Olen 22 vuotias perheenäiti, opiskelen, käyn töissä. Pojallani on monimuotoinen kehityshäiriö, dysfasia ja ADHD... hän on 6 vuotias ja aloittamassa esikoulun, joten minunkin on aika luopua...
Olen tullut äidiksi 16 vuotiaana. Ennen sitä sairastuin jo paniikkihäiriöön ja masennukseen joka nykyään on luokiteltu psykoottiseksi..
Olen käytännössä yksinhuoltaja, asumme siis kahdestaan..
Ennen lapsen saantia olin huostaanotettu, asuin lastenkodissa..
Vanhempani ovat alkoholisteja ja minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi..
Seurustelin 4 vuotta miehen kanssa joka pahoinpiteli minua ja käytti seksuaalisesti hyväksi..
Minut on raiskattu ja pahoinpidelty...
Olen tehnyt kaksi aborttia koska olin alkoholisoitunut 4 vuoden ajan elämästäni..
Aloin käydä kouluja vasta 20 vuotiaana ja valmistuin lähihoitajaksi...
Lapsen ongelmat kasaantuvat päälleni, omat psyykkiset sairaudet ahdistavat, työ ja opinnot stressaavat..
Kenellä meistä on sen helpompaa...
Itsemurhaa nuorempana olen yrittänyt, mutta lapsen syntymän jälkeen luovuin niistä ajatuksista, ettei lapsellani olisi samanlaista lapsuutta ja nuoruutta kuin minulla oli..
Silti jaksan nyt uskoa, että ehkä toivoa hieman on.. Joskus ehkä voin hymyillä, ehkä kuten äitienpäivinä kun lapsi on tehnyt kortin...
Ehkä jouluna kun istumme kahden joulukuusen alla availlen lahjoja..
Ehkä kesällä jäätelöä syöden auringonpaisteessa...
Poikani on minulle kaikki kaikessa ja toivon että tämä äiti jaksaa...
Voiko rakkaus olla parantava voimavara elämässämme? Voiko rakkaus lievittää ahdistustani..
En osaa sanoa, on vain toivottava parasta, vaikken siihenkään aina pysty..
kellä muka on helppoa?
7
623
Vastaukset
- itku tuli
Luin kirjoituksesi ja kunnioitan sinua ja jaksamistasi suuresti,olet hieno ja vahva äiti.
Minun lapsilla ei ole ollut muuta kuin pienenä vakavia kuumekouristuksia,mitkä iän myötä ovat jääneet pois.
Luokittelen itseni yksinhuoltajaksi vaikken sitä ole,puolisoni on n6kk vuodesta ulkomailla töissä.
Olen kärsinyt masennus jaksosista jo monta vuotta,mutta vasta nyt tuntuu että olen löytänyt oikean lääkkeen.
Koulut loppuvat ja olen yksin monta viikkoa ennenkuin mieheni tulee ja minä vuorostaan aloitan työt.
Teen ekstra työtä ja tietenkin myös välillä muutenkin vaikkei mies kotona olekkaan.
Miten sinä osasit kirjoittaa kauniisti,sinun sanoissa on meillä kaikilla paljon oppimista.
Toivon että saat tarpeeksi tukea lapsesi hoidossa,et saat omaa aikaakin.
Ihanaa kesää sinulle ja lapsellesi.- kleopatra84
kiitos sanoistasi..
Aikani kuluu kylläkin harmi viikonloppu töihin ja viikot taas lapsen kuljettamiseen toiminta- ja puheterapiassa ja psykologilla..
Meille jää vähän yhteistä aikaa, mutta se yhteinen iltapala saa minutkin jaksamaan opiskeluissa ja töissä..
Rakkautta ja jaksamista myös sinulle
Jotenkin mustakin tuntuu, että olet pohjimmiltasi vahva ihminen, niin paljon jaksat täällä kirjoitella. Ei mulla voimat riitä täällä päivästä toiseen notkumiseen, sekin on jo saavutus, että jaksan nousta sängystä. Silloinkin laitan lähinnä musiikkia, käyn vessassa/suihkussa tai jotakin nopeaa ruokaa, tänäänkin syönyt 2 leipää...
Silti en voinut olla ajattelematta millaista olisi elää sun kanssa ja katsella juuri jouluna kun lapsesi availee lahjoja jne, kenties jopa valvoa vierellä niin kauan kunnes nukahdat, ihan vain varmistaen, että sulla on hyvä olla. Ja siltikin, vaikka mulla on omakin elämä aika hajalla. Näistä sun jutuista saa jonkinlaista voimaa aina. En osaa sitä paremmin selittää, mutta jaksamisia sulle.- kleopatra84
Kiitos ihanasta viestistäsi.. sai hymyn huulilleni pitkästä aikaa..
Juon energiajuomaa ja hymyilen hmm.. Joo töistä tulin just ja sitten suihkuun..
Kiitos vielä... :) kleopatra84 kirjoitti:
Kiitos ihanasta viestistäsi.. sai hymyn huulilleni pitkästä aikaa..
Juon energiajuomaa ja hymyilen hmm.. Joo töistä tulin just ja sitten suihkuun..
Kiitos vielä... :)Sun takiahan tämä palsta on "elossa". Ja onhan se mukava lukea, että vaikeina aikoinakin voi elämässä olla jotakin positiivista.
Olethan kuitenkin todella kaunis, on lapsi, työtä ja koulua. On siinäkin jo aihetta hymyyn.
- Varjolilja
Elämäsi on ollut tosi kovaa. Sinulle on tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat tosi rankkoja kenelle tahansa. Ihailen rohkeuttasi ja kykyäsi kirjoittaa niistä. Katsoin kuvaasi, olet ihanan kaunis mielestäni. Dysfaattiset lapset ovat harvinaisia. Tunnen yhden 16-vuotiaan pojan, joka pääsi ripille oman poikani ryhmässä viime kesänä. Hän oli käynyt rippikoulun erikseen, mutta konfirmaatiossa hän oli hyväksytty, toisten, vammattomien joukossa. Miten hienosti tuo asia olikaan hoidettu. Minäkin olen ollut hyväksikäytetty ja vanhempieni henkisesti hylkäämä. Olin merkityksellinen vain työntekijänä. Muuten olisi pitänyt olla näkymätön, olematon. Tuntui, ettei kukaan välitä minusta. Omien lasteni myötä vasta olen huomannut, että jollekin voin olla tärkeä, että joku todella pitää minusta. Minua on kuin ihmeen kaupalla siunattu hyvällä miehellä, on kuin en olisi ansainnut hänenkaltaistaan. Hän on kunnioittanut estyneisyyttäni, kosketusyliherkkyyttäni, haluttomuuttani, pelkoani, kaikkia vikojani.
Elämäni on ollut helppoa sinun elämääsi nähden. Olet hieno ihminen. Sinulla on lahjoja ja voimia kaikkien vaikeuksien keskellä. Tiedän, millaista on, kun ei osaa nukkua. Se sekoittaa kaiken ja laittaa pään sekaisin (minulla), vie voimat, kyvyn ajatella ja kekittyä, muisti katoaa, kaikki hajoaa. Osaat kirjoittaa ihanasti. On hyvä, että kirjoitat, se on yksi tapa purkaa mieltä ja toipua. Minäkin kirjoitan, joskus tänne, paljon itsekseni itselleni. En jaksa ajatella asioita eteenpäin, elän vain hetkeä ja päivää. Nyt saan seurata kasvien kasvua ja kitkeä rikkaruohoja kasvimaastani. Se hieman virkistää mieltäni, se on tarpeeksi helppoa. - jotain samaa
Rankka elämäkokemuksesi puhutti minua, kun mulla on ollut samantyylistä, mutta ei ihan noin rankkaa.
On ihan hyvä puhua jolle näin, kun ei voi ystäväpiirissä puhua, kun ilakoivat juorut alkaa kiertää seläntakana. Äitini oli liikuntakyvytön, isäni on aina äkäinen maajussi, ja naisväestään erittäin mustasukkainen. Äiti ei saanut mennä mihinkään, oli elämä hellan ja nyrkin välissä elämää.Isä käytti viinaa rankasti ja haukku perhettään, että ei osattu mitään, vaikka lapset otti koulusta "perunannostolomat", niin nekin isä lunasti nimiinsä, että teki ne.
Lapsen työtä ei arvostettu lainkaan. Nyt eläkkeellä ollessa, kun on aikaa pohtia, niin olen herännyt millaisesta perheestä olin, kannoin sydämelläni liikaa vanhempien huolia, oma elämä jäi elämättä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873277
- 623037
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4332530- 802323
- 802313
- 962056
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j361913- 121656
Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan201643Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil311499