Kun ollaan eroamassa, ja mies haluaakin(kiusallaan), että
toinen lapsista jää hänelle...Lapset ovat 9 ja
11 vuotiaat, toistensa kanssa aina, kuin paita ja peppu! Minä haluaisin, ettei lapsia erotettaisi, vaikka mieluummin niin, että molemmat pitäisivät yhtä paljon. Eri asia tietenkin, miten käytännössä hoituu, koulut ym. Minkäikäisinä lapset saavat itse päättää, kumman luona asuvat?
Lasten parhaaksi olen valmis kompromisseihin.
Tietääkö joku..? Ja kiitos vielä M36 pitkästä pinnasta, kun jaksaa vastailla kysymyksiin..
Mies
Hei WARATUOMARI, tai M36 muukin viisas...
hunajainen pupu
10
1186
Vastaukset
Lähtökohtaisesti yhdessä eläneitä sisaruksia erotetaan vain jos vanhemmat yhdessä niin haluavat.
Lapsen omaa kantaa kysytään sitten kun hän on riittävän kehittynyt ymmärtääkseen asian. Lapsen mielipide otataan huomioon mutta sitä ei välttämättä noudateta. Lähtökohtaisesti kaksitoista vuotta on suositus. 15-vuotiaan omaa kantaa pyritään noudattamaan. Päättää saa vasta täysi-ikäisenä.Varsin huono perustelu olisi tuo (toisen vanhemman kiusaaminen) -- jaksan silti uskoa, että taustalla on muitakin tunteita "isä pupulla".
Noh, siitähän lähdetään mikä lapsen/lasten etu, siis kumpi vanhemmista soveltuvin lähivanhemmaksi yhteishuoltajuudessa ... ja kuinka tapaamiset hoidetaan (joillekin vuoroviikottelu toimii erinomaisesti -- en silti suosittele automaattisesti kaikille).
Yleensä vanhemmat osaavat nämä sopia keskenään (onneksi), ja elleivät ... niin oikeus voi määrätä (EI lastenvalvoja).
Mielestäni sisaruksia ei pidä erottaa, mikä ei estä toista vanhempaa olemasta yhden lähihuoltaja ja toinen toisen lapsen. Se toimiakseen edellyttää laajoja tapaamisia (siis 50/50), mutta ei lasten näkökulmasta "erota" heitä.
Kaiken ikäsiä (no, melkein) kuullaan huoltajuusriidoissa, painoarvo ja miten kuullaan vaihtelee tietenkin iän mukaan. Esim. eskari ikäisen lapsen kuuleminen tapahtuu lastensuojelun kautta, he tekevät ns. olosuhdeselvityksen ja antavat mielipiteensä oikeuteen ... jonka mukaan yleensä tuomari päättää.
Kun taas yläasteikäinen lapsi melko pitkälti voi valita "lähihuoltajansa" ... MUTTA, ei automaattisesti -- ajatelepa ääriesimerkkiä missä 13 vuotias "raggari" tahtoo alkoholisti-isän huoltajakseen jotta sais "soppaa"... kun lääkäri äiti "rajoittaa"...- ollaan...
Mutta täytyy sanoa, että kyllä koville ottaa koko prosessi. Varmaan suremisesta ja stressistä menee kohta oma terveys...Tästä on ollut kyllä paljon apua, kiitos!
- sympatiaa
ollaan... kirjoitti:
Mutta täytyy sanoa, että kyllä koville ottaa koko prosessi. Varmaan suremisesta ja stressistä menee kohta oma terveys...Tästä on ollut kyllä paljon apua, kiitos!
Lapsen etu voi olla vaikeasti päätettävissä ja lapsen kuuleminen voi vielä tehdä sen valvomisen vaikeammaksi. Lapsi ei aina ymmärrä omaa etuaan ja vanhempien kypsyys voi loppua kesken ihan ilman erityistä kiusantekoakin. Olosuhdeselvitys tehdään kyllä vanhempienkin lasten kohdalla. Prosessi on rankka joka tapauksessa.
- Waratuomari
Tässä on jo tullutkin hyviä vastauksia kysymykseesi.
Kävi mielessä, että isän motiivina saattaa olla elatusmaksun minimoiminen tai jopa poistaminen, jos lapset jaetaan, eli että tämä tulisi hänelle halvemmaksi. Todellisuus saattaa kuitenkin olla se, että lasten jakaminen ja viikko/viikko-asumisjärjestely ei käytännössä toteudukaan ja lapset asuvatkin tosiasiallisesti äitinsä luona, mutta isä ei kuitenkaan maksa elatusmaksua. Vaikka vanhemmat sopisivat, että lasten hankinnat maksetaan puoliksi, saattaa sekin jäädä toteutumatta, etenkin kun aikaa kuluu puolisoiden erosta ja isälle tulee ehkä uusi kumppani, joka kertoo myös mielipiteensä, mihin yhteisen talouden rahoja tulisi käyttää. Sen vuoksi olisi selkeintä sopia elatusmaksusta ja lasten asumisesta täsmällisesti.
Jos haluat ja pystyt olemaan kiero, voisit ehdottaa miehellesi, että erilleenmuuttonne jälkeisen ajan lapset asuisivat alkuun yhdessä sinun luonasi ja että sopisitte sitten myöhemmin lasten jakamisesta. Voit perustella ehdotustasi sillä, että lapsille on rankkaa sopeutua ensinnäkin vanhempien eroon ja muuttoon ja siksi olisi tärkeää, ettei tulisi liikaa muutoksia samaan aikaan ja että lapsilla olisi turvaa toisistaan, jos ei heitä erossanne erotettaisi toisistaan (ja näinhän asia onkin). Kun sitten lapset asuvat luonasi, voit pitkittää päätöstä lasten jakamisesta isän kanssa. Mitä kauemmin lapset asuvat luonasi, sen pienempi todennäköisyys on, että lasten vakiintuneita olosuhteita lähdettäisiin muuttamaan. Toinen kysymys on, miten paljon isä on valmis taistelemaan toisen lapsen asumisesta luonaan, lähteekö hän oikeuteen vai jättääkö sikseen. Vaihtoehdot ovat siis se, että asiasta riidellään oikeudessa ja oikeus antaa päätöksen asiassa, tai sitten vanhemmat tekevät sopimuksen lasten asumisesta.- hunajainen pupu
..Kiitos sinulle, tuo on ihan hyvä pointti!
Kokemani mukaan tuo miesten käytös on ihan mahdollista. Kun sitten lapsistaan - uuden kynttilänvalossa palvovan ihanan uuden (tietenkin myös nuoren) naisen palvonnassa - vieraantuu, niin eipä niistä olisikaan enää niin kivaa maksaa. Miten muuten esim. kalliimmat pitkään lapsilla jatkuneet harrastukset, voisko miestä yrittää saada osallistumaan maksuihin, tai esim. lasten vakuutuksiin. Ovatko ne lähinnä sitten sitä, miten pystyy sopimaan? hunajainen pupu kirjoitti:
..Kiitos sinulle, tuo on ihan hyvä pointti!
Kokemani mukaan tuo miesten käytös on ihan mahdollista. Kun sitten lapsistaan - uuden kynttilänvalossa palvovan ihanan uuden (tietenkin myös nuoren) naisen palvonnassa - vieraantuu, niin eipä niistä olisikaan enää niin kivaa maksaa. Miten muuten esim. kalliimmat pitkään lapsilla jatkuneet harrastukset, voisko miestä yrittää saada osallistumaan maksuihin, tai esim. lasten vakuutuksiin. Ovatko ne lähinnä sitten sitä, miten pystyy sopimaan?Kyllä kalliimmat (-kin) pitkään lapsilla jatkuneet harrastukset ovat osa heidän elatuksen tarvetta ... joihin voidaan olettaa molempien vanhempien osallistuvan osuudellaan myös eron jälkeen. Ja elarit maksetaan, on sitten vierellä kuka tahansa "uusikko" joskus.
Kyseenalaista on sitten viritykset, joissa keksitään uusia kalliita harrastuksia (jopa "virtuaalisia") jotta saadaan kupattua extra elareita -- tästähän ei kertomassasi ollut kyse, sen ymmärrän.
Elareiden määritys siis lähtee teidän lastenne elatuksen tarpeesta, varmaan omat vanhemmat ovat asiantuntijoita sen selvittämisessä. Siitä vähennetään lapsilisä, ja loppu jaetaan maksukykyjenne suhteessa (yleensä nettotulojen suhde)
Esimerkki:
Miehen nettotulot (siis mitä tilille kerran kuussa tulee) ovat 4000 EUR, ja naisen 2000 EUR. Lapsen A elatuksen tarve on 400 EUR/kk ja lapsen B 500 EUR/kk.
Jos molemmat lapset äidillä, mies maksaa elareita seuraavasti:
A:sta (400 - 100) x 4000/6000 = 200 EUR/kk
B:stä (500 - 100) x 4000/6000 = 266 EUR/kk
Jos molemmat lapset isällä, nainen maksaa elareita seuraavasti:
A:sta (400 - 100) x 2000/6000 = 100 EUR/kk
B:stä (500 - 100) x 2000/6000 = 133 EUR/kk
Noita voidaan sovitella, riippuen esim. tapaamisten laajuudesta. Mutta periaate taisi tulla selväksi?- hunajainen pupu
M36 kirjoitti:
Kyllä kalliimmat (-kin) pitkään lapsilla jatkuneet harrastukset ovat osa heidän elatuksen tarvetta ... joihin voidaan olettaa molempien vanhempien osallistuvan osuudellaan myös eron jälkeen. Ja elarit maksetaan, on sitten vierellä kuka tahansa "uusikko" joskus.
Kyseenalaista on sitten viritykset, joissa keksitään uusia kalliita harrastuksia (jopa "virtuaalisia") jotta saadaan kupattua extra elareita -- tästähän ei kertomassasi ollut kyse, sen ymmärrän.
Elareiden määritys siis lähtee teidän lastenne elatuksen tarpeesta, varmaan omat vanhemmat ovat asiantuntijoita sen selvittämisessä. Siitä vähennetään lapsilisä, ja loppu jaetaan maksukykyjenne suhteessa (yleensä nettotulojen suhde)
Esimerkki:
Miehen nettotulot (siis mitä tilille kerran kuussa tulee) ovat 4000 EUR, ja naisen 2000 EUR. Lapsen A elatuksen tarve on 400 EUR/kk ja lapsen B 500 EUR/kk.
Jos molemmat lapset äidillä, mies maksaa elareita seuraavasti:
A:sta (400 - 100) x 4000/6000 = 200 EUR/kk
B:stä (500 - 100) x 4000/6000 = 266 EUR/kk
Jos molemmat lapset isällä, nainen maksaa elareita seuraavasti:
A:sta (400 - 100) x 2000/6000 = 100 EUR/kk
B:stä (500 - 100) x 2000/6000 = 133 EUR/kk
Noita voidaan sovitella, riippuen esim. tapaamisten laajuudesta. Mutta periaate taisi tulla selväksi?Joo, kyllä meni kenttään...(joskus sentään)
Miten muuten, onko Suomessa sellaista, että vaimo
eron jälkeen tulee selvästi huonommin toimeen lasten kanssa kuin ennen eroa, niin joutuuko mies avustamaan enempi, kun on huomattavasti isotuloisempi? Ja saako omistusasuntoon yksinhuoltajana asumistukea, vai katsotaanko niin, että sinulla on tuo asunto, myy se pois? hunajainen pupu kirjoitti:
Joo, kyllä meni kenttään...(joskus sentään)
Miten muuten, onko Suomessa sellaista, että vaimo
eron jälkeen tulee selvästi huonommin toimeen lasten kanssa kuin ennen eroa, niin joutuuko mies avustamaan enempi, kun on huomattavasti isotuloisempi? Ja saako omistusasuntoon yksinhuoltajana asumistukea, vai katsotaanko niin, että sinulla on tuo asunto, myy se pois?"Miten muuten, onko Suomessa sellaista, että vaimo eron jälkeen tulee selvästi huonommin toimeen lasten kanssa kuin ennen eroa"
Tarkoittanet toimeen tulolla rahaa :-> *wirn*
Ja joo... usein tilanne on tuo.
Lasten elatukseen parempituloinen etä- tai lähivanhempi osallistuu suuremmalla osuudella, joka oikeudenmukaista ja niinhän "ydinperheessäkin" käytännössä tapahtuu (yleensä).
Puolison elatukseen parempituloisen exän ei minusta kuulu osallistua. Vaikka, Suomessa laki tuntee vielä pykälät siihen ... käytännössä äärettömän harvinainen tilanne. Tuohon liittyen pistän loppuun nimim. "toinen oikkari":n hyvän vastauksen kymmenien sivujen takaa...
Kyllä asumistukea voi saada asumistukea, on sitten yksinhuoltaja, lähihuoltaja, pariskunta, tai "kuka vaan" ... asumistuen määrärittämiseen omat pykälänsä jotka saat selville Kelan sivuilta.
Mutta niinhän asia on kaikkien kohdalla, että ylimitoitettu asunto ja siihen liittyvä laina voi olla asumistuesta huolimatta "mahdoton yhtälö" ... silloin se on myytävä, on sitten yh "pupu" tai "Minna ja Matti sekä poika Veeti" -perhe. Tämä siis ei liity eroon, vaan siihen että tulot ja menot tasapainossa.
***************
Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.
Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:
AL 46 §:
"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"
ja 47§:
"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."
Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.
Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:
"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."
Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).
Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.
Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).
Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.
Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.- Waratuomari
hunajainen pupu kirjoitti:
Joo, kyllä meni kenttään...(joskus sentään)
Miten muuten, onko Suomessa sellaista, että vaimo
eron jälkeen tulee selvästi huonommin toimeen lasten kanssa kuin ennen eroa, niin joutuuko mies avustamaan enempi, kun on huomattavasti isotuloisempi? Ja saako omistusasuntoon yksinhuoltajana asumistukea, vai katsotaanko niin, että sinulla on tuo asunto, myy se pois?Omistusasumiseen (korot yhtiövastike, ei lyhennyksiin) voi myös saada asumistukea. Kannattaa katsoa KELAn sivuilta tarkemmin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1003437
- 623117
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342614- 802413
- 842366
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402066Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221690- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil411637