Äitini käytös on muuttunut viimeisen vuoden aikana oudoksi.Ennen niin empaattinen ja järkevä ihminen on muuttunut täysin. Epäilee että huoneesta katoaa tavaraa,seurataan, tullaan huoneeseen yöllä.Käyttää karkeaa kieltä, mitä ei ole ennen ikinä käyttänyt lasten kuullen.Lääkäri antoi mielialalääkityksen risperial, mutta ilmeisesti jätti sen ottamatta. Ei usko itsessä olevan mitään vikana. Väittää että omaiset tekevät hänestä hullua. Muisti toimii hyvin vielä ja huolehtii ruuan ja kaupassa käynnit. Tämä toisten epäileminen vain on kauheaa ja luulo että seurataan ja miehet vainoaa.Ikää hänellä on jo 80 vuotta.
Muutos äidissäni
Hämmentynyt
15
3124
Vastaukset
- Pihla-67
...ennen niin järkevä äitini muuttui isäni kuoleman jälkeen hyvin nopeasti.
No, hänellä oli fyysisiä perussairauksia, hän oli ollut aina riippuvainen isän avusta, ja isän kuolema, vaikka se olikin odotettavissa, tuli hänelle kuitenkin siten, että hän reagoi siihen alkuun psykoottisin oirein.
Hän alkoi nähdä ja kuulla harhoja, ja soitti minulle vaikkapa 10 kertaa päivässä väittäen, että isä on siellä sun täällä, ja kielenkäyttö oli hyvinkin karkeaa, painokelvotonta. Ja se sättiminen oli niin hurjaa, ettei sitä aina yövuorojen välipäivinä jaksnaut kuunnella.
Varasteluväitteet olivat jokapäiväisiä. Emme me sisarukset tajunneet, että äidillä oli jo alkavia muistihäiriöitä.
Panimme kaiken isän kuoleman "tiliin", stressireaktioksi. Mutta kun kotona ja pian palvelutalossakin asuminen oli mahdotonta, äitini sai kuin saikin paikan terveyskeskuksesta.
Lääkityksiä kokeiltiin, ja nyt ollan siinä tilanteessa, että äiti joutuu olemaan vahvan kipulääkityksen alla. Mutta tuo sama on koettu meilläkin, et varmaan ole ainoa. Ikää se ei aina katso, oma äitini on seitsenkymppinen.- Pihla-67
:)yövuoron jälkeen tää on kuin siansaksaa.
- Hämmentynyt
Kiitos vastauksesta,menin jostain linkin kautta lukemaan omaishoitajien keskustelupalstaa.Siellä oli aiheesta hyviä keskusteluja. On niin surullinen olo kun näkee toisen taantumisen järjellisen ajattelun osalta. Tunne ja side on kuitenkin niin voimakas äitiin vielä aikuisenakin.
- yksi tytär
Hämmentynyt kirjoitti:
Kiitos vastauksesta,menin jostain linkin kautta lukemaan omaishoitajien keskustelupalstaa.Siellä oli aiheesta hyviä keskusteluja. On niin surullinen olo kun näkee toisen taantumisen järjellisen ajattelun osalta. Tunne ja side on kuitenkin niin voimakas äitiin vielä aikuisenakin.
Shokki se on ja eräänlaista luopumista ennen aikojaan. Oma äitini on nyt huonontunut dramaattisesti viimeisen vuoden aikana, keväällä hän sai altzheimer-diagnoosin.
Järkytyksen jälkeen sitä vaan yrittää jaksaa. Kuten sheriffi tuossa kirjoittikin, niin monet joutuvat käymään läpi tuon, mikä sinulla luultavasti on alkamassa. Voimia!
Itse sain hyvät perustiedot ihan netistä, esim. altzheimer-sivustolta. - Pihla-67
yksi tytär kirjoitti:
Shokki se on ja eräänlaista luopumista ennen aikojaan. Oma äitini on nyt huonontunut dramaattisesti viimeisen vuoden aikana, keväällä hän sai altzheimer-diagnoosin.
Järkytyksen jälkeen sitä vaan yrittää jaksaa. Kuten sheriffi tuossa kirjoittikin, niin monet joutuvat käymään läpi tuon, mikä sinulla luultavasti on alkamassa. Voimia!
Itse sain hyvät perustiedot ihan netistä, esim. altzheimer-sivustolta.on tosiaan käyty, ja yritän toivoa jokaiselle jaksamista. Joskus käydään pohjamudassa, eli mikään ei suju, ja joskus taas näkee valoa tunnelin päässä.
Näin itse koin äitini sairauden alkuvaihetta, kunnes hänet saatiin hoitoon ympärivuorokautisesti.
Samaan "syssyyn", kun isäni kuoli vielä syöpään, ja veljeni sairastui myös syöpään, tuntui, ettei jaksa, mutta oman perheen ja lasten takia oli pakko.
Niin kuin yksi tytär jo kirjoittikin, shokki äidin sairaus oli, ja se on todellakin luopumista ennen aikojaan.
V o i m i a k a i k i l l e!!! - ritul
Pihla-67 kirjoitti:
on tosiaan käyty, ja yritän toivoa jokaiselle jaksamista. Joskus käydään pohjamudassa, eli mikään ei suju, ja joskus taas näkee valoa tunnelin päässä.
Näin itse koin äitini sairauden alkuvaihetta, kunnes hänet saatiin hoitoon ympärivuorokautisesti.
Samaan "syssyyn", kun isäni kuoli vielä syöpään, ja veljeni sairastui myös syöpään, tuntui, ettei jaksa, mutta oman perheen ja lasten takia oli pakko.
Niin kuin yksi tytär jo kirjoittikin, shokki äidin sairaus oli, ja se on todellakin luopumista ennen aikojaan.
V o i m i a k a i k i l l e!!!kiitos keskustelusta, itse olen omasta mielestäni virkeä 69v vanhus. Oma työni oli sairaanhoitoala. Sairastin itse vuosi sitten perimesenkefaalisen vuodon, siitä selvisin hyvin, ei jänyt mitään pysyvää. Ainoa mitä olen huomannut, pikaistun nopeammin kuin ennen. Nyt huoleni onkin se, mieheni käyttäytymisessä on tapahtunut raju muutos, hänestä on tullut aika vihainen , tunteeton, vian sanoo olevan minussa, kaiken mitä yritän sanoa hän kokee sen olevan minussa. Jos yritän ottaa asioita puheeksi, kaikki syy löytyykin minusta. Onko hyvät ihmiset jotka olette kokeneet äideissänne sairauden piirteet, olisko tämä dementiaa.
- yksi tytär
ritul kirjoitti:
kiitos keskustelusta, itse olen omasta mielestäni virkeä 69v vanhus. Oma työni oli sairaanhoitoala. Sairastin itse vuosi sitten perimesenkefaalisen vuodon, siitä selvisin hyvin, ei jänyt mitään pysyvää. Ainoa mitä olen huomannut, pikaistun nopeammin kuin ennen. Nyt huoleni onkin se, mieheni käyttäytymisessä on tapahtunut raju muutos, hänestä on tullut aika vihainen , tunteeton, vian sanoo olevan minussa, kaiken mitä yritän sanoa hän kokee sen olevan minussa. Jos yritän ottaa asioita puheeksi, kaikki syy löytyykin minusta. Onko hyvät ihmiset jotka olette kokeneet äideissänne sairauden piirteet, olisko tämä dementiaa.
Oireita on monenlaisia, eikä siitä syystä ole mahdollista sanoa, aiheutuuko tuo käytöksen muuttuminen dementoitumisesta tai jostain muusta. Toki se voi olla oire myös dementoituvasta sairaudesta. Saisitkohan hänet neurologin vastaanotolle?
Diagnoosin saaminen auttaa sopeutumaan ja se vie pois epätietoisuutta. Ja mahdollistaa oikean hoidon aloittamisen.
Oman äitini kohdalla en ole havainnut tuollaista käytöstä, oireet ovat ilmenneet lähinnä kognitiivisten toimintojen heikkenemisenä.
-Eikä 69-vuotias ole mielestäni vielä vanhus! - ritul
yksi tytär kirjoitti:
Oireita on monenlaisia, eikä siitä syystä ole mahdollista sanoa, aiheutuuko tuo käytöksen muuttuminen dementoitumisesta tai jostain muusta. Toki se voi olla oire myös dementoituvasta sairaudesta. Saisitkohan hänet neurologin vastaanotolle?
Diagnoosin saaminen auttaa sopeutumaan ja se vie pois epätietoisuutta. Ja mahdollistaa oikean hoidon aloittamisen.
Oman äitini kohdalla en ole havainnut tuollaista käytöstä, oireet ovat ilmenneet lähinnä kognitiivisten toimintojen heikkenemisenä.
-Eikä 69-vuotias ole mielestäni vielä vanhus!Olemmekin aina olleet ikäistämme nuoremman oloisia kaikinpuolin. Kiitän sinua selventävästä vastauksesta. Mieheni on sairastanut pahaa eteisvärinää ja jouduttiin tänä kesänä laittamaan tahdistin. Yksi syy voi mielestäni olla myös mielenmasennus. Äkäisyys ym ovat kesän aikana lisääntyneet, mutta asioiden kääntäminen aina minun syyksi ja viaksi on ollut jo vuoden pari tehokkaampaa.
Vaikeaa on, en tiedä, joskus tuntuu, lähden kävelemään, johan sitä on tullutkin passattua 50v. Taloudellisesti on kaikki hyvin, mutta en kestä tätä kääntämisreaktiota, pitäisi ottaa jotakin itselleen eikä pitää aviopuolisoaan roskakorina. Kiitos sinulle vastauksesta, minä olin olut huolissani miehestäni, onhan niitä unohduksiakin ollut kaikenlaisia, iän piikkiin ne ovat menneet. En saa miestäni lääkäreiden vastaanotolle kun pakosta, eikä hän siellä puhu kun mikä on pakko. - Pihla-67
ritul kirjoitti:
Olemmekin aina olleet ikäistämme nuoremman oloisia kaikinpuolin. Kiitän sinua selventävästä vastauksesta. Mieheni on sairastanut pahaa eteisvärinää ja jouduttiin tänä kesänä laittamaan tahdistin. Yksi syy voi mielestäni olla myös mielenmasennus. Äkäisyys ym ovat kesän aikana lisääntyneet, mutta asioiden kääntäminen aina minun syyksi ja viaksi on ollut jo vuoden pari tehokkaampaa.
Vaikeaa on, en tiedä, joskus tuntuu, lähden kävelemään, johan sitä on tullutkin passattua 50v. Taloudellisesti on kaikki hyvin, mutta en kestä tätä kääntämisreaktiota, pitäisi ottaa jotakin itselleen eikä pitää aviopuolisoaan roskakorina. Kiitos sinulle vastauksesta, minä olin olut huolissani miehestäni, onhan niitä unohduksiakin ollut kaikenlaisia, iän piikkiin ne ovat menneet. En saa miestäni lääkäreiden vastaanotolle kun pakosta, eikä hän siellä puhu kun mikä on pakko.mitä kirjoitit miehestäsi.
Kun oma isäni joutui jäämään sairaseläkkeelle, hän oli tosi äreä ajoittain, ja selvästi osittain masentunutkin.
Tämä oli minusta normaalia, koska isäni oli tottunut tekemään aina työtä, ja olemaan pois kotoa...ja nyt, äidin kanssa nenäkkäin, mikään ei tuntunut sujuvan.
Sitten, aikanaan, kun isäni kuoli, äiti tipahti tavallaan tyhjän päälle, koska isä oli kuitenkin pitänyt huolta hänestä. Hänelle tuli paranoidisia oireita, nuo varastelusyytökset olivat liki jokapäiväisiä.
"Yhden tyttären" vastaus oli mielestäni erittäin selventävä, olen samoilla linjoilla. Mutta, toivotan sinulle jotain antoisaa syksyyn, en vain osaa sanoa, mitä. Jotain, mikä tuottaisi sinulle iloa. Sydämestäni.
Ja, sydämestäni, toivotan kaikille palstalaisille jaksamista tässä syksyssä. - ritul
Pihla-67 kirjoitti:
mitä kirjoitit miehestäsi.
Kun oma isäni joutui jäämään sairaseläkkeelle, hän oli tosi äreä ajoittain, ja selvästi osittain masentunutkin.
Tämä oli minusta normaalia, koska isäni oli tottunut tekemään aina työtä, ja olemaan pois kotoa...ja nyt, äidin kanssa nenäkkäin, mikään ei tuntunut sujuvan.
Sitten, aikanaan, kun isäni kuoli, äiti tipahti tavallaan tyhjän päälle, koska isä oli kuitenkin pitänyt huolta hänestä. Hänelle tuli paranoidisia oireita, nuo varastelusyytökset olivat liki jokapäiväisiä.
"Yhden tyttären" vastaus oli mielestäni erittäin selventävä, olen samoilla linjoilla. Mutta, toivotan sinulle jotain antoisaa syksyyn, en vain osaa sanoa, mitä. Jotain, mikä tuottaisi sinulle iloa. Sydämestäni.
Ja, sydämestäni, toivotan kaikille palstalaisille jaksamista tässä syksyssä.Minulla on 2 aikuista tyttöä, he olettavat, että me pärjäämme loistavasti, olen kauhuissani jos jään heidän nurkkaan. Tytöt ovat perheineen aivan ihania,mutta eivät varmasti vielä ymmärrä mitä meillä täällä tapahtuu.
Sinä olet ihana tyttö, sinunlaisiasi pitäisi olla jokaisella äidillä, ymmärrät ja olet huolissasi.
Hauaisin, että tyttäreni tukisivat minua henkisesti enemmän, toisaalta voi olla oikeinkin kun pysyttelevät poissa kuvioista. Näin he loukkaavat molempia, muuten vain toista meistä. En tiedä mikä olisi oikein. Kiitoa tuestasi, sinulle hyvä sykyä ja ihanaa elämää, pidä äitisi eduista huolta. - Kokemusta on
ritul kirjoitti:
kiitos keskustelusta, itse olen omasta mielestäni virkeä 69v vanhus. Oma työni oli sairaanhoitoala. Sairastin itse vuosi sitten perimesenkefaalisen vuodon, siitä selvisin hyvin, ei jänyt mitään pysyvää. Ainoa mitä olen huomannut, pikaistun nopeammin kuin ennen. Nyt huoleni onkin se, mieheni käyttäytymisessä on tapahtunut raju muutos, hänestä on tullut aika vihainen , tunteeton, vian sanoo olevan minussa, kaiken mitä yritän sanoa hän kokee sen olevan minussa. Jos yritän ottaa asioita puheeksi, kaikki syy löytyykin minusta. Onko hyvät ihmiset jotka olette kokeneet äideissänne sairauden piirteet, olisko tämä dementiaa.
Hei! Oireden kuvaus viittaa alzhaimerin tautiin, tuo kiukkuisuus.
- ritul
Kokemusta on kirjoitti:
Hei! Oireden kuvaus viittaa alzhaimerin tautiin, tuo kiukkuisuus.
se on myös mielen masennuksen oire, mutta paljon mahdollista, muutakin oireita on, mutta monessa muussakin sairaudessa samoja oireita.
- Tytär-71
Omalla äidilläni todettiin alzheimerintauti noin
5-vuotta sitten.Hänelle tuli myös harhoja näki vieraita miehiä menevän talon yläkertaan,naisia isäni kanssa ja nuoret tytöt matkustivat heidän
kyydissään jne.Nämä ihmiset varastivat heiltä jne.
Tuntui tosi pahalta katsella tätä.Oma viksu äitini muuttui täysin.Hän sai myös risperdal lääkityksen, ja harhat loppuivat mutta tällä hetkellä aika omaan maailmaan vajonnut ja nyt lää
kitystä yritetään purkaa.Tsemppiä sinulle ,itse olen ollut kovilla äitini sairauden kanssa.- ???
olen utelias, mitä tarkoittaa että lääkitystä yritetään purkaa? Mitä hänellä on ollut lääkkeenä alz.tautiin?Omaisellani diagnisoitu tämä tauti 3 vuotta sitten ja lääkityksenä nyt aricept ja exelon.
- omainen
??? kirjoitti:
olen utelias, mitä tarkoittaa että lääkitystä yritetään purkaa? Mitä hänellä on ollut lääkkeenä alz.tautiin?Omaisellani diagnisoitu tämä tauti 3 vuotta sitten ja lääkityksenä nyt aricept ja exelon.
Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia, joten niitä pitäisi käyttää vain välttämättömään tarpeeseen. Dementian eteneminen vaikuttaa käyttäytymiseen - molempiin suuntiin, sekä hyvään että huonoon. Siksi kannattaa välillä kokeilla, kuinka pärjätään vähemmillä lääkkeillä. Risperdal varsinkin vaikuttaa liikkumiseen. Omalla omaisella on nyt ollut vain ebixa, se on riittänyt hyvin vaikka välillä oli peräti 7 erilaista keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911264Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221118- 70840
- 48834
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53770Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50705- 33682
- 60669
- 52647
- 50645