Miten neuvoa exän uutta?

kertonut? ... tuntuu hieman oudolta. Kuitenkaan ADHD ei ole mikään erityiskohtelua vaativa sairaus normaalioloissa ... ymmärrystä kuitenkin tarvitaan sitäkin enemmän. Ja sitähän tämä exäsi uusi kumppani eniten tarvitsee ... juuri sitä ymmärrystä, jotta käsittäisi miksi lapsi tekee asiat juuri niin kuin tekee ja käyttäytyy juuri niin kuin käyttäytyy. Ei ADHD-oireyhtymästä kärsivä lapsi asioita aina pahuuttaan ja ilkeyttään tee ... jotta asioista ei tulisi tälläisia väärinkäsityksiä, olisi tarpeen jos asiasta puhutaan ja se otetaan esille. Ettehän te ole tältä uudelta kumppanilta mitään erityistaitoja huomioiden lapseenne vaatimassakaan. Tehän vanhempina hoidatte ne erityispuolet, terapian jne. Eikä tarkoituksenne ilmeisesti olekaan se, että lapsenne tarvitsisi nostaa jollekin jalustalle ... ettei saisi komentaa jne.

""Olen kysynyt suoraa exältä kuinka vakavissaan ovat, mutta kiemurtelee ja välttelee vastauksia""


minusta tuonlaisia ei kuulu kysellä.

nyt sinun pitää vain elää omaa elämääsi asiallisesti ja kunniallisesti,
näyttää minkälainen olet.

Jos kaipaat takaisin miestäsi,
mielestäni sinun kannattaisi elää vain normaalisti ja asiallisesti,

et kuulustele miestä,
puhut vain päivittäisistä asioista.

Ei hyvä ei hyvä.

Minä vastaan omasta puolestani:

Olen tällainen ns. "uusi", eli seurustelen miehen kanssa, jolla on lapsi edellisestä avioliitosta.

Ensinnäkin: kysymyksesi suhteen vakavuudesta on mielestäni ihan aiheellinen, etenkin, jos yrität sillä selvittää, onko tuo nainen oletettavasti lapsesi tulevaisuudessa jatkossakin mukana. (Lyhytaikaisille hoidoille tuskin kannattaa lapseen liittyviä ohjeita jakaa).

Olemme miesystäväni kanssa vakavissamme ja täten katson, että minun tulee suhtautua vakavasti myös hänen lapseensa.

(Taustatietoja: Miesystävälläni on käsittääkseni ihan asialliset välit exäänsä ja tapaamisistakin on pystytty sopimaan mutkattomasti. Olen lapsen kanssa vasta tutustumisvaiheessa. Omia lapsia minulla ei ole. Ja äitiä en ole koskaan tavannut.)

Jos lapsen äiti haluaisi kertoa minulle jotain lapsen "erityistarpeista", en olisi ollenkaan pahoillani siitä, että äiti olisi minuun suoraan yhteydessä, vaan itse asiassa päin vastoin.

Itse kunnioitan lapsen äitiä lähivanhempana parhaana asiantuntijana lapsensa hoidossa ja siksi pyrkisin kaikin tavoin noudattamaan hänen näkemystään lapsen kasvatuksesta.

Joten niin kauan kuin miesystäväni exän ei ole tarkoitus udella muita asioita suhteestamme
tai pyrkiä kääntämään minua miesystävääni vastaan, vaan hänen pyrkimyksensä olisi toimia lapsen parhaaksi, olisin enemmän kuin otettu, jos lapsen äiti olisi minuun yhteydessä.

Minä ainakin haluan, että lapsi saa parasta mahdollista huolenpitoa ollessaan myös meidän luonamme. Ja yhdessä näistä asioista keskustelemalla voimme varmasti välttää monia virheitä. (Kerrotaanhan lapsen erityistarpeista myös lasta vietäessä päiväkotiin, miksei siis myös muille hänen kanssaan tekemisissä oleville aikuisille.)

Uusioperheiden ongelmista valtaosa johtuu mielestäni juuri aikuisten kyvyttömyydestä YHDESSÄ sopia perusasioista. Vastuu lapsista on meidän kaikkien, olivat lapset sitten omia tai eivät.

Kyllä se on ihan lapsen isän asia informoida lasta koskevista asioista uutta puolisoa. Ei todellakaan sinun.

Isä on vastuussa omalta osaltaan lapsen hoidosta ja lapsella on äiti- sinä. Te kaksi olette vastuussa lapsesta. Muut ihmiset menevät ja tulevat ja jokainen päättää "sotkeeko" lapsia ja miten paljon kertoo lasta koskevia asioita mahdolliselle uudelle kumppanille.
Eihän miehen mahdollinen uusi kumppani ole lapsen hoitaja, jota sinä neuvot ja valistat.

Haluat varmaan kontrolloida ex- miehesi uusia suhteita sotkeutumalla niihin.
Luota mieheesi ja hänen kykyyn hoitaa omaa lasta.

Ja älä utsi suhteesta ja naisesta lapselta, se ei todellakaan ole mukavaa lapsen kannalta joutua ristikuulusteluun. Se ei kuulu sinulle!

Et missään nimessä puutu exän asioihin mitenkään! On hänen asia hoitaa asiat siellä päässä, ei sinun.

Mielestäni aivan aiheellinen huoli -- mutta mielestäni oikea osoite on varmistaa lapsen isältä, että hän on kertonut ko. asioista ... hän kai tietoinen niistä itsekin?

Allekirjoitan "M36:n" klo 21.41 kommentin omalta osaltani.

Kysyt mikä on korrekti tapa. Tällä hetkellä sinun on korrektia puhua exäsi kanssa LAPSEN ASIASTA mutta ei hänen uudesta suhteestaan. Olet karkeasti ylittänyt epäkorrektiuden rajan kyselemällä exältäsi ko. suhteen "vakavuutta". Se asia ei kuulu sinulle, ei edes lapsesta huolehtimisen tekosyyllä. Se, mitä exäsi kertoo lapsesta "uudelle naiselle" on sinun korrektisti toimien jätettävä tässä vaiheessa exäsi vastuulle. Se ei ole sinun asiaasi eikä sinun vastuullasi. Ei siinäkään tapauksessa ettei exäsi osaa sanoa sinulle suoraan, ettei hänen uusi suhteensa ja sen vakavuus sinulle kuulu.

Jos tässä vaiheessa sotkeudut tai sotket exäsi uutta elämää, niin se joka siitä kärsii on lapsesi. Jos nyt osaat kunnioittaa exäsi ja "uutensa" yksityisyyttä saattaa joskus olla mahdollista sinun keskustella suoraan lapsesi asioista tämän "uuden" kanssa. Älä pilaa lapsesi elämää.

Seurustelin ( en enää ) miehen kanssa, jonka lapsella on selvät ADHD-oireet. Tavatessamme lapsi oli 10v. Hän tarrautui minuun, halusi jutella jatkuvasti, haki selvästi rakkautta, rajoja ja turvaa elämäänsä. ( Huom! Tässä en nähnyt ADHD:n oireita ) Vanhemmat eivät halunneet nähdä eikä kuulla oireita ja tytön epäsuoria viestejä. Myös tytön hoitoa vanhemmat pitivät liian kalliina ja turhana, ja olivat keskeyttäneet sen.

Jos menet exäsi ja hänen naisystävänsä väliin ohjeinesi, se loukkaa miestä aivan varmasti, kaikenlisäksi se ei auttaisi ketään.
Lapsenne asioista sinun on sovittava lasten isän kanssa puhumalla, ethän käytä muita välikappaleina. Ennen kaikkea: lapsi ei saa olla pelinappula, häneltä ei saa kuulustella edes vaivihkaa epäsuorasti yhtään mitään exäsi uudesta suhteesta! Samoin lasta ei saa pyytää sanomaan isälleen ja hänen uudelle niitä ja näitä terveisiä sinulta!

Lapsi luo aivan omanlaisen, itselleen sopivan suhteen exäsi kumppaniin, eikä ADHD näyttele siinä pääosaa, vaan nämä kaksi ihmistä, jotka tutustuvat toisiinsa ajan kanssa, yhä paremmin. He tulevat tuntemaan toistensa tavat ja luonteenpiirteet. Ja molemmat muuttuvat ja suunnistavat elämässä, kuten me kaikki. Välillä takapakkia, sitten taas eteenpäin uusin voimin.

Uskon että lapsenne saa vanhemmiltaan kaiken tarvittavan tuen ja rakkauden, ja sinun ja asiantuntijoiden yhteistyönä mahdollisen tarvittavan hoidon ja avun. Näitä ei tarvitse `paikkailla´ muilla aikuisilla sen kummemmin kuin miten tunteet kehittyvät omalla painollaan.

Mulla myös näkökulmaa, nykyisellä miesystävälläni kun noita pieniä on edellisestä liitosta.
Jos miehen lapsilla olisi jotain vastaavankaltaisia erityistarpeita, toki mieluiten kuulisin (ja lapsiin liittyvät asiat pääsääntöisesti kuulenkin) suoraan häneltä. Mutta silti mielestäni on erityisen hyvä, että olen lapsien äidin kanssa ihan hyvissä väleissä ja tavatessamme voin puhua myös hänen kanssa/hän kertoo minulle lapsiin liittyvistä asioista. Äiti on lapsien lähivanhempi ja toki pääsääntöisesti kertoo isälle, mutta minun mielestäni on vain positiivista että hän voi ohjeistaa myös minua. Ja toki hän oli kiinnostunut minun ja mieheni suhteen laadusta kun aloimme tapailemaan, mutta mielestäni täysin ymmärrettävistä syistä. Jos minulla olisi omia lapsia, haluaisin myös varmaan olla tietoinen kenen kanssa ovat tekemisissä. Kysymys on kuitenkin lapsista, eikä se kovin tungettelevaa ole lapsen vanhemmalta tiedustella miten vakavissaan toinen vanhempi on mahdollisessa uudessa suhteessa. Tungettelun rajat rikkoutuu mielestäni vasta siinä, jos ruvetaan tarkemmin selvittämään, ns. nuuskimaan yksityiskohtaisesti mitä uudessa suhteessa tehdään jne.

kuulua sulle tuo asia. Muuten kuin vaan lapsesi kannalta...eli uusi äitipuoli.

Se ei kuulu sulle, miten tosissaan he ovat, vai ovatko ollenkaan tosissaan.

Jos et ole tietoinen, niin lapsesi isällä on oikeus ns. panna vaikka puolta valtakuntaa ilman sinun kultaista päänsilitystäsi.

..puhumaan vielä asiasta uudelle ystävälleen. Hän ei välttämättä tunne uutta naisystäväänsä vielä niin hyvin. Hän voi pelätä sitä, miten hänen uusi naisystävänsä suhtautuu asiaan ja sen vaikutusta jopa suhteen onnistumiseen ja pysyvyyteen. Hän ei ole välttämättä vielä vakuuttunut ystävänsä kyvystä tulla toimeen asian kanssa. Usein suhteeseen vaikuttavat asiat tulevat kerrotuksi vastapuolelle vasta sitten kun tunnemme toisen ihmisen tarpeeksi hyvin ja suhde on vakiintunut.

T.Charitzy