Aion pettää

Jos ukkonsa on hintti, eikä uskalla tulla kaapista, niin anna palaa.

Miten selität: "Mikäli tarvitset enemmän seksiä hanki seksiä mutta älä petä." Miten voi hankkia enemmän seksiä pettämättä? Miten voi hankkia lisää seksiä ihmisen kanssa, joka ei sitä halua... ja lisäksi jonkun toisen kanssa...ja vielä pettämättä?

Sain kyllä käsityksen ap:n kirjoituksista, että hän on tehnyt sen, mitä asian hyväksi tehtävissä on. Mielummin kuitenkin suosittelisin ap:lle eroamista. En usko, että pettämisestä saa sitä hyvänolon kokonaisvaltaista tunnetta, mitä hyvä seksi parhaimmillaan voi tarjota.

okalinnut kirjoitti:

Miten selität: "Mikäli tarvitset enemmän seksiä hanki seksiä mutta älä petä." Miten voi hankkia enemmän seksiä pettämättä? Miten voi hankkia lisää seksiä ihmisen kanssa, joka ei sitä halua... ja lisäksi jonkun toisen kanssa...ja vielä pettämättä?

Sain kyllä käsityksen ap:n kirjoituksista, että hän on tehnyt sen, mitä asian hyväksi tehtävissä on. Mielummin kuitenkin suosittelisin ap:lle eroamista. En usko, että pettämisestä saa sitä hyvänolon kokonaisvaltaista tunnetta, mitä hyvä seksi parhaimmillaan voi tarjota.

Lue lisää

edellinen tarkoitti, että pitäs kertoa kumppanilleen mitä on tekemässä, ja sopia asiasta, eihän se sitten ole pettämistä.

Sinulla on ajatusta asiasta oikeasti ja näin olisi itsekin aikanaan pitänyt asia hoitaa. Asiat pitää aina uskaltaa kertoa niin kuin ne itse oikeasti kokee ja kertoa todella sillä tunteella, että toinen näkee, että siinä ollaan nyt tosissaan ja tämä on oikeasti oloni. Kyllä oli suorastaan ihana lukea kerrankin hyvä mielipide asiasta. Kiitos tuosta hyvin ilmaistusta mielipiteestä :) Varsinkin se, että ihmisen pitää todella tietää mitä haluaa itse tuntuu unohtuvan monelta ihmiseltä - Itse pitää myös olla tyytyväinen itseensä, omaan oloonsa, ratkaisuihinsa vaikka parisuhteessa elääkin.

Ei ole pettämistä jos sopii asiasta ensin.
Seksi on seksiä ja rakkaus rakkautta.Yleensä tosin ne toteutuvat saman kunppanin kanssa.

Jäinkin miettimään et rakastaako puolisosi sinua vai onko suhteenne jotain muuta?

blondi.. kirjoitti:

edellinen tarkoitti, että pitäs kertoa kumppanilleen mitä on tekemässä, ja sopia asiasta, eihän se sitten ole pettämistä.

Minusta on pettämistä, jos toisia miehiä/naisia tapailee. Jos toinen sen tietää, se ei ole salaista, mutta ei se pettämistä mihinkään hävitä.
Avio-/avoliitossa eläminen on sitä, että juuri se yksi ihminen riittää.
Ehkä elän viime vuosituhatta näine periaatteineni...

okalinnut kirjoitti:

Minusta on pettämistä, jos toisia miehiä/naisia tapailee. Jos toinen sen tietää, se ei ole salaista, mutta ei se pettämistä mihinkään hävitä.
Avio-/avoliitossa eläminen on sitä, että juuri se yksi ihminen riittää.
Ehkä elän viime vuosituhatta näine periaatteineni...

Lue lisää

Viestissäsi ei ole kysymyksessä konservatiivisuus, olet yksinkertaisesti sekoittanut käsitteet.

Kirjoitin aiemmin: "Pettäminen tarkoittaa sopimusten rikkomista, valehtelua, huijaamista, petkuttamista, selän takana toimimista jne." Jos toiminta on kaikkien osapuolten kanssa sovitun mukaista ei se voi olla petos eikä sitä voi kuvata sanalla pettäminen.

Seksuaalisen sivusuhteen, rakastajan/rakastajattaren pitäminen tai toisen puolison ottaminen tapahtuu nykyisessä länsimaisessa ympäristössä niin usein "pettämisen" tuloksena, että sinä ja hyvin monet muutkin ovat sekoittaneet käsitteet totaalisesti.

Voit vapaasti olla konservativinen, tai millä nimellä sitä mielipidettä haluatkin kutsua, ja olla sitä mieltä, että sivusuhteen tai toisen puolison pito on kaikissa olosuhteissa väärin. Käsitteissä kuitenkin sekoat jos käytät sanaa "pettäminen" tilanteessa johon ei liity minkäänlaista valehtelemista tai petosta.

Vastauksessani oli aivan oleellista erottaa vilpillinen toiminta (=pettäminen) sivusuhteen hankkimisesta ilman vilppiä tai petosta. Näin ei aina keskustelussa ole ja silloin "pettäminen" toimii usein "sivusuhteen" puhekielisenä synonyyminä. Kyse on samasta ilmiöstä kun puhekielessä usein sanotaan jonkun varastaneen esineen kun hän ei palauta lainaamaansa esinettä. Tuomioistuin kuitenkin tuomitsee tässä tapauksessa kavalluksesta, ei varkaudesta. Joskus tarvitaan tarkempaa erottelua eri käsitteiden välillä.

Palaan vielä aiheeseen. Petos ja valehtelu tuhoaa aina ihmissuhteen. Jos ihmissuhteen (parisuhteen tai avioliiton) haluaa pitää vaikeuksista huolimatta ja tavanomaiset keinot eivät riitä, voi joskus epätavanomaisiakin keinoja harkita ja käyttää kunhan toimii rehellisesti. Rehellisen toiminnan leimaaminen "pettämiseksi" ei ole rehellistä.

oppinut kirjoittamaan? Kyllä teitä tekoviisaita hurskastelijoita riittää puoskareissa. Muista välilyönnit, pilkut ja sanojen oikeinkirjoitus.

ole. kirjoitti:

oppinut kirjoittamaan? Kyllä teitä tekoviisaita hurskastelijoita riittää puoskareissa. Muista välilyönnit, pilkut ja sanojen oikeinkirjoitus.

Kyllä mä osan omassa kielessä hyvin kirjotaa ja puhua.Totta...olen ulkomaalainen.Rassismi on teidän maassa ihan ikäpäivänen ilmiö.Kuitenkin olen onnellinen että on olemassa toisia kunnioitavia suomalaisia.Ihme on se että te haukute omia kansalaisia,jos kuka on eri mielta asjasta.Kaikki me ollaan ihmisia....koe nyt ymärtä sitä!

on tapana tehdä kompromisseja, mutta kompromissi ei suinkaan tarkoita sitä, että vain toinen osapuoli antaa aina periksi.

Totta on, että pitkässä suhteessa seksipuoli tahtoo jäädä arkielämän jalkoihin. Totta on myöskin sekin, että tasapainoisessa pitkässä suhteessa toisen osapuolen tuotua esiin ongelman, molemmat yrittävät keksiä ratkaisukeinoja ongelman ratkaisemiseksi. Näistä ratkaisukeinoista valitaan sitten molemmille sopivat, ja ratkaisua ruvetaan työstämään yhdessä. Koska jos ei näin tehdä, suhde kuolee.

Minusta kuulostaa siltä (itse ongelmaan kantaaottamatta), että miehesi pyrkii yhteiselämässänne dominoimaan sinua omaan menneisyytensä perusteella keräämään tietämykseensä ja kokemukseensa vedoten ja sinun tämänhetkisiä tunteitasi samanlaisen kokemuksen puutteeseen vedoten vähätellen. Jos hän toimii näin muillakin elämänalueillanne, suhde ei vaikuta suoraan sanoen erityisen terveeltä.

Hienosti kirjoitettu, meilla miehiläkin on tunteet, mekin ollaan vaan ihmisiä.

"Voitte tehdä paljonkin sille että välillenne palaa aito toistenne kunnioittaminen, hellyys, läheisyys ja rakkaus"

Voi kun olenkin yrittänyt, nyt olen luovuttamisristeyksessä ja menossa vaan kauemmaksi tuosta mitä kuvailit. Kyllä on oma lusikkakin sopassa hämmentämässä, tässä olisi kasvun paikka nyt molemmilla. Mutta kuinka kauan sitä jaksaa yrittää kun tulosta ei tule? Tämä sama tilanne tulee vähän liian usein vastaan.
Nyt ainakin näen, miten tärkeä seksi on parisuhteessa- miten tärkeäksi sen itse koen. Kyllä, jättimäisen ongelman olen tästä kehitellyt. Minkäs sitä tunteilleen voi - pitäisikö järkeillä? Järki sanoo että meidän halumme eivät kohtaa - itseasiassa ei pelkästään seksuaalisuuden saralla vaan muutenkin. Mutta toisaalta että sille voi tehdä jotakin, mutta (taas) onko sitten oikein ruveta tekemään ratkaisuja jotka ovat kaukana siitä mitä itse on ja haluaa? En tiedä. Olisinpa viisaampi. Hyvä idea lähteä lenkille (pitkästä aikaa) taidan tehdä sen jo tänään.

"Mietihän miksi oikeasti haluat miehesi kanssa olla ja elää? Mitä hänessä rakastat? Kuinka osoitat hänelle rakastavasi häntä? Oletko aidosti kiinnostunut siitä mitä hänelle kuuluu ja miltä hänestä tuntuu?"

Hän on luotettava ja hyvä ihminen, eli ei ryyppää ja rilluttele (sen vaiheen hän jo eli..). Tässä vaiheessa tuli stoppi. Hassu tunne kävi mielessäni - rakastan häntä kuin veljeäni tai ystävääni. Onko se ihan normaalia? Kirjotin että haluaisin rakastella hänen kanssaan useammin. Nyt mietin tarkoitanko tuota todella. Vai tarkoitanko että haluaisin haluta häntä ja että hän haluaisi minua. Sekavaa? No niin on ajatuksenikin. Karu totuus on kuitenkin se etten muista edes milloin olisin viimeksi fantasioinut seksistä mieheni kanssa, kyllä niissä aina esiintyy joku muu. Onkohan hänelläkin näin? Jos niin ei ainakaan myönnä (eikä ihmekään). En edes tiedä millaista seksi on muiden kanssa, eli onko meidän seksi sen parempaa/huonompaa. Mieleeni on vain syöpynyt nämä televisiosta ja kirjoista tulevat hohdokkaat ja kiihkeät kuvat siitä millaista seksin "pitäisi" olla. Eli en tiedä olenko liian vaativa seksin suhteen, kun ei ole vertailukohtia oikeasta elämästä.

"mieti sitten mitä voisit tehdä jotta kanssasi olisi mukavampi olla."
Olla turpa kiinni ja tehdä ruokaa. Näin minusta tuntuu.

ap* kirjoitti:

"Voitte tehdä paljonkin sille että välillenne palaa aito toistenne kunnioittaminen, hellyys, läheisyys ja rakkaus"

Voi kun olenkin yrittänyt, nyt olen luovuttamisristeyksessä ja menossa vaan kauemmaksi tuosta mitä kuvailit. Kyllä on oma lusikkakin sopassa hämmentämässä, tässä olisi kasvun paikka nyt molemmilla. Mutta kuinka kauan sitä jaksaa yrittää kun tulosta ei tule? Tämä sama tilanne tulee vähän liian usein vastaan.
Nyt ainakin näen, miten tärkeä seksi on parisuhteessa- miten tärkeäksi sen itse koen. Kyllä, jättimäisen ongelman olen tästä kehitellyt. Minkäs sitä tunteilleen voi - pitäisikö järkeillä? Järki sanoo että meidän halumme eivät kohtaa - itseasiassa ei pelkästään seksuaalisuuden saralla vaan muutenkin. Mutta toisaalta että sille voi tehdä jotakin, mutta (taas) onko sitten oikein ruveta tekemään ratkaisuja jotka ovat kaukana siitä mitä itse on ja haluaa? En tiedä. Olisinpa viisaampi. Hyvä idea lähteä lenkille (pitkästä aikaa) taidan tehdä sen jo tänään.

"Mietihän miksi oikeasti haluat miehesi kanssa olla ja elää? Mitä hänessä rakastat? Kuinka osoitat hänelle rakastavasi häntä? Oletko aidosti kiinnostunut siitä mitä hänelle kuuluu ja miltä hänestä tuntuu?"

Hän on luotettava ja hyvä ihminen, eli ei ryyppää ja rilluttele (sen vaiheen hän jo eli..). Tässä vaiheessa tuli stoppi. Hassu tunne kävi mielessäni - rakastan häntä kuin veljeäni tai ystävääni. Onko se ihan normaalia? Kirjotin että haluaisin rakastella hänen kanssaan useammin. Nyt mietin tarkoitanko tuota todella. Vai tarkoitanko että haluaisin haluta häntä ja että hän haluaisi minua. Sekavaa? No niin on ajatuksenikin. Karu totuus on kuitenkin se etten muista edes milloin olisin viimeksi fantasioinut seksistä mieheni kanssa, kyllä niissä aina esiintyy joku muu. Onkohan hänelläkin näin? Jos niin ei ainakaan myönnä (eikä ihmekään). En edes tiedä millaista seksi on muiden kanssa, eli onko meidän seksi sen parempaa/huonompaa. Mieleeni on vain syöpynyt nämä televisiosta ja kirjoista tulevat hohdokkaat ja kiihkeät kuvat siitä millaista seksin "pitäisi" olla. Eli en tiedä olenko liian vaativa seksin suhteen, kun ei ole vertailukohtia oikeasta elämästä.

"mieti sitten mitä voisit tehdä jotta kanssasi olisi mukavampi olla."
Olla turpa kiinni ja tehdä ruokaa. Näin minusta tuntuu.

Lue lisää

niin huomasi heti et ongelma tosiaan on enemman sinun päässäsi kuin miehesi.

Aikaisemman kirjoittajan selkeä, hieno kirjoitus kaiketi auttoi sinuakin ymmärtämään sen.

Et rakasta ja halua miestäsi vaan haaveilet seksistä jota olet nähnyt televisiosta.
Haluat että miehesi täyttää nämä toiveet ja tekee sinut onnelliseksi.

Tiedätkö sanonnan,Jokainen on oman onnensa seppä. Se pitää paikkansa usein mut pitää lukea niin et, oma onni tulee oman pään sisäpuolelta eikä kukaan mies sitä sinulle valmiiksi tee.

Sinun tulee nähdä oma elämäsi ensin hyvänä ja oikeana eikä odottaa että miehesi tekisi sen sinun fantasioidesi mukaiseksi.

Todellakin haluaisit haluta häntä ja syytät miestäsi siitä kun näin ei käy.
Kaikki ei tosiaan käy kuin elokuvissa vaan elämä on...paljon monimutkaisempi käsikirjoitus.

ap* kirjoitti:

"Voitte tehdä paljonkin sille että välillenne palaa aito toistenne kunnioittaminen, hellyys, läheisyys ja rakkaus"

Voi kun olenkin yrittänyt, nyt olen luovuttamisristeyksessä ja menossa vaan kauemmaksi tuosta mitä kuvailit. Kyllä on oma lusikkakin sopassa hämmentämässä, tässä olisi kasvun paikka nyt molemmilla. Mutta kuinka kauan sitä jaksaa yrittää kun tulosta ei tule? Tämä sama tilanne tulee vähän liian usein vastaan.
Nyt ainakin näen, miten tärkeä seksi on parisuhteessa- miten tärkeäksi sen itse koen. Kyllä, jättimäisen ongelman olen tästä kehitellyt. Minkäs sitä tunteilleen voi - pitäisikö järkeillä? Järki sanoo että meidän halumme eivät kohtaa - itseasiassa ei pelkästään seksuaalisuuden saralla vaan muutenkin. Mutta toisaalta että sille voi tehdä jotakin, mutta (taas) onko sitten oikein ruveta tekemään ratkaisuja jotka ovat kaukana siitä mitä itse on ja haluaa? En tiedä. Olisinpa viisaampi. Hyvä idea lähteä lenkille (pitkästä aikaa) taidan tehdä sen jo tänään.

"Mietihän miksi oikeasti haluat miehesi kanssa olla ja elää? Mitä hänessä rakastat? Kuinka osoitat hänelle rakastavasi häntä? Oletko aidosti kiinnostunut siitä mitä hänelle kuuluu ja miltä hänestä tuntuu?"

Hän on luotettava ja hyvä ihminen, eli ei ryyppää ja rilluttele (sen vaiheen hän jo eli..). Tässä vaiheessa tuli stoppi. Hassu tunne kävi mielessäni - rakastan häntä kuin veljeäni tai ystävääni. Onko se ihan normaalia? Kirjotin että haluaisin rakastella hänen kanssaan useammin. Nyt mietin tarkoitanko tuota todella. Vai tarkoitanko että haluaisin haluta häntä ja että hän haluaisi minua. Sekavaa? No niin on ajatuksenikin. Karu totuus on kuitenkin se etten muista edes milloin olisin viimeksi fantasioinut seksistä mieheni kanssa, kyllä niissä aina esiintyy joku muu. Onkohan hänelläkin näin? Jos niin ei ainakaan myönnä (eikä ihmekään). En edes tiedä millaista seksi on muiden kanssa, eli onko meidän seksi sen parempaa/huonompaa. Mieleeni on vain syöpynyt nämä televisiosta ja kirjoista tulevat hohdokkaat ja kiihkeät kuvat siitä millaista seksin "pitäisi" olla. Eli en tiedä olenko liian vaativa seksin suhteen, kun ei ole vertailukohtia oikeasta elämästä.

"mieti sitten mitä voisit tehdä jotta kanssasi olisi mukavampi olla."
Olla turpa kiinni ja tehdä ruokaa. Näin minusta tuntuu.

Lue lisää

Anteeksi kun sanon näin mutta minusta sinä tuijottelet nyt ihan liikaa omaan napaasi. Vaikuttaa ihan siltä että olet pyöritellyt noita ajatuksiasi niin pitkään päässäsi ettei uusia ajatuksia enää juuri synny... Keskityt nyt aivan liikaa siihen miltä sinusta tuntuu, minkälaista seksiä ja kuinka usein sinä haluaisit - vai haluaisitko sittenkään.

Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, minusta vaikuttaa pahasti siltä että olet hukannut kunnioituksen miestäsi kohtaan. Loukkaantunut kun olet tullut torjutuksi ja sitten keskittynyt vain vahtaamaan kuinka usein sitä rakastellaan. Tehnyt asiasta hirveän mörön ja kitisemällä pilannut loputkin mahdollisuutenne nautinnolliseen seksiin.

"Hän on luotettava ja hyvä ihminen, eli ei ryyppää ja rilluttele (sen vaiheen hän jo eli..). Tässä vaiheessa tuli stoppi. Hassu tunne kävi mielessäni - rakastan häntä kuin veljeäni tai ystävääni. Onko se ihan normaalia?"

Kyllä on ihan normaalia tuossa tilanteessa. Et voikaan nähdä miestäsi Miehenä jota aidosti haluat jos et häntä kunnioita ihmisenä ja rakasta juuri sellaisena kuin hän on. Vaikuttaa vähän siltä ettei miehelläsi ole tilaa rakastaa sinua juuri nyt. On ihan sinusta kiinni haluatko muutosta aikaan...

Kerrot että olet kovasti yrittänyt mutta tulosta ei tule. Yritätköhän nyt fiksuna tyttönä samaan ongelmaan samaa ratkaisua kerta toisensa jälkeen odottaen eri lopputulosta? :)

Anteeksi taas kun puhun näin suoraan mutta nyt saattaisi tosiaan olla hyvä hetki "pitää turpa kiinni ja tehdä ruokaa". Unohda koko seksi hetkeksi! Harrasta seksiä itseksesi vaikka tunnin välein mutta älä ole vaatimassa mieheltäsi seksiä nyt hetkeen ollenkaan. Uskoisin että koko aihe on tällä hetkellä teillä loppuun jauhettu... Nyt on tekojen aika, nainen. Nimenomaan niiden rakkauden tekojen, hellyyden, ystävällisten eleiden, kuuntelemisen, auttamisen... Jos haluat suhteenne voivan paremmin otat sen katseen pois sieltä omasta navastasi ja suuntaat sen kohti siippaasi. Et syyttäen etkä vaatien vaan rakastaen ja arvostaen, kiittäen. Sillä saattaa olla ihmeitä tekevä vaikutus... :)

onnellinen vaimo kirjoitti:

Anteeksi kun sanon näin mutta minusta sinä tuijottelet nyt ihan liikaa omaan napaasi. Vaikuttaa ihan siltä että olet pyöritellyt noita ajatuksiasi niin pitkään päässäsi ettei uusia ajatuksia enää juuri synny... Keskityt nyt aivan liikaa siihen miltä sinusta tuntuu, minkälaista seksiä ja kuinka usein sinä haluaisit - vai haluaisitko sittenkään.

Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitin, minusta vaikuttaa pahasti siltä että olet hukannut kunnioituksen miestäsi kohtaan. Loukkaantunut kun olet tullut torjutuksi ja sitten keskittynyt vain vahtaamaan kuinka usein sitä rakastellaan. Tehnyt asiasta hirveän mörön ja kitisemällä pilannut loputkin mahdollisuutenne nautinnolliseen seksiin.

"Hän on luotettava ja hyvä ihminen, eli ei ryyppää ja rilluttele (sen vaiheen hän jo eli..). Tässä vaiheessa tuli stoppi. Hassu tunne kävi mielessäni - rakastan häntä kuin veljeäni tai ystävääni. Onko se ihan normaalia?"

Kyllä on ihan normaalia tuossa tilanteessa. Et voikaan nähdä miestäsi Miehenä jota aidosti haluat jos et häntä kunnioita ihmisenä ja rakasta juuri sellaisena kuin hän on. Vaikuttaa vähän siltä ettei miehelläsi ole tilaa rakastaa sinua juuri nyt. On ihan sinusta kiinni haluatko muutosta aikaan...

Kerrot että olet kovasti yrittänyt mutta tulosta ei tule. Yritätköhän nyt fiksuna tyttönä samaan ongelmaan samaa ratkaisua kerta toisensa jälkeen odottaen eri lopputulosta? :)

Anteeksi taas kun puhun näin suoraan mutta nyt saattaisi tosiaan olla hyvä hetki "pitää turpa kiinni ja tehdä ruokaa". Unohda koko seksi hetkeksi! Harrasta seksiä itseksesi vaikka tunnin välein mutta älä ole vaatimassa mieheltäsi seksiä nyt hetkeen ollenkaan. Uskoisin että koko aihe on tällä hetkellä teillä loppuun jauhettu... Nyt on tekojen aika, nainen. Nimenomaan niiden rakkauden tekojen, hellyyden, ystävällisten eleiden, kuuntelemisen, auttamisen... Jos haluat suhteenne voivan paremmin otat sen katseen pois sieltä omasta navastasi ja suuntaat sen kohti siippaasi. Et syyttäen etkä vaatien vaan rakastaen ja arvostaen, kiittäen. Sillä saattaa olla ihmeitä tekevä vaikutus... :)

Lue lisää

olen pyöritellyt näitä asioita jo liian kauan pienessä päässäni!
Aluksi loukkaannuin hiukan, kun minusta tehdään tässä se syntipukki. Sitten mietin vähän aikaa, ja tajusin että teillä on oikeasti pointtia kirjoituksissanne. En voi muuttaa toista, en voi tulla pidemmälle kuin puoliväliin. Mutta sen aion nyt tehdä! En rupea palvomaan miestäni, olen tainnut olla vähän liikaakin äidin korvike hänelle, eli hoidan taloutta aika pitkälle yksin. Nyt saa se riittää. Tänään mies jopa ehdotti, että tee nyt ruokaa, minä voin maksaa siitä! Jo on aikoihin eletty! Mutta siis asiaan.. Kunnoitus on jäänyt jonnekin matkan varrelle, ei kokonaan mutta suurelta osin. Samoin pieni osa rakkaudesta on kuihtunut. Meillä on oikeasti ongelmia, en ole niitä vain keksinyt omasta päästäni. Mitä tulee noihin ongelmien ratkomiseen, niin minulla ei taida olla tarpeeksi eväitä ja kypsyyttä niihin. Eli fiksuna tyttönä yritän samaan ongelmaan samaa ratkaisua (tai samoja!) ja toivon että jospa nyt tällä kertaa..
Mutta siis, en ehdottele seksiä enää. Mies tekee aloitteen sitten kun haluaa, mutta tätäkin on kokeiltu. Ja häneltä ei kannata aloitetta odottaa piiiitkään aikaan. Olen oikeasti kyllästynyt ainaisiin EIhin, en nyt jaksa, en nyt ole sillä tuulella jne. Kyllä se syö itsetuntoa ja johtaa pahoihin ajatuksiin.. Ja siihen päälle vielä isketään kaikki sanomattomat asiat, en siis saa kuulla omalta mieheltäni olevani kaunis ja seksikäs. Vaan vierailta. Mutta en ole niin lapsellinen sentään ettenkö tietäisi mitä vierailla on mielessä, mutta kyllä se silti tuntuu kivalta kuulla.

Silti välillä pieni osa minusta yrittää tehdä pettämisen oikeutetuksi, itsekkyyttä parhaillaan tai pahimmillaan. Silti.

ap* kirjoitti:

olen pyöritellyt näitä asioita jo liian kauan pienessä päässäni!
Aluksi loukkaannuin hiukan, kun minusta tehdään tässä se syntipukki. Sitten mietin vähän aikaa, ja tajusin että teillä on oikeasti pointtia kirjoituksissanne. En voi muuttaa toista, en voi tulla pidemmälle kuin puoliväliin. Mutta sen aion nyt tehdä! En rupea palvomaan miestäni, olen tainnut olla vähän liikaakin äidin korvike hänelle, eli hoidan taloutta aika pitkälle yksin. Nyt saa se riittää. Tänään mies jopa ehdotti, että tee nyt ruokaa, minä voin maksaa siitä! Jo on aikoihin eletty! Mutta siis asiaan.. Kunnoitus on jäänyt jonnekin matkan varrelle, ei kokonaan mutta suurelta osin. Samoin pieni osa rakkaudesta on kuihtunut. Meillä on oikeasti ongelmia, en ole niitä vain keksinyt omasta päästäni. Mitä tulee noihin ongelmien ratkomiseen, niin minulla ei taida olla tarpeeksi eväitä ja kypsyyttä niihin. Eli fiksuna tyttönä yritän samaan ongelmaan samaa ratkaisua (tai samoja!) ja toivon että jospa nyt tällä kertaa..
Mutta siis, en ehdottele seksiä enää. Mies tekee aloitteen sitten kun haluaa, mutta tätäkin on kokeiltu. Ja häneltä ei kannata aloitetta odottaa piiiitkään aikaan. Olen oikeasti kyllästynyt ainaisiin EIhin, en nyt jaksa, en nyt ole sillä tuulella jne. Kyllä se syö itsetuntoa ja johtaa pahoihin ajatuksiin.. Ja siihen päälle vielä isketään kaikki sanomattomat asiat, en siis saa kuulla omalta mieheltäni olevani kaunis ja seksikäs. Vaan vierailta. Mutta en ole niin lapsellinen sentään ettenkö tietäisi mitä vierailla on mielessä, mutta kyllä se silti tuntuu kivalta kuulla.

Silti välillä pieni osa minusta yrittää tehdä pettämisen oikeutetuksi, itsekkyyttä parhaillaan tai pahimmillaan. Silti.

Lue lisää

PELKKÄ LIKAINEN HUORA!!!!

kun menee niin pahasti mönkään. Miksi ihmiset heti olettavat tuollaista, ikään kuin ihmiset eivät muuta ajattelisikaan.