Viinan korvike

Itselläni liikunta toimii alkoholin korvikkeena. Likuntahan tuottaa endorfiiniä, joka aikaansaa hyvän (lähes nousuhumalaan verrattavan)olon. Yleensähän se meneekin niin, että alkoholisti kehittää itselleen riippuvuuden johonkin muuhun. Liikunta on ihan hyvä riippuvuus. 8-D Mieliala kohoaa ja saattaapa muutama läskikilokon tippua. Eli ehdopa puolisolle lenkkiä metsässä.Jos ei halua juosta, niin sitten mustikkaan.

etsi käsiisi toinen läheisensä alkoholin käytöstä kärsivä ihminen. Ainakin al-anonista löydät sellaisia. Saattaa tuntua typerältä neuvolta, jos itse et juopottele, mutta jos puolisosi ei lopeta alkoholinkäyttöään pyynnöstäsi, kokeile ehdotustani. Ja mieti, mitä menettäisit al-anoniin tutustumalla.

Niin, korvaavia aineita ei nyt ainakaan kannata miettiä, muita asioita kylläkin.

Pitää olla muuta miettimistä kuin dokaaminen. Mansikka-aika alkaa olla lopuillaan, no sitten vaikka mustikkaan. Pitää suunnitella etukäteen jotain tärkeämpää puuhaa vaikkapa perjantaipullon tilalle.

Kannattaa muuten riidellä aikaisemmin kuin vasta sitten kun henkilö on jo painelemassa paloviinaa hakemaan. Kun riitelyksihän tuollaiset perhepalaverit usein päätyvät. Mutta kunnon riita puhdistaa ilmaa.

Kannattaa lueskella aiheesta, kaikenlaista tietoa on toki tyrkyllä:

http://www.paihdelinkki.fi/perhe

http://www.terveys2015.fi/linkit-alkoholi.html

Morjens!
Viinanhimo? Oletko koskaan kysynyt puolisoltasi onko hänen tarkoituksenaan ottaa viinaa himoon. Itselläni oli tarkoitus aina juoda sivistyneesti ja seuraksi muutamia paukkuja, vaan kuinkas kävikään. Minulla itselläni oli viimeisinä vuosina jo huono olo itsestäni ja juomisestani siinä vaiheessa kun olin menossa ostamaan pulloa, vaikka juuri olin luvannut etten enään ota. Tarve alkoholistille syntyy aina yhdellä ryypyllä,no tämä nyt oli tälläinen.
Kerro hänelle miltä hänen juomisensa sinusta tuntuu, koska eihän hänen juominen voi olla normaalia, koska sinä olet siitä huolissasi.
Alkoholistille on hänen juomisestaan puhuminen aina kuin punainen vaate.Niin se oli minullekin,aina kun juomisestani muut huomauttivat, hyökkäsin sanallisesti heidän kimppuunsa.
Hyvään päihdehoitoon! Sellaisiakin löytyy Suomesta, esim.Avominne ja Lapuan Minnesota-Hoito.Ne ovat lääkkeettömiä päihdehoitoja,heillä on hoitotavoite, se on ehdoton raittius!
A-klinika huoltaa lääkkeillä,katkolla laitetaan päihderiippuvainen siihen kuntoon, että jaksaa taas alkaa juomaan. Siis hoidetaan juomisen oireita, ei itse sairautta. Näin on käynyt minullekin, kun olen ollut A-klinikan asiakkaana. Minulle annettiin vielä vaihtoehto, vähennä juomistasi ja etsittiin syitä juomiselleni mm. nuoruudestani. Se oli viedä minulta hengen.
Tosiasia on ettet sinä voi toista raitistaa, tukena voit olla silloin kun/jos hän hakeutuu päihdehoitoon ! Alkoholistin pitää ottaa vastuu omasta toipumisestaan, ei kenenkään muun.
Soita päihdehoitopaikkaan, he varmasti sinua ns.neuvovat.
Muista myös itsesi ja oma paras mahdollinen tulevaisuutesi, mikä sinulle itsellesi on tärkeitä ja mikä sinulle kuuluu.Al-anon ryhmät ovat mm.hyviä paikkoja saada vertaistukea.
Puolisollesi voit myös ehdottaa AA-ryhmiin menoa ja etsiä itselleen hyvä ryhmä.
Minulle oli helpompaa mennä AA-ryhmään kun ensin olin käynyt päihdehoidon.
Voimia sinulle, kävi teillä kuinka vain.

Jäi vähän epäselväksi paljonko puolisko oikeastaan ryypiskelee. Onkait niitä kaikenlaisia taulukoitakin vaan jos kerran mielestään juo liikaa niin sitten kait olisi syytä ainakin vähentää jollei peräti lopettaa.

Tuo "raittius" on vähän epäselvä ilmaus. Jotkut pitävät itseään raittiina vaikka ottavatkin joskus kuppia, joillekin se tarkoittaa absolutismia.

Edellisissä tulikin hyvin esille kaksi yleisintä kuivistelu keinoa. Osa meinaa että pitää lopettaa juominen niin että tekee jotain muuta, hyödyllisempää tai kiinnostavampaa. Sekä koittaa päästä eroon viinan ajattelemisesta. Osa on sitä mieltä että ensin pitää lopettaa juominen ja sitten vasta alkaa tekemään jotain muuta. Jälkimmäiset tosin eivät edes yritä lopettaa viinan ajattelemista.

Taitanee riippua ihmisestä itsestään mikä tuntuu parhaalta. Keskustelua pystyyn vaan. Onhan se jo kelpo alku. Asioihin kannattaa pureutua kiinni niin nopeasti kuin mahdollista. Sitähän ei voi kukaan ennustaa miten asiat etenevät jos ei mitään yritä. Ei välttämättä tosin alun jälkeenkään, silloin jää vain loppu iäksi kaduttamaan kun ei tullut yritettyäkään jos mopedi alkaa keulimaan.

Jos puoliskolla on tänään ottopäivä niin nyt ei kannata aloittaa neuvonpitoa. Mutta heti alkuviikosta sitten! Kyllä te keinot keksitte.

Kuten veljeni paloviinassa edellä ovat todenneet, juopon kanssa ei kannata aloittaa periaatekeskustelua silloin kun hän on lähdössä pitkäripaiseen. Se on varma riidan paikka. Alkoholismi on pirullinen, sitkeä ja hengenvaarallinen ilmiö ihmisessä; tahallani en käytä sanaa "sairaus" sen ristiriitaisuuden takia.

Viinanhimon poistaminen ei tapahdu millään tempulla, kaikille se ei onnistu ollenkaan kun se kerran on vallan saanut. Useimmiten juoppo on kasvanut yhdessä alkoholin kanssa eikä lopetettuaan "palaa normaaliin elämään", koska hänellä ei sellaista ole ollut. Jättäessään alkoholin juoppo kirjaimellisesti aloittaa uuden elämän. Se ei ole helppoa eikä tuloksia pidä odottaa nopeasti.

Juopolla on kaksi vaihtoehtoa ilman-viinaa-elämisessä: kuivilla olo ja raittius. Kuivilla olo on viinanhimoa vastaan tappelemista, raitistelua hampaat irvessä; se voi onnistua mutta retkahduksen riski on aina olemassa ja se kuluttaa psyykeä. Minä aikoinani yritin kuivillaoloa monen monta kertaa, se kesti muutamasta tunnista yli puoleen vuoteen. Kuivilla olokin on toki verrattoman paljon parempaa kuin juominen.

Se toinen vaihtoehto, raittius, on kuin ei olisikaan; sitä vain eletään ja ollaan eikä tee mieli viinaa. Valitettavasti raitistumiseen ei ole olemassa patenttiratkaisua. Kuivilla olosta se joka tapauksessa alkaa. Oma tahto raitistua on myös tärkeä; siinäpä kaksi rakennuspuuta joiden varaan jo voi jotakin rakentaa.

Keskustele asiasta juopposi kanssa, mutta älä nalkuta. Älä herran tähden nalkuta!

Suosittelen tutustumista parhaaseen lukemaani alan kirjaan: Raimo O. Kojo "Eroon viinasta". Erinomainen teos juopoille ja heidän omaisilleen.

Kiitos kaikille kommenteistanne.Tämä on erittäin arka ja vaikea aihe, mutta jos tämä puolison juopottelu kauan vielä jatkuu, en tiedä, kuinka kauan jaksan. Mies on nyt ihan selvinpäin sanonut, että yrittää ihan tosissaan pysyä pois pullon ääreltä.Nykyisessä elämässämme ei ole mitään syytä, miksi hän juo, jos syitä halutaan hakea, ne ulottuvat kauas ajassa taaksepäin.Tunnen vain olevani riittämätön, vaikka hän vakuuttaa minulle, että olen hänelle kaikki mitä hänellä on.Rakastamme toisiamme, avioliittomme on tuore, vaikka emme enää itse niin nuoria olekaan. Juominen ei ole mikään uusi asia hänelle, sitä on jatkunut enemmän ja vähemmän koko aikuisiän.Putket kestää nykyisin aina vain kauemmin, selviä välipäiviä on vain pari-kolme sitten taas alkaa kaikki alusta.Olen tosi väsynyt tähän kausielämäämme sekä henkisesti että fyysisesti. Selvinpäin stressaan sitä, milloin hän taas aloittaa ja putken pidentyessä pelkään hänen terveytensä puolesta.Olen sanonut hänelle, että hän on elämäni mies kun on selvä, mutta humalassa rasittava paska.Hän ei riehu eikä ole väkivaltainen, mutta tunnen itseni yksinäiseksi, kun hän seurustelee pullonsa kanssa.