Ilkeämieliset pitäköön mölyt mahassaan ja asialliset vastatkoon kun nyt kysyn:
onko raukkamaista/väärin/ moraalitonta jättää puoliso sen tähden että tämä on niin palj vanhempi ettei oikein jaksaisi elää vanhuksen kanssa?
Kuriositeettina mainittakoon, ettei ole ollut mitään ns yhteiselämää yli 17 vuoteen kun vanhusmies ei ole kyennyt.
Entä minä?
Kunhan olen.
Yritän päivän kerrallaan kestää.
Vaikeaksi alkaa käydä.
Älkää neuvoko käymään vieraissa.
Sen tapainen ei kiinnosta.
Vanhuksesta eroa hakeva?
Olenko aivan over and out??
33
3447
Vastaukset
- mellamaaria
ei kukaan sinua kiitä, kun itse olet vanhus siitä, että uhrauduit / voin kertoa - että ei kukaan todella kiitä.
- naimisissa ...
minulla ja kumppanillani on n. 30 vuotta ikäeroa. Asiat pitää puhua jo ennen liittoa halki, mitä vaikeuksia se tuo tullessaan jne. Kaiken voi järjestää toimivasti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ilman sitä avioeroakin. Riippuu tietysti ihmisestä. Itse ajattelen asian niin ja myös puolisoni, että silloin kun se päivä tulee eteen, ettei enää kykene esim. toista seksuaalisesti tyydyttämään, sitä ei voi kuitenkaan kieltää toiselta. Niitä tunteitä ja haluja ei ole hyvä tukahduttaa. Suon mielelläni toiselle sen, mitä en ehkä kykenisi enää itse antamaan. Silloin, kun toinen on tyytyväinen, olen myös itse tyytyväinen. Liitossamme on paljon muuta, rakkaudesta puhumattakaan, että en minä eroa ajattele ollenkaan.
- sivusta näitä nähnyt
No et varmasti ajattele eroa, kun olet se 30v. vanhempi! Toivot, että puolisosi huolehtisi/hoitaisi sinua mahdollisimman pitkään.
On hulluutta esim. nuorten naisten ottaa itselleen "isää", mutta näitä materian ja turvallisuuden perässä juoksijoita riittää. Paksu rahapussi takaa näennäisesti onnea ja "rakkautta" jonkin aikaa, mutta odotas, kun mies alkaa oireilemaan erektionsa kanssa tuossa 50 iässä, niin jopa nuorikolla alkaa pyörimään mielessä nuo viriilit alfaurokset.
Vanha paappa hoitelee kotona muutamaa alle kouluikäistä lasta ja vaimo juoksee ikäistensä perässä. Se se vasta on onnea!
Joskus käy myös niin, että paapalla on erektio-ongelmansa lisäksi muitakin ongelmia.
Esim. terveytensä kanssa..
Kyllä on mukavaa sitten 40-50v. naisen vaihtaa miehensä vaippoja sekä jatkuvasti hoitaa vaativaa ja äksyilevää vanhusta, kun itse olisi vielä virkeä ja viriili. Harva sitä miettii nuorena! - olisin se ...
sivusta näitä nähnyt kirjoitti:
No et varmasti ajattele eroa, kun olet se 30v. vanhempi! Toivot, että puolisosi huolehtisi/hoitaisi sinua mahdollisimman pitkään.
On hulluutta esim. nuorten naisten ottaa itselleen "isää", mutta näitä materian ja turvallisuuden perässä juoksijoita riittää. Paksu rahapussi takaa näennäisesti onnea ja "rakkautta" jonkin aikaa, mutta odotas, kun mies alkaa oireilemaan erektionsa kanssa tuossa 50 iässä, niin jopa nuorikolla alkaa pyörimään mielessä nuo viriilit alfaurokset.
Vanha paappa hoitelee kotona muutamaa alle kouluikäistä lasta ja vaimo juoksee ikäistensä perässä. Se se vasta on onnea!
Joskus käy myös niin, että paapalla on erektio-ongelmansa lisäksi muitakin ongelmia.
Esim. terveytensä kanssa..
Kyllä on mukavaa sitten 40-50v. naisen vaihtaa miehensä vaippoja sekä jatkuvasti hoitaa vaativaa ja äksyilevää vanhusta, kun itse olisi vielä virkeä ja viriili. Harva sitä miettii nuorena!vanhempi puolisko?
Elättäjä puolisoni ei ole minulle, sillä meillä on molemmilla hyvä ansiotyö, joten taloudellisesti pärjäisin mainiosti myös yksin. Sen lisäksi (olenhan itsekin jo varhaisessa keski-iässä) olen aina ollut taloudellinen ja kieltämättä "nuuka" ihminen, joten viisaasti sijoitetut rahani olen saanut myös tuottamaan melko hyvin. Elämisen menot meillä jaetaan puoliksi.
Lapsia meillä ei ole, koska kaikille sitä lahjaa ei suoda. Elämä on antanut minulle kuitenkin sen tilalle paljon muuta hyvää ja voin sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen harmoniseen elämääni. Ja nuo mainitsemasi "juoksemiset samanikäisten perässä" eivät ole, eivätkä ainakaan lähitulevaisuudessa tule edes olemaan ajankohtaisia. Toki elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo seuraavana päivänä tullessaan, kuitenkin se voin olla myös minä, jonka kohdalle sattuu joku vakava sairaus, onnettomuus jne. Ei välttämättä vanhemmalle puoliskolleni. Pitää elää ja tarttua tähän hetkeen ... tämä on totta! Menneisyys ja tulevaisuus on vain mielikuvituksemme tuote. - kjlököökökö
sivusta näitä nähnyt kirjoitti:
No et varmasti ajattele eroa, kun olet se 30v. vanhempi! Toivot, että puolisosi huolehtisi/hoitaisi sinua mahdollisimman pitkään.
On hulluutta esim. nuorten naisten ottaa itselleen "isää", mutta näitä materian ja turvallisuuden perässä juoksijoita riittää. Paksu rahapussi takaa näennäisesti onnea ja "rakkautta" jonkin aikaa, mutta odotas, kun mies alkaa oireilemaan erektionsa kanssa tuossa 50 iässä, niin jopa nuorikolla alkaa pyörimään mielessä nuo viriilit alfaurokset.
Vanha paappa hoitelee kotona muutamaa alle kouluikäistä lasta ja vaimo juoksee ikäistensä perässä. Se se vasta on onnea!
Joskus käy myös niin, että paapalla on erektio-ongelmansa lisäksi muitakin ongelmia.
Esim. terveytensä kanssa..
Kyllä on mukavaa sitten 40-50v. naisen vaihtaa miehensä vaippoja sekä jatkuvasti hoitaa vaativaa ja äksyilevää vanhusta, kun itse olisi vielä virkeä ja viriili. Harva sitä miettii nuorena!Nuoren miehen seota vanhempaan naiseen.Tottuus kun on että nainen 45 töäytettyään alkaa kuivumaan, limakalvot ohenee, kaula kuin kalkkunalla ja kärttyisyys lisääntyy päivä päivältä.
Pitää olla todella rikas ämmä jos sellaista kestäisin. - Voi joku
kjlököökökö kirjoitti:
Nuoren miehen seota vanhempaan naiseen.Tottuus kun on että nainen 45 töäytettyään alkaa kuivumaan, limakalvot ohenee, kaula kuin kalkkunalla ja kärttyisyys lisääntyy päivä päivältä.
Pitää olla todella rikas ämmä jos sellaista kestäisin.äitihahmoa hakevakin hengailla vanhemman naisen kanssa. Tai jopa ihan naimisiin asti pamauttaa.
Kai nämä on sitten näitä molemminpuolisia hyötysuhteita? Eli rahaa ei aina tarvita kehiin tämmöisissä suhteissa.
Eipä ainakaan luulis vireydessä olevan ongelmia vanhoja päiviä ajatellen. Tosin kuka nyt viittii esim. lykkiä 55 vuotiasta, kun itse olisi vaan n.40v. Makunsa kullakin.
- jättää
Kyllähän sinä olet nuorena tiennyt, että menet vanhemman miehen kanssa naimisiin. Tiesit silloinkin varmaan hyvin, että tämä päivä tulee joskus. Avioliitossa ollaan myötä ja vastoinkäymisissä.
En ymmärrä, miksi ette selvittäneet näitä asioita 17-vuotta sitten. Olisit jo ennen avioliittoa sanonut, että haluat seksiä silloinkin, kun miehelle tulee erektiohäiriö iän mukana. Seksiä voi harrastaa muutenkin kuin vain yhtymällä ja viagra ja muut lääkkeet on keksitty.- asiat tulevat oikeasti
mieleen siinä rakastumisen huumassa? Onhan se kieltämättä muutenkin imartelevaa, että nuori nainen saa huomiota vanhemmalta herrasmieheltä (?)! Itse asiassa juuri tuo ikäero tuo silloin seksiin erillaista potkua ... onhan nuoren naisen ja keski-ikäisen miehen vartalot ihan erillaiset ... iho etc. Nainenhan on kuin jumalatar miehen rinnalla ja silloinhan nainen saa juuri tuosta kauneus-rumuus akselista ja oman itsensä kehon palvonnasta suurimman tyydytyksen. Ei varsinaisesti tästä miehestä.
- viriilin miehen kanssa oleva
Ei minun mielestäni ole ollenkaan moraalitonta. Itse seurustelen 17 vuotta vanhemman miehen kanssa ja olen myös suunnitellut eroamista ja hän on täysin tietoinen tästä asiasta. Ollaan oltu kimpassa ja asuttu saman katon alla kohta neljä vuotta. Mutta sitten jos me erotaan, niin se on hänen mukaansa lopullista, että se on sitten turha meikäläisen haikailla enää hänen perään. Meillä kyllä toimii seksi kaikin puolin; hän on hyvä sängyssä vaikka tosin romantiikkaa ja hyväilyä saisi olla enemmän. Mutta pikkusen pelottaa se realiteetti, että kun hän on 60 vuotta, niin minä olen silloin 43. Nainen parhaassa iässä! Hän on aina kiusoitellut, että voinhan minä etsiä nuoren ja kokemattoman skloddin itselleni ja se on sitten sitä. No, entä sitten? Ehkä hänkin olisi tyytyväisempi jonkun kypsän nelikymppisen naisen kanssa kuin tällaisen pennun kanssa, joka vasta opettelee asioita. Yksi mieheni sukulainen heitti miehelleni suhteemme alkuaikoina, että onhan se kiva kun sulla on joku, joka työntää sua sitten rullatuolissa...No sitten tämä sukulaismies otti eron ja hankki itselleen naisen, jonka kanssa hänellä on 23 vuotta ikäeroa eli enemmän kuin meillä...että silleen...Nyt se nainen on toistamiseen paksuna. Jos seksielämä on kovin hiipuvaa sorttia, niin anna palaa ja hanki itsellesi mies, joka jaksaa ja jonka kanssa voi sitten vanheta samaan aikaan. Minä mietin vielä.
- eroko
Onko vain kyvyttömyydestä kyse, siihen kun apua saa. Viestistä ei ilmene paljonko on ikäeronne, kauanko olette olleet yhdessä. Ero on aina riipaiseva, mutta on yhtä tuskaa yrittää väkisinkin. Jokainen meistä saa päättää itse omasta elämästään, en ymmärrä miksi ajattelet, että ero olisi moraaliton teko. Neuvoja on vaikea antaa,tuomitsijoita on paljon tekee sitten niin tai näin. Olette varmaan asiasta puhuneet keskenänne, mitä mieltä puolisosi on asiasta. Itse eronnut tunteettomasta liitosta, joka kesti 20 vuotta, eroni jälkeen äitini oli puhumatta 6 vuotta ja muut tuomitsivat miten hyvät olot jätin taakseni ja aloitin tyhjästä.
Se kannatti, elämä on antanut paljon sen jälkeen ja kukaan ei enää mainitse asiasta.
Kirjoita paperile plussat ja miinukset -laske-- minätaasvainkirjoitan
Joo, on keksitty viagrat sun muut - mutta tämä hyväkäs ei suostu asiasta edes puhumaan / hän kun on Kunnon Mies.
ikäeroa on liki 20 vuotta.
yhdessä liki 37 vuotta.
Ei silloin 17 v sitten voinut asiasta puhua koska:
jo pelkkä ajatus siitä, että puhuisi sellaisesta asiasta kuin kyvyttömyydestä olisi saanut hänet kilahtamaan jotain niin täydellisesti.
Nytkin - vaikka ei ole äijä mihinkään kyennyt - kun tulee vieraita - siis miesvieraita hän kehtaa hekotella että elämä se on elämää kun on noin pal nuorempi vaimo saatana.
Joo on nuorempi vaimo niin, ja vaimo kärsii.
Meille on yksi elämä annettu, miksi minun täytyy hautaan saakka pönkittää tämän turhamaisen impotentin äijän egoa? minätaasvainkirjoitan kirjoitti:
Joo, on keksitty viagrat sun muut - mutta tämä hyväkäs ei suostu asiasta edes puhumaan / hän kun on Kunnon Mies.
ikäeroa on liki 20 vuotta.
yhdessä liki 37 vuotta.
Ei silloin 17 v sitten voinut asiasta puhua koska:
jo pelkkä ajatus siitä, että puhuisi sellaisesta asiasta kuin kyvyttömyydestä olisi saanut hänet kilahtamaan jotain niin täydellisesti.
Nytkin - vaikka ei ole äijä mihinkään kyennyt - kun tulee vieraita - siis miesvieraita hän kehtaa hekotella että elämä se on elämää kun on noin pal nuorempi vaimo saatana.
Joo on nuorempi vaimo niin, ja vaimo kärsii.
Meille on yksi elämä annettu, miksi minun täytyy hautaan saakka pönkittää tämän turhamaisen impotentin äijän egoa?Alkuperäiseen kysymykseesi: "onko raukkamaista/väärin/ moraalitonta jättää puoliso sen tähden että tämä on niin palj vanhempi ettei oikein jaksaisi elää vanhuksen kanssa?", vastaisin, että kyllä on raukkamaista ja kunniatonta. Ei ikäero ole kunniallinen eron syy, se on ollut koko ajan olemassa.
Mutta kysytko sitä?
Vaikuttaisi siltä, että ongelmat ovat todellisia mutta panet ne aiheetta ikäeron otsikon alle. Keskustele sen ukkosi kanssa! Ei sinulla ole helpompaa kunniallista tietä edetä. Ei ongelmat siitä parane, että lymytään niiden kanssa yksin jossain nurkassa. Jos hän ei keskustelemaan ryhdy ja vain "kilahtaa" kun ongelmat, oli ne erektio-ongelmia tai mitä muuta tahansa, otetaan esille niin eroa sitten jos siltä tuntuu. Ihan samoja ongelmia joutuvat samanikäisetkin puolisot kohtaamaan. Älä pakene ikäeron tekosyyn taakse.
Kunniallisuudella tarkoitan edellä olevassa sitä, että voi häpeämättä katsoa kuvaansa peilissä loppuelämänsä ajan.- overandout
argonautti kirjoitti:
Alkuperäiseen kysymykseesi: "onko raukkamaista/väärin/ moraalitonta jättää puoliso sen tähden että tämä on niin palj vanhempi ettei oikein jaksaisi elää vanhuksen kanssa?", vastaisin, että kyllä on raukkamaista ja kunniatonta. Ei ikäero ole kunniallinen eron syy, se on ollut koko ajan olemassa.
Mutta kysytko sitä?
Vaikuttaisi siltä, että ongelmat ovat todellisia mutta panet ne aiheetta ikäeron otsikon alle. Keskustele sen ukkosi kanssa! Ei sinulla ole helpompaa kunniallista tietä edetä. Ei ongelmat siitä parane, että lymytään niiden kanssa yksin jossain nurkassa. Jos hän ei keskustelemaan ryhdy ja vain "kilahtaa" kun ongelmat, oli ne erektio-ongelmia tai mitä muuta tahansa, otetaan esille niin eroa sitten jos siltä tuntuu. Ihan samoja ongelmia joutuvat samanikäisetkin puolisot kohtaamaan. Älä pakene ikäeron tekosyyn taakse.
Kunniallisuudella tarkoitan edellä olevassa sitä, että voi häpeämättä katsoa kuvaansa peilissä loppuelämänsä ajan.kyllä se ikä vaikuttaa kaikkeen, enkä tässä viitsi kertoa kaikkia inhoja yksityiskohtia ns avioliitostakaan - mutta ei se mitään.
pärjään kyllä ja aion katsoa peiliin loppuikäni ja ihan häpeilemättä.
hyvät jatkot teilleKIN jotka ette ymmärrä mitään. - yksi äksy
overandout kirjoitti:
kyllä se ikä vaikuttaa kaikkeen, enkä tässä viitsi kertoa kaikkia inhoja yksityiskohtia ns avioliitostakaan - mutta ei se mitään.
pärjään kyllä ja aion katsoa peiliin loppuikäni ja ihan häpeilemättä.
hyvät jatkot teilleKIN jotka ette ymmärrä mitään.Olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, joka kommentoi että ongelmasi ei taidakaan olla miehesi ikä. Avioeroja tulee koko ajan. Kyllä seksuaalittomuutta voi olla samanikäisillä pariskunnillakin. Ja ihmetyttää todellakin, että miksi aikoinaan menit yhteen itseäsi vanhemman kanssa? Ei se ikäero yhtäkkiä ole ilmaantunut.
Jos teillä on muita vaikeuksia ( sellaisia kuin muillakin eroavilla pareilla ) voit lähteä hyvällä omallatunnolla, mutta älä laita sitä miehesi iän syyksi. Ei hän iälleen mitään voi! - o and o
yksi äksy kirjoitti:
Olen samaa mieltä sen kirjoittajan kanssa, joka kommentoi että ongelmasi ei taidakaan olla miehesi ikä. Avioeroja tulee koko ajan. Kyllä seksuaalittomuutta voi olla samanikäisillä pariskunnillakin. Ja ihmetyttää todellakin, että miksi aikoinaan menit yhteen itseäsi vanhemman kanssa? Ei se ikäero yhtäkkiä ole ilmaantunut.
Jos teillä on muita vaikeuksia ( sellaisia kuin muillakin eroavilla pareilla ) voit lähteä hyvällä omallatunnolla, mutta älä laita sitä miehesi iän syyksi. Ei hän iälleen mitään voi!en ole väittänytkään että hän mitään iälleen voi - ja sekin on totta että vaikka hän olisi 15 vuotta nuorempi samanlainen shitbag hän silti olisi.
ja miksi menin hänen kanssaan naimisiin?
ehkä siksi, että sukulaiset - vanhemmat niin kovin sitä olivat vastaan.... - tullut uhmallakin tehtyä
o and o kirjoitti:
en ole väittänytkään että hän mitään iälleen voi - ja sekin on totta että vaikka hän olisi 15 vuotta nuorempi samanlainen shitbag hän silti olisi.
ja miksi menin hänen kanssaan naimisiin?
ehkä siksi, että sukulaiset - vanhemmat niin kovin sitä olivat vastaan....jotain, jota myöhemmin katuu ... alkaa ymmärtää, etteivät vanhemmat sitä silloin pelkästää piruuttaan sanoneet :)! Monta asiaa, vain pitää oppia kantapään kautta.
- 0 & 0
tullut uhmallakin tehtyä kirjoitti:
jotain, jota myöhemmin katuu ... alkaa ymmärtää, etteivät vanhemmat sitä silloin pelkästää piruuttaan sanoneet :)! Monta asiaa, vain pitää oppia kantapään kautta.
// Nyt kun asiaa miettii, niin miten viiltävän oikeassa he kaikki olivat: isä , äiti, tädit , isoäiti // muut läheiset/
mutta minä tyttö puolustin häntä - olisin puolustanut viimeiseen hengenvetooni.
En minä voinut nähdä millaista olisi 35 vuoden kuluttua.
Ja mitä enemmän he mollasivat häntä - sen kiihkeämmin minä häntä " rakastin".
Mutta - eipä ollut heilläkään psykologista silmää - jos olisivat suhtautuneet toisin ehkä olisin ajatellut minäkin että no, antaa olla.... - Oma elämä
0 & 0 kirjoitti:
// Nyt kun asiaa miettii, niin miten viiltävän oikeassa he kaikki olivat: isä , äiti, tädit , isoäiti // muut läheiset/
mutta minä tyttö puolustin häntä - olisin puolustanut viimeiseen hengenvetooni.
En minä voinut nähdä millaista olisi 35 vuoden kuluttua.
Ja mitä enemmän he mollasivat häntä - sen kiihkeämmin minä häntä " rakastin".
Mutta - eipä ollut heilläkään psykologista silmää - jos olisivat suhtautuneet toisin ehkä olisin ajatellut minäkin että no, antaa olla....Kun pariskunnan osapuolet ovat oman ikäpolvensa kasvatteja ja ikäeroa on, niin erimielisyyttä syntyy väkisinkin. Täytyy olla todella samanhenkiset ihmiset ja laajakatseisuutta hyvin paljon, jotta suhde kukoistaa ja säilyy. Meilläkin on "vain" 17,5 vuotta ikäeroa. Kolme vuotta sitten kun alettiin seurustella, niin ei se silloin tuntunut yhtään hankalalta, kun ei vielä tuntenut toista. Mutta entäs nyt? Ottaa päähän, kun toinen ei anna kuunnella juuri sitä musiikkia, mitä toinen haluaisi kuunnella. Toinen neuvoo joka asiassa, että ihan kuin ei itse osaisi tehdä asioita. Toinen tietää aina parhaiten, kun hänellä on enemmän elämän kokemusta. Toinen on herkempi. Toinen ei seuraa yhtään niitä asioita, joista toinen taas tietää. Toinen puhuu sodasta ja maailman politiikasta. Toista kyllä kiinnostaa nekin asiat, mutta kiinnostaisi vielä enemmän oman ikäisten ihmisten asiat. Toisaalta olen monta ongelmaa välttänyt kuuntelemalla hänen neuvoja, mutta silti sitä haluaa olla erehtyväinen, herkkä, olla epävarma, kysellä, ihmetellä. Ja jos rehellisiä ollaan, niin olenhan minä vielä täysin pentu hänen rinnallaan. Ja lisäksi. Kyllä minua ihan oikeasti hävettää, että minulla on vanhempi mies. Se vaan on näin.
- niinkin, että jos
0 & 0 kirjoitti:
// Nyt kun asiaa miettii, niin miten viiltävän oikeassa he kaikki olivat: isä , äiti, tädit , isoäiti // muut läheiset/
mutta minä tyttö puolustin häntä - olisin puolustanut viimeiseen hengenvetooni.
En minä voinut nähdä millaista olisi 35 vuoden kuluttua.
Ja mitä enemmän he mollasivat häntä - sen kiihkeämmin minä häntä " rakastin".
Mutta - eipä ollut heilläkään psykologista silmää - jos olisivat suhtautuneet toisin ehkä olisin ajatellut minäkin että no, antaa olla....olisi ollut silloin enemmän tietoinen asioista, olisi tehnyt toisin!
Toisaalta ei omasta virheestään voi muitakaan kovinkaan paljoa sakottaa. Toki voi ajatella niinkin, että jos olisivat antaneet vain sinun olla, kommentoimatta ja tilanteen rauhoittua; olisivatko silmäsi silloin avautuneet ja olisitko toiminut eri tavalla. Toisaalta enää ei kannata olla jälkiviisas. Meillä on vain yksi elämä ja elämä on täynnä valintoja. Joskus tekee virheitä, mutta niitä tekevät kaikki, tavalla tai toisella. Asiaa voi ajatella myös positiivisesti ... jos et olisi tehnyt valintojasi tähän saakka tällä tavoin, kuin olet ne tehnyt, et olisi se ihminen joka nyt olet. Olisitko parempi, jos olisit tehnyt toisin? ... sitä ei voi tietää, tuskin. Ehkä olet tarvinnut tämän kaikki, jotta olisit se mikä nyt olet. Se mikä ei tapa, vahvistaa.Virheet ovat sitä varten, jotta niistä otamme opiksi, eikä sinun tarvitse kärsiä siitä loppuelämääsi. Voit haluta ja ottaa eron itseäsi syyllistämättä. Ymmärrän vallan hyvin sinua. Moraalitonta se ei ole. Kuka muu ajattelisi sinua, ellet itse tee niin! - 0&0
niinkin, että jos kirjoitti:
olisi ollut silloin enemmän tietoinen asioista, olisi tehnyt toisin!
Toisaalta ei omasta virheestään voi muitakaan kovinkaan paljoa sakottaa. Toki voi ajatella niinkin, että jos olisivat antaneet vain sinun olla, kommentoimatta ja tilanteen rauhoittua; olisivatko silmäsi silloin avautuneet ja olisitko toiminut eri tavalla. Toisaalta enää ei kannata olla jälkiviisas. Meillä on vain yksi elämä ja elämä on täynnä valintoja. Joskus tekee virheitä, mutta niitä tekevät kaikki, tavalla tai toisella. Asiaa voi ajatella myös positiivisesti ... jos et olisi tehnyt valintojasi tähän saakka tällä tavoin, kuin olet ne tehnyt, et olisi se ihminen joka nyt olet. Olisitko parempi, jos olisit tehnyt toisin? ... sitä ei voi tietää, tuskin. Ehkä olet tarvinnut tämän kaikki, jotta olisit se mikä nyt olet. Se mikä ei tapa, vahvistaa.Virheet ovat sitä varten, jotta niistä otamme opiksi, eikä sinun tarvitse kärsiä siitä loppuelämääsi. Voit haluta ja ottaa eron itseäsi syyllistämättä. Ymmärrän vallan hyvin sinua. Moraalitonta se ei ole. Kuka muu ajattelisi sinua, ellet itse tee niin!Kaikki tuo " minä tiedän parhaiten" syyllistäminen, nuoremmat ihmiset eivät tiedä mistään mitään kumma sentään olen sota-ajan elänyt jne.
hän oli kolmen-neljän sota-aikana ettei kyllä kovin siitä itse muista, suurin osa mitä hän " tietää" on kyllä vanhemmilta kuultua.
meillä on vielä sellainenkin ero että
taustamme ovat täysin erilaiset.
kun minun isäni sattui kerran kysymään, missä hänen isänsä palveli sota-aikana hän vastasi että hänen isänsä sotilaspassissa luki että
" rintamapalvelukseen kelpaamaton".
siitäkö minun isäni vasta riemastui -hän meni itse, vapaaehtoisena sotaan vain 17 vuotiaana ja joutui kovaan paikkaan Syvärille. isäni haavoittui siellä, palasi takaisin, sai urhoollisusmitaleita yms.
ja vielä kauempaa on eroavaisuuksia;
minun isoisäni palveli Mannerheimin alaisena kansalaissodassa ja miehini isä oli kammottava punikki, myös mieheni äiti oli aktiivisesti mukana punikkien toiminnassa - kaikki nämä asiat - vaikka ovat tapahtuneet kauan sitten vaikuttivat ja vaikuttivat kaikkeen.
minun sukuni halveksi punikkeja.
olen joskus ajatellut että vasta minun lapseni ovat vapaita tästä menneisyyden taakasta - tai en tiedä ovatko - minuun ne ovat vaikuttaneet syvästi sukuni kärsimysten takia - mitä punikit tekivät.
että montaa on tekijää, jos häneltä jotain ylipäätään kysyy - useimmiten hän ei vastaa mitään - mutta: jos joltain toiselta kysyy jotain hän on hyvin, hyvin, hanakka vastaamaan sen toisen ihmisen puolesta.
miten se menikään että suomalainen ei vastaa kun kysytään...
tässä ovat suuret asiat kyseessä, jos eroaa lopullisesti menee koko entinen elämä.
On myös olemassa taloudelliset realiteetit, koska hän on sen ikäinen kun on, en tiedä antaako pankki hänelle edes lainaa että voi lunastaa minun kodistamme - ja jos ei - se menee myyntiin.
mutta: kiitos kaikista asiallisista vastauksista! - tarkoitukseni ei ollut syyl...
0&0 kirjoitti:
Kaikki tuo " minä tiedän parhaiten" syyllistäminen, nuoremmat ihmiset eivät tiedä mistään mitään kumma sentään olen sota-ajan elänyt jne.
hän oli kolmen-neljän sota-aikana ettei kyllä kovin siitä itse muista, suurin osa mitä hän " tietää" on kyllä vanhemmilta kuultua.
meillä on vielä sellainenkin ero että
taustamme ovat täysin erilaiset.
kun minun isäni sattui kerran kysymään, missä hänen isänsä palveli sota-aikana hän vastasi että hänen isänsä sotilaspassissa luki että
" rintamapalvelukseen kelpaamaton".
siitäkö minun isäni vasta riemastui -hän meni itse, vapaaehtoisena sotaan vain 17 vuotiaana ja joutui kovaan paikkaan Syvärille. isäni haavoittui siellä, palasi takaisin, sai urhoollisusmitaleita yms.
ja vielä kauempaa on eroavaisuuksia;
minun isoisäni palveli Mannerheimin alaisena kansalaissodassa ja miehini isä oli kammottava punikki, myös mieheni äiti oli aktiivisesti mukana punikkien toiminnassa - kaikki nämä asiat - vaikka ovat tapahtuneet kauan sitten vaikuttivat ja vaikuttivat kaikkeen.
minun sukuni halveksi punikkeja.
olen joskus ajatellut että vasta minun lapseni ovat vapaita tästä menneisyyden taakasta - tai en tiedä ovatko - minuun ne ovat vaikuttaneet syvästi sukuni kärsimysten takia - mitä punikit tekivät.
että montaa on tekijää, jos häneltä jotain ylipäätään kysyy - useimmiten hän ei vastaa mitään - mutta: jos joltain toiselta kysyy jotain hän on hyvin, hyvin, hanakka vastaamaan sen toisen ihmisen puolesta.
miten se menikään että suomalainen ei vastaa kun kysytään...
tässä ovat suuret asiat kyseessä, jos eroaa lopullisesti menee koko entinen elämä.
On myös olemassa taloudelliset realiteetit, koska hän on sen ikäinen kun on, en tiedä antaako pankki hänelle edes lainaa että voi lunastaa minun kodistamme - ja jos ei - se menee myyntiin.
mutta: kiitos kaikista asiallisista vastauksista!sinua mitenkään ... muistaakseni mainitsin sen ja ymmärrykseni. Empatiani ovat puolellasi. Olen äärettömän pahoillani, jos loukkasin sinua. Vaikka olenkin sinua runsaasti nuorempi (vasta varhaisessa keski-iässä 35 wee), kuitenkin olen riittävän älykäs sanoakseni, että "oikeastaan ymmärrän, miten vähän asioista tiedänkään" :)! Itse olen läpikäynyt kipeän avioeron ja lapsettomuuskriisin ... myös kaikki nämä syventävät omaa elämänkokemusta, antavat erillaisia näkökulmia asioihin. Muokkaavat ihmistä. Ihmissuhteet ja elämä eivät ole aina niin mustavalkoisia. Päinvastoin, ovat välillä kovinkin mutkikkaita. Itselläni ei ole varaa, eikä halua syyllistää tai tuomita ketään ... päinvastoin. Yritän miettiä asioita erillaisista näkökulmista ja ymmärtää eri osapuolia, heidän motiivejaan jne. Enkä halua tyrkyttää myöskään kenellekään omaa elämäntapaani, valintojani ... tietä, jota minä kuljen. Se kaikki on ollut minulle parhaaksi, toiselle välttämättä ei. Siksi neuvot eivät ole aina kovin hyväksi, koska emme voi tuntea toista ihmistä, miten hän kokee ja näkee asiat, millaiset ovat hänen resurssinsa sillä hetkellä selvitä niistä jne.
Pohdiskella voi kuitenkin ja miettiä asioita eri näkökulmista. :)
Olisi mukava vaihtaa kanssasi ajatuksia syvemminkin sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin. Itselläkin, nyt toista kertaa naimisissa, runsaasti vanhempi mies. En vain oikein tiedä, kannattaako palstalle antaa omaa sähköpostiosoitetta, jos tulee sen jälkeen häirikköpostia. - 0&0
tarkoitukseni ei ollut syyl... kirjoitti:
sinua mitenkään ... muistaakseni mainitsin sen ja ymmärrykseni. Empatiani ovat puolellasi. Olen äärettömän pahoillani, jos loukkasin sinua. Vaikka olenkin sinua runsaasti nuorempi (vasta varhaisessa keski-iässä 35 wee), kuitenkin olen riittävän älykäs sanoakseni, että "oikeastaan ymmärrän, miten vähän asioista tiedänkään" :)! Itse olen läpikäynyt kipeän avioeron ja lapsettomuuskriisin ... myös kaikki nämä syventävät omaa elämänkokemusta, antavat erillaisia näkökulmia asioihin. Muokkaavat ihmistä. Ihmissuhteet ja elämä eivät ole aina niin mustavalkoisia. Päinvastoin, ovat välillä kovinkin mutkikkaita. Itselläni ei ole varaa, eikä halua syyllistää tai tuomita ketään ... päinvastoin. Yritän miettiä asioita erillaisista näkökulmista ja ymmärtää eri osapuolia, heidän motiivejaan jne. Enkä halua tyrkyttää myöskään kenellekään omaa elämäntapaani, valintojani ... tietä, jota minä kuljen. Se kaikki on ollut minulle parhaaksi, toiselle välttämättä ei. Siksi neuvot eivät ole aina kovin hyväksi, koska emme voi tuntea toista ihmistä, miten hän kokee ja näkee asiat, millaiset ovat hänen resurssinsa sillä hetkellä selvitä niistä jne.
Pohdiskella voi kuitenkin ja miettiä asioita eri näkökulmista. :)
Olisi mukava vaihtaa kanssasi ajatuksia syvemminkin sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin. Itselläkin, nyt toista kertaa naimisissa, runsaasti vanhempi mies. En vain oikein tiedä, kannattaako palstalle antaa omaa sähköpostiosoitetta, jos tulee sen jälkeen häirikköpostia.Joo se vaara on olemassa että joku häirikkö kirjoittelee.
Tunnut varsin fiksulta naiselta ( eikö kaikki naiset olekin fiksuja....)
Ei elämässä saa mitään takeita - ei kukaan eikä mistään.
Eteenpäin on mentävä vaikka taakse olisi jäänyt savuavat raunioit ( vertauskuvauksellisesti).
Minä en oikein tiedä, mitä olisi parasta tehdä.
Oma elämä on tärkeä asia, mutta tiedän sanomattakin, että jos tuon säkin jätän niin minua syyllistetään kybällä.
Ja kenen kontolle tämä vanhus sitten jää?
Lasten tietenkin.
Kirjoita jossain vaiheessa kun ehdit.
- toiset kaksi reppanaa
kaks
Kirjoittanut: reppanaa 8.9.2006 klo 19.57
ollaan jo kolmannen kerran muutettu erilleen mieheni kanssa mut tajusin sen tänään ihan kirkkaasti ettei tuu taaskaan onnistumaan...hyvä vai paha ..en tiiä.miks jotkut ei vaan millään pääse toisistaan irti vaik päällään seisois. - mistä
taas monet hehkuttaa, että ikäerolla ei ole väliä!
Rakkaus on sokeaa, vaiko itse ajattelematon? Onhan se ihan selvä jos n.parikytvuottakin ikäeroa, tulehanse ikäero jossain välissä vastaan.
Jälkiviisas turha olla, mutta toivottavasti moni rupeaisi miettimään kakskertaa mihinkä päänsä laittaa, kun rupeaa hengailee vanhemman siipan kanssa.
Ei millään pahalla, mutta ton asian olis luulut sunkin ajoissa tajuavan. Sääliksi käy puolisoasi, koska hän tietää kyvyttömyytensä ja että sinulla ei ole hänen kanssaan hyvä enään olla, johtuen siitä ja iästä.
Kyvyttömyys ei katso aina ikääkään. On monia jolla alkaa paikat reistailee jo 40v. Eli paraneeko se kalua vaihtamalla? Huonolla tuurilla ei. Onhan näitä muitakin konsteja hoitaa tämäkin puoli. Tosin, jos olet 17vuotta ollut ilman, miksi enään rupea valittamaan/vaihtamaan?- 0&0
Jaa, miksi nyt enää....siinpä kysymys.
Ja joo`hän on kyvytön ko narunpätkä MUTTA ei ole koskaan suostunut EDES puhumaan asiasta eli hän on oikean miesten-mies ja p..at. - voi....
0&0 kirjoitti:
Jaa, miksi nyt enää....siinpä kysymys.
Ja joo`hän on kyvytön ko narunpätkä MUTTA ei ole koskaan suostunut EDES puhumaan asiasta eli hän on oikean miesten-mies ja p..at.syyttää, jos/kun 2 puhekykyistä ja ajattelevaa ihmistä kerta parisuhteessa on. Eiköhän nämä miehisen-miehen ominaisuudet jo kaikki tiedä. Eli varmasti tuokin puoli on aika äkkiä suhteen alussakin selväksi käynnyt. Valintakysymyksiähän nämä on. Katkeruus ei vaan kasvata ihmistä ihmisenä.
- 0&0
voi.... kirjoitti:
syyttää, jos/kun 2 puhekykyistä ja ajattelevaa ihmistä kerta parisuhteessa on. Eiköhän nämä miehisen-miehen ominaisuudet jo kaikki tiedä. Eli varmasti tuokin puoli on aika äkkiä suhteen alussakin selväksi käynnyt. Valintakysymyksiähän nämä on. Katkeruus ei vaan kasvata ihmistä ihmisenä.
:-))
- Sori, mulla
0&0 kirjoitti:
:-))
on aikaa muuhunkin, toisekseen tarkoitin vinkkiä sinnepäin =)
- myös, että aina ei
Sori, mulla kirjoitti:
on aikaa muuhunkin, toisekseen tarkoitin vinkkiä sinnepäin =)
suhteen alussa tiedä, mihin päänsä pistää ... ihminen muuttuu aikaa myöten, ketä parempaan, ketä huonomaan suuntaan. Ja sanotaanhan myös sitäkin, että koskaan et tule täysin toista tuntemaan ... ehkä tämän vuoksi toinen ihminen on niin kiinnostava. Elävässä elämässä tulee yllättäviä tilanteita ja käänteitä, jolloin kumppani ei välttämättä reagoi ja toimikaan täysin odotetulla tavalla.
- mutta
myös, että aina ei kirjoitti:
suhteen alussa tiedä, mihin päänsä pistää ... ihminen muuttuu aikaa myöten, ketä parempaan, ketä huonomaan suuntaan. Ja sanotaanhan myös sitäkin, että koskaan et tule täysin toista tuntemaan ... ehkä tämän vuoksi toinen ihminen on niin kiinnostava. Elävässä elämässä tulee yllättäviä tilanteita ja käänteitä, jolloin kumppani ei välttämättä reagoi ja toimikaan täysin odotetulla tavalla.
luulisi kumminkin perusluonteenpiirteet selviävän aika piakkoin jo suhteen alussa.
Ts. miehisen-miehen puhumattomuus luulisi selviävän aika äkkiä. Ei pidä tyytyä väähään, jos kumminkin pohjimmiltaan haluaa enemmän. Myöhemmin kun sen oivaltaa, niin turhan moni mielensä sitten pahoittaa. - 0&0
mutta kirjoitti:
luulisi kumminkin perusluonteenpiirteet selviävän aika piakkoin jo suhteen alussa.
Ts. miehisen-miehen puhumattomuus luulisi selviävän aika äkkiä. Ei pidä tyytyä väähään, jos kumminkin pohjimmiltaan haluaa enemmän. Myöhemmin kun sen oivaltaa, niin turhan moni mielensä sitten pahoittaa......kun asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia...on paljon mietittävää...lapset...heidän tulevaisuutensa kun ovat pieniä..ehjä vai risainen koti....
puhumattomuus on kyllä tullut kuvaan vasta myöhäisemmällä iällä - mutta jaksellaan - kaikki.. - se 35 wee nainen :)
0&0 kirjoitti:
.....kun asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia...on paljon mietittävää...lapset...heidän tulevaisuutensa kun ovat pieniä..ehjä vai risainen koti....
puhumattomuus on kyllä tullut kuvaan vasta myöhäisemmällä iällä - mutta jaksellaan - kaikki..varmaa tässä elämässä, paitsi kuolema ja asioita ei voi tarkastella niin mustavalkoisesti - jokotai-periaatteella! Ehjä koti on aina moninverroin parempi, kuin risainen. Se on selvä. Toisaalta taas lasten vuoksikaan ei pelkästään kannata omaa liittoaan pitää pystyssä, jos kuvioissa on esimerkiksi alkoholismia, väkivaltaa mm. Ne ovat jo todellisia syitä jättää toinen ... ja silloin on myös lapsen etu kysymyksessä. Lapsi oppii tietyt käyttäytymismallit kotonaan ja en usko, että kukaan väittää edellisten kaltaiden asioiden olevan hyväksi siinä suhteessa. On surullista ja hyvin traagistakin nähdä vanhempia, joiden omat lapsuuden aikaiset käsittelemättömät traumat esim. heijastavat vielä voimakkaasti aikuisuuteen ja he jatkavat saamaansa "perintöä" omille lapsilleen. Se kierre on katkaistava ja lasten ollessa vielä kotona, se on aikuisen vastuulla. Aikuisuudessa toki ihminen tekee jo itsenäisiä valintoja, joista voi joko onnitella tai syyttää suurimmaksi osaksi itseään, ei enää vanhempiaan. Riippuu toki mitä lapsuudenkodissaan on kokenut/nähnyt. Kaikkea ei varmasti anteeksi pysty antamaan ja joskus ne teettävät vain ihmisraunioita, joihin ei enää apu yllä.
Huonossa parisuhteessa ihmisen ei tarvitse tehdä itsestään enää marttyyriakaan. Ymmärrän oikein hyvin, ettei ennen ollut nykyisenkaltaisia mahdollisuuksia aina lähteäkään, vaan joutui nielemään ylpeytensä ja yrittää vain kestää. Nykyään voi kuitenkin jo jättää sietämättömän parisuhteen. Ketään ei enää jätetä oman onnensa nojaan. Toivottavasti. Tietenkin kaikki tämä on hankalampaa ihmiselle, jolla ei ole tukiverkostoa ympärillään ... ystävää/ystäviä/sukulaisia jne. Kuitenkin kaikille on apua tarjolla, jos sitä osaa pyytää ja hakea. Saa keskusteluapua (kuten tältä palstalta ... no joo, kaikilta täältäkään ei)esim. vertaistukiryhmiltä, terapeutin ja psykiatrien palveluja, on turvakoteja jne.
Kuitenkaan en tällä kaikella halua sanoa sitäkään, että miehesi olisi ollut huono isä lapsilleen, vaikkei kummoinen olisi aviomiehenä ollutkaan. Asioista sen paremmin tietämättä sanoisin näin. Välillä on niinkin, että kaikki se rakkaus, josta pitäisi riittää vaimollekin osansa, kohdistetaankin lapsiin ... kykenemättä kohtaamaan toista aikuista omien resurssien puutteessa siihen.
No, tämä tällä kertaa ... - En tarkoittanut
0&0 kirjoitti:
.....kun asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia...on paljon mietittävää...lapset...heidän tulevaisuutensa kun ovat pieniä..ehjä vai risainen koti....
puhumattomuus on kyllä tullut kuvaan vasta myöhäisemmällä iällä - mutta jaksellaan - kaikki..olla mustavalkoinen. Elämänkokemukseni mukaan sanoin vaan mielipiteeni. Hyviä jatkoja ja voimia sulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1003447
- 623127
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342624- 802413
- 842386
- 962086
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402066Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221690- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil411647