Olisin halunnut herättää keskustelua itsemurhasta kun täällä ilmeisesti sellaiseen päätökseen nuori tyttö päätyi. Nuoruudessani ainakin 5 ystävääni teki itsemurhan ja 3 epäonnistui. Niistä kolmesta toinen istuu pyörätuolissa ja toisella on puolet kasvoista tuhoutunut. Itse olen yrittänyt pillereillä pari kertaa tai ne on enempi ollu sellaisia kun on ollu paha olla ja asiat sekasin ja siihen ottanut viinaa niin sitte sekopäisään jotain säheltänyt. Nyt taas ollu paha masennus ja itsemurha ajatuksia, mutta toisaalta en haluaisi kuolla mutta en vain pysty elämään. Olen myös uskossa ja pelkään että jos tekee itsemurhan joutuu helvettiin. Elämähän on meille jokaiselle lahja, mutta mistä apu kun toivottomuus iskee ja elämänhalu menee ? Minun ainoa lohtuni on ollut Jeesus, joka kuollut minunkin syntieni tähden ristillä. Sitten on rukous omat ja varsinkin toisten ne kantavat ja antavat voimaa huomiseen.Saalem seurakunnalla esimerkiksi on nettisivuilla sivut johon voi jättää esirukous pyyntöjä. Tsemppiä ja Siunausta kaikille masentuneille ja toivottomille. Muistetaan että meitä on täällä monia ja jos kukaan muu ei meitä rakasta niin Jumala rakastaa 100% varmuudella onhan hän meidät kaikki luonnut.
Itsemurhako vaihtoehto ?
28
1594
Vastaukset
- jos on niin
paha olla voi mennä sairaalaan,että pääsee pahimman yli.
- mejuu
Kiitos Inka että olet kirjoittelemassa täällä ja tuomassa sitä esille mistä olet saanut apua .
Tosi hälyttävää lukea näitä ajatuksia joilla monilla on sellaisia etteivät jaksa elää ,kuinka voisin auttaa on mielessäni päivittäin .
olen myös kokenut tuon pimeyden että yritin lopettaa itseni ,kiitän Jumalaa että olen vielä tässä vaikak ei elämä helppoa ole olleskaan mutta NYT hetken kerrallaan meidän taritsee elääkin .Huomisestahan emme tiedä eikä meidän tarvitse kantaa huomisen taakkoja selässämme eikä menneisyydenkään .
Emmehän voi päästä eteenpäin jos katsomme koko ajan taakse ,kokeileppas kävellä niin .Eteenpäin katse niin jotenkin pääsee päivän matkan verran .
Kuuntelin tv 7 sta jutun kuinka mummo käveli raskaan repun kanssa tietä eteenpäin ,vierelle pysähtyi mies hevosrattaineen ja pyysi mummoa kyytiin .Mummeli suostuikin nousemaan lavalle mutta reppua ei heittänyt hetkeksikään selästä sanoi kyllä jaksavan taakkansa itse kantaa .Aika hupsua eikö totta vaikeehan istua raskaan repun kanssa .Ollaanko me tälläisiä ?
Tulkaa käymään majiksessakin kirjoittelemassa jos niin koette ,tämä majis syntyi ihmeellisesti ja koen että siinä oli Jumalan johdatusta.
Tiedän ettei kaikkia nämä "uskisten"jutu kiinosta mutta jokaiselle jotain ,voin sano että tiedän mitä on elää ilman Jumalaakin ja ne tunteet kun ärsyttää moiset "Jeesustelut"
Kaikki yhdessä käsi kädessä ,näin me jaksamme ja yritetään irrottaa niitä reppuja toistemme selästä edes pieneksi hetkeksi. - tursia
Luin viestisi juuri sopivaan aikaan. Olen vuosia taistellut masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Nyt juuri on taas niin vaikeaa, että jos minulla ei olisi lasta tappaisin itseni. Kaikin tavoin yritän keksiä syitä miksi lapselleni olis jopa parempi, että olisin kuollut.
Olen myös kristitty. Ollut vuosia. Ja ollut mukana kaikenlaisissa seurakunta kuvioissa. Enimmäkseen kyllä vapaiden, karsimaattisten suuntien puolella.
Joku kirjoitti tuolla jollekin toiselle, että miksi ei hae apua. Kysyn vaan, mistä sitä apua pitäisi hakea? Tiedän kyllä mitä tarvitsen, mutta sellaista apua ei ole tarjolla.
Olen ollut psykiatrian avopolin potilas kymmenkunta vuotta, sitten he katsoivat, että olen 'riittävän' terve ja kirjoittivat sieltä ulos. Takaisin pääsee vain lähetteellä. Ja apu on lähinnä lääkkeitä joihin hädintuskin on varaa. Voisin tietysti hakeutua terapiaan, mutta siinä tapauksessa olisi joko muutettava telttaan tai lakattava syömästä.
Sairaalaan? Sinne olen kerran päässyt. Ja sanon päässyt, koska sinne ei niin vain mennä. Sain olla pari viikkoa jäähyllä, neljän seinän sisäpuolella. Ei mitään keskusteluja tai hoitosuunnitelmaa. Kokeiltiin toista lääkettä ja sitten taas kotiin. Sänky tarvittiin jollekin toiselle.
Oikeasti tarvitsisin tukihenkiön, joka vetäisi minut ulos täältä erityksistä ja opettaisi elämään normaalia elämää. Jonka kanssa voisi neuvotella arkipäivän asioista, joku selkeäpäinen joka voisi ehdottaa mitä seuraavaksi pitäisi kokeilla.
Seurakuntaan? Ei kiitos enää. Tähän aiheeseen en mene täällä sen syvemmälle. Totean vain, että on ikävää, että monet seurakunnat ovat juuri niin pinnallisia ja tekopyhiä kuin minä 'jumalattomat' niitä pitävät. Koskee yhtähyvin matalanprofiilin luterilaisia, kuin vapaita suuntia.
Niin, että mitä jää vaihtoehdoksi? Alanko lääkitä itseäni pubeissa, vai nappaanko vain lisää lääkettä? Vai onko siellä oikeasti joku joka haluaa kulkea rinnalla? - Depiskus
Jos oot uskossa, niin läträätkö vielä viinan kanssa?
Siitä sitten ainakin tulee paha olo; sitä enemmän mitä pitempään sitä harrastaa. Itselläni oli lopulta sellainen vaihe, ennen uskoontuloani, että ravintolaillan "juhlimisen" jälkeen koko seuraava päivä oli aina pilalla, vaikka ei varsinaisesti ollut krapulakaan, oli van niin depis olo. Itse vapauduin läträämisestä ja tupakasta heti kun tulin uskoon.
Kiinnostais kuulla onko piireissä tapauksia, että Jeesus on vapauttanut sillai "kerrasta poikki" tyyliin masennuksesta, että olis saanu jättää lääkkeet kokonaan veke. Jos on, niin miten se on käytännössä tapahtunu?- "kerrasta poikki"
Varmasti löytyy etsimällä kaikenlaisia mahdollisia parantumiskokemuksia. Kyllä Raamattu opettaa, että Jumala voi jopa herättää kuolleista, mutta sitä ei vaan tapahdu kovin usein. Tuskin kovin monella on ystävä- tai tuttavapiirissään henkilöä, joka olisi kokenut moista.
Masennus tuntuu vain usein olevan se sairaus, jonka Jumala sallii meille, jotta osaisimme nöyrtyä ja etsiä yhteyttä elävään Jumalaan.
Tuolla aikaisemmin tällä keskustelupalstalla nimimerkki "Radio Dei" kirjoittaa tästä aiheesta. Nuo jutut kannattaisi lukea, jos ei ole niitä vielä lukenut. en läträä enään alkoholin kanssa. Kyllä mä aika nopeesti pääsin irti aluksi tupakasta ja alkoholista kun tulin uskoon mut sitten aloin taas pelleilee kummankin kanssa ja sitten ei ollutkaan niin helppoa varsinkaan toi tupakin lopettaminen. Nytkin jauhan suu lommolla nikotiini purkkaa että varmaan on vierotusoireitakin tupakasta ja senkin takia masennus pahempi. Rukouksien tukemana kumminkin sain kummatkin taas lopetettua, että kyllä Jeesus on armollinen meille luu päille.
- syntiäkö?
Olen itse kamppaillut aikanani tuon otsikossa esitetyn kysymyksen kanssa. Lopputuloksena päädyin siihen, että itsemurha rikkoo Jumalan asettamaa käskyä "Älä tapa" vastaan ja on sen vuoksi syntiä.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että vaikka Raamattu lupaa katuvalle vapautuksen kaikista synneistä, kun syntinen ihminen tuo ne Jumalan/Jeesuksen eteen ja tunnustaa ne ja katuu niitä, niin itsemurhassa ei tätä mahdollisuutta ole. Kuolleena kun ei voi enää tulla Jeesuksen eteen, ei voi tunnustaa eikä katua enää syntejään.
Ei voi olla Jumalan tahto, että yksikään ihminen päättää itse oman elämänsä. Kyllä kaikki sellainen ajattelu on pikemminkin sielunvihollisen aikaansaannosta, jota pitää kaikin tavoin vastustaa.- Depiskus
Näin minäkin sen näen, siis että sielunvihollinen se juuri sitä itsari-ideaa on kuiskuttamassa ihmisen sielun maailmaan ajatuksena pyörimään. Ei sitä turhaan kutsuta "sielunviholliseksi"; koska sielun, siis ajatustemme, mielikuvituksemme ja tunteittemme kautta manipuloimalla se saa paljon kaikenlaista pahaa aikaan. Sen aseena on aina VALHE. Se saa meidät ajattelemaan, ensin yleensä liikoja itsestämme, jotta sen olisi myöhemmässä vaiheessa helpompi masentaa ihmistä, valehtelemalla vuorostaan aivan päinvastaista, siis että ihminen onkin yht'äkkiä muuttunut täysin surkimukseksi. Mitä suurempi kontrasti aiempaan valheelliseen luulotteluun, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä ihminen masentuu.
Sen takia saatana yrittää, varsinkin nuoria, mutta vielä keski-ikää lähenteleviäkin, erinäisin keinoin, manipuloida luulemaan itseään lähes superihmisiksi. Myöhemmin kun ihminen joutuu kuitenkin, tavalla tai toisella, sen tosiasian eteen, että olemme kaikkea muuta kuin superia, niin silloin sillä on hyvä mahdollisuus päästä iskemään ihminen masennuksen syövereihin ja jopa päätymään rikolliseen tekoon itseään kohtaan, -murhaamaan itsensä.
Itseltänikään, tämän maailmanajan vaikuttama masennus, ei silti vielä ole hävinnyt, vaikka olen uskossa, mutta kaikkein synkimpienkin hetkien yläpuolella, voin aistia sisäisen rauhan ja ilon aiheen, joka on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan saatu yhteys Jumalaan.
- Darksoul
Kun kaikki ei vaan pysty uskomaan hyvään jumalaan ja jeesukseen ym.
Se on hyvä niille jotka siihen kykenee ei
siinä mitään,hyvä jos siitä avun saa.
Olen minäkin joskus uskonut ehkä sen voimalla jaksanutkin.
Mutta se usko loppui kesken.
EI ole varmaa mitä kuoleman jälkeen on,tai ei ole.
Kuolema kyllä tulee ajallaan,ei sitä kannata kiirehtiä.
Koskaan ei voi tietää tuleeko huomista.
Ei saa luovuttaa kesken matkan!- Depiskus
Jos ihminen yrittää ns. "omassa uskossaan", niin sillä voi sinnitellä aikansa, mutta se ei kestä. Mutta jos pyytää Jumalaa tulemaan elämäänsä ja tahtoo tunnustaa olevansa syntinen ihminen ja tehdä parannuksen synneistään, niin silloin JUMALA antaa sen uskon ihmiselle ja vaikuttaa ihmisessä uudestisyntymisen ja Pyhän Henkensä vaikutuksesta SEN USKON JOKA KESTÄÄ...
Joten ei muuta kuin uudestaan Jeesuksen ristin juurelle, jossa on syntien anteeksi saaminen, armo ja iankaikkinen elämä raamatun lupausten mukaan. - Darksoul
Depiskus kirjoitti:
Jos ihminen yrittää ns. "omassa uskossaan", niin sillä voi sinnitellä aikansa, mutta se ei kestä. Mutta jos pyytää Jumalaa tulemaan elämäänsä ja tahtoo tunnustaa olevansa syntinen ihminen ja tehdä parannuksen synneistään, niin silloin JUMALA antaa sen uskon ihmiselle ja vaikuttaa ihmisessä uudestisyntymisen ja Pyhän Henkensä vaikutuksesta SEN USKON JOKA KESTÄÄ...
Joten ei muuta kuin uudestaan Jeesuksen ristin juurelle, jossa on syntien anteeksi saaminen, armo ja iankaikkinen elämä raamatun lupausten mukaan.Vei uskon. Ei tule enää takaisin.
Ja jeesuksen kanssa ei nyt olla oikein väleissä..
En aio käydä aiheesta väittelemään,ei ole oikea paikka sille.
Vaan haluan tuoda hyvässä hengessä esille sen
seikan että uskonto ei ole "se" vastaus kaikille.
Jumalasi ei muuten luonut mua. Tietääkseni olen ihan evoluution tuotos. On se jumala aika vittumainen kaveri, kun näin vaivaisia ihmisiä on luonut "omaksi kuvakseen"
SANOIT ENSIN Jumalasi ei muuten luonut mua. Tietääkseni olen ihan evoluution tuotos.MUTTA SITTEN SANOIT TOISIN ? On se jumala aika vittumainen kaveri, kun näin vaivaisia ihmisiä on luonut "omaksi kuvakseen" . Sitä en kyllä tiedä miksi täällä niin paljon kärsimystä. Kai tämä elämä taistelu /sota saatanan ja Jumalan välillä missä ihminen iänkaikkisuutensa viettää.Kun ottaa Jeesuksen vastaan Jumalan poikana joka kuollut meidän syntien tähden että meillä olisi pelastus.Tämä lyhyt elämä täällä maan päällä ja iänkaikkisuus Isän luana taivaassa.
- Depiskus
Ihminen avasi "portin" vajavaisuuksen kehittymisille, pettäessään Jumalan, luojansa, lankeamalla syntiin ja tottelemattomuuteen, vaikka Jumala oli kaiken luonut ihmiselle niin hyväksi, että emme edes tiedä kuinka hyväksi.
Ihminen hölmöydessään ja Jumalan ihmiselle antamaa valinnanvapautta väärin käyttäessään, PILASI HETI, koko hyvän jutun ja suututti Kaikkivaltin Jumalan töppäilyillään...
Muuten hyvä yhteistoiminta olisi jatkunut luultavasti niin että ihminen olsi voinut saada kaiken, jos vielä olisi jotain HYVÄÄ puuttunut, vain pyytämällä sitä SUORAAN JUMALALTA.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000026314895 Depiskus kirjoitti:
Ihminen avasi "portin" vajavaisuuksen kehittymisille, pettäessään Jumalan, luojansa, lankeamalla syntiin ja tottelemattomuuteen, vaikka Jumala oli kaiken luonut ihmiselle niin hyväksi, että emme edes tiedä kuinka hyväksi.
Ihminen hölmöydessään ja Jumalan ihmiselle antamaa valinnanvapautta väärin käyttäessään, PILASI HETI, koko hyvän jutun ja suututti Kaikkivaltin Jumalan töppäilyillään...
Muuten hyvä yhteistoiminta olisi jatkunut luultavasti niin että ihminen olsi voinut saada kaiken, jos vielä olisi jotain HYVÄÄ puuttunut, vain pyytämällä sitä SUORAAN JUMALALTA.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000026314895Sanonpahan vain, että olen erittäin, ERITTÄIN, iloinen, ettei mulla ole yhtäkään hihhulia kaverina, tai edes tuttuna.
On hyvin säälittävää elää elämäänsä muiden toiveiden ja mieltymysten mukaan. Ja sitähän te teette. Minä taas elän omaa elämääni, kaikki tuska mukaanlukien.- Depiskus
Nimismies kirjoitti:
Sanonpahan vain, että olen erittäin, ERITTÄIN, iloinen, ettei mulla ole yhtäkään hihhulia kaverina, tai edes tuttuna.
On hyvin säälittävää elää elämäänsä muiden toiveiden ja mieltymysten mukaan. Ja sitähän te teette. Minä taas elän omaa elämääni, kaikki tuska mukaanlukien.>>> Sanonpahan vain, että olen erittäin, ERITTÄIN, iloinen, ettei mulla ole yhtäkään hihhulia kaverina, tai edes tuttuna.>>>
-No sen kyllä huomaa tästä, täysin väärästä käsityksestäsi, joka tässä paljastat omaavasi:
>>> On hyvin säälittävää elää elämäänsä muiden toiveiden ja mieltymysten mukaan. Ja sitähän te teette. Minä taas elän omaa elämääni, kaikki tuska mukaanlukien. >>>
-Niin, tuo on kuule ihan väärä käsitys, mikä sulla on tästä asiasta, joten älä viitsi enää kirjoitella parjaavasti aiheesta jota et selvästikään tunne. Et kai epäluuloiltasi ole koskaan edes uskaltautunut mihinkään hihhuleitten tilaisuuksiin, toteamaan millaista siellä oikeasti on. Toisaalta eipä sinne kannata tullakaan jos ei aihe oikeasti kiinnosta, siis se että haluatko kuulla siitä mahdollisuudesta, jonka Jumala haluaa tarjota jokaiselle, enemmän tai vähemmän kärsivälle tai elämänsä tyhjyyttä kokevalle ihmiselle. Sinä haluat elää lihallisissa nautinnoissa, mutta minä, kiitos Jumalalle olen päässyt niistä eroon. Tiedän kyllä, mitä sisällään huutavaa tyhjyyttä ihminen voi kokea, jonkun ns. "hauskan pitämisen" jälkeen. Ja sitten, ei kun samaa myllä pyörittämään taas uudestaan... Jos ihmiset edes miettisivät, miten orjallista heidän "vapautensa" on... Mutta Jeesus, antaa TODELLISEN VAPAUDEN! - ehrmann
Depiskus kirjoitti:
>>> Sanonpahan vain, että olen erittäin, ERITTÄIN, iloinen, ettei mulla ole yhtäkään hihhulia kaverina, tai edes tuttuna.>>>
-No sen kyllä huomaa tästä, täysin väärästä käsityksestäsi, joka tässä paljastat omaavasi:
>>> On hyvin säälittävää elää elämäänsä muiden toiveiden ja mieltymysten mukaan. Ja sitähän te teette. Minä taas elän omaa elämääni, kaikki tuska mukaanlukien. >>>
-Niin, tuo on kuule ihan väärä käsitys, mikä sulla on tästä asiasta, joten älä viitsi enää kirjoitella parjaavasti aiheesta jota et selvästikään tunne. Et kai epäluuloiltasi ole koskaan edes uskaltautunut mihinkään hihhuleitten tilaisuuksiin, toteamaan millaista siellä oikeasti on. Toisaalta eipä sinne kannata tullakaan jos ei aihe oikeasti kiinnosta, siis se että haluatko kuulla siitä mahdollisuudesta, jonka Jumala haluaa tarjota jokaiselle, enemmän tai vähemmän kärsivälle tai elämänsä tyhjyyttä kokevalle ihmiselle. Sinä haluat elää lihallisissa nautinnoissa, mutta minä, kiitos Jumalalle olen päässyt niistä eroon. Tiedän kyllä, mitä sisällään huutavaa tyhjyyttä ihminen voi kokea, jonkun ns. "hauskan pitämisen" jälkeen. Ja sitten, ei kun samaa myllä pyörittämään taas uudestaan... Jos ihmiset edes miettisivät, miten orjallista heidän "vapautensa" on... Mutta Jeesus, antaa TODELLISEN VAPAUDEN!siis, ei kai meillä kellään ole hätää jos Jumala on kaiken luonut... Jumala kyllä pitää huolen lapsistaan, eli meistä kaikista ihan jokaisesta. Mutta tämän toteutumisen kannalta erittäin tärkeää olisi saada varmuus Jumalan olemassaolosta, mikä taitaa olla mahdotonta.
Joka tapauksessa, oli Jumala tai ei, niin pitää elää kaikkea elämää kunnioittaen. Harva ihminen nykypäivänä tosin elää kaikkea elämää kunnioittaen. Tuhlaamme ja kulutamme luonnonvaroja silmittömästi ja Jumalahan taisi antaa luomalleen ihmiselle tehtävän pitää huolta maasta(maapallosta), ja tuossa tehtävässä voin sanoa ihmiskunnan pahasti epäonnistuneen, niin ihan luonnon tuhoamisesta lukuisat sukupolvet joutaisivat helvettiin. Mutta Jumalahan on luvannut pitää ihmisistä huolen tämän maanpäällisen elämän jälkeen, niin onko sitten yhtään väliä, merkitystä, mitä tässä elämässä tekee....?
Näissäkin keskusteluissa kirjoittaneiden, ainakin jonkun kannattaisi opetella ymmärtämään ironiaa edes hitusen, niin ei tulisi kovin pahoja väärinkäsityksiä toisten mielipiteistä.
Ja Jumalahan sanoi myös, ettei kannata lähteä tuomitsemaan, jota minäkin juuri äsken tein kun syytin ihmisiä luonnon tuhomisesta, niin ei oikein eläminen ole mahdollista kenellekään, vaan Jumalan kädessä kaikki on, jos hän vain on olemassa, jota epäilen itsekin kun kaikenlaista kärsimystä ihmisen muodossa tänne on lähettänyt..
Minä koen asiat tällä tavalla, ja sinä toisella tavalla. Keskustelu on aina avartavaa, jos vain osataan kuunnella, eikä heti lähdetä toista kritisoimaan. Tietysti kritiikkiäkin tarvitaan, varsinkin, jos on klikkejä, ristiriitoja, tai muuten vain elämänmalli ei toimi. Ja uskovalle kritiikki on paikallaan ainakin silloin kun kärsii(jatkuvasti jossain kärsitään nälänhätää, saastutetaan luontoa, tapetaan ihmisiä), mutta Jumala onkin poissa vaikka kuinka elää nöyrästi ja pyytää(rukoilee) Jumalalta apua. Itse en ainakaan voi uskoa Jumalaan(kaikki valtiaaseen, joka katselee lapsen kärsivän). Mikä sellainen Jumala oikein on?
noh, tällaista satoa tästä päästä. Eläköön jokainen niin kuin parhaaksi näkee, niinhän sinäkin teet; etkä muuta ole voinutkaan tehdä, etkä voi tulla tekemään.
Ja jos masentaa, eikä itse(tai ystävienkään tuella) pääse masennuksesta eroon, niin siitä vain terveyskeskukseen aamulla tai jos tarttee heti apua niin kriisipuhelin voi tarjota neuvoja samantien...Mutta jos ei haluakaan parantua masennuksesta, niin kellot kumajaa pian... Elämä on aika pitkälle itsestä kiinni ja sekin onko se ikävää, mukavaa, vai puuduttavaa ja tyhjää, kunhan äidin rinnasta on ollut erossa riittävän pitkään, tietysti kanssaihmisetkin vaikuttaa ja tekevät sinuunkin vaikuttavia tekoja, mutta se mikä on tärkein ja oleellisin lähtee sinusta itsestäsi, eli asennoitumisesta, ajattelutavastasi ja sen sinä onneksi saat ja joudut tekemään itse.
Mukavaa ja leppoisaa loppukevättä kaikille :)
Minä lähden nukkumaan, tuitui - Depiskus
ehrmann kirjoitti:
siis, ei kai meillä kellään ole hätää jos Jumala on kaiken luonut... Jumala kyllä pitää huolen lapsistaan, eli meistä kaikista ihan jokaisesta. Mutta tämän toteutumisen kannalta erittäin tärkeää olisi saada varmuus Jumalan olemassaolosta, mikä taitaa olla mahdotonta.
Joka tapauksessa, oli Jumala tai ei, niin pitää elää kaikkea elämää kunnioittaen. Harva ihminen nykypäivänä tosin elää kaikkea elämää kunnioittaen. Tuhlaamme ja kulutamme luonnonvaroja silmittömästi ja Jumalahan taisi antaa luomalleen ihmiselle tehtävän pitää huolta maasta(maapallosta), ja tuossa tehtävässä voin sanoa ihmiskunnan pahasti epäonnistuneen, niin ihan luonnon tuhoamisesta lukuisat sukupolvet joutaisivat helvettiin. Mutta Jumalahan on luvannut pitää ihmisistä huolen tämän maanpäällisen elämän jälkeen, niin onko sitten yhtään väliä, merkitystä, mitä tässä elämässä tekee....?
Näissäkin keskusteluissa kirjoittaneiden, ainakin jonkun kannattaisi opetella ymmärtämään ironiaa edes hitusen, niin ei tulisi kovin pahoja väärinkäsityksiä toisten mielipiteistä.
Ja Jumalahan sanoi myös, ettei kannata lähteä tuomitsemaan, jota minäkin juuri äsken tein kun syytin ihmisiä luonnon tuhomisesta, niin ei oikein eläminen ole mahdollista kenellekään, vaan Jumalan kädessä kaikki on, jos hän vain on olemassa, jota epäilen itsekin kun kaikenlaista kärsimystä ihmisen muodossa tänne on lähettänyt..
Minä koen asiat tällä tavalla, ja sinä toisella tavalla. Keskustelu on aina avartavaa, jos vain osataan kuunnella, eikä heti lähdetä toista kritisoimaan. Tietysti kritiikkiäkin tarvitaan, varsinkin, jos on klikkejä, ristiriitoja, tai muuten vain elämänmalli ei toimi. Ja uskovalle kritiikki on paikallaan ainakin silloin kun kärsii(jatkuvasti jossain kärsitään nälänhätää, saastutetaan luontoa, tapetaan ihmisiä), mutta Jumala onkin poissa vaikka kuinka elää nöyrästi ja pyytää(rukoilee) Jumalalta apua. Itse en ainakaan voi uskoa Jumalaan(kaikki valtiaaseen, joka katselee lapsen kärsivän). Mikä sellainen Jumala oikein on?
noh, tällaista satoa tästä päästä. Eläköön jokainen niin kuin parhaaksi näkee, niinhän sinäkin teet; etkä muuta ole voinutkaan tehdä, etkä voi tulla tekemään.
Ja jos masentaa, eikä itse(tai ystävienkään tuella) pääse masennuksesta eroon, niin siitä vain terveyskeskukseen aamulla tai jos tarttee heti apua niin kriisipuhelin voi tarjota neuvoja samantien...Mutta jos ei haluakaan parantua masennuksesta, niin kellot kumajaa pian... Elämä on aika pitkälle itsestä kiinni ja sekin onko se ikävää, mukavaa, vai puuduttavaa ja tyhjää, kunhan äidin rinnasta on ollut erossa riittävän pitkään, tietysti kanssaihmisetkin vaikuttaa ja tekevät sinuunkin vaikuttavia tekoja, mutta se mikä on tärkein ja oleellisin lähtee sinusta itsestäsi, eli asennoitumisesta, ajattelutavastasi ja sen sinä onneksi saat ja joudut tekemään itse.
Mukavaa ja leppoisaa loppukevättä kaikille :)
Minä lähden nukkumaan, tuitui>>> Ja Jumalahan sanoi myös, ettei kannata lähteä tuomitsemaan, jota minäkin juuri äsken tein kun syytin ihmisiä luonnon tuhomisesta, niin ei oikein eläminen ole mahdollista kenellekään... >>>
-Ei totuuden sanominen ole "tuomitsemista". Se, on tuomitsemista, jos oikopäätä sanoo, että kun joku on tehnyt sitä tai tätä, julistaa siitä helvettiin joutumista.
-Ts. siis syyttäminen ei tarkoita samaa kuin tuomitseminen. Tuomitsevuus asenteena ja suhtautumistapana on sitten taas eri asia.
Syyttääkin voi, varsinkin jos on aihetta, ja tuossa maailman saastuttamis asiassa sitä todellakin on.
-Mitä taas tulee tuohon "oikein elämiseen", niin Jumala kyllä arvioi sen, että onko meillä edes minkäänlaista yritystä sellaiseen. Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti. Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta. - Darksoul
Depiskus kirjoitti:
>>> Ja Jumalahan sanoi myös, ettei kannata lähteä tuomitsemaan, jota minäkin juuri äsken tein kun syytin ihmisiä luonnon tuhomisesta, niin ei oikein eläminen ole mahdollista kenellekään... >>>
-Ei totuuden sanominen ole "tuomitsemista". Se, on tuomitsemista, jos oikopäätä sanoo, että kun joku on tehnyt sitä tai tätä, julistaa siitä helvettiin joutumista.
-Ts. siis syyttäminen ei tarkoita samaa kuin tuomitseminen. Tuomitsevuus asenteena ja suhtautumistapana on sitten taas eri asia.
Syyttääkin voi, varsinkin jos on aihetta, ja tuossa maailman saastuttamis asiassa sitä todellakin on.
-Mitä taas tulee tuohon "oikein elämiseen", niin Jumala kyllä arvioi sen, että onko meillä edes minkäänlaista yritystä sellaiseen. Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti. Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta." Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti."
Joo,esim. minä en vaan ole ollut tarpeeksi hyvä..kas siinä vika..
"Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti?
Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen. - Depiskus
Darksoul kirjoitti:
" Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti."
Joo,esim. minä en vaan ole ollut tarpeeksi hyvä..kas siinä vika..
"Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti?
Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen.>>> "Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti? >>>
-Sen aika on vasta tämän elämämme jälkeen, joten kukaan ei ainakaan voi sanoa, ettei olisi saanut "elämänsä aikana tilaisuutta"...
>>> Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen. >>>
-Kyllä on, ihan sopiva palsta, koska tiedän kokemuksesta että masennusprosessiin kuuluu hyvinkin tällaisten asioiden puntaroiminen. - Depiskus
Darksoul kirjoitti:
" Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti."
Joo,esim. minä en vaan ole ollut tarpeeksi hyvä..kas siinä vika..
"Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti?
Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen.Mutta tietyti...
-Ympäristörikoksesta tietysti, selvässä tapauksessa, rangaistus jo maallisessakin tuomioistuimessa; ja mieluusti melko kova, -varsinkin pohjavesien pilaajille... - Just joo
ehrmann kirjoitti:
siis, ei kai meillä kellään ole hätää jos Jumala on kaiken luonut... Jumala kyllä pitää huolen lapsistaan, eli meistä kaikista ihan jokaisesta. Mutta tämän toteutumisen kannalta erittäin tärkeää olisi saada varmuus Jumalan olemassaolosta, mikä taitaa olla mahdotonta.
Joka tapauksessa, oli Jumala tai ei, niin pitää elää kaikkea elämää kunnioittaen. Harva ihminen nykypäivänä tosin elää kaikkea elämää kunnioittaen. Tuhlaamme ja kulutamme luonnonvaroja silmittömästi ja Jumalahan taisi antaa luomalleen ihmiselle tehtävän pitää huolta maasta(maapallosta), ja tuossa tehtävässä voin sanoa ihmiskunnan pahasti epäonnistuneen, niin ihan luonnon tuhoamisesta lukuisat sukupolvet joutaisivat helvettiin. Mutta Jumalahan on luvannut pitää ihmisistä huolen tämän maanpäällisen elämän jälkeen, niin onko sitten yhtään väliä, merkitystä, mitä tässä elämässä tekee....?
Näissäkin keskusteluissa kirjoittaneiden, ainakin jonkun kannattaisi opetella ymmärtämään ironiaa edes hitusen, niin ei tulisi kovin pahoja väärinkäsityksiä toisten mielipiteistä.
Ja Jumalahan sanoi myös, ettei kannata lähteä tuomitsemaan, jota minäkin juuri äsken tein kun syytin ihmisiä luonnon tuhomisesta, niin ei oikein eläminen ole mahdollista kenellekään, vaan Jumalan kädessä kaikki on, jos hän vain on olemassa, jota epäilen itsekin kun kaikenlaista kärsimystä ihmisen muodossa tänne on lähettänyt..
Minä koen asiat tällä tavalla, ja sinä toisella tavalla. Keskustelu on aina avartavaa, jos vain osataan kuunnella, eikä heti lähdetä toista kritisoimaan. Tietysti kritiikkiäkin tarvitaan, varsinkin, jos on klikkejä, ristiriitoja, tai muuten vain elämänmalli ei toimi. Ja uskovalle kritiikki on paikallaan ainakin silloin kun kärsii(jatkuvasti jossain kärsitään nälänhätää, saastutetaan luontoa, tapetaan ihmisiä), mutta Jumala onkin poissa vaikka kuinka elää nöyrästi ja pyytää(rukoilee) Jumalalta apua. Itse en ainakaan voi uskoa Jumalaan(kaikki valtiaaseen, joka katselee lapsen kärsivän). Mikä sellainen Jumala oikein on?
noh, tällaista satoa tästä päästä. Eläköön jokainen niin kuin parhaaksi näkee, niinhän sinäkin teet; etkä muuta ole voinutkaan tehdä, etkä voi tulla tekemään.
Ja jos masentaa, eikä itse(tai ystävienkään tuella) pääse masennuksesta eroon, niin siitä vain terveyskeskukseen aamulla tai jos tarttee heti apua niin kriisipuhelin voi tarjota neuvoja samantien...Mutta jos ei haluakaan parantua masennuksesta, niin kellot kumajaa pian... Elämä on aika pitkälle itsestä kiinni ja sekin onko se ikävää, mukavaa, vai puuduttavaa ja tyhjää, kunhan äidin rinnasta on ollut erossa riittävän pitkään, tietysti kanssaihmisetkin vaikuttaa ja tekevät sinuunkin vaikuttavia tekoja, mutta se mikä on tärkein ja oleellisin lähtee sinusta itsestäsi, eli asennoitumisesta, ajattelutavastasi ja sen sinä onneksi saat ja joudut tekemään itse.
Mukavaa ja leppoisaa loppukevättä kaikille :)
Minä lähden nukkumaan, tuituiettä miksi ihmeessä masennus tai muut mielensairaudet on yhtään sen enempää ihmisen itsensä parannettavissa kuin vaikkapa syöpä?
Menetkö sanomaan syöpää sairastavalle, että elämä on ihan sinun valintasi?
Mikä ihme siinä on, että masennus sairautena on 'vain oma valinta'? Et tiedä mistä puhut. Mutta kyllähän tuollainen asenne antaa sinulle vapauden pestä kätesi lähimmäisesi häedästä ja sairaudesta. - just joo
Darksoul kirjoitti:
" Jos ei edes yritä tehdä kuten tietää oikein olevan, niin tuskinpa Jumala sellaista katselee kovinkaan suopeasti."
Joo,esim. minä en vaan ole ollut tarpeeksi hyvä..kas siinä vika..
"Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti?
Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen.Kyllä Raamatun mukaan rangaistuksia jaetaan jo tässä ajassa. Se on vaan silleen kummallista, että kun odotetaan tai etsitään Jumalan toimintaa, odotetaan aina jotain ihme ukkosta ja salamointia niiden ryydittäjäksi. Kannattaa mielummin avata silmänsä ja katsoa mitä ympärillä ja omassakin elämässä tapahtuu. Vaikka Jumala onkin yliluonnollisinta mitä on, ei kaikki Jumalan toiminta suinkään näytä yliluonnolliselta. Onhan hänen yksi nimityksensä Luoja. Se mitä hän on luonut näyttää meille tosi normaalilta. Jopa niin, että jotkut uskovat vakaasti olevansa evoluution tuotteita.
- Darksoul
Depiskus kirjoitti:
>>> "Sellaisesta ihminen tulee tuomionsa saamaan aikanaan, jos ei tee parannusta."
Milloinhan se aika mahtaa olla, miksei nyt heti? >>>
-Sen aika on vasta tämän elämämme jälkeen, joten kukaan ei ainakaan voi sanoa, ettei olisi saanut "elämänsä aikana tilaisuutta"...
>>> Vaikka olenkin sarkastinen niin yritän yhä keskustella myönteisessä hengessä(vaikka se vähän koville meinaa ottaa..) sen takia että tämä on aivan väärä palsta tälläiseen. >>>
-Kyllä on, ihan sopiva palsta, koska tiedän kokemuksesta että masennusprosessiin kuuluu hyvinkin tällaisten asioiden puntaroiminen."-Sen aika on vasta tämän elämämme jälkeen,"
Mistä tiedät?
"että masennusprosessiin kuuluu hyvinkin tällaisten asioiden puntaroiminen. "
Joo, niin minäkin tiedän..
Paraneminen alkoi vasta kun pääsin lopullisesti eroon uskonnosta. - Depiskus
Darksoul kirjoitti:
"-Sen aika on vasta tämän elämämme jälkeen,"
Mistä tiedät?
"että masennusprosessiin kuuluu hyvinkin tällaisten asioiden puntaroiminen. "
Joo, niin minäkin tiedän..
Paraneminen alkoi vasta kun pääsin lopullisesti eroon uskonnosta.>>> Paraneminen alkoi vasta kun pääsin lopullisesti eroon uskonnosta. >>>
-No, jokainen tekee tapauskohtaisesti ihan itse oman valintansa, mutta ei sekään ehkä aina ole se ihan viimeinen sana. Kenties Jumala antaa vielä uuden mahdollisuuden, mutta ei Hän halua ketään, määräänsä enempää, yhdellä kertaa vaivata perimmäisillä kysymyksillä... Hän siis on silläkin tavalla armollinen.
-Jaa että mistäkö; -raamatusta. - Darksoul
Depiskus kirjoitti:
>>> Paraneminen alkoi vasta kun pääsin lopullisesti eroon uskonnosta. >>>
-No, jokainen tekee tapauskohtaisesti ihan itse oman valintansa, mutta ei sekään ehkä aina ole se ihan viimeinen sana. Kenties Jumala antaa vielä uuden mahdollisuuden, mutta ei Hän halua ketään, määräänsä enempää, yhdellä kertaa vaivata perimmäisillä kysymyksillä... Hän siis on silläkin tavalla armollinen.
-Jaa että mistäkö; -raamatusta."Kenties Jumala antaa vielä uuden mahdollisuuden, "
Enpä taida hyväksyä enää yhtään mahdollisuutta.
Jumalalla oli aikanansa mahdollisuudet vakuuttaa
minut vaikka "ikuiseksi palvelijakseen" mutta en ilmeisesti kelvannut "hänelle"..
Nyt "hän" ei kelpaa enää minulle.
Nyt täytyisi jumalan tulla kyllä pirun paljon vastaan että edes vaivautuisin ajattelemaan mitään mahdollisuuksia..
- Poitsu, joka inhoaa itseään
Marsuni kuoli neljä kuukautta sitten. Olen ollut murheellinen siitä asti koko kevään ja kesän. Lisäksi kummisetäni tappoi itsensä viime vuonna, isomummi kuoli kahdeksan kuukautta tämän jälkeen, olen huomannut, etteivät tytöt välitä minusta ja kaiken kukkuraksi isälläni on ollut alkoholiongelma. Hän lähti viime kuussa Havanna Blackin keikalle, eikä häntä näkynyt kahteen viikkoon eikä hänestä kuulunut mitään. Lopulta kun hän tuli takaisin, äiti oli hänelle tosi vihainen ja se satutti minua. Myöhemmin isältäni murtui kylkiluu, jonka vuoksi hän joutui lykkäämään duuniinpalaamista kolmella viikolla. Lisäksi minua on kiusattu koulussa koko seiskaluokan ajan. Jeesukselta ja Jumalalta on ihan turha pyytää apua, sillä olen ateisti. Ystäviä ei ole kuin yksi ja hänkin asuu Polvijärvellä. Äiti on isälleni koko ajan vihainen.
Kiusaamisesta ja isän alkoholiongelmista jääneet traumat sekä kummisedän, isomummin ja marsun kuolemat ovat vieneet elämänhaluni aivan lopullisesti. En tiedä vielä milloin, mutta jonain päivänä aion riistää henkeni (todennäköisesti juoksemalla bussin alle, vittuilemalla prätkäjengille tai juomalla pullollisen Fairya) ja teen kaikille suuren palveluksen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1103590
- 633216
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342714- 832523
- 852458
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422144- 972103
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil501752Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221730- 121706