Kun raskaus ei tunnu miltään...

LisaLisaLisa

Moi! Huojentaisin sydäntäni, kun tuntuu jotenkin oudolta. Olen nyt 10. viikolla raskaana eikä minusta ole enää viikkoihin tuntunut siltä, että olisin raskaana. Itseasiassa olen jotenkin alitajuisesti koko raskauden ajan suhtautunut tähän hommaan jotenkin skeptisesti ja uskoin olevani raskaana vasta kun 8. viikolla neuvolantäti katsoi ultaralla, että kohdussani todella oli sikiö.

Pahoinvointia ei ole enää, ei väsymystä, ei kipeitä rintoja... olo on ihan tavallinen eikä MIKÄÄN olotilassani tai fiiliksissä viittaa siihen, että olisin ihan oikeasti raskaana.

Onneksi on ensiviikolla se np-ultra, että näkee taas sen lapsen ja muistaa, että miksi tässä kärvistellään ilman rentouttavaa viinilaisillista ja tupakkaa.

Onko teillä muilla ollut vastaavia tuntemuksia?

10

9603

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • maami

      Juu, oli kyllä aina niissä väleissä kun ei miltään tuntunut niin epäilys sikiön elossa olosta. Np-uä helpotti kun näki sen pienen huiskivan ja sitten taas rv 15 lääkäri katsoi. Siinäpä onkin olemista kun mitään ei tunnu, muttei ole merkkejä muustakaan tilanteesta. Pakko vaan odottaa seuraavaa tarkastusta. Nyt kun vauva potkii niin pakko joka päivä saada jokin merkki että on ok. Ja mitä raskauden uskomiseen tulee niin itselle se valkeni vasta kun tunsin jonkun liikkuvan mahassa.

      • LisaLisaLisa

        Heh, tavallaan kauhean huvittavaakin, kun lähipiiri hössää jo minun raskauteni ja etenkin tulevan vauvan suhteen, mutta itse on vaikea muistaa olevansa raskaana saatika sitten että olisin jotain vauvan vaatteita ostelemassa...

        Välillä tuntuu, että kaverit joille ajatuksiani tilitän, katsovat minua silleen "no on siinäkin tuleva äiti". Mutta en minä mahda tunteille mitään. Kivempi olisi olla aamupahoinvoinnista kärsivä, lastenhuonetta suunnitteleva mamma kuin... no, tämmönen. :D


      • maami
        LisaLisaLisa kirjoitti:

        Heh, tavallaan kauhean huvittavaakin, kun lähipiiri hössää jo minun raskauteni ja etenkin tulevan vauvan suhteen, mutta itse on vaikea muistaa olevansa raskaana saatika sitten että olisin jotain vauvan vaatteita ostelemassa...

        Välillä tuntuu, että kaverit joille ajatuksiani tilitän, katsovat minua silleen "no on siinäkin tuleva äiti". Mutta en minä mahda tunteille mitään. Kivempi olisi olla aamupahoinvoinnista kärsivä, lastenhuonetta suunnitteleva mamma kuin... no, tämmönen. :D

        Niimpä niin, alussa sen voikin unohtaa, mutta ajan kanssa ei kun alkaa näitä muutoksia tulemaan. Ja siihen saa kyllä tottua että lähipiiri hössää ;)Usein enemmän kun odottaja itse.


      • '''
        LisaLisaLisa kirjoitti:

        Heh, tavallaan kauhean huvittavaakin, kun lähipiiri hössää jo minun raskauteni ja etenkin tulevan vauvan suhteen, mutta itse on vaikea muistaa olevansa raskaana saatika sitten että olisin jotain vauvan vaatteita ostelemassa...

        Välillä tuntuu, että kaverit joille ajatuksiani tilitän, katsovat minua silleen "no on siinäkin tuleva äiti". Mutta en minä mahda tunteille mitään. Kivempi olisi olla aamupahoinvoinnista kärsivä, lastenhuonetta suunnitteleva mamma kuin... no, tämmönen. :D

        Itse olen myös päässyt hyvin helpolla tähän asti. Vain pientä pahoinvointia ja väsymystä. Ihan rauhassa on saanut olla ja välillä on tosiaan ollut ihan unohduksissa koko raskaus.

        Tänään alkoi melkoisen repivä liitoskipu häpyluussa. Ihan mielelläni palaisin oireettomaan tilaan, kun ei tiedä joutuuko tässä lopettamaan liikkumisen kokonaan ja jäämään saikulle. Mukavampi ois kyllä olla oireeton!


    • mitten

      Mulla oli samoin alkuraskaudessa, vielä ekassa ultrassakaan ei asia "kolahtanu" vaikka masukin näki. Mulla tosin oli pahoinvointia viikolle 12 asti ja sen jälkeen niin kamalaa ummetusta, että sen puolesta ei asiaa voinu millään tapaa unohtaa.

      Välillä tuntuu vieläkin (nyt rv 26 5) oudolta ja en todellakaan pysty kuvittelemaan itseäni vauvanvaateosastolle vaatteita hypistelemään. Raskaus on odotettu ja toivottu ja kyllähän täs jo syksyä odotellaan kärsimättömänä, mut siltikin välillä tuntuu todella hassulta ja oudolta, hyvässä mielessä.

      Liikkeet on tuntunu jo kauan aikaa, mut silti tuntuu jotenkin uskomattomalta, et siellä mahassa oikeesti on omaa elämäänsä aloitteleva pikkuinen (=

      Ympärillä sitten anoppi ei mistään muusta puhukaan ja hössöttää kaikesta vauvaan liittyvästä koko ajan ja itsestäni tuntuu lähinnä oudolta, kun en kato muiden vauvoja "oikunneonihaniajasuloisia" tai muutenkaan kiinnitä pahemmin huomiota mihinkään vauvajuttuihin.

      Kaippa nuo tunteet vaihtelee aika laidasta laitaan, siltikään en vaihtais "tilaani" mihinkään ja malttamattomana odotan sitä aikaa kun se masukki on ulos pullahtanut =P

      • ...........

        sinulle ap. ole tavallaan onnellinen ettet kuulu siihen ryhmään jolla mieletöntä pahoinvointia,väsymystä ja rintakipuja :) itse ehdin heti pelästyä jos ei tule noita oireita joinakin päivinä,nyt kun tottunut niihin mutta tavallaan haluaisin vain nauttia raskaudesta ilman oireita... Pikkuhiljaa kun alat tuntemaan potkuja,niin eiköän tule se tunne että tosiaankin odotat pientä elämän alkua


    • sitten

      Joo nauti nyt ihmeessä ajasta, kun ei kolota/särje/vituta :) Mulla 35-viikko menossa ja olo on kuin elefantilla. Maha on iso ja niinkin arkiset asiat, kuin kenkien laittaminen jalkaan ei tahdo onnistua.. Sängyssä kääntyminen on vaikeaa ja vessassa pitääkin rampata monta kertaa yön aikana. Potkut tuntuu joo, ja on kiva kun vauveli tunkee kylkiluihin varpaitansa (ei kivaa) :)

      Lisäksi on noita hermosärkyjä, välillä menee jalat alta kun vihloo niin pirun lujaa. Närästys myös, sama mitä syöt.. Unohtamatta tietysti ihanaa turvotusta, jalat kuin ilmapallot..

      Mulla oli raskaus helppo ekan ja toisen kolmannneksen. Ei mitään vaivoja, ei huonoja oloja..nyt niitä sitten on vaikka muille jakaa.. Vaatteita ja muita vauvan tarvikkeita ostettiin toisella kolmanneksella ihan siitä syystä, ettei sitten näin loppusuoralla tarvis mennä ostoksille, rahankin takia..pikkuhiljaa kaikki tarvittava on tullut osteltua.

      Nauti nyt vain tuosta helppoudesta ja toivottavasti säästyisit kaikenmaailman vaivoilta lopussakin :) toisaalta, tässä kyllä on sellanen tunne, että vois jo varsin mainiosta pullauttaa tämän pihalle, että ehkä nämäkin vaivat on hyvä vain kärsiä.

    • 7.viikolla..

      Mietin itsekin täta oireettomuutta. Kovin alussahan tässä vasta mennään, mutta jo ovulaatiosta saakka oli menkkamaista kipua jota kesti viimeviikkoon. Sitten loppui. Eka virallinen ultra vasta viikon päästä eikä malttaisi odottaa. Mulla ollut viimeiset pari viikkoa vähän väliä pieniä vuotoja, jotka tietty pelotti. Kävin tarkistuttamassa tilanteen puolitoista viikkoa sitten oli kaikki ok. Sitten oli taas rusehtavaa vuotoa ja nyt oireet alkaa loppumaan..Tissit on vielä arat, mikä vähän helpottaa..Selkäsärky ja vatsakivut, nivus-ja munasarjapolttelut loppuneet täysin.
      Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia! Aika tarkkaan 7 rvn alussa tyssäsi ikävät tuntemukset. Tavallaan kiva, mutta...niinkuin aloittajakin sanoi, olisi tämä enemmän totta kaikkien juilimisten kanssa!!!

    • rv 21

      Minullakaan ei ole ollut pahempia oireita yms. ja välillä unohdan olevani raskaana. En ihastele toisten vauvoja tai mieti vielä mitään vauva vaatteita ja tavaroita. Miestäni se ärsyttää suunnattomasti, hänen mielestään minua ei kiinnosta lapseni ollenkaan. Vaikka lapsi on toivottu niin minä en mahda tunteilleni mitään, toisaalta myös tuntuu että tunnen väärin. Olen vieläkin aika hämmentynyt ja tavallaan myös epävarma tästä kaikesta.

    • Anonyymi

      Mulla on vk8 menossa ja kuvittelin aina, että kun olen raskaana, olen onnesta pilvissä! Nyt kun olen raskaana, raskaus ei tunnu ns. miltään. Vaikka on pahoinvointia, väsymystä ja rintakipua, en osaa yhdistää asioita toisiinsa. Jatkuva pahoinvointi ja väsymys vaikeuttaa kaiken tekemistä ja kaikki aiemmin normaali vaatii paljon enemmän ponnisteluja. Hyvä kunto romahti ihan muutamassa päivässä, kaikki tekeminen hengästyttää ja huimaa herkästi. Ennen raskautta olin energian ja liikuin paljon, en todellakaan ajatellut alkuraskauden vaikuttavan näin suuresti!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      191
      1264
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      122
      1108
    3. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      830
    4. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      48
      824
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      770
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      50
      705
    7. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      682
    8. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      669
    9. Nainen, mitä ajattelet minusta?

      Mitä tuntemuksia saan aikaan sinussa? :/
      Ikävä
      52
      637
    10. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      50
      635
    Aihe