, siitä oli apua.
osituksen toisena osapuolena ovat kuolleen puolisoni alaikäiset lapset.
taitaa olla viisainta oikeesti palkata joku ulkopuolinen tekeen se ositus, ettei käy huonosti, kun pojilla mieheni eks ja se lakimiees edunvalvojina, ettei minun käy huonosti..
kun en saanut vaikuttaa edes hautapaikkana, kun mieheni kohta 18-v poika olisi vienyt asian käräjille, enkä jaksanut alkaa tappeleen, annoin haudata nmieheni kotipaikkakunnalleen, enkä tänne, missä asuimme...
hautapaikallahan ei ole niin merkitystä, se on vain maallisen viimeinen leposija, henki on jo jossian ihan muualla.
kiitos todella paljon avusta ;)Vaikuttaa tilanteesi todellakin siltä, että kannattaa palkata asianajaja. Voi todella olla "pienimmän riesan tie". Toisaalta jos sopimukseen ette pääse niin oikeus määrää pesänjakajan mutta voi olla siltikin henkisesti kevyempää tukeutua asiantuntijaan.
Toivotan jaksamista. Tilanteesi ei ole kevyt eikä helppo.- Peiliin katsoja
Waratuomari kirjoitti:
Ota yhteyttä kotikuntasi lastenvalvojaan tehdäksesi ex-miehesi kanssa sopimuksen lasten elatuksesta. Eihän tuossa ole mitään järkeä, että sinä joudut kituuttamaan asuntolainataakkasi alla eikä lasten isä osallistu lasten elatukseen kuin lukiokirjoja ostamalla. Lukioikäiset kuluttavat paljon, etenkin pojat syövät ihan mahdottomia määriä, vaatteista, harrastuksista ym. puhumattakaan.
Avioliiton päättymisen jälkeiseltä ajalta ex-miehesi pitäisi maksaa sinulle asumiskorvausta, joka ei oikeuskäytännössä kuitenkaan yleensä yllä käyvän markkinavuokran tasolle. Joten kannattaisi kertoa miehelle, ettei hän sinun puolikkaassasi ilmaiseksi saa asua, ehkäpä se saisi vauhtia lunastamaan sinut ulos yhteisesti omistamastanne talosta.
Talon arvioimisessa kannattaa olla tarkkana, ettei mies aliarvosta kiinteistöä ja samalla sinulle maksettavaa lunastushintaa. Mieluummin ainakin kahdelta kiinteistönvälittäjältä hinta-arvio, suullinen arvio ei yleensä maksa mitään, kirjallinen 200-300 euroa.Vaikka sanoin, etten tarvitse ymmärrystä muilta, myötätuntoinen vastauksesi lohdutti!
- huonosti
ukko hakkas minut, heitti henkilökohtaisen omaisuuteni uuden akkansa kanssa roskiin, ja mitään ositusta ei tehty. Uhkailuja tuli ja pesänjakaja olisi ollut liian kallis.
- itsellesi
Vaikkapa 50.000 euroa.Sillä pääset hyvään alkuun ja olisi reilu ratkaisu molemmille.
- ytrewq
Millähän tavalla se on reilua? Kämppä puoliksi ja ukollesi ylimääräiset 50000, koska on maksanut tuon kämpän rakentamisesta omalla pääomallaan.
Eli käytännössä 400000/2=200000 /henkilö maksat 50000 ukollesi, eli sinulle jää 150000. Tämäkin sillä ehdolla, että haluat sopia. Lain mukaan sinullekuuluu 200000.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723103
- 602814
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322385- 792208
- 602033
- 952016
- 121606
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171567Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301410Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?351398