Lähtivätpä ajatukset

KristaTee

vaeltamaan Olivian Koulukaverit-jutun innoittamina. Muistelin heitä ja totesin, etten halua tavata ketään, hienostelijoita koko sakki.

Siitä sitten siirryin vielä vähän kauemmaksi ajassa ja muistin leikkitoverini, paras muka. Tuli mieleen se kerta kun hän minulle valehteli. Valehteli vielä asiasta, joka oli minulle kovin tärkeä. Voin vieläkin mielessäni kuulla hänen naurunsa, kun itkin katkerasti. Siinä pienen tytön sydän särkyi. Silloin tein päätöksen, etten koskaan valehtele, en halua aiheuttaa kenellekään sellaista kipua. Ja onpa päätös pitänyt. Pienet, valkeat kohteliaisuusvalheetkin tuntuvat pahoilta, valheita nekin.

Niin ne ajatukset lentävät. Enkä muuta ikävää lapsuudestani sitten muistakaan.

8

634

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jotakin, kyllä vain. Muistan kyyläävän
      asuntolanhoitajan joka vartioi meidän
      nuorten siveyttä.
      Auta armias jos et ollut kello 22.00
      nukkumassa.
      Samoilta ajoilta muistan parhaan tyttökaverini
      joka myöhemmin valitettavasti kuoli väkivaltaisen
      kuoleman. Luokkakuvaa katsellessa
      muistan vielä kaikkien nimet, mutta
      eipä ole suurempaa kaipausta tapaamiseen.
      Koulunjälkeisiltä ajoilta taas on vieläkin
      yhteyksiä silloiseen kämppäkaveriin ja
      on tosi kiva nähdä ja jutustella vaikka
      olisi paljonkin vuosia siinä välissä.

    • Olivian

      koulukaverit juttua en ole nähnyt enkä kuullut. Mutta ajatuksesi pisti miettimään. Puolet jo mullan alla ja loput pitkin maailmaa. Täältä netistä yritin haeskella, missä ovat ja mitä tekevät.

      Joitakin haluaisin vieläkin nähdä. Urheilukavereita ja ainakin sen "ensirakkauden". Jalkojaan maitolaiturin reunalla heilutelleen pisamanaaman.

      Kotiseudulla ei kannata enää edes käväistä, yhtään ainoata edes lapsuuden tuttua ei ole enää maisemissa.

    • lapset ova julmia

      Muistanpa itsekin olleeni se "kolmas pyörä" ja pakotettu kulkemaan kuitenkin siinä sakissa, koska koulumatka oli pitkä, eikä muita kulkijoita ollut.
      Kuinka monet surut itkinkään. Siihen aikaan ei vanhemmille kerrottu, koska kanteleminen oli rumaa.
      Ymmärrän nyt, että aikuiset eivät halunneet tietää lasten keskinäisistä riidoista, ettei tarvinnut otta yhteyttä kiusaavan lapsen vanhempiin, vaikka olisi mitä tapahtunut.

      Kun sitten muutin muualle, oli tilanteeni ja asennoitumiseni valmis. Ei koskaan enää "parasta ystävää". Olen kulkenut koko elämäni tähän asti ilman uskottua ystävää, ilman vuosikymmenien takaisia kontakteja ja ilman hyviä työtovereita entisistä työpaikoista jne.
      Olen aina pystynyt jättämään tuttavuudet taakseni, olen pitänyt omat asiani omana tietonani, enkä ole halunnut tietää kenenkään asioista mitään.

      Niin monet kerrat nuoruudessani kaikki "salaisuuteni" revittiin ja pilkattiin ja paljastettiin.

      Kummallisinta tässä on, että vieläkin nämä kiusaajani ovat yrittäneet pitää minuun yhteyttä.
      Olen keskustellut puhelimessa ihan asiallisesti ja kiittänyt soitosta, olen saanut tasavuosina onnittelut ja muutaman muunkin muistamisen. Aina olen ihmetellyt, miksi. Evätkö he löytäneet tilalleni ketään, kun olin lähtenyt niistä ympyröistä.

      • Angi *

        Nyt on myöhäistä katua sinä et enään heihin luota. He jotka ovat sinua kiusanneet ovat aivan varmasti maistaneet samaa kakkua ja nyt yrittävät puhdistaa omaatuntoaan.


      • juuliska

        Voi miten surullista. Minulla taas on kouluajoilta paljon onnellisia muistoja. En ollut kiusattu, enkä kiusaaja, vaikka olin paljon sairastanut lukutoukka ja väritön tyyppi. Tosin vaihdoin koulua kolme kertaa ja parhaat kaverit vaihtuivat sen myötä. Välillä vaihtuivat muutenkin, kasvoimme jotenkin erilleen, harrastukset ja menot vaikuttivat.
        Teini-iän kavereiden kanssa ystävyys jatkui aikuisikään, olemme jopa toistemme lasten kummeja.
        Yhteydet ovat myöhemmin välimatkan vuoksi katkenneet, yksi meidän viiden porukasta asuu enää kotiseudulla. Kaksi on Ruotsissa ja yksi Englannissa, yksi on kuollut ja minä asun satojen kilometrien päässä kotiseudusta. Näin elämä kuljettaa, mutta muistelen joskus niitä menneitä aikoja lämmöllä ja hymyillen.


      • kyllikkient
        juuliska kirjoitti:

        Voi miten surullista. Minulla taas on kouluajoilta paljon onnellisia muistoja. En ollut kiusattu, enkä kiusaaja, vaikka olin paljon sairastanut lukutoukka ja väritön tyyppi. Tosin vaihdoin koulua kolme kertaa ja parhaat kaverit vaihtuivat sen myötä. Välillä vaihtuivat muutenkin, kasvoimme jotenkin erilleen, harrastukset ja menot vaikuttivat.
        Teini-iän kavereiden kanssa ystävyys jatkui aikuisikään, olemme jopa toistemme lasten kummeja.
        Yhteydet ovat myöhemmin välimatkan vuoksi katkenneet, yksi meidän viiden porukasta asuu enää kotiseudulla. Kaksi on Ruotsissa ja yksi Englannissa, yksi on kuollut ja minä asun satojen kilometrien päässä kotiseudusta. Näin elämä kuljettaa, mutta muistelen joskus niitä menneitä aikoja lämmöllä ja hymyillen.

        Kouluajoista on hyvin mieluisat,en ollut kiusattu en kiusaaja.Monta hyvää kaveria joita tapaan aina mielelläni.Asun lähellä lapsuuskotiani ja toiset ovat hajonneet maailman tuuliin,mutta aina kun kuulen että joku entisistä koulukavereista ja ystävistä on tullut käymään menen tapaamaan.Viime kesänä näin erästä hyvää lapsuusystävää joka on elänyt aikuisaikansa Saksassa 40vuotta oli kulunut aikaa viime tapaamisesta ja juttu luisti,nauru raikui kun me tytöt kerroimme kuulumisiamme.Nyt textiviestejä kulkee Suomen ja Saksan välillä ja ensi kesänä taas tapaamme.


    • Kipeä lapsuus

      Muistan vieläkin kymmenien vuosien takaa sen pilkkaamisen ,hourikakara,huorikakara,äpärä..Koulumatkat oli ivaa,kiusaamista,tuuppimista.Monet itkut itkin ja kovetin itseäni kestämään kaiken.Lapset ovat julmia,mutta vanhemmiltaan he asiat kuulevat.Ei ollut ketään jolle olisi voinut kertoa,äidillä oma elämä ja perhe muualla ja isäni tapasin vasta aikuisena.Vieläkin asia on kipeä vaikka aikaa on paljon kulunut.En kaipaa todellakaan ainoatakaan heistä.Minun on vaikea luottaa ihmisiin,olen pettynyt muutaman kerran ja en pysty kokoamaan luottamusta kun se kerran menee.Voi olla lapsuuden peruja.

    • Istuin kansakoulussa koko seitsemän vuotta ja vielä kahdeksannenkin jatkokouluvuoden saman tytön vieressä.
      Kotiemme väliä oli kilometrin verran ja useimmin sekin yhdessä kuljettiin.
      Nyt ajatellen hän oli oikein pirullinen, sillä tämän tästä hän oli jostain kiukkuinen, etten edes syytä tiedä, mutta sitten taas oltiin ystäviä - annoin aina kaikki periksi.

      Joskus ollessani jonkun toisen kanssa hän kyllä lopetti sen hyvin äkkiä. Kuitenkin oltiin - enään en sanoisi ystäviä - mutta kavereita koulun jälkeenkin kunnes hän meni naimisiin ja minä olin maailmalla, joten pikkuhiljaa kaikki loppui, en edes tiedä missä hän on nykyisin.

      Joskus tulee mieleen vieläkin, että olisi kiva tavata, edellisestä kerrasta on yli neljäkymmentä vuotta.

      Olen joitain nuoruusajan ystäviä hakenut esille, yhden kanssa soitellaan ja toisen kanssa jopa kirjoitellaan kirjeitä kuten ennenvanhaan - aiheet vaan ovat muuttuneet.

      Oletteko huomanneet että "vanhemmiten" tulee usein muisteltua lapsuutta ja nuoruutta, sitä huolettomuutta?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      87
      3277
    2. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      62
      3027
    3. Kuoleman pelko katosi

      Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä
      Hindulaisuus
      433
      2520
    4. Viikonloppu terveiset kaivatulle

      tähän alas ⬇️⬇️⬇️
      Ikävä
      80
      2303
    5. Myötähäpeä kun näkee sut,

      tekisit jotain ittelles. Ihan hyvällä tämä!
      Ikävä
      80
      2303
    6. Jos sitä keittelis teetä

      Ja miettis mitä mies siellä jossain touhuilee... ☕️
      Ikävä
      96
      2056
    7. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      36
      1903
    8. Huomenta ........

      Huomenta 💗 Tiedän, että tuntuisit hyvälle.
      Ikävä
      12
      1646
    9. Kuhmolainen on selvästi kepun lehti

      Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan
      Kuhmo
      20
      1643
    10. Ei mun tunteet

      ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil
      Ikävä
      31
      1479
    Aihe