harkinta-aika

uusi alku hankalaa

Onko puolisolla velvollisuus tukea taloudellisesti erotettua työtöntä puolisoa harkinta-aikana, kunnes ero virallisesti astuu voimaan? En aio exältäni vaatia mitään, mutta tulipahan mieleen kun asumistukipäätös viipyy, eikä töitä ei ole ihan heti tarjolla.

17

3130

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Avioliitto on harkinta-aikana edelleen voimassa ja samoin on aviopuolisoiden molemminpuolinen elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.

      • uusi alku hankalaa

        Perjantaina sossussa aika ensihätään(kunnes muut tukipäätökset tulevat)ja jos siellä sanotaan, että exän pitää elättää minut niin itku tulee. En haluaisi olla enää taakaksi. Haluaisin tästä mahdollisimman helpon eron, vaikka jätetty olenkin.


      • minä***
        uusi alku hankalaa kirjoitti:

        Perjantaina sossussa aika ensihätään(kunnes muut tukipäätökset tulevat)ja jos siellä sanotaan, että exän pitää elättää minut niin itku tulee. En haluaisi olla enää taakaksi. Haluaisin tästä mahdollisimman helpon eron, vaikka jätetty olenkin.

        sain ensihätään rahaa sossusta.
        Harkinta-aikanakin, ei puolison tulot vaikuttaneet mitenkään. Eikä hänen tarvinnut elatusta järjestää (en olisi halunnutkaan).


      • uusi alku hankalaa kirjoitti:

        Perjantaina sossussa aika ensihätään(kunnes muut tukipäätökset tulevat)ja jos siellä sanotaan, että exän pitää elättää minut niin itku tulee. En haluaisi olla enää taakaksi. Haluaisin tästä mahdollisimman helpon eron, vaikka jätetty olenkin.

        Sinulla on oikeus saada toimeentulotukea jos muuta tuloa ei ole, eikä elatusvelvollisesi (=aviopuolisosi) sinua elätä. Kunta/kaupunki voi sitten laillisesti periä sinulle maksamansa rahat aviopuolisoltasi, jos katsoo se tarpeelliseksi ja hänellä olisi kykyä vastata elatusvelvollisuudestaan. Tämä perintä ei ole sinun ongelmasi, eikä vaadi sinun suostumustasi.

        Miksi taakaksi olisit? Olette avioliiton solmimalla molemmat luvanneet elättää toisenne. Nyt on vain sen sopimuksen pitämisen hetki. Sopimus on voimassa siihen asti kunnes se on laillisesti saatu purettua. Avioliiton osalta sopimuksen purku on tarkoituksellisesti tehty hitaaksi juuri siksikin, ettei ketään voida jättää yllättäen "tyhjän päälle".


      • uusi alku hankalaa kirjoitti:

        Perjantaina sossussa aika ensihätään(kunnes muut tukipäätökset tulevat)ja jos siellä sanotaan, että exän pitää elättää minut niin itku tulee. En haluaisi olla enää taakaksi. Haluaisin tästä mahdollisimman helpon eron, vaikka jätetty olenkin.

        Katso:
        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000020337370#22000000020337370

        (Lähetin tuon kommentin aikaisemmin mutta se jostain ohjelmaviasta johtuen näkyy vain galleriasivultani suoraan siirtyessäni. Uutta en pääse kirjoittamaan koska suomi24:n massapoistitusestotoiminto estää sen. Jos ylläpito korjaa vian niin samalla voi poistaa tämän.)


      • uusi alku....

      • Taas kerran

        Aviopuolisolla ei ole minkäänlaista velvoitetta maksaa elatustukea toiselle puolisolle siitä päivästä lähtien kun harkintaika on alkanut. Eikä aviopuolisoilla ole minkäänlaista oikeutta siihen omaisuuteen siitä päivästä lähtien kun harkintaaika on alkanut jota puolisto ovat sen päivämäärän jälkeen ostaneet, hankkineet tai saaneet perintönä. Puolisoilla on oikeus vain siihen omaisuuteen joka on hankittu ennen tätä päivämäärää jos sitä ei ole jo ennestään suljettu pois avioehtosopimuksella. Älkää viitsikö valehdella täällä kirkkain silmin.


    • Olis aika elättää...

      Itse itsensä ! Täällä kaikki vaan vetoaa "tukiaisiin", mutta eihän nuoret naiset tarvitse tukea? Terveet ihmiset. Elättäkää itse itsenne naaraat.

      • naaras

        En kyllä huolisi senttiäkään pettäjältä, pyytäisin vanhemmiltani vaikka 20€ ja sillä saa sen verran puurovärkkiä, että hengissä selviää. Ja pistäisin todella mietintään miten selviän, ei ne tuet hääppösiä ole, tulee silloinkin puuropäiviä. Töihin siitä, kyllä Hesessä ja Donalsissa tai jossain siivousfirmassa aina töitä löytyy.


      • eronneetkin

        Juu, sama pätee miehiinkin. Itse elätin työtöntä miestä ja kun hän töitä sai niin "parisuhteemme" loppui siihen.


    • okalinnut

      Ei ole velvollisuutta elättää. Sinä päivänä, kun erohakemuksenne ensimmäinen vaihe on käräjäoikeudessa päivätty, päättyy teidän yhteiselämä taloudellisesti.

      • On velvollisuus, mutta nykyyhteiskunnassa harvoin oikeus määrää toista osallistumaan ex-puolisonsa elatukseen... MUTTA, lainmukaan se on täysin mahdollista.

        Otapa selvää ennenkuin puppua kirjoitat. Alla aiheesta "Toinen Oikkari" (muistaakseni) nimimerkin oiva vastaus.

        **************

        Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.

        Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:

        AL 46 §:

        "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

        Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

        Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"

        ja 47§:

        "Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

        Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.

        Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:

        "Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

        Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

        Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

        Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).

        Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.

        Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).

        Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.

        Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.


      • edell.
        M36 kirjoitti:

        On velvollisuus, mutta nykyyhteiskunnassa harvoin oikeus määrää toista osallistumaan ex-puolisonsa elatukseen... MUTTA, lainmukaan se on täysin mahdollista.

        Otapa selvää ennenkuin puppua kirjoitat. Alla aiheesta "Toinen Oikkari" (muistaakseni) nimimerkin oiva vastaus.

        **************

        Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.

        Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:

        AL 46 §:

        "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

        Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

        Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"

        ja 47§:

        "Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

        Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.

        Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:

        "Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

        Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

        Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

        Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).

        Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.

        Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).

        Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.

        Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.

        Minulla on tuttu, joka kyllä joutui tulemaan omillaan toimeen sen jälkeen kun oli yhteisestä kodista muuttanut pois. Ei sos.virasto edes ottanut huomioon, että entinen mies elättäisi, vaan hänen toimeentulonsa laskettiin puhtaasti hänen omien tulojensa perusteella. Käsitin ap:n juuri muuttaneen, kun puhui asumistukipäätöksestä jne.

        Varmaan laissa tällainen säädös on, en kiellä, mutta sen täytäntöönpano oikeusteitse taitaa olla sen verran hidas prosessi, että ero jo astuu aiemmin voimaan.

        Tarkoitukseni ei ollut harhauttaa, kerroin vain tietämäni esimerkin pohjalta. Itse en kyllä eronneena luottaisi siihen, että exäni elättäisi minua...


      • edell. kirjoitti:

        Minulla on tuttu, joka kyllä joutui tulemaan omillaan toimeen sen jälkeen kun oli yhteisestä kodista muuttanut pois. Ei sos.virasto edes ottanut huomioon, että entinen mies elättäisi, vaan hänen toimeentulonsa laskettiin puhtaasti hänen omien tulojensa perusteella. Käsitin ap:n juuri muuttaneen, kun puhui asumistukipäätöksestä jne.

        Varmaan laissa tällainen säädös on, en kiellä, mutta sen täytäntöönpano oikeusteitse taitaa olla sen verran hidas prosessi, että ero jo astuu aiemmin voimaan.

        Tarkoitukseni ei ollut harhauttaa, kerroin vain tietämäni esimerkin pohjalta. Itse en kyllä eronneena luottaisi siihen, että exäni elättäisi minua...

        Ei sossu tuota asiaa ajaisi... mutta ex vaimo voi vaatia oikeusteitse itselleen elatusavustusta (ei sekoiteta tätä lapsille maksettavaan)... ja se voidaan määrätä takautuvasti.

        Jos oikeus tämän katsoo aiheelliseksi, avustus usein vain harkinta-ajan ajaksi, ja lakkaa kun puolisot tuomittu avioeroon. Mutta, laki antaa mahdollisuuden myös siihen, että ex puoliso saisi taloudellista tukea toiselta avioeron jälkeenkin.

        Mutta, nämä tapaukset ovat harvinaista ... ja yleensä erittäin varakkaiden ja hyvin toimeentulevien avioeroihin liittyvää.


      • edell.
        M36 kirjoitti:

        Ei sossu tuota asiaa ajaisi... mutta ex vaimo voi vaatia oikeusteitse itselleen elatusavustusta (ei sekoiteta tätä lapsille maksettavaan)... ja se voidaan määrätä takautuvasti.

        Jos oikeus tämän katsoo aiheelliseksi, avustus usein vain harkinta-ajan ajaksi, ja lakkaa kun puolisot tuomittu avioeroon. Mutta, laki antaa mahdollisuuden myös siihen, että ex puoliso saisi taloudellista tukea toiselta avioeron jälkeenkin.

        Mutta, nämä tapaukset ovat harvinaista ... ja yleensä erittäin varakkaiden ja hyvin toimeentulevien avioeroihin liittyvää.

        Aivan, mutta eipä se sossu hanki työpaikkaakaan... Kyllä lähtökohta pitää olla se, että jokainen yrittää selvitä omin voimin.

        Vaikka elatusapu puolisolle määrättäisiinkin takautuvasti, ei se sillä hetkellä leipää pöytään tuo ja syötävä kuitenkin on.

        Kuten sanoit, tapaukset ovat harvinaisia, enkä ap:n tilanteessa lähtisi puolisolta elatusapua hakemaan, vaan yrittäisin löytää keinon selvitä omin avuin. Se kait oli alkuperäinen ajatus hänen kysymyksessään; mitä teen nyt, jotta selviän tästä harkinta-ajan tilanteesta.


      • edell. kirjoitti:

        Minulla on tuttu, joka kyllä joutui tulemaan omillaan toimeen sen jälkeen kun oli yhteisestä kodista muuttanut pois. Ei sos.virasto edes ottanut huomioon, että entinen mies elättäisi, vaan hänen toimeentulonsa laskettiin puhtaasti hänen omien tulojensa perusteella. Käsitin ap:n juuri muuttaneen, kun puhui asumistukipäätöksestä jne.

        Varmaan laissa tällainen säädös on, en kiellä, mutta sen täytäntöönpano oikeusteitse taitaa olla sen verran hidas prosessi, että ero jo astuu aiemmin voimaan.

        Tarkoitukseni ei ollut harhauttaa, kerroin vain tietämäni esimerkin pohjalta. Itse en kyllä eronneena luottaisi siihen, että exäni elättäisi minua...

        Jos kommentissasi tuttusi sos.virastossa asioinnissa on puhe toimeentulotuesta niin tässä pari faktaa:

        Toimeentulotuen tarve määritetään juuri kertomallasi tavalla; asianomaisen omien tulojen mukaan. Tämän perusteella sitten maksetaan tuen tarpeessa olevalle toimeentulotuki.

        Kunnalla on kuitenkin oikeus periä nämä maksetut tuet takaisin tuen saajaan nähden elatusvelvolliselta, mikäli tuen tarve johtuu siitä, että tämä on laiminlyönyt lain mukaisen elatusvelvollisuutensa. Pakkoa tähän takaisinperintään ei kunnalla ole vaan perintä voidaan jättää tekemättäkin.


      • mmmh...
        argonautti kirjoitti:

        Jos kommentissasi tuttusi sos.virastossa asioinnissa on puhe toimeentulotuesta niin tässä pari faktaa:

        Toimeentulotuen tarve määritetään juuri kertomallasi tavalla; asianomaisen omien tulojen mukaan. Tämän perusteella sitten maksetaan tuen tarpeessa olevalle toimeentulotuki.

        Kunnalla on kuitenkin oikeus periä nämä maksetut tuet takaisin tuen saajaan nähden elatusvelvolliselta, mikäli tuen tarve johtuu siitä, että tämä on laiminlyönyt lain mukaisen elatusvelvollisuutensa. Pakkoa tähän takaisinperintään ei kunnalla ole vaan perintä voidaan jättää tekemättäkin.

        Hei argonautti, oletko vapaa? Jos näin on, voisimme kohdata toisemme noin kahden vuoden kuluttua.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      98
      3413
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      62
      3107
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      434
      2614
    4. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      80
      2403
    5. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      80
      2343
    6. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      96
      2076
    7. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      40
      2056
    8. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      21
      1679
    9. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1676
    10. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      40
      1634
    Aihe