rivit harvenevat...

Kaikkein innokkaimmilla tuntuu tosissaan olevan hätä näin motoristien "syysmuuton" aikana?
Niinhän se kuitenkin on, että vain harrastuksensa täysin kaappaamat uhrit enää sinnittelevät tuolla, jo talvea uhkaavan, luonnon armoilla, pimeässä ja viimassa illasta toiseen. Olkoon he sitten vaikka näitä mielestään "sissejä". Hyvä niin.

Tosiasia kuitenkin on, että onhan elämää moottoripyöräilyn ulkopuolellakin tarjolla ylli-mitalla, ja monet ovatkin useamman harrasteensa kanssa hieman tällaisessa aikapulassa.

Sitten on myös näitä perheellisempiä, niinkuin esimerkiksi tuttavani Matti, joka on jo elokuusta lähtien paimentanut esikoistansa ekaluokan aloituksessa, auttaen tätä tulevaisuuden sankaria kotitehtävien viidakosta pois miten nyt on parhaiten osannut, jotta myös jatkossa olisi älykkäitä sukupolvia harrastusta jatkamassa, eikä kaikista tulisi pelkästään katsastusinsinöörejä.
Silloin ei pyöräily suju, kun pitää hypotenuusaa ja kateettia opiskella, vaan ajatus on ihan muissa kerroksissa menossa, ei maantien mutkissa!

Eipä sovi unohtaa sitäkään, että Suomen, olkoon tiheäkin, tieverkosto on äkisti koluttu pienintäkin kinttupolkua myöten, monella on jo kymmeneskin kierros menossa, eikä niinollen aina ole järkevää turhassa innostuksessa polttaa kallista bensiiniä pelkästään tyhjän ajelun vuoksi!

Näitä muita puuhia olisi myös ikääntyneemmillekin, joilta tämä jälkikasvusto on jo kadonnut maailman tuuliin kotinurkista kuleksimasta, tarjolla ruhtinaallisesti, terveellisestä sauvakävelystä aina vesijumppaan asti, joten eiköhän ole suvaisevaista antaa myös arvoa näille, jotka tosiaan osaavat lopettaa kausiharrasteensa ajoissa.

Voihan viime kädessä olla jopa niin, että jollekin on tullut ihan Pääkonttoritason Määräys, jota on tottavie, ehdottomasti ja kaikin voimin kunnioitettava täydellisesti, "että pyörä parkkiin just, ja pyykinpesuun"!!

Minä esimerkiksi osaan arvostaa, moottoripyöräilyn lisäksi, myös näitä konservatiivisempia syysharrasteita, vaikka niissä ei useinkaan öljy käryä, eikä kummi haise, ja pirskatti kuitenkin, onhan myös puutarhan talvitelat asenneltava ajoissa ennen lumia.

Esimerkiksi tällaisen loppuviikon illaksi ja perjantain, 13. päivän kunniaksi,voisi sopia varattavaksi vaikkapa lämmin, humiseva koivuinen takkatuli, villasukat jalassa, hyvässä naisseurassa nautittuna, ja pieni ripaus kulinaarista nautintoa siihen siivelle.
Ehkäpä tulella loimutettu arvokalafile' ja kunnon kyytipojat mahdollisesti jotain ehompaa olutlaatua? Ja päätteeksi hieman kultaisen ruskehtavia pehmeitä ranskalaisia naukkuja ja Belgialaisia konvehteja.

Ja kyllähän, tottavie niin hauskaa kuin maantiellä suhailukin olisikin, tuo mielikuvani tällaisen syksyisen ja koleahkon perjantai-illan harrasteesta vie tänään voiton 1-0!

Sitten, jos oikein rupeaa vaivaamaan tämä paikoillaan olo, niin kaivetaankin vanhat valokuvat esiin. Sieltä löytyy aina apua ja vauhtia yllättävään liikenneintoon! Ja otetaankin taas snapsit ;-)