Heippa!
Olemme olleet yhdessä avomieheni kanssa reilun viisi vuotta, joista yhdessä asuttu neljä vuotta viimeinen vuosi kihloissa.. Hän on hyvin tasainen ja rauhallinen osapuoli suhteessamme. Seksi on muuntunut suhteen aikana ensimmäisten vuosien useita kertoja päivässä hikiseen yhteen kertaan kuussa.. Minä en koe häntä enää oikein viehättävänä. Rakastan, mutten halua.. Itse tiedän kuitenkin olevani todella seksuaalinen ihminen ja tämä näkyykin tällä hetkellä pieninä ihastumisina olen alkanut töllöilemään kännissä muiden miesten kanssa. No okei, olen siis viimeisen puolen vuoden aikana suudellut kahta miestä.. Ongelma on siis oikeastaan minun tuuliviirimäisyydessäni.. Toisaalta tiedän, että hän olisi juuri sellainen mies kenen kanssa perustaisi perheen, asuu, elää, rakentaa omakotitaloa. Sitten taas mietin, että mitä jos minulla jatkuukin tämä "kyllästyneisyys". Olen ollut teininä pettäjä ja pelkään, että tämä piirre nostelee nyt päätään.. Hänen rakkautensa minuun vaikuttaa olevan vankkumatonta. Äh, onko kellään muulla tällaista tilannetta?
Häät vai ero..
14
2227
Vastaukset
- tai myöhemmin
Tarinasi kuulostaa hyvin tavanomaiselta narsistisen naisen kertomukselta. Haluat jatkaa kotileikkiä tutun jaturvallisen miehesi kanssa. Samalla haet hyväksyntää ja ihania ihastumis-elämyksiä muualta.
Et kuulosta kovin kypsätä miettiessäsi menetko avioon vai eroatko. Varsinkin, kun haaveilet seksistä muiden miesten kanssa. Jos päädyt avioon suhteesi päätty eroon ennen viittä vuotta. Viimeistään neljänkympin korvilla. Silloinhan naiset haluavat pois "siitä huonosta suhteesta". Ovat tavanneet kivan automyyjän hiihtoreissulla tai risteilyllä. Salasuhdetta on jatkettu kolmeviikkoa ja onkin jo aika jättää perhe. Entisen miehen hartiapnkilla rakentaman ja ylitöillään rahoittaman tiilitalon puoliskohan antaa mukavan taloudellisen selkänojan.
Teitä riittää. - elliveera
Hei!
Olet tiedostanut ongelmasi, mikä nyt ei suinkaan ole harvinainen.
Olen ollut vuosia, vuosia avioliitossa ja voin vakuuttaa, että näitä ihastumisia tulee... ja myös menee... älä niitä säikähdä. Yhdet ja toisetkaan, eivät kymmenetkään ihastumiset avoliittoa kaada. Eivät pettämiskuvitelmat, eikä kunnon pikku rakastuminenkaan.
Ota suhteesi avomieheesi toiselta ja korkeammalta kannalta. Nosta hänet ajatuksissasi ihastumistesi ja flirttiesi yläpuolelle.
Jos nyt lähtisit ja löytäisit uuden miehen, asuisit hänen kanssaan vuoden-pari, huomaisit olevasi pian samassa tilanteessa... ihastumassa taas uuteen.
Yksi mikä sinun tuuliviiri-naisena tulisi välttää, on kännitilat. Silloin joudut helposti kontrolloimattomiin tilanteisiin ja tekoihin, joita kadut myöhemmin.
Yksi keino pettämistaipuvaiselle on, että kuvittelet silloin tällöin mielessäsi kauhutarinoita pettämisen seurauksista.
Kun näet jonkin miehen, johon isket silmäsi, niin kuvittele hänen sisäänsä salainen hirviö, joka odottaa sinun tuhoasi.
En kuitenkaan ymmärrä miehesi seksuaalista laimeutta, kerran kuussa? Miten se voi hänelle riittää?
Yritä SINÄ piristää avoliittonne seks. ilmapiiriä, keinoja varmaan löydät. Olet vilkas ihminen, mutta älä odota että puoliso osaa tyydyttää vilkkautesi. Pettäminen ei ole ratkaisu ongelmiinne eikä parisuhteen lopettaminen.
Sinuna minä ihan oikeesti suunnittelisin häitä, vaikka se ehkä jonkun muun korvissa kuulostaisi tässä tapauksessa tyhmältä.
Se on vain nyt niin, että jotkut ihmiset joutuvat kamppailemaan tämän ongelman kanssa, elivät he millaisen puolison kanssa hyvänsä.- sillain että
Voiskohan se olla, että avioliitto rauhoittaisi tilanteen. Olisi tavallaan tullut satamaan ja siinä sitten olisi hyvä ja vakaa olo. Itellä on sama ongelma vähän. Eka suhteessa petin, koska mies oli vähän aggressiivinen ja en voinut sitten enää kestää tilannetta. Tässä uudessa suhteessa, johon välittömästi törmäsin,oli kaikki alussa huumaavaa ja ihanaa. Mutta perhanan tosi se on, että arki tulee ja miettii oikein että kuka tuo mun uus mies oikein on? Tunteet voi roihuta tai sammua, mutta mikä on aitoa ja mikä uskottelua, että itelle on löydyttävä joku tyyppi, joka sopii. Ei voi toista kertaa mennä pieleen yms. Ihmisen mieli on vähän kummallinen totta tosiaan.
- avioliitto alkaa
sillain että kirjoitti:
Voiskohan se olla, että avioliitto rauhoittaisi tilanteen. Olisi tavallaan tullut satamaan ja siinä sitten olisi hyvä ja vakaa olo. Itellä on sama ongelma vähän. Eka suhteessa petin, koska mies oli vähän aggressiivinen ja en voinut sitten enää kestää tilannetta. Tässä uudessa suhteessa, johon välittömästi törmäsin,oli kaikki alussa huumaavaa ja ihanaa. Mutta perhanan tosi se on, että arki tulee ja miettii oikein että kuka tuo mun uus mies oikein on? Tunteet voi roihuta tai sammua, mutta mikä on aitoa ja mikä uskottelua, että itelle on löydyttävä joku tyyppi, joka sopii. Ei voi toista kertaa mennä pieleen yms. Ihmisen mieli on vähän kummallinen totta tosiaan.
ahdistaa. Tuntuu kuin olisi vangittu arkeen ja rutiiniin, ja vielä lapsia pitäisi pukata. Loppuelämä sitä yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Niin kuin laiva joka mätänee siinä satamassa.
- ihan
tutulta, mutta ei omalla kohdallani, vaan kaverini. Mietinkin, että jos en tietäisi missä menee, niin olisiko voinut kirjoittaa tuon... suosittelisin pientä keskittymistä omaan elämään ja liian suurien haaveiden ja ainaisen säpinän hakemisen tilalle syvällistä pohdintaa siitä, mikä kannattaa ja mikä ei, mistä olisi valmis oikeasti luopumaan ja millaisia seurauksia tulevaisuus toisi eteen. Omaan hyvään suhteeseen kannattaa panostaa ja yrittää piristää sitä jollain tavalla ja keskustelemalla tilanteesta kumppanin kanssa... joku jo aiemmin kirjoitti, että mitä sitten jos vaihtaa miestä, parin vuoden päästä voit olla jälleen samassa tilanteessa, ei se vaihtamalla loppujen lopuksi kumminkaan parane. Mutta onhan niitäkin tapauksia aika paljon, mutta eihän sitä koskaan voi tietää...
Kuuntele itseäsi. Vain sinä elät omaa elämääsi. Itseään ei voi huijata, ole siis rehellinen itsellesi. Ainoa joka voi päättää puolestasi olet sinä itse ja ainoa joka tietää mitä tunnet on sinä itse.
Ole rehellinen ja avoin kumppanillesi. Jos et ole, ei kumppanuutenne toimi, on sitten kyseessä avioliitto tai mikä muu suhde tahansa. Avioliiton solmiminen ei tätä muuta. Jos et tähän pysty ei sinun kannata jatkaa yhdessä kenenkään kanssa.
Siis vastaa itse kysymykseesi äläkä kuuntele ketään muita. Ei minuakaan.- Jenni1971
Mitäpä jos AP ottaisi 1-2 kk:n tauon kihlatustaan? Siinä ajassa voisi miettiä, mitä suhteeltaan haluaa. AP kuulostaa aika nuorelta (alle 30-v) ja ei ehkä vielä halua sitoutua vakavasti, vaan haluaa vielä elää, olla ja rellestää sinkkuna.
Jos seurustelet, tee se kunnolla niin, että voit elää sovussa moraalisi kanssa. Pettämiset, salailut jne erottavat teitä toisistanne. Olkaa toisillenne ainoat tai erotkaa.
On tärkeää, että osaa parisuhteessakin seisoa omilla jaloillaan. Jokaisen pitäisi osata elää myös yksin. Tarkoitan, että ei ole pakko hankkia heti jotakuta avoliittoon, vaan tärkeintä on, että itse on tasapainossa itsensä kanssa. Sen jälkeen parisuhdekin sujuu.
AP ja hänen kihlattunsa ovat jo ajautuneet erilleen jonkun verran. Pitäisi saada uudelleen herätettyä intohimoa ja KESKUSTELUA. Jutelkaa siitä, mitä haluatte elämältä ja toisiltanne. Seksistäkin pitäisi pystyä puhumaan.
Seksi pitkässä suhteessa on parasta, koska toiseen voi luottaa. Pitkässä suhteessa myös kehtaa ehdottaa toiselle uusia juttuja ja kertoa fantasioistaan. Oman kokemukseni mukaan ilman panostusta seksistä tulee tympäisevää pakkopullaa, mutta kun keskusteluyhteys säilyy, seksi pysyy kiinnostavana.
Yksi seksielämää virkistävä tekijä on myös se, että harrastetaan erilaista seksiä. Olen naisena pitänyt tärkeänä sitä, että jos minua ei huvita, niin sitten kerron siitä miehelle ja hän tyytyy pikaseksiin. Pari kertaa kuukaudessa rakastelemme hitaammin ja mies keskittyy minun nautinnon saamiseen. Vaihtelemme myös seksin suhteen asentoja, paikkoja ja teemme sitä eri kellonaikoihin. Tällä tavalla yllätyksellisyys säilyy. Joskus myös masturboimme yhdessä. - Babylous
Jenni1971 kirjoitti:
Mitäpä jos AP ottaisi 1-2 kk:n tauon kihlatustaan? Siinä ajassa voisi miettiä, mitä suhteeltaan haluaa. AP kuulostaa aika nuorelta (alle 30-v) ja ei ehkä vielä halua sitoutua vakavasti, vaan haluaa vielä elää, olla ja rellestää sinkkuna.
Jos seurustelet, tee se kunnolla niin, että voit elää sovussa moraalisi kanssa. Pettämiset, salailut jne erottavat teitä toisistanne. Olkaa toisillenne ainoat tai erotkaa.
On tärkeää, että osaa parisuhteessakin seisoa omilla jaloillaan. Jokaisen pitäisi osata elää myös yksin. Tarkoitan, että ei ole pakko hankkia heti jotakuta avoliittoon, vaan tärkeintä on, että itse on tasapainossa itsensä kanssa. Sen jälkeen parisuhdekin sujuu.
AP ja hänen kihlattunsa ovat jo ajautuneet erilleen jonkun verran. Pitäisi saada uudelleen herätettyä intohimoa ja KESKUSTELUA. Jutelkaa siitä, mitä haluatte elämältä ja toisiltanne. Seksistäkin pitäisi pystyä puhumaan.
Seksi pitkässä suhteessa on parasta, koska toiseen voi luottaa. Pitkässä suhteessa myös kehtaa ehdottaa toiselle uusia juttuja ja kertoa fantasioistaan. Oman kokemukseni mukaan ilman panostusta seksistä tulee tympäisevää pakkopullaa, mutta kun keskusteluyhteys säilyy, seksi pysyy kiinnostavana.
Yksi seksielämää virkistävä tekijä on myös se, että harrastetaan erilaista seksiä. Olen naisena pitänyt tärkeänä sitä, että jos minua ei huvita, niin sitten kerron siitä miehelle ja hän tyytyy pikaseksiin. Pari kertaa kuukaudessa rakastelemme hitaammin ja mies keskittyy minun nautinnon saamiseen. Vaihtelemme myös seksin suhteen asentoja, paikkoja ja teemme sitä eri kellonaikoihin. Tällä tavalla yllätyksellisyys säilyy. Joskus myös masturboimme yhdessä.No niin.. Ollaan nyt puhuttu kihlatun kanssa..neljättä päivää.. Ensin oltiin eroamassa; jaettiin omaisuutta jne. Mietin kuitenkin, etten halua tehdä hätiköityjä päätöksiä ja jäin nyt kotiin. Nyt pulmana se, että kun on kerran puhuttu jo asioita "halki", niin nyt en pysty enää syömään enkä nukkumaan.. Häät on ehdottomasti jäissä, nyt mennään viikko, tai päivä kerrallaan. Mies olisi valmis kaikkiin yrityksiin parantaa tilannetta, mutta musta tuntuu että nyt ahdistaa koko ajan enemmän. Tuntuu väärältä olla vaan kotona toisen kanssa, kun ei ole varma tunteistaan. Tuntuu myös hirveältä kun toinen yrittää niin tsempata arkiasiolla, kun ei se nyt niistä imurointivuoroista ole ollut kiinni.
- sateenkaari
Babylous kirjoitti:
No niin.. Ollaan nyt puhuttu kihlatun kanssa..neljättä päivää.. Ensin oltiin eroamassa; jaettiin omaisuutta jne. Mietin kuitenkin, etten halua tehdä hätiköityjä päätöksiä ja jäin nyt kotiin. Nyt pulmana se, että kun on kerran puhuttu jo asioita "halki", niin nyt en pysty enää syömään enkä nukkumaan.. Häät on ehdottomasti jäissä, nyt mennään viikko, tai päivä kerrallaan. Mies olisi valmis kaikkiin yrityksiin parantaa tilannetta, mutta musta tuntuu että nyt ahdistaa koko ajan enemmän. Tuntuu väärältä olla vaan kotona toisen kanssa, kun ei ole varma tunteistaan. Tuntuu myös hirveältä kun toinen yrittää niin tsempata arkiasiolla, kun ei se nyt niistä imurointivuoroista ole ollut kiinni.
minulla on vähän samankaltainen tilanne.Emme vaan ole menossa naimisiin.Kirjoitinkin tuohon ylemmäksi jo. Mutta muuten ajatukset ovat minulla samanlaisia miestäni kohtaan. Olen aivan hukassa ja mietin milloin päätös täytyisi tehdä. Paljon sulla on ikää?
- Babylous
sateenkaari kirjoitti:
minulla on vähän samankaltainen tilanne.Emme vaan ole menossa naimisiin.Kirjoitinkin tuohon ylemmäksi jo. Mutta muuten ajatukset ovat minulla samanlaisia miestäni kohtaan. Olen aivan hukassa ja mietin milloin päätös täytyisi tehdä. Paljon sulla on ikää?
Olen 24 vuotias..
- sateenkaari
Babylous kirjoitti:
Olen 24 vuotias..
mua pelottaa aloittaa asiasta puhuminen. Millä ihmeellä kestää toisen täysin rakastuneen ilmeet ja sanat?? Lisäksi on paineet omakotitalosta ja omaisuuden jakamisista.Kannattaako niitä edes ajatella vai ajatteleeko vain tunteitaan?
- Babylous
sateenkaari kirjoitti:
mua pelottaa aloittaa asiasta puhuminen. Millä ihmeellä kestää toisen täysin rakastuneen ilmeet ja sanat?? Lisäksi on paineet omakotitalosta ja omaisuuden jakamisista.Kannattaako niitä edes ajatella vai ajatteleeko vain tunteitaan?
älä mieti yksin mitään, vaan juttele HETI miehesi kanssa asiasta! Oma mieheni osaa suhtautua uskomattoman kypsästi näihin asioihin ja ainoa mihin hän kiinnitti huomiotaan oli nimen omaan se, että miksi en ole alkanut puhua avoimesti minua painavista asioista hänelle rehellisesti!!!!!
- emppu888
Babylous kirjoitti:
älä mieti yksin mitään, vaan juttele HETI miehesi kanssa asiasta! Oma mieheni osaa suhtautua uskomattoman kypsästi näihin asioihin ja ainoa mihin hän kiinnitti huomiotaan oli nimen omaan se, että miksi en ole alkanut puhua avoimesti minua painavista asioista hänelle rehellisesti!!!!!
Ehkä pieni aikalisä olisi paikallaan, semmonen jossa olette fyysisesti erossa toisistanne. Muutat vaikka kaverille pariksi viikoksi.
Itsellä sama tilanne edessä.. hyvä avokki
mutta joku toinen vei jo jalat alta. Itsellä semmonen ainut negatiivinen piirre miehessä on se ettei se ole viehättävä fyysisesti ja sen takia jotenkin ei nappaa enää kun haluja ei punkassa ole.
Tätä se on nämä ihmissuhteet.. mutta kyllä ne aina selviää. Ei sun kannata sen takia jäädä jos se mies nyt alkaa tekeen kaikkensa sun puolesta.. sulle tulee vaan semmonen olo että voi ku tuo on niin hyvä mies ja näin.. ja silti sisimmässäsi kaipaat jotain muuta. Siksi ota välimatkaa jolloin näet asiat mitä kaipaat elämääsi.
- samassa jamassa
luulin jo hetken tuota mun kirjoittamaksi.
sama tilanne täällä...
lisään hieman...:olen tällä hetkellä kuuman auringon alla espanjassa ystävättäreni luona (suomalainen)lomailemassa ja takana on jo 2vko.
en ole kuullut miehestäni koko lomani aikana varmaan kuin max.6kertaa...ja niistäkin puolet minun soittamiani. puhelut ohjautuu riitaan , jossa mieheni väittää minun pettäneen häntä täälä...mutta mahdotonta koska ulkomaalaiset miehet eivät voisi vähempään kiinnostaa.
olen viimeksi ollut lomalla 1,5 vuotta siten ja mieheni ei ymmärrä sitä että en voi lomailla kotona makaamalla.. ja samalla halusin tulla tänne moikkaamaan parasta ystävääni ja miettimään minun ja mieheni suhdetta..ja olen aivan ihtä suurta kysymysmerkkiä..
en enää itsekkään tiedä kumpaa haluan..:olla vai en.
liian paljon olen ajatuksissani ja keskusteluissani ystäväni kanssa kääntynyt eron puolelle..mutta silti.....
kertokaa mitä tehdä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873217
- 622937
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322445- 802283
- 742189
- 952026
- 121626
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201603Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j341518Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301440