Mitä asetat arvostuksen ensimmäiselle askelmalle

Nuorena kiinnittyi toisessa sukupuolessa huomio selkeästi eriteltäviin, ulkoisiin ominaisuuksiin.
Vartalo, kasvot, sääret.

Elämän kokemuksen kartuttua tuli vaikuttavimmaksi piirteeksi kokonaishahmo.
Ryhti, liikkuminen, teeskentelemättömyys, positiivinen yleisilme jne.

Varallisuuden ja/tai yhteiskunnallisen aseman merkitystä en ole koskaan kanssakäymisessä ymmärtänyt.
En eri sukupuolien enkä myöskään samojen kesken.

Olen ehkä hieman ennakkoluuloinenkin.
Tuttavapiirissäni on henkilöitä jotka ottavat varakkuutensa hyvin luonnollisena asiana.
Tunnen myös henkilöitä jotka näin eivät käyttäydy.

Ystävyyssuhteissa lienevät luotettavuus ja sanaton ymmärtäminen avaintekijöitä.
Jyrkkien erimielisyyksienkin rakentavan käsittelynkin täytyy olla mahdollista ilman konsensukseen päätymistä.

Aihe itsessään on vaikea käsiteltävä.

ei toisessa ole tärkeintä, vaan se, että häneen voi täysin luottaa. Mukavaa olisi, jos toinen on myös empaattinen eikä vaikuta välinpitämättömältä keskusteluissa.

Jos oletetaan, että ensimmäinen silmäys tapahtuu väkijoukossa eli ei ole mahdollisuutta tutustua puhe-antiin, ulkonäkö on kiistatta se asia, johon ensimmäiseksi kiinnitän huomiota. Enkä tarkoita, että miehen pitäisi olla komea, mutta jokin ulkonäössä tekee hänestä kiinnostavan. Ehkä se on tapa, jolla hän katsoo, ilmeet, eleet, huomioiko toisen, jotakin tällaista.

Valitettavasti olen niitä naisia, joita pukumiehet eivät kiinnosta yhtään. Risuparta saattaa siis olla yhtä valloittava kuin viimeisen päälle tällätty tai merkkivaatteissa kekkuloiva herra. Arvostan älykkyyttä. Älykkääksi ei tee ketään likaisuus ja tahallinen resuisuus merkkiä: "Katos, olen älykkö eikä mun tartte miellyttää ketään". Se on vain typeryyttä oli kyseessä nainen tai mies.

Varakkuus on myös monen naisen toivelistalla, kun haluttavan miehen ominaisuuksia mietitään. Olen aina ihmetellyt sitä, sillä toisen oma ei välttämättä olen kumppanin oma. Asiansa hoitava mies, joka ei lainaile minulta rahaa on aivan mainio tapaus. Kaihdan varakkaita miehiä, minulle sopii mieluiten köyhä ja fiksu kuin jokin muu yhdistelmä.

Jospa vedetään vähän yhteen. Ulkonäköön kiinnittyy huomio ensimmäiseksi ja siitä paljastuu paljon, ei pelkästään komeus/kauneus. Pukeutuminen kertoo tavallaan myös arvomaailmasta. Arvostan miestä, joka osaa keskustella ja kuunnella sekä omaa hyvät käytöstavat. Jos osaa kuunnella, osaa keskustellakin. Tyhjätasku voi siten ohittaa varakkaan ja/tai komean ja/tai vallanpitäjän.

Kun oikein slmiin katsotaan, suurin osa etsii sopivaa ihmistä, ei sopivaa ulkonäköä tai sopivaa omaisuutta tms. Kohtalolla on tietysti sormensa kohtaamisissa,kaavan mukaan ei ole onnistunut mikään ainakaan omassa elämässäni.

Oikein, rakkaus katsoo sydäntä, ei niinkään ulkonäköä. Kuitenkin rakkauteen on vielä pitkä matka, kun tuntemattomina tutustumme.

En osaa laittaa mitään arvostuksessani ekaksi!

Olen elämäni aikana luonut ystävyyssuhteenkin ministeriin
(Pekka Vennamoon, kun hän oli liikenneministeri), pääjohtajaan, huippurikkaaseen IT-kaveriin,
duunariin, spurguun, pienyrittäjään, nuoreen,
vanhaan, kauniiseen, rumaan.... ihmiseen.

Pekka Vennamossa arvostin eniten sitä, että
hän (ollessaan ministerikin) kävi Rikhard's
Pub:issa ottamassa oluet ja heittämässä tikkaa.
Tutustuin häneen vuonna 1989. Siitä lähtien
olemme halanneet, kun tapaamme. Aina. Jopa
vuosien jälkeen.

Arvostan naista/miestä, joka uskaltaa olla
Oma Itsensä!

****
Kun mennään ystävyyden ja rakkauden puolelle,
arvostan sitä, että persoona hyväksyy minut
sellaisena, kun olen. - Miehessä sitä, että
hän yo:n lisäksi hyväksyy minun Tunteeni
(= ei vähättele niitä). Ja että hän hyväksyy
Omat tunteensa.

Olen ihan Tavallinen mimmi. - Mutta
persoonaltani hyvin erikoinen. Miehet
ovat koko elämäni ajan ensin ihastuneet
minuun lähes päättömästi. Mutta pidemmän
tai lyhyemmän ajan kuluttua, he ovat alkaneet
yrittää muuttaa juuri niitä piirteitä minussa,
joihin ensin ovat ihastuneet. Kun se ei ole
onnistunut, he ovat työntäneet minut pois :-(.

Ria

Tavatessa ihmisen ulkoinen olemus kiinnittää ensiksi huomion ja olen pannut omassa elämässäni merkille, että se ensimmäinen syntynyt mielikuva ihmisestä perustuukin juuri ulkoisiin asioihin. Hyvin itserakkaalta vaikuttava ihminen osoittautuukin usein ontoksi sisältä. Hyvä itsetuntokaan ei saa ilmetä kopeutena joka on väärää ylpeyttä.

Seuraavaksi kiinnitän aina huomioni silmiin. Mikäli ihminen uskaltaa katsoa suoraan silmiin keskustellessaan se osoittaa hänen olevan sinut itsensä kanssa. Sellainen ihminen kiehtoo aina ja ystävyydessä avoimuus on tärkeää, sitä se on rakkaudessakin, mutta rakkaudessa silmien muukin kertoma on merkityksellistä.

Arka ihminen peittää katseensa paeten suoraa katsetta. Se ei aina merkitse ihmisen tietämättömyyttä tai huonoa tapaa, usein se on merkki perusluonteesta. Arankin ihmisen sisin voi olla täynnä lämpöä ja viisautta kun häneen pääsee tutustumaan lähemmin. Omissa ystävissäni on monta ujoa ja arkaa, omien kompleksiensakin kanssa taistelevaa kultaista ihmistä.

Varakkuuteen ei mielenkiintoni yllä. Tyhjä takatasku ei merkitse niin paljon että hänen sijastansa joku miljoonillansa leveilevä voittaisi minun mielenkiintoni mikäli meillä muuten ajatukset kohtaisivat toisensa.

Ulkoisessa olemuksessa ei nenän koko tai hartioiden leveys merkitse mitään jos niiden kantaja on ajatusköyhä. Kyllähän niitä leveitä harteita voi ihailla ja nuorena ne olivat eräs ihailunkin kohde, kuin ihminen joka ne omistaa, olisi parempi kuin naapurin laiha Matti.

Kaiken kaikkiaan minun ihailuni kohteella on ajatuksia, hän osaa keskustella, ottaa minut huomioon tasavertaisena ja arvostaa myös itseänsä. Ulkonäöllä tai yhteiskunnallisella asemalla ei ole tärkein merkitys, herra tai narri kun kohtaamme samojen elämänarvojen kunnioituksessa ja toinen toisemme viatkin hyväksyen.

Koskaan ei tiedä mistä ja milloin amorin nuoli kohti ammutaan, mutta kohtalolla on aina sormensa pelissä. Missä kuljemme ja ketä kohtaamme määrää usein onko edes mahdollisuutta jäädä rakkauden koukkuun.

mutta kysymys on aivan liian laaja, jotta siihen voisi antaa tyhjentävää vastausta omaltakaan osaltaan.
Ulkonaiset ja taloudelliset asiat tai asema ja koulutus ovat kuitenkin vähiten painavia merkitykseltään. Sisäiset asiat ratkaisevat, henkinen kypsyys, äly, toisen huomioon ottaminen, sydämensivistys, oikeat arvot jne ovat minulle merkityksellisiä arvoja toisessakin ihmisessä.