Tiedän, että asiasta on keskusteltu ennenkin.. Äskeistä keskustelua lukiessa ja muutenkin olen pohtinut, että miten se on muilla, tekeekö nainen työt tai väännetäänkö kättä jatkuvasti..? Itsellä ainakin palaisi pinna pahasti, jos olisin ensimmäisenä lomapäivänä putsannut ja puunannut ja ansaitun lepohetken jälkeen mies alkaisi mussuttaa ruuanlaittoajasta.. Mieheni toki ymmärtää olla moista tekemättä, tuntee vaimonsa. ;)
Meillä menee niin, että mies tiskaa melkein aina ja laittaa vielä toistaiseksi suurimman osan ruuastakin. Minä pyyhin pölyt ja pesen lattiat sekä enimmäkseen hoidan pyykit. Imuroinnista en tykkää, joten sen tekee yleensä mies. Alussa asiasta piti keskustella, miehen kun ei ollut tarvinnut kotimaassaan tehdä oikein mitään, eikä kyllä olisi ehtinytkään kun oli melkein aina töissä. Oikein kunnollakin riideltiin alkuaikoina pariin kertaan kun mies kehtasi todeta, että hänen äitinsä pitää kotinsa siistimpänä.. Nykyisin tuo kyllä tajuaa että kokopäiväinen työ syö jonkin verran aikaa kodinhoidolta, ja on kyllä muutenkin yllättäen vähän avannut silmiään äitinsä suhteen. Alussa äiti oli erehtymätön ja kerta kaikkiaan maailman paras nainen.
Mutta miten teillä muilla, onko työnjako ollut jommallekummalle ongelma tai onko edelleen..? Ja oletteko tyytyväisiä puolisonne panokseen kotitöissä? Ja sitten asian vierestä, miten puolisonne suhtautuu äitiinsä?
Kotitöistä
41
4196
Vastaukset
- ulkomaalaisen miehen
Olen ulkomaalaisen miehen kanssa avoliitossa. Meillä ei väänetä kättä kotitöistä. Mies tiskaa astiat ja samoin tekee ruuan. Jos itse en ole ehtinyt siivota, hän myös siivoaa. Samoin on pyykin kanssa. Samoin itse pesen pyykin, siivoan, tiskaan ja laitan ruokaa. Meillä se menee ihan tasapuolisesti sen mukaan kummalla on enemmän aikaa.
Kumpikaan meistä ei motkota siitä että pitää tiskata tai siivota. Kaikki sujuu yhteispelillä.
Mieheni suhde äitiinsä on normaali. Paljon hän ei äitinsä kanssa keskustele kaikista asioista sillä hänen äitinsä ajattelee "lapsellisesti" asiota. Kerran mieheni on sanonut että ei tämä ole keittoa kuten hänen äitinsä tekee. Totesin vain että se onkin suomalainen keitto jossa on muutakin kuin pelkkää lientä kuten äitisi keitossa. Ei ole sen jälkeen tullut kommenttia että äidin tekeleet olisi parempia.
Kyllä kotityöt kuuluvat molemmille ja ne tehdään yleensä yhdessä. - molemmat samoja kotitöitä
paitsi mies ei osaa käyttää pyykki tai astianpesukonetta.Tiskaa käsin kyllä.Komentaa lapset, pojatkin siivoamaan,vessaa pesemään ja yleensä kaikkea kotihommaa.
Laittaa parempaa ruokaa kuin minä.Äitinsä jo kuollut niin en tiedä heidän suhteestaan oikeastaan paljon.
Kotitöissä ei havaittavissa mitään vanhakantaista, muussa joskus kyllä.Meillä yleensä menee niin että se tekee kuka jaksaa ja ehtii kulloinkin tasapuolisesta tietysti, ettei sama ole aina "väsynyt".- fkjfdb
"paitsi mies ei osaa käyttää pyykki tai astianpesukonetta."
Vai menee tuo vielä jossain läpi? Pystyisköhän se oppimaan, jos yrittäis?
- ymmärsin....
kokopäiväinen työ syö jonkin verran aikaa kodinhoidolta...
niin siis sekstailu ja työ voittaa kodinhoidon mennen tulle...eli hyvinhän teillä pyyhkii..
on sulla nainen vaatimukset joskaan minä en katsoisi laiskaa miestä mutta en alkaisi sitä käskemäänkään...hihiii jos ei itse tajuaisi..:D - Evelyn...
Minä teen käytännössä aika paljon, jopa suurimman osan kotitöistä. Olen tällainen "kotihengetär", muutaman boheemimman kaverin mielestä suorastaan siivousfanaatikko. ;o) Ihan kuinka vain, siivoan paljon ja jopa pidän siitä. Meillä on oikeastaan aina siistiä... Jos olen vihainen, siivoan silloinkin - se rentouttaa. Pidän myös ruoanlaitosta, jos minulla on siihen aikaa. *Ja kyllä, tiedän - olen outo!*
Mieheni ei ole kuitenkaan mikään avuton sohvalla makailija... Hän pitää kodista juuri sen verran huolta, että voin olla aivan tyytyväinen - kotitöistä en muista meidän riidelleen koskaan. Arkisen siisteyden hän hoitaa siinä missä minäkin; siivoaa jälkensä, vie roskat, pesee astioita/laittaa tiskikoneen päälle, ajaa ruohon, huoltaa auton jne. jne. Lapsen kanssa hän touhuaa myös todella paljon, esimerkiksi ulkoillen ja leikkien sekä nousee nopeammin sohvalta kuin minä, jos lapsi tarvitsee apua johonkin.
Äitiinsä mieheni suhtautuu luonnollisesti. Ei hän tästä kovin usein puhu, koska äiti on kuollut vuosia sitten. Vertailuja hän ei ole tehnyt, on kai tarpeeksi viisas tajuamaan, että elämme eri aikakaudella kuin hänen äitinsä aikoinaan... - Enjoy your life
Mielummin seksiä kiihkeästi kuin siivotaan, ja sitten siivotaan, kun keretään;)
Kun vaimo muutti Suomeen, hän kuvitteli joutuvansa tekemään kaikki kotityöt. Mutta kun minä halusin vaimon enkä kotipiikaa. Toisekseen en halua huutolaispojan asemaan omassa kodissani, joten teen osani.
Molemmat teemme omat ruokamme ja tiskaamme astiamme. Tiskikonekin on, mutta käytämme sitä vain kun meillä käy vieraita. Minä pesen pyykit, viikkaan ne kaappiin, mutta vaimo silittää. Vaihdan lakanat, käyn kaupassa ja vien roskat. Vaimo puolestaan siivoaa ja hoitaa kukat.
Mielestäni olemme aika tasa-arvoisia, etenkin kun vaimo on taas vaihteeksi lapsettomana kotirouvanani.- Feliza
Siivoamme usein yhdessä, menee nopeammin ja rattoisammin :) Tosin päivittäiset pikkusiivoukset hoidamme siten kummalla enemmän aikaa. Minä kyllä teen huomattavasti useammin ruokaa kuin mieheni.
- Garibp
Mun mies osaa kyllä kokkaamisen jalon taidon, käy kaupassa, kantaa ostokset ja muutenkin kyllä passaa, mutta ihan perussiivouksesta (pesu ja puunaus) tuskin mitään käytännön kokemusta.
Eikä sinänsä, mulla on tietyt tavat tehdä monet asiat kotona (tapa viikata, tiskausjärjestys ym neuroosit), että sopu säilyy paljon parempana kun saan pitää oman reviirini. ;)- suomen mokuin mies
miten voit puhuu sun miehestä, jos äijä jossain egyptissä? se on nettipano, ei sun mies.
- Garibp
suomen mokuin mies kirjoitti:
miten voit puhuu sun miehestä, jos äijä jossain egyptissä? se on nettipano, ei sun mies.
elikkä ihan miten haluat asian nähdä. Jos puolet vuodesta elelen nyt miehen kanssa ja toivottavasti hyvin pian 24/7 niin kai sitä voi sanoa muuksikin kun nettipanoksi, mutta niinkuin sanoin, ihan miten vaan...
- meillä....
Garibp kirjoitti:
elikkä ihan miten haluat asian nähdä. Jos puolet vuodesta elelen nyt miehen kanssa ja toivottavasti hyvin pian 24/7 niin kai sitä voi sanoa muuksikin kun nettipanoksi, mutta niinkuin sanoin, ihan miten vaan...
Mieheni laittaa ruokaa todella mielellään ja hyvää laittaakin.
Minä siivoan ja tiskaan,pyykit hoidetaan yhdessä ja kauppa-asiat.
Pyykkikonetta toki osaa hänkin käyttää,mutta minulla on siihen enemmän aikaa.
Kultainen on mieheni vaikka on macho kulttuurista lähtöisin.
Niin ja remontti hommat haluaa hoitaa itse,ei tarvitse tilata ulkopuolisia remppamiehiä.
Elämä on kaiken kaikkiaan mukavaa.
Ja että ei unohtuisi,hän on muslimi,täällä kun tunnutaan parjaavan heitä,niin sanoisin,joka lähtöön varmasti löytyy ja minulle on löytynyt hyvä.Meillä hella on ruuan laittoa varten ja nyrkki,sitä ei ole näkynyt,ainakaan mittaamassa tilaa minulle hellan väliin. - suomen mokuin mies
Garibp kirjoitti:
elikkä ihan miten haluat asian nähdä. Jos puolet vuodesta elelen nyt miehen kanssa ja toivottavasti hyvin pian 24/7 niin kai sitä voi sanoa muuksikin kun nettipanoksi, mutta niinkuin sanoin, ihan miten vaan...
jos mitä sanot on totta niin onnittelut! tuskin täällä kukaan vattuilee ilman aihetta, tämä tarkoittaa, että miehesi on mies kaikki kunnia siitä
- meillä
suomen mokuin mies kirjoitti:
jos mitä sanot on totta niin onnittelut! tuskin täällä kukaan vattuilee ilman aihetta, tämä tarkoittaa, että miehesi on mies kaikki kunnia siitä
En oletakaan että kukaan ilman aihetta on hermostunut ja julkituonut mielipiteensä.
Mutta olen sitä mieltä että myös positiivista asioista täytyy voida välillä kertoa,jos niitä kerran on olemassa.
Muutenhan maailma olisi toivoton.
Kiitos onnitteluista.Ihmiset ovat yksilöitä,olen oppinut.
Eihän suomalaisiakaan voi niputtaa samaan nippuun.
Ennakkoluuloja on ja on itseasiassa hyväkin olla,niin ei sahata niin helposti linssiin,koska totuus on se että monenlaista yrittäjää maailman turuilla liikkuu.
Toisilla on löyhempi moraali ja katsantokannat.
helpostihan siinä menee lankaan,mitä olen juttuja kuunnellut,jos ei yhtään ole varautunut.
Eikä se elämä ole roskapussin viennistä kiinni,kysehän on elämän taidosta,osata elää toista kunnioittaen.
En sano että elämä aina on ruusilla tanssimista,kun on muslimi miehestä kyse,siinä täytyy ottaa huomioon heidän vahva kulttuurinsa ja se että vaikka toinen on päättänyt hylätä sen huonon mikä hänen kotimaassaan on ollut,tullessaan suomeen,niin se on kuitenkin kasvatettu häneen.
vaatii ymmärrystä ja pitkämielisyyttäkin ja antaa aikaa toiselle,toteuttaa sitä hyvää,minkä hän oikeaksi tietää.
Ja suomessahan se on roskapussin vienti.
Itse en hnekilökohtaisesti pidä taas aivan pehmomiehestä,jotain rajaa täytyy olla.
vaimo olkoon vaimo vaimon oikeuksineen ja mies,vaimon sallimin oikeuksin:)
Niin kauan kuin kompromisseja syntyy,syntyy hyvää,mutta sitten kun se roskapussi ei liikahda ilman minua,sitten on neuvottelun paikka. - meillä
meillä kirjoitti:
En oletakaan että kukaan ilman aihetta on hermostunut ja julkituonut mielipiteensä.
Mutta olen sitä mieltä että myös positiivista asioista täytyy voida välillä kertoa,jos niitä kerran on olemassa.
Muutenhan maailma olisi toivoton.
Kiitos onnitteluista.Ihmiset ovat yksilöitä,olen oppinut.
Eihän suomalaisiakaan voi niputtaa samaan nippuun.
Ennakkoluuloja on ja on itseasiassa hyväkin olla,niin ei sahata niin helposti linssiin,koska totuus on se että monenlaista yrittäjää maailman turuilla liikkuu.
Toisilla on löyhempi moraali ja katsantokannat.
helpostihan siinä menee lankaan,mitä olen juttuja kuunnellut,jos ei yhtään ole varautunut.
Eikä se elämä ole roskapussin viennistä kiinni,kysehän on elämän taidosta,osata elää toista kunnioittaen.
En sano että elämä aina on ruusilla tanssimista,kun on muslimi miehestä kyse,siinä täytyy ottaa huomioon heidän vahva kulttuurinsa ja se että vaikka toinen on päättänyt hylätä sen huonon mikä hänen kotimaassaan on ollut,tullessaan suomeen,niin se on kuitenkin kasvatettu häneen.
vaatii ymmärrystä ja pitkämielisyyttäkin ja antaa aikaa toiselle,toteuttaa sitä hyvää,minkä hän oikeaksi tietää.
Ja suomessahan se on roskapussin vienti.
Itse en hnekilökohtaisesti pidä taas aivan pehmomiehestä,jotain rajaa täytyy olla.
vaimo olkoon vaimo vaimon oikeuksineen ja mies,vaimon sallimin oikeuksin:)
Niin kauan kuin kompromisseja syntyy,syntyy hyvää,mutta sitten kun se roskapussi ei liikahda ilman minua,sitten on neuvottelun paikka.Otin ja rekisteröidyin tänne,koska haluan jatkossakin vaihtaa mielipiteitä tai kertoilla vaan,kun ehdin,olen siis,mielikuvituksellista,mutta totta nimimerkillä mammukainen.Hauska tutustua.
- S uhina67 nyt Suomesta
Meillä yleensä se tekee, joka ehtii. Miehelle mieluisimpia hommia on ruuanlaitto ja tiskaus, minä usein hoitelen pyykit ja siivouksen.
Tällä hetkellä kun Suomen maassa "lomaillaan", mies hoitaa huushollin ja lapset ja minä keikkailen töissä :)
Hyvää loppukesää kaikille, ensi kuussa palaillaan kotiin Tunisiaan ja arkeen!- Kotimaani ompi Suomi
Kotirouvana siellä Tunisiassa vai käytkö töissä?
- Suhina67
Kotimaani ompi Suomi kirjoitti:
Kotirouvana siellä Tunisiassa vai käytkö töissä?
Käyn töissä, ei minusta ole kotirouvaksi :)
- pilattu aamu
Kotitöistä tulee kyllä vääntöä. Mies on perfektionisti. Aina pitäis olla siistiä ja ruokaa runsaasti. T-paidatikin mieluimmn silitetty. Mä mieluimmin nautiskelisin ja siivoisin myöhemmin. Lasten myötä on tarvinnu antaa mun periksi ja ryhtyä normaalimmaksi. Mies kyllä odottaa, että mä tekisin kaikki, vaikka siis käydään molemmat töissä. Tekee kaikkia muita (riipuen onko hyvällä tuulella vai ei) töitä, paitsi ei silitä lasten vaatteita (omansa joutuu, kun en suostu silittämään hänen vaatteitaan) eikä tyhjennä biojäteastiaa. Eikä pese autoa. Lasten koulu ja harrastus ja lääkäri asiat kanssa jää.
Mutta eniten riitaa tulee siitä tunteesta millä kotitöitä teen. Niihin kun pitäisi suhtautua ilolla ja hartaudella. Tehdä ne oikeaan aikaan, siis ei saisi siivota "klo 22 torstaina", ruokaa ei saa tehdä nopeasti, kun se on hutilointia. Eli päämäärä ei ole tärkein, vaan se vaimollinen panostus. Se naiseus ja vaimollinen rakkaus. Tyhjä tai vajaakin jääkaappi on hänelle synonyymi avioeropaperiin nimen pyytämiselle. Eli kaiken pitäisi jatkua ja olla turvattua, kuin lapsuuden kodissa, jossa äiti, siskot ja muut tädit piti huolta arjen pyörityksestä. Ja aina samalla ennustettavalla tavalla. Tästä tulee mehevimmät riidat. Ja erohalut!- Meriami
Kyllähän se meidänkin isäntä mieluiten eläisi siistissä talossa, jossa ruokaa olisi aina yllin kyllin valmiina, ilman että itse joutuisi tekemään mitään. Kotonaan hän sai niin elääkin, kun äiti ja siskot hoitivat taloudenpidon. Alkuun mies oli myös sitä mieltä, että "hyvä vaimo tykkää laittaa ruokaa", noin suurin piirtein. Tai saattaapa tuo sitä mieltä olla edelleen, ilahtuu aina kun jaksan vaivautua kokkaamaan..
Ensimmäisenä miehen Suomeen tulon jälkeen opetin hänet käyttämään mikroa, vähän myöhemmin pesukonetta ja astianpesukoneen opetteli itse. Minä en astianpesukoneeseen juuri edes koske, enkä vie roskiakaan kuin äärimmäisen harvoin. Jotkut tutut sanovat, että johtuu siitä, että mies on niin nuori, että on ollut niin helppo opettaa suomalaisille tavoille.. En tiedä, aika sopeutuvainen se on. En kyllä jaksaisikaan noista asioista jatkuvasti vääntää. Eikä niistä nykyään tarvitse juuri keskustellakaan. Mies on jopa ymmärtänyt, että vaimollista rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin hoitamalla kotia.. - Diamonta
Meriami kirjoitti:
Kyllähän se meidänkin isäntä mieluiten eläisi siistissä talossa, jossa ruokaa olisi aina yllin kyllin valmiina, ilman että itse joutuisi tekemään mitään. Kotonaan hän sai niin elääkin, kun äiti ja siskot hoitivat taloudenpidon. Alkuun mies oli myös sitä mieltä, että "hyvä vaimo tykkää laittaa ruokaa", noin suurin piirtein. Tai saattaapa tuo sitä mieltä olla edelleen, ilahtuu aina kun jaksan vaivautua kokkaamaan..
Ensimmäisenä miehen Suomeen tulon jälkeen opetin hänet käyttämään mikroa, vähän myöhemmin pesukonetta ja astianpesukoneen opetteli itse. Minä en astianpesukoneeseen juuri edes koske, enkä vie roskiakaan kuin äärimmäisen harvoin. Jotkut tutut sanovat, että johtuu siitä, että mies on niin nuori, että on ollut niin helppo opettaa suomalaisille tavoille.. En tiedä, aika sopeutuvainen se on. En kyllä jaksaisikaan noista asioista jatkuvasti vääntää. Eikä niistä nykyään tarvitse juuri keskustellakaan. Mies on jopa ymmärtänyt, että vaimollista rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin hoitamalla kotia..Meidän mies ainakin on sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan niin yhdessä myös hoidetaan kotia. Samoin toimii myös veljensä, jolla siis oman maalainen (muslimi) vaimo on. Yhdessä hoitavat lasta sekä kotia, ruoan laitot, tiskaukset, kaupassa käynnit yms. Mies myös kovasti on iheissään siitä, kuinka "vahva" nainen olen, meinaa siis sitä, että kun täälä Suomessa naisetkin ovat kovin itsenäisiä ja tulevat omillaan toimeen, hoitavat asiansa itse alusta loppuun ilman, että varsianisesti kukaan on vieressä tukemassa.
- fifty
Diamonta kirjoitti:
Meidän mies ainakin on sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan niin yhdessä myös hoidetaan kotia. Samoin toimii myös veljensä, jolla siis oman maalainen (muslimi) vaimo on. Yhdessä hoitavat lasta sekä kotia, ruoan laitot, tiskaukset, kaupassa käynnit yms. Mies myös kovasti on iheissään siitä, kuinka "vahva" nainen olen, meinaa siis sitä, että kun täälä Suomessa naisetkin ovat kovin itsenäisiä ja tulevat omillaan toimeen, hoitavat asiansa itse alusta loppuun ilman, että varsianisesti kukaan on vieressä tukemassa.
Molemmat tekee suurinpiirtein yhtä paljon kotitöitä, mutta painopisteet jakautuu. Mies laittaa melkein aina ruokaa sekä siivoaa keittiön ja kylppärin pikkutarkasti. Minä pesen pyykit, pyyhin pölyt ja raivaan kaaoksen. Kumpikin silittää omat vaatteensa tarpeen mukaan. Mies ei myöskään suostu opettelmaan olohuoneen sohvamme monimutkaisia tyyny-ja torkkupeitto asetelmiani... Tällaiset mielestäni tärkeät loppusilaukset jäävät suosista minun hoidettavaksi :-D
Mieheni on egyptiläinen ja perheen veljekset ovat näköjään kaikki tällaisella kokkauslinjalla ja puunaavat keittiötä ja kylppäriä mielellään putipuhtaaksi. Tavaroiden järjestyksen kanssa ovat kaikki yhtä suurpiirteisiä. Heidän mielestään kodin kuuluu olla puhdas ja mukava, tärkeät tavarat kuulemma löytyy helposti myös pienen kaaoksen keskeltä jos vaimo ei ole niitä pikkutarkasti arkistoinut ja järjestänyt pois silmistä... - Garibp
Diamonta kirjoitti:
Meidän mies ainakin on sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan niin yhdessä myös hoidetaan kotia. Samoin toimii myös veljensä, jolla siis oman maalainen (muslimi) vaimo on. Yhdessä hoitavat lasta sekä kotia, ruoan laitot, tiskaukset, kaupassa käynnit yms. Mies myös kovasti on iheissään siitä, kuinka "vahva" nainen olen, meinaa siis sitä, että kun täälä Suomessa naisetkin ovat kovin itsenäisiä ja tulevat omillaan toimeen, hoitavat asiansa itse alusta loppuun ilman, että varsianisesti kukaan on vieressä tukemassa.
tuo vahvuus mitä moni ulkkismies meissä suomalaisissa naisissa näkee on aikas kaksiteräinen miekka. Meillä kanssa mies jaksaa ylistää ja olla ylpeä koko perheen kera pystyvyydestäni.
Mutta tässä muutamaakin mokusuhdetta sivusta seuranneena tuntuu välillä, että siinä missä suomalaisen vaimon vahvuutta ja pystyvyyttä ihaillaan, koetaan samalla jonkinmoista alemmuuden tunnetta. Patriarkkaisissa kulttuureissa (lue:esim.islamilaisissa) mies on aikas taidoton monellakin elämän saralla, naiset ovat monessa ne tekijät ja miehet pelkkiä puhujia.
Itsetunto on kumma kapistus, jos se ei ole kunnossa ja toinen osapuoli on kovin itsetietoinen ja varma, voi pahimmillaan se nyrkki ja/tai pettäminen olla se ainoa asia millä toiselle kokee todella pärjäävänsä, surullista... - Meriami
Garibp kirjoitti:
tuo vahvuus mitä moni ulkkismies meissä suomalaisissa naisissa näkee on aikas kaksiteräinen miekka. Meillä kanssa mies jaksaa ylistää ja olla ylpeä koko perheen kera pystyvyydestäni.
Mutta tässä muutamaakin mokusuhdetta sivusta seuranneena tuntuu välillä, että siinä missä suomalaisen vaimon vahvuutta ja pystyvyyttä ihaillaan, koetaan samalla jonkinmoista alemmuuden tunnetta. Patriarkkaisissa kulttuureissa (lue:esim.islamilaisissa) mies on aikas taidoton monellakin elämän saralla, naiset ovat monessa ne tekijät ja miehet pelkkiä puhujia.
Itsetunto on kumma kapistus, jos se ei ole kunnossa ja toinen osapuoli on kovin itsetietoinen ja varma, voi pahimmillaan se nyrkki ja/tai pettäminen olla se ainoa asia millä toiselle kokee todella pärjäävänsä, surullista...Minulla on vahva tahto, toisinaan miehen mielestä liiankin vahva, vaikka toisaalta se on yksi niitä asioita, mitä hän minussa ihailee. Alkuvaiheessa se oli joskus miehelle todella vaikeaa, kun on kuitenkin kasvanut perheessä, jossa veljet istuvat sohvalla ja siskot tekevät työt.. Tarkoitan tällä siis sitä, että miehet päsmäröivät ja naiset tekevät työt. Miehen isä tosin on hyvin hiljainen ja lempeä ja tuskin juuri komentaakaan ketään. Äiti tekee sitä kyllä sitten hänenkin edestään. Joskus ennen naimisiinmenoa riideltiin miehen siskojen edessä (jotka eivät puhuneet riittävästi englantia ymmärtääkseen mistä riideltiin) niin, että mies äyski minulle jotain ja minä huusin hänelle takaisin. Siskot pyörittelivät silmiään, ihmettelivät kai että veli haluaa mennä naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka korottaa hänelle ääntään noin vain julkisesti..
Mies joskus puhuu, että suomalainen nainen on sellainen, että se hankkii lapset, ja sitten kun vauva-ajasta on päästy, se lähettää miehen matkoihinsa tarpeettomana. Onhan se totta, että Suomessa nainen voi pärjätä vallan mainiosti ja olla arvostettu osa yhteiskuntaa ihan ilman miestä. Miehen kotimaassa taitaa naisten pääasiallinen tavoite edelleen olla löytää mies ja perustaa perhe. Ehkä miestä toisinaan pelottaakin se, että minä en tarvitse häntä.
Onneksi meillä toimii kommunikaatio, eikä tarvitse pelätä että ongelmia täytyisi ratkoa nyrkin tai ulkopuolisten suhteiden avulla. Ilman miehen täyttä luottamusta minuun voisi tämäkin parisuhde olla hyvin hankala. Toki jos itsetunto on huono, se luottaminen voi olla liian vaikeaa.. - Garibp
Meriami kirjoitti:
Minulla on vahva tahto, toisinaan miehen mielestä liiankin vahva, vaikka toisaalta se on yksi niitä asioita, mitä hän minussa ihailee. Alkuvaiheessa se oli joskus miehelle todella vaikeaa, kun on kuitenkin kasvanut perheessä, jossa veljet istuvat sohvalla ja siskot tekevät työt.. Tarkoitan tällä siis sitä, että miehet päsmäröivät ja naiset tekevät työt. Miehen isä tosin on hyvin hiljainen ja lempeä ja tuskin juuri komentaakaan ketään. Äiti tekee sitä kyllä sitten hänenkin edestään. Joskus ennen naimisiinmenoa riideltiin miehen siskojen edessä (jotka eivät puhuneet riittävästi englantia ymmärtääkseen mistä riideltiin) niin, että mies äyski minulle jotain ja minä huusin hänelle takaisin. Siskot pyörittelivät silmiään, ihmettelivät kai että veli haluaa mennä naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka korottaa hänelle ääntään noin vain julkisesti..
Mies joskus puhuu, että suomalainen nainen on sellainen, että se hankkii lapset, ja sitten kun vauva-ajasta on päästy, se lähettää miehen matkoihinsa tarpeettomana. Onhan se totta, että Suomessa nainen voi pärjätä vallan mainiosti ja olla arvostettu osa yhteiskuntaa ihan ilman miestä. Miehen kotimaassa taitaa naisten pääasiallinen tavoite edelleen olla löytää mies ja perustaa perhe. Ehkä miestä toisinaan pelottaakin se, että minä en tarvitse häntä.
Onneksi meillä toimii kommunikaatio, eikä tarvitse pelätä että ongelmia täytyisi ratkoa nyrkin tai ulkopuolisten suhteiden avulla. Ilman miehen täyttä luottamusta minuun voisi tämäkin parisuhde olla hyvin hankala. Toki jos itsetunto on huono, se luottaminen voi olla liian vaikeaa..kun kirjoitit miehesi "näkemyksestä" suomalaisen naisen perhepoliitikasta, tuli mieleen, että yksi varmasti epävarmuutta tekevä asia ulkkisurhoille on juuri tuo. Se kun suomalainen nainen lähtee "parantamaan" elämänlaatuaa ja heittäytyy yksinhuoltajaksi, kaikki on vielä mahdollista. Monelle ulkkissulholle kotimaassa yksinhuoltajaäidit ovat urbaania legendaa ja vallankin niin, että elämästä voi ottaa aina uuden erän ja pariutua uudelleen. Mutta toisaalta herää taas kysymys, että johtuuko meidän rumat avioerotilastot juuri siitä, että ero on helppo ottaa ja saada ja harha on päässä, että kun tuo ei tee niinkuin sanon voin aina lähteä paremman metsästykseen?! Haetaanko me siinä kohtaa avioeroa, kun fiksumpi istuisi alas ja miettisi mitä voisi tehdä molemmin puolin liiton ja perheen eteen) Kyselen näin retorisessa mielessä.....
- pilattu aamu
Garibp kirjoitti:
kun kirjoitit miehesi "näkemyksestä" suomalaisen naisen perhepoliitikasta, tuli mieleen, että yksi varmasti epävarmuutta tekevä asia ulkkisurhoille on juuri tuo. Se kun suomalainen nainen lähtee "parantamaan" elämänlaatuaa ja heittäytyy yksinhuoltajaksi, kaikki on vielä mahdollista. Monelle ulkkissulholle kotimaassa yksinhuoltajaäidit ovat urbaania legendaa ja vallankin niin, että elämästä voi ottaa aina uuden erän ja pariutua uudelleen. Mutta toisaalta herää taas kysymys, että johtuuko meidän rumat avioerotilastot juuri siitä, että ero on helppo ottaa ja saada ja harha on päässä, että kun tuo ei tee niinkuin sanon voin aina lähteä paremman metsästykseen?! Haetaanko me siinä kohtaa avioeroa, kun fiksumpi istuisi alas ja miettisi mitä voisi tehdä molemmin puolin liiton ja perheen eteen) Kyselen näin retorisessa mielessä.....
Oli lohdullista lukea, että en ole ainoa, vaikka mun mies taitaa oikeasti olla myös patologinen tapaus, niin kulttuuri puhuu taustalla. Hän aina vihaisimmalla ja (avoimimmellaan) paljastaa ns. korttinsa. "Sun päätä ei voi kukaan painaa alas!!!" "Tiedät kaiken ja osaat kaiken", "Halusit vain lapset mun kans" Ja luulenkin, että olen pilannut suhteemme, koska olimme jo alunperin niin epätasapainossa vallan suhteen. En todellakaan tarvitse häntä perinteisessä mielessä; pärjäisin taloudellisesti ja sosiaalisesti paremmin ilman, muuhun kuin rakkauteen (eikä nyt tarkoiteta pelkkää seksiä)ja henkiseksi kumppaniksi. Siihen hän ei ole tottunut, ja siksi kaikki meni pieleen. Toinen haluaa vaimon, joka onnellisena puuhailee kotihommia ja vie teetä sohvalle. Toinen haluaa miehen, joka keskustelee yökaudet ja ryhtyy rakastelemaan kesken viikkosiivouksen (tapahtui 15 vuotta sitten ja vieläkin saan kuulla siitä "himokas narttu"-tyyliin).
Jos yleisessä retoriikassa ja diskurssissa puhuttaisiin kulttuurierojen todellisesta ytimestä, emme ikinä olisi tässä. Mä (ryhtyessäni tähän) odotin niitä varomerkkejä (huivi päähän jne.)joista aina kohkataan. Ja kas kun niitä ei ollu, tulin naivin sinisilmäiseksi. Oikeiden varomerkkien tulkinta jäi, ja nyt on liian myöhäistä. Mies ei saa tuntikausia hymyhuulin kokkaavaa vaimoa, enkä minä kriittistä keskustelijaa. - että voisitte keskustelun
pilattu aamu kirjoitti:
Oli lohdullista lukea, että en ole ainoa, vaikka mun mies taitaa oikeasti olla myös patologinen tapaus, niin kulttuuri puhuu taustalla. Hän aina vihaisimmalla ja (avoimimmellaan) paljastaa ns. korttinsa. "Sun päätä ei voi kukaan painaa alas!!!" "Tiedät kaiken ja osaat kaiken", "Halusit vain lapset mun kans" Ja luulenkin, että olen pilannut suhteemme, koska olimme jo alunperin niin epätasapainossa vallan suhteen. En todellakaan tarvitse häntä perinteisessä mielessä; pärjäisin taloudellisesti ja sosiaalisesti paremmin ilman, muuhun kuin rakkauteen (eikä nyt tarkoiteta pelkkää seksiä)ja henkiseksi kumppaniksi. Siihen hän ei ole tottunut, ja siksi kaikki meni pieleen. Toinen haluaa vaimon, joka onnellisena puuhailee kotihommia ja vie teetä sohvalle. Toinen haluaa miehen, joka keskustelee yökaudet ja ryhtyy rakastelemaan kesken viikkosiivouksen (tapahtui 15 vuotta sitten ja vieläkin saan kuulla siitä "himokas narttu"-tyyliin).
Jos yleisessä retoriikassa ja diskurssissa puhuttaisiin kulttuurierojen todellisesta ytimestä, emme ikinä olisi tässä. Mä (ryhtyessäni tähän) odotin niitä varomerkkejä (huivi päähän jne.)joista aina kohkataan. Ja kas kun niitä ei ollu, tulin naivin sinisilmäiseksi. Oikeiden varomerkkien tulkinta jäi, ja nyt on liian myöhäistä. Mies ei saa tuntikausia hymyhuulin kokkaavaa vaimoa, enkä minä kriittistä keskustelijaa.avulla päästä molempia tyydyttävään kompromissiin?
Omasta kokemuksestani, mies tarvitsee paljon enemmän vakuutteluja kuin nainen omasta itsestään,että hän on paras ja täyttää vaimon tarpeet.ja että nainen tarvitsee häntä.
Vähän vanhanaikaista nykynaiselle,kun ei tarvitse miestä elättämään yms.Mutta tässä kai onkin yksi avioliiton ja ihmisten välisen kanssakäymisen vaikeus, kohdata omat ja toisen tarpeet ja tyydyttää ne puolin ja toisin
Taakkana molemmilla omat uskomukset miten elämä pitäisi elää ja ehkä liian vähän toisen huomioimista tässä suhteessa,itselläni ainakin.Tarpeet muuttuu elämän mukana ja
aina voi ottaa selvää.
Koskaan ei ole liian myöhäistä jos on tahtoa ja tietysti sitä rakkauttakin tarvitaan mukaan.
Meillä vaimo edelleen sitä mieltä että kaikki kotityöt kuuluu vaimolle ja miehellä ei mitään asiaa tarttua imurin varteen tai muuten ruveta siivoamaan, eli salaa pitää kotitöitä minun täällä tehdä :(.
Kai nuoremman ihmisen voi helpommin kouluttaakkin, mutta jos on ensin koko lapsuutensa nähnyt kun äiti ja perheen tyttäret kaiken tekee, ja sitten avioliitto omassa maassaan takana jossa sama perinne jatkunut niin eipä meinaa vaan millään tottua siihen että töitä voisi jakaakkin.- Yang
Miehetkin osallistuvat kodinhoitoon ja lapsenhoitoon Kiinassa, ainakin kaupungeissa, ja monet miehet jäävät hoitamaan lapsia kotiin, jos vaimo lähtee töihin.
- apua...
Yang kirjoitti:
Miehetkin osallistuvat kodinhoitoon ja lapsenhoitoon Kiinassa, ainakin kaupungeissa, ja monet miehet jäävät hoitamaan lapsia kotiin, jos vaimo lähtee töihin.
"Miehetkin osallistuvat kodinhoitoon ja lapsenhoitoon Kiinassa, ainakin kaupungeissa, ja monet miehet jäävät hoitamaan lapsia kotiin, jos vaimo lähtee töihin."
No ei todellakaan... Kyllä taas huomaa, että eräät eivät ole Kiinassa käyneetkään! :-D - Yang
apua... kirjoitti:
"Miehetkin osallistuvat kodinhoitoon ja lapsenhoitoon Kiinassa, ainakin kaupungeissa, ja monet miehet jäävät hoitamaan lapsia kotiin, jos vaimo lähtee töihin."
No ei todellakaan... Kyllä taas huomaa, että eräät eivät ole Kiinassa käyneetkään! :-DMiehet huolehtivat lapsistaan ja myös osallistuvat kodinhoitoon, ainakin minun kiinalainen mieheni, ehkä hän onkin sitten harvinaisuus:)
- Shanghaissa
Yang kirjoitti:
Miehetkin osallistuvat kodinhoitoon ja lapsenhoitoon Kiinassa, ainakin kaupungeissa, ja monet miehet jäävät hoitamaan lapsia kotiin, jos vaimo lähtee töihin.
Mun Shanghain työkavereilla on melkein kaikilla se yksi lapsi (vähän pullukka ja hemmoteltu sellainen ;-) Vanhemmat käyvät töissä, lapsen ja kodin hoitaa usein sillä aikaa toinen isoäiti, jos on jo eläkkeellä.
Joskus lähden tyttöjen kanssa illalla syömään tai ostoksille, he ilmoittavat sitten miehelle, että tämä ymmärtää tahollaan järjestää koti-illan. Joskus näiden perheenäitien taas on tehtävä töitä koko viikonloppu ja on lähdettävä meidän kanssa tehtaille jonnekin kauas landelle. Tai nämä rouvat tulevat Eurooppaan messuille viikoksi, joskus kahdeksi viikoksi. Myös silloin isät huolehtivat kodista ja lapsesta yksin isoäidin avustuksella.
On kai näissäkin asioissa perinteisiä eroja, mutta nämä Shangahin nuoret aikuiset elävät mielestäni melko normaalia "länsimaista" arkea. Itselläni ei ole mitään ihmissuhdetta Kiinaan, käyn siellä työmatkalla noin kuusi kertaa vuodessa. Olen muuten vain ystävystynyt parin työkaverin kanssa ja käyn myös heidän kotonaan kylässä ja he muuten vain juttelevat elämästään kun vaihdamme kuulumisia. - apua...
Yang kirjoitti:
Miehet huolehtivat lapsistaan ja myös osallistuvat kodinhoitoon, ainakin minun kiinalainen mieheni, ehkä hän onkin sitten harvinaisuus:)
Ehkä kantsis vähän miettiä, ennen kuin tekee yhden äijän perusteella johtopäätöksiä puolesta miljardista äijästä, vai kuinka? :) Ei siellä _todellakaan_ samalla tavalla miehet osallistu kodinhoitoon kuin länsimaissa.
- Yang
apua... kirjoitti:
Ehkä kantsis vähän miettiä, ennen kuin tekee yhden äijän perusteella johtopäätöksiä puolesta miljardista äijästä, vai kuinka? :) Ei siellä _todellakaan_ samalla tavalla miehet osallistu kodinhoitoon kuin länsimaissa.
Saanut kultakimpaleen, ei voi muuta lisätä:)
- Mene tiedä...
Yang kirjoitti:
Saanut kultakimpaleen, ei voi muuta lisätä:)
Taitaa löytyä se kultakimpale omasta mielikuvituksestasi (yang on muuten maskuliinisuuden symboli). Mut oli miten oli, älä nyt täällä herranjumala käy väittämään että kiinalaiset miehet pitäisivät kotitöistä saman huolen kuin länsimaiset miehet! Joku hullu vielä uskoo. :-D
- Yang
Mene tiedä... kirjoitti:
Taitaa löytyä se kultakimpale omasta mielikuvituksestasi (yang on muuten maskuliinisuuden symboli). Mut oli miten oli, älä nyt täällä herranjumala käy väittämään että kiinalaiset miehet pitäisivät kotitöistä saman huolen kuin länsimaiset miehet! Joku hullu vielä uskoo. :-D
Omasta kiinalaisesta miehestäni, ja en valita. Voinhan vaihtaa nimim. yin, joka on feminiininen, jos se sinua lohduttaa:) Muista kiinalaisista miehistä en tiedä, kuinka he osallistuvat kotitöihin.
- noh...
Yang kirjoitti:
Omasta kiinalaisesta miehestäni, ja en valita. Voinhan vaihtaa nimim. yin, joka on feminiininen, jos se sinua lohduttaa:) Muista kiinalaisista miehistä en tiedä, kuinka he osallistuvat kotitöihin.
"Muista kiinalaisista miehistä en tiedä, kuinka he osallistuvat kotitöihin."
No älä sit täällä silmät kirkkaina kertoile, miten kiinalaiset miehet "nykyään" osallistuvat kotitöihin suurella innolla ja aktiivisuudella. :)
Niin ja yangista vaan ihmettelin, että miks ihmeessä nainen valkkais tollasen nimimerkin (jos siis Kiinasta mitään tietää). Mut omapa asias. :-D - Yang
noh... kirjoitti:
"Muista kiinalaisista miehistä en tiedä, kuinka he osallistuvat kotitöihin."
No älä sit täällä silmät kirkkaina kertoile, miten kiinalaiset miehet "nykyään" osallistuvat kotitöihin suurella innolla ja aktiivisuudella. :)
Niin ja yangista vaan ihmettelin, että miks ihmeessä nainen valkkais tollasen nimimerkin (jos siis Kiinasta mitään tietää). Mut omapa asias. :-DSulla jotain kiinalaisia miehiä vastaan? Anna kuule kaikkien kukkia ja nauti omasta ihanasta elämästä, ja minä omastani:) Hyvää jatkoa sinulle.
- Mokumies
Meillä ei ole juuri lainkaan riitaa kotitöistä, no eipä kyllä muustakaan.
Vaimoni on kotirouvana ja hoitaa siksi kodin suurimmaksi osaksi. Minä lähinnä täyttelen ja tyhjentelen tiskikonetta, vien ja haen pyykkiä kuivumasta. Kokkaan ja ruokin lapset lähinnä silloin kun hänellä on jotain jumppa tms. menoa eikä hän ole kotona.
Minä toisaalta hoidan perheemme talous- ja raha-asiat ja maksan laskut. Pidän kodin ja mökin kunnossa, samoin autokaluston. Lasken nuokin kotitöiksi, siinä missä silittämisen ja siivoamisen.
Meillä tämä työnjako toimii ihan hienosti näin ja molemmat ovat tyytyväisiä.- Mokumies
Sekä vaimollani, että myöskin minulla on oikein hyvä suhde vaimoni äitiin. Kun lapset olivat pieniä hän asui meillä 8 kuukautta ja auttoi lasten- ja kodin hoidossa.
Koskaan ei tarvinnut anopin kanssa riidellä, eikä hän puuttunut meidän asioihimme millään tavalla. Parempaa anoppia ei varmaan voisi olla.
Noni..eli meillä mies tekee useimmiten ruuan, siivoaa sitten myös keittiön, puuskittain esim. pesee jääkaapin, maustehyllyjä jen..keittiö on hänen alueensa. Aamuisin osaa onneksi pedata sängyn huovista ja koristetyynyistä huolimatta "oikein". Minä en silitä, eli mies hoitaa sen homman; työpaidat ja housut jne.
Meikäläinen hoitaa pyykit ja yleissiivouksen.
Kurdikodit ovat todella siistejä, joka aamu puunataan koko kämppä ja esim. jokaisen suhkussakäynnin jälkeen pestään ihan aineilla lattiat ja seinät suihkutilasta jne. Miesystävä on siis tottunut TODELLA siistiin ympäristöön ja siihen että tehdään ruokaa usean ruokalajin volyymillä joka päivä.
Jonkin verran ruuan laitosta (tai sen puuttumisesta) päivitteli minulle seurustelun alkumetreillä, mutta nyt toteaa, että kuulemma pärjää kanssani.
Mun mielestä meillä on useinkin sotkuista, mutta ei täällä nyt ikinä mitään villakoiria pääse syntymään..Mies on useimmiten sitä mieltä, ettei minun "taas" tarvitsisi siivota, neuroosi on siis ihan itselläni.
Mitä miehen äitiin tulee, niin hän on kuollut yli 10 vuotta sitten. Jos jotain vertailuja on tehnyt oman kulttuurin naisia kohtaan, tai omia sukulaisiaan kohtaan, niin arvostaa kyllä minun tapojani toimia, vaikkakin tuo ruuan laitto on ehkä se akilleen kantapää..ja hermostun tosi helposti jolloin usein käy niin, että hermostun ensin ja sitten vasta tarkistan että oliko hermostumisen aihetta oikeastaan...että hieman pidempää pinnaa toivoisi minulle..
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1003437
- 623117
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342614- 802413
- 842366
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402066Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan221690- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil411637