Tanssiminen ja

No henk. kohtaisesti minua useammin ärsyttää se, että mies alkaa jaaritella jonninjoutavia, kuin se että on hiljaa ja vie. Ei siinä sanoja enää tarvita, jos tanssi sujuu.

Naista lattialle taluttaessa, kappaleiden välillä ja pois saattaessa sitten voikin puhua jos niikseen sattuu. On ihan kohteliastakin jokunen sana siinä kappaleiden välillä vaihtaa. Jos on kovasti kiinnostunut jutustelemaan ja tutustumaan, daaminsa voi pyytää kahvioon juttelemaan.. mutta tanssilattialla, musiikin soidessa minua ei kauheasti huvita juoruilla.

Poikkeuksia tähän toki löytyy aina.. joskus on joku tuttu jonka kanssa menee pulinaksi koko tanssi, mutta noin keskiarvoisesti mieluummin keskityn tanssimiseen kuin puhumiseen. Varsinkin vieraampien kavaljeerien kanssa harvoin alan enemmälti jutella.

No.. jos haluaa elää yksin, niin onko siinä jotain pahaa? Jospa meneekin kotiin puolison luo? Jospa tuli tanssimaan vain koska haluaa tanssia, eikä ole ensinkään kiinnostunut mistään muusta kuin tanssimisesta? Motiivinsa kullakin..

juttelemaan. Ei mua kiinnosta ainakaan mitään tyhjänpäiväisiä tarinoida ventovieraiden kanssa. Tuttujen kanssa voi muutaman sanan vaihtaa. Käyn tanssimassa enkä keskustelukerhossa. Pubissa voi käydä juttelemassa.
On liikaa pyydetty sori vaan ; )

Tauolla voi jutella ja jos enemmän kiinnostaa voi kysäistä kotimatkan jakamista tai kutsua kahville.

No itse juttelen mielelläni tanssiessa ja väliajalla. Haluan oppia tuntemaan tanssitettavan edes pintapuolisesti.

aikaslailla kuitenkin siihen tanssiinkin(kuitenkin aika olennaista).Unohtuupi joskus liikutella niitä koipia kun keskittyypi liikaa siihen silmien räpytyksen seuraamiseen(ei varmaan riitä aivokapasiteetti tai sitten putkiaivot).Meneepi niin kutsutusti pasmat sekaisin.Väliajat onkin enempi tarkoitettu sitä jutun tynkän vääntämistä varten.No,eipä sielä kaikki ole tyrkyllä.Jos se parempipuolisko löytyypi tansseista niin eipä kyllä haittaa sekään.

Mun tylsä mielipide asiasta on, et lavalle on tultu tanssimaan ja tanssiessa nimenomaan tanssitaan eikä yritetä udella daamilta mistä tämä on kotoisin, onko kenties yksin liikkeellä, käykö täällä usein ja mikähän mahtaa daamin nimi olla. Argh!!!
Kappaleiden välit ovat sopiva paikka muutama sana vaihtaa. Ihanan tangon raiskaaminen lätisemällä jonninjoutavia saa tanssimisen itsessään tuntumaan sivuseikalta ja sen daamin ristikuulustelun ja mahdollisen jatkotuttavuuden tuntumaan ykköseltä. Okei, ei siinä mitään pahaa ole jos käy ravintolatansseissa jossa se tuntuu olevan hyväksytysti ykkösenä. Lavoille en vastaavaa käytösmallia kuitenkaan halua.

Tanssin aikana käytävä keskustelu tuntuukin kirvoittavan täällä odotetusti melko erilaisia mielipiteitä.

Tanssimisesta on tehty suoritus, jota ei voi eikä saa pilata keskustelemalla joutavia!

Osalle opittu suoritus on sen verran tuore, että askeleet menisivät sekaisin jutustelusta.

Tällaisista kirjoituksista vahvistuu käsitykseni, että lavoilla on melko monen osalta unohdettu tanssin perusajatus.

Nämä ihmiset eivät mene tansseihin tapaamaan vastakkaista sukupuolta, eivät edes odota pääsevänsä saatille tai saatikka saavansa jotain enemmän...

Ei, heille tanssimisesta on tullut suoritus, harrastus muiden harrastusten joukossa.

Meilläpäin kyllä lörpötellään tanssiessakin ja outoa ja töykeän tuntuista olisikin jos ei ainakaan kappaleparin välissä sanoisi mitään!

Mutta kun tango soi, niin silloin hiljaa! Silloin puhuu muu kuin suu..

Niin, ja mitä joskus tanssiessa hyräilystä ollut jossain puhetta, niin vähän äklö kokemus äskettäin .. yninä kuulosti ällöltä ja vähän pervolta, mutta en sanonut mitään, kun en tiennyt jos se oli vaikka joku sairaudentapainen ääntely...siis jotain hengenahdistusta..vai oliko siis hyräilyä olevinansa.
En silti täysin tyrmää hyräilyä, joskus korvaan hyräilty Hopeista kuuta erään Namun toimesta, enpä valittanut..mutta se olikin tutumpi namu, se.*huokaus*

Ei ole paljon pyydetty. Myönnetään. Veikkaan, että useimmilla miehillä vaitonaisuus johtuu pelkästä ujoudesta. Ei oikein tiedä mitä sanoisi, eikä viitsi samoja latteuksia esiintyjistä tai muusta sellaisesta heittää, ettei ihan tylsänä pidettäisi.

Jos nainen on hiljainen, niin vaikea siinä on jotain älyllistä kehitellä. Joskus tuntuu siltä, että sanat jäisivät kurkkuun etenkin, jos tuntee vetoa tanssipariin. Siinä sitä sitten kappaleiden välissä seistään jäykistellen, jalkaa vaihtaen ja toivotaan että alkaisi jo se toinen kappale.

"Mistähän johtuu, että useimmat miehet eivät keskustele mitään tanssin lomassa?"

Yksinkertaisesti siksi, että ei ole mitään sanottavaa. Ei siellä parketilla olla seurustelemassa, vaan tanssimassa.

"Minä tykkään väliajalla jutella ja nautin siitä kun saan kuulla miehenkin mielipiteen, jos ei muusta niin musiikista, jota tanssitaan. Onko paljon pyydetty?"

Helpoiten juttelun saa aikaiseksi, kun aloittaa sen itse. Vaikkapa juuri kysymällä sitä mielipidettä musiikista.

"Tai sitten siellä on niitä tanssijoita, jotka lähtivät just peilin edestä palatakseen samaan paikkaan yksin! Ja tietty kotimatkaan yksin ja elelemään yksin."

Niinpä. Monet ovat ihan tyytyväisiä yksin elämiseen. Tanssi on heille ensisijaisesti harrastus. On myös paljon parisuhteessa eläviä yksin tansseissa käyviä.

Alkuperäinen väite oli, että useimmat miehet eivät puhu tanssin aikana. Itse kun miehenä olen seurannut tanssivia pareja, näyttää jutustelua usein tapahtuvan. Miten on naiset, kuinka moni miehistä juttelee.

Jos olen sitä mieltä, että nainen seuraa hyvin, kerron sen yleensä. Jos nainen ei seuraa hyvin, niin uskaltaako sitä kertoa. Tietysti, jos vaihtoaskel ei luonnaa, on syytä käydä hieman läpi tanssin perusteita ja vaihtaa tyyli hidas-hidas askeleelle.

Puhumattamottomuuden voisi kaiketi jaotella kolmeen kategoriaan:

1) Luonteesta johtuvaa, ujoutta, ei keksi sanottavaa... Ko katagorian henkilöllä on ongelma.

2) Ei kiinnosta kuin tanssia, mutta tuttujen kanssa voi lätistä. Ko kategorian henkilö tulee tansseihin vain tanssimaan.

3) Ei kiinnosta keskustella kuin tiettyjen kanssa. Ko kategoriaan kuuluva henkilö tulee lavalle paitsi tanssimaan niin ennenkaikkea etsimään kaveria tai ainakin flirttailemaan.

Itse kuulun tuohon tuohon kolmanteen ryhmään. Minua ei kiinnosta juurikaan puhua tai toisinaan edes tanssia sellaisten kanssa, joista en ole kiinnostunut muutenkin kuin tanssimielessä. Jos tanssiparteneri ei ole kiinnostava odottelen useimmiten jo seuraavaa mahdollisuutta.

Perussäänto on ehdottomasti se, että kun tango soi, turvat ovat tukossa!

Muiden lajien aikana voidaankin sitten keskustella. Tosin tunnelmallinen slovari kuuluu tuohon ekaan kategoriaan. Valssit, jenkat, humpat ym. perusjumputukset sopivat vallan mainiosti keskusteluun.

"Mistähän johtuu, että useimmat miehet eivät keskustele mitään tanssin lomassa?

Minä tykkään väliajalla jutella ja nautin siitä kun saan kuulla miehenkin mielipiteen, jos ei muusta niin musiikista, jota tanssitaan. Onko paljon pyydetty? "

Onko näin? Tässähän voi käyttää "tunneälyä" ja itse avata keskustelun, jos mies vaikuttaa hiljaiselta tai ujolta. Partneri tuskin loukkaantuu, jos vaikka kysyt mistä kaukaa herra on tullut? Vastauksesta riippuen voi tuloksena olla vilkaskin keskustelu.

Itse pyrin vähintäänkin muutaman sanan vaihtamaan partnerin kanssa. Jos tanssitettava on tuttu, koko ongelmaa tuskin on. Lisäksi saatan varsin helposti kehua daamin seuraamista, jos se todella tuntuu miellyttävältä. Tästä palauteesta ei kukaan nainen ole tietääkseni pahastunut.

Toisaalta voi olla niinkin, että liika pulina voi joskus tuntua ärsyttävältä. Kenties neuvo "vähän, mutta asiaa" on hyvä aloitusvinkki. Siitä keskustelu joko lähtee viriämään tai ei.

Tanssiessa ei voi oikein puhua, kun pitää keskitty
musiikin tahtiin tanssimiessa. Musiikin tahdissa
pysyminen, kun tanssin, on minulle vaikeaa.
En voi keskittyä puhumiseen, sillä jään tanssiessa
tahdista pois. Olen heikkolahjainen musiikin
tahdissa pysyjä. Seppo K.