Ihastunut ihastumisen tunteeseen

Mulla on ollut toi sama ongelma joskus pari kertaa.Se on vaan parempi,kun on ihastunut siihen tunteeseen,koska silloin ei tule niin paljon pettymyksiä ja suruja,kuten oikeasta ihastumisesta voi tulla.Ota ihastuminen ihastumiseen avoimin mielin vastaan=)
Ei se oo"teiniä";)

Ihan vaan tarkkanäköinen ja rehellinen havainto itsestäsi. Tämähän se on pelin henki nykyään.

...nimittäin se että sen tiedostaa. Mulla oli kans tossa semmonen juttu, että kuvittelin olevani todella rakastunut. Kun opin tuntemaan henkilön kunnolla, oli fiilikset ihan erilaiset... Eniten siinä otti päähän se, että oli itse erehtynyt niin pahasti ja joutui luopumaan ihanasta tunteesta :).
Huonoksi juttu menee silloin kun rakastuu ihastumisen tunteeseen, eikä sen takia pysy vakavammassakaan suhteessa joka voisi toimia, vaan hakee aina uutta kohdetta johon ihastua. Kokemusta on tälläsistäkin ihmisistä, ikävä kyllä :/...

Olen vähitellen alkanut itsekin epäillä, että olen ihastunut ihastumisen tunteeseen. Sen jälkeen kun pitkäaikainen ihastuksen kohteeni muutti pois, olin melkein vuoden kehenkään ihastumatta. Sitten yllättäen joku taäs hetkeksi valtasi mieleni, ja sen jälkeen en ole osannut elää ilman ihastusta. Etsimällä etsin jonkun josta pitää. Jos hän ei osoittaudu pitämisen arvoiseksi, yritän etsiä toisen. Jos en löydä toista, ihastun uudelleen edelliseen, vaikka edelleen tiedän hänen virheensä. Vaikeaksi tämä alkaa mennä nyt, kun olen ihastunut kolmeen yhtä aikaa... Tiedän, ettei kukaan ole mua varten, eikä tunteet kenenkään heistä puolelta koskaan voisi olla vastavuoroiset, mutta mun on vaan etsittävä joku johon ihastua. Silloin elämässä on jotain, minkä takia iloita. (eivät ihastumiset toki ainoa syy iloita ole, se olisi jo vakavampaa)

Olen vähitellen alkanut itsekin epäillä, että olen ihastunut ihastumisen tunteeseen. Sen jälkeen kun pitkäaikainen ihastuksen kohteeni muutti pois, olin melkein vuoden kehenkään ihastumatta. Sitten yllättäen joku taäs hetkeksi valtasi mieleni, ja sen jälkeen en ole osannut elää ilman ihastusta. Etsimällä etsin jonkun josta pitää. Jos hän ei osoittaudu pitämisen arvoiseksi, yritän etsiä toisen. Jos en löydä toista, ihastun uudelleen edelliseen, vaikka edelleen tiedän hänen virheensä. Vaikeaksi tämä alkaa mennä nyt, kun olen ihastunut kolmeen yhtä aikaa... Tiedän, ettei kukaan ole mua varten, eikä tunteet kenenkään heistä puolelta koskaan voisi olla vastavuoroiset, mutta mun on vaan etsittävä joku johon ihastua. Silloin elämässä on jotain, minkä takia iloita. (eivät ihastumiset toki ainoa syy iloita ole, se olisi jo vakavampaa)

Tyhmää se on,että ihastumisia tulee,vaikka tietää ettei niistä seuraa hyvää ... Ja vaikka yrittää taistella vastaan että ei tuntisi sellaista enää :(