kun ihminen on masentunut, se on sairaus, jokainen meistä voi joutua ko. tilaan, oli syy menetys, stressi, mikä tahansa. Se ei katso oletko juristi vai siivooja, jokainen, sinäkin lukija voit siihen joutua. Aluksi, ihminen joka on masentunut ei jaksa suoriutua jokapäiväsistä toiminnoista, kuten työelämästä, silloin vain tuki ja ymmärrys auttaa, se että sanot mene työvoimatoimistoon, etsi työtä, on sama kun sanoisit viimeistä niittiä vailla olevalle sen viimeisen sanan! Ajatelkaa ihmiset toisianne, jokaiselle tulee vaikeita elämänvaiheita, silloin paras on vain hyväksyä toinen ja ymmärtää hänen oloaan, ei patistaa "ottamaan niskasta kiinni", se pahentaa vain masentuneen tilaa ja saa hänet ajattelemaan olevansa vieläkin huonompi ihminen ja syyllistyy lisää!!! Mielenterveys on kiinni myös läheisistämme,tukekaa ja auttakaa sairastunutta vaikka käytännön askareissa. Sairastunut usein myös käpertyy itseensä, joten menkää hänen luo kylään vaikka pikku syömiset mukana ja puhukaa avoimesti toisillenne, jotta masentunut ei joudu "teeskentelemään" pirteää, jonka jälkeen masennus vain syvenee, voit sanoa vaikka ymmärtäväsi häntä ja tarjoat olkapäätäsi, se auttaa varmasti. Kerrot vain että välität!!!
Näin kohtelet
13
931
Vastaukset
- annoit sinä
Annoit loistavat ohjeet masentuneen läheisille. Tiedät mistä puhut - niin minäkin; olen sairastanut kaksi kertaa keskivaikean/vaikean masennuksen.
- Myselfia
kannattaa lisäksi itseltäänkin kysyä, osaisiko hän sanoa jotakin pientä, mikä häntä auttaisi ja mikä olisi jonkinlaisten mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Vaikka onkin sairaana ja masentunut, ei silti tarkoita, että ei olisi enää mitään järkeä päässä, omaa tahtoa, toiveita tai ihmisarvoa. Itse muistan synkimpinä aikoina, kun toivoin, että joku olisi tullut vaan sängyn viereen istumaan, ollut vaikka ihan hiljaa tai lukenut lehteä tai kutonut vaikka sukkaa tai pelannut tietsikkaa. Kunhan olisi joku ollut samassa huoneessa, lähellä. Ei luulisi olevan mahdoton ajatus toteuttaa, mutta vaikeeta oli pyytää...
Minunkin mielestäni annoit hienoja neuvoja masentuneen kohtaamiselle. Erityisen hienoa minusta oli "puhukaa avoimesti toisillenne, ettei masentuneen tarvitse esittää ylipirteätä". Naulan kantaan. - Amppari
Myselfia kirjoitti:
kannattaa lisäksi itseltäänkin kysyä, osaisiko hän sanoa jotakin pientä, mikä häntä auttaisi ja mikä olisi jonkinlaisten mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Vaikka onkin sairaana ja masentunut, ei silti tarkoita, että ei olisi enää mitään järkeä päässä, omaa tahtoa, toiveita tai ihmisarvoa. Itse muistan synkimpinä aikoina, kun toivoin, että joku olisi tullut vaan sängyn viereen istumaan, ollut vaikka ihan hiljaa tai lukenut lehteä tai kutonut vaikka sukkaa tai pelannut tietsikkaa. Kunhan olisi joku ollut samassa huoneessa, lähellä. Ei luulisi olevan mahdoton ajatus toteuttaa, mutta vaikeeta oli pyytää...
Minunkin mielestäni annoit hienoja neuvoja masentuneen kohtaamiselle. Erityisen hienoa minusta oli "puhukaa avoimesti toisillenne, ettei masentuneen tarvitse esittää ylipirteätä". Naulan kantaan.Voi että oliskin toivonut, että joku olis vaan hiljaa istunut vieressä. Ei siinä olisi mitään tarvinnut sanoa, enkä olisi puhua halunnutkaan!
Kun joskus tuntuu, että ne ihmiset masentuneen ympärillä luulee, että pitää olla jotain parantavia sanoja tai tehdä jotain erikoista. - täydennystä
Myselfia kirjoitti:
kannattaa lisäksi itseltäänkin kysyä, osaisiko hän sanoa jotakin pientä, mikä häntä auttaisi ja mikä olisi jonkinlaisten mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Vaikka onkin sairaana ja masentunut, ei silti tarkoita, että ei olisi enää mitään järkeä päässä, omaa tahtoa, toiveita tai ihmisarvoa. Itse muistan synkimpinä aikoina, kun toivoin, että joku olisi tullut vaan sängyn viereen istumaan, ollut vaikka ihan hiljaa tai lukenut lehteä tai kutonut vaikka sukkaa tai pelannut tietsikkaa. Kunhan olisi joku ollut samassa huoneessa, lähellä. Ei luulisi olevan mahdoton ajatus toteuttaa, mutta vaikeeta oli pyytää...
Minunkin mielestäni annoit hienoja neuvoja masentuneen kohtaamiselle. Erityisen hienoa minusta oli "puhukaa avoimesti toisillenne, ettei masentuneen tarvitse esittää ylipirteätä". Naulan kantaan.Kiitos ap:lle loistavasta vinkkilistasta. Kitos Myselfialle oivallisesta täydennyksestä. Nimenomaan se, mitä omille työkavereillenikin olen yrittänyt tähdentää, että olen täällä kotona ihan järjissäni. Se, joka masennuksesta ei mitään tiedä, helposti leimaa väsyneen kyvyttömäksi ottamaan kantaa asioihin. Ja se, että kokee tulevansa suljetuksi asioiden ulkopuolelle, on itse asiassa pahempi juttu, kuin jos asiallisesti kysytään, jaksatko kommentoida. Tarkoitus on hyvä, antaa aikaa toipumiselle, mutta itse tekisin toisin.
- kikka
ihanaa, että on sinun kaltaisiasi ihmisiä.
Teitä täällä maapallolla tarvitaan. Ellen aivan väärässä ole, olet myös itse kokenut masennusta tai joku sinun läheisesi on. Tsemppiä sinulle, ja jatka tätä muiden ihmisten ajattelemis rataa! Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää lukea tämän.
- ssr
ystäväni romahti jonkin aikaa sitten, pääsi onneksi nopeasti terapiaan ja itse haluaa apua - itse olen pihalla kuin lintulauta, että miten voisi olla avuksi, ja ennenkaikkea etten pahentaisi tilannetta. Tämä kirjoitus (ja vastaukset) auttoivat paljon.
Olisi vielä kysymystä.. Tiedän toki että jokainen kokee tilanteensa omalla tavallaan, mutta miten käyttäytymällä/mistä puhumalla olen "huono ystävä"? En kehota "ottamaan itseä niskasta", mutta onko jotain selkeästi haitaksi olevaa käytöstä/puheenaihetta?
Kuuntelen, olen lähellä ja puhuminen on luontevaa, myös vaikeista asioista - itse olen vain niin herkkätunteinen, että alan niin helposti itkemään häntä kuunnellessa.Ei välttämättä tarvitse edes puhua, kunhan olet läsnä etkä painosta tekemään mitään. Masentuneena kun kaiken tekeminen on hankalaa, jo pelkkä jonkin aloittaminen tuottaa niin paljon työtä ettei saa sitten lopulta mitään tehtyä. Se on varmaankin se ihan tärkein asia, mikä muiden pitää ymmärtää.
- Amppari
En minä sanoisi, että se mitenkään huono asia on, jos rupeat itse itkemään.
Niin sellainen on todella ahdistavaa, että joku koko ajan odottaa jotain, että pitäisi jaksaa olla tai tehdä sitä ja tätä. Kun itse kyllä tietää, että koko yhteiskunta pitää suurena häviäjänä ja odottaa olevan kunnon kansalainen. Eikä vaan pysty.
Että antaa sen sairaan vaan olla, eikä odota liian suuria. Eikä hehkuttele liikaa jotain asiaa tai tapahtumaa, mikä itselle on tapahtunut tai jos on tehnyt jotain tosi "siistiä". Tietenkin omasta elämästä saa puhella ja kertoa kuulumisistaan, mutta niin ettei tee sille sairaalle ulkopuolista oloa normaalielämästä.
Mutta sitä vaan, että ei sillä "terveellä" ole mitään ihme poppaskonsteja siihen pahaan oloon, eikä masentunut sitä odotakaan. Vaan ihmistä, joka olis siinä lähellä. Eikä tekis mitään kummosempaa.
- pessinisti
Kun ihminen on masentunut, hän ei ole sairas vaan joko haluton tai kykenemätön sulkemaan silmiään elämän mielettömyydeltä. Hän on päätynyt sen ihmiskuntaa otteessaan pitävän, näennäisesti onnellisen, harhan ulkopuolelle, että elämä on hyvä. Suomut ovat pudonneet hänen silmiltään, hän näkee kaikkialla ympärillään kymmenen tuhatta kärsivää, mutta omasta tilastaan tiedotonta Sisyfosta. Masentunutta on silti pidettävä onnekkaana, sillä surkeutensa innoittamana hän voi tehdä jotain todella merkityksellistä, lopettaa onnettoman olemisensa.
Masentunutta pitää sinun suuressa arvossa pitämän, sekä kunnioittavalla myötätunnolla kohteleman. Älä tarjoa hänelle valheellista lohtua aurinkoisesta huomisesta, vaan väkevää eutanasian evankeliumia. Lievästi masentuneelle tarjoa makeaa Vapautuksen sanoman maitoa, hän ei vielä kestä kiinteää ruokaa. Vakavasti masentunut tuntee jo alkeet, hän tarvitsee opetusta häkämyrkytyksestä ja juna-aikatauluista. - vain
Kerroin kaverille masennuksesta ja hän vain sanoi että voi...ja että hänelläkin on joskus ollut huonoja kausia. Se oli niin ihanaa, että joku vaan kuunteli, eikä ruvennu urputtamaan liikunnasta tai kysymään syitä.
- ssr
uudelleen kiitos :)
- kohta masentuu itsekkin
heippa.
seurustelen erään miehen kanssa.välitän hänestä todella paljon,hän masentuu ainakin kerran vuodessa,en tiedä mistä se johtuu,kun hän ei halua puhua koko asiasta,alkaa vältellä minua ja haluaa olla rauhassa..ja yrittää keksiä kaikkia tekosyitä että haluaa pitää taukoa seurustelussa,ettei jaksa..mutta kun tulee parempi olo niin sitten haluaa taas olla yhdessä..pitäisikö minun antaa olla koko suhde muuten tässä masentuu itsekkin...kun en saa millään häntä puhumaan..haluaisin auttaa. joskus pelkään etä hän tekee itselleen jotain kun haluaa olla rauhassa..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 983413
- 623107
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342614- 802403
- 802343
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402056Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan211679- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil401634