Muuttaisitteko

en epäröisi yhtään, jos haluaa olla miehen kanssa, samahan missä sitä asuu.. Kielen oppii kyllä.

mutta opettele kieli, hanki maasta töitä ja hanki kamuja. Niin se rakkaus muualla toimii :)

Rakkaani luokse. Kielen voi oppia ja ystäviä saada, sekä miksei töitäkin joskus myöhemmin.

Toisesta suhteesanne, jos kyselet täällä mitä tekisit.Kahdeksan vuotta myös siellä missä lieneekään,varmaan selvittää menetkö naimisiin kun noin viiveellä ajattelet.Vai onko rakkautesi riippuvainen suomessa asumisesta?Aiotko toiset 8 vuotta ajatella onko tämä elämää?

Nyt mahdollisuutesi testata sujuuko!Onnea matkaan.

Ja miten niin ei ole töitä.
Järjestä hyvä ihminen itsellesi töitä, et voi olla noin saamaton.

Miksi miehesi on pakko sitten olla kotimaassaan? Miksi hän ei jousta niin että voisitte asua paikassa, jossa teillä molemmilla olisi hyvä olla ja tehdä työtä? Jokin kolmas maa? Vai onko tämä miehellesi mahdotonta oleskelulupa, kielitaito tms. syistä?
Minusta se ei ole mikään rakkauden mittari, että on pakko kulkea miehen perässä kuin pässi narussa. Miksi homma ei sitten toimi toisinpäin? Hyvään parisuhteeseen tarvitaan kuitenkin paljon muutakin kuin vain intohimoista rakkautta... Oikeassa tosin muutama oli siinäkin, että ajallaan kielen oppii ja töitäkin voi löytää, mutta jos maassa on paha työllisyystilanne, niin tokkopa tuo ihan pian tapahtuu. Onko miehesi rikas? Millainen elintaso teillä olisi, jos asuisit hänen kotimaassaan kotirouvana lopun elämääsi?

Yleensähän muutetaan siihen maahan jossa maassa asuva puoliso pystyy paremmin taloudesta vastaamaan. Lähes ainahan toiseen maahan muuttava puoliso on pitkän aikaa joko työttömänä tai huonopalkkaisessa työssä puutteellisen kielitaidon vuoksi.
Eli kummalla parempipalkkainen työ kotimaassaan maan elinkustannuksiin verrattuna niin sinne yleensä muutetaan yhdessä.
Tottakai muitakin tekijöitä joutuu puntaroimaan kuten myös meillä, mutta vaikka me asutaankin tällä hetkellä Suomessa, vaimoni asuntoa ei olla kuitenkaan myyty pois hänen kotimaassaan. Tämä siksi koska pidämme erittäin mahdollisena että jonain päivänä voisimme muuttaa kuitenkin hänen kotimaahansa takaisin.

olin valmis muuttamaan kolmanteen maahan hänen kanssaan. Nyt kun hänellä on pysyvät oleskelulupa, en missään tapauksessa suostuisi muuttamaan muualle.

On miehen päänsisäinen ongelma, jos hän ei viihdy Suomessa. Mikä takaa sen, että hän viihtyisi jossain muuallakaan?! Jonkin ajan kuluttua muuttaisitte taas takaisin Suomeen tai johonkin muuhun maahan...

Pistä mies selvittämään ongelmansa; ja löytämään onnensa itsestään ja suhteestanne. Ei se onni löydy muualla asumisesta vaan siitä, että on tasapainossa itsensä ja läheistensä kanssa.

...ulkomaille miesystäväni perässä. Mutta otin koko asian lähinnä kokemuksena, ja ajatuksella, että voisinhan minä muuttaa ulkomaille ihan ilman miestäkin. Kyseessä on ihan Euroopan maa, eli ei mitään kovin ekstremeä. Mutta kieltä en kuitenkaan osannut, työpaikasta ei ollut mitään takeita ja ystäviä ei siltä seudulta ollut. Nyt kielikin sujuu jo auttavasti, työpaikka löytyi, ja uusia ystäviä olen saanut useampiakin, monet heistä samantyyppisessä elämäntilanteessa kuin minä. Rankkaa on kyllä aina välillä ollut, ja tuntunut ihan mielettömän yksinäiseltä ja väärinymmärretyltä. Monesti on tullut kirottua koko maa ja miesystävänikin alimpaan h*lvettiin. Mutta loppujen lopuksi ainakin minulle tämä oli hyvä päätös, ja olen tyytyväinen että otin riskin. Kokemus on todella avartanut maailmaani.

Laita siis ensin asiat selkeään järjestykseen, ja mieti mikä on oikeasti tärkeää:
- Ovatko ystäväsi ja perheesi Suomessa (ja heitä kasvoikkain tapaaminen) sinulle henki ja elämä?
- Onko sinulla työ Suomessa, josta et missään tapauksessa haluaisi luopua?
- Onko miehelläsi hyvä syy "vaatia" sinun muuttoasi hänen kotimaahansa? Paranisiko hänen elämänlaatunsa siitä oleellisesti?
- Oletko valmis identiteettisuhdekriiseihin (ja siitä seuraaviin mahdollisiin parisuhdekriiseihin), uusien tapojen, kielen ja ajattelutapojen opetteluun, ja kaikenkaikkiaan koko elämän menemiseen mullinmallin?
- Oletko tarpeeksi vahva selviytymään vaikka itseksesi uudessa maassa ilman tuttua tukiverkkoa (kunnes mahdollinen paluu Suomeen järjestyy), jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan?

Tapasin mieheni yliopistossa englanninkielisessä maassa, mutta muutin ensin miehen kotimaahan ummikkona. Oli se vähän ankeaa kun miehellä oli valtava ystäväpiiri ja ahdistavan läheinen suku. Itse olin yhtäkkiä lapsen kengissä kun en osannut edes puhua ja hoitaa omia asioitani. Se riippuvuus miehestä oli ärsyttävää. Kävin kielikursseilla oikein urakalla, kolmella yhtä aikaa, etsin kaksi ilmaista kurssia ja yhden maksullisen. Sitten kun opin kielen niin ilmestyi myös omia tuttavia. Lopulta oli ihan mukavaa. Silloin ei myöskään ollut kaikilla tehokkaita nettiyhteyksiä ja Skypejä joten yhteys kotiin oli hankalampaa kuin nyt. En päässyt siinä maassa koskaan töihin, mutta mies tienasi hyvin ja mikäs siinä oli shoppailessa ja kotona askarrellessa :-) Ajattelin että nautin siitä sillä sellaista ylellisyyttä ei välttämättä uudelleen kohdalle osu.

Viiden vuoden kuluttua muutimme työn vuoksi takaisin englanninkieliseen maahan ja siellä oma elämäni lähtikin taas jo ihan eri lailla ja aktiivisesti alkuun. En kadu ensimmäistä kokemustani miehen kotimaassa, mutta aluksi saa varautua juttelemaan vai oman päiväkirjansa kanssa.

Mieheni onneksi tuon jo teki minun vuokseni, niin minun ei tarvinnut..

Tosiasiassa voi olla että se muutto tulee eteen. Tällä erää suunnitellaan että ehkä muutamaksi vuodeksi lähiaikoina ja sitten "eläkevuosiksi". Jos tuon palkkalogiikan mukaan elettäisiin, emme olisi täällä nytkään. Mies nimittäin on ollut kotimaassaan varsin hyvätuloinen ja olisi sitä halutessaan edelleen. Hän voisi vallan hyvin elättää minut ja niin monta lasta kuin vain haluamme ja olisimme vielä rikkaita paikallisella mittapuulla. Minä nyt taas en ole mitenkään kovapalkkainen, vaikka hengissä ollaankin säilytty vain minun tuloillani. Miehen kotimaassa voisin mennä töihin, jos haluaisin, voisi vieläpä valita, millä alalla haluaa työskennellä, eli kenen tutun kanssa asian hoitaa.

En puhu arabiaa, mutta oppiihan senkin. Työ ei olisi ehdoton vaatimus, varsinkaan taloudellisesti. Ja ystäviähän löytää tutustumalla ihmisiin.. Toistaiseksi yritämme kuitenkin elää Suomessa. Tämä on kotini ja viihdyn täällä, eikä tämä nyt miehellekään ihan mahdoton paikka ole, vaikka kotimaassaan mieluummin asuisikin.

Minä asuin nykyisen mieheni kotimaassa useita vuosia. Siellä tapasimmekin. Myöhemmin minä jätin mieheni kotimaassa olleen työpaikkani ja muutin hänen perässään "kolmanteen maahan" (eli ei kummankaan kotimaahan), tänne on koti perustettu.

Itse olen koko ikäni työasioissa eri puolilla maailmaa elänyt ja sen takia yksi avioliitto avoliittokin särkynyt. Nykyisen vaimoni kun löysin niin päätin että nyt asetun paikalleni enkä tätä liittoa enää särje sillä että vain muutama kuukausi vuodesta toisemme nähtäisiin.
Tuossa tilanteessa oli silloin helpointa asettua tänne Suomeen mutta kai olen sen verran kulkijaluonne että nyt voisi jo harkita jotain muutakin asuinmaata kunhan ei vaan ilmasto siellä ole liian kylmä eikä liian kuuma :).
Eli vaikka silloin naimisiinmenon yhteydessä Suomi asuinmaaksi valittiinkin niin eipä olisi mikään "uhraus" ollut muukaan maa asuinpaikaksi valita vaimon kotimaa mukaanlukien.

...en tiedä...

Riippuisi paljon olosuhteista perillä. Toisin sanoen, mikäli yhteydenpito ulkomaailmaan ja kotimaahan onnistuisi sieltä käsin helposti, se helpottaisi varmaan tilannetta.
Toisaalta - mikäli en joutuisi pussissa siellä elämään, myös paikallisista ihmisistä voisi tulla läheisiä.
Kieltä alkaisin kyllä opiskella mielellään jo ennen muuttoa - jos ei työtä niin tekemistä varmasti kaipaisin - olisiko siellä minulle sopivat puitteet siihen...

Luulen että en haluaisi muuttaa ummikkona hyvin konservatiiviselle alueelle konservatiiviseen kulttuuriin pikkukylään ilman mukavuuksia ja varattoman rakkaan vielä varattomammaksi kotihengettäreksi. Epäilen vahvasti että rakkaus ei ihan siihen asti riittäisi vaikka hulluksi muuten tekeekin. -tai jos hulluus riittäisi sinne menemään, niin tuskin minun ominaisuuksillani siellä ikuisesti pysyisin.

Minun omassa tilanteessani harkinnassa on tämä maa tai kumppanin kotimaa, mutta siellä alue, jossa on kansainvälistä asutusta tai tietty kolmas valtio, jossa myös monikansallinen asuma-alue, joka saattaisi tarjota työmahdollisuudet molemmille. Ratkaisevana seikkana meillä on se, että olipa paikka mikä hyvänsä näistä, molemmille on löydyttävä omat ansiot ja muutakin seuraa kuin oma kumppani. Sillä kumpikaan ei ole rikas eikä rutiköyhä - ja tavallisella talliaisella ei ole varaa ylläpitää aikuista ihmistä kaikkine tarpeineen eikä kukaan ole niin täydellinen että pystyisi riittämään pitemmän päälle ainoana kontaktina.

Muuttaisin ilman miestäkin ulkomaille. On ollut jo kauan haaveena asua ja työskennellä jossain muualla kuin Suomessa vaikka Suomi onkin hieno ja hyvä maa elää.

Mieheni tulee länsi-Euroopasta ja hän työskentelee alalla, jossa voi joutua muuttamaan minnepäin maailmaa tahansa... kyllä varmaan muuttaisin, mutta siitä keskusteltaisiin ja pohdittaisiin positiiviset ja negatiiviset puolet. Itse hän on myös sanonut, että voi muuttaa sinne minne minä haluan tai minun työni perässä.

Minua ei haittaa toisaalta muuttaa miehen perässä muihin maihin sillä olen kiinnostunut eri maista ja kulttuureista, joten se on vain positiivista. Tosin jos ei puhu lainkaan maan kieltä, se voi olla hankalaa... Minulla on kuitenkin kokemusta siitä, että kielen voi oppia aivan nollasta kun motivaatiota riittää, joten ei sekään ole ongelma.

asiaa olemme sivunneet, tässä jokin aika sitten keskustellessamme, ja jonkinlainen sopimuskin asiasta on.

tosin minä olin kysymättäkin valmis lähtemään hänen kotimaahansa. aina olen ajatellut hänen haluavan joskus takaisin kotiin, olen myös ajatellut mukaan lähteväni ilman eri keskusteluja.

kieltä en osaa sanaakaan, enkä tunne ko. maasta ketään, tai, täällä asuvia kyllä, mutta koska englannilla siellä pärjää, niin kai sitä toimeen tulee. töitä teen jos niitä on, jos ei ole mies pitää huolen ja itse siinä samalla voin tehdä mihin pystyn. onhan siellä myös laajahko suku. sama kai se on onko vieressä oma suku vai miehen.