No niin. Nostetaan kissa pöydälle. Keskustelut tuntuvat usein keskittyvän vain siihen, miten huono aa/ ei aa vaihtoehto on. Toivoisin ettei tässä keskustelussa otettaisi siihen mitään kantaa ja ettei kukaan arvostelisi sanallakaan kenenkään toisten valintoja. Toivon eaikki halukkaat voisivat sanoa sanottavansa juuri niin kuin haluavat ja puhuisivat vain itsestään.
Tahtoisin kuulla miten kukakin on raitistunut/mistä olet saanut apua. Jos et ole raitistunut, voit silti kertoa itsestäsi missä tilanteessa olet ja miten olet ajatellut mennä eteenpäin. Oletko esim. saanut vähennettyä alkoholin käyttöä, mikä tähän on vaikuttanut mielestäsi eniten.
Itse kirjoitan jossain vaiheessa. Nyt aamulla en vielä jaksa.
Miten sinä olet raitistunut
Kissa pöydälle
41
3550
Vastaukset
- sillä tavalla
että kävelin AA-ryhmän palaveriin.
- myymälöitä piisaa..
Olutta voi ostaa milloin mistäkin, mutta ongelmaksi muodostui pullojen palautus. Tyhjät pullot painaa paljon enemmän kuin täysinäiset. Ei niitä viitsisi lähikauppaa pitemälle kantaa. Sen verran nenän vartta pitkin katsoivat, että lopetin koko kaupassa käynnin ja vaihdoin väkevämpiin.
Alkuun join viinejä ja konjakkia. Viskin hain aina naapuri Alkosta.
Kun kirkas alkoi maistua, siirryin kolmanteen Alkoon.
Nyt ostan sekasin eri Alkoista missä milloinkin liikun. Isossa kaupungissa noita myymälöitä piisaa.
Tajusin alkoholin olevan ongelmani, kun huomasin, että aloin asioida eri Alkoissa.
Myyjien naama tuli tutuksi. Alkoi ärsyttämää n tuttavallisuus, ja se, että ajattelin, että ne pitää kirjaa ja miettii taas se hakee satsin. Joillain oli vähän sellainen moralistinenkin ilme..
Pitäis varmaan vähän rajoittaa.. - Suotuulia
ja tämä tipattomien ketju on ehdoton apu. On tärkeää joka päivä hetkeksi pysähtyä ja miettiä aivorassin pohjasta asti, että myönnänkö tänään voimattomuuteni alkoholin suhteen. Kun tiedän myöntäväni, olen helpottunut ja voin ääneen sanoa, ts kirjoittaa, että tänään olen raitis.
Apu on uskomaton, varsinkin kun en pääse täältä ryhmiin mukaan. Myös tukihenkilöni on todella iso apu (vaikka välillä hän joutuu kokemaan kovia kanssani).- Bimbsa
..lähti omasta päästä huomattuani miten illat alkoi kulumaan n. neljän siiderin voimin ja sohvaperunaksi pesiytyminen ei sitten ollutkaan mun juttu:-)Ahdisti oma olemus ja tekemättömyys.
Keväällä hiljensin tahtia ainoastaan saunajuomiin ja nyt sitten loppukesästä raskauduttuani ei tulisi mieleenkään vajota enää entisenlaiseen tylsyyteen:-)
Tissuttelukausi kesti kaksi vuotta. - hienoa
Bimbsa kirjoitti:
..lähti omasta päästä huomattuani miten illat alkoi kulumaan n. neljän siiderin voimin ja sohvaperunaksi pesiytyminen ei sitten ollutkaan mun juttu:-)Ahdisti oma olemus ja tekemättömyys.
Keväällä hiljensin tahtia ainoastaan saunajuomiin ja nyt sitten loppukesästä raskauduttuani ei tulisi mieleenkään vajota enää entisenlaiseen tylsyyteen:-)
Tissuttelukausi kesti kaksi vuotta.Oletko ras-kaana?
- Bimbsa
hienoa kirjoitti:
Oletko ras-kaana?
..vaavi syntyy keväällä:-)) Lisäksi muutin pois rivariin ja tässä nyt olen ja ihmettelen miten paljon sitä saakaan raittiina aikaiseksi.
- Suotuulia
Bimbsa kirjoitti:
..vaavi syntyy keväällä:-)) Lisäksi muutin pois rivariin ja tässä nyt olen ja ihmettelen miten paljon sitä saakaan raittiina aikaiseksi.
Olet moninkertaisesti voittanut. Raittius, ja raskaus. Olen onnellinen puolestasi. Itse pidin omien raskauksieni aikana ehdottoman raittiuden kuusi vuotta yhteen soittoon. Ja pahinta oli, että kun otin ensimmäisen ryypyn kuuden vuoden jälkeen, olin tasan siinä mihin olin lopettanut kuusi vuotta aikaisemmin. Eli humalahakuista ryyppäämistä ja helvetin kankkunen ja morkkis.
Otin yhden viestin pois jossa väitetään että tämä on AA palsta mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, no siinä samalla lähti monta viestiä samantien, olin katsovinani että ei lähde kuin kolme mutta lähtikin enemmän ( työtapaturma )
- Kissa pöydälle
raitis kirjoitti:
Otin yhden viestin pois jossa väitetään että tämä on AA palsta mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, no siinä samalla lähti monta viestiä samantien, olin katsovinani että ei lähde kuin kolme mutta lähtikin enemmän ( työtapaturma )
Vaikka pitkän tarinan kirjoitinkin. Saat anteeksi :).
Kissa pöydälle kirjoitti:
Vaikka pitkän tarinan kirjoitinkin. Saat anteeksi :).
Vielä kerran anteeksi, huomasin vasta sen jälkeen kun poistin sen erään viestin että siinä meni melko pitkä kirjoitus samantien, täytyy olla tarkempi vastaisuudessa.
mielessäni kertoi heinäkuussa 1998 ettei minun tarvitse juoda enää koskaan eikä taistella alkoholin mielitekoa vastaankaan. Ei ole tarvinnut.
Näin tapahtui lukemattomien juopumusten, krapuloiden, katumusten, lopettamisyritysten, mielipahan ja tuskan jälkeen. Kiitos.- ambivalenttineN
...että sekoan tai joudun taas joku kerta kännissä psykoosiin, sai aikaan raitiustumisen. Koska kännissä olin liian usein vaaraksi itelleni ja muille (aggressiivinen ja suicidaalinen) päätin lopettaa juomisen.
En oo vieläkään päässyt addiktio käyttäytymisestä eroon, se on vain vaihtanut kohdetta. Nyt mulla on syömishäiriö, mikä alkoi kun lopetin juomisen. Vittu että tää on paskaa. Just ku luulin, että hallitsen myös syömisen, niin eikö sitten tänään pitäny mennä kauppaan ostamaan kilo karkkia. Hyi vittu! Miks pitää aina retkahtaa johonkin?- pikkuhiljaa
Uskon että kaikki järjestyy vähän kerrallaan ja pikkuhiljaa kun ei ala olemaan liian ankara itselleen. Nuo ovat molemmat vakavia sairauksia. Toivottavasti olet saanut apua.
Sinun arvoasihan ne eivät ihmisenä muuta sen enempää kuin tenniskyynärpääkään muuttaisi :-). - ambivalenttineN
..tipattoimien ketju on auttanut mua pysymään raittiina tosi hyvin. Myös urheileminen on tukenut raittiuttani. Treenipäivinä en myöskään sorru ahmimaan. Mutta heti kun ei pääse treeneihin (niinku tänään) niin sit turvaudun ahmimiseen. Pitäis pystyä miettimään, että miksi toimin aina näin, mutta kun pohtiminen ja itsetutkiskelu on aika rankkaa, niin en jaksa. Toivon vaan, että jonain päivänä pääsen eroon kaikista addiktioista ja voin elää normaalia elämää. En tiiä onko se koskaan mahdollista.
- Suotuulia
Olet hyvä tyyppi, olen lukenut viestejäsi mielenkiinnolla. Itsekin pelkään että korvaan addiktioni toisella ja syömishäiriö on tosi inhottava, olen seurannut sellaista läheltä.
Mutta olen miettinyt, että ruokaan kannattaa suhtautua ystävänä. Koeta kestää, itseinhoon ei kannata vajota. - ambivalenttineN
pikkuhiljaa kirjoitti:
Uskon että kaikki järjestyy vähän kerrallaan ja pikkuhiljaa kun ei ala olemaan liian ankara itselleen. Nuo ovat molemmat vakavia sairauksia. Toivottavasti olet saanut apua.
Sinun arvoasihan ne eivät ihmisenä muuta sen enempää kuin tenniskyynärpääkään muuttaisi :-).Kiitos kauniista sanoistasi. Olen käynyt psykiatrilla yhden kerran ja sitä ennen psyk. sairaanhoitajalla, mutta se hoitaja ei tajunnu yhtään mistään yhtään mitään! Psykiatri on tosi pätevä, mutta hänkään ei tajua että mä oikeesti kärsin tästä ahmimisesta ja oon lihonnut 10kg heinäkuusta! Hänen ja muiden ihmisten mielestä on ok että ahmin, että pääasia että en juo! Mutta kun ei ahmiminen ole ok!!! Mä haluun olla laiha ja hallita mun omaa elämää ja toimintoja! Ahminen on yhtä sairasta kuin juominen, mutta kun ei kukaan tajuu sitä, enkä saa apua tähän ongelmaan, vaikka kärsin! Kaikista ärsyttävin kommentti on se, että "lopeta ahmimeinen." Ihan sama kuin sanois alkoholistille että "lopeta juominen."
Tunnin aikana olen nyt syönyt 970 grammaa karkkia. Eli ei tää todellakaan ole tervettä, tai "ihan ok", vaikka raittiina olenkin. - vähän
ambivalenttineN kirjoitti:
Kiitos kauniista sanoistasi. Olen käynyt psykiatrilla yhden kerran ja sitä ennen psyk. sairaanhoitajalla, mutta se hoitaja ei tajunnu yhtään mistään yhtään mitään! Psykiatri on tosi pätevä, mutta hänkään ei tajua että mä oikeesti kärsin tästä ahmimisesta ja oon lihonnut 10kg heinäkuusta! Hänen ja muiden ihmisten mielestä on ok että ahmin, että pääasia että en juo! Mutta kun ei ahmiminen ole ok!!! Mä haluun olla laiha ja hallita mun omaa elämää ja toimintoja! Ahminen on yhtä sairasta kuin juominen, mutta kun ei kukaan tajuu sitä, enkä saa apua tähän ongelmaan, vaikka kärsin! Kaikista ärsyttävin kommentti on se, että "lopeta ahmimeinen." Ihan sama kuin sanois alkoholistille että "lopeta juominen."
Tunnin aikana olen nyt syönyt 970 grammaa karkkia. Eli ei tää todellakaan ole tervettä, tai "ihan ok", vaikka raittiina olenkin.tyhmältä kertoa sinulle tätä kun varmaan sen itsekin tiedät, mutta täällähän on syömishäiriöpalstojakin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&subcat=2974 - ambivalenttineN
Suotuulia kirjoitti:
Olet hyvä tyyppi, olen lukenut viestejäsi mielenkiinnolla. Itsekin pelkään että korvaan addiktioni toisella ja syömishäiriö on tosi inhottava, olen seurannut sellaista läheltä.
Mutta olen miettinyt, että ruokaan kannattaa suhtautua ystävänä. Koeta kestää, itseinhoon ei kannata vajota.Säkin oot tosi hyvä tyyppi sekä järkevä ja fiksu ihminen. Saanko kysyä, että mikä sinun kohdallasi on se "korvaava" addiktio? Eihän siinä pahaa oo jos se uusi addiktion kohde on tervettä, ei vahingoita sinua mitenkään ja on hyväksi sinulle.
Miten se onnistuu, että suhtautuu ruokaan ystävänä? Olen yrittänyt viime ja tällä viikolla tehdä niin, mut silti retkahdan. Pitäs kait vaan urheilla, urheilla ja urheilla niin ei sortuis. Vaikka on täysin poikki, niinkuin olen tällä viikolla ollut, niin pitää vaan näköjään pakottaa ittensä jumppaan, jotta elämä pysyy jokseenkin hallinnassa. Onneks mun sukulaistyttö tulee huomenna ja on mun luona koko viikonlopun :) Sillon olen raittiina ja ahmimatta, koska yritän antaa sukualistytölle mahdollisimman hyvän kuvan ittestäni ja aion pitää sellasta roolia, että syön aina tosi terveellisesti ja että elämäni on kunnossa. - ambivalenttineN
vähän kirjoitti:
tyhmältä kertoa sinulle tätä kun varmaan sen itsekin tiedät, mutta täällähän on syömishäiriöpalstojakin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&subcat=2974...kirjota. thats the problem. Tai sit kyssärit on tyyliin "mä söin 2 keksii oonko nyt tosi lihava" Oon toki käyny lukees sitä palstaa aina välillä. Laihdutuspalstalla oon ollu tosi aktiivinen, mut en enää kehtaa kirjottaa sinne. Jokatoinen päivä on tyyliin hirvee laihdutusinto ja joka toinen päivä taas vituttaa, kun ei laihdutus toiminut.
- löytyy
ambivalenttineN kirjoitti:
...kirjota. thats the problem. Tai sit kyssärit on tyyliin "mä söin 2 keksii oonko nyt tosi lihava" Oon toki käyny lukees sitä palstaa aina välillä. Laihdutuspalstalla oon ollu tosi aktiivinen, mut en enää kehtaa kirjottaa sinne. Jokatoinen päivä on tyyliin hirvee laihdutusinto ja joka toinen päivä taas vituttaa, kun ei laihdutus toiminut.
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/
aikamoista faktaa alkoholista ja riippuvuuksista. Noista viidestä riippuvuus artikkelista saattaisi löytyä tuohonkin jotain... - ehdotus....
En tosin ole ikinä ollut alkoholisti,mutta kannattaisi yrittää suunnata addiktio vaikka johonkin hyötyliikuntaan.
Itse hankin tässä kesällä kuntosalilipun ja nyt on pakko päästä väh.joka toinen päivä kuntosalille tai muuten tulee "vieroitusoireita".
On myös hyvä tapa rentoutua ja purkaa pahaa oloa siellä. - ei mikään tärkeä
ambivalenttineN kirjoitti:
..tipattoimien ketju on auttanut mua pysymään raittiina tosi hyvin. Myös urheileminen on tukenut raittiuttani. Treenipäivinä en myöskään sorru ahmimaan. Mutta heti kun ei pääse treeneihin (niinku tänään) niin sit turvaudun ahmimiseen. Pitäis pystyä miettimään, että miksi toimin aina näin, mutta kun pohtiminen ja itsetutkiskelu on aika rankkaa, niin en jaksa. Toivon vaan, että jonain päivänä pääsen eroon kaikista addiktioista ja voin elää normaalia elämää. En tiiä onko se koskaan mahdollista.
minunki pitää olla aina koukussa johonkin. Kun en juo, mitä en ole tehnyt neljään kuukauteen, tulee makeanhimoa, saatan syödä jäätelöä parikin litraa päivässä.
Sitten kuntoilu. Sitä teen välillä ja todella kovaa. Kun sitten päivä jää väliin maailma romahtaa, tulee itsehalveksunta ja mässy.
Mutta jotenkin olen alkanut hyväksyä itseäni. Mitäs jos on vähän pyöreämpi, eikä jaksa maratonia. Pääasia kun ei dokaa.
Ja minä olen niin vanha äijä, etten kehtaa sinulle edes kertoa.
Joskus muuten ennen juomisongelmaa kun urheilin, tarkkailin painoa ihan sairaana ja silti mässäsin, sitten oksensin kaikki pois. Minulla oli siis syömishäiriökin. - ambivalenttineN
ei mikään tärkeä kirjoitti:
minunki pitää olla aina koukussa johonkin. Kun en juo, mitä en ole tehnyt neljään kuukauteen, tulee makeanhimoa, saatan syödä jäätelöä parikin litraa päivässä.
Sitten kuntoilu. Sitä teen välillä ja todella kovaa. Kun sitten päivä jää väliin maailma romahtaa, tulee itsehalveksunta ja mässy.
Mutta jotenkin olen alkanut hyväksyä itseäni. Mitäs jos on vähän pyöreämpi, eikä jaksa maratonia. Pääasia kun ei dokaa.
Ja minä olen niin vanha äijä, etten kehtaa sinulle edes kertoa.
Joskus muuten ennen juomisongelmaa kun urheilin, tarkkailin painoa ihan sairaana ja silti mässäsin, sitten oksensin kaikki pois. Minulla oli siis syömishäiriökin.Oli tosi lohduttavaa lukea, että mulla on "kohtalotovereita." Mäkin oksensin tänään... oli pakko. En voinu sietää sitä mässymäärää mikä oli sisälläni. En oksentanut kuin ehkä puolet pois, mutta sekin auttoi. En vaan jaksanut oksentaa enempää, se on meinaa aika rankka "prosessi." Tottahan se on, että on pääasia pysyä raittiina, mutta kun se ei riitä mulle. Mä haluun olla hoikka ja hyvässä kunnossa. Vituttaa olla tällanen läski- lehmä. Vihaan mun vartaloa. Vihaan myös itteeni. Mutta ei se viha mitään auta. En vaan osaa pitää ittesätni, koska en tee mitään oikein. Exän sisko sano mulle aikoinaan että mä en tee mitään väärin mutta en mitään oikeinkaan. Se sattu ihan sikana, mutta aivan oikeessa hän sen asian suhteen oli. Yritän ihan kauheesti tehä asioita oikein mut ei vaan onnistu. Töissäkin unohtelen koko ajan jotain oleellisia asioita enkä jaksa keskittyy mihinkään.
- Kössi.
ehdotus.... kirjoitti:
En tosin ole ikinä ollut alkoholisti,mutta kannattaisi yrittää suunnata addiktio vaikka johonkin hyötyliikuntaan.
Itse hankin tässä kesällä kuntosalilipun ja nyt on pakko päästä väh.joka toinen päivä kuntosalille tai muuten tulee "vieroitusoireita".
On myös hyvä tapa rentoutua ja purkaa pahaa oloa siellä.Viinaa meinaan ottaa hallitusti ja harvoin niin kauan kuin kynsi ei ole vielä kylmennyt ja käsi koukistuu. Takavuosien hillitöntä ryyppäämistä ei enää jaksa, eikä se tahti ollutkaan mukavaa missään mielessä.
96-vuotias tätini ottaa edelleenkin kossua joka ilta. Tosin vai ruokalusikallisen tai pari, ja pulloon aina marinoi raakaa valkosipulia. Mikään muu ei vaivaa, kuin kuluneet lonkat. Tämä ei ole mikään tekosyy tai motivaatio omaan ryyppäämiseen, vaan esimerkki hyötykäytöstä. Saattaisipa olla suunnilleen samassa kunnossa ilman kossuakin, mutta sitä ei tiedä kukaan.
Itselläni on tullut liikunta-addiktio hyvin paljon sen pahemman tilalle. Jos pariin päivään ei liiku, tulee tukkoinen, suorastaan paha olo, jonka saa korjattua välittömästi millä hyvänsä liikuntamuodolla. Sillä lähtee viinahampaan kolotukset, näin on juttu.
Liikunta ei ole mikään helppo lääke juomista vastaan, kun ihmisluonto on kuitenkin mukavuudenhaluinen ja varsin lyhytjännitteinen. Alkukesän läträämisen jälkeen kesti suunnilleen kolme kuukautta saada fysiikka hyvään kuntoon, ja alku oli hankalaa, kun paikat kipeytyi ja jäykistyi ehkä liiastakin rääkistä. Siitäkin mennään aikanaan yli, ja nyt vakiokuormitus ei tunnu missään, ja se todella palkitsee kun on virtaa kintaissa eikä kolotukset vaivaa.
Oikeastaan ainoa este liikunta-addiktion saamiseksi alkoholiaddiktion tilalle on oma laiskuus. Jatkuva, huom. jatkuva liikunta vaatii määrättyä itsekuria ja pitkäjänteisyyttä, ja jos niitä omaa, niin todennäköisesti pystyy hallinnoimaan juomistaankin.
Siinä hallinnoinnissa liikunta auttaa hyvin paljon, mutta vain sillä edellytyksellä, että harraste on keleistä, mielialoista ja olosuhteista riippumatonta säännöllistä toimintaa.
Kertasuorituksista puhuminen on täysin turhaa. Se on jo meriitti, kun voi puhua, kuinka monta vuotta on kuntoillut. - paikkansa
Kössi. kirjoitti:
Viinaa meinaan ottaa hallitusti ja harvoin niin kauan kuin kynsi ei ole vielä kylmennyt ja käsi koukistuu. Takavuosien hillitöntä ryyppäämistä ei enää jaksa, eikä se tahti ollutkaan mukavaa missään mielessä.
96-vuotias tätini ottaa edelleenkin kossua joka ilta. Tosin vai ruokalusikallisen tai pari, ja pulloon aina marinoi raakaa valkosipulia. Mikään muu ei vaivaa, kuin kuluneet lonkat. Tämä ei ole mikään tekosyy tai motivaatio omaan ryyppäämiseen, vaan esimerkki hyötykäytöstä. Saattaisipa olla suunnilleen samassa kunnossa ilman kossuakin, mutta sitä ei tiedä kukaan.
Itselläni on tullut liikunta-addiktio hyvin paljon sen pahemman tilalle. Jos pariin päivään ei liiku, tulee tukkoinen, suorastaan paha olo, jonka saa korjattua välittömästi millä hyvänsä liikuntamuodolla. Sillä lähtee viinahampaan kolotukset, näin on juttu.
Liikunta ei ole mikään helppo lääke juomista vastaan, kun ihmisluonto on kuitenkin mukavuudenhaluinen ja varsin lyhytjännitteinen. Alkukesän läträämisen jälkeen kesti suunnilleen kolme kuukautta saada fysiikka hyvään kuntoon, ja alku oli hankalaa, kun paikat kipeytyi ja jäykistyi ehkä liiastakin rääkistä. Siitäkin mennään aikanaan yli, ja nyt vakiokuormitus ei tunnu missään, ja se todella palkitsee kun on virtaa kintaissa eikä kolotukset vaivaa.
Oikeastaan ainoa este liikunta-addiktion saamiseksi alkoholiaddiktion tilalle on oma laiskuus. Jatkuva, huom. jatkuva liikunta vaatii määrättyä itsekuria ja pitkäjänteisyyttä, ja jos niitä omaa, niin todennäköisesti pystyy hallinnoimaan juomistaankin.
Siinä hallinnoinnissa liikunta auttaa hyvin paljon, mutta vain sillä edellytyksellä, että harraste on keleistä, mielialoista ja olosuhteista riippumatonta säännöllistä toimintaa.
Kertasuorituksista puhuminen on täysin turhaa. Se on jo meriitti, kun voi puhua, kuinka monta vuotta on kuntoillut.Onhan se tosiaan joskus vaikea raahata itseänsä kuntosalille,mutta se on kanssa sitten myös mukava olo treenin jälkeen kun on tehnyt itsellensä jotakin hyödyllistä ja nyt alkaa jo pikku hiljaa huomaamaan tuloksiakin omassa kropassaan.
- ambivalenttineN
paikkansa kirjoitti:
Onhan se tosiaan joskus vaikea raahata itseänsä kuntosalille,mutta se on kanssa sitten myös mukava olo treenin jälkeen kun on tehnyt itsellensä jotakin hyödyllistä ja nyt alkaa jo pikku hiljaa huomaamaan tuloksiakin omassa kropassaan.
...urheilu on mullekin kaikki kaikessa, mutta kun viikossa on pakko pitää 2 vapaa päivää urheilusta. Ja mitä mä teen niillä vapailla? Ahmin, ahmin ja ahmin, niin että kaikki treenit ja terveellisen ruokavalion noudattaminen on ollu yks tyhjän kanssa. Kaloreita ja kioja tulee kahden päivän aikana aivan liikaa. Vaikka liikun paljon niin silti vaan lihon just tän ahmimisen takia. Vittu.
- tiedätkö?
ambivalenttineN kirjoitti:
...urheilu on mullekin kaikki kaikessa, mutta kun viikossa on pakko pitää 2 vapaa päivää urheilusta. Ja mitä mä teen niillä vapailla? Ahmin, ahmin ja ahmin, niin että kaikki treenit ja terveellisen ruokavalion noudattaminen on ollu yks tyhjän kanssa. Kaloreita ja kioja tulee kahden päivän aikana aivan liikaa. Vaikka liikun paljon niin silti vaan lihon just tän ahmimisen takia. Vittu.
Alkoholin, ahmimisen lisäksi vielä ainakin yksi juttu.
Arvaatko?
Kiroaminen!
Huutele ääneen niin paljon kun sielus sietää, mutta säästä meidät!
V***u! - Suotuulia
ambivalenttineN kirjoitti:
Säkin oot tosi hyvä tyyppi sekä järkevä ja fiksu ihminen. Saanko kysyä, että mikä sinun kohdallasi on se "korvaava" addiktio? Eihän siinä pahaa oo jos se uusi addiktion kohde on tervettä, ei vahingoita sinua mitenkään ja on hyväksi sinulle.
Miten se onnistuu, että suhtautuu ruokaan ystävänä? Olen yrittänyt viime ja tällä viikolla tehdä niin, mut silti retkahdan. Pitäs kait vaan urheilla, urheilla ja urheilla niin ei sortuis. Vaikka on täysin poikki, niinkuin olen tällä viikolla ollut, niin pitää vaan näköjään pakottaa ittensä jumppaan, jotta elämä pysyy jokseenkin hallinnassa. Onneks mun sukulaistyttö tulee huomenna ja on mun luona koko viikonlopun :) Sillon olen raittiina ja ahmimatta, koska yritän antaa sukualistytölle mahdollisimman hyvän kuvan ittestäni ja aion pitää sellasta roolia, että syön aina tosi terveellisesti ja että elämäni on kunnossa.tämä on ikävä myöntää, mutta joudun tosissani kontrolloimaan itseäni, että en etsi hyväksyntää ja lohtua ihmissuhteista. En voi tämän suorempaan kertoa, mutta tässä addiktiossa itseinho on sanoinkuvaamatonta. En voi kuin siunata miten ymmärtäväinen ja fiksu puoliso minulla on. Kaikkea ei pitäisi antaa anteeksi. Toisaalta annan kyllä hänenkin "hengittää"..
- Suotuulia
ambivalenttineN kirjoitti:
Säkin oot tosi hyvä tyyppi sekä järkevä ja fiksu ihminen. Saanko kysyä, että mikä sinun kohdallasi on se "korvaava" addiktio? Eihän siinä pahaa oo jos se uusi addiktion kohde on tervettä, ei vahingoita sinua mitenkään ja on hyväksi sinulle.
Miten se onnistuu, että suhtautuu ruokaan ystävänä? Olen yrittänyt viime ja tällä viikolla tehdä niin, mut silti retkahdan. Pitäs kait vaan urheilla, urheilla ja urheilla niin ei sortuis. Vaikka on täysin poikki, niinkuin olen tällä viikolla ollut, niin pitää vaan näköjään pakottaa ittensä jumppaan, jotta elämä pysyy jokseenkin hallinnassa. Onneks mun sukulaistyttö tulee huomenna ja on mun luona koko viikonlopun :) Sillon olen raittiina ja ahmimatta, koska yritän antaa sukualistytölle mahdollisimman hyvän kuvan ittestäni ja aion pitää sellasta roolia, että syön aina tosi terveellisesti ja että elämäni on kunnossa.Jo edesmennyt Äitini sanoi minulle, kun kuusitoistavuotiaana olin liukumassa anorektiaan, että, älä tyttö hyvä kiroa ruokaa, vaan siunaa mielessäsi jokainen suupala jonka nielaiset, että ruoka on ystäväsi, ei vihollinen. Siitä alkoi kohdallani prosessi joka on kestää edelleen.
Olen saanut juonen päästä kiinni, että kaikki ruoka mitä syön, on proteiinipitoista se poistaa ahmimisenhalun ja antaa varmuuden, että jokainen suupala on hyväksi. Ymmärrän täysin, että sokerikarkit, mässypussit, jäätelöt, niiden koostumus sairastuttaa, koska ihmisen elimistö reagoi sokeriin voimakkaasti. Olen väärä ihminen neuvomaan ketään, mutta korvaamalla proteiinilla sokerin ja valkoisen vehnäjauhon, pääsin itse kierteestä. (mm.hiivasyndroomasta ja alkoholinhalusta).
- Lähes täysin raitis
"Tahtoisin kuulla miten kukakin on raitistunut/mistä olet saanut apua."
Se tapahtui vahingossa oikeastaan.
Olin pitkää ollut viikonloppukännääjä, tosin loppuvaiheessa saatoin käydä ottamassa huppelia keskellä viikkoakin useana päivänä.
Olen vähän asosiaali tyyppi, baareissa en osannut ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, etenkään vastakkaiseen sukupuoleen. Edes rohkaisun jälkeen. Joten joko päällä oli konttahumala tai vitutus ja ahdistus.
Aloin miettiä että onko viinakset ainoa vaihtoehto. Päädyin sitten kokeilemaan kannabistuotteita joista pidin. En käynyt enää baareissa mutta musta tuli omalla tavallani hiukan sosiaalisempi. Pidin pilvestä enemmän kuin viinasta ja viinan kanssa läträäminen jäi pois melkein kokonaan.
Siinä sitten pössyttelin ja opettelin toisenlaista olemista. Olin paljon paremmin sinut itseni kanssa pilvessä kuin humalassa. Tää on olennaista, itsetuntemus parani. Itsetunto siinä samalla sai jonkinlaisen pohjan jota mikään ei nakertanut.
Sitten pilven huonot puolet alkoi tulla esiin ja muutamien surullisten tapausten jälkeen kyseenalaistin senkin päihteen ja lopetin.
Alkoholiin en halunnut palata koska tiesin paremmasta. Sitä parempaa en halunnut enää jatkaa koska siitäkin koitui ongelmia. Mitä jää jäljelle? Kovat huumeet on aina ollut pois laskuista joten sum-summaarum: "Enpä sitten taida enää käyttää mitään."
Tähän on tottunut yllättävän hyvin. Ja kuinkas ollakaan... vaimo ja kaks muksua. Duuninkin vaihdoin vähemmän stressaavaan.
Näin. - kirkosta eronnut
Onko se niin, että jos on alkoholisti ja ateisti, saa ja kuuluukin painua sinne syvimpään h****ttiin, jos ei ala uskomaan?
Muut kuin uskovat, ei ansaitse raittiutta?
Enpä ala uskomaan moiseen jumalaan, joka moista vaatii, ja jonka palvelijat ovat vielä ahdasmielisempiä.
Tai jos nyt sanoisin uskovani muutaman rukouksen kera, hyväksyttäisiinkö minut?
Riittääkö elämässä menestymiseen ja yhteisössä hyväksytyksi tulemiseen, että osaa valehdella tilanteeseen sopivalla tavalla?Mielestäni: Ei
Mielestäni: Ei
Mikä Jumala vaatii noin?
Mihin sinut hyväksyttäisiin?
Joskus pieni valkoinen valhe on parempi kuin totuus.
- meikäkäinen
Ensin A-klinikalle, jonne oli hirveän korkea kynnys.
Sitten muutaman kuukauden kuluttua Kalliolaan myllytyshoitoon, jonne oli aivan Hirmuinen kynnys.
Sitten 4 viikon päästä kotiin ja takaisin töihin.
Tukihenkilön ja AA:n avulla sain sitten tukevan otteen elämästäni. Raittiina olen ollut Kalliolan reissun (1989) jälkeen eikä mitään, ei yhtäkään kertaa, ole tehnyt mieleni juoda. - ei mikään tärkeä
Kesällä tulin tilanteeseen, että huomasin oman tahdonvoiman olevan riittämätön. Niinpä soitin A-klinikalle ja kerroin olevani ns. kusessa. Juomiseni ei ollut mitenkään tolkutonta, mutta alkoi saada yhä isompaa osaa elämässäni. Lisäksi suurimmat töppäykset elämässäni olen tehnyt humalassa. poislukien tutustuminen vaimoon ja hääpäivämme:)
Ammattini kuitenkin menetin ja sain hölmöilyistäni 'elinkautisen' pienellä paikkakunnalla.
No heinäkuussa tutustuin A-klinikalla aivan mahtavaan sairaanhoitajaan ja hän on tsempannut minua eteen päin. Tapaamme n. kuukauden välein.
Hän suositteli minua käymään katsomassa AA:n, kävin ja totesin, ettei taida olla minun juttu. Siksikin, että säännöllinen käyminen palavereissa veisi liikaa aikaani, joka on muutenkin kortilla. AA on kaavamainen, uskontoon sitoutunut liike. Arvostin kuitenkin ihmisiä, jotka siellä tapasin. Pidän myös mahdollisena, että kokouksissa voi käydä suodattaen itselleen sopimattoman mantran pois ja ottamaan siellä kuulemastaan itselleen hyödyllisen talteen. Vertaistuki on se juttu, jota siellä saa.
Mutta minä en sis käy. Suurin apu minulle oli siinä, kun tunnustin ulkopuoliselle, alkoholin olevan minua kovempi, enkä pärjää yksin. samoin olen tehnyt juomisen aloittamisen itselleni hankalaksi lupaamalla läheisilleni pysyväni selvänä ja käyväni A-klinikalla. Lupausten rikkominen kaikkein rakkaimmille on kova paikka.
Kuntoilu on nykyään asia, joka täyttää alkon jättämän paikan. Fysiikan parantumisen myötää painoa on lähtenyt, mikä hyväilee heikkoa itsetuntoa. Yleensä ihmisen varmaan pitäisi kehittää entisen juomisen tilalle jotain korvaavaa,itselle tärkeää.
Näillä mennään toistaiseksi olen pärjännyt. Kyllä aivot välillä suorastaan huutavat paria kaljaa, mutta olen jaksanut. Voin myös soittaa sairaanhoitajalleni, juuri näinä vaikeina hetkinä. Varmaan toimii vähän samanlaisena tukena, kuin AA:n kummisysteemi?
Koettakaa saada tolkkua, en jaksanut/ehtinyt oikolukea.
t. jangkola - Krisse63orig
Alunperin raitistuin käymällä muutaman kerran A-klinikalla ja sittemmin AAssa. Lisäksi viikon mittainen "mietiskelyjakso" eräässä hoitolaitoksen tapaisessa paikassa auttoi päätöksenteossani. "Virallinen" raittiuteni ei kuitenkaan kestänyt yhtäjaksoisesti kuin puolisentoista vuotta pisimmillään, joten en ole ihan varma enää siitäkään, voinko kutsua tapahtumaa raitistumiseksi vai olinko sittenkin vain kuivilla. Veikkaan, että moni ulkopuolinen ajattelee minun olleen jälkimmäistä, vaikka omasta mielestäni olin täysin raittiina tuolloin.
Myös A-killassa kävin silloin tällöin aikaani kuluttamassa, joten ehkä silläkin on jonkinmoinen merkitys, kun oli edes jotain tekemistä palaverien välillä ja sainhan sieltä ihan konkreettista "apuakin" edullisten lounaiden muodossa. Minulla kun ei tuolloin ollut ollenkaan haluja itse valmistaa ruokaa kuten ei myöskään varoja käydä ulkona syömässä. - Costa Rica
Mulla lähiomaiset huolestuivat omasta juomisesta ja monet ehdottivat, että joisit nyt vähemmän, niin mä vähensin kahvin juontia
- sekasotkuista
Juotko konkakkia kahvin kanssa?
- entinen juoppo
Katkon kautta muutaman kuukauden laitoshoitoon, jonka jälkeen muutama intervallijakso. Hyvin toimi, ei retkahduksia ja olen täysin eri ihminen nykyään. Tunnen itseni ja heikkouteni paremmin. Alkoholilla ei ole enää mitään merkitystä ja kännisten ihmisten katsominen vain vahvistaa raittiutta ;) Vaikka ensimmäisen vuoden ajan harmitti, kun ei voinut enää juoda, niin nykyään olen vain kiitollinen siitä, ettei minulla ole mitään tarvetta juoda enää.
- kysym.
Missä olit katkolla/hoidossa/intervallijaksoilla?
- entinen juoppo
Vantaan katkaisuasemalla ja siitä sitten Kankaanpään A-kotiin, missä myös intervallit.
- kysym.
Saitko katkaisuasemalta lähetteen Kankaanpäälle? Voisitko kertoa vähän millainen paikka on, esim. voiko sinne ottaa lemmikin mukaan? Millaista kuntoutusta heillä on tarjolla? Onko tarkoitettu vain alkoholista vieroittautujille? Onko omat yhdenhengen huoneet? Kiitos vastauksista.
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih527080Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7053202Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1171413Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens831330- 841315
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.2211221Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631197- 891190
Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2321145- 791081