Vaarallinen Matka Ruotsin Läpi

Kaasukeitin kohisi. Sisältä kuului naisen hyräilyä, ja parsakeiton tuoksu leijaili avoimesta ovesta auton ulkopuolelle. Tiedossa oli maukas iltapala.
Hänchen tupakoi auton sivustalla, ja seuraili kellon etenemistä. Muutama tunti vielä, niin sitten nähdään tuo pohjoisen napaseudun ihme, keskiyön aurinko, onhan juhannuksen alusviikko.
Järven pinta oli peilityyni, ja vastarannan matala puusto heijastui sen pintaan sateenkaaren väreissä hehkuvan pohjoisen taivaan valossa. Ilta viileni mukavasti.

Päätietä pitkin lähestyi auto, joka hiljensi selvästi vauhtiaan. Ei kai kukaan vaan ole pyrkimässä samalle apajalle!
Pian valkoisen auton keula työntyi pusikon takaa metsätielle. Näytti olevan kilvistä päätellen joku suomalainen, ja etupenkeillä istui kaksi ränsistyneen näköistä metsäläistä.
Hans mietti hetken, että pitäisikö tässä ruveta siirtelemään omaa kuljinta pois edestä, kun tie jatkui vielä pidemmälle, mutta kapea tie ja muutamat otetut neuvoa-antavat saivat mielen tasapainoon. Ei– etsikööt tulijat paikkansa muualta.
Suomalaisohjaamo olikin käsiä täynnä ja ratin kehä pyöri harmaana, kun paikallismatkailijat väänsivät koppiautonsa kapeassa tilassa takaisin päätielle. Kajuutassa käytiin ilmeisesti myös ankarasanaista keskustelua paikan varaustilanteesta, ainakin suunliikkeistä päätellen.

Hans kääntyi ympäri, ja käveli rantaan kiviä potkiskellen, ja mietti tulomatkan tapahtumia.

Ruotsiin pääsy on pirunmoisen kallista. Toista sataa euroa -pitkästi- oli pulitettu epämääräisiä silta –ym. maksuja mokoman Belt-rapakon ylityksestä. Ruotsin puolelta sitten olikin mukava ostaa Bolaget-myymälästä aitoa Skåne Akvavit -juomaa. Kolme pulloa oli hankittu, ja lisäksi Renatelle iso laatikollinen aitoja siidereitä, nainen kun ei väkevistä perustanut kokemuksiinsa vedoten. Saavat kuulemma 50-kiloisen ihmisen helposti tekelehtimään kaikkia niitä riettauksia, mitä ulkomailla matkatessa on ehdottomasti välteltävä. Hans sen sijaan oli mannermaiseen tyyliin erityisen mieltynyt mm. erilaisiin mausteviinoihin.

Ruotsin läpiajo oli puuduttavaa, ja matkalla oli ahkerasti rupateltu kännykällä kotipuoleen.
Van Leerin veljekset, nuo todelliset pohjolankävijät ja karavaanarit, kymmenien matkojen kokemuksella, antoivat viimeisiä ohjeita Suomeen menijälle. Varoittelivat muun muassa erittäin tarkoista rajamuodollisuuksista, ja etenkin alkoholin tiukoista vientimääräyksistä.

Siitä seurasi episodi, joka pisti vieläkin Hänchenin otsasuonet pullistelemaan.
Kolme pulloa akvaviittia, ja pari tusinaa siideriä oli huomattavasti enemmin, kun Van Leer –veljekset olivat antaneet ymmärtää sallituiksi vientirajoiksi. Pitäisikö siis rehellisen miehen ruveta harrastamaan salakuljetusta, vaiko kaataa maahan hankitut eväät?
Ei- perkele, päätettiin, että ne juodaan pois Ruotsin puolella! Hukkaan ei hyviä aineita laiteta!

Auto lyötiin pysäkkiin Kalixin seudulla, meren rannalle uimalan pysäköintipaikalle. Ensimmäisenä iltana Hansu tempaisi pullollisen Skånelaista nopeasti vaimon säestäessä ja toimiessa puolestaan tölkinavaajana. Illalla katseltiin kun lähisaaressa oli aikamoinen meno käynnissä paikallisen humuväen toimesta. Saari näytti olevan kauttaaltaan tulessa.

Hans meni pöperöpäissään horjuen, sukkasillaan teputellen kyselemään rannalla seisoskelevalta vanhukselta, mistä oli kyse.
Pappa selitti, että nyt juhlitaan koko pohjolassa juhannuksen aikaa. Saareen olivat lyöttäytyneet kaikki paikalliset nappomiehet ja –naiset kokkoja polttelemaan sekä juomaan kotipolttoista viinaa -pontikkaa ja tanhuamaan, mutta mahdollisesti myös harrastelemaan tiettyjä epäsiveellisyyksiä, pois ihmisten silmistä. Semmoinen oli Ruotsissa tapana juhlapyhien aikaan aina Tukholman saaristoa myöten.
Arkisin sama väki sitten saarnaa moraalin ja raittiuden puolesta kaupungeissa, ja irvailee mm. suomalaisten kovalle viinankäytölle. Ruotsalaiset ovat olevinaan sivistyneitä näissä alkoholiasioissakin, toisin kun naapurinsa Suomessa ja Norjassa! Näin vanhus kertoili.
Hans ihmetteli hyvää kielitaitoaan, kun kaiken ymmärsi noinkin sujuvasti. Tosin jälkeenpäin mietitytti hieman että millä ihmeen kielellä keskustelu lopunperin käytiin.

Toisena päivänä juopottelu oli aloitettava jo aamusta, olihan kaksi pulloa vielä tintattavana. Iltapäivällä, ja melkoisessa kaasussa pahin sitten tapahtui. Pariskunta yllätettiin uimarannalta, juuri naku-uinnilta palaamassa. Ystävälliset poliisimiehet taluttivat uupuneet ja hoipertelevat uimamaisterit autoon nukkumaan höyryjä pois päistään.
Torstaina päästiin taas matkaan. Haaparannassa Renate halusi ehdottomasti shoppailla uudessa IKEAssa. Kolme kassillista servettejä, ja kuusi paketillista kruunukynttilöitä oli saaliina.
Hans löysi myös mielenkiintoisen kohteen kassalla, kun hemaiseva kassarouva Ingrid Laamanen yritti hieman flirttailla jonossa seisoskelevan Hansin kanssa ruotsiksi. Vaimo lopetti tuommoiset aikeet kuitenkin pian, ja muutama jäinen mulkaisu sulki Ingridin suun totaalisesti. (terveisiä kuitenkin Ingridille)

Rajan ylitys oli sitten kaikkien paikalla käyneiden tuntema, näkymätön muodollisuus, jossa Van Leer –veljesten pila lopullisesti paljastui Hänchenille, Duivel, ne pirskatin maalaiskonnat! Saivat kohtuuraittiin miehen kahdeksi päiväksi umpikännissä örveltämään kesken matkan –ja vielä ulkomaalaisten riemuksi. Kostoa haudotaan tiukasti, Hans ajatteli!

Torniossa lyötiin latta pohjaan, seuraava pysähdys olisi Sodankylässä, elokuvafestivaalit ovat vielä menossa. Toiveena oli bongata joitakin alan huippuja, tai jopa vanhoja tuttuja alalta, mutta todellisuudessa festivaali oli melkoisen yliampuva nimitys tapaukselle. Kyseessähän on paremminkin jonkinlainen pienen harrastelijapiirin juopottelukokoontuminen, jossa juodaan keskiolutta, ha haetaan välillä paikalliskepabia välipalaksi.
Joka tapauksessa Alkoholiliikkeessä oli aiemmin tapahtuneesta johtuen taas poikettava, ja Hans valitsi muutamia Gin –pulloja, tunnettuja tuontimerkkejä, sekä myös paikallista, ja muutamia Svyturus Extra –oluita. Mistähän pirskatista nämä mainiot Alkon tyttäret niitäkin ovat vielä saaneet hankittua. Taitavat olla jotain ylivuotista jäämävarastoa. Kyseessä on kuitenkin erityisen makoisa olutlaatu, suoraan Liettuasta, siellä paneminen on aina osattu!
Sitten päästiin taas liikkeelle kohti ylä-Suomea.

Kello on yksi yöllä. Aurinko vilahtelee kuitenkin vielä latvusten tasalla, ja ikään kuin alkaisi taas nousta ylöspäin. Hans tumppasi illan viimeisen sätkänsä rantahietikolle. Siinä se ihme sitten on ja siitä riittää kotimuisteloksi pitkälle eteenpäin. Nyt nukkumaan.

Aamu on sateisen tuhnuinen, kun lähdetään taas tielle, ja ajellaan Näätämön kauppakeskukseen. Tankkausta varten Hans pysäytti auton mittarikentän oikealle reunalle. Näyttäisi muutaman muun asiakkaan kulkuneuvo jäävän seinän viereen hieman jumiin, mutta odotelkoon sen aikaa. Hei –mutta eikös siinä seiso se eilis-iltainenkin rantaanpyrkijä, ovat kenties jo kauppa-asioilla liikkeellä. Mukava nähdä uudelleen.
Tankki pannaan pintaa myöten täyteen ja vielä 40 litraa ylimääräistä kanistereihin. Van Leer-ketkujen mukaan dieseli on Norjassa kallista –vaikka liekö siihenkään tietoon enää luottamista.
Tankkauksen jälkeen vietetään kaupalla melkoinen aika ihmetellen napaseudun ruokavalion erikoisuuksia. Ostetaan mm. kuivattua poronsydäntä. Lisäksi Häncheniä miellyttää auton takaosaan tarkoitettu huumorikyltti, jossa lukee ”Kiss My Ass”. Semmoiselle on meikäläisellä aina käyttöä, hän tuumii itsekseen hihitellen, ja se onkin ensi tilassa ripustettava takaikkunalle!

Autolle marssiessaan Hans havaitsi muutamien seisoskelijoiden tuijottavan ärtyneen näköisinä, kun eivät olleet hänen vuokseen päässeet autoillaan liikkeelle. Ovatkin aikamoisen pelottavan näköistä joukkoa nämä paikalliset asukit. Likaisen ja suttuisen oloisia resupekkoja maastopuvuissaan.
Renate huuteli jo autosta lisää vauhtia. Edessäpäin oli tielle eksynyt pieni porolauma, jota piti päästä kuvailemaan!
Siis menoksi kohti tuntematonta, -ja sen yli!