avioliitossa

Erinomainen selvitys, mutta luulen, ettei ketjun aloittaja tiedä, mikä se tasinko oikein on ja miten se määräytyy.

>

EI !!

Noin voi käydä avioerossa, mutta kuoleman erottaessa ei leski joudu maksamaan pesään vaikka olisikin "rikkaampi".

M36 kirjoitti:

>

EI !!

Noin voi käydä avioerossa, mutta kuoleman erottaessa ei leski joudu maksamaan pesään vaikka olisikin "rikkaampi".

Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa. Olin hieman epätarkka vastauksessani tältä osin...

argonautti kirjoitti:

Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa. Olin hieman epätarkka vastauksessani tältä osin...

En ole nyt ihan varma ymmärsitkö aivan oiken vielä ... ehkä, mutta tuntuu että sekoitat tarkennukseni yhteisen asunnon hallintaoikeuteen, koska mainitsit lesken elossa olemisen.

Esimerkki auttanee -- unohdetaan asunto, pariskunta asuu vuokralla.

A:lla säästöjä 300.000 EUR edestä tilillä
B:llä 100.000 EUR kesämökki

Kummallakin yksi lapsi, ei yhteisiä. A ja B ovat avioliitossa, ei avioehtoa, ei testamenttia. B kuolee.

Ositus:

A ei tietenkään saa tasinkoa, eikä myöskään maksa sitä. B:n lapsi perii vanhempansa 100.000 EUR kesämökin.

Kun leski A kuolee, tämän lapsi perii 300.000 EUR säästöt. B:n lapsi ei liity tähän enää mitenkään (osituksen osalta).

ELLEI kuolema olisi erottanut, vaan avioero .. silloin B olisi saanut tasinkoa A:lta 100.000 EUR ... minkä jälkeen kummankin omaisuus olisi ollut 200.000 EUR.

Puhuttiinhan samasta asiasta?

M36 kirjoitti:

En ole nyt ihan varma ymmärsitkö aivan oiken vielä ... ehkä, mutta tuntuu että sekoitat tarkennukseni yhteisen asunnon hallintaoikeuteen, koska mainitsit lesken elossa olemisen.

Esimerkki auttanee -- unohdetaan asunto, pariskunta asuu vuokralla.

A:lla säästöjä 300.000 EUR edestä tilillä
B:llä 100.000 EUR kesämökki

Kummallakin yksi lapsi, ei yhteisiä. A ja B ovat avioliitossa, ei avioehtoa, ei testamenttia. B kuolee.

Ositus:

A ei tietenkään saa tasinkoa, eikä myöskään maksa sitä. B:n lapsi perii vanhempansa 100.000 EUR kesämökin.

Kun leski A kuolee, tämän lapsi perii 300.000 EUR säästöt. B:n lapsi ei liity tähän enää mitenkään (osituksen osalta).

ELLEI kuolema olisi erottanut, vaan avioero .. silloin B olisi saanut tasinkoa A:lta 100.000 EUR ... minkä jälkeen kummankin omaisuus olisi ollut 200.000 EUR.

Puhuttiinhan samasta asiasta?

Lue lisää

Arqonautti sallinee minun vastata puolestaan.

Arqonautti:
"Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa."
M36:
"miten lesken kuolema liittyy tähän?"

Vastaus:
Siten, että leski ei ole velvollinen antamaan tasinkoa, mutta lesken perilliset ovat. Jos ositus on jäänyt lesken eläessä toimittamatta, se toimitetaan lesken kuoltua. (Ei siis riitä, että leski esimerkiksi on perunkirjoituksessa ilmoittanut vetoavansa lesken tasinkoprvilegiin.) Jos lesken pesä on varakkaampi kuin ensiksi kuolleen puolison pesä, lesken oikeudenomistajat ovat tasingon antovelvollisia, koska tasinkoprivilegi koskee vain leskeä, ei lesken kuolinpesän osakkaita.

otetaanpa vaikka ero tilanne. miehellä velkaa omaisuus hänen nimissään ja minulla ei velkaa eikä omaisuutta mutta avio oikeus puoleen ...niinkö

kuoleman tapaus, tilanne muuten sama...minulle jää velat ja maksan vielä puolet omaisuudestakin lapsille ...niinkö ?

yx tavallinen kirjoitti:

Arqonautti sallinee minun vastata puolestaan.

Arqonautti:
"Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa."
M36:
"miten lesken kuolema liittyy tähän?"

Vastaus:
Siten, että leski ei ole velvollinen antamaan tasinkoa, mutta lesken perilliset ovat. Jos ositus on jäänyt lesken eläessä toimittamatta, se toimitetaan lesken kuoltua. (Ei siis riitä, että leski esimerkiksi on perunkirjoituksessa ilmoittanut vetoavansa lesken tasinkoprvilegiin.) Jos lesken pesä on varakkaampi kuin ensiksi kuolleen puolison pesä, lesken oikeudenomistajat ovat tasingon antovelvollisia, koska tasinkoprivilegi koskee vain leskeä, ei lesken kuolinpesän osakkaita.

Lue lisää

Asia on juuri kuten "yx tavallinen" jo hyvin vastasikin. En alunperin katsonut kysytyn mitä tapahtuu kysyjän kuoltua joten asian pitämiseksi yksinkertaisena jätin ylimääräiset rönsyt pois.

M36 kirjoitti:

En ole nyt ihan varma ymmärsitkö aivan oiken vielä ... ehkä, mutta tuntuu että sekoitat tarkennukseni yhteisen asunnon hallintaoikeuteen, koska mainitsit lesken elossa olemisen.

Esimerkki auttanee -- unohdetaan asunto, pariskunta asuu vuokralla.

A:lla säästöjä 300.000 EUR edestä tilillä
B:llä 100.000 EUR kesämökki

Kummallakin yksi lapsi, ei yhteisiä. A ja B ovat avioliitossa, ei avioehtoa, ei testamenttia. B kuolee.

Ositus:

A ei tietenkään saa tasinkoa, eikä myöskään maksa sitä. B:n lapsi perii vanhempansa 100.000 EUR kesämökin.

Kun leski A kuolee, tämän lapsi perii 300.000 EUR säästöt. B:n lapsi ei liity tähän enää mitenkään (osituksen osalta).

ELLEI kuolema olisi erottanut, vaan avioero .. silloin B olisi saanut tasinkoa A:lta 100.000 EUR ... minkä jälkeen kummankin omaisuus olisi ollut 200.000 EUR.

Puhuttiinhan samasta asiasta?

Lue lisää

Ei puhuttu ihan samasta asiasta. Tuolla on "yx tavallisen" vastaus jo asiaan. Yhdyn siihen.

Edellinen esimerkkisi korjattuna:

B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.

Saadaan mielenkiintoisia kuvioita kun tähän vielä liitetään muutamia uusia jälkeläisiä, avioliittoja, konkursseja ja avioeroja...

yx tavallinen kirjoitti:

Arqonautti sallinee minun vastata puolestaan.

Arqonautti:
"Leski ei eläessään ole siihen pakotettu, pitää paikkansa."
M36:
"miten lesken kuolema liittyy tähän?"

Vastaus:
Siten, että leski ei ole velvollinen antamaan tasinkoa, mutta lesken perilliset ovat. Jos ositus on jäänyt lesken eläessä toimittamatta, se toimitetaan lesken kuoltua. (Ei siis riitä, että leski esimerkiksi on perunkirjoituksessa ilmoittanut vetoavansa lesken tasinkoprvilegiin.) Jos lesken pesä on varakkaampi kuin ensiksi kuolleen puolison pesä, lesken oikeudenomistajat ovat tasingon antovelvollisia, koska tasinkoprivilegi koskee vain leskeä, ei lesken kuolinpesän osakkaita.

Lue lisää

Tämä selvensi, jälleen yksi harhakäsitys oikaistu... hitaasti mutta varmasti...

argonautti kirjoitti:

Ei puhuttu ihan samasta asiasta. Tuolla on "yx tavallisen" vastaus jo asiaan. Yhdyn siihen.

Edellinen esimerkkisi korjattuna:

B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.

Saadaan mielenkiintoisia kuvioita kun tähän vielä liitetään muutamia uusia jälkeläisiä, avioliittoja, konkursseja ja avioeroja...

Lue lisää

Esimerkki valaisi lisää.

Ehkä jatkossa pieninä annoksina voisikin lisätä noita mainitsemiasi vaikeusasteita :-)

aloittaja kirjoitti:

otetaanpa vaikka ero tilanne. miehellä velkaa omaisuus hänen nimissään ja minulla ei velkaa eikä omaisuutta mutta avio oikeus puoleen ...niinkö

kuoleman tapaus, tilanne muuten sama...minulle jää velat ja maksan vielä puolet omaisuudestakin lapsille ...niinkö ?

Lue lisää

mies: velkaa 200.000 EUR ja omaisuutta 400.000 EUR
sinä: ei mitään

Mies kuolee, hänellä kaksi lasta. Ei avioehtoa, ei testamenttia.

Miehen nettovarallisuus on 200.000 EUR (omaisuus miinus velat), saat tasinkoa 100.000 EUR aivan kuten itsekin kirjoitit --- nyt siis molemmilla 100.000 EUR. Tässä tapauksessa se summa todellakin on puolet miehesi nettovarallisuudesta, jos sinullakin olisi omaisuutta, tasinko olisi vähemmän.

Lapset perivät tasingon maksun jälkeen jääneen 100.000 EUR, 50.000 EUR kummallekin.

Ei velat kenellekkään jää, ne maksetaan pois. Jos se edellyttää esim. talon myymistä, niin se on tehtävä. Jos sitten pankille sopii ja sinä tahdot/kykenet ottamaan esim. 200.000 EUR lainan hoidettavaksesi, niin se käy.

Silloin järjestellään niin, että sinä omistat siitä 400.000 EUR talosta 3/4 (eli 300.000 EUR siivun), ja miehen perilliset 1/4 (100.000 EUR osuuden). Sinulla säilyy hallintaoikeus taloon jos se on ollut yhteinen kotinne.

Toivottavasti jompi kumpi yllä kommentoineista asiantuntijoista vahvistaa tai kumoaa luuloni ... lapset voisivat tässä tapauksessa kuitenkin vaatia lakiosansa rahana (eli 25.000 EUR per nokka).

argonautti kirjoitti:

Ei puhuttu ihan samasta asiasta. Tuolla on "yx tavallisen" vastaus jo asiaan. Yhdyn siihen.

Edellinen esimerkkisi korjattuna:

B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.

Saadaan mielenkiintoisia kuvioita kun tähän vielä liitetään muutamia uusia jälkeläisiä, avioliittoja, konkursseja ja avioeroja...

Lue lisää

//B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.//

Nyt arqonqutti on käsittänyt hieman väärin lesken tasinkoprivilegin.

Jos nimittäin leski osituksessa vetoaa tasinkoprivilegiin ja kieltäytyy tasingon maksusta, ositus on sellaisenaan lopullinen. Tasingon maksuvelvollisuus EI siirry lesken kuolemaan, vaan se on pois pyyhitty. Lesken perillisten EI tarvitse maksaa lesken pesästä mitään tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille.

M36:n esimerkissä tämä tarkoittaa sitä, että B:n kuoltua toimitetussa osituksessa B:n jäämistöksi määrittyy 100.000, joka siirtyy perintönä B:n perillisille, ja A:n kuoltua hänen koko jäämistönsä 300.000 siirtyy perintönä A:n perillisille. Toimituttamalla osituksen eläessään leski siis voi saada etua paitsi itselleen, myös perillisilleen (tilanteessa, jossa puolisoilla on eri perilliset).

Arqonautin esittämän mukainen tasingon siirtyminen lesken kuoleman jälkeen toteutettavaksi vaikuttaa sinänsä oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta. Siten ei asia nyt kuitenkaan lain mukaan mene.

M36 kirjoitti:

mies: velkaa 200.000 EUR ja omaisuutta 400.000 EUR
sinä: ei mitään

Mies kuolee, hänellä kaksi lasta. Ei avioehtoa, ei testamenttia.

Miehen nettovarallisuus on 200.000 EUR (omaisuus miinus velat), saat tasinkoa 100.000 EUR aivan kuten itsekin kirjoitit --- nyt siis molemmilla 100.000 EUR. Tässä tapauksessa se summa todellakin on puolet miehesi nettovarallisuudesta, jos sinullakin olisi omaisuutta, tasinko olisi vähemmän.

Lapset perivät tasingon maksun jälkeen jääneen 100.000 EUR, 50.000 EUR kummallekin.

Ei velat kenellekkään jää, ne maksetaan pois. Jos se edellyttää esim. talon myymistä, niin se on tehtävä. Jos sitten pankille sopii ja sinä tahdot/kykenet ottamaan esim. 200.000 EUR lainan hoidettavaksesi, niin se käy.

Silloin järjestellään niin, että sinä omistat siitä 400.000 EUR talosta 3/4 (eli 300.000 EUR siivun), ja miehen perilliset 1/4 (100.000 EUR osuuden). Sinulla säilyy hallintaoikeus taloon jos se on ollut yhteinen kotinne.

Toivottavasti jompi kumpi yllä kommentoineista asiantuntijoista vahvistaa tai kumoaa luuloni ... lapset voisivat tässä tapauksessa kuitenkin vaatia lakiosansa rahana (eli 25.000 EUR per nokka).

Lue lisää

M36:n "luulo" on aivan oikea, paitsi rahassa maksettavan lakiosan osalta.

Kun perittävältä jäi vain talo, johon leskellä on elinaikainen hallintaoikeus, leski ei ole velvollinen maksamaan perillisten lakiosia rahassa. Taloa siis ei tarvitse myydä eikä lesken tarvitse ottaa pankkilainaa lakiosien maksamista varten.

Jos leski suostuu talon myymiseen, perilliset saavat (ellei ole muusta ole sovittu) koko perintöosansa rahassa tai - jos lesken hyväksi oli testamentti - vastaavasti lakiosansa.

yx tavallinen kirjoitti:

//B:n kuollessa todetaan osituksessa, että A:lle jäisi maksettavaa tasinkoa 100.000eur. Mikäli A käyttää oikeuttaan jättää tasinko tässä vaiheessa maksamatta tulee tämä jaettavaksi B:n perillisille vasta A:n kuollessa, jolloin A:n perillisille jää jaettavaksi 200.000eur.//

Nyt arqonqutti on käsittänyt hieman väärin lesken tasinkoprivilegin.

Jos nimittäin leski osituksessa vetoaa tasinkoprivilegiin ja kieltäytyy tasingon maksusta, ositus on sellaisenaan lopullinen. Tasingon maksuvelvollisuus EI siirry lesken kuolemaan, vaan se on pois pyyhitty. Lesken perillisten EI tarvitse maksaa lesken pesästä mitään tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille.

M36:n esimerkissä tämä tarkoittaa sitä, että B:n kuoltua toimitetussa osituksessa B:n jäämistöksi määrittyy 100.000, joka siirtyy perintönä B:n perillisille, ja A:n kuoltua hänen koko jäämistönsä 300.000 siirtyy perintönä A:n perillisille. Toimituttamalla osituksen eläessään leski siis voi saada etua paitsi itselleen, myös perillisilleen (tilanteessa, jossa puolisoilla on eri perilliset).

Arqonautin esittämän mukainen tasingon siirtyminen lesken kuoleman jälkeen toteutettavaksi vaikuttaa sinänsä oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta. Siten ei asia nyt kuitenkaan lain mukaan mene.

Lue lisää

Jakeluun menee tämäkin ... kirjoitit:

>>Jos nimittäin leski osituksessa vetoaa tasinkoprivilegiin ja kieltäytyy tasingon maksusta, ositus on sellaisenaan lopullinen. Tasingon maksuvelvollisuus EI siirry lesken kuolemaan, vaan se on pois pyyhitty.>>

Ymmärsin niin, että yllä esittämäni kuvio onkin lainmukainen, kunhan osituksessa rikkaampi leski ymmärtää vedota tasinkoprivilegiin. Ellei niin tee, sitten kuten Argonautti selvitti.

Jännä juttu...

yx tavallinen kirjoitti:

M36:n "luulo" on aivan oikea, paitsi rahassa maksettavan lakiosan osalta.

Kun perittävältä jäi vain talo, johon leskellä on elinaikainen hallintaoikeus, leski ei ole velvollinen maksamaan perillisten lakiosia rahassa. Taloa siis ei tarvitse myydä eikä lesken tarvitse ottaa pankkilainaa lakiosien maksamista varten.

Jos leski suostuu talon myymiseen, perilliset saavat (ellei ole muusta ole sovittu) koko perintöosansa rahassa tai - jos lesken hyväksi oli testamentti - vastaavasti lakiosansa.

Lue lisää

kiitos.

M36 kirjoitti:

Jakeluun menee tämäkin ... kirjoitit:

>>Jos nimittäin leski osituksessa vetoaa tasinkoprivilegiin ja kieltäytyy tasingon maksusta, ositus on sellaisenaan lopullinen. Tasingon maksuvelvollisuus EI siirry lesken kuolemaan, vaan se on pois pyyhitty.>>

Ymmärsin niin, että yllä esittämäni kuvio onkin lainmukainen, kunhan osituksessa rikkaampi leski ymmärtää vedota tasinkoprivilegiin. Ellei niin tee, sitten kuten Argonautti selvitti.

Jännä juttu...

Lue lisää

En väitä vastaan. Pitää paremmalla ajalla tarkistaa pari lähdettä, mutta uskoisin "yx tavallisen" olevan oikeassa. Lähteet tarvitaan jotta tietäisin millä perusteella hän on oikeassa.

Olisiko tähän antaa viite joko lakiin tai oikeuskirjallisuuteen?

argonautti kirjoitti:

En väitä vastaan. Pitää paremmalla ajalla tarkistaa pari lähdettä, mutta uskoisin "yx tavallisen" olevan oikeassa. Lähteet tarvitaan jotta tietäisin millä perusteella hän on oikeassa.

Olisiko tähän antaa viite joko lakiin tai oikeuskirjallisuuteen?

Lue lisää

Kuulepa arqonautti, kyllä kaikelle täällä sanomalleni lakiperusta löytyy. Voisitpa sinäkin vähän laajemmin tutkailla avioliittolakia ja perintökaarta, kun noihin liittyvistä asioista olet kiinnostunut. Minä olen niihin perehtynyt vähän syvällisemminkin, kun olen mm. mainittuja lakeja työssäni hyödyntänyt 30 vuoden ajan. Tuona aikana laatimieni ositussopimusten määrä nousee satoihin.

Avioliitto-oikeutta käsittelevää kirjallisuutta löydät varmasti kirjastosta. Jollei alle lainaamani säännöksen sisältö sinulle valkene, käy tutkailemassa vaikkapa teosta Aarnio-Kangas: Suomen avioliitto-oikeus.

AL 103 §:n 2 mom.
"Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa. Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)"

Säännöksessä ei ole jatko-osaa: "Eloon jääneen puolison kuoltua tämän perilliset ovat kuitenkin velvolliset luovuttamaan omaisuutta ensiksi kuolleen puolison perillisille määrän, joka viimeksi eläneen puolison hänen eläessään toimitetussa osituksessa olisi tullut ensiksi kuolleen puolison perillisille luovuttaa, ellei hän tuolloin olisi kieltäytynyt sanotusta omaisuutensa luovuttamisesta."

yx tavallinen kirjoitti:

Kuulepa arqonautti, kyllä kaikelle täällä sanomalleni lakiperusta löytyy. Voisitpa sinäkin vähän laajemmin tutkailla avioliittolakia ja perintökaarta, kun noihin liittyvistä asioista olet kiinnostunut. Minä olen niihin perehtynyt vähän syvällisemminkin, kun olen mm. mainittuja lakeja työssäni hyödyntänyt 30 vuoden ajan. Tuona aikana laatimieni ositussopimusten määrä nousee satoihin.

Avioliitto-oikeutta käsittelevää kirjallisuutta löydät varmasti kirjastosta. Jollei alle lainaamani säännöksen sisältö sinulle valkene, käy tutkailemassa vaikkapa teosta Aarnio-Kangas: Suomen avioliitto-oikeus.

AL 103 §:n 2 mom.
"Kun puolison tai kuolleen puolison omaisuus on luovutettu konkurssiin, toinen puoliso tai tämän perilliset eivät kuitenkaan ole velvolliset luovuttamaan omaisuutta osituksessa. Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (26.4.1991/765)"

Säännöksessä ei ole jatko-osaa: "Eloon jääneen puolison kuoltua tämän perilliset ovat kuitenkin velvolliset luovuttamaan omaisuutta ensiksi kuolleen puolison perillisille määrän, joka viimeksi eläneen puolison hänen eläessään toimitetussa osituksessa olisi tullut ensiksi kuolleen puolison perillisille luovuttaa, ellei hän tuolloin olisi kieltäytynyt sanotusta omaisuutensa luovuttamisesta."

Lue lisää

Vastauksesi olisi asiallinen jos jättäisit pois nälvimisen eli nuo: "Kuulepa argonautti....", "Voisit sinäkin...." ja "...kirjallisuutta löydät varmasti kirjastosta..." tyyppiset pistot ja "laissa ei ole jatko-osaa...".

Yksinkertainen maininta tutusta kirjasta Aarnio-Kangas: Suomen avioliitto-oikeus, ehkä sivu- tai lukuviitauksella täydennettynä ja ehkä mainitsemasi avioliitolain kohtakin olisi ollut riittävä. Tai sitten olisit jättänyt vastaamatta jos et osaa. Jokainen järkevä suomalainen osaa kyllä kirjastosta hakea kirjoja.

Asiasisällöltään kohtuullisen hyviä vastauksiasi halventaa tyylisi sortua täällä niin tavalliseen "asia on niin koska minä niin sanon" -perusteluun. Siihen sorruit nyt kommentoimassani vastauksessasi noine alussa mainitsemineni pistoinesi. Voi hyvin olla, että olet laatinut satoja ositussopimuksia mutta se ei silti takaa sitä, että jokainen "yx tavallinen" rekisteröimättömällä nimimerkillä annettu vastaus perustuu samaan kokemukseen. Ja vaikka perustuisikin, niin säädösperustelut on aina asiallista esittää viimeistään pyydettäessä ilman nälvimistä.

argonautti kirjoitti:

Vastauksesi olisi asiallinen jos jättäisit pois nälvimisen eli nuo: "Kuulepa argonautti....", "Voisit sinäkin...." ja "...kirjallisuutta löydät varmasti kirjastosta..." tyyppiset pistot ja "laissa ei ole jatko-osaa...".

Yksinkertainen maininta tutusta kirjasta Aarnio-Kangas: Suomen avioliitto-oikeus, ehkä sivu- tai lukuviitauksella täydennettynä ja ehkä mainitsemasi avioliitolain kohtakin olisi ollut riittävä. Tai sitten olisit jättänyt vastaamatta jos et osaa. Jokainen järkevä suomalainen osaa kyllä kirjastosta hakea kirjoja.

Asiasisällöltään kohtuullisen hyviä vastauksiasi halventaa tyylisi sortua täällä niin tavalliseen "asia on niin koska minä niin sanon" -perusteluun. Siihen sorruit nyt kommentoimassani vastauksessasi noine alussa mainitsemineni pistoinesi. Voi hyvin olla, että olet laatinut satoja ositussopimuksia mutta se ei silti takaa sitä, että jokainen "yx tavallinen" rekisteröimättömällä nimimerkillä annettu vastaus perustuu samaan kokemukseen. Ja vaikka perustuisikin, niin säädösperustelut on aina asiallista esittää viimeistään pyydettäessä ilman nälvimistä.

Lue lisää

1. Korjasin virheellisen käsityksesi alun pitäen asiallisesti ja korrektisti: "Nyt arqonqutti on käsittänyt hieman väärin lesken tasinkoprivilegin." // "Arqonautin esittämän mukainen tasingon siirtyminen lesken kuoleman jälkeen toteutettavaksi vaikuttaa sinänsä oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta. Siten ei asia nyt kuitenkaan lain mukaan mene."

2. Vastasit edellä olevaan: ""Pitää paremmalla ajalla tarkistaa pari lähdettä, mutta uskoisin "yx tavallisen" olevan oikeassa. Lähteet tarvitaan jotta tietäisin millä perusteella hän on oikeassa.""

Siis se, millä perusteella ehkä olin ("uskoisin olevan oikeassa") oikeassa, jäi parin lähteen tarkistamisen varaan. Jos Aarnion-Kankaan teos on tuttu, niin miksi et tarkistanut heti, ennen varauksellista vastaustasi. (Minä en voinut ko. teoksen sivunumeroita antaa, koska olen putkiremonttievakossa ilman kirjastoani.)

3. Lähteenä referoin avioliittolain kyseisen säännöksen. Kun tunnut mm. osituksesta aika paljon tietävän, ihmettelen, kuinka et itse osaa etsiä Finlexistä kysymykseen tulevaa säännöstä, vaan se pitää sinulle nimetä. Kai tiedät, missä kohdin laajaa avioliittolakia ositusta koskevat säännökset löytyvät?

4. "laissa ei ole jatko-osaa...".
Tätä en kirjoittanut nälvimistarkoituksessa, vaan selventääkseni edeltänyttä säännösreferaattia. Enhän tiennyt, osaisitko tehdä säännöksestä oikean johtopäätöksen osituksen lopullisuudesta. Jos nimittäin sinun käsityksesi tasingon maksuvelvollisuuden siirtymisestä leskeltä lesken perillisille olisi oikea, se olisi edellyttänyt lain säännöstä, joka olisi ollut sisällöltään jotenkin muotoilemani "jatko-osan" kaltainen.

5. ""Asiasisällöltään kohtuullisen hyviä vastauksiasi halventaa tyylisi sortua täällä niin tavalliseen "asia on niin koska minä niin sanon" -perusteluun.""

a) Edellä olevassa on tarpeeton sana "kohtuullisen". Vastaukseni ovat asiasisällöltään hyviä. (Mikähän muuten on kompetenssisi niiden asiasisällön arvioimiseen?) Jos olet mielestäsi perustellusti eri mieltä, niin esitäpä sitten sadoista kommenteistani malliksi joku, joka ei ole hyvä. (Ota huomioon, että yhteen aikaan palstoilla esiintyi sitkeä nimimerkkivaras, jonka tuotteet siis eivät ole omiani.)

b) Jos nyt puheena olevasta kommentistani voisikin löytää perustelua tyyliin "asia on niin kuin sanon", niin millä perustelet yleistävän väitteesi, että tällainen muka kuuluisi minun "tyyliini". Kyllä minä olen yleensä perustellut esitykseni asiallisin argumentein, varmasti useammin kuin kukaan muu laki- tms. palstoille kirjoittavista juuri säännöslainauksin (ja ennen nykyistä evakkoani myös viittauksin oikeuskirjallisuuteen).

Sitä paitsi, kuten olen aikaisemminkin todennut, jotain hupiahan minun tästä on saatava, miksi muuten jaksaisin tänne vuodesta toiseen kirjoitella. Tietämätöntä maallikkoa en "nälvi", mutta itsevarmaa vakioneuvojaa saatan oikaista väärän "tiedon" levittämisestä jonkun mielestä ehkä vähän turhan kärjekkäästikin. Se nyt vain on tyylini täällä, jos joku ei siitä pidä, se ei ole minun murheeni.

yx tavallinen kirjoitti:

1. Korjasin virheellisen käsityksesi alun pitäen asiallisesti ja korrektisti: "Nyt arqonqutti on käsittänyt hieman väärin lesken tasinkoprivilegin." // "Arqonautin esittämän mukainen tasingon siirtyminen lesken kuoleman jälkeen toteutettavaksi vaikuttaa sinänsä oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta. Siten ei asia nyt kuitenkaan lain mukaan mene."

2. Vastasit edellä olevaan: ""Pitää paremmalla ajalla tarkistaa pari lähdettä, mutta uskoisin "yx tavallisen" olevan oikeassa. Lähteet tarvitaan jotta tietäisin millä perusteella hän on oikeassa.""

Siis se, millä perusteella ehkä olin ("uskoisin olevan oikeassa") oikeassa, jäi parin lähteen tarkistamisen varaan. Jos Aarnion-Kankaan teos on tuttu, niin miksi et tarkistanut heti, ennen varauksellista vastaustasi. (Minä en voinut ko. teoksen sivunumeroita antaa, koska olen putkiremonttievakossa ilman kirjastoani.)

3. Lähteenä referoin avioliittolain kyseisen säännöksen. Kun tunnut mm. osituksesta aika paljon tietävän, ihmettelen, kuinka et itse osaa etsiä Finlexistä kysymykseen tulevaa säännöstä, vaan se pitää sinulle nimetä. Kai tiedät, missä kohdin laajaa avioliittolakia ositusta koskevat säännökset löytyvät?

4. "laissa ei ole jatko-osaa...".
Tätä en kirjoittanut nälvimistarkoituksessa, vaan selventääkseni edeltänyttä säännösreferaattia. Enhän tiennyt, osaisitko tehdä säännöksestä oikean johtopäätöksen osituksen lopullisuudesta. Jos nimittäin sinun käsityksesi tasingon maksuvelvollisuuden siirtymisestä leskeltä lesken perillisille olisi oikea, se olisi edellyttänyt lain säännöstä, joka olisi ollut sisällöltään jotenkin muotoilemani "jatko-osan" kaltainen.

5. ""Asiasisällöltään kohtuullisen hyviä vastauksiasi halventaa tyylisi sortua täällä niin tavalliseen "asia on niin koska minä niin sanon" -perusteluun.""

a) Edellä olevassa on tarpeeton sana "kohtuullisen". Vastaukseni ovat asiasisällöltään hyviä. (Mikähän muuten on kompetenssisi niiden asiasisällön arvioimiseen?) Jos olet mielestäsi perustellusti eri mieltä, niin esitäpä sitten sadoista kommenteistani malliksi joku, joka ei ole hyvä. (Ota huomioon, että yhteen aikaan palstoilla esiintyi sitkeä nimimerkkivaras, jonka tuotteet siis eivät ole omiani.)

b) Jos nyt puheena olevasta kommentistani voisikin löytää perustelua tyyliin "asia on niin kuin sanon", niin millä perustelet yleistävän väitteesi, että tällainen muka kuuluisi minun "tyyliini". Kyllä minä olen yleensä perustellut esitykseni asiallisin argumentein, varmasti useammin kuin kukaan muu laki- tms. palstoille kirjoittavista juuri säännöslainauksin (ja ennen nykyistä evakkoani myös viittauksin oikeuskirjallisuuteen).

Sitä paitsi, kuten olen aikaisemminkin todennut, jotain hupiahan minun tästä on saatava, miksi muuten jaksaisin tänne vuodesta toiseen kirjoitella. Tietämätöntä maallikkoa en "nälvi", mutta itsevarmaa vakioneuvojaa saatan oikaista väärän "tiedon" levittämisestä jonkun mielestä ehkä vähän turhan kärjekkäästikin. Se nyt vain on tyylini täällä, jos joku ei siitä pidä, se ei ole minun murheeni.

Lue lisää

yx tavalliselle

Tämän tyylin ymmärrän. Jos olisitkin käyttänyt tätä viestissäsi 8.12.2006 klo 16.52, niin ei asiasi olisi kadonnut sanojen joukkoon.

1. Samaa mieltä

2. Kirja on tuttu mutta ei kotikirjastossa käden ojennuksen päässä. Jotta jotain oppisin on sinunkin esittämäsi väite saatava todennettua vaikka se oikealta tuntuisikin.

3. ja osin 5a. Löydän kyllä ne säädökset joita kuvittelen tai tiedän tarvittavan asian ratkaisemiseen. Jos sinulla on jokin toinen johtopäätös mielessäsi kuin minulla niin pidän mahdollisena, että sinulla on tiedossasi jokin sellainen säädös, jota en ole osannut tai huomannut soveltaa tilanteeseen. En osaa lukea ajatuksiasi joten siksi kysyn; saatan saada vastaukseksi jotain mitä en ole osannut ajatellakaan tähän tarvittavan.
Kompetenssini juristiikassa on vaihtelevaa; olen joiltakin osia joutunut opettelemaan lain ja sen soveltamisen varsin perusteellisesti "voittaakseni" elävässä elämässä ammattijuristien tukemia viranomaisia (ja voittanutkin oikeuskäsittelyissä). Itse olen toiminut hallinnossa joutuen toisilta osin opiskelemaan tarvittavaa juristiikkaa kurseilla ja käytännössä, tällä kertaa juristin tukemana. Tiedostan asiantuntemukseni alueiden välillä olevat aukot ja niiden täyttämiseksi on vain oltava uskomatta väitteitä ja tarkistettava tietoja eri lähteistä silloin kun asia kohdalle tulee.

4. Kuulostaa edelleen nälvimiseltä, mutta olkoon, et ilmeisesti itse koe niin.
Toisaalta, olen vierestä seurannut (en siis mitenkään osallistunut) kun lapsettoman avioparin viimeksi kuolleen jälkeen, hänen testamentistaan huolimatta, tehtiin perinnönjakoa palauttaen tilanne ensiksi kuolleen kuoleman aikana vallinneen tilanteen mukaiseksi.... Ei aina vaikuta yksiselitteiseltä, eikä tässä asiasta enempää, en kuulu tähän.

5 a ja b. Voin myöntää tehneeni hieman kevein perustein päätelmäni tyylistäsi. Myönsit sinäkin - melkein - olleesi tällä kertaa hieman "tyylitön".;-)

Kaipa sinun on hupisi saatava. Aika nopeasti olen päässyt näköjään vakioneuvojan kastiin. ;-)

//Sillä seikalla kenen nimiin tavarat on hankittu tai kuka ne on maksanut ei niinkään ole merkitystä.//

Valitettavasti tuolla seikalla käytännössä kuitenkin on merkitystä.

Lähtökohtaisesti tavara katsotaan sen omaisuudeksi, joka pystyy osoittamaan sen hankkineensa ja maksaneensa. Jos nyt ap:n tapauksessa asuntoirtaimisto katsottaisiin miehen omaisuudeksi (ja oletetaan, että muuta jaettavaa ei ole), hän toki olisi velvollinen antamaan vaimolle tasinkoa puolet ko. omaisuuden arvosta, kuten "fattiq" esittää.

Vaimon kannalta huono juttu on se, että omaisuudelle määritetään osituksessa jakoajankohdan käypä arvo, joka on aivan muuta kuin se, millä hinnalla omaisuus on hankittu tai mitä vastaava uusi tavara jakohetkellä kaupassa maksaa. Käypä arvo nimittäin tarkoittaa sitä, mitä ko. omaisuudesta oletettavasti saataisiin, jos se myytäisiin. Kuten tunnettua, käytetyn koti-irtaimiston myyntiarvo on murto-osa siitä, mitä vastaavasta uudesta esineestä joutuisi kaupassa maksamaan.

Jos siis omaisuus on miehen, siitä hänen maksettavakseen tuleva (rahamääräinen) tasinko on todennäköisesti niin pieni, ettei se vaimolla riittäisi kuin käsirahaan uusien tavaroiden hankinnassa.

//Riitatilanteessa kannattaa pyytää käräjäoikeutta määräämään jonkin lakimiehen pesänjakajaksi //

Pesänjakaja on tietysti osapuolen käytettävissä oleva keino oikeuksiensa puolustamiseksi. Valitettavasti vain tämäkään keino ei tässä tapauksessa ole toimiva. Jos nimittäin jaettavana on vain käytettyä koti-irtaimistoa, pesänjakajan käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat suhteettoman suuret jaettaviin varoihin nähden. Laihakin sopu olisi tällaisessa tilanteessa taloudelliselta kannalta todennäköisesti parempi - myös heikommalle osapuolelle - kuin pesänjakajaan turvautuminen. Voipa olla, että koko pesän omaisuus pahimmassa tapauksessa menisi jakokuluihin - eikä riittäisikään. (Toinen asia on se, että voi olla vaikeaa saada ketään lakimiestä suostumaan pesänjakajaksi pesään, jossa ei ole muuta jaettavaa kuin käytettyä koti-irtaimistoa.)

//Sillä seikalla kenen nimiin tavarat on hankittu tai kuka ne on maksanut ei niinkään ole merkitystä.//

Tähän vielä palatakseni, tavaran omistajaksi lähtökohtaisesti katsotaan se, joka tavaran on hankkinut ja maksanut. Tämä ns. nimiperiaate ei kuitenkaan ole poikkeukseton. On tilanteita, joissa tavara voidaan katsoa hankituksi osapuolten yhteiseen lukuun ja sen tulleen heidän yhteiseen omistukseensa, vaikka kauppasopimuksesta löytyisi vain toisen osapuolen nimi. Ratkaisevana on tällöin osapuolten tarkoitus tavaraa hankittaessa, ei niinkään se, ovatko molemmat myös kauppahintaa maksamalla rahoittaneet juuri tuota hankintaa. Voihan tilanne (yhteisestä sopimuksesta) olla se, että toinen ostaa ruuat ja vaatteet (joissa ei ole jaettavaa) ja toinen ostaa kodinkoneet tms.

Kun asuntoirtaimiston jaossa on edellä kuvaamani epäkohta, ap. kysyjän ja muidenkin kannattaisi vedota siihen, että asuntoirtaimisto on osapuolten yhteistä omaisuutta - maksajasta riippumatta.

yx tavallinen kirjoitti:

//Sillä seikalla kenen nimiin tavarat on hankittu tai kuka ne on maksanut ei niinkään ole merkitystä.//

Valitettavasti tuolla seikalla käytännössä kuitenkin on merkitystä.

Lähtökohtaisesti tavara katsotaan sen omaisuudeksi, joka pystyy osoittamaan sen hankkineensa ja maksaneensa. Jos nyt ap:n tapauksessa asuntoirtaimisto katsottaisiin miehen omaisuudeksi (ja oletetaan, että muuta jaettavaa ei ole), hän toki olisi velvollinen antamaan vaimolle tasinkoa puolet ko. omaisuuden arvosta, kuten "fattiq" esittää.

Vaimon kannalta huono juttu on se, että omaisuudelle määritetään osituksessa jakoajankohdan käypä arvo, joka on aivan muuta kuin se, millä hinnalla omaisuus on hankittu tai mitä vastaava uusi tavara jakohetkellä kaupassa maksaa. Käypä arvo nimittäin tarkoittaa sitä, mitä ko. omaisuudesta oletettavasti saataisiin, jos se myytäisiin. Kuten tunnettua, käytetyn koti-irtaimiston myyntiarvo on murto-osa siitä, mitä vastaavasta uudesta esineestä joutuisi kaupassa maksamaan.

Jos siis omaisuus on miehen, siitä hänen maksettavakseen tuleva (rahamääräinen) tasinko on todennäköisesti niin pieni, ettei se vaimolla riittäisi kuin käsirahaan uusien tavaroiden hankinnassa.

//Riitatilanteessa kannattaa pyytää käräjäoikeutta määräämään jonkin lakimiehen pesänjakajaksi //

Pesänjakaja on tietysti osapuolen käytettävissä oleva keino oikeuksiensa puolustamiseksi. Valitettavasti vain tämäkään keino ei tässä tapauksessa ole toimiva. Jos nimittäin jaettavana on vain käytettyä koti-irtaimistoa, pesänjakajan käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat suhteettoman suuret jaettaviin varoihin nähden. Laihakin sopu olisi tällaisessa tilanteessa taloudelliselta kannalta todennäköisesti parempi - myös heikommalle osapuolelle - kuin pesänjakajaan turvautuminen. Voipa olla, että koko pesän omaisuus pahimmassa tapauksessa menisi jakokuluihin - eikä riittäisikään. (Toinen asia on se, että voi olla vaikeaa saada ketään lakimiestä suostumaan pesänjakajaksi pesään, jossa ei ole muuta jaettavaa kuin käytettyä koti-irtaimistoa.)

//Sillä seikalla kenen nimiin tavarat on hankittu tai kuka ne on maksanut ei niinkään ole merkitystä.//

Tähän vielä palatakseni, tavaran omistajaksi lähtökohtaisesti katsotaan se, joka tavaran on hankkinut ja maksanut. Tämä ns. nimiperiaate ei kuitenkaan ole poikkeukseton. On tilanteita, joissa tavara voidaan katsoa hankituksi osapuolten yhteiseen lukuun ja sen tulleen heidän yhteiseen omistukseensa, vaikka kauppasopimuksesta löytyisi vain toisen osapuolen nimi. Ratkaisevana on tällöin osapuolten tarkoitus tavaraa hankittaessa, ei niinkään se, ovatko molemmat myös kauppahintaa maksamalla rahoittaneet juuri tuota hankintaa. Voihan tilanne (yhteisestä sopimuksesta) olla se, että toinen ostaa ruuat ja vaatteet (joissa ei ole jaettavaa) ja toinen ostaa kodinkoneet tms.

Kun asuntoirtaimiston jaossa on edellä kuvaamani epäkohta, ap. kysyjän ja muidenkin kannattaisi vedota siihen, että asuntoirtaimisto on osapuolten yhteistä omaisuutta - maksajasta riippumatta.

Lue lisää

näinhän minä olen sen pelännyt olevankin että huonosti käy vaikka omaisuutta ei nyt niin paljoa olekaan. toistakymmentä vuotta yksinhuoltajana olleena sain hankittua jonkin verran omaisuutta, auton , kodinkoneita yms ja nyt ne on mennyttä ja jos ero tulee niin taas aloitetaan tyhjästä. on vaan niin hyväksikäytetyn olo mut omapa on tyhmyyteni kun en tarkemmin miettinyt asioita kun naimisiin menin ja nyt "elätän" vieraita lapsia oman lapseni ja itseni kustannuksella. mutta eipä täältä viimeiselle matkalle mitään mukaan oteta joten onko tuolla nyt sitten mitään merkitystä...lopulta. kiitokset vielä kerran

Toinen puolisoista "suivaantuu", ja vaatii oikeusteitse asiaan puuttumista. Ja tod.näk. menestyksekkäästi, jos takoituksena on ollut omaisuuden "hävittäminen".

M36 kirjoitti:

Toinen puolisoista "suivaantuu", ja vaatii oikeusteitse asiaan puuttumista. Ja tod.näk. menestyksekkäästi, jos takoituksena on ollut omaisuuden "hävittäminen".

mies kun tässä kerran auton vaihdon yhteydessä väläytti että jospa hän laittaa auton toisen lapsensa nimiin,(alaikäisiä kumpikin) tosin vakuutuksethan olisivat nousseet ilmeisesti kun lapsella ei ole boonuksia eikä niitä nykyään enää voi siirtää.