Olen sairastanut BEDiä tietämättäni jo kauan, voitaisi puhua vuosista (tarkkaan en osaa sanoa). En tiennyt että tämä ahmiminen olisi sairaus, ajattelin vain että olen typerä kun en omaa itsekuria lainkaan. En ollut koskaan edes kuullut syömishäiriöstä nimeltä BED ennen kuin löysin sen n. pari kuukautta sitten netissä surffaillessani. Jouduin hetkeksi pysähtymään ja miettimään, olenko tosiaan sairas? Aluksi järkytyin, mitä teen, kenelle puhun, mistä saan apua? Mutta sitten helpotuin, en olekaan typerä ihminen joka ei omaa itsekuria. Olin aina kuvitellut että syömishäiriö tarkoittaa anoreksiaa tai bulimiaa, jossa ihmiset ovat sairaalloisen laihoja.
Syön terveellisesti suurimman osan viikosta, yleensä arkena kaikki sujuu. Ajatus kumminkin liikkuu kokoajan ruoan ympärillä, enään niin ja niin kauan kun voin syödä jne. Se on kamalaa, elänkö syödäkseni? Viikonloppuisin melkein aina mopo karkaa käsistä erittäin pahasti, syön karkkia, rasvaista ruokaa mitä milloinkin aivan järkyttäviä määriä. Karkki ja muut herkut ovat se kaikkein pahin, en osaa ostaa sopivaa määrää ja se johtaa siihen että ahmin väkisin vaikkei edes tee enään mieli, yleensä siihen saakka kun tulee totaalinen stoppi. Syömisen jälkeen tunnen suunnatonta häpeää ja inhoa itseäni kohtaan, olen turvoksissa ja itku on herkässä. En voi lähteä ulos, näytän kamalalta ja masentaa.
En edes tiedä jaksaako kukaan lukea kirjoitustani, mutta toivoisin että saisin apua. Kenellekkään en ole tästä kertonut, lääkärissä en ole käynyt, joten hän ei ole vahvistanut sairauttani. Itse olen täysin varma että sairastan BEDiä! Lääkärille tai kavereille yms. en voi kertoa koska pelkään heidän nauravan minulle ja sanovan että olen vainoharhainen. Olen toistaiseksi hoikka, mutta lihon kaikenaikaa, se saa minut masentumaan entistä enemmän. Pelkään siis kertoa ihmisille, koska pelkään heidän reaktiotaan koska olen vielä hoikka. Olkaa niin kilttejä ja auttakaa minua, en tiedä mitä tehdä! Onko mitään online-tapaamisia jossa käytäisi läpi näitä, itse paikan päälle tapaamisiin en halua, hävettää liikaa myöntää ongelma...
Kiitos etukäteen kaikille :)
P.S. Avun pyynnon tänään sai aikaan ahmimiskohtauksen jälki masennus, en halua tätä enään..
Apua?
12
2281
Vastaukset
- BEDtyttö
itseni nyt jäseneksi :)
- vähättele
mutta jos olet mielestäsi ahminut jo kauan etkä sittenkään ole hoikkaa lihavampi, niin ehkäpä sittenkään ruokamäärät eivät ole niin suuria kuin luulet, eli joku terve henkilö saattaa herkutella hyvällä omalla tunnolla ihan saman määrän.
Sen sijaan ajattelen, että saatat sairastaa masennusta. Masennuksenkin oire voi olla ahmiminen ja varsinkin itsensä huonoksi kokeminen. Tarkoitan, että kannattaa hakea ammattiapua ja ensin tarkasti tutkia mikä on vaiva, sillä "flunssalääke ei paranna luunmurtumaa". Monissa psyykkisissä sairauksissa on yhteisiä piirteitä, viestisi perusteella en vielä missään tapauksessa menisi sanomaan mikä sinulla on, mutta sen uskon, että ongelma on ja se pitää selvittää ja hoitaa. - BEDtyttö
vähättele kirjoitti:
mutta jos olet mielestäsi ahminut jo kauan etkä sittenkään ole hoikkaa lihavampi, niin ehkäpä sittenkään ruokamäärät eivät ole niin suuria kuin luulet, eli joku terve henkilö saattaa herkutella hyvällä omalla tunnolla ihan saman määrän.
Sen sijaan ajattelen, että saatat sairastaa masennusta. Masennuksenkin oire voi olla ahmiminen ja varsinkin itsensä huonoksi kokeminen. Tarkoitan, että kannattaa hakea ammattiapua ja ensin tarkasti tutkia mikä on vaiva, sillä "flunssalääke ei paranna luunmurtumaa". Monissa psyykkisissä sairauksissa on yhteisiä piirteitä, viestisi perusteella en vielä missään tapauksessa menisi sanomaan mikä sinulla on, mutta sen uskon, että ongelma on ja se pitää selvittää ja hoitaa.Hoikkana olen pysynyt kamppailemalla, syön "normaali päivinä" aivan liian vähän. Liikun mahdollisimman paljon. Joten aina kun ahmin rankaisen itseäni seuraavina päivinä syömällä jtn kevyttä ja sitäkin vähän (kuten salaattia, se on tänään ruokalistallani näkkärin kera). Tämä juuri on se syy miksi en tästä muille puhu, olen hoikka miten siis voin ahmia ja silti pysyä hoikkana? Tiedän että tarvitsen apua, siksi sitä pyydänkin.. En tahdo enää ahmia, tahdon syödä normaalisti joka päivä. En liian vähän tai liian paljon.. Ja masennus minulla ei lääkärin mukaan ole, olen onnellinen ja intoa täynnä aina kun en elä ruoka mielessäni. Silloin kun elän itse elämääni, eikä niin että ruoka säätelee elämääni..
- miiiiiii
BEDtyttö kirjoitti:
Hoikkana olen pysynyt kamppailemalla, syön "normaali päivinä" aivan liian vähän. Liikun mahdollisimman paljon. Joten aina kun ahmin rankaisen itseäni seuraavina päivinä syömällä jtn kevyttä ja sitäkin vähän (kuten salaattia, se on tänään ruokalistallani näkkärin kera). Tämä juuri on se syy miksi en tästä muille puhu, olen hoikka miten siis voin ahmia ja silti pysyä hoikkana? Tiedän että tarvitsen apua, siksi sitä pyydänkin.. En tahdo enää ahmia, tahdon syödä normaalisti joka päivä. En liian vähän tai liian paljon.. Ja masennus minulla ei lääkärin mukaan ole, olen onnellinen ja intoa täynnä aina kun en elä ruoka mielessäni. Silloin kun elän itse elämääni, eikä niin että ruoka säätelee elämääni..
Toi kuullostaa kyllä enemmän bulimialta kuin BEDiltä. Bulimiaan kuuluu ahmimiskohtaukset ja sitten ylenmääräinen liikunta paastoaminen. Oksentaminen ei aina kuulu bulimiseen käyttäytymiseen.
- mieltä
miiiiiii kirjoitti:
Toi kuullostaa kyllä enemmän bulimialta kuin BEDiltä. Bulimiaan kuuluu ahmimiskohtaukset ja sitten ylenmääräinen liikunta paastoaminen. Oksentaminen ei aina kuulu bulimiseen käyttäytymiseen.
Bulimiassa ahmimiskohtausten aiheuttama "tuho" korjataan joko oksentamalla, ulostuslääkkeillä, ankaralla ruuan kontrolloinnilla tai rajulla liikunnalla. Ilmiselvästi syömisesi on häiriintynyt.
Psyykkisiä ongelmia, joihin kaikki syömishäiriöt kuuluvat, on hyvin vaikea voittaa ilman ammattiapua. - BEDtyttö
mieltä kirjoitti:
Bulimiassa ahmimiskohtausten aiheuttama "tuho" korjataan joko oksentamalla, ulostuslääkkeillä, ankaralla ruuan kontrolloinnilla tai rajulla liikunnalla. Ilmiselvästi syömisesi on häiriintynyt.
Psyykkisiä ongelmia, joihin kaikki syömishäiriöt kuuluvat, on hyvin vaikea voittaa ilman ammattiapua.Eikös kaiken järjen mukaan minun pitäisi sitten laihtua eikä lihota? Sain juuri kuulla kuinka olen lihonnut, pelottaa laittaa mitään suuhun, haluaisin mielummin kuulla "Oletpas sinä laihtunut". Se tosiaan veti mielen erittäin matalaksi, kaiken mitä olen syönyt olen syönyt väkisin ja miettinyt vain että ajatteles nyt kohta olet kaksikertainen ja mitäs sinulle sitten sanotaan. Tuo edellä mainittu kommentti soi päässäni kokoajan, en uskalla syödä..Haluan laihtua aiempiin mittoihini ja syödä normaalisti.
Onko olemassa jtn online-kokouksia yms. joissa voisi keskustella kaikesta..? - bulimikko
BEDtyttö kirjoitti:
Eikös kaiken järjen mukaan minun pitäisi sitten laihtua eikä lihota? Sain juuri kuulla kuinka olen lihonnut, pelottaa laittaa mitään suuhun, haluaisin mielummin kuulla "Oletpas sinä laihtunut". Se tosiaan veti mielen erittäin matalaksi, kaiken mitä olen syönyt olen syönyt väkisin ja miettinyt vain että ajatteles nyt kohta olet kaksikertainen ja mitäs sinulle sitten sanotaan. Tuo edellä mainittu kommentti soi päässäni kokoajan, en uskalla syödä..Haluan laihtua aiempiin mittoihini ja syödä normaalisti.
Onko olemassa jtn online-kokouksia yms. joissa voisi keskustella kaikesta..?on laiha. Usein tarvitaan bulimarexia ennen kuin ahmimiskohtauksia seuraavasta tyhjentymisistä huolimatta päästään edes hoikkuuteen.
Toisaalta sinähän sen parhaiten tiedät miltä olosi vaikuttaa. Suosittelen kuitenkin, että käyt, et ainoastaan vertaistukiryhmässä, vaan lääkärillä kartoittamassa vaivasi laadun.
- Lumikki82
Luin viestiäsi ehdottomasti kokien samaistumista. Samanlaisia ahmimiskohtauksia on monilla muillakin, niin kuin nyt tiedät. Ainut neuvo, mikä minulle tuli viestistäsi mieleen, oli, että mene ihmeessä lääkärille! Ymmärrän, että se on äärimmäisen vaikeaa, mutta helpompaa kuitenkin kuin tutuille ihmisille puhuminen. Itselläni ahmiminen todellakin johti lihomiseen, ja voit varmasti kuvitella, että se taas johtaa masennuksen kierteeseen, joka taas lisää ahmimiskohtauksia.. Tällä hetkellä olen lopultakin ymmärtänyt hakeutua psykologin puheille, mutta ehdottomasti se olisi pitänyt tehdä aiemmin. Eli nyt on sinulla oikea hetki hakea apua, kun et ole vielä päässyt lihomaan. Älä päästä tilannetta pahemmaksi! Ja vaikka saisit vastaasi epäuskoa ja asiatontakin suhtautumista, muista että sinä itse tunnet itsesi parhaiten, ja tiedät miltä sinusta tuntuu.
- ...mutta...
...olen poika. Juuri sen takia tässä on mulla vielä suurempi kynnys puhua kellekkään koska kaikki syömishäiriöthän on pääasiassa tyttöjen sairauksia. Kaikki kolahtaa kohdalleen juuri kuten tässäkin BEDtytön tapauksessa. Olen pysynyt hoikkana tähän asti.
Ongelmat alko talvella kun satutin nilkkani enkä sen jälkeen enää lähtenyt juoksulenkeille kuten aiemmin. Syöminen/kulutus oli normaalia siihen asti. Sitten kun en enään käynyt lenkeillä, mutta ruokaa meni kuten aiemminkin, huomasin että aloin lihota. Päätin siis alkaa kontrolloimaan syömisiäni, koska kulutus oli pienentynyt. Siitä se sitten alkoi... ensimmäinen ahmimis kohtaus - paastoa - ahmimista - paastoa...
Oksennusta en ole alkanut harrastamaan, koska tiedän että peli on siinä vaiheessa menetetty (samoin hampaat). Jalka on nyt parantunut, mutta syöminestä on mennyt kontrolli. Paaston yhteydessä urheilen kovasti. Painokin nousee koko ajan.
Viikolla yleensä onnistun säilyttämään rytmin joten kuten, mutta viikonloppuna se katoaa. Tuntuu että vanhemmatkin vaan tuputtaa ruokaa: Syö nyt! Mikset sä syö? jne.
Masentaa. On paha olo. Äitikin on terveydenhoitaja ja tuntee sen alan ihmiset täältä päin. Senkään takia en mielelläni ala puhua ammattilaisellekkaan. Vai pitäisikö? Tuntuu ettei itseään voi enää kontrolloida.- BEDtyttö
Selvästikkin haluat apua, aivan kuten minäkin. Löysin AO:n (Anonyymit ylensyöjät) Heillä on netti tapaamisia joka tiistai ja torstai. Itse olin viime torstaina ja oloni koheni huomattavasti, olen päättänyt parantua ja onnistua! Tule mukaan? Eihän siinä hävitäkkään voi, vai?
Tässä osoite: http://www.oafinland.org/
Tule edes kerran, itse en pois lähde ennen kuin olen parantunut :)
Jos haluat, voitaisi vaihdella myöskin kuulumisia aina välillä? Tukea ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa :)
- wellawalle
Musta tuntui tuota sun juttua lukiessa kuin olisin sen itse kirjoittanut. Olen itsekin (vielä) melko hoikka, mutta olen lihonut muutaman kilon hyvin lyhyen ajan sisällä BEDin vuoksi.Ei tarvitse olla lihava sairastaakseen BEDiä. Itse harrastan paljon liikuntaa, joka varmasti kompensoi näitä hillittömiä ahmimiskohtauksia. Sairastuin siihen kun muutin kotoa pois, ja aloin kontrolloida syömisiäni rahatilanteen vuoksi. Silloin mielihalut pääsivät kasvamaan suuriksi ja nyt kevät onkin ollut yhtä ahmimista. Aina minulla on ollut hyvä ruokahalu, mutta nyt en pysty enää lopettamaan syömistä, vaikka mahaan sattuisi kuinka paljon ja aivot huutaisivat ettei tässä ole mitään järkeä. Nykyisin ahmiminen on jo melkein jokapäiväistä ja ajattelen ruokaa kaiken aikaa. En uskalla ajatellakaan montako kiloa painavampi olen kesän loputtua. Joka päivä myös päätän että "huomenna aloitan uuden elämän" johon ahmiminen ei kuulu. Parhaimmillani olen jaksanut sitä kolme päivää, sitten ahmimiskohtaukset tulevat entistä pahempina takaisin. Omalla kohdallani on myös niin, etten ahmi kovinkaan paljon herkkuja vaan aivan tavallista ruokaa. Ehkäpä tiedän alitajuisesti mitä tapahtuisi, jos alkaisin ahmimaan rasvaisia sipsejä ja jäätelöä. Niitäkin tulee tietysti toisinaan syötyä, eikä silloin riitä yksi jäätelöannos, vaan litran paketti menee hetkessä.
Rohkaistuin alkuvuonna puhumaan asiasta terveydenhoitajalleni, ja on helpottanut suuresti kun hän on ottanut ongelmani aivan tosissaan. Parantumista ei ole kuitenkaan tapahtunut toistaiseksi. Nyt yritän motivoida itseäni kauppareissuilla ajattelemalla tulevaa bikinikautta, ja jättää sen vuoksi "ahmimisruoat" ostoskorista pois. Ja yritän käydä kaupassa mahdollisimman harvoin, sillä jokainen kauppareissu on suuri koettelemus. Mihinkään ryhmätapaamisiin en ole uskaltanut mennä, mutta apua olisi varmaan jotenkin saatava. Seuraavaksi astelen varmaan sinne psykologin puheille.- Arkkienkeli Gabriel
"...olen poika. Juuri sen takia tässä on mulla vielä suurempi kynnys puhua kellekkään koska kaikki syömishäiriöthän on pääasiassa tyttöjen sairauksia."
Juuri tämänkaltaisen ajattelun takia poikien on helpompi pitää syömishäiriö salassa. Tyttöjen painoahan tarkkaillaan vähän kaikkialla, mutta harvojen vanhemmatkaan hirveästi huolestuu poikansa painonnousuista tai -laskuista. Jos ne siis eivät ole todella radikaaleja. Pojilla on syömishäiriöitä enemmän kuin luullaankaan, ikävä kyllä. Omat vanhempani jatkuvasti irvailevat syömisilläni. Eivät siis pidä ihan normaalina, mutteivät myöskään taida pitää sitä varsinaisesti huolestuttavana.
Ja joo, tämän ketjun jutut kuulostavat hyvin tutuilta. Ahmin ja syön minimaalisesti vuorotellen, oksentanut en ole koskaan. Olen aina ajatellut, että syömiskäyttäytymiseni on vaan vähän häiriintynyttä, ei kuitenkaan vielä mitenkään sairasta. Viimeaikoina olen vihdoin ruvennut ymmärtämään, etten millään kykene lopettamaan tätä kierrettä yksin. Jostain kai sitten pitäisi apua hakea.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911264Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221108- 70830
- 48824
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53770Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50705- 33682
- 60669
- 52637
- 50635