Ryhmä yksinäisille ihmisille?

Kiinnostaa!! Pitäisi van löytyä muitakin, ja samalta paikkakunnalta!

Jos löytyy sopiva paikka, aikaa jne niin kyllä kiinnostaa

Onhan noita ryhmiä olemassa ihan oikeestikin. Oikein virallisia sellaisia. Ujoille, jännittäjille, syömishäiriöisille..jne. Mun terapeutti just tarjosi sellaista mulle. Mut en tiedä menenkö.

Milläs paikkakunnilla ylläolevat vaikuttaa, kun ei sitä yhdessäkään viestissä mainittu? Itse liikuskelen helsinki-espoo akselilla, vaikken siellä asukkaan.
Tuossa on vaan se huono puoli että jos ryhmä yksinäisiä/hiljasia/ujoja on samasa paikassa, ei siitä oikein tule mitään ilman jotain "johtajaa" joka pitää huolen sitä että on jotain tekemistä.

Itse olisin myös kiinnostunut, mikäli muu väki on suurin piirtein samassa ikäluokassa, taino -10v enintään.

Ongelmana myös se että mitä aktiviteettiä keksii täysin tuntemattomille henkilöille, kun ei niiden haluista ja lahjoista tiedä. Tietty joku elokuvailta tms olis jees.

Tuossa myös piilee aika suurikin vaara, että jos 10 henkilöä esim kokoontuu samaan paikkaan ja 9 niistä tulee juttuun keskenään, mutta se yksi henkilö jää yksin sinne. Tai jotenkin tuohon suuntaan, ei se ainakaan sen ko. henkilön mielentilaa kohenna.

minulla takana paljon pahaa, mutta olen tällä hetkellä perheellinen mutta ainoat läheiset ystävät ovat perheeseeni kuuluvat mies ja poika 3v, muut "ystävät" ovat kiireisiä ja aina jossain, ja tuntuu etteivät aina haluaisikaan olla yhteydessä kanssani vaikka ovat kuitenkin sanoneet hyväksyvänsä ystävänsä sellasena kuin on...

En tosiaan muistanut mainita, että asun Helsingissä ja varmaan sitten tänne se sijoittuisi.

Olen iloinen että kiinnostuneita on, ja ilmoititte itsestänne. Uskon, että lisääkin löytyy. Odottelen ja etsin ja ilmoittelen.

Toki asiassa voi olla myös ns. vaaroja, kuten yksi siihen suuntaan asian ilmaisi... Esim.se voi olla vaara, että joku ei sopeudu joukkoon ja syrjäytyy entisestään. Mä en usko, että niin tapahtuisi, mä itse ainakin olen niin lojaali, että haluan ottaa kaikki joukkoon. Mitään ihmeitä en tietenkään voi tehdä ja kyse on jokaisen omista tuntemuksista.

Siihen haluan luottaa, että porukka olisi rehellistä ja halu tutustua toisiin on olemassa, vaikka ei osaisi sitä näyttää.

Hassua, mutta itse teen opintoja ja työtä ihmisläheisellä alalla... silti olen kiemurassa joskun ihmisten kanssa.

Olen itse 27v nainen.

ja siskot, viinaa lärväriin ja perseet olalle

Olen 33-vuotias, erittäin yksinäinen nainen pääkaupunkiseudulta. Kun lapseni ovat isällään, minulla ei ole mitään..ei mitään. Ei ketään kenen luona käydä tai ketä pyytää vaikkapa leffaan kanssani. Aina yksin. En kestä tätä enää hetkeäkään!

Joo, kyllä se taitaa siltä näyttää, että jonkinlaista kokoonpanoa on syntymässä! Hienoa!!! Pitäisi vaan päättää missä tapaamme ja koska, ja ehkä vielä hetki katsoa jos vielä muitakin löytyy...

Musta ehdoton plussa olisi, että ryhmän löytäisi eri ikäiset ihmiset! Erilaisia ihmisiä, jotka suvaitsisivat toisiaan. Erilaisuus, ikä, sairaus, sukupuoli, ne eivät ole kuin pintaa. Se mikä merkitsee on sisällä, kuten kaikki tämän kliseeltä kuulostavan lausahduksen tietävät. Puhun siitä, koska toivon, että ryhmän henki olisi alusta lähtien avoin ja suvaitseva. Muu ei ole niin merkityksellistä.

Mulla on kausia, jolloin en tunne itseäni yhtään yksinäiseksi ja elämä soljuu. Mulla on muutama ihana ystävä ja kavereita on ja viihdyn kyllä yksinkin. Silti mussa on rikkinäisyys, ja se puoli joka kaipaa porukkaa, joka ymmärtää tai haluaa ymmärtää toisiaan myös "rikkinäisiä". Haluaa tehdä porukkana asioita.

Jokaisella meillä oma tarina, ja tuntemukset.

Olisin myös tosi kiinnosunut, kiva jos jollain olisi aikaa ja viitsimystä järjestää tällaisia:) Olen siis parikymppinen opiskelijatyttö ja pk-seudulla asun.

Mulla oli joskus sellainen omasta mielestäni hyvä idea.

Siihen toki sisältyi se ehto että saan itseni tolpilleni ensin. Mikä ei yhä vieläkään ole tapahtunut.

No mutta kuitenkin se ajatusmalli oli se että yksinkertaisesti antaisin väen täällä tietää koska ryystän kahvia vaikka Trion Arnoldsissa. Ja sinne voisi kuka tahansa tulla ihmettelemään.

Jos ei uskaltaisi kaljupään seuraan istua niin istuisi ehkä naapuri pöytään juomaan omat kahvinsa, kaljupään tätä yksinäisyys palstan väeksi tunnistamatta.
Ehkä seuraavalla viikolla kun ilmoittaisin uudestaan kahvitteluistani, niin uskaltautuisi seuraan asti.

Joo toteutumattomien suunnitelmien laatikossa se on. Ja kaikkien laatikoiden sisältö näyttää nyt olevan pitkin kämppäni lattiaa. Pitänee siivota.

Itse olen jotenkin järkyttynyt, miten yksinäinen nykyisin olen. Toisaalta lohdullista lukea,
etten tosiaan olen yksin ongelmani kanssa.
Monesti vaan kun lukee lehdistä esim. nuorten sinkkunaisten kokemuksia, niin kaikilla tuntuu olevan laaja ystäväpiiri, mikä ainakin itsestäni tuntuu tällä hetkellä hyvin vieraalta.

Olen ollut lievästi masentunut yksinäisyteni johdosta, mutta hieman helpotti lukea muiden kommentteja. Ystäväni ovat lähestulkoon vain perheellisiä ja viime vuosina olen myös joutunut pettymään joihinkin ystäviin ja suhteet ovat kariutuneet. Tällä hetkellä ei oikein ole ketään,
jolle edes iltaisin soittelisi.

Takavuosina oli välillä hyvinkin sosiaalista elämää, mutta nyt olen välillä menettänyt jo uskon, että tilanne tästä muuttuisi.
Ne harvat uudet ihmiset, joihin olen viime vuosina tutustunut, ovat olleet kovin erilaisia,
eikä yhteistä ole juuri ollut. Tällä en tarkoita,
että en olisi suvaitsevainen, sillä mielestäni suvaitsen hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä ylhäällä jo mainittuun mailiosoitteeseen.