Hiukan risoo eräiden keskustelijoiden asenne "kun itsekin olet miehesi perässä juossut vain siksi, että se on ulkomaalainen". Enpä ole, eikä varmaan ole moni muukaan mokusuhteilija.
Keskustellaanko siitä, miten näihin suhteisiin ollaan ajauduttu? Tätä palstaa lukiessa alkaa tuntua siltä, että vaikka asuisit missä, pitäisi suomalainen mies kuitenkin löytää - ulkomaalaisen ottaminen kun on vain kaikin puolin huono juttu. Ja jos sanoo, että tämä mies nyt vain on parhaaksi todettu, ei sekään mikään peruste ole - joko et suomalaista saa, tai sitten olet fiksoitunut tummaan väriin.
Onhan se toki niinkin, että tämä on vain keskustelupalsta, eikä sillä niin väliä ole, jos eivät hullut usko edes sitä, että ulkomaalainen mies tiskaa (tiskaa muuten meilläkin, uskoitte tai ette;)), mutta olisihan se kiva kuitenkin valottaa tätä todellisuuttakin.
Sitäpaitsi kuulisin mielelläni vuosisadan rakkaustarinoita =)
Miksi mokusuhde?
25
5564
Vastaukset
- fakta...
Kokeilepas joskus liikkua suomalaisen kaupungin yössä ulkomaisen miehen kanssa, niin melko nopeasti hoksaat mikä on suomalaisten naisten suhtautuminen tähän. Ja vihjeenä: se suhtautuminen ei ole normaalia.
- Meirami
ja kyllähän tottakai joitakin ihmisiä erilaisuus kiehtoo selvästi, mutta mahtaako kiehtoa niin paljon, että siitä olisi parisuhteelle pohjaksi..? Eikä se, että joku haluaa iskeä tumman miehen, ole mikään pitävä peruste kaikkien muidenkin leimaamiselle. Kaikki suomalaiset naiset eivät todellakaan osoita mitään mielenkiintoa, ja jotkut reagoivat normaalia kielteisemmin. En tiedä, olisiko tässä jollakulla vielä vähän katkeruutta käsiteltävänä, kun on hävinnyt vertailussa ulkomaiselle.
- vaihteeksi
Itse en ollut koskaan ajatellut ryhtyväni suhteeseen mustan miehen kanssa, vaikkakaan en myöskään koskaan päättämällä päättänyt etten näin voisi toimia. Olen aina ottanut ihmiset ihmisinä.
Näin nyt kuitenkin kävi että tapasin tämän miehen ystäväni kautta ja ihastuin hänessä heti siihen kuinka hyvä keskustelija hän oli. Osasi todella kuunnella ja ilmaista itseään. Alussa minua hieman häiritsi se että hän oli musta, ei siksi että olisin kokenut hänet sen vuoksi millään tapaa huonommaksi, mutta siksi että se oli uutta. Mietin mitä ihmiset ajattelevat.. Onneksi pääsin kaikesta tuosta ja olen ollut nyt yli 4 vuotta onnellinen hänen kanssaan. Ja puhumalla ollaan asioista selvitty. Osaa vieläkin kuunnella :) Ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan. Erilaisuuden suvaitseminen tuntuu olevan joillekin vaikeaa. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan, jos yrityksistä huolimatta sinkkuna pyörivä huomaa, että potentiaalinen vastakkaisen sukupuolen edustaja onkin lyönyt hynttyyt yhteen ulkomaalaisen kanssa. Herää kysymys, mitä siinä ulkomaalaisessa on, kun se vie kumppanit ja työpaikat. Herää epäilys, että se vielä kuluttaa vero-eurojakin.
Eikä nämä epäilyt aivan vailla katettakaan ole, kun katselee ympärilleen tai lukee tätä palstaa. Usein minullekin väistämättä tulee mieleen, että eksoottisuudesta saa joiltakulta lisäpisteitä. Sellainen typeryys vetää minutkin todella vakavaksi.
Noh, luulen kuuluvani suureen joukkoon monikulttuurisessa suhteessa elävistä, jotka ovat asuneet ulkomailla. Ei liene ihme, että 30:n ulkomailla asuva sinkku löytää ulkomaalaisen kumppanin. Minä löysin omani yhteisestä opinahjostamme 7 vuotta sitten.
Luulen, että jos meille joskus tulisi ero, seuraava kumppanini olisi suomalainen. Olenhan suomalainen ja asun suomessa, vaikka seurustelenkin yksilön enkä ensisijaisesti kansallisuutensa edustajan kanssa.- Jännä Jane
Olet ehkä ainoita rekattuja miesmerkkejä täällä, jolla on jokin tolkku päässä. Tykkään tavastasi katsella ja kuunnella tätä maailmaa ja niinhän se on, että kun näkee niin myös kokee.
Monilla on se kuvitelma, että meille suomalaisille on jos jotakin se, että edes pääsee ulkomaille tai jopa saa sieltä puolison.
Aika huonot menestymismahdollisuudet sellaisilla harlekiinisarjojen lomaromansseilla on.
Huvittuneena seurailen tätä palstaa ja siksi kiinnostaa, koska olin liitossa mustan miehen kanssa viisi vuotta, mutta se siitä. Hän kylläkin tapaamishetkellämme oli jo useita vuosia asunut Suomessa ja asuu yhä edelleen. Hänellä on kaksoiskansalaisuus, joten ei ainakaan siinä mielessä siivelleni halunnut, mutta niin ne voi suhteet mennä nurin on sitten suomalainen tai jonkin muunmaalainen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että ei värillä ole väliä. Olen niin paljon maailmaa nähnyt ja kokenut, että olen siinä mielessä värisokea. Kaikilla meillä on kuitenkin se sama perustarve, eli tulla hyväksytyksi ja jos sitä ei tunne, niin tulee paljon toisten haukkumista ja epäluuloa. - Uppoa...
Jännä Jane kirjoitti:
Olet ehkä ainoita rekattuja miesmerkkejä täällä, jolla on jokin tolkku päässä. Tykkään tavastasi katsella ja kuunnella tätä maailmaa ja niinhän se on, että kun näkee niin myös kokee.
Monilla on se kuvitelma, että meille suomalaisille on jos jotakin se, että edes pääsee ulkomaille tai jopa saa sieltä puolison.
Aika huonot menestymismahdollisuudet sellaisilla harlekiinisarjojen lomaromansseilla on.
Huvittuneena seurailen tätä palstaa ja siksi kiinnostaa, koska olin liitossa mustan miehen kanssa viisi vuotta, mutta se siitä. Hän kylläkin tapaamishetkellämme oli jo useita vuosia asunut Suomessa ja asuu yhä edelleen. Hänellä on kaksoiskansalaisuus, joten ei ainakaan siinä mielessä siivelleni halunnut, mutta niin ne voi suhteet mennä nurin on sitten suomalainen tai jonkin muunmaalainen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että ei värillä ole väliä. Olen niin paljon maailmaa nähnyt ja kokenut, että olen siinä mielessä värisokea. Kaikilla meillä on kuitenkin se sama perustarve, eli tulla hyväksytyksi ja jos sitä ei tunne, niin tulee paljon toisten haukkumista ja epäluuloa."Olen niin paljon maailmaa nähnyt ja kokenut, että olen siinä mielessä värisokea."
Selitä mitä selität. - janete
Jännä Jane kirjoitti:
Olet ehkä ainoita rekattuja miesmerkkejä täällä, jolla on jokin tolkku päässä. Tykkään tavastasi katsella ja kuunnella tätä maailmaa ja niinhän se on, että kun näkee niin myös kokee.
Monilla on se kuvitelma, että meille suomalaisille on jos jotakin se, että edes pääsee ulkomaille tai jopa saa sieltä puolison.
Aika huonot menestymismahdollisuudet sellaisilla harlekiinisarjojen lomaromansseilla on.
Huvittuneena seurailen tätä palstaa ja siksi kiinnostaa, koska olin liitossa mustan miehen kanssa viisi vuotta, mutta se siitä. Hän kylläkin tapaamishetkellämme oli jo useita vuosia asunut Suomessa ja asuu yhä edelleen. Hänellä on kaksoiskansalaisuus, joten ei ainakaan siinä mielessä siivelleni halunnut, mutta niin ne voi suhteet mennä nurin on sitten suomalainen tai jonkin muunmaalainen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että ei värillä ole väliä. Olen niin paljon maailmaa nähnyt ja kokenut, että olen siinä mielessä värisokea. Kaikilla meillä on kuitenkin se sama perustarve, eli tulla hyväksytyksi ja jos sitä ei tunne, niin tulee paljon toisten haukkumista ja epäluuloa.Willeä ei wokotella,wille on warattu ja uskollinen mies.
- ei Jännä Jane
janete kirjoitti:
Willeä ei wokotella,wille on warattu ja uskollinen mies.
"Jännä Jane" ei varmasti ole enää kuuminta hottia Willen tai kenenkään muunkaan suomalaisen miehen mielestä, jos tiedät mitä tarkoitan. ;)
- Jännä Jane
ei Jännä Jane kirjoitti:
"Jännä Jane" ei varmasti ole enää kuuminta hottia Willen tai kenenkään muunkaan suomalaisen miehen mielestä, jos tiedät mitä tarkoitan. ;)
En tietenkään ole sitä kuuminta hottia, enää. Ihan vain huomautuksena, että silloin kun olin, niin olin, ja nyt on hyvä näin. En jaksaisikaan sitä sellaista entisenlaista olla magneettina jokaiselle. Suomalaiselle tai muunkaanmaalaiselle. Silti joidenkin on vaikea uskoa, että pidän kaikenmaalaisia ihmisiä ihmisinä. Kun näkee paljon, niin tuntee paljon. Toinen vaihtoehto on laittaa ne tunteet johonkin piiloon ja varmuuden vuoksi haukkua kaikkea. (tunnen koiristakin joitain).
Suomalainen mies tai nainen voi olla ja onkin hyvä tyyppi, mutta tällä palstalla kai voi keskustella mokusuhteista. Kiinnostaa sillä, että minua kiinnostaa kaikki mihin olen ollut osallisena.
- sissiCa
varmaan vuosisadan rakkaustarina, mutta minulle kavi niin etta olin jenkeissa toissa ja muutaman kuukauden jenkkideittalun jalkeen huomasin etta minulle ranskalainen oli huomattavasti parempi vaihtoehto.
Nyt takana 7 vuotta, avioliitto, koira ja kohta myos se ensimmainen lapsi tulossa..
Kylla mina ainakin yritan ottaa vastuun omista valinnoista, ja tiesin etta tuskin sita suomalaista miesta sielta ulkomailta loytyy. Liitto suomalaisen kanssa olisi varmaankin helpompi, mutta kaikille se helpoin vaihtoehto ei vain osu kohdalle! - zkelvin
Asustelin miehen kotimaassa ja olimme perhetuttuja. Kaksi sisarustani sai päähänsä, että me olisimme hyvä pari ja pitkän väsytystaistelun jälkeen suostuimme (molemmat) treffeille. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi. Meillä on samalla tavalla vino huumorintaju, mikä minua viehätti kovasti. En ole koskaan ymmärtänyt vaarallisten renttumiesten viehätystä, joten se, että hän on kiltti, avulias ja luotettava, vetosi minuun välittömästi.
Emme myöskään ole kovin romanttisia kumpikaan - ilmeisesti juuri tuosta vinosta huumorintajusta johtuen - joten siinäkin mielessä olemme aika osuva pari.
Vaikka tiedän, että tämä kirvoittaa kyynisiä kommentteja, sanon, että eipä tuo mörökölli juuri eroa edukseen (jos ei tappiokseenkaan) suomalaisesta miehestä. Minun mielestäni. Voihan joku toinen nähdä hänessä jotain ylimaallisen ihanaa tai kamalaa, mutta se on jonkun muun näkemys.- Mielenkiintoista!
Mutta mitäs mieltä olet lihapullista?
- Feliza
No ei vaan hyvin perinteinen :)
Eli me myös tapasimme ulkomailla (tosin ei miehen kotimaassa), opiskelimme molemmat samalla yliopistolla ja meillä oli yhteisiä tuttuja.
Lopulta muutettiin yhdessä Suomeen ja täällä yhä onnellisina.- sa-virtu-m-atire
ei niinkään tähän liittyvä on että ehkäpä jotkut suhteet eivät ole niin syviä että siihen tulisi arvo ristiriitoja yms.
Ehkäpä jotkut suhteet ovat niin arkipäiväisiä tai ihmiset niin tasapaksuja ettei ole tarvetta sellaiseen.Tai mikä harvinaista sopivat toisilleen mutta enpä ole nykypolven ihmisissä tuollaista tapausta tavannut vielä.
Paikallisella klubilla molemmat kävi omissa porukoissaan ja molemmat ollaan kovia tanssimaan. Tanssittiin usein yhdessä ja tutustuttiin sitä kautta. Joitain kertoja pelasti minut tilanteista, joissa joku känninen mies ei uskonut ei:tä kun kieltäydyin tanssiseurasta tai drinkistä. Oli itse aina selvinpäin liikenteessä ja heitti minutkin sitten baarista kotio autollaan. Joidenkin kuukausien tuttavuuden jälkeen vaihdettiin puhelinnumeroita ja siitä lähtien ollaan oltu päivittäin yhteyksissä..ja siitä se sitten lähti :)
Pääsääntöisesti vastaukset naisilta mutta tasapuolisuuden nimissä minunkin tarinani:
Vaikken koskaan ole ulkomailla asunutkaan, ulkomailla reissaaminen tuli tutuksi jo nuorena poikana kun rinkka ja teltta selässä liftillä pitkin eurooppaa kiertelin. Sitten jatkossa on tullut etupäässä työasioissa ja myös vapaa-ajalla ympäri maailmaa pyörittyä joten varmaan vuosissa pitää laskea vuorokaudet Suomen ulkopuolella vaikken vielää kertaakaan ole seuramatkalla mukana ollut vaan aina työ- tai vapaa-ajan omatoimimatkalla..
No tältä pohjalta ei kai enää suuri hämmästelyn kohde olekkaan että minulla nykyisin kiinalainen vaimo :).
Mutta totuuden nimessä en kuitenkaan lähde selittelemään satuja siitä että olisi "sattumaa" tai "kohtalon johdatusta" meidän avioliittomme.
Ihan kylmä totuus on kuitenkin se, että jo ensimmäisen kerran kun Guangzhoun lentokentällä jatkoyhteydelle konetta odottelin, ei siinä voinut maalaispoika kuin silmät pyöreänä katsella kun koko halli täynnä toinen toistaan kauniimpia kiinalaisnaisia koko halli täynnä.
Olinhan jo ennen tuota ekaa Kiinan reissua varmaan sata kertaa lentokentällä lentoani odotellut, mutten vastaavaa naiskauneuden määrää ollut koskaan ennen nähnyt.
No en kyllä sentään vaimoa heti tuolta lentokentältä alkanut etsimään, mutta kummasti kiinnostus kiinalaisiin naisiin jo silloin heräsi ja kun kuitenkin tuli siellä useammankin kerran reissattua, niin lopputuloksena viimein sieltä vaimonkin itselleni toin tänne Suomeen :)- Evelyn....
Miten tapasit juuri sen kiinattaren jonka kanssa päädyit naimisiin? Lähditkö maahan lihamarkkinat-tyylillä; valitsit väkijoukosta jonkun sinua eniten ihastuttavan ja sillä hetkellä päätit "ottaa tämän omaksesi?" Kuin lihapalasen ikään marketin hyllyltä? Vai tapasitko sittenkin vaimosi ns. luonnollisia teitä; tutustuit, ihastuit, rakastuit?
En ymmärrä mikä hienous siinä on "myöntää totuuden nimessä", ettei tapaa ketään sattumalta, vaan laskelmoi elämänsä ja siinä samalla myös sen henkilön elämän, jonka laskelmoi osaksi omaansa? Lähinnä minua sellainen ajattelutapa säälittää. Etkö lainkaan anna arvoa vaimollesi? Sinä vain tulit ja otit, koska kiinalaiset ovat niin kauniita ja hän oli niin vaimaton ja vailla omaa tahtoa, että vain tuli ja vikisi?
Kirjoitan ironisesti, enkä usko kohdallanne näin todella tapahtuneen, mutta kerro minulle mikä ihmeen hienous siinä, ettei voi sanoa elämän johdattaneen, vaan pitää puhua sattumasta satuna? Se, että matkustit Kiinaan useasti, ei varmasti ollut sattumaa, koska maa sinua kiehtoi, mutta eikö silti ollut sattumaa, että tapasit _juuri sen_ ihastuttavan naisen, jota saat nyt kutsua vaimoksesi? Pystytkö näkemään vaimosi yksilönä vai onko hän sinulle vain kaunis kiinatar? Evelyn.... kirjoitti:
Miten tapasit juuri sen kiinattaren jonka kanssa päädyit naimisiin? Lähditkö maahan lihamarkkinat-tyylillä; valitsit väkijoukosta jonkun sinua eniten ihastuttavan ja sillä hetkellä päätit "ottaa tämän omaksesi?" Kuin lihapalasen ikään marketin hyllyltä? Vai tapasitko sittenkin vaimosi ns. luonnollisia teitä; tutustuit, ihastuit, rakastuit?
En ymmärrä mikä hienous siinä on "myöntää totuuden nimessä", ettei tapaa ketään sattumalta, vaan laskelmoi elämänsä ja siinä samalla myös sen henkilön elämän, jonka laskelmoi osaksi omaansa? Lähinnä minua sellainen ajattelutapa säälittää. Etkö lainkaan anna arvoa vaimollesi? Sinä vain tulit ja otit, koska kiinalaiset ovat niin kauniita ja hän oli niin vaimaton ja vailla omaa tahtoa, että vain tuli ja vikisi?
Kirjoitan ironisesti, enkä usko kohdallanne näin todella tapahtuneen, mutta kerro minulle mikä ihmeen hienous siinä, ettei voi sanoa elämän johdattaneen, vaan pitää puhua sattumasta satuna? Se, että matkustit Kiinaan useasti, ei varmasti ollut sattumaa, koska maa sinua kiehtoi, mutta eikö silti ollut sattumaa, että tapasit _juuri sen_ ihastuttavan naisen, jota saat nyt kutsua vaimoksesi? Pystytkö näkemään vaimosi yksilönä vai onko hän sinulle vain kaunis kiinatar?No eihän kukaan naimisiin asti pelkän puolison ulkonäön perusteella mene :).
Totuuden mukaan on kuitenkin kai kaikkien myönnettävä että jos jo pelkkä vastapuolen ulkonäkö aiheuttaa väristyksiä itsessään, tuttavuuden hieromiselle ja suhteen alkamiselle on huomattavasti paremmat edellytykset kuin tapauksessa, jossa vastapuoli "sulautuu seinän väriin" ja jää kokonaan huomaamatta. Se, jatkuuko suhde sitten pidempään ja johtaako molemminpuoliseen rakastumiseen, onkin jo siitä kiinni kuinka luonteet sopii yhteen ja ulkonäköhän menettää tässä vaiheessa kokonaan merkityksensä.
Suhteen alkamiselle on tietysti aivan eri tilanne silloin jos tutustuminen tapahtuu esim. työn tai muun vastaavan johdosta, ja sitä kautta tutustuminen ja mahdollinen suhde alkunsa saa. Tässä tapauksessahan ei enää ulkonäöllä ole suurta merkitystä.
Mutta vähän selvennyksenä miksi en katso että olisimme "sattumalta" tai "kohtalon johdatuksena" tutustuneet sillä samanlaisen työmatkan seurauksena myös meidän tutustuminen alkoi kuin lukemattomat muutkin matkani eri maihin.
Kun yksin maailmalla kulkee ilman mitään seuramatkaopasta tai suomalaista turistijoukkoa, on aina turvauduttava paikallisten ihmisten apuun kun omat eväät loppuvat.
Minä ainakin olen muissa maissa useimmin pyytänyt neuvoa tai opastusta miespuolisilta henkilöiltä tai aviopuolisoilta noilla matkoilla, ja paikallisiin naisiin tutustuminen on vähemmälle jäänyt.
Kiinalaisten naisten kauneus kuitenkin aiheutti sen, että siellä kyselin neuvoa nimenomaan naispuolisilta ja siksi en voi sanoa että olisi ollut pelkkää sattumaa että myös nykyisen vaimoni siellä tapasin, vaan ihan tietoisesti myös noita kontakteja hain :).
No kyllähän siihen monet "opastuskierrokset" mahtui ennenkuin naimisiin asti päästiin ja tietysti sattumaa siltä osin ettää yleensä hänet tuolta yli miljardin ihmisen joukosta tapasin..
- stoori
No niin, siirappinen otsikko, mutta kylla se aika lahelta liippaa. Tavattiin kun olin vapaaehtoistyontekijana "maailmalla", ei kummankaan kotimaassa. Mies sattui tyoskentelemaan samassa paikassa ja tutustuimme toisiimme siina tyon ohella. Sitten matkasin Suomeen ja jatkoimme kirjoittelua ja soittelua paivittain. Sitten tavattiin jalleen, talla kertaa miehen kotimaassa ja nyt sita sitten asustellaan taalla, naimisissa ollaan. :)
- näin...
En ole itsekään ihan "puhtaasti" Suomalainen, vaikka siis äitini, isäni, heidän vanhempansa jne. on syntynyt suomessa. Mutta tämä "tausta" on varmasti osa syy siihen, että lapsesta asti on ymmärtänyt sen ettei ihmisarvo määräydy ihon värin mukaan. Lapsena/nuorena(niin ja edelleen..)ystävänäni oli monen maalaisia ja monen näköisiä ihmisiä ja yhdestä heistä tuli siis mieheni. Ei siinä sen kummallisempaa tapahtunut. Ihmiset ihmisenä, ketä kiinnostaa ihon väri tms. Niin ja mieheni on siis Pohjois-Afrikasta ja muuten myös tiskaa ;)
- juttu...
Se on sitten vaan hassua, miten nämä "ihmiset ihmisinä, ihonvärillä ei oo väliä" -morsiot eivät koskaan päädy yhteen valkoisen/suomalaisen miehen kanssa, vaan aina on siippa jostain Pohjois-Afrikasta. :)
- vääntää ja kääntää
juttu... kirjoitti:
Se on sitten vaan hassua, miten nämä "ihmiset ihmisinä, ihonvärillä ei oo väliä" -morsiot eivät koskaan päädy yhteen valkoisen/suomalaisen miehen kanssa, vaan aina on siippa jostain Pohjois-Afrikasta. :)
Mistä sinä sen tiedät? Kuinka monelta suomalaisen kanssa suhteessa olevalta olet kysellut heidän suhtautumista muun maalaisiin?
Jos on ulkomaalaisen/eri värisen kanssa suhteessa, on luultavasti pakko olla "ihonvärillä ei väliä" -ajattelutavalla liikenteessä, koska jos sillä olisi väliä, hän ei olisi siinä suhteessa.
Sinun logiikkasi heittää pahemman kerran. - Jännä Jane
juttu... kirjoitti:
Se on sitten vaan hassua, miten nämä "ihmiset ihmisinä, ihonvärillä ei oo väliä" -morsiot eivät koskaan päädy yhteen valkoisen/suomalaisen miehen kanssa, vaan aina on siippa jostain Pohjois-Afrikasta. :)
onkin! Ei kai kenenkään tarvitsisi erikseen mainita suomalaisen kanssa seurustellessaan, että otin nyt tämän naapurin vaalean pekan, kun minulla ei ole väliä minkä värinen hän on. Vai oletteko koskaan kuulleet moisesta?
Ja ei aina kaikki muunväriset tule Pohjois-Afrikasta. Tosin tällä palstalla he ovat kovastikin edustettuina, mutta minulla ei ole seurustelumielessä heistä kokemusta.
- mitähän vastaisi
Mä olen suhteessa miehen kanssa, en moku-suhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa. En ymmärrä miksi suhteen pitäisi poiketa jotenkin sen perusteella että valittu kumppani ei edusta samaa kansalaisuutta tmv. En ole ainakaan itse huomannut arjessamme mitään tavallisesta poikkeavaa (vertauskohteena "normaali suhde" ihan suomalaisen kanssa joka kesti 3v, muita aiempia suhteita ei ole). Kaavakaan ei poikennut mitenkään "normaalista", ihastuttiin, rakastuttiin, yhdistettiin elämämme jne. Henkilökemioissa erilaisuudet toki näkyvät, muuten tuskin tässä oltaisiinkaan.
En siis ymmärrä tällaisia kysymyksiä (ei Meiramille mitenkään hlökohtaisesti) enkä juuri joidenkin esittämiä fiksaatioteorioita tai muitakaan.- Wow!
No oletpa varsinainen kosmopoliitti, harvinaista suomalaisnaiselle! :-D
Ketjusta on poistettu 36 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 723103
- 602814
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4322385- 792208
- 602033
- 952016
- 121606
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan171567Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil301410Mitä nämä palautteet palstalla ovat?
Joku uusi toimintatapa rohkaista kirjoittajia vai mistä on kyse?351398